perjantai 25. toukokuuta 2018

Nykyään vs Syömishäiriön aikana

Moi,

Havahduin vasta vähän aikaa sitten siihen, että en oikeasti ole ahminut aikoihin! Tavallaan olen tiennyt sen, mutta nyt se vasta pureutui tajuntaan. Elin pitkään siinä ajatuksessa, että en koskaan onnistu lopettamaan ahmimistani ja parantumaan syömishäiriöstä ja on ihan mahtavaa huomata että hei, se taitaa nyt ihan todella olla takanapäin!
Täälläkin olen ollut aika varovainen sanoessani, että olen oikeasti parantunut, sillä koko ajan olen pelännyt ja odottanut sitä repsahdusta. Alan vihdoin uskoa, että sitä seuraavaa ahmimista ei ole tulossa. Toki edelleen joskus tulee niitä huonoja kausia kun herkut maistuvat vähän liian hyvältä ja hetkeksi terveellisemmät elintavat unohtuvat. Tuo on kuitenkin asia erikseen, eikä liity syömishäiriöön millään tavalla.
Ahmimisen ja laihduttamisen kierteen loppuminen ei suinkaan ole ainoa asia, joka on muuttunut "syömishäiriöajoista". Muutokset ovat tapahtuneet niin pikkuhiljaa, että niitä ei ole ehtinyt edes tajuta. Onneksi nyt aletaan olla sellaisessa vaiheessa, että alan ymmärtämään miten pitkälle olenkaan päässyt :) Tässä postauksessa kerronkin asioita jotka ovat nykyään toisin verrattuna aikaan kun sairastin syömishäiriötä, vaikka siitä ei vielä niin kauaa olekaan.
Ja sen verran täytyy alkuun sanoa, että vertaan tässä vain ja ainoastaan omaa tekemistäni ja sitä, miten omasta mielestäni olen muuttunut parempaan suuntaan verrattuna entiseen. Se ei tarkoita, että joku piirre olisi jollakin muulla jotenkin huono tai negatiivinen :)

Positiivisuus
Pidin itseäni pitkään hyvin negatiivisena ihmisenä. Nyt vasta tajuan, että tämäkin oli osaltaan syömishäiriön syytä. Viime vuosina suhtautumiseni itseeni oli todella pessimistinen ja negatiivinen. En halunnut kokeilla uusia juttuja, koska "en kuitenkaan osaa". Kaikki uusi pelotti ja ennen kaikkea pelkäsin epäonnistumista. Onneksi negatiivisuuteni kohdistui "vain" itseeni, mutta se varmasti lisäsi huonoa mielialaani entisestään. Ajattelin herkästi negatiivisesti myös sellaisista asioista, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Saatoin myös valittaa asioista jonkun verran, joten olin varmaan ajoittain aika raskasta seuraa. Usein omalla asenteellaan tekee asioista negatiivisia tahtomattaan ja minä tein itselleni juuri näin.

Nykyään minulla on valtava halu kokea ja oppia uutta. Teen parhaani, että en seiso oman itseni tiellä ja tulevaisuudessa onkin tulossa paljon kivoja juttuja, joita en aikaisemmin olisi osannut edes kuvitella! Aikaisemmin määrittelin epäonnistumiseni jo ennen yrittämistä. Nykyään uskon itseeni paljon enemmän. Tässä on tietenkin edelleen tekemistä, mutta ero entiseen on todella huomattava. Yritän myös nykyään suhtautua kaikkeen positiivisemmin kuin ennen ja löytää sen positiivisen puolen joka asiasta. Nuorempana olin todella iloinen ja positiivinen jatkuvasti, mutta kadotin tämän puolen itsestäni pitkäksi aikaa. Onneksi nyt olen taas saanut oman itseni tällä(kin) saralla takaisin! :)



Yleinen mieliala
Tämä osittain toki liittyy edelliseen, mutta haluan tuoda mielialani vielä erikseen esille. Minulla ei koskaan ole todettu masennusta, mutta olen aika varma että syömishäiriön aikoihin olin myös masentunut. Mikään ei kiinnostanut ja olin todella apea ja surumielinen koko ajan. En hymyillyt tai nauranut aidosti kovinkaan usein, vaan kaikki positiiviset tunteet tuntuivat väkisin väännetyiltä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin hyvin usein itkin itseni uneen. Usein minuun iski suuri epätoivo ja suru ja se purkautui kyynelten muodossa ennen nukkumaanmenoa.

Nyt huomaan olevani paljon iloisempi ja onnellisempi. Nautin aidosti ihmisten seurasta ja monet ystävyyssuhteistani ovatkin parantuneet viime aikoina, kun olen taas pystynyt panostamaan niihin enemmän. Pienet vastoinkäymiset eivät herätä enää minussa voimakkaita reaktioita ja mielialani on paljon tasaisempi nykyään.



Vaatteet
Tämä asia on kokenut suurimman muutoksen viime viikolla! En ole koskaan ollut kireiden vaatteiden ystävä. Tämä kuitenkin tietenkin kärjistyi syömishäiriön aikoihin huippuunsa. Kaikki vaatteeni olivat mahdollisimman löysiä ja mielellään mustia. Kuten varmasti muistatte, opiskelen liikunta-alalla. Olin lähes ainoa, joka ei koskaan tullut kireissä urheiluvaatteissa kouluun. Sen sijaan kuljin huppareissa ja collegehousuissa joka päivä. Vasta nyt joitakin vaatteita sovittaessani olen huomannut, miten isoihin vaatteisiin yritinkään piiloutua.

Viime viikolla tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut... Nimittäin minä menin ihonmyötäisessä topissa salille! Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta en vieläkään voi edes uskoa tätä! Ensimmäistä kertaa elämässäni puin päälleni tiukan topin ihmisten ilmoille. Parasta oli se, että totesin, että vatsani ei edelleenkään ole mikään pyykkilauta, mutta silti päätin uskaltautua. Voi, mikä voittajafiilis tuollaisesta pienestä asiasta tulikaan! Nyt mieleni tekeekin uudistaa koko vaatekaappini ja hankkiutua eroon niistä "säkeistä" joita ennen käytin. Tuskin tulen koskaan liikkumaan niissä kireissä topeissa kovin usein, mutta jo se, että en pidä ajatusta täysin mahdottomana on suuri saavutus! Tässä tietenkin pahinta oli se, mitä itse ajattelin itsestäni. Kukaan tuskin salilla tai muuallakaan kiinnittää muiden vaatetukseen juuri huolimatta. Itselleni pahinta oli se, että näin itseni peilistä yhtään kireämmässä vaatteessa.



Treenit
Olen kertonut ennenkin, että syömishäiriön aikoihin kadotin lähes kokonaan liikunnan ilon. Aikaisemmin olin aina rakastanut liikuntaa ja harrastanut sitä todella paljon. Yhtäkkiä liikunta olikin vain keino kuluttaa kaloreita ja laihtua. Luonnollisesti jos motivaatio on ainoastaan painonpudotukseen perustuva, on aika vaikeaa pysyä motivoituneena. Olen edelleen tosi yllättynyt, miten äkkiä rakas harrastus muuttuikin pakkopullaksi, kun sitä teki vääristä syistä. Lopetin myös kilpaharrastukseni, koska vaadin itseltäni liikaa, enkä kestänyt epäonnistumisia. Kilpailutilanteissa pilasin omat mahdollisuuteni haukkumalla itseäni pienestäkin virheestä. Nyt ymmärrän, että tuokin liittyi syömishäiriöön ja sen kautta luomiini epärealistisiin odotuksiin itseäni kohtaan.

Nykyään liikunta on ihanaa. Tavallaan se on ollut sitä koko ajan, mutta tavallaan kuitenkaan ei. Uskallan asettaa tavoitteita itselleni, sillä en enää pelkää epäonnistumista. Aikaisemmin en halunnut kokeilla uutta, tai harjoitella uusia juttuja, koska itsetuntoni tuntui romuttuvan jokaisesta epäonnistumisesta. Vasta tässä kuussa olen uskaltanut asettaa treenitavoitteita. Olen myös alkanut haaveilla kilpailemisesta taas. En tiedä vielä, missä lajissa haluaisin kilpailla, mutta mukavaa olisi taas kokea se kilpailutilanne ja sen tuottama jännitys :)




Herkuttelu
Minun ja herkkujen suhde on ollut hyvin vaihteleva ja viha-rakkaussuhde kuvaa tätä erityisen hyvin. Niin kuin tiedättekin, minun syömishäiriööni kuului ahmimista. Herkkujen suhteen vaihtoehtoina oli joko totaalikieltäytyminen pitkäksi aikaa (tai mikä kenellekin pitkä on, itse pystyin yleensä ihan maksimissaan kahteen viikkoon), tai herkkujen ahmiminen monta päivää putkeen niin, että en jaksanut edes nousta sängystä. En uskaltanut syödä yhtä suklaapatukkaa, tai tarjottua pullaa, koska pelkäsin että siitä alkaa ahmimisen kierre. Ja usein alkoikin.

Pitkän ja kivisen taipaleen jälkeen nyt ollaan siinä pisteessä, että olen löytänyt herkutteluun rentouden. Vihdoinkin! Nykyään saatan ostaa suklaapatukan tai jäätelön vain siksi, että minusta tuntuu siltä. Saatan myös pitää suurempia herkkupäiviä, mutta silloinkin lopetan silloin, kun minusta tuntuu siltä sen sijaan, että kaikki ostetut herkut olisi pakko syödä. Suhteeni herkkuihin alkaa vihdoin olla terve ja ainakin omasta mielestäni toimiva. Ainakin tämä tyyli sopii minulle. Joskus herkuttelen enemmän, joskus vähemmän. Tällaisesta tyylistä muistan haaveilleeni syömishäiriöaikoina.


Paino
Laihdutusaiheisessa blogissa paino usein kiinnostaa, joten kerrotaan vähän siitäkin. Syömishäiriö ei minun kohdallani siis aiheuttanut laihtumista, vaikka sitä kovasti yritin. Ahmimisen ja laihduttamisen kierre aiheutti sitä, että muutaman kilon sisällä painoni vaihteli koko ajan. Saatoin saada esimerkiksi pari kiloa pois ja sitten ahmin sen verran, että ne pari kiloa tulivat korkojen kera takaisin. Tästä syystä pikkuhiljaa painoni nousi.
Painoni ei edelleenkään kovin nopeaa liiku, ainakaan alaspäin. Nykyään minulla ei onneksi kiire olekaan. Pääasiassa painoni on nyt pysynyt samana, mikä on oikeastaan ollut positiivinen havainto. Olen yrittänyt nyt syödä enemmän ja pelkoni siitä, että painoni ampaisisi heti nousukiitoon ei ole (ainakaan vielä) toteutunut. Edelleen energiansaanti on vähän miinuksen puolella ja siitä syystä painoni tippuu superhidasta vauhtia. Tämä on kuitenkin minulle ihan ok, sillä olen ihan tyytyväinen nykyiseen painooni :)



Ruokavalio
Luonnollisesti myös ruokavaliooni on tullut suurta muutosta. Laihdutusjaksoilla ruokavalioni oli aivan liian tiukka. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut juuri mitään järkeä. Koin todella huonoa omatuntoa pienistä asioista, kuten kastikkeista, juustosta leivän päällä, maitolasillisesta ruuan yhteydessä ja lorauksesta öljyä paistamisen yhteydessä. Noiden välttelyn taustalla ei ollut mikään järkevä ajatus, mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Muutenkin olin itseeni tyytyväinen, mitä pidempään pystyin olemaan syömättä ja mitä vähemmän söin, niin kamalalta kuin se nykyään kuulostaakin.

Onneksi nuo ajat ovat takanapäin! Nykyään, vaikka edelleenkin ruokavaliossa on tekemistä, erityisesti rasvojen saannissa ja riittävässä energiansaannissa, niin voisin silti sanoa, että hyvin menee. Nykyään minua ärsyttää, jos syön aivan liian vähän, tai pidän pitkiä taukoja ruokien välillä. Ihan oikeasti yritän nostaa sitä energiansaantia, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin! :D Olen taas alkanut juoda maitoa ruokajuomana välillä, koska minusta se maistuu hyvältä. En myöskään pode huonoa omatuntoa juustoista, kermoista tai kastikkeista. En niitä edelleenkään joka päivä syö, mutta voisin, jos haluaisin!



Tässä siis muutamia asioita, jotka ovat selkeästi muuttuneet syömishäiriöstä parantumisen myötä. Niinhän se usein on, että jälkikäteen asiat näkee vähän eri tavalla. Suurin osa näistä kohdista oli sellaisia, jotka olen ymmärtänyt vasta näin jälkikäteen. Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että olen päässyt tähän pisteeseen! :)
Onko siellä ruudun takana muita syömishäiriöstä toipuneita? Millaisia muutoksia olette huomanneet omalla kohdallanne?

Hyvää viikonloppua!:)

Kuvat: Pixabay.com tai pexels.com

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kehonkoostumusmittaus - kevään tulos!

Heippa!

Vihdoinkin koitti se päivä, kun pääsin kehonkoostumusmittaukseen! Koko ajan olen ajatellut, että toukokuussa käyn katsomassa kevään edistyksen. Kerrankin mittaukseen teki mieli mennä, koska tiesin edistyneeni joulukuuhun verrattuna, jolloin viimeksi tein mittauksen. Huhtikuun alusta lähtien olen tosin jumittanut paikoillani, enkä päässyt kevään tavoitteitani edes kovin lähelle. Siitä huolimatta olen tähän kevääseen erittäin tyytyväinen, oli tulos sitten mitä tahansa!

Ennen kuin kerron tulokset, pitää vielä sanoa sen verran, että joulukuussa otettu mittaus ei ole täysin vertailukelpoinen, koska se on otettu valmistautumatta ja ihan eri kellonaikaan kuin kevään mittaus. Suuntaa-antava se on silti!
Joulun tulosta enemmän minua kiinnostaa verrata tasan vuoden takaiseen tulokseen. Viime keväänä (vaikka en hirveästi muista, mitä silloin tein oikein), sain tähän aikaan parhaan tuloksen, mitä koskaan on tullut. Sen jälkeen tuli kesä ja jouduin taas syksyllä aloittamaan lähes alusta. Toivomukseni ennen kehonkoostumusmittausta oli, että olisin mennyt vuodentakaisen itseni edelle. Ainakin töitä olen tehnyt mielestäni enemmän!



Aloitetaan vertaamalla viime joulukuun tulokseen! Hyvät jutut vihreällä, huonommat punaisella.

12.12.2017 vs 18.5.2018

Paino: -3,7kg
Lihasmassa -400g
Rasvamassa -2,7kg
Painoindeksi -1,5
Rasvaprosentti -2,7%

Tuloksessa ei oikeastaan ollut mitään yllätyksiä. Osasin odottaa tällaista tulosta, mutta silti vähän toivoin suurempaa muutosta. Lihasmassan lähteminen tietenkin vähän harmittaa ja se on oikeastaan ainoa, mikä myös yllätti! Voimatasoni ovat kuitenkin reilusti kasvaneet tämän kevään aikana, ehkä sitten hermotuksen paranemisesta johtuen. Tavoitteenahan aina on pitää se lihasmassa edes samana, ellei jopa nostaa sen määrää. Tänä keväänä se ei toteutunut. Ihan kaikki paino ei tämän mittauksen mukaan ole lähtenyt rasvasta, mikä olisi aina tietenkin tavoitteena. Rasvaprosentin toivoin olevan vähän pienempi.

Sitten ainakin omasta mielestäni kiinnostavampi tulos, eli vuoden takaiseen vertaus!

19.5.2018 vs 18.5.2018

Paino -2,4kg
Lihasmassa -900g
Rasvamassa -900g
Painoindeksi -1
Rasvaprosentti -0,3%

Juu-u... Tässä erinomainen esimerkki siitä, miten se paino ei kerro kaikkea! Vuosi sitten painoin lähes kaksi ja puoli kiloa enemmän kuin nyt, mutta rasvaprosenttini oli käytännössä sama. Voisi siis sanoa, että olin viime vuonna paremmassa kunnossa kuin nyt. Erityisen harmillista on lihasmassan häviäminen lähes kilon verran. Sitä lähdetään nyt sitten pikkuhiljaa palauttelemaan ja tietenkin mennään myös ohi!
Ikävää, että en sen tarkemmin muista, mitä tein viime keväänä toisin. Onneksi on tämä blogi, niin voi palailla viime kevään tunnelmiin. Sen kuitenkin muistan, että viime keväänä olin onnistunut pudottamaan rasvaprosenttia ja samalla kasvattamaan lihasta!

Tällainen on tämän kevään tulos. Joulukuuhun verrattuna yllätyksiä ei tullut, ainakaan hyvään suuntaan. En ole pettynyt, mutta en myöskään ole erityisen tyytyväinen :D
Viime kevääseen verrattuna olen jopa vähän pettynyt. On harmillista, että viime kesänä heitin tuon tähän asti varmaan parhaimman tilanteen hukkaan. Ties missä tilanteessa olisin nyt, jos olisin jatkanut sitä viime kevään meininkiä!
Saa nähdä, milloin seuraavan kerran menen kehonkoostumusmittaukseen ja mikä tulos on silloin! Se on kuitenkin varmaa, että tulevana kesänä tämänhetkistä tilannetta ei heitetä hukkaan, vaan siitä parannetaan! ;)

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

En tiedä laihdutanko enää

Moi,

Olen miettinyt viime aikoina aika paljon laihduttamisen lopettamista: olenko lopettanut laihduttamisen? Kuinka arkeni eroaa laihduttamisesta, vai eroaako se? Vai ehkä laihdutan edelleen sittenkin?
Olen kirjoitellut lähiaikoina useampia luonnoksia, jotka ovat jääneet julkaisematta, joten en muista ihan tarkalleen, mitä olen täällä oikeasti sanonut ja mitä en. Kuitenkin varmuuden vuoksi sanottakoon siis, että nyt huhtikuun viimeiseltä viikolta tähän päivään olen oikeastaan "unohtanut" kokonaan laihduttaa. Tämä on ihan hyvä juttu ja ihanaa huomata, että minäkin osaan elää rennommin. En siis ole noudattanut mitään ruokavaliota ja olen syönyt mitä mieli on tehnyt ja liikkunut niin kuin mieleni on tehnyt.
Onneksi vuosien laihduttaminen ja opiskelemani ala on tehnyt sen, että perusruokailuni koostuu pääasiassa terveellisistä ainesosista ja rakastan liikuntaa, joten ruokailut ja liikunnat onneksi ovat ja pysyvät elämässäni huolimatta siitä, laihdutanko vai en.


Kuumalla säällä tekee mieli raikkaampaa välipalaa

Koen olevani ihminen, jolle kaikenlainen suunnittelemattomuus ja tietämättömyys on tuskaa. Siksi olenkin ollut hieman hämmentynyt tästä viime viikkojen olemisestani. Tarvitsen aina joka asiassa selkeät suuntaviivat, jotta kokisin oloni hyväksi. Siksi haluaisin kovasti tehdä itselleni selväksi esimerkiksi sen, että laihdutanko vai en. Onko tämä vain hetkellinen "loma" laihdutuksesta, vai pysyvä tapa elää? Entäs sitten se lihasten kasvatus, jonka piti olla seuraava tavoitteeni? Paljon on kysymyksiä, eikä yhtään vastauksia.

Smoothiet ja smoothiebowlit ovat tällä hetkellä suosikkijuttuni! 

Laihdutusvuosieni aikana olen usein miettinyt, mitä laihduttamisen lopettaminen minulle tarkoittaisi. Kun olin vasta aloittanut laihduttamisen ja tapani laihtua oli vain liian vähän syöminen, olin ihan varma että laihdutuksen lopettaessani söisin mitä haluaisin ja milloin haluaisin. Ehkä ihan hyvä, että tämä ajatus ei ole toteutunut. Kun laihdutuskeinot ovat muuttuneet järkevämmiksi, myös ajatus laihdutuksen lopettamisen jälkeisestä ajasta on muuttunut. Mielessä on käynyt myös se, että ehkä mikään ei radikaalisti muutu. Ruuan määrä lisääntyy ja ruokavalio muuttuu rennommaksi, mutta muuten kaikki pysyy oikeastaan ennallaan, sillä tästä on tullut jo elämäntapa.


Käyn edelleen puntarilla ja toivon edelleen painon putoavan. Nyt on vain niin paljon muuta mielen päällä, että varsinainen laihdutusajattelu on jäänyt taka-alalle. Onneksi. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että laihduttaminen ei ole loppunut, vaan on vain hetkellisesti prioriteettilistallani matalammalla? Kunpa osaisin vastata itse itselleni asettamiini kysymyksiin! Pitkästä aikaa minulla ei ole tavoitteita painon suhteen, eikä selkeitä suunnitelmia painon pudottamiseksi.Päin vastoin, olen lisännyt selkeästi syömäni ruuan määrää. Samaan aikaan kun tämä on ihanaa, niin tämä on myös aika ikävää. Kuten sanottu, tarvitsen suunnitelmia, muuten tunnen oloni ahdistuneeksi helposti. Hassua, että jos en stressaa itse laihduttamisesta, stressaan näköjään siitä, että en laihduta :D
Luulen, että tämä hämmentymiseni johtuu siitä, että laihdutus on ollut niin kauan osa identiteettiäni. Kenties elän tällä hetkellä jonkunlaista siirtymisvaihetta, en tiedä. Kun on vuosia laihduttanut, tuntuisi todella oudolta olla laihduttamatta ja keskittyä muihin juttuihin. Voi olla, että pian uskallan siirtyä elämässä eteenpäin, mutta siihen asti koen tällaista pientä epätietoisuutta ja jopa ahdistusta siitä, että en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on todella uusi ja erilainen tilanne minulle, joten en oikein osaa selittää itsellenikään tämänhetkisiä fiiliksiä.

Viikonloppuna tuli syötyä vähän mitä sattuu, mutta eipä se nyt haittaa :)

Kehonpainotreeneihin ja ulkotreeneihin syttynyt innostukseni on onneksi pysynyt edelleen yllä. Usein odotan päivän treeniä hyvin malttamattomasti, enkä malta odottaa sitä, kun voin sanoa oppineeni uusia juttuja ja kehittyneeni. Mielenkiintoinen huomio on ollut se, että nyt olen alkanut syömään viisi kertaa päivässä, eikä herkkujen ostamattomuus tunnu missään. Ehkä "kielletty hedelmä"-ajattelu pitää paikkansa. Kun herkut olivat kiellettyjä, niitä teki mieli ja nyt niitä ei teekkään, sillä voisin hetkenä minä hyvänsä mennä niitä ostamaan. Kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsinkin, olen alkanut syömään enemmän kuin ennen. Kenties olenkin siirtymässä kohti lihastenkasvatustavoitteitani? En ehkä ole vielä ihan täysin valmis luopumaan laihduttamisesta, mutta alan olla valmis siirtymään pikkuhiljaa kohti muita juttuja.

Tekstistä tuli varmaan yhtä sekava kuin mitä ajatukseni tällä hetkellä ovat! Kuvatkaan eivät välttämättä liity kovin läheisesti tekstiin, mutta koska kerrankin olen muistanut ottaa kuvia niin laitetaan ne nyt sitten tähän :D Odotan innolla sitä, että saan jälleen suunnitelmat ja tavoitteet itselleni selväksi. Siihen asti yritän parhaani nauttia tästä rentoudesta ja epätietoisuudesta!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesän treenitavoitteet!

Heippa!


Tulevalle kesälle minulla on vähän erilaisia tavoitteita. Kerroinkin aikaisemmin, että olen yhtäkkiä innostunut kehonpainotreeneistä, vaikka aikaisemmin minulla ei ole ollut niitä kohtaa lainkaan kiinnostusta. Tämä ihana aurinkoinen sää on varmasti yksi iso syy :) Olen nyt jo tehnyt muutamia kehonpainotreenejä ulkona. Lupasinkin jakaa myös teille jonkun ulkotreenin ja se löytyy nyt tämän blogin Facebookista. Sinne tulen mahdollisesti jakamaan muitakin ulkotreenejä kesän aikana, joten ottakaahan seurantaan, jos kiinnostaa :) Tuo nyt jakamani treeni oli ensimmäinen puistotreeni jonka tein ja se kyllä tuntui seuraavana päivänä!

pexels.com


Ehkä täältä blogistakin on käynyt ilmi, että olen tosi huono tekemään asioita, jos minulla ei ole selkeitä tavoitteita. En oikein osaa esimerkiksi liikkua vain siksi, että se olisi mukavaa (vaikka se onkin). Haluan aina jonkun konkreettisen tavoitteen, oli se sitten tulosten parantaminen, kaloreiden polttaminen, tai vaikka vain ajatusten tyhjentäminen. Tästä syystä en siis voi vain alkaa tekemään kehonpainotreenejä, vaan haluan päättää jo valmiiksi, mitä haluan saavuttaa.
Olenkin siis miettinyt muutamia liikkeitä ja temppuja, jotka toivon osaavani elokuun loppuun mennessä. Tässä ne tulevat:

- Pistoolikyykky molemmilla jaloilla, ainakin kolme toistoa. Lähtötasona on, että oikealla jalalla saan melkein yhden puhtaan suorituksen, vasemmalla en meinaa päästä ylös ilman tukea

- Läpsypunnerrus - eli siis punnerrus polvet ilmassa ja käsien läpsäyttäminen yhteen ilmassa. Jalat pysyvät koko ajan maassa.

- Walk over - En tiedä tälle suomenkielistä hyvää nimitystä. Haluan siis oppia liikesarjan, jossa ensin teen siltakaadon (onnistuu jo) ja silta - asennosta ponnistan jalat vartalon yli niin, että pääsen taas jaloilleni.

- Leuanveto - 6 toistoa (ainakin). Tavoitteenani on joskus saada 10 leukaa ilman apuvälineitä. Aloitetaan kuitenkin maltillisemmin, kuudesta toistosta. Tällä hetkellä saan 3 leukaa ja neljäs jää vain hieman vajaaksi. Tässä on muuten tullut kevään aikana todella paljon parannusta, koska syksyllä en saanut yhtäkään puhdasta leukaa! :) EDIT: Olin luonnostellut tätä postausta jo aikaisemmin tällä viikolla. Nyt kuitenkin kävi niin, että sain jo toissapäivänä jo viisi puhdasta leuanvetoa! Joten nostetaan tavoite suoraan kymmeneen, en vieläkään voi uskoa todeksi, että saan viisi leuanvetoa tehtyä putkeen!

Näiden tavotteiden lisäksi yritän kehittää myös kestävyyttä ja nopeutta enemmän kuin ennen, sillä ne ovat jääneet vähän taka - alalle.

En aio unohtaa myöskään salitreenejä. Aloitin nyt kuuluisan Arnoldin Golden six - treeniohjelman, joka on siis yksijakoinen salitreeni, jossa tehdään kuusi raskasta liikettä ja treenataan koko vartalo kerralla. Päädyin tähän, koska kesän aikana salille on vaikeaa päästä ja ehtiä (olen kesän kotipaikkakunnalla, jossa salille on pidempi matka ja kesätyöt vievät aikaa), joten haluan treeniohjelman, joka kehittää koko vartaloa. Olen myös aina halunnut testata tätä kuuluisaa treeniä. Nyt kahden treenin perusteella vaikuttaa ihan hyvältä. Taidan silti tehdä eri päivänä myös vähän eristäviä liikkeitä, koska tuntuu oudolta tehdä noin vähän liikkeitä lihasryhmää kohden! :D

Oletteko te kehonpainotreenien ystäviä? Tuleeko kesällä treenattua, vai nautitteko vain (toivottavasti) lämpimistä keleistä?:)
Aurinkoista viikkoa kaikille, nautitaan nyt hyvistä säistä kun voidaan!;)

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Missä mennään?

Moi,

Jotta saisin hieman selvyyttä omiin ajatuksiini ja ehkä myös niille, jotka haluavat seurailla elämääni ja ajatuksiani tätä kautta, päätin pitkästä aikaa kirjoittaa perinteisen kuulumispostauksen. Tuttu juttu, tykkään jakaa kuulumiset osiin ja niin teen myös nyt. Käydään läpi fiilikseen, ruokavalioon, treeneihin ja tuleviin kuukausiin liittyviä kuulumisia! :)





Aloitetaan fiiliksestä, koska se selittää paljon myös seuraavia kappaleita. Olen siis pari viime viikkoa ollut kokonaan laihduttamatta. Kerroinkin aikaisemmin, että mitään tietoista päätöstä tähän ei liittynyt, vaan kaikenlaisen kiireen ja muun elämän ohella yhtäkkiä laihdutus jäi hieman taka-alalle. Tähän liittyy myös edelleen se muutaman viikon takainen repsahdus, jonka jälkeen palaaminen ruokavalion ja treeniohjelman noudattaminen ei ole enää maistunut. Kauaskantoiset seuraukset sillä repsahduksella, mutta ei välttämättä negatiiviset sellaiset!
Laihduttaminen on jo monta vuotta valitettavasti ollut tärkeyslistallani kärkipäässä, eikä sen lopettaminen tai jättäminen taka-alalle ole ollut vaihtoehto. Nytkin toki laihdutustavoitteet ovat mielessä, mutta esimerkiksi ystävien näkeminen, kouluhommat ja tulevaisuuden suunnitelmien laatiminen menevät edelle. Aivan yhtäkkiä!
Mielialani on ollut todella hyvä ja on vaikeaa sanoin kuvailla, miten outo tilanne tämä minulle onkaan. Olen voinut käydä terassilla ystävien kanssa, syödä jäätelöä silloin kun huvittaa ja muutenkin olen mennyt hyvin fiilispohjalta viime aikoina. Jonkunlainen tasapaino on taas ainakin joksikin aikaa selvästi löytynyt.

Sitten ruokavalioon liittyviä kuulumisia. Kerroinkin, että olen nyt mennyt hyvin rennolla meiningillä. Ruokavalion suhteen olen keskittynyt pääasiassa siihen, että söisin tarpeeksi. En ole laskenut kaloreita tai miettinyt sen kummemmin, olen kuunnellut kehoani ja antanut sille ravintoa säännöllisin väliajoin. Tämä on johtanut siihen, että vaikka olen sallinut itselleni myös herkuttelun, niin mieli ei ole juurikaan tehnyt herkkuja! Ja mikä oudointa... Minulla on kaapissa tuliaisina saatuja lempiherkkujani, joiden olemassaolo on todella harvinaista ja silti ne ovat pysyneet kaapissa (!!!). Minulla ei koskaan ole voinut olla kaapissa mitään herkkuja yhtä päivää pidempään, saati sitten tuollaisia herkkuja, joita harvemmin saa. Enkä ole kieltänyt itseltäni näiden syömistä, mutta olen vain säästellyt niitä oikeaan hetkeen. Niin outoa, mutta hyvällä tavalla! Vaikeaa kirjoittamalla välittää sitä onnellisuutta, minkä tämä pieni, mutta minulle suuri onnistuminen tuokaan!
Ruokavalion rentouden taustalla on myös se, että tämä kuukausi menee reissatessa paikkakunnalta toisella, minkä vuoksi on vaikeaa seurata mitään tiettyä ruokaohjetta. Oikeastaan ihan hyvä juttu, että nyt ei ole ollut mahdollista noudattaa ruokavaliota, sillä olen huomannut pystyväni olemaan ilmankin. :)

Treenien(kin) osalta on tapahtunut jotain kummallista. Kuntosali on edelleen minulle rakas harrastus, mutta en ole käynyt salilla useampaan viikkoon! En vain ole yksinkertaisesti ehtinyt ja minun asenteeni usein on se, että jos en saa viikon treenejä täyteen, ei ole intoa välttämättä mennä ollenkaan. Tämä kesän tulo on kuitenkin herättänyt kiinnostukseni hieman erilaiseen treenaamiseen. En ole koskaan ollut kehonpainoharjoittelusta kiinnostunut. Se ei vain ole oikein ollut minun juttuni. Aivan yhtäkkiä, voisi oikeasti sanoa, että yhden yön aikana minulle nousi suuri kiinnostus kehonpainotreenejä kohtaan. Olen nyt tehnytkin useampia puistotreenejä ja on ollut hienoa tehdä välillä vähän erilaista treeniä. Myös ulkona voi treenata tehokkaasti ja ilman välineitä! Jos teitä kiinnostaa, voin laittaa blogin Facebook - sivulle joidenkin ulkotreenien ohjeita?:)
Ajattelin kesän aikana keskittyä tällaisiin kehonpainojuttuihin vähän enemmän ja asettaa tiettyjä tavoitteita, joita haluan kesän aikana oppia. Tiedättekö sen tunteen, kun on jostakin uudesta asiasta ihan innoissaan? Minulla on nyt se tunne tästä treenaamisesta! :)
Salitreenejä ei kuitenkaan unohdeta ja aion jo tällä viikolla käydä hieman muistuttelemassa itseäni lihasteni olemassaolosta kuntosalin puolella :D


Koska tässä kirjoitellaan kuitenkin hyvin pitkälti laihdutusasiaan liittyvää blogia, niin paino saattaa joitakin kiinnostaa. Pelkäsin, että tällainen rennompi eläminen vaikuttaisi heti negatiivisesti painooni ja veisi edistyksen pois. Onneksi näin ei ole käynyt! Paino on pysynyt samana nyt koko ajan. Toki edelleen toivoisin painon putoavan, mutta pääasia on, että se ei nouse. Olen luottavaisin mielin, että kesällä saan viimeiset kilot pudotettua :) Minusta tämä kertoo siitä, että keho kyllä kertoo milloin se tarvitsee energiaa ja milloin ei. Kehoa kuuntelemalla painonhallinta onnistuu kyllä. No, paraskin puhuja minä olen, kun olen nyt vasta hetken kuunnellut kehoani ja yleensä olen vain sivuuttanut sen kaikki viestit :D
Hieman jo kerroinkin tulevien kuukausien suunnitelmista, mutta tässä vielä vähän yhteenvetoa... Eli ruokavalion suhteen jatkan ehkä näin kuin nytkin, jos vain pystyn. Liikunnan suhteen yritän taas palata kuntosalille ja myös jatkaa näitä ulkotreenejä, joista nyt olen innostunut. Painoa olisi tarkoitus tiputella vielä, mutta tämä toukokuu on ehkä vähän liian kiireinen kuukausi painonpudotukseen. Kesällä sitten viimeistään! :)
Tarkoitus olisi myös käydä kehonkoostumusmittauksessa piakkoin. Odotan erittäin innolla, mitä mittaus sanoo ja olenko edistynyt yhtään! Luonnollisesti kerron myös teille sitten miten käy ;)

Ei muuta kuin aurinkoista päivää kaikille teille!<3

Ps. Linkkasin Facebook-sivulle (linkki ylempänä treenikuulumis-kappaleessa) Youtube-videon hyvin tärkeästä aiheesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos koskaan on vaikeuksia hyväksyä omaa itseään tai kehoaan sellaisena kuin se on :)

lauantai 5. toukokuuta 2018

Voisinkohan minäkin joskus oikeasti lopettaa laihduttamisen?

Huomenna, eli 6.5. vietetään taas vuosittaista Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivää. Kuulin tästä päivästä ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen aina "viettänyt" tätä päivää ja niin aion tehdä myös jatkossa. Jos kiinnostaa lukea aikaisemmat postaukseni tähän päivään liittyen, ne löytyvät tämän ja tämän linkin takaa. Älä laihdta - päivästä löytyy lisätietoja Syömishäiriöliiton nettisivuilta täältä.

En edes tiedä mistä aloittaa, sillä tänä(kin) vuonna tämä päivä herättää hyvin paljon ajatuksia ja tunteita. Tätä päivää voi tottakai viettää millä motiivilla tahansa, mutta minulle se on näinä kolmena vuotena joka kerta ollut niin sanottu vapaapäivä laihdutuksesta. On todella ikävää, että en tänäkään vuonna voi sanoa lopettaneeni laihduttamista. Muistan viime vuonna tekstiä kirjoittaessa toivoneeni, että tänä vuonna tilanne olisi toinen. Samaa muistelen toivoneeni myös kolme vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä päivästä. Vaan tässä sitä taas ollaan, edelleen vaaditaan tällainen tietty päivä laihduttamisen lopettamiseksi edes hetkeksi.



Kuten pidempään lukeneet tietävätkin, minä aloitin laihduttamaan vuonna 2013, eli nyt jo yli viisi vuotta sitten. Minulla ei ollut ylipainoa, olin normaalivartaloinen, urheilullinen ihminen. Olen sitä edelleen, vaikka välissä kävinkin ahmimisen takia jo hieman ylipainon puolella (jos painoindeksiä tuijotetaan). Ja edelleen tilanne on sama, vaikka nykyään laihdutankin paljon fiksummalla tavalla. Ahmimisen kautta oireilu on ohi, kitukaloreilla eläminen on ohi ja liika ankaruus itseä kohtaan on (melkein) ohi. En tiedä, onko taustalla vielä syömishäiriöajattelu, koska painonpudotus on edelleen niin kovin tärkeää. Vai onko nykyään ihan normaalia laihduttaa jatkuvasti ja olla milloin milläkin dieetillä? Uskon, että myös laihduttamiseen voi tietyllä tavalla jäädä koukkuun. Minusta ainakin tuntuu, että minulle on käynyt niin. On hyvin pelottava ajatus, että koskaan osaisi lopettaa laihduttamista. Ei kilojen tuijottamisen pitäisi olla elämässä niin suuressa roolissa. Tällainen Älä laihduta - päivä on mielestäni niin tärkeä asia, koska se saa edes yhtenä päivänä vuodessa kyseenalaistamaan oman laihduttamisen.

On hyvin vaikeaa selittää niin itselleni kuin muillekin, miksi edelleen laihdutan. Kun siihen kierteeseen joutuu, ei olekaan niin helppoa enää päästä pois. Ei ole kyse siitä, ettenkö olisi koskaan yrittänyt lopettaa laihduttamista. Lukemattomia kertoja olen suunnitellut lopettavani, yrittänyt lopettaa. Tunkenut puntarin syvälle kaapin perälle ja vannonut, että en ota sitä enää esiin. Yrittänyt unohtaa kaloreiden laskemisen ja syödä ruokaa ruokana. Liikkua vain siksi, että se tuntuu hyvältä, ilman taka - ajatuksia energiankulutuksesta. Kaikesta huolimatta palaan aina laihduttamiseen. Valitettavasti laihduttamisesta on tullut elämäntapa ja on vaikeaa enää elää laihduttamatta. On surullista, että omaa kehoa ei vain pysty hyväksymään sen kokoisena kuin se on, vaan on pakko saada ne muutamat kilot pois ja vasta sitten kuvittelee näkevänsä itsensä kauniina. Varmasti se työ tehdään pään sisällä, eikä laihduttamalla, mutta tämän asian kun saisi painumaan sinne alitajuntaan asti! Toivon, että jonain päivänä voin sanoa lopettaneeni laihduttamisen ihan oikeasti ja ennen kaikkea toivon, että tuo päivä koittaisi pian! Eteenpäin on onneksi menty ja aion edelleen jatkaa työn tekemistä oman kehoni hyväksymistä kohti.



Edelleen tahdon uskoa itseeni ja siihen, että jonain päivänä vielä opin hyväksymään itseni sen kokoisena kuin olen. Tänä vuonna olen päässyt valtavan paljon eteenpäin ja nyt ihan aidosti uskon, että jonain päivänä laihduttaminen ei enää kuulu elämääni. Myös tämä viikko on jo ollut suuri edistysaskel, sillä voin rehellisesti sanoa, että olen tällä viikolla keskittynyt ihan muihin asioihin kuin alle kulutuksen syömiseen ja laihdutukseen ylipäätään! En tiedä, onko se tämän Älä laihduta - viikon taikaa, vai mitä :D En missään vaiheessa tehnyt päätöstä lopettaa laihduttamista, yhtäkkiä vain aloin ottaa rennommin. Toivon, että pystyisin jatkamaan tällä linjalla myös tämän viikon jälkeen. Näin lyhyessäkin ajassa kuin muutamassa päivässä, on tuntunut ihanan rentouttavalta unohtaa hetkeksi laihduttaminen ja painon tarkkailu.

Kuten tämä postaus osoittaa, kamppailen edelleen tiettyjen ajatusten ja tapojen kanssa. Uskon, että samoin kuin kaikki elämäntapamuutokset, myös laihduttamisen lopettaminen vaatii harjoitusta ja kovasti työtä. Jos nyt tekisin päätöksen laihduttamisen lopettamisesta, voi olla, että ensi vuonna voisin jo viettää tätä päivää muissa merkeissä! Katsotaan, mikä ensi vuonna tänä päivänä on tilanne.
En uskalla luvata varmasti lopettaneeni laihduttamista, mutta sen lupaan, että aion tehdä parhaani laihduttamisen lopettamiseksi.


Miten sitten aion viettää Älä laihduta - päivää? Ensinnäkin en aio käydä aamulla vaa'alla, syön sellaisia ruokia, joita kehoni tuntuu tarvitsevan ja haluavan. Harrastan liikuntaa, jos siltä tuntuu ja kehoni jaksaa liikkua. Älä laihduta - päivän ideahan ei ole pelkästään olla laihduttamatta yhden päivän ajan, vaan myös arvostaa ja rakastaa omaa kehoaan. Aion yrittää viettää päivän kehoni viestejä kuunnellen ja omaa kehoani rakastaen. Aina en osaa rakastaa omaa kehoani tai kehua sitä, mutta jos nyt edes yhtenä päivänä tähän asiaan kiinnittäisi kunnolla huomiota!



Kuinka moni teistä on ajatellut lähteä mukaan Älä laihduta - päivään? Kuinka aiotte päivää viettää? :)
Oikein mukavaa viikonloppua ja tietenkin myös laihduttamatonta päivää kaikille!<3

Loppuun vielä painorauhan julistus... 


PAINORAUHAN JULISTUS 
Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on. 

Sen sijaan, että ottaisin omakseni ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai vertaisin itseäni muihin, voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni, mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä. Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi. Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin. Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi. 
Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä. Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo. 

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa. Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa. Sinulla on oikeus liikkua ilosta.Sinulla on oikeus pyytää apua. Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle, kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla, juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

 Näillä sanoilla julistan Painorauhan -rauhan olla omankokoisensa! 

Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry 2010

Oikeus olla ainutlaatuinen ja omannäköinen

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Missä dieetti meni pieleen?

Hei,

Oikein hyvää toukokuuta ja hyvää vappua näin jälkikäteen! Mennään suoraan asiaan... Toukokuunhan piti olla dieettini viimeinen kuukausi, mutta nyt en enää oikein tiedä missä mennään. Selvää on, että jossain on menty pieleen, kun motivaatio on hakusessa, treenit eivät kulje ja ruokavalio on vähän sinne päin. Uskon tietäväni, mistä tämänhetkinen tilanne johtuu, ja tässä postauksessa ajattelin hieman avata pohdintojani.
Kun aloin tammikuussa noudattaa ruokavaliota, ideana siinä oli pääasiallisesti se, että söisin tarpeeksi. Ongelmani on jo pidempään ollut se, että syön liian vähän. Tämä johtaa muun muassa siihen, että menetän lihasmassaa, herkuttelen liikaa ja olo on väsynyt ja vetämätön koko ajan. Luonnollisesti myöskään paino ei tipu tuollaisessa tilanteessa. Kun tein itselleni ruokavaliota, laitoin kalorit alkuun hieman alakanttiin kulutukseeni nähden ja tarkoituksena oli hiljalleen karsia energiaa pois, jotta painonpudotus jatkuisi. Alkuun kalorit olivat siis vain hieman vähemmän kuin kulutukseni. Tuo alakanttiin laittaminen oli silti todella suuri lisäys normaaliin syömiseeni. Vaikka energiamäärä oli kulutukseen nähden vähäinen, tuntui määrä kuitenkin todella suurelta ja minulla oli suuria vaikeuksia saada kaikki syötyä. Sen siitä saa, kun totuttaa kroppansa aivan liian pieneen energiamäärään!


Keho kyllä tottuu suurempiin ruokamääriin ja niin myös minun kehoni pikkuhiljaa teki. Kärsimättömänä karsin kuitenkin melko nopeasti hieman pois ruokavaliostani energiaa. Se oli toisaalta ihan hyvä päätös, sillä siinä vaiheessa oloni oli hyvin energinen, sillä "liian paljon" syöminen aiheutti ikävän täyden ja vetämättömän olon. Tuon ensimmäisen karsinnan jälkeen olikin dieettini osalta kaikista paras tilanne. Treenit kulkivat, jaksoin paljon paremmin kuin ennen ja painokin tippui hyvin hitaasti, mutta varmasti. Taas meni hetki, kun karsin vähän ruokavaliostani pois. Myönnän, tämän karsinnan tein ihan liian pian ja otin kerralla liikaa pois. Tämä karsinta oli se, missä uskon koko tämän dieetin menneen pieleen. Hassua, että minulla meni näin kauan tajuta tämä asia, koska vasta nyt huomaan tehneeni tässä kohtaa ratkaisevan virheen.

Ruokavaliota laatiessani tarkoitus ei missään nimessä ollut se, että tuijottaisin koko ajan paperia ja mittailisin ruokiani. Ei todellakaan. Vaikka tavoitteena painonpudotus olikin, oli tarkoituksena kuitenkin vielä enemmän opetella syömään tarpeesi, samalla kun paino putoaa. Minulle on vain helpompaa lukea ohjeita alkuun paperista, sillä muuten helposti huijaan itseäni, kuten tämäkin esimerkki osoittaa. Tosiaan siis ensimmäisen karsinnan merkkasin vielä ruokavaliooni. Laskin energiat uudestaan ja merkkasin tarkasti, mitä lähtee pois. Toisen karsinnan kohdalla en tätä tehnyt, vaan mietin vain päässäni sinne päin, mitä lähtisi pois. Erittäin huono idea minun kaltaiselleni ihmiselle, joka tarvitsee tarkat suunnitelmat!



Nyt vasta huomaan, että tuo toinen ruokavaliosta karsiminen oli oman mieleni huijaus. Sen sijaan, että olisin karsinut ruokavaliostani ja jatkanut sen noudattamista, palasin täysin vanhoihin tapoihini huomaamattani. Kuten myös sanottu, ei tuolle karsinnalle ollut vielä mitään syytä tuossa vaiheessa, sillä keho ei ollut vielä edes kunnolla tottunut edelliseen karsintaan. Omassa päässäni kuvittelin kuitenkin edelleen noudattavani ruokavaliota, koska en ahminut. Olen kai tottunut siihen, että ainoa epäonnistuminen on ahmiminen. Kun sitä ei tapahtunut, kuvittelin kaiken menevän hyvin, enkä edes sen kummemmin miettinyt omaa ruokailuani. Todellisuudessa en ole pitkiin aikoihin noudattanut ruokavaliotani lainkaan ja ymmärrän sen vasta nyt. Perusruokailuni on hyvin terveellistä, ainoa ongelma on se liian vähäinen energiansaanti, mihin sorruin taas. Juurikin hyvästä perusrungosta johtuen en huomannut, milloin palasin huonoihin tapoihini. Perusoletus kun usein on, että se ruuan laatu on se, mihin tulee kiinnittää huomiota. Näinhän se toki onkin, mutta omalla kohdallani puhdas perusruokailu tulee jo selkärangasta ja siksi nyt olen yrittänyt keskittyä siihen riittävään energiansaantiin. Se ainoa asia, minkä nimesin tärkeimmäksi tavoitteeksi tälle dieetille unohtui kokonaan! Kun nyt mietin viime kuukausia taaksepäin, olen skippaillut päivällisiä varmasti enemmän kuin olen niitä syönyt. Olen myös korvannut välipaloja herkuilla. Ihan kuin "ennen vanhaan".


Olen ollut viime viikot hieman hukassa, sillä olen miettinyt taas tavoitteitani ja missä on menty pieleen. On helpottavaa vihdoin hoksata, missä ongelma on. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, niin onhan tuo ongelmakohta aivan itsestään selvä. Omalle toiminnalleen vaan sokeutuu ihan eri tavalla, kuin vaikka silloin, jos olisi jonkun toisen projektista kyse. Oma mieli on taitava huijaamaan, kuten tässä taas huomataan. Viime postauksissa onkin tullut ilmi haaveeni toimia joskus personal trainerina. Myös tätä tekstiä kirjoittaessani tuli monta kertaa mieleeni, että asiakkaalle antaisin erilaisia neuvoja kuin itselleni. Tammikuussa ajatuksena oli tavallaan olla oman itseni pt ja antaa fiksuja ohjeita. Alkuun tämä onnistuikin, mutta sitten näköjään se oma "huono" mieli vei voiton. Huomaan siis, että paljon on vielä tekemistä edelleen.

Miten tästä jatketaan? Suoraan sanottuna en ole ihan varma. Ensimmäiseksi lähden korjaamaan liian vähäistä energiansaantia jälleen kerran kuntoon. Toisaalta mieleni tekisi unohtaa painonpudotus ja siirtyä tavoittelemaan lihaskasvua. Tiedän kuitenkin jo valmiiksi sen, että tulevana kesänä minulla ei ole riittävästi aikaa ja energiaa lihaskasvun tavoittelemiseen ja sen vuoksi tuntuu turhalta aloittaa se vain hetkeksi. Syksyllä sitten ehkä. Ja tässä tosiaan taas huomataan se, kuinka joko - tai - asenteella helposti elän. "Ei ole järkeä aloittaa, jos ei pysty tekemään täysillä". Aika näyttää, mutta yritän taas kerran kuunnella sitä järkevää ja osaavaa puolta itsestäni enemmän!

Edit: Tästä postauksesta saattaa tulla sellainen tunne, että olisin hyvin pettynyt itseeni tämän kevään osalta. Täytyy vielä tuoda ilmi, että päinvastoin! Olen todella ylpeä itsestäni ja edistyksestäni, aikaisemmin en olisi ikinä uskonut pystyväni edes tällaiseen kuin tänä keväänä! On kuitenkin mielenkiintoista miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja mitä meni pieleen ihan vastaisuuden varalle :)

Ps. Sunnuntaina vietetään taas Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivää! Minä aion ainakin osallistua ja kirjoittelen jonkunlaista postausta aiheesta sitten lähempänä. Toivottavasti myös moni teistä lähtee mukaan! :)

Pps. Taaskaan ei ole tullut kuvailtua, joten vanhoilla kuvilla mennään tässä postauksessa :(

Pps. Pari tekstiä taaksepäin mietin sitä, oliko tämä koko dieetti virhe. Se löytyy täältä.