lauantai 26. tammikuuta 2019

Syömishäiriöstä parantuminen -kuinka lopetin ahmimisen?

Kaikista julkaisemistani postauksista ylivoimaisesti eniten luetut ovat kirjoitukseni syömishäiriöstä parantumisesta. Nuo postaukset löytyvät täältä: osa 1 ja  osa 2. Jos käytte lukemassa postaukset, niin toivonkin teidän lukevan ne molemmat, sillä ne ovat tavallaan yhtä pitkää postausta.
Kun kirjoitin nuo tekstit keväällä 2017, olin syömishäiriön suhteen ihan hyvässä tilanteessa. En kuitenkaan läheskään niin hyvässä kuin nyt. Kaikki aikaisemmissa postauksissani mainitsemat keinot todella auttoivat minua ja seison edelleen niiden takana. Tässä postauksessa kuitenkin päivitän noita postauksia sen verran, mitä olen oppinut kuluneen puolentoista vuoden aikana ja kerron, miten minä lopetin ahmimisen. Tästä postauksesta olen jättänyt pois kaikki ne asiat, mitä kirjoitin noissa aikaisemmissa postauksissa, joten suosittelen lukemaan ne, jos aihe kiinnostaa.

HUOM! Kerron tässä postauksessa minua auttaneita asioita ja oivalluksia. Jokaisen syömishäiriöoireilu ja asiat sen taustalla ovat erilaisia. En ole asian ammattilainen, kerron vain oman kokemukseni. Jos sinulla on syömishäiriö tai sen oireita, suosittelen hakemaan ammattiapua.

Ahmimistaustani lyhyesti

Ensin lyhyesti taustatietoja, jos joku ei ole lukenut blogiani aikaisemmin. Aloitin siis laihduttamisen, kun olin 16-vuotias. Heti laihduttaminen ei muuttunut syömishäiriöksi, mutta oireilu alkoi melko pian. Kärsin ahmimisesta monta vuotta, ennen kuin pääsin tähän pisteeseen, missä nyt olen. Alkuun ahmiminen oli satunnaisempaa, mutta pikkuhiljaa siitä tuli lähes joka viikkoista. 
Ahmimiset eivät myöskään enää rajoittuneet yhteen päivään, vaan ahmimiskierteen lopettamisesta tuli aina vain vaikeampaa. Pahimmillaan ahmin kuukauden putkeen. Ahmimisten jälkeen tunsin syvää itseinhoa ja epätoivoa. Turvauduin pikadieetteihin, yritin syödä mahdollisimman vähän, aloitin erilaisia herkkulakkoja ja -kieltoja. Samaan aikaan en halunnut mitään muuta niin paljon kuin laihtua, mutta kuitenkin koin olevani voimaton ahmimishimon iskiessä, enkä pystynyt hillitsemään itseäni. 
Ahmimisten aikana söin niin paljon kuin pystyin ja ehdin. Söin itseni niin täyteen, etten enää pystynyt syömään tippaakaan enempää. Sitten odotin tunnin tai kaksi ja toistin saman. Söin pääasiassa jäätelöitä, suklaita, karkkeja, keksejä ja sipsejä. Jos mitään herkkua ei ollut saatavilla, pystyin ahmimaan mitä tahansa muutakin. Pääasia oli, että koko ajan olisi jotain syötävää ja vatsa täyteen ahdettu. Ahmimiset tapahtuivat aina salaa. 
Tässä erittäin lyhyt versio ahmimisestani, jos haluat lukea lisää, suosittelen oikeasta sivupalkista klikkaamaan tunnisteista "Syömishäiriö postaussarja". Sieltä löytyy enemmän tekstejä aiheeseen liittyen. 

Sitten asiaan. Miten lopetin ahmimisen ja miksen enää ahmi? En pysty sanomaan tarkalleen, milloin ahmin viimeisen kerran. Kun ahmiminen oli säännöllistä, oli todella helppo tunnistaa "tavallinen" herkuttelu ja ahmiminen toisistaan. Kun ahmimiset alkoivat hiljalleen harventua ja ruokamäärät pienentyä, en aina ollutkaan ihan varma siitä, ahminko vai syönkö muuten vain liikaa. Sanoisin kuitenkin, että viimeisiä selkeitä ahmimisia tapahtui kesällä ja syksyllä vuonna 2017. 

Kuten sanottu, ahmimisen lopettaminen ei tapahtunut kuin seinään, vaan pikkuhiljaa. Ahmimisen loppuminen ei myöskään tarkoittanut sitä, että kaikki syömishäiriöoireilu ja haitalliset ajatukset loppuivat. Niistä osan kanssa kamppailen edelleen, mutta ainakin syömishäiriöni selkein oire ja suurin haasteeni on nyt takana päin. 

Ahmimisen syyn löytäminen

Kenties suurin tekijä ahmimisen lopettamisessa oli se, että hoksasin yhden suuren tekijän ahmimiseeni. Olin erittäin turhautunut, kun kävin ammattilaisilla juttelemassa syömishäiriöstäni ja lähes joka kerta kuulin saman kysymyksen: "mikä sinut ajaa ahmimaan, millainen tunne sinulla on ennen ahmimista". Olisin toivonut osaavani vastata noihin kysymyksiin. Ahmimista saattoi kuitenkin edeltää ihan millainen ajatus tai tunne tahansa. Milloin olin iloinen ja palkitsin itseni ruualla, milloin olin tylsistynyt ja söin ajan kuluksi, milloin olin surullinen tai pettynyt itseeni ja söin suruun. En tarvinnut mitään tiettyä tunnetta tai tilannetta ahmimisen aloittamiseksi, mikä tahansa saattoi laukaista sen. Ammattilaisten esittämä kysymys siis ärsytti minua, koska olin varma, ettei ahmimisellani ollut syvempää merkitystä tai syytä.
En osannut vastata minulle esitettyyn kysymykseen ja pidin sitä jopa hieman tyhmänä kysymyksenä silloin, jos totta puhutaan. Eräänä iltana kuitenkin, kun hoitosuhteeni olivat jo päättyneet, aloin miettimään tilannettani tarkemmin. Minusta tuntui, että olin koko ajan tuntenut jonkunlaisen palan kurkussa, jonkun minua häiritsevän asian, mutta en ollut koskaan osannut pukea sitä sanoiksi. Tunsin, että jokin ikävä tunne seurasi minua kaikkialle minne menen, mutta olin niin tottunut siihen, että en osannut edes havaita sitä. 
Pinnistin kaikkeni yrittäen saada tuosta tunteesta tai ajatuksesta kiinni. Minua helpotti jo se, että pystyin myöntämään itselleni, että ehkä tosiaan yksi ahmimiseen johtavista tekijöistä on tunne, jota en ole käsitellyt. Tätä ajatusta vastaan olin ikään kuin taistellut aikaisemmin. Tätä ammattilaiset yrittivät varmasti saada minua ymmärtämään ja havaitsemaan, mutta jostain syystä minun oli kai helpompaa syyttää ahmimisesta jotain ulkoista tekijää, syömishäiriötäni.

Vastuun ottaminen

Ahmiminen aiheuttaa suurta häpeää ja itseinhoa. On vaikeaa uskoa, että kukaan tietoisesti aiheuttaisi itselleen sitä tunnetta, minkä ahmiminen aiheuttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siksi minun oli hyvin vaikeaa myöntää itselleni, että minä itse aiheutan itselleni tuota oloa. Syytin syömishäiriötä ja koin, että en pysty itse vaikuttamaan tilanteeseeni ja toimintaani. Perustelin ahmimiseni itselleni sillä, että minulla oli syömishäiriö. Tuo ajatus ehkä sillä hetkellä helpotti minua itseäni, mutta paranemisen kannalta se ei auttanut lainkaan. Syyttämällä syömishäiriötä loin itselleni tunteen siitä, että en pystyisi itse vaikuttamaan omaan käytökseeni ja toimintaani. Loppujen lopuksi, vaikka syömishäiriöajattelu käski minua syömään, minä itse tietoisesti tottelin sitä.
Niin vaikeaa kuin se olikin, minun täytyi ottaa vastuu omasta tekemisestäni. Kyllä, minulla oli syömishäiriö, joka vaikutti ajatteluuni ja käyttäytymiseeni. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että minun pitäisi aina totella tuota ajatusta. Otin siis vastuun omasta ahmimisestani ja totesin, että samalla tavalla kuin minulla on mahdollisuus totella syömishäiriöni käskyjä, minulla on myös mahdollisuus olla tottelematta sitä.
Tietenkään asia ei ollut ihan niin yksinkertainen, kuin miltä se tässä kirjoitettuna kuulostaa. Tämä(kin) asia on sellainen, joka vaatii harjoittelua, eikä tapahdu hetkessä.

Kaikki tai ei mitään -ajattelun lopettaminen

Ahmimisen kanssa käsi kädessä kulkee usein niin sanottu "kaikki tai ei mitään" -ajattelu. Näin oli myös minun kohdallani. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko päiväni meni siten, että keskityin syömään mahdollisimman hyvin ja herkuttomasti tai sitten söin herkkuja niin paljon kuin ehdin. Ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että söisin vain yhden suklaapatukan. Oli vain joko herkkupäivä tai ei ollut. Sama päti myös liikunnan suhteen. Vaikka liikunnasta pidänkin, niin se muuttui pelkäksi laihdutuskeinoksi. Jos söin herkkuja vähänkin, ei huvittanut mennä treenaamaan, koska päivä oli jo pilalla. Ajatteluni oli siis hyvin mustavalkoinen. 
Kun aloin hyväksymään sen, että päiväni ei ole joko onnistunut tai epäonnistunut laihduttamisen kannalta, ahmimiseni alkoivat vähenemään. Aloin opettelemaan siihen, että pieni herkuttelu päivässä ei kaada minun edistymistäni. Se, että esimerkiksi ystäväni pyytää jäätelölle ei tarkoita sitä, että voin loppupäivän ahmia siksi, että söin jäätelön. Otin jopa päivittäisen herkun mukaan ruokailutottumuksiini ja näin aloin huomaamaan, ettei vahinkoa tapahdu, vaikka söisinkin hieman jotain hyvää. Samalla herkku muuttui "kielletystä hedelmästä" pikkuhiljaa arkipäiväisemmäksi, harmittomaksi asiaksi, eikä ollut enää niin suuri vihollinen.
Sama päti myös liikunnassa. Kadotin hetkellisesti koko liikunnan ilon, sillä keskityin liikaa sen ja laihdutuksen yhteyteen. Aloin taas nauttia liikunnasta, kun en enää yhdistänyt sitä syömiini ruokiin. Minun ei tarvinnut mennä liikkumaan vain siksi, että olen syönyt herkkuja. En myöskään enää jättänyt liikkumista pois, jos olin syönyt herkkuja ja koin jo pilanneeni koko päivän. 

Armollisuus itseä kohtaan

Ahmisin varmasti edelleen, ellen olisi hyväksynyt sitä tosiasiaa, että minun ei tarvitse olla täydellinen. Vaikka oma matkani kehoni hyväksymisessä on edelleen kesken, olen silti oppinut näkemään kehoni edes hieman eri tavalla. Olen joutunut väkisin opettamaan itselleni, että minulla ei ole kiire mihikään kehoni kanssa. Jos oikeasti on tarve laihduttaa, niin se täytyy tehdä erityisen varovaisesti ja rauhallisesti, jos on syömishäiriötaustaa. Parhain ratkaisu olisi tietenkin se, että pääsisi koko laihdutusajatuksesta eroon. 
Vaikka ahmimisen yhteydessä on erittäin vaikeaa osoittaa itselleen lempeyttä, niin se kannattaa. Sen sijaan, että ahmimisen jälkeen itseään moittii ja haukkuu, voisikin ehkä lohduttaa itseään. Sanoin aikaisemmin siitä, ettei syömishäiriötä voi syyttää loputtomiin omasta käytöksestä. On kuitenkin eri asia myöntää itselleen, että on syömisen kanssa ongelmia, johon saattaisi tarvita apua. Avun hakemisesta kirjoitinkin aikaisemmissa syömishäiriöstä paranemista käsittelevissä teksteissä.

Nämä asiat minulle siis tulivat mieleen, kun pohdin ahmimiseni loppumista. Millaisia kokemuksia teillä siellä ruudun toisella puolella on? Olisi hienoa, jos kertoisit kommenteissa omat vinkkisi, niin kenties joku saisi tästä postauksesta edes jonkun toimivan vinkin!
Loppuun haluan vielä toivottaa jokaiselle syömishäiriöoireilusta kärsivälle paljon voimia ja ennen kaikkea toivoa oman syömishäiriön selättämiseen. Syömishäiriöstä paraneminen on mahdollista!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Nettivalmennuksen ensimmäinen viikko

Noniin, viikko on nyt menty nettivalmennuksen ohjeilla ja tässä hieman mietteitä viikon varrelta...

Maanantai: Ensimmäisen päivän ajatukset löytyvät aika kattavasti tästä postauksesta, joten lukaisehan sieltä, jos et ole vielä sitä tehnyt :)

Tiistai: Tein ensimmäisen treenin ohjelman mukaan. Hyvältä tuntui ja vaikka liikkeet eivät uusia olleetkaan, sain tehokkaan ja toimivan treenin tehtyä. Ruokailujen osalta olin todella yllättynyt, kun tunsin jopa hetkellisesti nälkää tiistaina! En olisi uskonut, että jo näin pian keho tottuisi suurempaan ruokamäärään, olinhan vielä edellisenä päivänä miettinyt, kuinka saisin ruokamäärät alas. Ehkä keho ei ihan vielä olekaan tottunut ruuan määrään, mutta ainakin päivän aikana syöty energia oli mennyt jo hyötykäyttöön. Tein muuten alkuun sen virheen, että tein moneksi päiväksi perunaruokaa. Perunaa täytyy syödä suhteessa muihin hiilihydraatinlähteisiin enemmän, joten näin alkuun, kun ruuan määrä tuntuu muutenkin paljolta, olisi kannattanut valita jokin muu vaihtoehto...
Söin kuitenkin kiltisti jokaisen aterian, vaikka välillä aikaa tuntui menevän pöydän ääressä aika paljon :D

Keskiviikko: Vaikka oli vasta kolmas päivä, huomasin ajoittain miettiväni, onko tässä hommassa mitään järkeä. Mitään ruokaa ei tee mieli, mutta silti täytyy väkisin syödä. Tein myös niin järjettömän raskaan aerobisen harjoituksen, että vaikka koen treenanneeni ennenkin kovaa, niin tämä treeni taisi kyllä mennä sinne kärkisijoille. Treeni oli siis paljon hyppyjä sisältävä ja en kyllä ihan ymmärtänyt pointtia, miksi täytyy minuuttitolkulla hyppiä, kun sitä ei kuitenkaan pysty tehokkaasti tekemään. No, olen nyt päättänyt noudattaa ohjelmaa mahdollisimman tarkasti ja katsoa, mihin se minut vie. Voihan olla, että jossain vaiheessa havaitsen tuloksia, joita en olisi osannut edes odottaa. Tänään söin myös pienen herkun, olinhan luvannut itselleni, että se on sallittua silloin tällöin. Herkku oli siis pieni Kinder Maxi-patukka. Tuon herkun syöminen oli oikeastaan aika turhaa, koska sitä ei edes oikein tehnyt mieli. Huomaan muuten nyt jo kärsivällisyyteni hieman rakoilevan, näkisipa jo tulosta! :D

Tonnikalavoileivät, ehdin puraista nälissäni jo palasen ennen kuvan ottoa :D
Torstai: Tein taas salitreenin joka oli lyhyt, mutta ytimekäs. Jätin HIIT-treenin toiselle päivälle, koska aika oli vähän kortilla.
Loppupäivästä ruokailuissa tuli aivan liian pitkä väli kun olin menossa koko illan. Mukava kuitenkin huomata, että melko säännöllisin väliajoin nälkä jo iskee, vaikka edelleen ruokamäärät tuntuvat suurilta kerralla.
Tutut ajatukset meinaavat nousta pintaan siitä, ettei mitään tulosta tule. Usein ruokavaliomuutokset aiheuttavat minulle turvonneen olon ja painonnousua ja tämä saa jättämään leikin kesken. Painosta en tiedä, mutta ainakin minulla on vähän turvonnut olo. En kuitenkaan aio antaa periksi, varmasti tämä olo tasoittuu, kunhan vain en luovuta!


Perjantai: Pidin lepopäivän ja vietin aikaa ystävän kanssa. Olen ottanut erilaisen lähestymiskannan tähän dieettiin ja kerron avoimesti noudattavani ruokavaliota. En ole aikaisemmin koskaan jotenkin kehdannut kertoa, jos olen noudattanut jotakin ohjelmaa. En ole oikein itse kai uskonut pystyväni noudattamaan ohjelmaa pitkään, joten on helpompaa salata sen noudattaminen kokonaan. Nyt kuitenkin minusta tuntuu, että voisin jopa onnistua! Niinpä koen parempana vaihtoehtona myös olla avoin tilanteestani. Tähän asti kaikki ovat olleet hyvin kannustavia ja ymmärtäväisiä, joten en tiedä miksi aikaisemmin en ole viitsinyt avata suutani!


Lauantai: Olo oli aamusta aika väsynyt ja vetämätön. Voi tosin johtua myös siitä, että pelkkä ajatus raskaasta jalkatreenistä ja HIITistä sen perään vei voimat! Tuo HIIT jäi minulta aikaisemmin viikolla pois ja halusin kuitenkin kaikki treenit tehdä, joten lisäsin sen lauantain jalkatreenin perään. Kun lopulta raahauduin kuntosalille, sainkin todella hyvän treenin tehtyä ja kotiin päästyäni olin todella ylpeä itsestäni! Mahtava päivä! :)
Muutenkin tässä vaiheessa viikkoa alkaa iskeä tajuntaani, että olen oikeasti onnistunut noudattamaan jo viikon tätä nettivalmennusta, ilman mitään ongelmia! Tämä on ihan uusi tunne minulle jo nyt :D


Sunnuntai: Viikko dieettiä alkaa olla takana ja olen todella yllättynyt siitä, miten helposti tämä on käynyt. Olen luvannut itselleni, että jos mieli tekee, voin syödä myös vähän herkkuja. Ei ole kyllä tehnyt yhtään mieli! Keskiviikkona söin yhden pienen suklaapatukan, mutta sitäkään en oikeastaan olisi tarvinnut. Sitä se riittävästi syöminen teettää. Edelleen lämpimien aterioiden syöminen on välillä hankalaa. Silti huomaan kyllä, että nälkä tulee heti, jos edellisestä ruuasta alkaa olla yli kolme tuntia. Kertoo siis siitä, että aineenvaihdunta toimii.
Vaikka takana on vasta viikko, koen jo nyt voivani olla tosi ylpeä itsestäni. En ole vielä kertaakaan herkutellut, en epäillyt ohjelman toimivuutta, eikä motivaatio ole horjunut yhtään. Uskon, että osasyy tähän on se, että en ole voinut käydä puntarilla. Jotenkin vapautunut olo, kun voin vain noudattaa ohjeita ja luottaa siihen, että ne toimivat.
Olen ottanut kyllä mitat kehostani ja vielä ei ole muutosta tullut, mitä en oikeastaan odottanutkaan. Ehkä sitten ensi viikolla jo jotain pientä edistystä on havaittavissa :)
Otin myös ennen-kuvat tänään. Jospa niiden avulla jossakin vaiheessa näkisi muutosta.

Toivottavasti teidän viikkonne on ollut onnistunut!

maanantai 14. tammikuuta 2019

Nettivalmennus: ensimmäinen päivä

Tänään aloitin siis kolmen kuukauden nettivalmennuksen, tavoitteenani kiinteyttää kehoa. Kirjoitan varmaan vielä ensimmäisestä viikosta erikseen, mutta ensimmäisenä päivänä ajatuksia heräsi jo niin paljon, että pakko kai tästä on tehdä oma postauksensa.

Tämä päivä oli muutenkin kuin dieetin (kutsun tätä nyt dieetiksi, oli se nyt sitä virallisesti tai ei) aloituksen kannalta erilainen. Takana on niin työpaikan kuin paikkakunnankin vaihdosta, mutta tahdoin silti ottaa tähän ennestäänkin tapahtumarikkaaseen alkuvuoteen vähän lisää tekemistä :D
Ensimmäinen päivä oli alkuun vähän haastava, koska kaapissa ei ollut juuri mitään! Onneksi olin ostanut makaronia ja pienen paketin kanaa ja keksittyäni, miten uusi hella toimii, sain ensimmäisen foodprepin tehtyä. Jouduin kuitenkin illemmalla tekemään vielä uuden foodprepin, koska tuosta määrästä ei riittänyt kuin ensimmäisen päivän tarpeisiin. Yksi tässä valmennuksessa huolettavista asioista onkin se, miten paljon keittiössä joutuu viettämään aikaa. Olen kyllä jo vuosia tehnyt aina ison annoksen ruokaa kerralla, mutta yleensä vain lounaalle. Nyt joudunkin tekemään sekä lounaalle, että päivälliselle lämpimän aterian, eli puolet lisää.

Tarkoituksenani oli tehdä myös tämän nettivalmennuksen ensimmäinen treeni, mutta laiskotti liikaa (hieno alku! :D). En aio ottaa tästä valmennuksesta liikaa paineita, vaikka motivoitunut olenkin. Jos tuntuu, että treeni ei lähde, niin se ei lähde. Jos jääkaapissa ei ole aineksia juuri oikeanlaiseen aamupalaan, niin sovellan hieman. Tällaiset pienetkin asiat ovat minulle isoja saavutuksia, koska ennen minun täytyi noudattaa ohjeita 100% tai ei ollenkaan. Huomenna starttaa sitten ensimmäinen treeni uudella ohjelmalla. 

Osasin vähän pelätäkin tätä, mutta ruokamäärä osoittautui jo tässä vaiheessa suureksi haasteeksi. Kaloreita on itse asiassa varmaan vähemmän kuin mitä olen tottunut syömään, mutta ravinnonlähteet ovat laadukkaampia. Siksi jo päivän toisen aterian kohdalla tuntui siltä, että vatsa halkeaa. Ruokavalion mukaan syön kasviksia pelkästään pääaterioilla 700 grammaa! Tästä joudun kyllä varmaan vähän nipistämään näin alkuvaiheessa, kun nälkä ei vielä ole kovin suuri ennen aterioita. Kasviksia voi sitten lisätä, kun energiavaje alkaa tuntua kehossa. Keho tottuu kyllä ja uuden ruokavalion mukaan syöminen on aina vähän haastavaa. Minulla on taipumus syödä liian vähän (määrällisesti, ei ehkä energiaan katsottuna), joten useimmiten juuri ruoan määrä on se, mikä alkuun on vaikeinta. 

Puhutaanpa sitten mittauksista. Otin perjantaina alkumitat, koska ajattelin että en ehdi maanantaina tai viikonlopun aikana. Lisäksi minulla ei ole puntaria!!! Tähän lihavoinnit ja huutomerkit, koska voitteko uskoa! Tahtoisin sanoa, että olen päässyt puntaririippuvuudestani eroon ja todennut, että paino ei kerro mitään minun kehostani. Todellisuudessa avopuolisoni ei ollut ottanut puntaria muutossa mukaan :D Mutta oloni on oikeastaan tosi hyvä, enkä ihme kyllä koe kaipaavani puntaria. Kotipaikkakunnalla käydessäni käyn kurkkaamassa painoni tilanteen, mutta muuten seurailen vain oloani ja mittanauhaa.
Oikeastaan uskon, että minun on paljon helpompaa noudattaa tätä valmennusta ilman puntaria. Usein kun aloittaa uuden ohjelman, voi paino alkuun jopa nousta, mikä veisi aika tavalla motivaatiota. Olen myös usein hyvin kärsimätön painon suhteen, joten saattaisin helposti heittää hanskat tiskiin, jos tulosta ei tule mielestäni tarpeeksi. Tulen varmasti kaipaamaan puntaria, mutta tämä on silti paras ratkaisu.  Olen innoissani ja todella motivoitunut. Hyvä tästä tulee! :)

Tänään syön vielä illalla kuvassa näkyvän Lohilon, joka on siis ihan sallittu herkku tässä valmennuksessa :D
Tällä hetkellä vatsa on ainakin niin täynnä, että ei tee edes jäätelöä mieli! Silti yritän syödä kaikki ruokavalion ruuat, koska kehoni ei suurempaan ruokamäärän kestää kauemmin tottua, jos jatkuvasti skippailisin aterioita. Uskon, että jo ensi viikolla tämä ruokamäärä menee helposti alas... Toivotaan! :D

Paljon tuli asiaa jo yhden päivän jälkeen! Kuvia sen sijaan ei ole kuin yksi :D Kuinka viikko on teillä lähtenyt käytiin?

Ja ainiin!  Mitäs tykkäätte blogin uudesta lookista?

torstai 3. tammikuuta 2019

Uusi vuosi ja nettivalmennus

Hyvää vuotta 2019!

Tästä se uusi vuosi lähtee ja tietenkin myös uuden vuoden tavoitteet. Haluan uskoa olevani viisastunut aikaisemmista vuosista, enkä lähde vaatimaan itseltäni liikoja vain siksi, että on uusi vuosi. Tykkään kuitenkin siitä, että on jotain mitä tavoitella ja siksi tänä(kin) vuonna aloitan omaa kroppaani koskevan projektin. Tai ehkä voisi sanoa, että jatkan projektia, koska vartaloni on ikuisuusprojekti, jota en koskaan ole varsinaisesti lopettanut.

Tavoitteeni tälle vuodelle on, että haluan muokata vartaloni vihdoin sellaiseksi, millainen se minun elintavoillani kuuluisi ja voisi olla. Tarkoitan siis sitä, että perusarkeni on melko terveellinen ja siihen kuuluu 70-80% terveellinen ruoka ja säännöllinen, tavoitteellinen liikunta. Elintavoillani kehoni voisi olla vielä urheilullisemman näköinen kuin se on, mutta ahmimistaustani ja tapani "sabotoida" omaa onnistumistani on pitänyt minut pitkän aikaa jumissa oman kehoni kanssa. Vaikka olenkin oppinut pitämään vartalostani paljon enemmän kuin ennen, haluaisin kuitenkin edelleen osoittaa itselleni, mihin minä pystyn. Haluaisin myös vihdoin ja viimein onnistua lihaskasvutavoitteessani kunnolla.

Viime keväänä tein ruokavalion ja treeniohjelman itse ja sainkin mielestäni todella hyvää tulosta. Koska minulla on monen vuoden syömishäiriötausta, yritän olla hyvin rento ja armollinen itselleni kaikessa ruokaan liittyvässä. Siksi myös tulokset ovat hitaampia ja pienempiä. Itse itselleni tekemä ohjelma oli juuri sopivan rento ja minun näköiseni. Ajattelenkin olleeni viime keväänä elämäni kunnossa. No, sitten tuli kesä ja muuttoja kaksin kappalein. Rutiineja ei enää ollutkaan ja aika äkkiä huomasin päätyneeni lähes takaisin lähtöpisteeseen. Liikunta ja perusterveellinen ruokavalio säilyivät, mutta herkuttelun määrä nousi vähän liikaa.
Vaikka olin erittäin tyytyväinen omiin ohjelmiini, niin ihan motivaation puolesta tänä vuonna haluan testata jonkun toisen ohjelmaa. Tästä tulikin vihjattua viime vuoden puolella jossakin postauksessa, mutta aloitan siis kolmen kuukauden nettivalmennuksen.

Tässä vaiheessa en koe tarvetta kertoa tarkemmin valmennuksen nimeä tai tekijää, mutta harkitsen asiaa. Kyseessä on kuitenkin siis kolmen viikon nettivalmennus, jonka tavoitteena on kiinteyttää kehoa, eli vähintäänkin säilyttää lihasmassan määrä ja vähentää rasvan määrää.
Valmennukseen kuuluu salitreeni neljä kertaa viikossa, aerobiset ohjeet sekä ruokavalio. Sekä treeniohjelma, että ruokavalio muuttuvat neljän viikon välein. Olen tänä vuonna suunnitellut vähän pidemmälle ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aion sitten loppukeväästä keskittyä pelkästään lihaskasvuun. Se riippuu kuitenkin onnistumisesta tämän nettivalmennuksen kanssa.

Itselleni suurin haaste on aina ruokavalio ja sitä jännitän tässäkin tapauksessa. Olenkin miettinyt myös sitä, että jatkaisin itse tekemälläni ruokavaliolla edelleen ja noudattaisin vain treeniohjelmaa. Olen kuitenkin myös muokannut valmennuksen mukana tullutta ruokavaliota paremmin itselleni sopivaksi, joten nyt myös sen noudattaminen on vaihtoehto. Ehkä siis kokeilen valmiilla ruokavaliolla ja vaihdan sitten takaisin omaan ruokavaliooni, jos siltä tuntuu.
Ruokavalioiden suhteen ongelmana minulla on usein se, että tiukat ruokavaliot ja rajoitukset ahdistavat minua. Lisäksi olen oppinut sen, että en voi kieltää itseltäni mitään. Muokkasinkin ruokavaliota niin, että sinne mahtuu joka päivä jokin herkku, jos minusta siltä tuntuu. Herkkulakot tai herkkujen kieltäminen ei ole koskaan tuonut minulle mitään hyvää.
Valmiissa ruokavalioissa on myös se ongelma usein, että vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Itse en voi sietää puuroa ja esimerkiksi tässä(kin) nettivalmennuksessa aamupalana olisi aina puuroa. Kyllästyn helposti ruokiin, joten kaipaan aina runsaasti vaihtoehtoja. Ennen söinkin puuroa mielelläni joka aamu, mutta sitten tuli stoppi.

Ehkä puuro maistuisi paremmin, jos se näyttäisi näin hyvältä joka aamu :D

Tämä alkuvuosi on vielä niin epäsäännöllinen ja kiireinen, että en halua lisätä omaa stressiäni noudattamalla mitään valmennusta. Aloitankin siis kolmen kuukauden urakkani vasta tammikuun puolivälissä, kun tilanne on toivottavasti hieman rauhallisempi.

En ole koskaan onnistunut noudattamaan muuta kuin itse itselleni tekemää ohjelmaa muutamaa viikkoa kauempaa. Saa siis nähdä, kuinka nyt käy! Uskon, että treeniohjelman noudattaminen on minulle helpoin osuus. Pyrin ruokavalion suhteen pysymään mahdollisimman hyvin "aisoissa". Tärkeintä on se, että syön säännöllisesti ja tarpeeksi!
Teen ehkä tästä nettivalmennuksesta jonkunlaisen blogisarjan, jos motivaatiota riittää.

Oletteko te tehneet uuden vuoden lupauksia tai suunnitelmia?

PS. Jos et ole vielä tykännyt blogin Facebook-sivusta, niin olisi superkiitollinen jos tekisit sen! Tykkäyksien myötä kasvaa myös motivaationi tuottaa Facebookiin erilaista sisältöä, kuten kotitreenejä ja muita vinkkejä. :)