torstai 28. kesäkuuta 2018

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 5

Moi,

Onkin jo hetki mennyt siitä, kun viimeksi avasin blogin luonnostekstejä. Tykkään tehdä näitä postauksia, koska on mielenkiintoista nähdä, millaiset tekstit ovat jääneet kesken ja miksi. Kuten tämän "postaussarjan" postausten määrästä voi päätellä, näitä luonnoksiahan riittää (muut löytyvät hakemalla sivupalkin tunnisteista termillä "julkaisemattomat tekstit"). En koskaan tarkoituksella tallenna tekstejä luonnoksiin. Alan kirjoittamaan tekstejä suoraan luonnostelematta ja ajatuksena on julkaista tekstit. Jos jotain siis on jäänyt luonnoksiin, olen usein syystä tai toisesta tullut siihen tulokseen, ettei tekstini ole julkaisukelpoinen, tai se on jäänyt jostain syystä kesken, enkä ole koskaan jatkanut sitä loppuun. Aikaisemmissa postauksissa olen listannut luonnoksia aikajärjestyksessä. Mennään siis suoraan viime postauksen jälkeisiin luonnoksiin! :) Jos luonnoksessa on ollut otsikko, se on lihavoituna.

2.8.2015 Olin jo melkein valmis myöntämään syömishäiriöni ääneen...
"Moi!

Pitkällisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sanoa tämän asian ääneen täällä blogissa. Moneen otteeseen olen viittaillut postauksissa ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan tainnut kuitenkaan antaa oireilleni nimeä. Minulla on BED, eli Binge Eating Disorder. Kesti tosi kauan ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi ja vasta tänä keväänä olen todella pystynyt myöntämään asian itselleni.
BED on siis syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksien aikana syödään valtavia määriä ruokaa, eikä niitä "tyhjennetä", kuten esimerkiksi bulimiassa. Monilla, kuten itselläni, BEDiin liittyy ensin vähäinen syöminen, joka kuitenkin lopulta kostautuu ruuan ahmimisella. Jokaisella on joskus kausia, jolloin tulee syötyä liikaa ja ahmittua, mutta syömishäiriöstä on kyse, kun kohtaukset toistuvat usein. Ruoka myöskin hallitsee ajatuksia syömishäiriön ollessa kyseessä.

Haluan tuoda asian esille, koska tuntuu että minulla on enemmän annettavaa blogimaailmassa samojen ongelmien kanssa kamppaileville, kuin "tavallisille" laihduttajille. Haluan myös selittää ikuista epäonnistumisen kierrettäni ja sitä, miksi aina sorrun ahmimaan ja pilaamaan edistykseni lupauksista huolimatta. Olen saanut keskusteluapua, mutta se ei auttanut. Nyt uusi kokeilu on tämä personal trainer. Koska olin niin vakuuttunut tämän keinon toimimisesta, oli tämän kertainen romahdus minulle niin vaikea. Joka päivä yritän etsiä keinoja parantumiseen ja todella uskon, että vielä tämän vuoden puolella pääsen pois tästä kierteestä. Olen ainakin lähempänä paranemista kuin koskaan pelkästään myöntämällä ongelmani!

En halua blogin aihealuetta laihdutuksesta syömishäiriötä koskevaksi, joten edelleen pyrin postaamaan laihdutuksen näkökulmasta asioita. Laihdutus omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että opin elämään sellaista elämää josta nautin. Kuten kesäkuussa hehkuttelin, terveellisen ruuan syöminen säännöllisesti saa olon tosi energiseksi ja hyväksi! Koska liikun paljon, pelkkä ahmimisen lopettaminen todennäköisesti pudottaisi painoa ja tähän pyrinkin."

Tekstin kirjoittamisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en uskalla sanoa "ääneen" syömishäiriöstäni. Lopulta kirjoitinkin syömishäiriö"paljastukseni" vasta 12.4.2016, eli kahdeksan kuukautta myöhemmin. Uskon että suurin syy tässä oli se, että en ollut vielä hyväksynyt itsekään tilannettani ja ajattelin, että pääsisin syömishäiriöstä pian eroon.

Tämän postauksen toinen luonnos kertoo suhtautumisestani alkoholiin ja se on kirjoitettu 9.12.2015.

" Suhtautumiseni alkoholiin

Moikkamoi!

Kuten on usein käynyt teksteissä ilmi, muutin siis ensimmäiseen omaan kotiini viime elo-syyskuussa ja aloitin samalla opiskelun. On aika yleisesti tiedossa, että opiskelijaelämään kuuluu aika paljon menoja sinne ja tänne. Opiskelijakunnat, tutoropiskelijat ja muut vastaavat järjestävät paljon ohjelmaa koulun ulkopuolella ja silloin kun eivät järjestä, ohjelmaa keksitään itse. 

Suureen osaan tapahtumista kuuluu suuressa roolissa alkoholi. Tottakai on jokaisen oman harkinnan varaista kuinka paljon tätä ilojuomaa nauttii vai nauttiiko ollenkaan, mutta kyllä se alkoholi vaan on aika suuressa roolissa monesti. Ajattelin nyt avata hieman omaa näkemystäni tästä ihmeellisestä aineesta, koska asia on sattuneista syistä ollut viime aikoina mielessä.

Olen aina ollut hyvin kiltti tyttö. Maistoin alkoholia kunnolla vasta kahdeksantoista vuotta täytettyäni. Asia ei vaan koskaan ole minua niin paljoa kiinnostanut. En kuitenkaan ole absolutisti, juon silloin kun haluan. Alkoholissa on hirveä määrä turhia kaloreita, mikä on ollut suurin motiivi itselläni pitää korkkia kiinni. Suurimmissa tapahtumissa saatan kyllä nauttia, mutta tällekin lukukaudelle on kertynyt vain pari yksittäistä kertaa. Niinhän sitä sanotaan, että alkoholi on laihduttajan tai painon tarkkailijan pahin vihollinen ja allekirjoitan kyllä tämän. Samoin kuin herkkujen kanssa, olen joko-tai ihminen myös juomisen suhteen. Jokainen voi sitten tulkita siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. 
Omasta mielestäni alkoholi ei ole todellakaan mitään hyvää tavaraa, puhutaan sitten sen ravintosisällöstä tai mausta. Siksi siitä kieltäytyminen onnistuu paremmin kuin hyvin. Onneksi suklaalla ei ole samanlaista vaikutusta kuin alkoholilla, koska silloin olisin pulassa!;)
Alkoholinkäyttö on usein sellainen vaiettu aihe, mutta tosiaan koska aihe on ollut omassa elämässäni pinnalla teki mieli jakaa kantani myös teille. Mielestäni on jokaisen henkilökohtainen asia nauttiiko alkoholia vai ei, kunhan asia on hallinnassa. 

Tällä kertaa tämmöistä postausta :)"

Tuon luonnoksen sisältö pätee aika hyvin edelleen, tosin tästä varmaan riittäisi enemmänkin sanottavaa. Pakko muuten mainita, että jotenkin tämä teksti ei kieliasultaan yhtään kuulosta minun kirjoittamaltani tekstiltä! Jotenkin tosi ärsyttävää luettavaa :D Tämä meinasi jäädä edelleen luonnosten kätköihin, koska edelleen pidän tätä julkaisukelvottomana. Menköön nyt kuitenkin...

Sitten tuleekin luonnoksissa harvinaisen pitkä tauko, koska seuraava on vasta 26.5.2016. 

"Olen aika innoissani tästä kesästä

Otsikko kertoo kaiken. Minulla on kivat suunnitelmat tälle kesälle ja nyt puhutaan siis pelkästään kehoon liittyvistä jutuista. Aion syödä hyvin ja liikkua ja toivotaan että puntari palkitsee minut lopulta!

Olen huomannut olevani tosi kaikki tai ei mitään-ihminen. Joko noudatan ruokavaliota tosi tarkasti tai en ollenkaan. Joko herkuttelen tai en. Keskitietä ei ole. Aina olen pitänyt tätä jonkinlaisena vikana, mutta ehkä se onkin vian sijasta vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ehkä sen voi kääntää jopa vahvuudeksi!

Jos olette lueskellut tätä blogia pidempään, saatatte muistaa että palkkasin viime kesänä personal trainerin ja söin tiukasti hänen ohjeidensa mukaan ainakin kesäkuun.
Nyt oli aika kaivaa viime kesän ruokavalio esiin ja tehdä siihen pienet muutokset. Nyt olen taas innoissani muokkaamassa kehoani!"

Tuollainen suhtautuminen minulla on ollut kesiin aika monena vuonna, mutta syksyisin olen kuitenkin ollut hyvin surullinen ja kokenut itseni epäonnistuneeksi. Jospa tänä kesänä vihdoin menisi paremmin! :)

Ja loppuun vielä lyhyt, mutta erittäin ytimekäs teksti... 

Otsikkona "Ei siihen kuulu tyytyä
Omaan peilikuvaan nimittäin."

No, näin kai se sitten on :D

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Painonhallintaa

Moi,

Taas hetki ehti vierähtää viime postauksesta. Paljon on tapahtunut, mutta tämän blogin aihepiiriin liittyen ei ole tapahtunut juuri paljoakaan. Ainakin jos puhutaan pelkästään painosta.

Tosiaan, siis paino on pysynyt suunnilleen samana huhtikuusta lähtien. Oma tavoitteeni oli ja on osittain edelleen pudottaa vielä pari viimeistä kiloa ja sitten siirtää tavoitteeni pelkästään lihaskasvuun. Noiden parin kilon pudottaminen ei olekaan sitten ollut ihan niin nopeaa ja helppoa kuin ajattelin. Samaan aikaan en kuitenkaan ole kovinkaan päättäväisesti yrittänyt pudottaa viimeisiä kiloja. Olen ollut ihan tyytyväinen olotilaani ja kroppaani. Pari viimeistä kiloa lähtevät kun lähtevät, jos lähtevät. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi iloinen jos painoni vähän vielä tippuisi.


Kuva ei ehkä liity tekstiin, mutta kuvaa hyvin alkukesäni tunnelmia.

Kun olin (nykyistä paljon pahemmassa) laihdutuksen kierteessä, saatoin mietiskellä tulevaa ja sitä, miten onnistuisin koskaan ylläpitämään haluamaani painoa, jos sinne koskaan pääsisin. Usein laihdutusprojekteissa kun varsinainen painonpudotus onnistuu, mutta painonhallinnassa mennäänkin pieleen. Itselleni itse laihduttaminen on aina ollut todella vaikeaa ja olen pelännyt, että painonhallinta olisi laihdutustakin vaikeampaa ja lopulta koko laihdutus on ollut täysin turhaa. Olen hyvin suunnitelmallinen ihminen ja tarvitsen aina kaikkeen selkeän suunnitelman onnistuakseni. Olin siis ihan täysin varautunut luomaan tarkat suunnitelmat myös painonhallintaan, kun sen aika koittaisi.

No, tässä sitä nyt ollaan, paino on pysynyt samana kohta kolme kuukautta. Tavallaan aika lyhyt aika, mutta tässä ajassa ehtii kuitenkin jo tapahtua muutosta, jos sitä on tapahtuakseen. Olenkin siis tajunnut siirtyneeni itseltäni "salaa" painonhallintaan. Olen ollut nykyiseen painooni ihan tyytyväinen jo pidemmän aikaa, eikä minulla ole ollut kiire tästä pois, vaikka lopullinen tavoitteeni onkin pari kiloa alhaisempi. Etenkin näin kesällä on ollut ihanaa nauttia kesästä, ystävistä ja hyvästä ruuasta (etenkin jäätelöstä). Kesät ovat yleensä olleet minulle vaikeita. Paino on noussut, olen usein ahminut ja viime vuosina syksy on alkanut aika matalalla mielialalla nouseen painon vuoksi.
Tämä kesä on ainakin tähän asti näyttänyt alkaneen eri tavalla. Alkukesästä säikähdin historian toistavan itseään, kun paino alkoi yhtäkkiä nousta. Kohta paino oli kuitenkin aika samassa kuin aikaisemminkin. Olenkin vihdoin sisäistänyt asian, mikä varmasti monelle on itsestään selvä... Painonhallintaan kuuluu erilaisia päiviä. Välillä voi käydä ulkona syömässä, tai pitää leffailtoja joihin kuuluu reilu määrä herkkuja. Seuraavina päivinä voi sitten ottaa hieman kevyemmin, jos siihen näkee tarvetta.
Teen tämän kesän kesätöitä, jossa ollaan koko ajan jalkojen päällä ja liikuntaa tulee paljon huomaamatta. Voin siis melko huoleti syödä suuria määriä kunnon ruokaa ilman, että paino nousee. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin lähinnä tasapainosta. Kun on enemmän niitä päiviä, kun syö terveellisesti, pysyy paino samassa vaikka väliin mahtuisikin rennompia päiviä. On hienoa huomata, että kyllä minä osaan hallita painoani! Olen onnistunut pitämään kaiken kevään aikana pudottamani poissa. Ainakin tähän asti siis...


No, heti tällaisen painonhallintahehkutuksen perään on toki vähän ristiriitaista sanoa sitten näin, mutta nyt haluaisin kuitenkin hieman tsempata tässä painon kanssa. Kuten sanottu, tässä painossa on ihan hyvä olla, mutta kuitenkin tahtoisin näyttää itselleni, että pystyn saavuttamaan itselleni asettamani tavoitteet. Olen aloittanut tämän kesän aika "löysästi". Olen ollut todella kiireinen (kuten viime postauksessa totesinkin) ja liikunnalle ei ole jäänyt niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Nyt, kun olen alkanut hieman tottua uuteen rytmiin, on enemmän energiaa ja mahdollisuuksia myös muuhun kuin erilaisten töiden ja tehtävien suorittamiseen. Olisi todella hienoa, jos tämä kesä olisi erilainen kuin aikaisemmat kesät ja syksyllä olisin ylpeä itsestäni (jos siis puhutaan vain painon kehityksestä)!

Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin? :)


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Koko ajan on nälkä!

Moi!

Ihan kuin olisi ikuisuus viime tekstistä kulunut, niin paljon on tapahtunut. Olen ollut tosi kiireinen viime päivinä, tuntuu ettei vuorokaudessa mitenkään riitä kaikki tunnit. Olen aloittanut kesätyöt ja samalla tehnyt kevään kouluhommia purkkiin. Olisi myös ihanaa nähdä kaikki ystävät läpi ja treenata. Syksyä varten olisi myös aika paljon tehtävää, muun muassa muuttoa ja muuta järjestelyasiaa. Olen myös palannut taas kesäksi kotipaikkakunnalle ja myös sen vuoksi on hieman enemmän tehtävää ja nähtävää. Nukkuakin pitäisi ja uni on ainakin minulla sellainen juttu, josta ei tingitä! Toki monella on varmasti elämässä vielä paljon kiireisempääkin kuin minulla nyt, itse en kuitenkaan ole pitkiin aikoihin elänyt tällaisessa kiireessä ja kenties siksi se tuntuu todella raskaalta. No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan rustailemassa kuulumisia "pitkästä aikaa".

Olen ollut hyvin iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon energiaa minulla on, etenkin olosuhteisiin nähden. Se johtuu varmaan ainakin isolta osin siitä, että syön nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Onneksi syönkin, sillä muuten jaksaminen olisi varmasti todella tiukilla! Olen töissä paikassa, jossa ollaan koko päivä jalkojen päällä ja liikutaan koko ajan. Kuljen työpaikalleni joka päivä pyörällä ja usein työpäivän jälkeen olen vielä mennyt asioille. Iltaisin olen käynyt salilla tai tehnyt kotitreenejä, ainakin joinakin päivinä. Muistan aikaisempina kesinä olleeni aivan poikki töiden jälkeen, enkä voinut kuvitellakaan liikahtavani sohvalta mihinkään. Itse uskon, että juuri ravitsemustason parantuminen on tosi iso tekijä tässä paremmassa jaksamisessa. Vaikka työpäivä olisi ollut pitkä, on silti kiva keksiä jotain tekemistä loppupäivälle :) Treenaaminen on tottakai ihan vapaaehtoista ja pyrin kuuntelemaan tässä omaa jaksamista. Olen kuitenkin huomannut, että liikunta tekee raskaan päivän päätteeksi todella hyvää henkisesti, kun mieli saa vähän palautua päivästä. Toki nyt eletään vasta kesän alkua, joten en tiedä olenko enää niin jaksavainen töiden jälkeen myöhemmin :D

Oikeastaan tykkään tällaisesta vähän erilaisesta elämänrytmistä! On mukavaa, kun päivässä on selkeä rytmi, opiskellessa kun hommia saattaa tehdä lähes mihin aikaan tahansa. Nuorempana minulla oli aina kiire, enkä juurikaan tuntenut vapaa-aikaa, jossa vain oltaisiin. Tavallaan tällainen kiire tuntuu siis todella kotoisalta, koska muistan nuorempana nauttineeni menoista ja siitä, että kotona vain syödään ja nukutaan.
Selkeästi noussut energiankulutus tekee kuitenkin sen, että olen ihan koko ajan nälkäinen! Suurissa annoksissa on minulle edelleen tekemistä, mutta silti olen yrittänyt syödä parhaani mukaan mahdollisimman paljon. Aikaisemmin aina ajattelin, että kunpa voisin syödä enemmän ja useammin... Taustalla oli siis ajatus siitä, että painoni nousee todella herkästi ylimääräisestä ruuasta ja söin varman päälle vähemmän. Nyt, kun saisikin syödä enemmän, ei se olekaan enää niin mukavaa. Mikään ei oikein maistu suurissa määrin ja syöminen on välillä aikamoista pakkopullaa. Vaikka söisin suurenkin määrän ruokaa, huomaan pian olevani todella nälkäinen jälleen! On oikeastaan aika turhauttavaa, ettei tunnu olevan kylläinen oikein mistään!
Pääasiassa pyrin syömään terveellistä ruokaa, mutta välillä tekee ihan hyvää syödä jotain korkeakalorista ruokaa (eli herkkuja), jotta päivän kalorit täyttyvät helpommin. Samalla kuitenkin mieleen on noussut huoli siitä, että mitä jos kuitenkin syön liikaa? Noussut ruokamäärä on kuitenkin vielä sen verran uusi juttu, että sitä en osaa yhtä tottuneesti silmämääräisesti arvioida kuin dieettimääriä. Opiskelupaikkakunnalla kokeilin hetken ajan laittaa puhelimen sovellukseen syömiseni ylös, mikä helpotti hahmottamista ja auttoi syömään tarpeeksi. Näin kotipaikkakunnalla en viitsi sovellusta käyttää ja arvioin kaiken vain silmämääräisesti. Mutta hyvää harjoitusta tällainen nälän mukaan syöminen! :)


Minulla on ollut hieman jopa huoli siitä, että on ollut vaikeaa syödä tarpeeksi. Tämä tarpeeksi syöminenhän on ollut tavoitteenani jo pidempään, mutta nyt se vaikeutui entisestään. Kuulostaa aika typerältä, mutta pelkään lihasteni puolesta :D Haluaisin kovasti kehittyä kuntosalilla ja nyt pelkään, että tulokset vain laskevat suuren kulutuksen ja liian vähäisen energiansaannin seurauksena. Ainakin toistaiseksi tämä on ollut aiheeton pelko, sillä ainakin tänään salilla käydessäni tulokset olivat vain nousseet! Tosin nyt on vasta eletty niin lyhyt aika tätä kiireisempää elämää, että johtopäätöksiä ei vielä voi tehdä.

Miten teidän kesänne on alkanut?:) Tämä oli nyt tällainen pikainen päivittelypostaus, kirjoitan taas lisää, kun ajatuksia herää enemmän!