sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Puntarittomuuden hyvät ja huonot puolet

Moi!

Tätä blogia pidempään lukeneet varmaan muistavat minun olevan hyvin riippuvainen puntarista. Käyn puntarilla päivittäin, jos se on vain mahdollista. Joskus käyn jopa useampaan kertaan päivässä. Turhaa ja tyhmäähän se on, tiedän toki itsekin. Silti jotenkin koen tarvitsevani tietoa painostani päivittäin. Olen tästä huonosta tavasta yrittänyt päästä eroon, mutta olen kokenut seuraukset aina ikäviksi. Milloin painoni on noussut (katastrofi, tottakai), milloin ahdistus on kasvanut päivä päivältä ja joskus taas puntarin poisjättäminen saa minut skippaamaan ruokailuja "varmuuden vuoksi".

Kuten viime postauksessa kerroin, asun nyt muutaman kuukauden ulkomailla, eikä täällä minulla tietenkään ole puntaria. Mielessä kyllä kävi sen ottaminen mukaan, mutta onneksi tulin sentään järkiini! :D
Ajattelin, että tällainen pakollinen puntarittomuus on juuri sitä, mitä minä tarvitsen. Toivoin, että tämä tauko auttaisi minua pois siitä ajatuksesta, että tarvitsen sitä puntarin lukemaa johonkin ja oppisin keskittymään enemmän siihen, miltä minun kehossani tuntuu. Nyt, kun pari kuukautta on jo takana, olen ikävä kyllä huomannut, että en ole vielä siinä pisteessä, että voisin luopua puntarista. Tämä aika ilman oman painon mittaamista on ollut jopa ajoittain hyvin ahdistavaa.


Ensimmäisen kuukauden ajan pyrin vain maksimoimaan painonpudotuksen sillä ajatuksella, että "sitten kun pääsen taas vaa'alle, aion olla laihtunut". Sitten tulikin romahdus, sillä minusta tuntui, että paino vain nousee. Tämä on toki vain tunne päässäni, kun sitä niin usein ajattelee vain pahinta. Vartaloasiassa en voi aina luottaa omiin silmiini, sillä näen usein vain ne viat ja kehityskohdat. Niinpä en siis voi olla varma, onko painoni todella noussut, vai kuvittelenko vain. Joka tapauksessa koen ajatuksen painoni noususta hyvin ahdistavana. Tottakai eri maassa on myös eri houkutukset ja koska aikani täällä on rajallinen, on erilaisia herkkuja tullut maisteltua melkein joka päivä. Painon nousu voi siis hyvinkin olla ihan totta.

Toki puntarittomuudessa on myös hyviä puolia. Monelle muulle niitä hyviä puolia on varmasti vielä enemmän ja jonain päivänä varmasti myös minulle. Yksi hyvistä puolista on se, että mahdollinen lihaskasvu, joka näkyy puntarilla painonnousuna voi tapahtua helpommin, kun edistyksestä ei "säikähdä" pelkän painon nousun takia. Tässä onkin yksi suurimmista syistä, miksi haluaisin painon liiasta tarkkailusta eroon. Haluaisin kasvattaa lihasta ja kehittyä kuntosaliharrastuksessani, mutta sabotoin itse itseäni painonnousun pelossa.
Hyvä puoli on myös se, että on helpompi keskittyä tasapainoon ruokailuissa pidemmällä aikavälillä, kun esimerkiksi herkkupäivän jälkeistä väliaikaista painonnousua ei näe ja siten seuraavana päivänä on helpompi jatkaa normaaleilla ruookailurytmeillä. Loppujen lopuksi painonnousu tai -lasku ei tapahdu parissa päivässä, vaan pidemmällä aikavälillä, eivätkä yksittäiset päivät pilaa mitään.
Kyllähän se, että on ilman puntaria on ajoittain myös vapauttavaa, kuten alun perin toivoinkin sen olevan. Liikkui paino sitten mihin suuntaan tahansa, niin en voi olla siitä varma ja siten en ryhdy radikaalimpiin toimenpiteisiin.
Toivonkin, että tämän kokemuksen jälkeen pystyisin edes vähentämään puntarillä käyntiä, vaikka en sitä lopettamaan vielä pystykään.

Huonoja puolia tulikin jo lueteltua, mutta huomaan siis yrittäväni maksimoida painon putoamisen, jotta sitten kun lopulta saan painoni tietää, olisin siihen varmasti tyytyväinen.
Lisäksi kuvittelen painavani paljon enemmän kuin  (ehkä) todellisuudessa painankaan, mikä saa minut ahdistumaan ja nipistämään energiansaannista.

Nyt kun hyvät ja huonot puolet tuli tähän kirjattua, yllätyksekseni huomaankin, että niitä hyviä puolia on lopulta kuitenkin enemmän kuin huonoja. Olen nimittäin täällä ollessani ajatellut monta kertaa, ettei tämä puntarittomuus ole tämän arvoista, mutta ehkä se onkin!
Näin se kirjoittaminen vaan auttaa jäsentämään ajatuksia ja havaitsemaan omassa ajattelussa ansoja.

Mainitsinkin jo, mutta Suomeen palatessani toivon pystyväni ainakin vähentämään puntarilla käyntiä. Ehkä ensin yritän käydä vain kerran viikkoon ja sitten pikkuhiljaa kerran kahteen viikkoon. Tämänkin päätöksen tein tätä tekstiä kirjoittaessani!
Ehkä Suomessa havaitsenkin, että puntarittomuus on minulle parempi juttu, joskus asiat nimittäin havaitsee vasta jälkikäteen. Tällä hetkellä ainakin olo on sellainen, että täysi puntarittomuus ei sovi minulle, ainakaan vielä. Jonain päivänä se toivottavasti sopii :)

Millainen suhde teillä on oman painon mittaamiseen ja puntariin? Käyttekö usein vaa'alla, vai pystyttekö elämään kokonaan ilman?:)


6 kommenttia:

  1. Olen lopettanut melkein kokonaan puntarillla käymisen ja itseni mittaamisen. Tein sitä kanssa liian orjallisesti ja liian usein. Ja voi sitä pahaa mieltä jota se yleensä aiheutti, ja sen jälkeen läskiksi laittamista syömisten suhteen koska tulos ei ollut toivotunlainen. "Miksi edes yritän kun mitään ei tapahdu?"
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa hyvin tutulta! Nostan kyllä hattua, että olet päässyt tavasta eroon, se ei ole helppoa! Yritän itsekin pyrkiä puntarittomuuteen, tai ainakin punnitsemisen vähentämiseen. Kiitos kommentista Laura!<3

      Poista
  2. Heippa vähän myöhässä tämän julkaisuun nähden! Huomasin vasta nyt lukea tämän, mutta olipa taas todella hyviä ajatuksia ja muutenkin mukava kuulla kokemuksia puntarittomuudesta. :)

    Kuten olen aikaisemminkin maininnut, niin itse en ole vuosiin käynyt puntarilla, koska olen todennut sen olevan itselleni parempi. Tunnistan hyvin nuo kirjoittamasi jutut painon seuraamisesta ja mahdollisesta ahdistuksesta, jos paino onkin noussut. Vaikka sillä lukemalla ei pitäisikään olla niin suurta väliä ja pienet vaihtelut voivat johtua muustakin kuin lihomisesta, niin silti se lukema vaikuttaa helposti turhan paljon, tai jos lukema olisikin pienempi, niin sitten pelkään ainakin seuraavalla kerralla "lihomista".
    Salilla on vaaka ja välillä käy mielessä, että voisi ihan mielenkiinnosta katsoa lukemaa, mutta aikaisempien kokemusten ja pakkomielteideni perusteella olen kuitenkin jättänyt välistä ja ajatellut, että parempi olla tietämättä lukuja.

    Tästä tulikin mieleen pari päivää sitten katsomani Jenny+ -jakso "Yhteiskunnalla on syömishäiriö", joka oli mielestäni todella hyvä ja siinä puhuttiin paljon juuri näistä asioista. Jos yhtään kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan :) Löytyy Areenasta: https://areena.yle.fi/1-4288259

    Onnittelut puntarittomasta elämästä ainakin hetkellisesti! Suhtautumisesi kuulosti todella fiksulta, eikä puntarista tarvitse tietenkään pyrkiä kokonaan eroon, kunhan sen seuraaminen ei tuota liikaa ahdistusta ja rajoitteita elämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Anne! :)
      Ihailen kyllä ihmisiä, jotka ovat havainneet puntarin tekevän vain hallaa ja ovat pystyneet lopettamaan sillä käymisen, kuten sinä! Vinkkejä otetaan vastaan! :D Voin hyvin kuvitella, että ajoittain tekee mieli käydä tarkastamassa paino, mutta hienoa, että olet silti pysynyt päätöksessäsi olla ilman puntaria :)

      Kiitos kataeluvinkistä! Olen kyllä kuullut Jenny+ ohjelmasta, mutta en ole jostain syystä saanut aikaiseksi katsoa jaksoja. Täytynee nyt aloittaa tuosta linkkaamastasi jaksosta :)

      Olen pian palaamassa Suomeen ja puntarin kanssa taistelu käy taas ajankohtaiseksi, saa nähdä miten käy ja olenko oppinut mitään tässä ajassa!:D
      Kiitos kovasti kommentista jälleen, mukavaa viikkoa!<3

      Poista
  3. Kiitos kivasta vastauksesta! :)

    En ole itsekään katsonut muuten tuota Jenny+ ohjelmaa, mutta tämä jakso kiinnitti huomion facebook-linkkien kautta ja päädyin katsomaan, ja tykkäsin kyllä kovasti. Todella hyviä pointteja puntarin "vallasta" yhteiskunnassa.

    Tervetuloa takaisin Suomeen ja toivottavasti elämä jatkuu myös täällä mukavasti joko puntarin kanssa tai ilman :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! <3 Ja täytyy tosiaan käydä katsomassa tuo jakso, kuulostaa mielenkiintoiselta :)
      Ja kiitoksia, kivasti sanottu! :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)