sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Puntarittomuuden hyvät ja huonot puolet

Moi!

Tätä blogia pidempään lukeneet varmaan muistavat minun olevan hyvin riippuvainen puntarista. Käyn puntarilla päivittäin, jos se on vain mahdollista. Joskus käyn jopa useampaan kertaan päivässä. Turhaa ja tyhmäähän se on, tiedän toki itsekin. Silti jotenkin koen tarvitsevani tietoa painostani päivittäin. Olen tästä huonosta tavasta yrittänyt päästä eroon, mutta olen kokenut seuraukset aina ikäviksi. Milloin painoni on noussut (katastrofi, tottakai), milloin ahdistus on kasvanut päivä päivältä ja joskus taas puntarin poisjättäminen saa minut skippaamaan ruokailuja "varmuuden vuoksi".

Kuten viime postauksessa kerroin, asun nyt muutaman kuukauden ulkomailla, eikä täällä minulla tietenkään ole puntaria. Mielessä kyllä kävi sen ottaminen mukaan, mutta onneksi tulin sentään järkiini! :D
Ajattelin, että tällainen pakollinen puntarittomuus on juuri sitä, mitä minä tarvitsen. Toivoin, että tämä tauko auttaisi minua pois siitä ajatuksesta, että tarvitsen sitä puntarin lukemaa johonkin ja oppisin keskittymään enemmän siihen, miltä minun kehossani tuntuu. Nyt, kun pari kuukautta on jo takana, olen ikävä kyllä huomannut, että en ole vielä siinä pisteessä, että voisin luopua puntarista. Tämä aika ilman oman painon mittaamista on ollut jopa ajoittain hyvin ahdistavaa.


Ensimmäisen kuukauden ajan pyrin vain maksimoimaan painonpudotuksen sillä ajatuksella, että "sitten kun pääsen taas vaa'alle, aion olla laihtunut". Sitten tulikin romahdus, sillä minusta tuntui, että paino vain nousee. Tämä on toki vain tunne päässäni, kun sitä niin usein ajattelee vain pahinta. Vartaloasiassa en voi aina luottaa omiin silmiini, sillä näen usein vain ne viat ja kehityskohdat. Niinpä en siis voi olla varma, onko painoni todella noussut, vai kuvittelenko vain. Joka tapauksessa koen ajatuksen painoni noususta hyvin ahdistavana. Tottakai eri maassa on myös eri houkutukset ja koska aikani täällä on rajallinen, on erilaisia herkkuja tullut maisteltua melkein joka päivä. Painon nousu voi siis hyvinkin olla ihan totta.

Toki puntarittomuudessa on myös hyviä puolia. Monelle muulle niitä hyviä puolia on varmasti vielä enemmän ja jonain päivänä varmasti myös minulle. Yksi hyvistä puolista on se, että mahdollinen lihaskasvu, joka näkyy puntarilla painonnousuna voi tapahtua helpommin, kun edistyksestä ei "säikähdä" pelkän painon nousun takia. Tässä onkin yksi suurimmista syistä, miksi haluaisin painon liiasta tarkkailusta eroon. Haluaisin kasvattaa lihasta ja kehittyä kuntosaliharrastuksessani, mutta sabotoin itse itseäni painonnousun pelossa.
Hyvä puoli on myös se, että on helpompi keskittyä tasapainoon ruokailuissa pidemmällä aikavälillä, kun esimerkiksi herkkupäivän jälkeistä väliaikaista painonnousua ei näe ja siten seuraavana päivänä on helpompi jatkaa normaaleilla ruookailurytmeillä. Loppujen lopuksi painonnousu tai -lasku ei tapahdu parissa päivässä, vaan pidemmällä aikavälillä, eivätkä yksittäiset päivät pilaa mitään.
Kyllähän se, että on ilman puntaria on ajoittain myös vapauttavaa, kuten alun perin toivoinkin sen olevan. Liikkui paino sitten mihin suuntaan tahansa, niin en voi olla siitä varma ja siten en ryhdy radikaalimpiin toimenpiteisiin.
Toivonkin, että tämän kokemuksen jälkeen pystyisin edes vähentämään puntarillä käyntiä, vaikka en sitä lopettamaan vielä pystykään.

Huonoja puolia tulikin jo lueteltua, mutta huomaan siis yrittäväni maksimoida painon putoamisen, jotta sitten kun lopulta saan painoni tietää, olisin siihen varmasti tyytyväinen.
Lisäksi kuvittelen painavani paljon enemmän kuin  (ehkä) todellisuudessa painankaan, mikä saa minut ahdistumaan ja nipistämään energiansaannista.

Nyt kun hyvät ja huonot puolet tuli tähän kirjattua, yllätyksekseni huomaankin, että niitä hyviä puolia on lopulta kuitenkin enemmän kuin huonoja. Olen nimittäin täällä ollessani ajatellut monta kertaa, ettei tämä puntarittomuus ole tämän arvoista, mutta ehkä se onkin!
Näin se kirjoittaminen vaan auttaa jäsentämään ajatuksia ja havaitsemaan omassa ajattelussa ansoja.

Mainitsinkin jo, mutta Suomeen palatessani toivon pystyväni ainakin vähentämään puntarilla käyntiä. Ehkä ensin yritän käydä vain kerran viikkoon ja sitten pikkuhiljaa kerran kahteen viikkoon. Tämänkin päätöksen tein tätä tekstiä kirjoittaessani!
Ehkä Suomessa havaitsenkin, että puntarittomuus on minulle parempi juttu, joskus asiat nimittäin havaitsee vasta jälkikäteen. Tällä hetkellä ainakin olo on sellainen, että täysi puntarittomuus ei sovi minulle, ainakaan vielä. Jonain päivänä se toivottavasti sopii :)

Millainen suhde teillä on oman painon mittaamiseen ja puntariin? Käyttekö usein vaa'alla, vai pystyttekö elämään kokonaan ilman?:)


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa!

Moikkamoi, aivan liian pitkästä aikaa!
Kirjoittelin kesällä siitä, että blogin päivittämiseni alkaa olla lopussa, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut lopettaa ihan näin seinään, kuin nyt tein. Pahoittelut siis jopa itseni yllättäneestä tauosta! Koko ajan olen ajatellut vielä kirjoittavani, mutta sitten en olekaan ehtinyt, tai jostain syystä kirjoittaminen ei ole oikein innostanut.
No, nyt olen täällä kertomassa kuulumisia pitkästä aikaa. Pidetään nyt ainakin toistaiseksi blogia auki juuri tällaisia hetkiä varten, välillä vaan tekee mieli kirjoitella :)





Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, olen muun muassa muuttanut muutamaksi kuukaudeksi pois Suomesta! Muuttoa lukuunottamatta en voi (valitettavasti) kertoa mistään isoista muutoksista tai oivalluksista.
Suurin havainto minkä olen tehnyt on se, että edelleen se laihduttaminen on mielessäni liian suuressa roolissa. Viime keväänä olin jo todella hyvässä tilanteessa ja pystyin keskittymään painon sijaan ruuasta ja liikunnasta nauttimiseen. Tuohan on se kaikista paras tilanne, mihin olen itsekin pyrkinyt. Kesän aikana tuo vaihe kuitenkin vähän katosi ja nyt olen etsiskellyt takaisin sitä mahtavaa tunnetta, kun treenit kulkee ja ruoka maistuu!

Kesäkilot ovat ahdistaneet, vaikka täällä ulkomailla en edes omista puntaria. Olen siis väkisin joutunut vierottumaan painon tarkkailusta, mikä on kyllä tietenkin todella hyvä juttu. Samaan aikaan kuitenkin peilikuvan ja mittanauhan tarkkailu on se, millä yritän pysyä omasta painostani kärryillä. Kun puntari ei ole ollut käytössä, olen kuitenkin uskaltanut ottaa treenitehoksi kreatiinin käyttöön. Olen ennenkin kreatiinia käyttänyt, mutta ahdistuin sen aiheuttamasta painonnoususta (joka kuuluu siis asiaan) ja lopetin. Nyt pystyn kokeilemaan taas, sopisiko kretiini minulle ja auttaako se treenaamisessa.

Ruokailutottumukset ovat tietenkin muuttuneet, kun ruokakaupan valikoima on täysin erilainen. Olen kyllä oppinut arvostamaan Suomen laajia valikoimia muun muassa proteiinituotteissa (ja herkuissa). Uskon kuitenkin, että kaikenlainen uuteen sopeutuminen ruokailuissa ja treeneissä tekee minulle hyvää. Olenhan hyvin pitkälti rutiineihin turvautuva ihminen ja minulle tekee hyvää irtautua väkisin omista suunnitelmista ja tottumuksista. Toki välillä se, ettei omia rutiineja pysty samalla tavalla toteuttamaan on ahdistanut. Haluaisin kuitenkin nauttia ajastani poissa Suomesta täysillä, enkä keskittyä siihen, mistä jään paitsi.
Olen myös tehnyt havaintoja ruokiin liittyen täällä ollessani. Suomessa ollessa minulla on usein ollut vatsa hieman sekaisin. Yhtäkkiä noita oireita ei olekaan juuri ollenkaan. Olen saanut rajattua mahdolliset aiheuttajat kahteen: maitotuotteisiin tai purkkaan. Olen ihan purkkariippuvainen ja haluan aina ruuan jälkeen syödä purkan. Täällä ei kuitenkaan juurikaan xylitol-purkkia ole, joten se on jäänyt. Ehkä se ei sovikaan vatsalleni. Maitotuotteita olen kyllä syönyt, mutta niistä ei ainakaan usein tule mitään oireita.

Tämän viikon pidin puolestaan viikon, jolloin vältin parhaani mukaan sokeria ja makeutusaineita. Olen kyllä oppinut sen, ettei minulle sovi mitkään rajoitukset tai tiukat säännöt syömisessä. Siksi tein tämän kokeilun mahdollisimman rennosti. Söin paljon hedelmiä ja marjoja ja tein mahdollisimman hyviä valintoja. Onnistuinkin yllättävän hyvin, sillä ajattelin ahdistuksen ja sokerihimon iskevän heti. Nyt kuitenkin havaitsin, ettei sokerittomuus olekaan niin mahdoton ajatus kuin olen ajatellut! En aio siirtyä pysyvästi sokerittomuuteen, mutta silloin tällöin voisin kuvitella jatkossakin pitäväni tällaisen viikon. :)


Noniin, nyt olen kirjoittanut taas pitkän tauon jälkeen sen ensimmäisen kirjoituksen, eli niin sanotusti laastari on repäisty :D En tiedä mikä siinä on, mutta jos taukoa tulee, niin kynnys kirjoittaa on todella iso. Kuten alussa sanoinkin, pidän blogia vielä toistaiseksi auki ja kirjoittelen, jos siltä tuntuu :)
Ja hei, olisi todella mukavaa kuulla, mitä teille kuuluu?