perjantai 13. huhtikuuta 2018

Repsahduksia

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen "päässyt" avautumaan tänne blogiin repsahtamisesta (aika ärsyttävä sana muuten, eikös?).
Olenkin jo useammassa tekstissä ihmetellyt sitä, etten ole vielä kertaakaan tämän kevään dieetin aikana repsahtanut, eli syönyt herkkuja kaksin käsin (pelkkä herkkujen syönti ei ole minulle enää repsahtamista). Eiköhän jokaiseen projektiin, oli kyse sitten mistä tahansa, kuulu myös ne huonot päivät ja huonot hetket. En muista, olenko kirjoittanut tästä, mutta olen ymmärtänyt myös syyn siihen, että en ole (tai ollut) repsahtanut kertaakaan. En ollut nimittäin kieltänyt itseltäni mitään! Olen koko ajan, dieetistä ja ruokavaliosta huolimatta pitänyt sellaista ajatusmallia yllä, että saan syödä halutessani mitä vaan. Tämä ei tarkoita sitä, että antaisin jokaiselle mieliteolle vallan. Silloin varmasti herkuttelisin joka päivä. Niinhän se menee, että jos joku asia on kielletty, niin sitä tekee mieli. Siksi kaikki on sallittua ja ainakin minulla se on toiminut. Mielitekoja on, mutta monesti minulle riittää vain pieni määrä herkkua, kun ennen minun piti ahmia ja syödä hirveästi ruokaa.



Tästä päästäänkin sitten tämän dieetin ensimmäiseen kunnon repsahdukseen ja ylipäätään tähän viikkoon, joka on ollut todella vaikea. Minullahan piti siis tämä huhti - toukokuu olla dieetin loppukiri, eli tarkoituksena oli vähän kiristää tahtia ennen dieetin loppua. Jostain syystä painoni on kuitenkin vain noussut ilman mitään selkeää syytä. Tämä toki aina harmittaa, mutta pitkästä aikaa se vaikutti mieleeni näköjään enemmänkin. Samoin alkuviikon treenit menivät ihan miten sattuu ja kesken selkäpäivän jouduinkin toteamaan, ettei tästä tulee yhtään mitään. Päätin siis pitää kuntosalista lepoviikon, koska kehoni selvästi sitä kaipailee. Luulen siis, että painonnousu ja väsymys oli kehoni tapa sanoa, että nyt tarvittaisiin hieman lepoa treeneistä ja enemmän energiaa.

Tämä huono kierre taisi alkaa kunnolla keskiviikkona, joten palataanpas hetkeksi sinne.
Näin maanantaina eräällä nuorella kädessään Kinder Bueno - patukoita. Yleensä herkkujen näkeminen ei suurempia tunteita herätä, mutta jostain syystä tuosta hetkestä lähtien suorastaan himoitsin Kinder Bueno - patukoita :D En vain kerta kaikkiaan saanut niitä pois mielestäni! No, päätin sitten keskiviikkona vihdoin syödä Kinder Buenon ja siihen kylkiäisiksi vähän muutakin. Tuohon asti meni vielä ihan hyvin, vaikka hieman toki ärsytti oma repsahtamiseni. Yhtäkkiä huomasinkin olevani jossain määrin "vanhan minän" hallinnassa ja päätin vielä illalla ostaa herkkuja lisää, koska "päivä oli jo pilalla". Luulin, että nuo ajatusmallit olisivat jo kaukana takana, mutta näköjään välillä pitää muistella vanhoja ihan käytännössä :D


Seuraavana päivänä herkuttelusta huomasin herätessäni olevani todella huonolla tuulella! Edellisillan sokeriöverit yhdistettynä herkuttelusta johtuvaan morkkikseen vetivät mielen aika matalalle. Samaan aikaan haaveilin kuitenkin toistavani saman uudestaan. Taistelin kirjaimellisesti koko torstain herkkuhimojeni kanssa! Mietin ihan koko ajan, mitä mieli tekisi ja yritin miettiä korvaavaa syötävää. Päädyin lopulta kompromissiin ja kävin kevään ensimmäisellä juoksulenkillä (ihanaa!) ja ostin ihan vähän herkkuja. Olin tosi ylpeä itsestäni :)

Kunnes sitten koitti tämä perjantai... Huolimatta torstain onnistumisesta, tuntui että sokeri houkutti jälleen ihan valtavasti! Tässä kohtaa mietinkin sitten, että miksi turhaan taistelen itseni kanssa. Selkeästi kehoni kaipaa energiaa, kun se näin herkkuja huutaa. Se, että taistelen vastaan saa minut vaan himoamaan herkkuja kahta kauheammin. Päätin siis, vastoin kaikkia omia sääntöjäni antaa mielelleni periksi ja marssin kauppaan ostamaan kaikkea, mitä mieli teki. Ideana tässä oli se, että nyt sitten kerralla ostan herkkuja niin paljon kuin mieli tekee, syön ne hyvällä omatunnolla ja sitten voin palata takaisin ruotuun. Nyt jonkun verran herkkuja syötyäni uskon, että tämä oli oikea ratkaisu! Ja varmaan voittekin kuvitella, että aika paljon herkkua tuli syötyä. Kun yli neljän kuukauden miinuskaloreilla elämisen jälkeen annat itsellesi luvan syödä mitä vaan, niin tekee aika paljon kaikkea mieli! Mutta ei onneksi vielä päästy niihin määriin, mitä ahmiessani söin. Hetken kyllä mielessäni jo kävi, että ei kai tässä nyt ole pitkästä aikaa ahmiminen alkamassa... Mutta ei onneksi ollut, sen kyllä tunnistaa sitten jos se alkaa.

Miksi tämä repsahdus tapahtui? Kuten aikaisemmin jo sanoinkin, niin uskon että kehoni alkaa olla jo aika väsynyt tähän dieettaamiseen. Eikä ihmekään, eihän dieetillä todellakaan kannattaisi olla näin montaa vuotta  kuukautta! En ikinä suosittelisi kenellekään muulle monen kuukauden dieettiä, mutta niin sitä vaan näköjään kehittää itselleen eri sääntöjä... Samaan aikaan tajusin myös, miten isot paineet olen itselleni kehittänyt tästä loppukiristä! Tämän kuun painotavoitteeseen pääsemisestä on vaivihkaa ollut tulossa pakkomielle ja olen jopa stressannut tuon painolukeman saavuttamisesta! Tälle tielle minun ei todellakaan ollut tarkoitus taas ajautua, joten on ehkä aikakin viheltää peli hetkeksi poikki. Nyt olenkin miettinyt esimerkiksi sitä, lopetanko dieetin kesken ja pidän parin kuukauden tauon (hui!). Tai sitten vedän edelliseen rentoon tyyliin tämän loppuun, enkä ota paineita. Harkitsen myös puntarin unohtamista hetkeksi, vaikka aikaisemmin se ei ole niin hyvää minulle tehnytkään... :D

Noniin, eli yhteenvetona siis repsahdus nyt sitten vihdoin tuli. Nyt on sellainen olo, että hyvä näin. Sain tästä paljon ajatuksia ja kerrankin pystyn kuuntelemaan kehoani ja ymmärtämään, että myös ne repsahdukset tapahtuvat syystä ja keho yrittää kertoa minulle jotain. Yritän nyt parhaani mukaan kuunnella kehoni viestejä, vaikka en ole siihen aikaisemmin pystynyt. Herkuttelun jälkeen seuraava päivä on aina vaikein, kun sokerihimo jää päälle. Toivotaan siis, että tämä päivä jäi nyt hetkeksi viimeiseksi kunnon herkkupäiväksi. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Uskon, että tästä saan myös vähän lisäbuustia harjoitteluun, kun on taas energiaa millä liikkua :)
Tarkoitus ei nyt ollut tehdä tästä mitään yltiöpositiivista tekstiä, koska kyllähän tämä ärsyttää! Varsinkin torstai - aamuna kirosin kyllä itseäni aika huolella. Mutta hei, ei tästä pidä lannistua! Välillä sitä meinaa unohtaa, että itselleenhän tätä tekee. Ei ole mikään kiire, eikä minulla ole mitään aikarajoja. Mutta kaiken rehellisyyden nimissä... Voi p*ska! :D Mutta tästä jatketaan!

Hyvää viikonloppua!

2 kommenttia:

  1. Apua, pakko sanoa, että ihana teksti ja onnitella onnistumisista! :D Vaikka viikko ei ole ehkä mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin tämä teksti ja suhtautumisesi asiaan kertoo kuitenkin kuinka paljon olet päässyt eteenpäin.

    Kuten sanoitkin, niin tässä vaiheessa keho alkaa varmasti olla aika väsynyt dieettiin ja treenaamiseen ja kaipaa enemmän energiaa, ja repsahdukset tässä tilanteessa ovat todella ymmärrettäviä. Ihailen sitä, miten hyvin osasit analysoida tilannetta ja miten hyvin muutenkin suhtautua asiaan. Näin ulkopuolisesta näkökulmasta tämä siis näyttää vain onnistumiselta ja ihailtavana kehityksenä. Ja oli varmasti hyvä ratkaisu syödä kerrankin kunnolla sitä mitä teki mieli, koska muuten nämä himot olisivat ehkä vain jääneet vaivaamaan pahemmin ja altistaneet pahemmille repsahduksille myöhemmin. Muutenkin tällainen lisäenergia voi toimia hyvänä aineenvaihdunnan ylläpitäjänä, joten pieni poikkeama ei todellakaan pilaa koko projektia, vaan pikemminkin vain muistuttaa, että keho tarvitsee enemmän energiaa.

    Ymmärrän kyllä, jos asia harmittaa, mutta asenteesi on joka tapauksessa timanttinen, joten uudella innolla eteenpäin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, onpas jälleen ihanan kannustava ja positiivinen kommentti!<3 Todella mukava näkökulma tähän tekstiin, on tosi ihana kuulla miten tämän voi ottaa myös tavallaan onnistumisena! Olet varmasti oikeassa :) En varmaan olisi pystynyt ajattelemaan tätä näin, ilman että joku olisi tämän näkökulman sanonut, joten kiitos!<3
      Kaiken kaikkiaan ihan upea kommentti ja piristi kyllä päivääni kovasti, kiitos Anne!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)