tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ruokapäiväkirja ja päivän treeni 3.6.

Pitkästä aikaa ruokapäiväkirjapostausta! Ruokailu- ja treenirutiinini ovat olleet kahden viikon tauolla, kun tulin kipeäksi ja kärsin kummallisesta väsymyksestä. Kun treenit jäävät pois, on vaikeampaa myös syödä hyvin. Mikä siinä onkin! Tänä maanantaina katkaisin siis sekä treenitauon, että palasin takaisin ruokailurutiineihin.
Olen syönyt viime aikoina vähän rennommin, koska ensimmäistä kertaa vuosiin en yritä laihduttaa! On ollut yllättävän vaikeaa syödä rennommin ja siksi tuntuukin, että edelleen totuttelen tätä sallivampaa syömistä.
Tässä siis ruokapäiväkirjani ja treenini kesäkuun ensimmäiseltä maanantailta (3.6.).

(Pahoittelut kuvista jo etukäteen, minusta ei mitään huippukuvaajaa saa tekemälläkään :D)

Klo 10.05 Aamupala 
Nukuin ihanan myöhään, joten luonnollisesti myös aamupala venyi myöhemmälle. Kuten ehkä pidempään blogiani lukenee muistavat, minulla on erilaisia "ruokakausia", jolloin innostun jostakin ruuasta ja syön sitä kyllästymiseen asti. Jo pidempään aamupalassa minulla on ollut kausi riisikakuista alla näkyvillä täytteillä. Viisi riisikakkua, 1rkl maapähkinävoita (ei sokeria), banaani, kananmuna. Oikeastaan tähän settiin pitäisi kuulua toinenkin kananmuna, mutta yleensä jätän sen pois.



Treeni


11.30 Kun aamupala on laskeutunut, on aika lähteä treenille. Motivoin itseni treenille tauon jälkeen sillä, että saisin tehdä vähän sitä mitä huvittaa. Madalsin lähtemisen kynnystä myös sillä, että päätin mennä taloyhtiön kellarisalille. Siellä saa ainakin olla yksin, vaikka välineistöä ei juuri olekaan :D Tällainen treeni siitä sitten muodostui:

1. Leuanveto 2+2+2+2+2 (Latasin juuri ennen treenitaukoa sovelluksen, joka auttaa leuanvedon parantamisessa ja tein toistot sovelluksen ohjeiden mukaan. Kerkesin tehdä yhden treenin tämän sovelluksen mukaan ennen taukoa. Onneksi olin ohjelmassa vasta alussa, jolloin myös toistomäärät olivat matalammalla ja ihan mahdolliset tehdä, vaikka kroppa tuntuikin vähän nihkeältä.)

2. Maastaveto 3x10
Olenkin kertonut, että olen oikeastaan vetänyt maasta vain sumotyylillä. Nyt olen alkanut treenaamaan ihan "normaalia" maastavetoa. Se ei ole minun juttuni, mutta on ihan kiva kokeilla uutta välillä. Painot tällaisessa maastavedossa ovat luonnollisesti paljon pienemmät kuin sumomaastavedossa, jota olen tehnyt enemmän.

Välissä treenasin rinnallevetoa tangolla muutamien toistojen verran.

3. Penkkipunnerrus 3x10-12
Tauon jälkeen aloitin penkin tosi kevyesti, pienemmällä painolla ja pidemmällä toistomäärällä. Voin kyllä kertoa, että tuntui todella raskaalta, vaikka painoa ei paljon ollutkaan!

4. Kapea penkkipunnerrus ojentajille 3x12
Suppean välineistön vuoksi monet päivän liikkeistä tuli tehtyä tangolla. Se ei kuitenkaan haittaa, koska tangollahan saa tehtyä halutessaan koko kropan läpi.

5. Hauiskääntö tangolla--> levypainolla 3x12
Aloitin hauiskäännöt tangolla, mutta voi kamalaa, miten raskaalta se tuntui! Päädyin siis suosiolla tekemään hauiskäännöt levypainot käsissä. Tämä on muuten yksi minun suosikkivariaatioistani hauiskäännössä. Aina ei tarvitse ottaa niitä käsipainoja käsiin, vaan pelkkä levypainoihin vaihtaminen tuo treeniin kaivattua vaihtelua. Levypainossa siis laita sormet reiästä, johon normaalisti menisi tanko ja tue peukalolla levypainoa, jotta saat tukevan otteen.

6. Pystysoutu tangolla--> Vipunostot levypainoilla 3x12
Pystysoudun vaihdoin vipunostoihin ihan puhtaasta laiskuudesta. Pystysoutu on tehokkuudestaan huolimatta inhokkiliikkeitäni olkapäille. Tänään se tuntui, kuten nähtävästi kaikki muutkin liikkeet, erittäin raskaalta. Niinpä siirryin vipunostoihin ja tein nekin levypainoilla. Tässä myös mukavaa vaihtelua. Levypaino on suhteessa painavampi vipunostoliikkeissä, koska siinä on pidempi vipuvarsi. Jos siis kokeilet vipunostoa levypainolla, niin valitse hieman normaalia pienempi paino.

7. Jalkojen nostot roikkuen 2x10
Vatsalihakset ovat kyllä minun ikuinen inhokkini ja heikkouteni. Siksi yllätin itsenikin, kun en paennut salilta heti tilaisuuden tullen, vaan tein pari sarjaa vatsoja. No, sen kolmannen kohdalla kyllä livistin. Mikä siinä onkin, että en saa itseäni motivoitua vatsalihasten treenaamiseen! Tuntuu, että monilla muilla treenaajilla vatsat on suosikkijuttu.

klo 13.30: Lounas
Rennompi syöminen on näkynyt arjessani siinä, että en aina jaksa laittaa ruokaa, varsinkaan kahdelle eri lämpimälle aterialle. Olin ostanut valmiina spagetin bolognesekastikkeella. Söin annoksesta vähän sunnuntaina ja maanantaina söin loput. Laitoin lisäksi raejuustoa, jotta proteiinia tulee tarpeeksi. Olen kyllä tehnyt tälle viikolle jo ruokaa, mutta tämä piti ensin syödä pois.
Join myös monivitamiiniporetabletin lounaan kanssa, mutta se jäi nyt kuvasta.


Lounaan jälkiruuaksi nappasin Kinder Bueno -jäätelön. Näistä minulla on myös kausi meneillään! Nämä ovat sopivan kokoisia jälkiruuaksi, mutta eivät kuitenkaan ihan liian pieniä.

Klo 16.00 Välipala
Meinasin jo lähteä töihin ilman välipalaa, mutta onneksi tulin toisiin ajatuksiin. Koska oli kiire, eikä minulla ollut mitään muutakaan välipalaa, join 30g heraproteiinia.


Pyöräily töihin 10min

Klo 18.00 Kuntopyöräilin 30 minuuttia. Tämä oli ihan puhtaasti ajan kulun vuoksi, koska minulla oli pitkä, 1,5h tauko töissä enkä keksinyt muutakaan tekemistä.

Klo 19.30 Päivällinen
Tänään oli siitä poikkeuksellinen päivä, että molemmat lämpimät ateriani olivat valmisruokia. Yleensä vähintääkin toinen on itse tehtyä, mutta näin tänään :) Söin aika kevyen päivällisen, koska olen syönyt viimeiset kaksi viikkoa vähän huonosti, joten teki mieli jotain vähän kevyempää. Nälkäkään ei ihme kyllä ollut ehtinyt tulla.


Pyöräily kotiin 10min

Klo 21.30 Iltapala
Tulihan se nälkä sieltä! Iltapalaksi söin kaksi leipää kananmunalla, nektariinin ja tuollaisen maustetun raejuuston. Tuohon raejuustoon minulla on myös kausi meneillään :D Aika hyvin tästä ruokapäiväkirjasta käykin ilmi, että olen aika kausiluontoinen syöjä.
Tuosta raejuustosta pakko sanoa sen verran, että tykkään hirveän paljon tuosta maustetusta raejuustosta, mutta se on pitkään ollut mielessäni "herkku" ja kielletty. Joskus herkkupäivinä olen saattanut sen syödä. Nyt, kun yritän syödä rennommin enkä varsinaisesti laihduttaa, tuli mieleeni yhtäkkiä, että voin vallan hyvin syödä välillä myös noita! Nyt olen siis hyvällä omatunnolla välillä popsinut noita iltapalaksi. En ole nyt turhan tarkka kaloreista tai sokereiden määrästä, joten miksi ei!


Sellainen maanantai tällä kertaa. Ruokailuni vaihtelevat varsinkin tällä hetkellä ihan fiiliksen mukaan. Ihanaa, että vihdoin ja viimein ainakin jossain määrin tunnen syöväni vapaammin!
Miten teidän viikkonne on lähtenyt käytiin?

tiistai 28. toukokuuta 2019

Toukokuun kuulumisia

Aloitan tämän postauksen tekstillä, jotka olen kirjoittanut 12.5. Teksti jäi jostain syystä silloin julkaisematta, mutta tuntuisi väärältä hypätä suoraan tämän hetken kuulumisiin, joten tässä tulee (myös kuvat ovat alkuperäisestä tekstistä):

"Voi miten monta kertaa kuluneina viikkoina olenkaan miettinyt uuden tavoitteeni unohtamista ja laihduttamisen pariin palaamista! Tunnustan, että olen seurannut (taas) painoani koko ajan ja voivotellut, kun se ei ole pudonnut.
Olen useampaan otteeseen jo suunnitellut pitäväni muutaman viikon kiristelykauden, olen suunnitellut kuinka sen pidän ja milloin aloitan. Tulee siis ehkä selväksi, että olen todellakin monta kertaa halunnut palata laihduttamiseen!

Silti tässä ollaan, edelleen taistelen ja yritän pysyä uudessa tavoitteessani. En ole aloittanut kiristelykautta tai herkkulakkoa, en ole pakottanut itseäni lenkille tai crosstrainerille kalorien polttamisen toivossa. Voittoja nämäkin! Vielä kun siitä painon tarkkailusta ja sen aiheuttamasta syömisen pelosta pääsisi, niin oltaisiin hyvällä tiellä.



Ruokailut ovat siis edelleen haastavia, ehkä jopa haastavampia kuin ennen. Minulla ei ole tarkkaan laskettua ruokavaliota (tai en ainakaan syö sen mukaan), joten päässäni on koko ajan kalorilaskuri päällä. Syön joka päivä herkkuja (pieniä määriä tosin), koska tavallaan koen sen itselleni toimivaksi tavaksi, mutta tavallaan samaan aikaan poden koko ajan huonoa omatuntoa herkuttelustani. Olen jopa miettinyt sitä, että olenko uuden tavoitteeni myötä vain menossa huonompaan suuntaan kuin laihduttaessani. Ainakin painolla ja kalorien laskemisella on isompi rooli kuin aikaisemmin, mikä huolestuttaa minua. Samaan aikaan kuitenkin luulen, että tämä tie minun on mentävä, jotta oppisin syömään enemmän ja ennen kaikkea uskaltaisin syödä enemmän. Varmaan tulevaisuus näyttää, mihin suuntaan olen menossa.

Oho, tästä tekstistä on näköjään muodostumassa jotain aivan muuta kuin mitä suunnittelin, tämän piti olla tulosten hehkutuspostaus :D No, se osuus alkaa tässä.
Syy siihen, että tuo suunnittelemani laihdutuskausi ei olekaan (ainakaan vielä) alkanut on se, että olen alkanut näkemään tulosta! Toiveenani oli, että saisin lihasta ja voimaa lisää ja edistystä oikeaan suuntaan on näkyvissä, vaikka edelleen energian määrä on liian vähäinen.
Kaikissa treeniohjelmani liikkeissä olen parantanut tuloksia ja tällä hetkellä esimerkiksi penkistä nousee enemmän painoa kuin koskaan aikaisemmin! Tähän asti olen ollut huolissani painoni noususta, mutta nyt paino alkaa asettua, enkä ehkä olekaan kerryttänyt pelkkää rasvaa!

Tuo tulosten näkyminen on se, mikä motivoi tällä hetkellä todella paljon. En halua alkaa laihduttamaan, jotta tulokset eivät taas tippuisi. Samalla myös teen syömisen suhteen parhaani, jotta kehitys jatkuisi. Lihaskasvu on valitettavan hidas prosessi, eikä näkyvää tulosta välttämättä tule pitkiin aikoihin vielä. Siksi treenitulokset ovatkin nyt se juttu, joka motivoi eteenpäin.

En voi luvata, että en alkaisi taas laihduttamaan jossakin kohtaa, sillä todennäköisesti alan. Nyt kuitenkin riittää se, että yritän syödä enemmän ja jatkan kovaa treenaamista."

Kuva: Pixabay, koska en ole ottanut YHTÄKÄÄN kuvaa viime viikkoina!

Yllättävän hyvin nuo kuulumiset osuvat edelleen, mutta kerron tähän loppuun pieniä päivityksiä...
Ensinnäkin suhtautumiseni niin syömiseen kuin kehoonikin on kuin onkin muuttunut positiivisempaan suuntaan! Vaikka rasvaa on ehkä hieman kertynyt, niin en ole jäänyt voivottelemaan sitä, vaan keskittynyt enemmän siihen suorituskykyyn. Onneksi en siis luovuttanut tavoitteeni suhteen, vaan jatkoin eteenpäin!

Olen myös saanut ihan konkreettista tulosta, vaikka en todellakaan olisi odottanut niitä näin pian! Energiansaantini on edelleen liian alhainen, joten en ajatellut lihasten kasvavan kovin suurta tahtia. No, nyt on ainakin käsissä tapahtunut iso harppaus eteenpäin! Ensimmäisenä sain kuulla äidiltäni, että minulla on jo "liian suuret muskelit". Haha, meillä on vähän eri käsitys tästä :D Sitten poikaystäväni huomautti, että käteni ovat kasvaneet. Huomasin kyllä myös hieman eroa itsekin peilin kautta. Varmistuksen asialle sain, kun otin hauiksesta mitan ja lisää ympärysmittaa oli tullut jotain 0,5-1cm väliltä. Ja se on aika paljon, varsinkin kun ajatellaan miten lyhyestä ajasta puhutaan! Hurjaa!

Vaikka tässä postauksessa nyt keskityn näihin positiivisiin juttuihin, niin kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen. Minua on vaivannut viime viikkoina todella suuri väsymys, mikä tarkemmin ajateltuna on ehkä vaivannut pienemmissä määrin jo vuosia. Mikään unen määrä ei tunnu riittävän. Pidin myös treeneistä yli viikon taukoa, mutta silläkään ei ollut vaikutusta. Olenkin ajatellut, että rauta-arvoni saattaa olla hyvin alhainen. Se on ollut ennenkin hyvin alhainen, mutta siihen ei ole koskaan kiinnitetty huomiota. Nyt olen ajatellut asiaa ja aion ottaa tästä tarkemmin selvää. Jos jollain teistä on kokemusta alhaisista rauta-arvoista ja niiden nostamisesta, niin otan vinkit mielelläni vastaan! Täytyy se vielä lisätä, että aion siis käydä ensin lääkärissä selvittämässä asian, ennen kuin alan toimenpiteisiin. Vaikka minulla vahva tunne onkin tästä, niin haluan varmistuksen asiasta. 

Ja sen verran vielä kuulumisia, että treenitaukoni on nyt venynyt tuosta viikosta pidemmäksi, koska tulin kipeäksi :( Intoa olisi enemmän kuin tarpeeksi, mutta nyt täytyy vain malttaa mielensä ja parannella rauhassa.

Tästä tuli ehkä ennätyspitkä postaus, mutta kymmenen pistettä sinulle, joka jaksoit lukea loppuun asti! Kertokaa ihmeessä omia kuulumisianne ja tosiaan jos teillä on jotain kokemuksia tuosta rauta-asiasta, niin kuulisin niitä mielelläni! :)

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Uudesta treeniohjelmasta ja ruokavaliosta

Okei, nyt pääsen vihdoin kirjoittelemaan uudesta treeniohjelmastani sekä hieman muuttuneesta ruokailustani. Molemmat siis muuttuivat kolmisen viikkoa sitten sellaisiksi, että ne tukevat lihaskasvua. Hetki tässä on nyt totuteltu uusiin rutiineihin, vaikka loppujen lopuksi paljon ei edes ole entiseen verrattuna muuttunut.

Kuten aikaisemmin kerroin, tällä hetkellä teen siis poikkeuksellisesti uuden "valmentajani", eli poikaystäväni ohjeilla. Tai okei, itse valitsin treeneihin liikkeet ja jaot ja hän päätti toistomäärät. Parin viikon päästä kun ohjelmaa päivitetään ajattelin kuitenkin antaa hänelle vapaat kädet myös liikkeiden ja jakojen suhteen.

Treenit

Aloitetaan treeneistä. Minulla on ollut todella paljon erilaisia treeniohjelmia ja -jakoja treenivuosieni varrella. Yleensä olen tehnyt ohjelmat itse, mutta tämän vuoden alun menin nettivalmennuksen ohjeilla. Alkuvuodesta olen siis treenannut kolmijakoisella ohjelmalla neljä kertaa viikkoon. Treenattua tulee yleensä viisi kertaa viikossa ja tuo viides treeni vaihtelee, joskus se on salilla, joskus jossain muualla ja jotain muuta. 

Nyt jatkan edelleen kolmijakoisella ohjelmalla, mutta hieman eri jaolla. Yksi viikon treeneistä on voimapainotteinen, eli teen ns. moninivelliikkeitä, vähän toistoja ja enemmän sarjoja. Tähän treeniin kuuluu esimerkiksi leuanveto, maastaveto, penkkipunnerrus ja hauiskääntö tangolla. Tarkoitus olisi tässä treenissä saada sarjapainot nousemaan mahdollisimman paljon. Sarja- ja toistomääriä muutetaan hieman joka viikko, jotta treenin volyymi nousee koko ajan. 

Voimatreenin lisäksi teen kaksijakoista ohjelmaa, joista toinen on rinnalle ja käsille ja toinen selälle ja jaloille. Näissä treeneissä toistomäärät ovat korkeammalla, keskimäärin 8-10 ja sarjoja on 2 tai 3 liikettä kohden. Näissäkin treeneissä yritän koko ajan nostaa sarjapainoja. 
Minulla on siis kolme ohjelmaa, joita treenaan neljä tai viisi kertaa viikkoon, eli vähintään yksi ohjelmista toistuu viikon aikana kaksi kertaa. 


Lyhyesti vielä siitä, miksi juuri tällainen kolmijakoinen ohjelma, jossa käydään koko vartalo kerran läpi ja sitten vielä kaksijakoisella lisäksi. Kun lihaksen kasvatus on tavoitteena, olisi yhden lihasryhmän hyvä saada vähintään kaksi kertaa viikkoon kasvuärsykettä. Tällaisella jaolla jokainen lihas saa sen kaksi treeniä viikkoon vähintään. Toki lisäksi tässä voimapäivän ja eristävämpien treenien valinnan taustalla on muutakin, mutta kerron nyt tällä tavalla suurpiirteisemmin. 

Pakko vielä tunnustaa, että koko viime viikon treenimotivaatio loisti poissaolollaan. En siis tehnyt ollenkaan salitreenejä, mikä tietenkin harmitti itseäni. Olen kuitenkin päättänyt, että en enää halua pakottaa itseäni treenaamaan, koska minulla on ollut aikoja, kun treeni on ollut ikävää ja pakkopullaa. Nyt yritän olla itselleni armollisempi. Tällä viikolla treenataan taas uudella motivaatiolla!

Ruokavalio

Ruokavalio -sanan käyttäminen on ehkä tässä yhteydessä vähän harhaanjohtavaa, koska varsinaisesti en ajattele noudattavani ruokavaliota. Koneeltani kyllä löytyy tiedosto, johon olen luonut esimerkkiä päivän ruokailuista, mutta en ole sitä avannut sen luomisen jälkeen. Kun tavoitteena ei enää ole laihduttaminen, voin periaatteessa ottaa rennommin. Sitä yritänkin, mutta kuten viime postauksen lukeneet tietävät, se ei ole ihan helppoa...

Tällä hetkellä tärkeintä ruokailussani on se, että saan tarpeeksi energiaa kunnon ruuasta. Pyrin syömään reilusti enemmän kuin normaalisti, mutta silti aavistuksen alle kulutuksen. Nostan energiamäärää pikkuhiljaa ylöspäin, kunhan keho ensin tottuu nousseeseen energiamäärään. Olen nyt yrittänyt tehdä niin, että syön neljä kertaa päivässä vähän isomman aterian. Tykkään syödä aamulla ja illalla vähän enemmän ja viisi kertaa päivässä syödessäni tuntuu, että "lemppariateriani" jäävät liian pieniksi.

Ruokavaliossa suurin haasteeni on, kuten jo aikaisemmin kerroin, syödä tarpeeksi. Olen usein miettinyt sitä, että mikä siinä syömisessä on niin pelottavaa. Poikaystäväni kysyi tätä samaa muutama päivä sitten ja tuntui hyvältä puhua ääneen. Usein kun asiat sanoo ääneen, ne ymmärtää myös eri tavalla. Kerroin siis, että minua pelottaa syödä enemmän, koska ajattelen joka tapauksessa pian sortuvani herkutteluun ja lopulta painoni nousee. Tietenkin järki kertoo, että jos söisin tarpeeksi, herkkuhimoja ei tulisi tai pienempi määrä riittäisi. Taas kerran on niin vaikeaa kuunnella sitä järjen ääntä!

Tähänkin täytyy lisätä tunnustus, että viime viikot olen edelleen syönyt liian vähän. On tosi vaikeaa saada itsensä syömään tarpeeksi, kun painonnousun pelko on niin suuri. Tänään kuitenkin salilla treenatessani mietin, miten sarjapainoni saattaisivat jo nyt olla paljon suuremmat, jos vain söisin! Tiesinkin, että tämän asian kanssa täytyy tehdä paljon töitä ja kuten näkyy, työ jatkuu.

Muuta

Loppuun vielä vähän muuta tähän aiheeseen joten kuten liittyvää. Kävin puntarilla, vaikka lupasin aikaisemmin, että en käy. Paino oli toki noussut pari kiloa, mutta se ei oikeastaan huoleta minua ollenkaan. Katsoin myös vyötärönympäryksen vähän aikaa sitten ja sen verran senttejä oli tullut (osa varmasti vain turvotusta), että päätin olla katsomatta uudestaan vähään aikaan :D
Onhan tämä vähän taistelua omaa päätä vastaan ja pitkä prosessi. Pieniä voittoja on kuitenkin havaittavissa. Esimerkiksi suhtaudun rennommin kastikkeisiin ja valmisruokiin ja syön enemmän sitä, mitä tekee mieli. Tällä hetkellä ajattelen, että herkuttelisin kerran viikkoon. En ole vielä päässyt tätä testaamaan, mutta se voisi olla toimiva ratkaisu.

Näillä tunnelmilla mennään eteenpäin! Mitä teille kuuluu? :)

Loppuun vielä muistuttelen, että blogillani on myös Facebook -sivu ja sinne pääset tästä. Jos siis haluat seurata projektiani myös Facebookin kautta, niin käy tykkäämässä!



maanantai 22. huhtikuuta 2019

Kaikista vaikeinta on syöminen

Moi ja hyvää pääsiäistä vähän myöhässä!
Kerron nyt vähän kuulumisia liittyen uuteen tavoitteeseeni, jonka asetin pari viikkoa sitten. Päällimmäisenä mielessä on tällä hetkellä kysymys: miksi syömisen pitää olla niin vaikeaa? Sen pitäisi kuitenkin olla yksi yksinkertaisimmista asioista! Tein tosiaan pari viikkoa sitten päätöksen muuttaa tavoitettani ja sen myötä myös treeniohjelmani ja syömiseni ovat hieman muuttuneet. Tässä vaiheessa tätä uutta projektia on vielä liian aikaista puhua tuloksista tai tuntemuksista. Sen sijaan on juuri oikea aika kertoa, millaisia ajatuksia uudenlainen lähestymistapa on minussa herättänyt.

Ensimmäistä kertaa vuosiin tavoitteenani ei siis ole tiputtaa painoa, vaan kasvattaa lihasta. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että ruokaa täytyy syödä paljon enemmän kuin ennen ja treenit ovat sisällöltään hieman erilaisia.
Uusi rennompi suhtautuminen ruokaan tuntui hyvältä suunnilleen päivän verran, kunnes vanhat symishäiriöajoista tutut ajatukset alkoivat nousta pintaan. Yhtäkkiä huomasin murehtivani painoani (jota en onneksi tällä hetkellä edes tiedä) ja sitä, että koin oloni yhtäkkiä hyvin turvonneeksi. Lähes joka ilta ja päivä mielessäni on ollut ikävät ajatukset omaan kehooni liittyen. Asiaa ei ole auttanut tämä pääsiäisen aika, sillä pääsiäisherkut ovat minulle valtava houkutus! Niinpä viime päivissä ei ole ollut kehumista ja ahdistus on päässyt vain kasvamaan.





Vähän vaikeaa saada tähän postaukseen ajatuksia järkevään muotoon, sillä on vaikeaa itselleenkään kuvailla missä mennään. Mennään siis vähän asia kerrallaan ja aloitetaan treeneistä. Uusi treeniohjelma on ollut käytössä nyt kaksi viikkoa ja kuten yleensäkin, treenit ovat minulle aika helppoja toteuttaa. Harvemmin minun ongelmani olisi treenaamattomuus. Pientä parannusta on jo sarjapainoissa tullut tässäkin ajassa. Tosin huomaan painoni nousseen (herkuttelun takia siis) esimerkiksi siitä, että leuanvedot ovat menneet takapakkia todella nopeasti. Vajaa kuukausi sitten tein oman ennätykseni leuanvedossa (7 kappaletta, jee!), mutta nyt kaksi menee juuri ja juuri. Toinen missä olen mennyt takapakkia on maastaveto johtuen siitä, että tekniikkaa piti palata vielä hiomaan pienempään painoon. Hassua ehkä, mutta en ole koskaan vetänyt maasta muulla kuin sumo-tyylillä, vaikka olen käynyt salilla monta vuotta! Täytyy jossain postauksessa kertoa treeniohjelmastani hieman tarkemmin ja keskitytään tässä postauksessa enemmän kuulumisiin :)

Okei, sitten tarkemmin siitä syömisestä, koska siitä on varmaan eniten kerrottavaa. Kun päätin lopettaa laihduttamisen, olin todella innoissani ja ajattelin rennomman syömisen olevan todella hyvä juttu minulle. Viime viikot ja viikonloput ovat olleet poikkeuksia täynnä (reissuja, juhlia ja pääsiäismunia), mikä on jo itsessään luonut ahdistusta tällaiselle rutiineja rakastavalle ihmiselle. Vaikka en puntarilla ole käynyt, tunnen painoni nousseen ja keho tuntuu taas samalta kuin ennen laihdutusprojektiani. Tämä onkin saanut minut miettimään, onko tämä uusi tavoite sittenkään minun juttuni. Ehkä sittenkin pitäisi ensin vähän pudottaa painoa, jotta voisin syödä enemmän. Tuo ajatus pyörii päässäni koko ajan, mutta vielä en ole antanut periksi. Haluan nyt kokeilla kunnolla tätä uutta tyyliä ja kun pääsen tästä pääsiäissuklaakoukusta eroon, on tilanne taas vähän erilainen.

Pääsiäisloman herkkuihin kuului myös köyhät ritarit

Tiesin jo ennen tähän uuteen projektiin lähtemistä, että minulle haasteellisinta olisi syöminen. Vaikeinta on uskaltaa syödä tarpeeksi, mutta kuitenkin oikeista lähteistä. Toinen suuri haasteeni on herkuttelu. En ole vielä löytänyt itselleni tähän uuteen tavoitteeseen sopivaa tapaa herkutella. Herkut ovat minulle aina joko sallittuja tai kiellettyjä, jolloin joko syön herkkuja kaksin käsin tai en syö niitä ollenkaan. Välimuotoa ei oikein ole, mikä tekee tämän tilanteen haasteelliseksi.
Tällä viikolla toiveena on, että pääsisin taas rutiineihin kiinni ja todella näkemään, miltä tämä uusi tavoite ja sen myötä tulleet treeniohjelmat ja ruokavaliomuutokset tuntuvat.


Tällä kertaa minulla ei ole tämän enempää kerrottavaa ja tämä vähäkin oli aika sekavaa tekstiä :D. Jos teille tulee mieleen jotain, mitä erityisesti kiinnostaisi lukea niin kommentoikaa tuohon alle! :) Mukavaa alkavaa viikkoa! <3

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Uusi tavoite laihdutuksen tilalle

Pitkä aika on viime kirjoituksesta. Tähän aikaan on mahtunut harvinaisen paljon erilaisia fiiliksiä ja pohdintoja. Näiden viikkojen aikana olen muun muassa valitettavasti ahminut pitkästä aikaa ja monta päivää putkeen. Lisäksi olen yrittänyt epätoivoisesti laihduttaa ja noudattaa nettivalmennuksen viimeisten viikkojen ohjeita. Olen pohdiskellut omia tavoitteitani niin oman kehoni kuin uranikin suhteen. Hyviä ja huonoja hetkiä on siis riittänyt, mutta nyt olen taas niin sanotusti paremmilla vesillä.
Olen tullut tänne blogiin monta kertaa kirjoittelemaan kuulumisiani, mutta jostain syystä aina olen lopulta päätynyt poistamaan koko tekstin tai ainakin olemaan julkaisematta sitä. Viime viikkojen luonnosteksteistä löytyy muun muassa seuraavia otsikoita: "ulkonäköpaineet liikunta-alalla", "vanha tuttu herkuttelukierre" ja "ikuisesti dieetillä?". Kerron näiden postausten otsikot siksi, että mielestäni niistä jo saa aika hyvän kuvan siitä, millaisia ajatuksia minulla on ollut viime aikoina.

Tällä hetkellä minulla on parempi fiilis kuin pitkiin aikoihin. Olen toisaalta täynnä intoa ja energiaa ja toisaalta taas minua vähän hirvittää. Olen nimittäin päättänyt tehdä jotain, mitä en ole tehnyt yli kuuteen ja puoleen vuoteen... En yritä enää laihduttaa! Tuntuu uskomattomalta kirjoittaa tuo lause. Vielä uskomattomalta tuntuu se, että minä todellakin lopetin laihduttamisen. Olenhan ennenkin lupaillut lopettavani laihduttamisen siinä onnistumatta.
Jos kirjoittaisin kaikki ajatukset, jotka tähän päätökseen ovat vaikuttaneet, tämä postaus venyisi todella pitkäksi. Siksi jätän yksityiskohdat tästä tekstistä pois, kenties avaan niitä jossain toisessa tekstissä lisää.

Olen siis tosiaan päättänyt jättää laihduttamisen ainakin hetkeksi taakseni. Kyllä, ainakin hetkeksi. En uskalla luvata, että en enää alkaisi laihduttaa. Jos totta puhutaan, niin edelleen minun tekisi mieli pudottaa kiloja. Tällä hetkellä on kuitenkin sellainen olo, että minun kehoni ja mieleni tarvitsevat taukoa laihdutuksesta ja jos rehellisiä ollaan, niin varmaan ne ovat kaivanneet sitä jo monta vuotta! Minua kuitenkin helpottaa ajatus siitä, että jos jotain menee "pieleen" niin tulevaisuudessa voin pudottaa tarvittaessa muutaman kilon.
Olen täällä blogissakin usein kirjoittanut, että haluaisin kasvattaa lihasta, mutta ikuinen laihduttamiseni on esteenä. Nyt lopultakin päätin, että minun ei tarvitse olla tietyn painoinen voidakseni aloittaa lihasten kasvatuksen. Tavoitteellinen salitreenaaminen on minulle tuttua jo monen vuoden ajalta. Ei kuitenkaan ole mikään ihme, ettei toivottua tulosta ole tullut ikuisilla miinuskaloreilla eläessä. Nyt yritän siis vielä entisestään optimoida salitreenaamistani ja ennen kaikkea syödä enemmän. Alla olevassa kuvassa näkyy jauhelihatäytteiset cannellonit, joita tein ensimmäistä kertaa. Pitkästä aikaa kaikenlaiset kastikkeet ovat sallittuja (olisivat ne aikaisemminkin olleet, mutta en jotenkin uskaltanut niitä käyttää), joten sen kunniaksi päätin tehdä jotain erilaista ruuaksi. Hyviä olivat!

Tulen varmasti kirjoittamaan jatkossa lisää tästä uudesta projektistani. Nyt halusin vain tulla kertomaan päätöksestäni lopettaa laihduttaminen. Vielä viime sunnuntaina minulla oli ahmimiskierre päällä. En voi edes sanoin kuvailla, miten pelottavalta tuntui ahmimisen jälkeen jatkaa kitukaloreiden sijasta normaalia syömistä. Olin kuitenkin päättänyt, että uusi projektini alkaa maanantaina ja niinhän se alkoi, salitreenin merkeissä.
Kerrankin saliohjelmani ei ole pelkästään minun käsialaani. Laadimme liikkeet ja treenit yhdessä poikaystäväni kanssa. Päätin kerrankin antaa jonkun toisen ottaa ohjat ja niinpä minulla on nykyään "valmentaja". Kävimme maanantaina tekemässä yhdessä treenin ja jonkun toisen vetämänä itsestä saa paljon enemmän irti. Tähän asti en ole antanut poikaystäväni valmentaa minua, eikä hän ole myöskään halunnut lähteä tähän hommaan. Olen kuulemma hankala valmennettava, koska tiedän aika tarkkaan mitä minun tulisi tehdä ja ennen kaikkea mitä haluaisin tehdä... Lihasten kasvatus on kuitenkin vielä tässä vaiheessa minulle paljon vieraampaa kuin laihduttaminen tai kiinteytys. Tuntui siis hyvältä antaa vastuu jollekin toiselle, joka tietää enemmän puolestaan lihasta kasvattavasta treenistä. 

Kaikista vaikeinta minulle on syöminen. Energiamäärän nostaminen on suoraan sanottuna valtavan pelottavaa! Vuosia olen laihduttanut ja todennut, että minun painoni nousee herkästi. Nyt sitten pitäisi vapaaehtoisesti nostaa energiamäärää. Tottakai siis pelkään, että paino vain nousee ja nousee, eikä siis hyvällä tavalla. Minua kuitenkin motivoi sellainen ajatus, että jos tähän asti en ole pystynyt laihtumaan tai muokkaamaan kehoani haluamaani suuntaan, niin kenties täysin uusi lähestymistapa on minun keholleni hyväksi.
Myönnän, että edelleen haaveilen kiinteämmästä ja lihaksikkaammasta kehosta ja tällä kertaa tosiaan yritän päästä samaan tavoitteeseen eri tavalla. Saa siis nähdä miten käy. Tämä uusi näkökulmani on paljon suorituskeskeisempi kuin ulkonäkökeskeinen. Haluan tehdä kuntosalilla ennätyksiä, enkä keskity pelkästään painoon tai peilikuvaan.
Koska edelleenkin olen suunnitelmia rakastava ihminen, tein tietenkin ruokavaliota ja treeniohjelmaa myös tähän tavoitteeseen. Nyt kun ruokamäärä nousee minua helpottaa se, että olen laskenut valmiiksi ruokamäärät. Muuten varmasti skippailisin aterioita tai ajattelisin syöväni liikaa. Nyt pystyn itselleni perustelemaan kuinka paljon minä saankaan syödä ja kuinka paljon minun pitää syödä.

Okei, nyt kun ensimmäinen teksti on taas saatu ulos, on ehkä helpompaa taas kirjoittaa säännöllisemmin. Ja nyt kun tämä postaus on julkaistu, tämä laihdutuksen lopettaminen tuntuu vähän virallisemmalta. Katsotaan miten käy! Olisi mukavaa kuulla mitä teille kuuluu! :)

torstai 14. maaliskuuta 2019

Painolukeman vaikutus kehonkoostumukseen

Tunnustetaan nyt yksi asia heti alta pois: minä menin ostamaan puntarin. En ole siitä erityisen ylpeä, varsinkaan kun olen tässä jo useamman kuukauden totutellut puntarittomaan elämään ja todennut sen reilusti aikaisempaa rennommaksi ja miellyttävämmäksi. Kärsivällisyyteni oli kuitenkin vähän liian kovalla koetuksella, kun en ole ehtinyt kotipaikkakunnalle kohta kuuteen viikkoon. Kun kyse on yli puolet siitä ajasta, kun olen noudattanut nettivalmennusta, on se pitkä aika. Varsinkin, kun minulla ei ole ollut hajuakaan siitä, meneekö homma nyt mihinkään suuntaan, kun mittanauhakaan ei anna tuloksia suuntaan tai toiseen. (Ehkä tästä voidaan päätellä, että ei ainakaan hurjasti ole menty eteenpäin...?)

Tietämättömyys on yleensä pahinta ja niin myös tässä tapauksessa. Ajatuksenani on ollut, että puntari on joka tapauksessa ostettava viimeistään siinä vaiheessa, kun alan nostamaan kaloreita korkeammalle. Painon muutos kertoo silloin siitä, milloin on taas oikea aika tehdä kaloreihin nosto. Tässä vaiheessa en ehkä olisi painotietoa varsinaisesti tarvinnut mihinkään, mutta nyt kävi näin.


Mennään sitten itse asiaan. Ennen kuin astuin puntarille, olin psyykannut itseni vahvasti siihen, että ei ole väliä mitä painoni näyttää. Sillä ei pitäisi olla mitään väliä ylipäätään, mutta tällä kertaa tarkoitin erityisesti sitä, että uuden puntarin lukema ei ole välttämättä verrannollinen siihen lukemaan, mitä tuttu kotipuntari näyttäisi. Tämän opin aikanaan kantapään kautta, kun Lidlistä alennuksesta ostamani puntari näytti melkein 2,5kg enemmän painoa kuin se puntari, mihin olin tottunut. Kun nämä kaksi puntaria olivat eri paikkakunnilla, kesti aika kauan huomata ero puntareiden välillä ja todeta, että en ollutkaan yhtäkkiä lihonut melkein kolmea kiloa.
Koska jälleen päädyin ostamaan markkinoiden halvimman puntarin, yritin jälleen itselleni muistutella, että todellisen lukeman näen vasta kotipaikkakunnan tutulla puntarilla.

Nettivalmennuksen noudattamista on nyt kahdeksan ja puoli viikkoa takana. Hyviä ja huonoja päiviä on tietenkin ollut, mutta pääasiassa olen edelleen tyytyväinen omaan tekemiseeni. Jätetään tästä postauksesta nyt tarkemmat dieettikuulumiset pois ja keskitytään nyt vain puntarilla tekemääni havaintoon.
Kävin siis vaa'alla kahdeksan ja puolen dieettiviikon jälkeen. Viimeksi olin käynyt kotipuntarilla viiden viikon kohdalla ja olin tuolloin hitusen pettynyt tulokseen, vaikka myöhemmin totesinkin sen olevan vallan hyvä.
Nyt toiveikkaasti odotin pienempää lukemaa kuin aikaisemmin. No, yllättäen tämä uusi puntari ilmoittikin painoni nousseen 600g neljän viikon takaiseen lukemaan verrattuna. Ei iso luku, ei todellakaan. Silti olin ollut niin varma siitä, että painoa on tippunut pari kiloa, joten olihan yllätys aika iso.

Kun nyt tuo puntarin näyttämä lukema on saatu sanottua, on vihdoin aika siirtyä tämän postauksen oikeaan aiheeseen! Ennen puntarille nousemista, kun vielä ajattelin painoni tippuneen reilusti alaspäin, näin itseni peilistä kiinteytyneenä. Olen jo pari viikkoa peilistä katsellessani miettinyt, että minä todella olen kiinteytynyt. Joinain päivinä olen jopa katsellut peilistä melko tyytyväisenä, mikä on (valitettavasti) itselleni aika harvinaista. Haaveilin siitä hetkestä, kun saan puntarin lukemasta varmistuksen omalle peilikuvalleni ja voin todeta onnistuneeni.
Vaan miten kävikään, kun puntari näyttikin noussutta lukemaa? Mikään ei muuttunut yhdessä yössä kehonkoostumuksessani tai kehossani ylipäätään. Silti suhtautumiseni omaan kehooni muuttui siinä silmänräpäyksessä, kun puntari ei näyttänytkään toivomaani lukemaa. Yhtäkkiä kehoni näyttikin juuri siltä kuin se puntarin mukaan näytti: painavammalta ja sitä myöten omissa silmissäni myös löysemmältä ja turvonneelta.
Edelleen mitään muutosta ei tietenkään konkreettisesti ollut tapahtunut, mutta tapani katsoa itseäni muuttui. On jännä huomata, miten suuri merkitys sillä onkaan, mitä itsellemme sanomme, kun katsomme itseämme peilistä. Kun ajattelin kiinteytyteeni, olin todella mielestäni kiinteytynyt. Samoin näköjään myös silloin, jos kuvittelin painoni nousseen. Myös peilikuva näyttää heti erilaiselta.
On oikeasti tärkeää miettiä sitä, miten itseään ajattelee ja kuinka itselleen puhuu. Minulla oli kaikin puolin paljon parempi olo silloin, kun kehuin omaa peilikuvaani mielessäni, oli se sitten isompi tai pienempi.

En aio kirjoittaa tähän loppuun sitä itsestään selvää saarnaa, että puntari ei kerro kaikkea ja että se paino ei määritä mitään. Kyllähän me kaikki sen tiedämme, vai mitä? Myös minä tiedän sen, mutta tässä havaitsin erittäin konkreettisesti sen, miten suuri merkitys sillä omalla ajattelulla onkaan. Olkoon tämä siis taas kerran muistutus sinulle, minulle ja meille kaikille siitä, että me itse voimme päättää siitä, millainen keho sieltä peilistä näkyy. Jos päätät, että se on kaunis ja sopiva, niin sitä se myös on. Sitä ei mikään puntarin lukema poista!

Näin kliseisiin loppusanoihin on hyvä jättää tämä postaus. Mukavaa loppuviikkoa!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Neljän viikon tulokset(tomuus)

Neljäs viikko nettivalmennusta ohi. Neljän viikon rajapyykki on sellainen, jota olen sekä odottanut että pelännyt. Kerran aikaisemmin olen noudattanut valmennusta näin "pitkälle". Silloin en tätä pidemmälle päässytkään, sillä viidennen viikon alussa koko homma sitten romahti kuin korttitalo, eikä mistään tullut enää mitään. Tästä valmennuksesta on kohta neljä vuotta, enkä tässä välissä ole yrityksistäni huolimatta koskaan päässyt tähän neljään viikkoon asti "puhtailla papereilla" (en laske tähän viime kevättä, jolloin noudatin omia ohjeitani). Siksi minulle onkin nyt erityisen tärkeää, että pääsen tästä neljän viikon rajasta eteenpäin ja pystyn jatkamaan ohjeiden noudattamista. Se on minulle iso juttu ja kertoo konkreettisesti siitä, että olen päässyt eteenpäin.

Olen odottanut tätä neljättä viikkoa siksi, että olen ajatellut tässä vaiheessa viimeistään näkeväni jotain tulosta. Tiedättehän ne motivoivat kuvat internetissä, jotka sanovat että neljän viikon kohdalla itse näkee muutoksen, kahdeksan viikon kohdalla läheiset näkevät muutoksen ja kahdentoista viikon kohdalla kaikki näkevät muutoksen. Varmaan nuo kuvat ovat iskostuneet alitajuntaani asti, kun tätä neljää viikkoa odottelin niin innolla. Tässä valmennuksessa tosin neljän viikon rajapyykki on siinäkin mielessä odotettava, että valmennukseen kuuluu tässä kohtaa tankkauspäivä ja viidennen viikon alusta treeniohjelmat ja ruokavalio muuttuvat.
Kerroinkin jo oikeastaan, miksi tämä neljän viikon ylitys tuntui myös pelottavalta. Jos toisen kerran koko homma hajoaa käsiin neljän viikon kohdalla, minun on todella vaikeaa myöhemmin enää luottaa itseeni minkäänlaisissa ohjelmissa.


Noniin, puhutaanpa sitten siitä, mitä tässä neljän viikon aikana on tapahtunut. Tähän asti olen onnistunut noudattamaan ohjeita mielestäni todella hyvin. En ole ollut gramman tarkka, mutta tehnyt koko ajan parhaani. Yhtäkään treeniä en ole skipannut, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Voin siis ylpeästi sanoa, että olen tehnyt tähän asti kaiken, mitä olen voinut.
En muista olenko blogissa tätä sanonut, mutta toivoisin tämän olevan viimeinen dieetti pitkiin pitkiin aikoihin (jos koskaan), joten haluan tehdä kaikkeni tämän eteen.

Lauantaina otin itsestäni muutoskuvat ja mitat. Olen ottanut ennen valmennuksen aloitusta aloituskuvat ja -mitat. Vaikka olen peilikuvan perusteella tätä jo osannut odottaakin, niin silti pettymys oli valtava. MITÄÄN ei ole tapahtunut! Kunpa voisin kirjoittaa tähän, "mitään ei ole tapahtunut, paitsi..." Mutta tuota paitsi-sanaa ei tähän tule.
Mitat ovat siis täsmälleen samat kuin neljä viikkoa sitten. Täsmälleen. Mittaan puolen sentin tarkkuudella, millejä en ole edes katsonut. Vyötärönympärys on sama. Rinnanalus on sama. Reiden ympärys on sama. Myös hauiksen ympärys on sama.
Muutoskuvat otin samoilla vaatteilla, samassa paikassa ja juuri herättyäni, kuten neljä viikkoa sitten. Vaikka kuinka zoomailin ja yritin löytää pientäkin muutosta, en siinä onnistunut. Tämä ei nyt ole mikään liioittelu, että saisin vähän valittaa. Ihan oikeasti en nää mitään muutosta, enkä ollut edes ihan varma, kumpi kuva oli otettu ensin.
Salilla tulokset ovat joko pysyneet samana tai tippuneet, joten siinäkään osiossa ei kehumista ole. Painoahan en vielä tiedä, mutta sitä kohtaan minulla ei ole suuria odotuksia. Tärkeämpää kuin paino on kuitenkin se peilikuvan, mittojen ja oman fiiliksen edistyminen.

Okei, sitten tulee pieni valitus/avautuminen, lupaan rajoittaa sen tähän yhteen kappaleeseen :D
Pakko sanoa, että olen valtavan turhautunut. Toisen kerran elämässäni pääsen tähän asti jossain valmennuksessa ja tulos on pyöreä nolla. Sama kuin koko viimeistä kuukautta ei edes olisi ollut! Turhaan olen herännyt aikaisin, jotta ehdin salille. Turhaan olen katsonut tarkkaan syömäni ruuat, jättänyt herkut pois ja tehnyt kaikkeni tämän projektin eteen. Tekisi mieli vaan lopettaa koko homma, syödä herkkuja kaksin käsin ja hyväksyä, että minun kehoani ei ole tehty laihduttamaan! Ärsyttää!!!

No niin, kun pakollinen negatiivisten ajatuksien purkaminen on ohi (tuostahan tuli yllättävän lyhyt kappale!), siirretään ajatukset tulevaan. Mitäs nyt sitten? No, aion edelleen jatkaa tätä nettivalmennusta. Tämän ansiosta syön viisi kertaa päivässä terveellisesti ja olen saanut salitreeneihini ainakin siinä mielessä nousujohteisuutta, että neljän viikon välein saliohjelma vaihtuu. Ainut, mistä olen tämän valmennuksen aikana luopunut tai mitä olen muuttanut normaaliin elämiseeni verraten on herkuttelu. Herkuttelu on selkeästi vähentynyt, ihan omasta tahdostani. Ei vain ole tehnyt mieli herkutella, suurempia määriä ainakaan.
Vaikka tällä hetkellä mieli onkin vähän maassa, haluan kuitenkin näyttää itselleni, että pääsen ohi neljästä viikosta. Haluan myös nähdä, mitä kehossani tapahtuu kun tämä ohjelma hieman kiristyy.

Perjantaina tuli herkuteltua tämän verran 
Kun viimeksi jätin leikin kesken neljännen viikon kohdalla, olen siitä lähtien miettinyt, mitä olisi tapahtunut jos olisin jatkanut. Muistan myös tuolloin olleeni hyvin turhautunut muutosten puuttumisesta, mutta kenties jatkamalla valmennusta tuloksia olisikin tullut. En tahdo tällä kertaa jossitella jälkeenpäin. Vedän tämän valmennuksen loppuun saakka mahdollisimman kunnialla ja lopuksi teen johtopäätökset siitä, toimiko tämä minulla vai ei.

Tämä tahdon ja motivaation määrä, mikä minulla tällä hetkellä on oman kehoni muokkauksen suhteen on todella korkea. Viime kevään onnistuminen antoi minulle niin paljon itsevarmuutta ja näytti minulle mihin oikeasti pystynkään. Jokaisessa projektissa on haasteensa ja minun haasteeni on selkeästi kärsimättömyys ja keho, joka ei reagoi tällaiseen ruokavalioon, ainakaan kovin nopeasti.
Saa siis nähdä mitä tapahtuu, mutta minähän vedän tämän nettivalmennuksen loppuun asti!

Linkkasin muuten blogin Facebook-sivulle tällä viikolla tekstin liittyen ruokavalioiden noudattamiseen ja siihen, milloin se menee yli. Olen aikaisemminkin tätä aihetta miettinyt, nyt toki vielä enemmän kun se on elämässäni taas ajankohtaista. Välillä mietin, annanko tälle projektille liian suuren osan elämästäni. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että vaikka paljon annankin, en kuitenkaan liikaa. Yritän kuitenkin olla koko ajan valppaana, valmiina viheltämään pelin poikki, jos homma alkaa mennä yli. Minulla on kuitenkin syömishäiriötaustaa ja siksi haluan olla varovainen. Syömishäiriöihin liittyen linkkasin blogin Facebook-sivulle Yle Perjantain jakson, jossa puhutaan syömishäiriöistä. Ota siis Facebook seurantaan, jos tällaiset linkit kiinnostavat :)

PS. Toisin kuin aikaisemmin ajattelin, tänään aion herkutella hyvällä omatunnolla. Olen tehnyt jo tähän asti kovan työn ja huomenna sitten ruokavalio ja treeniohjelmat kiristyvät hieman. Vaikka alkuun olin itselleni vihainen pelkästä ajatuksesta herkutella, tajusin kuitenkin, että juuri tällaisilla hetkillä minä päätän hallitseeko tämä ruokavalio minua, vai minä sitä.





sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Nettivalmennuksen kolmas viikko: vastoinkäymisiä!

Kolmatta viikkoa nettivalmennuksen ohjeilla viedään ja tämä viikko ei ole ollut helpoimmasta päästä! Pieniä vastoinkäymisiä on osunut useampia samalle viikolle, kun aikaisemmat kaksi viikkoa menivät puolestaan tosi helposti. Ruokavalion ja treeniohjelman noudattamisessa ei ole ollut edelleenkään suuria ongelmia, mutta niiden noudattamiseen on tullut kyllä olosuhteiden myötä haastetta!

Viikko alkoi heikosti, kun menin tekemään treenin ja jo ensimmäisessä liikkeessä huomasin, että nyt ei jaksa niin kuin pitäisi! Taistelin kyllä treenin loppuun, mutta lähes kaikissa liikkeissä jouduin laskemaan sarjapainoja tai toistomääriä. Tämä oli siitä outoa, että olin juuri viikonloppuna levännyt kaksi päivää ja syönyt vähän enemmän kuin normaalisti. Olosuhteiden olisi siis pitänyt olla ihan hyvät. Tein vielä HIITin treenin loppuun, mutta se taisi kyllä olla virhe. Hädin tuskin pystyin kävelemään pois treenipaikalta (en tehnyt jalkoja!).
Illalla tuo HIIT sitten ehkä kostautui, koska yhtäkkiä huomasin, että en voi laskea painoa vasemmalle jalalleni ollenkaan. Tässä kuitenkin kävi onni onnettomuudessa, koska tuo kipu on jo mennyt parissa päivässä ohi, vaikka olin varautunut jopa viikkojen kävelykieltoon. Ehdin kuitenkin jo säikähtää, koska työni vaatii jalkojen päällä olemista ja liikun kaikkialle kävellen. Liikuntakielto olisi siis ollut todella hankala juttu!

Tiistaina sitten linkutin koko päivän ja jätin treenin välistä. Illalla huomasin, että kurkkuni alkaa uhkaavasti kipeytyä. Seuraavana aamuna kurkku oli jo ihan kunnolla kipeä ja lääkkeen voimin sain itseni raahattua töihin.
Edelleen kurkku on kipeä, mutta muita oireita ei onneksi ole ainakaan vielä tullut! Joskus minulla käy niin, että kun alan ajoissa ottaa lääkettä, ei tauti etene kurkkukipua pidemmälle ollenkaan. Toivotaan, että tämä olisi yksi niistä kerroista!

Torstaina puolestaan kävi sitten niin, että töissä oli niin kiirettä, että en ehtinyt syömään ollenkaan. Niinpä yksi ateria jäi päivältä kokonaan pois. Tuntuu, että tämä yhden päivän isompi energiavaje on vaivannut koko loppuviikon. Torstaista lähtien herkkuhimot ovat olleet todella voimakkaat. Ajattelinkin, että jossain vaiheessa ne herkkuhimot iskevät, mutta tähän asti meni niin helposti, että ehdin jo toivoa, ettei niitä tulisi.. Minusta on kuitenkin toisaalta aika mukavaa haastaa itseäni, etten anna heti periksi mieliteoilleni. Aikaisemmin minulla ei tällaista itsehillinnän mahdollisuutta samalla tavalla ollut ja onnistumisen tunne selätetyn makeanhimon jälkeen on mahtava! Ja toki makeannälkään on olemassa nykyään parempia vaihtoehtoja. Alla näkyvät viime viikon pelastajat :D


Myös henkisesti tämä viikko on ollut rankka. Uusi työ stressaa ja vie yöunia. Olenkin pyörinyt sängyssä jo monta viikkoa, kun uni ei vain tule ja asiat pyörivät päässä. Olen aina ollut vähän huono nukahtamaan ja varsinkin silloin, kun jokin stressaa. Unettomuus tietenkin vaikuttaa ihan kaikkeen, enkä voi sanoa olleeni viimeisten viikkojen aikana mitään huippuseuraa! Tuntuu, että kaikki ärsyttää ja kiukuttaa.

Fiilis ei todellakaan ole ollut ihan huipussaan tällä viikolla. Aikaisemmin mainittujen asioiden lisäksi olen kriiseillyt siitä, että tulosta ei näy! Olen toki kärsimätön, mutta kyllähän se kummasti lisäisi motivaatiota, jos jossain näkyisi edistys. Puntarilla en ole onneksi käynyt, luulen että olisin vielä tätäkin kärsimättömämpi, jos kävisin jatkuvasti puntarilla. Mittanauha on kuitenkin pysynyt samoissa mitoissa koko tämän kolme viikkoa.
Ensi viikko onkin kevyt viikko treeneissä, joten kroppa pääsee vähän vähemmällä. Tämä tulee kyllä hyvään saumaan! Viidennellä viikolla starttaa sitten ihan uusi treeniohjelma, jota olen jo innolla silmäillyt!
Nyhtökaura-tofu-nuudeliwokki

Teen tätä nettivalmennusta vain itselleni ja joku saattaa miettiä, miksi en vain lopeta tätä, jos tämä vie voimia. No, tietenkin lopettaminen on käynyt mielessä... Mutta sitten tajusin, että vaikka lopettaisin, tekisin asiat samalla tavalla kuin nyt. Söisin samoja ruokia, kävisin yhtä usein salilla ja varmasti myös ottaisin itsestäni mittoja. Oikeastaan mikään arjessani ei ole siis valmennuksen myötä muuttunut (muuta kuin verrattuna joululomaan tietenkin). Vaikka lopettaisin tämän nettivalmennuksen noudattamisen, niin noudattaisin tällaista elämäntapaa kuitenkin.
Lisäksi uskon, että juuri tämän valmennuksen myötä vielä aikaisempaa säännöllisempi, terveellisempi ja määrältään suurempi ruokailu on auttanut minua jaksamaan uudessa työssä, uudessa kaupungissa ja ylipäätään arjessa.

Tuli tulosta siis tai ei, niin aion jatkaa tätä elämäntapaa edelleen. Vaikka tästä postauksesta ei ehkä se välity, mutta edelleen jatkan projektiani hyvällä motivaatiolla. Toivotaan, että seuraava viikko on vähän helpompi kuin tämä! :)

lauantai 26. tammikuuta 2019

Syömishäiriöstä parantuminen -kuinka lopetin ahmimisen?

Kaikista julkaisemistani postauksista ylivoimaisesti eniten luetut ovat kirjoitukseni syömishäiriöstä parantumisesta. Nuo postaukset löytyvät täältä: osa 1 ja  osa 2. Jos käytte lukemassa postaukset, niin toivonkin teidän lukevan ne molemmat, sillä ne ovat tavallaan yhtä pitkää postausta.
Kun kirjoitin nuo tekstit keväällä 2017, olin syömishäiriön suhteen ihan hyvässä tilanteessa. En kuitenkaan läheskään niin hyvässä kuin nyt. Kaikki aikaisemmissa postauksissani mainitsemat keinot todella auttoivat minua ja seison edelleen niiden takana. Tässä postauksessa kuitenkin päivitän noita postauksia sen verran, mitä olen oppinut kuluneen puolentoista vuoden aikana ja kerron, miten minä lopetin ahmimisen. Tästä postauksesta olen jättänyt pois kaikki ne asiat, mitä kirjoitin noissa aikaisemmissa postauksissa, joten suosittelen lukemaan ne, jos aihe kiinnostaa.

HUOM! Kerron tässä postauksessa minua auttaneita asioita ja oivalluksia. Jokaisen syömishäiriöoireilu ja asiat sen taustalla ovat erilaisia. En ole asian ammattilainen, kerron vain oman kokemukseni. Jos sinulla on syömishäiriö tai sen oireita, suosittelen hakemaan ammattiapua.

Ahmimistaustani lyhyesti

Ensin lyhyesti taustatietoja, jos joku ei ole lukenut blogiani aikaisemmin. Aloitin siis laihduttamisen, kun olin 16-vuotias. Heti laihduttaminen ei muuttunut syömishäiriöksi, mutta oireilu alkoi melko pian. Kärsin ahmimisesta monta vuotta, ennen kuin pääsin tähän pisteeseen, missä nyt olen. Alkuun ahmiminen oli satunnaisempaa, mutta pikkuhiljaa siitä tuli lähes joka viikkoista. 
Ahmimiset eivät myöskään enää rajoittuneet yhteen päivään, vaan ahmimiskierteen lopettamisesta tuli aina vain vaikeampaa. Pahimmillaan ahmin kuukauden putkeen. Ahmimisten jälkeen tunsin syvää itseinhoa ja epätoivoa. Turvauduin pikadieetteihin, yritin syödä mahdollisimman vähän, aloitin erilaisia herkkulakkoja ja -kieltoja. Samaan aikaan en halunnut mitään muuta niin paljon kuin laihtua, mutta kuitenkin koin olevani voimaton ahmimishimon iskiessä, enkä pystynyt hillitsemään itseäni. 
Ahmimisten aikana söin niin paljon kuin pystyin ja ehdin. Söin itseni niin täyteen, etten enää pystynyt syömään tippaakaan enempää. Sitten odotin tunnin tai kaksi ja toistin saman. Söin pääasiassa jäätelöitä, suklaita, karkkeja, keksejä ja sipsejä. Jos mitään herkkua ei ollut saatavilla, pystyin ahmimaan mitä tahansa muutakin. Pääasia oli, että koko ajan olisi jotain syötävää ja vatsa täyteen ahdettu. Ahmimiset tapahtuivat aina salaa. 
Tässä erittäin lyhyt versio ahmimisestani, jos haluat lukea lisää, suosittelen oikeasta sivupalkista klikkaamaan tunnisteista "Syömishäiriö postaussarja". Sieltä löytyy enemmän tekstejä aiheeseen liittyen. 

Sitten asiaan. Miten lopetin ahmimisen ja miksen enää ahmi? En pysty sanomaan tarkalleen, milloin ahmin viimeisen kerran. Kun ahmiminen oli säännöllistä, oli todella helppo tunnistaa "tavallinen" herkuttelu ja ahmiminen toisistaan. Kun ahmimiset alkoivat hiljalleen harventua ja ruokamäärät pienentyä, en aina ollutkaan ihan varma siitä, ahminko vai syönkö muuten vain liikaa. Sanoisin kuitenkin, että viimeisiä selkeitä ahmimisia tapahtui kesällä ja syksyllä vuonna 2017. 

Kuten sanottu, ahmimisen lopettaminen ei tapahtunut kuin seinään, vaan pikkuhiljaa. Ahmimisen loppuminen ei myöskään tarkoittanut sitä, että kaikki syömishäiriöoireilu ja haitalliset ajatukset loppuivat. Niistä osan kanssa kamppailen edelleen, mutta ainakin syömishäiriöni selkein oire ja suurin haasteeni on nyt takana päin. 

Ahmimisen syyn löytäminen

Kenties suurin tekijä ahmimisen lopettamisessa oli se, että hoksasin yhden suuren tekijän ahmimiseeni. Olin erittäin turhautunut, kun kävin ammattilaisilla juttelemassa syömishäiriöstäni ja lähes joka kerta kuulin saman kysymyksen: "mikä sinut ajaa ahmimaan, millainen tunne sinulla on ennen ahmimista". Olisin toivonut osaavani vastata noihin kysymyksiin. Ahmimista saattoi kuitenkin edeltää ihan millainen ajatus tai tunne tahansa. Milloin olin iloinen ja palkitsin itseni ruualla, milloin olin tylsistynyt ja söin ajan kuluksi, milloin olin surullinen tai pettynyt itseeni ja söin suruun. En tarvinnut mitään tiettyä tunnetta tai tilannetta ahmimisen aloittamiseksi, mikä tahansa saattoi laukaista sen. Ammattilaisten esittämä kysymys siis ärsytti minua, koska olin varma, ettei ahmimisellani ollut syvempää merkitystä tai syytä.
En osannut vastata minulle esitettyyn kysymykseen ja pidin sitä jopa hieman tyhmänä kysymyksenä silloin, jos totta puhutaan. Eräänä iltana kuitenkin, kun hoitosuhteeni olivat jo päättyneet, aloin miettimään tilannettani tarkemmin. Minusta tuntui, että olin koko ajan tuntenut jonkunlaisen palan kurkussa, jonkun minua häiritsevän asian, mutta en ollut koskaan osannut pukea sitä sanoiksi. Tunsin, että jokin ikävä tunne seurasi minua kaikkialle minne menen, mutta olin niin tottunut siihen, että en osannut edes havaita sitä. 
Pinnistin kaikkeni yrittäen saada tuosta tunteesta tai ajatuksesta kiinni. Minua helpotti jo se, että pystyin myöntämään itselleni, että ehkä tosiaan yksi ahmimiseen johtavista tekijöistä on tunne, jota en ole käsitellyt. Tätä ajatusta vastaan olin ikään kuin taistellut aikaisemmin. Tätä ammattilaiset yrittivät varmasti saada minua ymmärtämään ja havaitsemaan, mutta jostain syystä minun oli kai helpompaa syyttää ahmimisesta jotain ulkoista tekijää, syömishäiriötäni.

Vastuun ottaminen

Ahmiminen aiheuttaa suurta häpeää ja itseinhoa. On vaikeaa uskoa, että kukaan tietoisesti aiheuttaisi itselleen sitä tunnetta, minkä ahmiminen aiheuttaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Siksi minun oli hyvin vaikeaa myöntää itselleni, että minä itse aiheutan itselleni tuota oloa. Syytin syömishäiriötä ja koin, että en pysty itse vaikuttamaan tilanteeseeni ja toimintaani. Perustelin ahmimiseni itselleni sillä, että minulla oli syömishäiriö. Tuo ajatus ehkä sillä hetkellä helpotti minua itseäni, mutta paranemisen kannalta se ei auttanut lainkaan. Syyttämällä syömishäiriötä loin itselleni tunteen siitä, että en pystyisi itse vaikuttamaan omaan käytökseeni ja toimintaani. Loppujen lopuksi, vaikka syömishäiriöajattelu käski minua syömään, minä itse tietoisesti tottelin sitä.
Niin vaikeaa kuin se olikin, minun täytyi ottaa vastuu omasta tekemisestäni. Kyllä, minulla oli syömishäiriö, joka vaikutti ajatteluuni ja käyttäytymiseeni. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että minun pitäisi aina totella tuota ajatusta. Otin siis vastuun omasta ahmimisestani ja totesin, että samalla tavalla kuin minulla on mahdollisuus totella syömishäiriöni käskyjä, minulla on myös mahdollisuus olla tottelematta sitä.
Tietenkään asia ei ollut ihan niin yksinkertainen, kuin miltä se tässä kirjoitettuna kuulostaa. Tämä(kin) asia on sellainen, joka vaatii harjoittelua, eikä tapahdu hetkessä.

Kaikki tai ei mitään -ajattelun lopettaminen

Ahmimisen kanssa käsi kädessä kulkee usein niin sanottu "kaikki tai ei mitään" -ajattelu. Näin oli myös minun kohdallani. Vaihtoehtoja oli tasan kaksi: joko päiväni meni siten, että keskityin syömään mahdollisimman hyvin ja herkuttomasti tai sitten söin herkkuja niin paljon kuin ehdin. Ei ollut sellaista vaihtoehtoa, että söisin vain yhden suklaapatukan. Oli vain joko herkkupäivä tai ei ollut. Sama päti myös liikunnan suhteen. Vaikka liikunnasta pidänkin, niin se muuttui pelkäksi laihdutuskeinoksi. Jos söin herkkuja vähänkin, ei huvittanut mennä treenaamaan, koska päivä oli jo pilalla. Ajatteluni oli siis hyvin mustavalkoinen. 
Kun aloin hyväksymään sen, että päiväni ei ole joko onnistunut tai epäonnistunut laihduttamisen kannalta, ahmimiseni alkoivat vähenemään. Aloin opettelemaan siihen, että pieni herkuttelu päivässä ei kaada minun edistymistäni. Se, että esimerkiksi ystäväni pyytää jäätelölle ei tarkoita sitä, että voin loppupäivän ahmia siksi, että söin jäätelön. Otin jopa päivittäisen herkun mukaan ruokailutottumuksiini ja näin aloin huomaamaan, ettei vahinkoa tapahdu, vaikka söisinkin hieman jotain hyvää. Samalla herkku muuttui "kielletystä hedelmästä" pikkuhiljaa arkipäiväisemmäksi, harmittomaksi asiaksi, eikä ollut enää niin suuri vihollinen.
Sama päti myös liikunnassa. Kadotin hetkellisesti koko liikunnan ilon, sillä keskityin liikaa sen ja laihdutuksen yhteyteen. Aloin taas nauttia liikunnasta, kun en enää yhdistänyt sitä syömiini ruokiin. Minun ei tarvinnut mennä liikkumaan vain siksi, että olen syönyt herkkuja. En myöskään enää jättänyt liikkumista pois, jos olin syönyt herkkuja ja koin jo pilanneeni koko päivän. 

Armollisuus itseä kohtaan

Ahmisin varmasti edelleen, ellen olisi hyväksynyt sitä tosiasiaa, että minun ei tarvitse olla täydellinen. Vaikka oma matkani kehoni hyväksymisessä on edelleen kesken, olen silti oppinut näkemään kehoni edes hieman eri tavalla. Olen joutunut väkisin opettamaan itselleni, että minulla ei ole kiire mihikään kehoni kanssa. Jos oikeasti on tarve laihduttaa, niin se täytyy tehdä erityisen varovaisesti ja rauhallisesti, jos on syömishäiriötaustaa. Parhain ratkaisu olisi tietenkin se, että pääsisi koko laihdutusajatuksesta eroon. 
Vaikka ahmimisen yhteydessä on erittäin vaikeaa osoittaa itselleen lempeyttä, niin se kannattaa. Sen sijaan, että ahmimisen jälkeen itseään moittii ja haukkuu, voisikin ehkä lohduttaa itseään. Sanoin aikaisemmin siitä, ettei syömishäiriötä voi syyttää loputtomiin omasta käytöksestä. On kuitenkin eri asia myöntää itselleen, että on syömisen kanssa ongelmia, johon saattaisi tarvita apua. Avun hakemisesta kirjoitinkin aikaisemmissa syömishäiriöstä paranemista käsittelevissä teksteissä.

Nämä asiat minulle siis tulivat mieleen, kun pohdin ahmimiseni loppumista. Millaisia kokemuksia teillä siellä ruudun toisella puolella on? Olisi hienoa, jos kertoisit kommenteissa omat vinkkisi, niin kenties joku saisi tästä postauksesta edes jonkun toimivan vinkin!
Loppuun haluan vielä toivottaa jokaiselle syömishäiriöoireilusta kärsivälle paljon voimia ja ennen kaikkea toivoa oman syömishäiriön selättämiseen. Syömishäiriöstä paraneminen on mahdollista!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Nettivalmennuksen ensimmäinen viikko

Noniin, viikko on nyt menty nettivalmennuksen ohjeilla ja tässä hieman mietteitä viikon varrelta...

Maanantai: Ensimmäisen päivän ajatukset löytyvät aika kattavasti tästä postauksesta, joten lukaisehan sieltä, jos et ole vielä sitä tehnyt :)

Tiistai: Tein ensimmäisen treenin ohjelman mukaan. Hyvältä tuntui ja vaikka liikkeet eivät uusia olleetkaan, sain tehokkaan ja toimivan treenin tehtyä. Ruokailujen osalta olin todella yllättynyt, kun tunsin jopa hetkellisesti nälkää tiistaina! En olisi uskonut, että jo näin pian keho tottuisi suurempaan ruokamäärään, olinhan vielä edellisenä päivänä miettinyt, kuinka saisin ruokamäärät alas. Ehkä keho ei ihan vielä olekaan tottunut ruuan määrään, mutta ainakin päivän aikana syöty energia oli mennyt jo hyötykäyttöön. Tein muuten alkuun sen virheen, että tein moneksi päiväksi perunaruokaa. Perunaa täytyy syödä suhteessa muihin hiilihydraatinlähteisiin enemmän, joten näin alkuun, kun ruuan määrä tuntuu muutenkin paljolta, olisi kannattanut valita jokin muu vaihtoehto...
Söin kuitenkin kiltisti jokaisen aterian, vaikka välillä aikaa tuntui menevän pöydän ääressä aika paljon :D

Keskiviikko: Vaikka oli vasta kolmas päivä, huomasin ajoittain miettiväni, onko tässä hommassa mitään järkeä. Mitään ruokaa ei tee mieli, mutta silti täytyy väkisin syödä. Tein myös niin järjettömän raskaan aerobisen harjoituksen, että vaikka koen treenanneeni ennenkin kovaa, niin tämä treeni taisi kyllä mennä sinne kärkisijoille. Treeni oli siis paljon hyppyjä sisältävä ja en kyllä ihan ymmärtänyt pointtia, miksi täytyy minuuttitolkulla hyppiä, kun sitä ei kuitenkaan pysty tehokkaasti tekemään. No, olen nyt päättänyt noudattaa ohjelmaa mahdollisimman tarkasti ja katsoa, mihin se minut vie. Voihan olla, että jossain vaiheessa havaitsen tuloksia, joita en olisi osannut edes odottaa. Tänään söin myös pienen herkun, olinhan luvannut itselleni, että se on sallittua silloin tällöin. Herkku oli siis pieni Kinder Maxi-patukka. Tuon herkun syöminen oli oikeastaan aika turhaa, koska sitä ei edes oikein tehnyt mieli. Huomaan muuten nyt jo kärsivällisyyteni hieman rakoilevan, näkisipa jo tulosta! :D

Tonnikalavoileivät, ehdin puraista nälissäni jo palasen ennen kuvan ottoa :D
Torstai: Tein taas salitreenin joka oli lyhyt, mutta ytimekäs. Jätin HIIT-treenin toiselle päivälle, koska aika oli vähän kortilla.
Loppupäivästä ruokailuissa tuli aivan liian pitkä väli kun olin menossa koko illan. Mukava kuitenkin huomata, että melko säännöllisin väliajoin nälkä jo iskee, vaikka edelleen ruokamäärät tuntuvat suurilta kerralla.
Tutut ajatukset meinaavat nousta pintaan siitä, ettei mitään tulosta tule. Usein ruokavaliomuutokset aiheuttavat minulle turvonneen olon ja painonnousua ja tämä saa jättämään leikin kesken. Painosta en tiedä, mutta ainakin minulla on vähän turvonnut olo. En kuitenkaan aio antaa periksi, varmasti tämä olo tasoittuu, kunhan vain en luovuta!


Perjantai: Pidin lepopäivän ja vietin aikaa ystävän kanssa. Olen ottanut erilaisen lähestymiskannan tähän dieettiin ja kerron avoimesti noudattavani ruokavaliota. En ole aikaisemmin koskaan jotenkin kehdannut kertoa, jos olen noudattanut jotakin ohjelmaa. En ole oikein itse kai uskonut pystyväni noudattamaan ohjelmaa pitkään, joten on helpompaa salata sen noudattaminen kokonaan. Nyt kuitenkin minusta tuntuu, että voisin jopa onnistua! Niinpä koen parempana vaihtoehtona myös olla avoin tilanteestani. Tähän asti kaikki ovat olleet hyvin kannustavia ja ymmärtäväisiä, joten en tiedä miksi aikaisemmin en ole viitsinyt avata suutani!


Lauantai: Olo oli aamusta aika väsynyt ja vetämätön. Voi tosin johtua myös siitä, että pelkkä ajatus raskaasta jalkatreenistä ja HIITistä sen perään vei voimat! Tuo HIIT jäi minulta aikaisemmin viikolla pois ja halusin kuitenkin kaikki treenit tehdä, joten lisäsin sen lauantain jalkatreenin perään. Kun lopulta raahauduin kuntosalille, sainkin todella hyvän treenin tehtyä ja kotiin päästyäni olin todella ylpeä itsestäni! Mahtava päivä! :)
Muutenkin tässä vaiheessa viikkoa alkaa iskeä tajuntaani, että olen oikeasti onnistunut noudattamaan jo viikon tätä nettivalmennusta, ilman mitään ongelmia! Tämä on ihan uusi tunne minulle jo nyt :D


Sunnuntai: Viikko dieettiä alkaa olla takana ja olen todella yllättynyt siitä, miten helposti tämä on käynyt. Olen luvannut itselleni, että jos mieli tekee, voin syödä myös vähän herkkuja. Ei ole kyllä tehnyt yhtään mieli! Keskiviikkona söin yhden pienen suklaapatukan, mutta sitäkään en oikeastaan olisi tarvinnut. Sitä se riittävästi syöminen teettää. Edelleen lämpimien aterioiden syöminen on välillä hankalaa. Silti huomaan kyllä, että nälkä tulee heti, jos edellisestä ruuasta alkaa olla yli kolme tuntia. Kertoo siis siitä, että aineenvaihdunta toimii.
Vaikka takana on vasta viikko, koen jo nyt voivani olla tosi ylpeä itsestäni. En ole vielä kertaakaan herkutellut, en epäillyt ohjelman toimivuutta, eikä motivaatio ole horjunut yhtään. Uskon, että osasyy tähän on se, että en ole voinut käydä puntarilla. Jotenkin vapautunut olo, kun voin vain noudattaa ohjeita ja luottaa siihen, että ne toimivat.
Olen ottanut kyllä mitat kehostani ja vielä ei ole muutosta tullut, mitä en oikeastaan odottanutkaan. Ehkä sitten ensi viikolla jo jotain pientä edistystä on havaittavissa :)
Otin myös ennen-kuvat tänään. Jospa niiden avulla jossakin vaiheessa näkisi muutosta.

Toivottavasti teidän viikkonne on ollut onnistunut!

maanantai 14. tammikuuta 2019

Nettivalmennus: ensimmäinen päivä

Tänään aloitin siis kolmen kuukauden nettivalmennuksen, tavoitteenani kiinteyttää kehoa. Kirjoitan varmaan vielä ensimmäisestä viikosta erikseen, mutta ensimmäisenä päivänä ajatuksia heräsi jo niin paljon, että pakko kai tästä on tehdä oma postauksensa.

Tämä päivä oli muutenkin kuin dieetin (kutsun tätä nyt dieetiksi, oli se nyt sitä virallisesti tai ei) aloituksen kannalta erilainen. Takana on niin työpaikan kuin paikkakunnankin vaihdosta, mutta tahdoin silti ottaa tähän ennestäänkin tapahtumarikkaaseen alkuvuoteen vähän lisää tekemistä :D
Ensimmäinen päivä oli alkuun vähän haastava, koska kaapissa ei ollut juuri mitään! Onneksi olin ostanut makaronia ja pienen paketin kanaa ja keksittyäni, miten uusi hella toimii, sain ensimmäisen foodprepin tehtyä. Jouduin kuitenkin illemmalla tekemään vielä uuden foodprepin, koska tuosta määrästä ei riittänyt kuin ensimmäisen päivän tarpeisiin. Yksi tässä valmennuksessa huolettavista asioista onkin se, miten paljon keittiössä joutuu viettämään aikaa. Olen kyllä jo vuosia tehnyt aina ison annoksen ruokaa kerralla, mutta yleensä vain lounaalle. Nyt joudunkin tekemään sekä lounaalle, että päivälliselle lämpimän aterian, eli puolet lisää.

Tarkoituksenani oli tehdä myös tämän nettivalmennuksen ensimmäinen treeni, mutta laiskotti liikaa (hieno alku! :D). En aio ottaa tästä valmennuksesta liikaa paineita, vaikka motivoitunut olenkin. Jos tuntuu, että treeni ei lähde, niin se ei lähde. Jos jääkaapissa ei ole aineksia juuri oikeanlaiseen aamupalaan, niin sovellan hieman. Tällaiset pienetkin asiat ovat minulle isoja saavutuksia, koska ennen minun täytyi noudattaa ohjeita 100% tai ei ollenkaan. Huomenna starttaa sitten ensimmäinen treeni uudella ohjelmalla. 

Osasin vähän pelätäkin tätä, mutta ruokamäärä osoittautui jo tässä vaiheessa suureksi haasteeksi. Kaloreita on itse asiassa varmaan vähemmän kuin mitä olen tottunut syömään, mutta ravinnonlähteet ovat laadukkaampia. Siksi jo päivän toisen aterian kohdalla tuntui siltä, että vatsa halkeaa. Ruokavalion mukaan syön kasviksia pelkästään pääaterioilla 700 grammaa! Tästä joudun kyllä varmaan vähän nipistämään näin alkuvaiheessa, kun nälkä ei vielä ole kovin suuri ennen aterioita. Kasviksia voi sitten lisätä, kun energiavaje alkaa tuntua kehossa. Keho tottuu kyllä ja uuden ruokavalion mukaan syöminen on aina vähän haastavaa. Minulla on taipumus syödä liian vähän (määrällisesti, ei ehkä energiaan katsottuna), joten useimmiten juuri ruoan määrä on se, mikä alkuun on vaikeinta. 

Puhutaanpa sitten mittauksista. Otin perjantaina alkumitat, koska ajattelin että en ehdi maanantaina tai viikonlopun aikana. Lisäksi minulla ei ole puntaria!!! Tähän lihavoinnit ja huutomerkit, koska voitteko uskoa! Tahtoisin sanoa, että olen päässyt puntaririippuvuudestani eroon ja todennut, että paino ei kerro mitään minun kehostani. Todellisuudessa avopuolisoni ei ollut ottanut puntaria muutossa mukaan :D Mutta oloni on oikeastaan tosi hyvä, enkä ihme kyllä koe kaipaavani puntaria. Kotipaikkakunnalla käydessäni käyn kurkkaamassa painoni tilanteen, mutta muuten seurailen vain oloani ja mittanauhaa.
Oikeastaan uskon, että minun on paljon helpompaa noudattaa tätä valmennusta ilman puntaria. Usein kun aloittaa uuden ohjelman, voi paino alkuun jopa nousta, mikä veisi aika tavalla motivaatiota. Olen myös usein hyvin kärsimätön painon suhteen, joten saattaisin helposti heittää hanskat tiskiin, jos tulosta ei tule mielestäni tarpeeksi. Tulen varmasti kaipaamaan puntaria, mutta tämä on silti paras ratkaisu.  Olen innoissani ja todella motivoitunut. Hyvä tästä tulee! :)

Tänään syön vielä illalla kuvassa näkyvän Lohilon, joka on siis ihan sallittu herkku tässä valmennuksessa :D
Tällä hetkellä vatsa on ainakin niin täynnä, että ei tee edes jäätelöä mieli! Silti yritän syödä kaikki ruokavalion ruuat, koska kehoni ei suurempaan ruokamäärän kestää kauemmin tottua, jos jatkuvasti skippailisin aterioita. Uskon, että jo ensi viikolla tämä ruokamäärä menee helposti alas... Toivotaan! :D

Paljon tuli asiaa jo yhden päivän jälkeen! Kuvia sen sijaan ei ole kuin yksi :D Kuinka viikko on teillä lähtenyt käytiin?

Ja ainiin!  Mitäs tykkäätte blogin uudesta lookista?

torstai 3. tammikuuta 2019

Uusi vuosi ja nettivalmennus

Hyvää vuotta 2019!

Tästä se uusi vuosi lähtee ja tietenkin myös uuden vuoden tavoitteet. Haluan uskoa olevani viisastunut aikaisemmista vuosista, enkä lähde vaatimaan itseltäni liikoja vain siksi, että on uusi vuosi. Tykkään kuitenkin siitä, että on jotain mitä tavoitella ja siksi tänä(kin) vuonna aloitan omaa kroppaani koskevan projektin. Tai ehkä voisi sanoa, että jatkan projektia, koska vartaloni on ikuisuusprojekti, jota en koskaan ole varsinaisesti lopettanut.

Tavoitteeni tälle vuodelle on, että haluan muokata vartaloni vihdoin sellaiseksi, millainen se minun elintavoillani kuuluisi ja voisi olla. Tarkoitan siis sitä, että perusarkeni on melko terveellinen ja siihen kuuluu 70-80% terveellinen ruoka ja säännöllinen, tavoitteellinen liikunta. Elintavoillani kehoni voisi olla vielä urheilullisemman näköinen kuin se on, mutta ahmimistaustani ja tapani "sabotoida" omaa onnistumistani on pitänyt minut pitkän aikaa jumissa oman kehoni kanssa. Vaikka olenkin oppinut pitämään vartalostani paljon enemmän kuin ennen, haluaisin kuitenkin edelleen osoittaa itselleni, mihin minä pystyn. Haluaisin myös vihdoin ja viimein onnistua lihaskasvutavoitteessani kunnolla.

Viime keväänä tein ruokavalion ja treeniohjelman itse ja sainkin mielestäni todella hyvää tulosta. Koska minulla on monen vuoden syömishäiriötausta, yritän olla hyvin rento ja armollinen itselleni kaikessa ruokaan liittyvässä. Siksi myös tulokset ovat hitaampia ja pienempiä. Itse itselleni tekemä ohjelma oli juuri sopivan rento ja minun näköiseni. Ajattelenkin olleeni viime keväänä elämäni kunnossa. No, sitten tuli kesä ja muuttoja kaksin kappalein. Rutiineja ei enää ollutkaan ja aika äkkiä huomasin päätyneeni lähes takaisin lähtöpisteeseen. Liikunta ja perusterveellinen ruokavalio säilyivät, mutta herkuttelun määrä nousi vähän liikaa.
Vaikka olin erittäin tyytyväinen omiin ohjelmiini, niin ihan motivaation puolesta tänä vuonna haluan testata jonkun toisen ohjelmaa. Tästä tulikin vihjattua viime vuoden puolella jossakin postauksessa, mutta aloitan siis kolmen kuukauden nettivalmennuksen.

Tässä vaiheessa en koe tarvetta kertoa tarkemmin valmennuksen nimeä tai tekijää, mutta harkitsen asiaa. Kyseessä on kuitenkin siis kolmen viikon nettivalmennus, jonka tavoitteena on kiinteyttää kehoa, eli vähintäänkin säilyttää lihasmassan määrä ja vähentää rasvan määrää.
Valmennukseen kuuluu salitreeni neljä kertaa viikossa, aerobiset ohjeet sekä ruokavalio. Sekä treeniohjelma, että ruokavalio muuttuvat neljän viikon välein. Olen tänä vuonna suunnitellut vähän pidemmälle ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, aion sitten loppukeväästä keskittyä pelkästään lihaskasvuun. Se riippuu kuitenkin onnistumisesta tämän nettivalmennuksen kanssa.

Itselleni suurin haaste on aina ruokavalio ja sitä jännitän tässäkin tapauksessa. Olenkin miettinyt myös sitä, että jatkaisin itse tekemälläni ruokavaliolla edelleen ja noudattaisin vain treeniohjelmaa. Olen kuitenkin myös muokannut valmennuksen mukana tullutta ruokavaliota paremmin itselleni sopivaksi, joten nyt myös sen noudattaminen on vaihtoehto. Ehkä siis kokeilen valmiilla ruokavaliolla ja vaihdan sitten takaisin omaan ruokavaliooni, jos siltä tuntuu.
Ruokavalioiden suhteen ongelmana minulla on usein se, että tiukat ruokavaliot ja rajoitukset ahdistavat minua. Lisäksi olen oppinut sen, että en voi kieltää itseltäni mitään. Muokkasinkin ruokavaliota niin, että sinne mahtuu joka päivä jokin herkku, jos minusta siltä tuntuu. Herkkulakot tai herkkujen kieltäminen ei ole koskaan tuonut minulle mitään hyvää.
Valmiissa ruokavalioissa on myös se ongelma usein, että vaihtoehtoja ei ole tarpeeksi. Itse en voi sietää puuroa ja esimerkiksi tässä(kin) nettivalmennuksessa aamupalana olisi aina puuroa. Kyllästyn helposti ruokiin, joten kaipaan aina runsaasti vaihtoehtoja. Ennen söinkin puuroa mielelläni joka aamu, mutta sitten tuli stoppi.

Ehkä puuro maistuisi paremmin, jos se näyttäisi näin hyvältä joka aamu :D

Tämä alkuvuosi on vielä niin epäsäännöllinen ja kiireinen, että en halua lisätä omaa stressiäni noudattamalla mitään valmennusta. Aloitankin siis kolmen kuukauden urakkani vasta tammikuun puolivälissä, kun tilanne on toivottavasti hieman rauhallisempi.

En ole koskaan onnistunut noudattamaan muuta kuin itse itselleni tekemää ohjelmaa muutamaa viikkoa kauempaa. Saa siis nähdä, kuinka nyt käy! Uskon, että treeniohjelman noudattaminen on minulle helpoin osuus. Pyrin ruokavalion suhteen pysymään mahdollisimman hyvin "aisoissa". Tärkeintä on se, että syön säännöllisesti ja tarpeeksi!
Teen ehkä tästä nettivalmennuksesta jonkunlaisen blogisarjan, jos motivaatiota riittää.

Oletteko te tehneet uuden vuoden lupauksia tai suunnitelmia?

PS. Jos et ole vielä tykännyt blogin Facebook-sivusta, niin olisi superkiitollinen jos tekisit sen! Tykkäyksien myötä kasvaa myös motivaationi tuottaa Facebookiin erilaista sisältöä, kuten kotitreenejä ja muita vinkkejä. :)