sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Neljän viikon tulokset(tomuus)

Neljäs viikko nettivalmennusta ohi. Neljän viikon rajapyykki on sellainen, jota olen sekä odottanut että pelännyt. Kerran aikaisemmin olen noudattanut valmennusta näin "pitkälle". Silloin en tätä pidemmälle päässytkään, sillä viidennen viikon alussa koko homma sitten romahti kuin korttitalo, eikä mistään tullut enää mitään. Tästä valmennuksesta on kohta neljä vuotta, enkä tässä välissä ole yrityksistäni huolimatta koskaan päässyt tähän neljään viikkoon asti "puhtailla papereilla" (en laske tähän viime kevättä, jolloin noudatin omia ohjeitani). Siksi minulle onkin nyt erityisen tärkeää, että pääsen tästä neljän viikon rajasta eteenpäin ja pystyn jatkamaan ohjeiden noudattamista. Se on minulle iso juttu ja kertoo konkreettisesti siitä, että olen päässyt eteenpäin.

Olen odottanut tätä neljättä viikkoa siksi, että olen ajatellut tässä vaiheessa viimeistään näkeväni jotain tulosta. Tiedättehän ne motivoivat kuvat internetissä, jotka sanovat että neljän viikon kohdalla itse näkee muutoksen, kahdeksan viikon kohdalla läheiset näkevät muutoksen ja kahdentoista viikon kohdalla kaikki näkevät muutoksen. Varmaan nuo kuvat ovat iskostuneet alitajuntaani asti, kun tätä neljää viikkoa odottelin niin innolla. Tässä valmennuksessa tosin neljän viikon rajapyykki on siinäkin mielessä odotettava, että valmennukseen kuuluu tässä kohtaa tankkauspäivä ja viidennen viikon alusta treeniohjelmat ja ruokavalio muuttuvat.
Kerroinkin jo oikeastaan, miksi tämä neljän viikon ylitys tuntui myös pelottavalta. Jos toisen kerran koko homma hajoaa käsiin neljän viikon kohdalla, minun on todella vaikeaa myöhemmin enää luottaa itseeni minkäänlaisissa ohjelmissa.


Noniin, puhutaanpa sitten siitä, mitä tässä neljän viikon aikana on tapahtunut. Tähän asti olen onnistunut noudattamaan ohjeita mielestäni todella hyvin. En ole ollut gramman tarkka, mutta tehnyt koko ajan parhaani. Yhtäkään treeniä en ole skipannut, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Voin siis ylpeästi sanoa, että olen tehnyt tähän asti kaiken, mitä olen voinut.
En muista olenko blogissa tätä sanonut, mutta toivoisin tämän olevan viimeinen dieetti pitkiin pitkiin aikoihin (jos koskaan), joten haluan tehdä kaikkeni tämän eteen.

Lauantaina otin itsestäni muutoskuvat ja mitat. Olen ottanut ennen valmennuksen aloitusta aloituskuvat ja -mitat. Vaikka olen peilikuvan perusteella tätä jo osannut odottaakin, niin silti pettymys oli valtava. MITÄÄN ei ole tapahtunut! Kunpa voisin kirjoittaa tähän, "mitään ei ole tapahtunut, paitsi..." Mutta tuota paitsi-sanaa ei tähän tule.
Mitat ovat siis täsmälleen samat kuin neljä viikkoa sitten. Täsmälleen. Mittaan puolen sentin tarkkuudella, millejä en ole edes katsonut. Vyötärönympärys on sama. Rinnanalus on sama. Reiden ympärys on sama. Myös hauiksen ympärys on sama.
Muutoskuvat otin samoilla vaatteilla, samassa paikassa ja juuri herättyäni, kuten neljä viikkoa sitten. Vaikka kuinka zoomailin ja yritin löytää pientäkin muutosta, en siinä onnistunut. Tämä ei nyt ole mikään liioittelu, että saisin vähän valittaa. Ihan oikeasti en nää mitään muutosta, enkä ollut edes ihan varma, kumpi kuva oli otettu ensin.
Salilla tulokset ovat joko pysyneet samana tai tippuneet, joten siinäkään osiossa ei kehumista ole. Painoahan en vielä tiedä, mutta sitä kohtaan minulla ei ole suuria odotuksia. Tärkeämpää kuin paino on kuitenkin se peilikuvan, mittojen ja oman fiiliksen edistyminen.

Okei, sitten tulee pieni valitus/avautuminen, lupaan rajoittaa sen tähän yhteen kappaleeseen :D
Pakko sanoa, että olen valtavan turhautunut. Toisen kerran elämässäni pääsen tähän asti jossain valmennuksessa ja tulos on pyöreä nolla. Sama kuin koko viimeistä kuukautta ei edes olisi ollut! Turhaan olen herännyt aikaisin, jotta ehdin salille. Turhaan olen katsonut tarkkaan syömäni ruuat, jättänyt herkut pois ja tehnyt kaikkeni tämän projektin eteen. Tekisi mieli vaan lopettaa koko homma, syödä herkkuja kaksin käsin ja hyväksyä, että minun kehoani ei ole tehty laihduttamaan! Ärsyttää!!!

No niin, kun pakollinen negatiivisten ajatuksien purkaminen on ohi (tuostahan tuli yllättävän lyhyt kappale!), siirretään ajatukset tulevaan. Mitäs nyt sitten? No, aion edelleen jatkaa tätä nettivalmennusta. Tämän ansiosta syön viisi kertaa päivässä terveellisesti ja olen saanut salitreeneihini ainakin siinä mielessä nousujohteisuutta, että neljän viikon välein saliohjelma vaihtuu. Ainut, mistä olen tämän valmennuksen aikana luopunut tai mitä olen muuttanut normaaliin elämiseeni verraten on herkuttelu. Herkuttelu on selkeästi vähentynyt, ihan omasta tahdostani. Ei vain ole tehnyt mieli herkutella, suurempia määriä ainakaan.
Vaikka tällä hetkellä mieli onkin vähän maassa, haluan kuitenkin näyttää itselleni, että pääsen ohi neljästä viikosta. Haluan myös nähdä, mitä kehossani tapahtuu kun tämä ohjelma hieman kiristyy.

Perjantaina tuli herkuteltua tämän verran 
Kun viimeksi jätin leikin kesken neljännen viikon kohdalla, olen siitä lähtien miettinyt, mitä olisi tapahtunut jos olisin jatkanut. Muistan myös tuolloin olleeni hyvin turhautunut muutosten puuttumisesta, mutta kenties jatkamalla valmennusta tuloksia olisikin tullut. En tahdo tällä kertaa jossitella jälkeenpäin. Vedän tämän valmennuksen loppuun saakka mahdollisimman kunnialla ja lopuksi teen johtopäätökset siitä, toimiko tämä minulla vai ei.

Tämä tahdon ja motivaation määrä, mikä minulla tällä hetkellä on oman kehoni muokkauksen suhteen on todella korkea. Viime kevään onnistuminen antoi minulle niin paljon itsevarmuutta ja näytti minulle mihin oikeasti pystynkään. Jokaisessa projektissa on haasteensa ja minun haasteeni on selkeästi kärsimättömyys ja keho, joka ei reagoi tällaiseen ruokavalioon, ainakaan kovin nopeasti.
Saa siis nähdä mitä tapahtuu, mutta minähän vedän tämän nettivalmennuksen loppuun asti!

Linkkasin muuten blogin Facebook-sivulle tällä viikolla tekstin liittyen ruokavalioiden noudattamiseen ja siihen, milloin se menee yli. Olen aikaisemminkin tätä aihetta miettinyt, nyt toki vielä enemmän kun se on elämässäni taas ajankohtaista. Välillä mietin, annanko tälle projektille liian suuren osan elämästäni. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että vaikka paljon annankin, en kuitenkaan liikaa. Yritän kuitenkin olla koko ajan valppaana, valmiina viheltämään pelin poikki, jos homma alkaa mennä yli. Minulla on kuitenkin syömishäiriötaustaa ja siksi haluan olla varovainen. Syömishäiriöihin liittyen linkkasin blogin Facebook-sivulle Yle Perjantain jakson, jossa puhutaan syömishäiriöistä. Ota siis Facebook seurantaan, jos tällaiset linkit kiinnostavat :)

PS. Toisin kuin aikaisemmin ajattelin, tänään aion herkutella hyvällä omatunnolla. Olen tehnyt jo tähän asti kovan työn ja huomenna sitten ruokavalio ja treeniohjelmat kiristyvät hieman. Vaikka alkuun olin itselleni vihainen pelkästä ajatuksesta herkutella, tajusin kuitenkin, että juuri tällaisilla hetkillä minä päätän hallitseeko tämä ruokavalio minua, vai minä sitä.





4 kommenttia:

  1. Tsemppiä tuleville viikoille.

    VastaaPoista
  2. Kommentti tulee vähän myöhässä, mutta hurjasti tsemppiä täältäkin vielä jälkikäteen!

    Turhautumisesi kuulostaa todella ymmärrettävältä, kun olet jaksanut noudattaa ohjelmaa niinkin pitkään, eikä mitään kuitenkaan näy. Toivottavasti jossain vaiheessa alkaa kuitenkin tulla jotain konkreettisia tuloksia. Keho on kyllä välillä outo, välillä todella ärsyttävälläkin tavalla. Itselläni on ollut vähän vastaavia ahdistuksia, mutta lähinnä siihen suuntaan, että tunnen lihoneeni (oikeasti), vaikka syömisissä ja liikkumisissa ei olekaan juuri muutoksia. Ja vaikka kuinka tajuaisinkin, ettei sillä koolla ole niin paljoa väliä, niin silti tuntuu välillä todella ahdistavalta ja inhottavalta.

    Mahtavaa kuitenkin, että motivaatiosi on kohdallaan, joten toivottavasti niitä tuloksiakin on jossain vaiheessa luvassa. Ihailen myös sitkeyttäsi jatkaa turhautumisesta huolimatta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne tsemppauksesta!<3 Sitä tarvitaan aina!

      Olen samaa mieltä, keho on välillä outo, eikä asioita aina tapahdu loogisesti!
      Ymmärrän kyllä ahdistuksen tunteesi jos on tunne,että on lihonut. Kuitenkin jos olet syönyt ja liikkunut entiseen malliin, niin kenties lihominen on vain tunne. Ja kuten itsekin sanoit, niin eihän sillä koolla pitäisi olla väliä! En tosin itse ole todellakaan mikään mahtava esimerkki tämän asian sisäistämisestä...
      Mutta tsemppiä sinulle takaisin! <3

      Kiitos kivasta kommentista!:)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)