Oliko dieetin "loppukiri" virhe?

Kun viime postauksessa harmittelin pilalle mennyttä viime viikkoa, sain kommenttikenttään erinomaisen kysymyksen, johon päätin vastata ihan kokonaisen postauksen muodossa.

Katarimarialta saamani kommentti kuului näin: "Hyvä, että selvästi muistat kuitenkin, että yhdellä kehnosti menneellä viikolla et tuhoa hyvin sujunutta alkuvuotta! Tuli tätä lukiessani mieleeni kysyä, mitä näiden viimeisten kuulumisten jälkeen ajattelet siitä kevääksi aloittamastasi "loppukiristä"? Oliko se virhe? Luuletko, että hyvä putki olisi jatkunut, jos olisit jatkanut edelleen sillä rennommalla linjalla, vai olisiko dieettiväsymys iskenyt joka tapauksessa jossakin kohtaa?"
Mielestäni tässä kommentissa on hyviä kysymyksiä, joiden miettiminen on itselleni todella tärkeää. Kiitos siis vielä kommentista ja kysymyksestä!<3 Pakko vielä ennen vastaamista sanoa, että on aina todella mukavaa, jos postauksiin tulee kommenttia ylipäätään, tai varsinkin jos tulee toiveita tai kysymyksiä, joten jos jotain tulee mieleen niin laittakaa aina viestiä!:)

Maistoin tätä viikonloppuna ja heti meni suosikkilistan kärkeen! Kerrankin jäätelö, missä on oikeasti paljon sitä valkosuklaata!

Jotta olisi helpompaa pysyä kärryillä, kerrataan taas kerran tämä minun kevääni nopeasti. Tammikuun puolivälissä aloitin siis dieetin, jonka tavoitteena oli olla hyvin maltillinen ja järkevä. Alkuun tarkoitus oli pudottaa yksi kilo kuukaudessa ja dieetin oli tarkoitus loppua toukokuun lopussa. Olin myös päättänyt, että kiristän hieman tahtia kahdelle viimeiselle kuukaudelle, eli huhti- toukokuulle minulla oli tavoitteena pudottaa 1,5 kiloa kuukaudessa ja muutenkin tsempata hieman kovempaa viimeiset viikot. 

Ne, jotka ovat kauemmin lukeneet tätä blogia ehkä muistavat, miten aikaisemmin aloitin jatkuvasti uusia tsemppejä, loppukirejä, erilaisia lakkoja yms. Näiden lopputulos oli aina sama: ahmiminen ja epäonnistumisen tunne ja näiden myötä myös painonnousu, yleensä korkeammalle kuin lähtötilanteessa. Aikamoisen pitkää rautalankaa on saatu vääntää, että olen ymmärtänyt, että mitkään lakot tai rajoitukset eivät nyt eikä koskaan tule minulla toimimaan (en ainakaan usko, että tulevaisuudessakaan mutta never say never). Ajoittain edelleen tämä meinaa unohtua, mutta pääasiassa pidän kiinni tästä "säännöstä". 

Ensimmäinen kysymys siis oli, että mitä nyt ajattelen kevään loppukiristäni?
Edelleen olen sitä mieltä, että tuo toivomani 1,5 kilon pudotus kuukaudessa olisi ollut täysin mahdollinen, ilman mitään suurempaa hampaiden kiristelyä. Koen siis, että ideana tämä loppukiri oli toimiva ja ihan hyväkin. Ajatuksena tässä loppukirissä oli myös se, että sitten minun olisi helpompaa siirtyä lihasten kasvatukseen, kun olisin ollut tiukemmalla dieetillä loppukuukaudet ja siten olisi tehnyt vielä enemmän mieli lopettaa dieettaaminen. Samalla ajattelin myös, että tässä vaiheessa tätä projektia minun olisi helpompaa kiristää, kun dieetin ruokavaliosta on tullut jo rutiinia (vaikka se tavallaan oli jo rutiinia ennen tätä dieettiä).
Mutta oliko tämä loppukiri kuitenkin virhe? 

Tämän kysymyksen myötä ajattelin tätä asiaa hieman eri kantilta. Vaikka ajattelin jatkavani rentoa meininkiä, voi olla, että alitajuntaisesti kuitenkin tällainen loppukiri - ajatus yhdistyi tavallaan aikaisemmin harrastamiini tiukkoihin dieettiyrityksiin. Olen jo aikaisemmin huomannut, että minun mieleni ja kehoni tekevät kyllä kaikkensa pilatakseen liian tiukat painonpudotusyritykset (ja ehkä ihan hyvä niin) :D Voi olla, että tämä ajatus lopun kiristämisestä yhdistyi mielessäni johonkin tiukempaan ja vaikeampaan, mikä sai mieleni pistämään jarrut päälle niin sanotusti. Kun ajattelee minun aikaisempaa dieettaamishistoriaani, niin voisin jopa sanoa, että tavallaan tämän loppukirin keksiminen oli virhe. Toteutustapa ja idea itsessään oli, kuten jo aiemmin sanottu, hyvä ja toimiva. Taisin kuitenkin tahtomattani ladata tähän loppuun ja oikeastaan koko projektiin liian suuret odotukset ja vaatimukset itselleni. En ehkä itse edes huomannut, miten paljon todellisuudessa ajattelinkaan sitä painolukemaa ja tavotteiden saavuttamista. Ehkä siis jossain määrin jopa hyvä, että tähän hommaan tuli pieni ajatustauko. 

Mielestäni tämä kysymys on tosi hyvä kaikin puolin, koska se pistää ajattelemaan usealta eri kantilta.  Se, että olisiko ns. turnausväsymys kuitenkin iskenyt, on hyvin vaikea sanoa. Tavallaan uskon, että olisi. Jotain kertoo myös se, että en ole tuon repsahduksen jälkeen vieläkään päässyt ihan täysillä mukaan edes treenirytmiin, vaikka siitä nautinkin. Ehkä jonkunlainen dieettiväsymys ja kyllästyminen on siis iskenyt. Onneksi olen ensi viikolla lähdössä reissuun, joten väkisinkin tulee pieni loma kaikesta tästä ja saa taas sitä ajattelutaukoa. Olen koko ajan vähän odotellut sitä huonoa kautta, koska kyllähän projekteihin yleensä sellainen kuuluu... Mutta samalla kuitenkin uskon, että jos olisin jatkanut yhtä maltillisesti kuin alussakin, ei repsahdus olisi välttämättä ollut noin iso.

Kiitoksia Katarimarialle vielä erittäin hyvästä kysymyksestä!<3