perjantai 25. toukokuuta 2018

Nykyään vs Syömishäiriön aikana

Moi,

Havahduin vasta vähän aikaa sitten siihen, että en oikeasti ole ahminut aikoihin! Tavallaan olen tiennyt sen, mutta nyt se vasta pureutui tajuntaan. Elin pitkään siinä ajatuksessa, että en koskaan onnistu lopettamaan ahmimistani ja parantumaan syömishäiriöstä ja on ihan mahtavaa huomata että hei, se taitaa nyt ihan todella olla takanapäin!
Täälläkin olen ollut aika varovainen sanoessani, että olen oikeasti parantunut, sillä koko ajan olen pelännyt ja odottanut sitä repsahdusta. Alan vihdoin uskoa, että sitä seuraavaa ahmimista ei ole tulossa. Toki edelleen joskus tulee niitä huonoja kausia kun herkut maistuvat vähän liian hyvältä ja hetkeksi terveellisemmät elintavat unohtuvat. Tuo on kuitenkin asia erikseen, eikä liity syömishäiriöön millään tavalla.
Ahmimisen ja laihduttamisen kierteen loppuminen ei suinkaan ole ainoa asia, joka on muuttunut "syömishäiriöajoista". Muutokset ovat tapahtuneet niin pikkuhiljaa, että niitä ei ole ehtinyt edes tajuta. Onneksi nyt aletaan olla sellaisessa vaiheessa, että alan ymmärtämään miten pitkälle olenkaan päässyt :) Tässä postauksessa kerronkin asioita jotka ovat nykyään toisin verrattuna aikaan kun sairastin syömishäiriötä, vaikka siitä ei vielä niin kauaa olekaan.
Ja sen verran täytyy alkuun sanoa, että vertaan tässä vain ja ainoastaan omaa tekemistäni ja sitä, miten omasta mielestäni olen muuttunut parempaan suuntaan verrattuna entiseen. Se ei tarkoita, että joku piirre olisi jollakin muulla jotenkin huono tai negatiivinen :)

Positiivisuus
Pidin itseäni pitkään hyvin negatiivisena ihmisenä. Nyt vasta tajuan, että tämäkin oli osaltaan syömishäiriön syytä. Viime vuosina suhtautumiseni itseeni oli todella pessimistinen ja negatiivinen. En halunnut kokeilla uusia juttuja, koska "en kuitenkaan osaa". Kaikki uusi pelotti ja ennen kaikkea pelkäsin epäonnistumista. Onneksi negatiivisuuteni kohdistui "vain" itseeni, mutta se varmasti lisäsi huonoa mielialaani entisestään. Ajattelin herkästi negatiivisesti myös sellaisista asioista, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Saatoin myös valittaa asioista jonkun verran, joten olin varmaan ajoittain aika raskasta seuraa. Usein omalla asenteellaan tekee asioista negatiivisia tahtomattaan ja minä tein itselleni juuri näin.

Nykyään minulla on valtava halu kokea ja oppia uutta. Teen parhaani, että en seiso oman itseni tiellä ja tulevaisuudessa onkin tulossa paljon kivoja juttuja, joita en aikaisemmin olisi osannut edes kuvitella! Aikaisemmin määrittelin epäonnistumiseni jo ennen yrittämistä. Nykyään uskon itseeni paljon enemmän. Tässä on tietenkin edelleen tekemistä, mutta ero entiseen on todella huomattava. Yritän myös nykyään suhtautua kaikkeen positiivisemmin kuin ennen ja löytää sen positiivisen puolen joka asiasta. Nuorempana olin todella iloinen ja positiivinen jatkuvasti, mutta kadotin tämän puolen itsestäni pitkäksi aikaa. Onneksi nyt olen taas saanut oman itseni tällä(kin) saralla takaisin! :)



Yleinen mieliala
Tämä osittain toki liittyy edelliseen, mutta haluan tuoda mielialani vielä erikseen esille. Minulla ei koskaan ole todettu masennusta, mutta olen aika varma että syömishäiriön aikoihin olin myös masentunut. Mikään ei kiinnostanut ja olin todella apea ja surumielinen koko ajan. En hymyillyt tai nauranut aidosti kovinkaan usein, vaan kaikki positiiviset tunteet tuntuivat väkisin väännetyiltä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin hyvin usein itkin itseni uneen. Usein minuun iski suuri epätoivo ja suru ja se purkautui kyynelten muodossa ennen nukkumaanmenoa.

Nyt huomaan olevani paljon iloisempi ja onnellisempi. Nautin aidosti ihmisten seurasta ja monet ystävyyssuhteistani ovatkin parantuneet viime aikoina, kun olen taas pystynyt panostamaan niihin enemmän. Pienet vastoinkäymiset eivät herätä enää minussa voimakkaita reaktioita ja mielialani on paljon tasaisempi nykyään.



Vaatteet
Tämä asia on kokenut suurimman muutoksen viime viikolla! En ole koskaan ollut kireiden vaatteiden ystävä. Tämä kuitenkin tietenkin kärjistyi syömishäiriön aikoihin huippuunsa. Kaikki vaatteeni olivat mahdollisimman löysiä ja mielellään mustia. Kuten varmasti muistatte, opiskelen liikunta-alalla. Olin lähes ainoa, joka ei koskaan tullut kireissä urheiluvaatteissa kouluun. Sen sijaan kuljin huppareissa ja collegehousuissa joka päivä. Vasta nyt joitakin vaatteita sovittaessani olen huomannut, miten isoihin vaatteisiin yritinkään piiloutua.

Viime viikolla tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut... Nimittäin minä menin ihonmyötäisessä topissa salille! Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta en vieläkään voi edes uskoa tätä! Ensimmäistä kertaa elämässäni puin päälleni tiukan topin ihmisten ilmoille. Parasta oli se, että totesin, että vatsani ei edelleenkään ole mikään pyykkilauta, mutta silti päätin uskaltautua. Voi, mikä voittajafiilis tuollaisesta pienestä asiasta tulikaan! Nyt mieleni tekeekin uudistaa koko vaatekaappini ja hankkiutua eroon niistä "säkeistä" joita ennen käytin. Tuskin tulen koskaan liikkumaan niissä kireissä topeissa kovin usein, mutta jo se, että en pidä ajatusta täysin mahdottomana on suuri saavutus! Tässä tietenkin pahinta oli se, mitä itse ajattelin itsestäni. Kukaan tuskin salilla tai muuallakaan kiinnittää muiden vaatetukseen juuri huolimatta. Itselleni pahinta oli se, että näin itseni peilistä yhtään kireämmässä vaatteessa.



Treenit
Olen kertonut ennenkin, että syömishäiriön aikoihin kadotin lähes kokonaan liikunnan ilon. Aikaisemmin olin aina rakastanut liikuntaa ja harrastanut sitä todella paljon. Yhtäkkiä liikunta olikin vain keino kuluttaa kaloreita ja laihtua. Luonnollisesti jos motivaatio on ainoastaan painonpudotukseen perustuva, on aika vaikeaa pysyä motivoituneena. Olen edelleen tosi yllättynyt, miten äkkiä rakas harrastus muuttuikin pakkopullaksi, kun sitä teki vääristä syistä. Lopetin myös kilpaharrastukseni, koska vaadin itseltäni liikaa, enkä kestänyt epäonnistumisia. Kilpailutilanteissa pilasin omat mahdollisuuteni haukkumalla itseäni pienestäkin virheestä. Nyt ymmärrän, että tuokin liittyi syömishäiriöön ja sen kautta luomiini epärealistisiin odotuksiin itseäni kohtaan.

Nykyään liikunta on ihanaa. Tavallaan se on ollut sitä koko ajan, mutta tavallaan kuitenkaan ei. Uskallan asettaa tavoitteita itselleni, sillä en enää pelkää epäonnistumista. Aikaisemmin en halunnut kokeilla uutta, tai harjoitella uusia juttuja, koska itsetuntoni tuntui romuttuvan jokaisesta epäonnistumisesta. Vasta tässä kuussa olen uskaltanut asettaa treenitavoitteita. Olen myös alkanut haaveilla kilpailemisesta taas. En tiedä vielä, missä lajissa haluaisin kilpailla, mutta mukavaa olisi taas kokea se kilpailutilanne ja sen tuottama jännitys :)




Herkuttelu
Minun ja herkkujen suhde on ollut hyvin vaihteleva ja viha-rakkaussuhde kuvaa tätä erityisen hyvin. Niin kuin tiedättekin, minun syömishäiriööni kuului ahmimista. Herkkujen suhteen vaihtoehtoina oli joko totaalikieltäytyminen pitkäksi aikaa (tai mikä kenellekin pitkä on, itse pystyin yleensä ihan maksimissaan kahteen viikkoon), tai herkkujen ahmiminen monta päivää putkeen niin, että en jaksanut edes nousta sängystä. En uskaltanut syödä yhtä suklaapatukkaa, tai tarjottua pullaa, koska pelkäsin että siitä alkaa ahmimisen kierre. Ja usein alkoikin.

Pitkän ja kivisen taipaleen jälkeen nyt ollaan siinä pisteessä, että olen löytänyt herkutteluun rentouden. Vihdoinkin! Nykyään saatan ostaa suklaapatukan tai jäätelön vain siksi, että minusta tuntuu siltä. Saatan myös pitää suurempia herkkupäiviä, mutta silloinkin lopetan silloin, kun minusta tuntuu siltä sen sijaan, että kaikki ostetut herkut olisi pakko syödä. Suhteeni herkkuihin alkaa vihdoin olla terve ja ainakin omasta mielestäni toimiva. Ainakin tämä tyyli sopii minulle. Joskus herkuttelen enemmän, joskus vähemmän. Tällaisesta tyylistä muistan haaveilleeni syömishäiriöaikoina.


Paino
Laihdutusaiheisessa blogissa paino usein kiinnostaa, joten kerrotaan vähän siitäkin. Syömishäiriö ei minun kohdallani siis aiheuttanut laihtumista, vaikka sitä kovasti yritin. Ahmimisen ja laihduttamisen kierre aiheutti sitä, että muutaman kilon sisällä painoni vaihteli koko ajan. Saatoin saada esimerkiksi pari kiloa pois ja sitten ahmin sen verran, että ne pari kiloa tulivat korkojen kera takaisin. Tästä syystä pikkuhiljaa painoni nousi.
Painoni ei edelleenkään kovin nopeaa liiku, ainakaan alaspäin. Nykyään minulla ei onneksi kiire olekaan. Pääasiassa painoni on nyt pysynyt samana, mikä on oikeastaan ollut positiivinen havainto. Olen yrittänyt nyt syödä enemmän ja pelkoni siitä, että painoni ampaisisi heti nousukiitoon ei ole (ainakaan vielä) toteutunut. Edelleen energiansaanti on vähän miinuksen puolella ja siitä syystä painoni tippuu superhidasta vauhtia. Tämä on kuitenkin minulle ihan ok, sillä olen ihan tyytyväinen nykyiseen painooni :)



Ruokavalio
Luonnollisesti myös ruokavaliooni on tullut suurta muutosta. Laihdutusjaksoilla ruokavalioni oli aivan liian tiukka. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut juuri mitään järkeä. Koin todella huonoa omatuntoa pienistä asioista, kuten kastikkeista, juustosta leivän päällä, maitolasillisesta ruuan yhteydessä ja lorauksesta öljyä paistamisen yhteydessä. Noiden välttelyn taustalla ei ollut mikään järkevä ajatus, mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Muutenkin olin itseeni tyytyväinen, mitä pidempään pystyin olemaan syömättä ja mitä vähemmän söin, niin kamalalta kuin se nykyään kuulostaakin.

Onneksi nuo ajat ovat takanapäin! Nykyään, vaikka edelleenkin ruokavaliossa on tekemistä, erityisesti rasvojen saannissa ja riittävässä energiansaannissa, niin voisin silti sanoa, että hyvin menee. Nykyään minua ärsyttää, jos syön aivan liian vähän, tai pidän pitkiä taukoja ruokien välillä. Ihan oikeasti yritän nostaa sitä energiansaantia, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin! :D Olen taas alkanut juoda maitoa ruokajuomana välillä, koska minusta se maistuu hyvältä. En myöskään pode huonoa omatuntoa juustoista, kermoista tai kastikkeista. En niitä edelleenkään joka päivä syö, mutta voisin, jos haluaisin!



Tässä siis muutamia asioita, jotka ovat selkeästi muuttuneet syömishäiriöstä parantumisen myötä. Niinhän se usein on, että jälkikäteen asiat näkee vähän eri tavalla. Suurin osa näistä kohdista oli sellaisia, jotka olen ymmärtänyt vasta näin jälkikäteen. Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että olen päässyt tähän pisteeseen! :)
Onko siellä ruudun takana muita syömishäiriöstä toipuneita? Millaisia muutoksia olette huomanneet omalla kohdallanne?

Hyvää viikonloppua!:)

Kuvat: Pixabay.com tai pexels.com

4 kommenttia:

  1. Todella hyvä ja kattava postaus ja ennen kaikkea ihania oivalluksia siitä, miten elämä on paremaa ilman syömishäiriötä! <3

    Tunnistan itseni lähes kaikista kohdista ja muutenkin voin hyvin allekirjoittaa sanomasi. Nuo vaikutukset mielialaan ja yliopäätään elämäniloon ovat tosiin suuret, vaikka sitä ei välttämättä huomaakaan syömishäiriön pahimmissa vaiheissa, kun siitä tulee ikään kuin normaali olotila eikä osaa nähdä muuta. Ihanaa kuitenkin, että olet nyt jälkeenpäin huomannut tämän eron ja toivottavasti pystyt nauttimaan entistä enemmän normaalimmasta elämästä :)

    Hauska kuulla tuosta vaatejutusta myös :D Itse en ole koskaan pitänyt kireistä vaatteista, ja olen myös tavallaan peitellyt itseäni löysiin ja mustiin vaatteisiin, eikä tämä ole oikeastaan edes kauheasti riippuvaista siitä, minkä kokoinen olen - laihempana olen peitellyt laihuutta ja isompana taas kuvittelemaani "lihavuutta". Ja toisaalta kireät vaatteet tuntuvat ihan muutenkin epämiellyttäviltä ja jotenkin ahdistavilta, eli ihan mukavuussyistäkin valitsen mieluummin jotain löysempää. Paitsi että viime syksynä viimein ostin ihonmyötäiset treenitrikoot (joita on jo pitkään näyttänyt olevan lähes kaikilla) ja opin käyttämään niitä, ja totesin, että ne ovat kyllä ihan mukava treenivaate :D

    Tulipa tästäkin kilometrikommentti jo parin kohda perusteella, mutta myös muiden kohtien osalta todella hyviä ja tuttuja huomioita. Parasta kuitenkin, että koet olevasi päässyt syömishäiriöstä eroon ja osaat taas nauttia elämästä ja treenaamisesta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne!
      Aivan ihana kommentti!<3
      Todella hyvin sanottu ja tosi mielenkiintoista, että syömishäiriö aiheuttaa eri ihmisillä hyvin samanlaisia oireita! Syömishäiriön ollessa päällä sitä ei tosiaan tajua, miten oma mieliala ja koko olemus muuttuu! Mutta aivan ihanaa että kuulostaa siltä, että sinullakin mieliala on parempi ja muutenkin syömishäiriön ikävät vaikutukset eivät ole päällä :)
      Ymmärrän!:D Kireät vaatteet eivät ole kaikkien juttu ja itsekin vielä arkailen niitä, varmasti pitkäänkin! Tavallaan haluaisin itselleni osoittaa konkreettisesti niitä käyttämällä että olen sinut itseni kanssa :D Mutta onhan sitä muitakin keinoja :D Treenitrikoot ovat kyllä yllättävän mukavat päällä, vaikka ne näyttävätkin kireiltä :)

      Kiitos tästä(kin) kommentista! Niin mukava kuulla, että ei ole yksin näiden asioiden kanssa! Hyvää viikonloppua!<3

      Poista
  2. Kiitos itsellesi ihanasta vastauksesta! <3 Nämä saavat aina hymyilemään :)

    Piti vielä sanoa, että tuo on kyllä todella hieno saavutus, että menit tiukassa topissa salille! Vaikka lähes kaikilla näyttääkin olevan tiukkoja vaatteita, riippumatta siitä, minkä kokoinen on, niin itselle se voi kuitenkin olla iso juttu. Siksi olikin mahtavaa, että uskalsit osoittaa myös tällä tavalla, että syömishäiriö ja siihen liittyvät turhan itsekriittiset ajatukset ovat takanapäin.

    Hyvää viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihana kuulla!<3 Sinun kommenttisi saavat kyllä aina hyvälle tuulelle!:)
      Niinpä, hassua, miten toisille ihan arkipäiväinen asia saattaa toisille olla todella suuri voitto. :)
      Kiitoksia siitä, että jaksat lukea ja kommentoida tänne blogiin! Se piristää kovasti ja motivoi kirjoittamaan! <3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)