perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kesäinen sokerikoukku

Heips!

Liian kauan on mennyt viime postauksesta, enkä edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt vaikkapa siitä, miksi olen ollut niin hiljaa täällä. Syy on ollut niinkin tylsä kuin se, että en ole ehtinyt, eikä minua ole huvittanut kirjoittaa jostain syystä. Aiheita ja ideoita kyllä olisi, mutta kirjoittaminen kuitenkin vaatii aina tietynlaisen vision ja fiiliksen. Tämän tauon aikana ja oikeastaan jo viime keväänä aloin kallistumaan päätökseen blogin kirjoittamisen lopettamisesta. Hui, miten oudolta ja lopulliselta tuon lauseen kirjoittaminen tuntuukaan!
Tämä blogi on ollut niin vahvasti laihduttamiseen ja syömishäiriöön keskittyvä, että en usko minulla olevan enää kovin pitkään kerrottavaa. Ainakin toivon, että tämä laihdutusajanjakso on pian ohi elämästäni. Vielä laihdutusprojektini on kesken ja siitä tässä postauksessa kohta lisää. Tuntuu kuitenkin siltä, että laihduttamisen ja sitä kautta myös tämän blogin kanssa olen tullut jonkunlaisen tien päähän. Tämän kesän ajan aion vielä kirjoitella, jos siltä tuntuu. Sen jälkeen pistän pillit pussiin, ainakin toistaiseksi. Never say never, jos mieli tekee ja asiaa riittää, niin sitten jatketaan :D Nyt on kuitenkin jo pidempään tuntunut tältä ja luulen, että lopettaminen on oikea ratkaisu. Kerron kuitenkin lähempänä sitten tarkemmin, mitä tälle blogille tapahtuu ja muuta :)
En vielä ole oikein itsekään päättänyt blogin kohtalosta sen tarkemmin.

Noniin, mennäänpäs sitten kuulumisiin pitkästä aikaa! Koko kesä on mennyt aika samalla kaavalla syömisten suhteen. Olen herkutellut tosi paljon. Kesällä herkuttelu on ainakin minun mielestäni täysin sallittua, jopa suotavaa. Silti pikkuhiljaa tämä sokerikoukku ja löystynyt olemus alkaa kyllästyttää. Liikkunut olen, mutta välissä on tullut parinkin viikon taukoja, kun liikkumiselle ei ole löytynyt (muka?) aikaa tai energiaa. Varmasti myös tämä pitkään jatkunut helle vie voimia. Oletteko te huomanneet olossa muutosta?

Vuodesta toiseen kesät ovat olleet minulle painonpudotuksen suhteen vaikeita. En usko, että olen tässä ainoa. Itselläni ei ole koko kesänä lomaa ja muihin vuodenaikoihin verrattuna todella erilainen ja kiireisempi arki, eikä tuttujen rutiinien noudattaminen ole oikein mahdollista kesäisin. Tälle kesälle ja usealle aikaisemmalle kesälle olen keväällä asettanut tavoitteen pudottaa painoa, mutta jo kesäkuun puolella tavoite on muuttunut siihen, että painon ei ainakaan tarvitsisi nousta. Heinäkuun puolenvälin kieppeillä tavoite on usein vielä muuttunut siihen, että paino ei nousisi ainakaan enää yhtään enempää kuin mitä se on jo siihen mennessä noussut :D Samalla kaavalla on menty myös tämä kesä, valitettavasti. Tosin tänä vuonna loppukeväästä tein jo päätöksen keskittyä lihasten kasvatukseen laihdutuksen sijaan. Jälleen olin ihan varma, että tämä kesä olisi erilainen.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joudun vielä vähän palaamaan taaksepäin, eikä pelkkään lihaskasvuun keskittyminen ole vielä(kään) ajankohtainen asia.


Kesää alkaa olla se kaksi kuukautta takana ja yksi edessä. Erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika vaikeita, jos nyt puhutaan vain ruokailuista ja liikunnasta. Tuossa aikaisemmin jo mainitsinkin, että alan kyllästyä löystyneeseen olemukseen ja sokerikoukkuun. Joka aamu varmaan sen kahden viikon ajan olen ajatellut olevani nyt edes päivän ilman herkkuja, enkä ole onnistunut. Niin vain koukuttaa tuo sokeri. Suuri osa ongelmaa on se, että asun kotipaikkakunnallani kesän vanhempieni luona. En siis voi samalla tavalla vaikuttaa siihen, mitä kaapeista löytyy tai ei löydy. Aina on saatavilla herkkuja, enkä voi sille mitään. Tässä olisi oivallinen paikka yrittää haastaa itsehillintää, mutta minulta se tuntuu kadonneen kokonaan. Ehkä jätin sen opiskelupaikkakunnalle :D
Jatkuva herkuttelu ja epäsäännöllinen ruokarytmi aiheuttavat varmasti osaltaan sen, että tunnen oloni todella väsyneeksi ja vetämättömäksi jatkuvasti. Kaipaan energistä olotilaani, joka minulla keväällä oli. Kesän aikana olen myös tajunnut, miten hyvässä kunnossa oikeasti olinkaan loppukeväästä. Tuolloin en oikein osannut arvostaa sitä, miten paljon töitä olin tehnyt ja miten pitkälle olin päässyt. Nyt jälkikäteen (vaikka en nyt tietenkään vielä kovin kaukana tuosta ole) näen ihan eri silmin tuolloisen tilanteeni ja osaisin arvostaa sitä eri tavalla kuin silloin.

Jostain syystä herkuista ei löytynyt kuvia... Jos ei ole kuvia, niin mitään herkkuja ei ole syöty, eikös ;)

Koska kaipaan hyvää oloani ja sitä kuntoa, jossa olin loppukeväästä, olen haaveillut jonkunlaisesta elokuun tsemppikuukaudesta. Haluan katkaista sokerikierteen ja liikkua enemmän. Haluan jälleen näyttää itselleni mihin minä ja mihin minun kehoni pystyykään! Tällaisesta "kiristyksestä" olen tosin haaveillut jo varmaan koko heinäkuun, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi. Vaikeaa on siis luvata, että tämä elokuukaan olisi erilainen :D
On kuitenkin ihan erilaista, kun voi inspiroitua itsestään. Olen jo kerran onnistunut tekemään ison elämäntapamuutoksen ja tiedän jo, miten palkitsevaa sen tekeminen ja tulosten näkeminen on. En ole kaukana loppukevään kunnosta ja siihen uudelleen pääseminen on kaikista motivoivin ajatus.

Onneksi herkuttelua ei tarvitsisi ihan kokonaan lopettaa, kiitos esimerkiksi Lohilo - jäätelöiden :P Tämä mansikka-valkosuklaa meni heti suosikiksi, vaikka yleensä inhoan mansikkajäätelöä! 

Ehkä nyt, kun alan taas tällaiseen projektiin, tulee myös kirjoitettua blogiin enemmän. Olen joskus tehnyt joka viikko kuulumispostauksen, jossa olen kertonut menneen viikon treeneistä, ruokailuista ja painon kehityksestä. Kiinnostaisiko uudet viikkopäivitykset elokuulta? Jos nyt edes saan itseäni niskasta kiinni :D

Miten teillä menee?:)