sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Oliko dieetin "loppukiri" virhe?

Kun viime postauksessa harmittelin pilalle mennyttä viime viikkoa, sain kommenttikenttään erinomaisen kysymyksen, johon päätin vastata ihan kokonaisen postauksen muodossa.

Katarimarialta saamani kommentti kuului näin: "Hyvä, että selvästi muistat kuitenkin, että yhdellä kehnosti menneellä viikolla et tuhoa hyvin sujunutta alkuvuotta! Tuli tätä lukiessani mieleeni kysyä, mitä näiden viimeisten kuulumisten jälkeen ajattelet siitä kevääksi aloittamastasi "loppukiristä"? Oliko se virhe? Luuletko, että hyvä putki olisi jatkunut, jos olisit jatkanut edelleen sillä rennommalla linjalla, vai olisiko dieettiväsymys iskenyt joka tapauksessa jossakin kohtaa?"
Mielestäni tässä kommentissa on hyviä kysymyksiä, joiden miettiminen on itselleni todella tärkeää. Kiitos siis vielä kommentista ja kysymyksestä!<3 Pakko vielä ennen vastaamista sanoa, että on aina todella mukavaa, jos postauksiin tulee kommenttia ylipäätään, tai varsinkin jos tulee toiveita tai kysymyksiä, joten jos jotain tulee mieleen niin laittakaa aina viestiä!:)

Maistoin tätä viikonloppuna ja heti meni suosikkilistan kärkeen! Kerrankin jäätelö, missä on oikeasti paljon sitä valkosuklaata!

Jotta olisi helpompaa pysyä kärryillä, kerrataan taas kerran tämä minun kevääni nopeasti. Tammikuun puolivälissä aloitin siis dieetin, jonka tavoitteena oli olla hyvin maltillinen ja järkevä. Alkuun tarkoitus oli pudottaa yksi kilo kuukaudessa ja dieetin oli tarkoitus loppua toukokuun lopussa. Olin myös päättänyt, että kiristän hieman tahtia kahdelle viimeiselle kuukaudelle, eli huhti- toukokuulle minulla oli tavoitteena pudottaa 1,5 kiloa kuukaudessa ja muutenkin tsempata hieman kovempaa viimeiset viikot. 

Ne, jotka ovat kauemmin lukeneet tätä blogia ehkä muistavat, miten aikaisemmin aloitin jatkuvasti uusia tsemppejä, loppukirejä, erilaisia lakkoja yms. Näiden lopputulos oli aina sama: ahmiminen ja epäonnistumisen tunne ja näiden myötä myös painonnousu, yleensä korkeammalle kuin lähtötilanteessa. Aikamoisen pitkää rautalankaa on saatu vääntää, että olen ymmärtänyt, että mitkään lakot tai rajoitukset eivät nyt eikä koskaan tule minulla toimimaan (en ainakaan usko, että tulevaisuudessakaan mutta never say never). Ajoittain edelleen tämä meinaa unohtua, mutta pääasiassa pidän kiinni tästä "säännöstä". 

Ensimmäinen kysymys siis oli, että mitä nyt ajattelen kevään loppukiristäni?
Edelleen olen sitä mieltä, että tuo toivomani 1,5 kilon pudotus kuukaudessa olisi ollut täysin mahdollinen, ilman mitään suurempaa hampaiden kiristelyä. Koen siis, että ideana tämä loppukiri oli toimiva ja ihan hyväkin. Ajatuksena tässä loppukirissä oli myös se, että sitten minun olisi helpompaa siirtyä lihasten kasvatukseen, kun olisin ollut tiukemmalla dieetillä loppukuukaudet ja siten olisi tehnyt vielä enemmän mieli lopettaa dieettaaminen. Samalla ajattelin myös, että tässä vaiheessa tätä projektia minun olisi helpompaa kiristää, kun dieetin ruokavaliosta on tullut jo rutiinia (vaikka se tavallaan oli jo rutiinia ennen tätä dieettiä).
Mutta oliko tämä loppukiri kuitenkin virhe? 
Tämän kysymyksen myötä ajattelin tätä asiaa hieman eri kantilta. Vaikka ajattelin jatkavani rentoa meininkiä, voi olla, että alitajuntaisesti kuitenkin tällainen loppukiri - ajatus yhdistyi tavallaan aikaisemmin harrastamiini tiukkoihin dieettiyrityksiin. Olen jo aikaisemmin huomannut, että minun mieleni ja kehoni tekevät kyllä kaikkensa pilatakseen liian tiukat painonpudotusyritykset (ja ehkä ihan hyvä niin) :D Voi olla, että tämä ajatus lopun kiristämisestä yhdistyi mielessäni johonkin tiukempaan ja vaikeampaan, mikä sai mieleni pistämään jarrut päälle niin sanotusti. Kun ajattelee minun aikaisempaa dieettaamishistoriaani, niin voisin jopa sanoa, että tavallaan tämän loppukirin keksiminen oli virhe. Toteutustapa ja idea itsessään oli, kuten jo aiemmin sanottu, hyvä ja toimiva. Taisin kuitenkin tahtomattani ladata tähän loppuun ja oikeastaan koko projektiin liian suuret odotukset ja vaatimukset itselleni. En ehkä itse edes huomannut, miten paljon todellisuudessa ajattelinkaan sitä painolukemaa ja tavotteiden saavuttamista. Ehkä siis jossain määrin jopa hyvä, että tähän hommaan tuli pieni ajatustauko. 


Mielestäni tämä kysymys on tosi hyvä kaikin puolin, koska se pistää ajattelemaan usealta eri kantilta.  Se, että olisiko ns. turnausväsymys kuitenkin iskenyt, on hyvin vaikea sanoa. Tavallaan uskon, että olisi. Jotain kertoo myös se, että en ole tuon repsahduksen jälkeen vieläkään päässyt ihan täysillä mukaan edes treenirytmiin, vaikka siitä nautinkin. Ehkä jonkunlainen dieettiväsymys ja kyllästyminen on siis iskenyt. Onneksi olen ensi viikolla lähdössä reissuun, joten väkisinkin tulee pieni loma kaikesta tästä ja saa taas sitä ajattelutaukoa. Olen koko ajan vähän odotellut sitä huonoa kautta, koska kyllähän projekteihin yleensä sellainen kuuluu... Mutta samalla kuitenkin uskon, että jos olisin jatkanut yhtä maltillisesti kuin alussakin, ei repsahdus olisi välttämättä ollut noin iso.

Kiitoksia Katarimarialle vielä erittäin hyvästä kysymyksestä!<3 

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Lähtöpisteessä?

Noniin...
Viime viikkohan ei siis mennyt hyvin. Perjantaina (perjantai 13. muuten, sattumaako?:D) kirjoitin muutaman päivän kestäneestä huonojen päivien putkesta. Huonoilla päivillä tarkoitan siis sitä, että söin herkkuja, liikkuminen ei huvittanut ja mieliala oli näiden kahden asian ansiosta matalalla. Olin hyvin luottavainen, että putki päättyisi tuohon perjantaihin, mutta eihän se päättynyt. Oikeastaan päin vastoin, perjantaista sunnuntaihin olivat ne pahimmat päivät. Vasta eilen, maanantaina yritin taas nousta jaloilleni niin sanotusti, vaikka kieltämättä kyllä eilenkin oli pakko jotain sokerista syödä. Jotenkin edelleen haluan aina maanantaina jatkaa parempia elämäntapoja, maanantaissa on aina se joku uuden viikon alun tuntu!

Olen onnekseni saanut tänä keväänä kirjoitella tänne pääasiassa onnistumisista ja painon tippumisesta. Jotta blogi pysyisi aitona ja rehellisenä, pyrin tuomaan myös nämä huonot hetket ilmi. Kun eilen sitten nousin puntarille yhteensä viiden epäonnistuneen päivän jälkeen, oli tuo puntarin lukema todella masentava... Painoin taas saman verran kuin tammikuussa, kun aloitin tämän projektin! Tiedän, että tuosta lukemasta iso osa oli nestettä, joka lähtee kyllä pian pois.
Silti tuo oli aika ikävä lukema. Olen nyt kevään aikana tehnyt tätä painonpudotusta hyvin rauhallisella tahdilla ja ajatuksella, että hitaammasta pudotuksesta tulee elämäntapa, eikä tuo paino enää palaa. Tuo ajatus on ollut oikein toimiva tähän asti. Ikävää on kuitenkin huomata, että vaikka edistys on hidasta, niin painonnousu on edelleen ihan yhtä nopeaa kuin ennenkin. Tämä nosti taas pintaan suuren pelkoni painonnoususta laihdutuksen lopettamisen jälkeen.
Niin ja vyötärönympäryskin kasvoi noin seitsemällä sentillä, kun olin saanut suunnilleen kymmenen senttiä pois tässä kolmessa kuukaudessa. Maanantai ei siis mennyt kovin iloisissa merkeissä, kun tein nämä havainnot. Alla näkyykin viimeisen kuukauden painokäyrä, joka ei ole mikään kovin kehuttava näky.


Tänä aamuna tilanne oli onneksi jo parempi. Puolet lisääntyneestä painosta oli lähtenyt, mikä näkyykin tuossa painokäyrässä viimeisenä, hieman alempana pallurana. Edelleen ollaan ihan reilusti plussalla, mutta tämä jo antoi toivoa.
Puhuin joku aika sitten erilaisista kehotyypeistä. Kerroin kehoni kuuluvan mielestäni endomorph-ryhmään, eli kerää helpommin massaa, niin lihasta kuin rasvaakin. Jälleen huomaan olevani jossain määrin jopa "katkera" keholleni. Miksi juuri minun pitää näin helposti kerätä painoa!
Vertailun vuoksi myös poikaystäväni (joka on itsekin todennut kuuluvansa tuohon päinvastaiseen ryhmään, eli ectomorphiin) söi myöskin melko paljon herkkuja nuo samat päivät (vedin hänet mukanani :D). Hänellä puolestaan paino ei noussut juuri ollenkaan, päin vastoin tänä aamuna hänen painonsa oli tippunut siitä, mitä se oli ennen herkutteluja! Tässä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten erityyppiset kehot reagoivat tällaiseen herkutteluputkeen. Aika usein on käynyt juurikin näin, että minä valittelen noussutta painoani, kun taas toisella paino on vähintäänkin pysynyt samana, ellei tippunut. Oikeastaan aika hassua :D
Pizzaa!<3

Sitten hieman terveellisempää, tortillapizzaa
En haluaisi nyt vain valittaa koko postausta. Tarkoituksena on vain kertoa, mikä tilanne on tällä hetkellä. Kuten todettu, nyt alkaa olla jo parempi ja toiveikkaampi mieli. Olen nyt pohdiskellut vaihtoehtoa, että pitäisin dieettaamisesta pientä taukoa. Oikeastaan tätä pohdin jo viikko sitten, mutta nyt, kun paino oli noussut, tuntuu ehkä liian pelottavalta ajatukselta lopettaa laihduttaminen. Viime päivinä mielessä onkin pyörinyt pelko siitä, että en uskallakaan lopettaa laihduttamista. Asia ei ihan vielä ole ajankohtainen, mutta pian on. Veikkaan, että juuri laihdutuksen lopettaminen tulee olemaan tässä projektissa se kaikista vaikein asia!

Eilen palattiin takaisin ruokavalioon, lihapullia ja uuniperunoita.
Selvää on ainakin se, että painotavoitteeni ovat nyt hetkeksi mennyttä, koska en mitenkään ehtisi enää tavoitteisiini. Ei voi mitään, mutta harmittaahan se. Huomasin varsinkin eilen, painonnousun huomattuani ajautuvani hyvinkin tuttuihin, mutta onneksi vanhoihin ajatusmalleihin. Mietin jo kaikenlaisia pikaratkaisuja painonpudottamiseen. Järki tuli viime hetkellä hätiin ja sen myötä aion jatkaa samoin kuin tähänkin asti. Täytyy kuitenkin muistaa, että oikeasti myös huonot hetket ja vastoinkäymiset kuuluvat asiaan. Ei ole sellaista pojektia (kai), joka menisi ihan täysin suunnitelmien mukaan loppuun asti. Jospa tämä nyt olisi tämän projektin se isoin vastoinkäyminen ja tästä mentäisiin nyt hyvällä fiiliksellä loppuun asti :) Yritän kaikkeni pysyä edes jossain määrin positiivisena, vaikka kieltämättä tällaisilla hetkillä tuntuisi hyvältä idealta vain heittää hanskat tiskiin! Ensimmäiset päivät ruotuun palaamisen jälkeen ovat ne vaikeimmat ja ne ovat kohta ohi, joten kyllä tämä taas tästä! :)

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Repsahduksia

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen "päässyt" avautumaan tänne blogiin repsahtamisesta (aika ärsyttävä sana muuten, eikös?).
Olenkin jo useammassa tekstissä ihmetellyt sitä, etten ole vielä kertaakaan tämän kevään dieetin aikana repsahtanut, eli syönyt herkkuja kaksin käsin (pelkkä herkkujen syönti ei ole minulle enää repsahtamista). Eiköhän jokaiseen projektiin, oli kyse sitten mistä tahansa, kuulu myös ne huonot päivät ja huonot hetket. En muista, olenko kirjoittanut tästä, mutta olen ymmärtänyt myös syyn siihen, että en ole (tai ollut) repsahtanut kertaakaan. En ollut nimittäin kieltänyt itseltäni mitään! Olen koko ajan, dieetistä ja ruokavaliosta huolimatta pitänyt sellaista ajatusmallia yllä, että saan syödä halutessani mitä vaan. Tämä ei tarkoita sitä, että antaisin jokaiselle mieliteolle vallan. Silloin varmasti herkuttelisin joka päivä. Niinhän se menee, että jos joku asia on kielletty, niin sitä tekee mieli. Siksi kaikki on sallittua ja ainakin minulla se on toiminut. Mielitekoja on, mutta monesti minulle riittää vain pieni määrä herkkua, kun ennen minun piti ahmia ja syödä hirveästi ruokaa.



Tästä päästäänkin sitten tämän dieetin ensimmäiseen kunnon repsahdukseen ja ylipäätään tähän viikkoon, joka on ollut todella vaikea. Minullahan piti siis tämä huhti - toukokuu olla dieetin loppukiri, eli tarkoituksena oli vähän kiristää tahtia ennen dieetin loppua. Jostain syystä painoni on kuitenkin vain noussut ilman mitään selkeää syytä. Tämä toki aina harmittaa, mutta pitkästä aikaa se vaikutti mieleeni näköjään enemmänkin. Samoin alkuviikon treenit menivät ihan miten sattuu ja kesken selkäpäivän jouduinkin toteamaan, ettei tästä tulee yhtään mitään. Päätin siis pitää kuntosalista lepoviikon, koska kehoni selvästi sitä kaipailee. Luulen siis, että painonnousu ja väsymys oli kehoni tapa sanoa, että nyt tarvittaisiin hieman lepoa treeneistä ja enemmän energiaa.

Tämä huono kierre taisi alkaa kunnolla keskiviikkona, joten palataanpas hetkeksi sinne.
Näin maanantaina eräällä nuorella kädessään Kinder Bueno - patukoita. Yleensä herkkujen näkeminen ei suurempia tunteita herätä, mutta jostain syystä tuosta hetkestä lähtien suorastaan himoitsin Kinder Bueno - patukoita :D En vain kerta kaikkiaan saanut niitä pois mielestäni! No, päätin sitten keskiviikkona vihdoin syödä Kinder Buenon ja siihen kylkiäisiksi vähän muutakin. Tuohon asti meni vielä ihan hyvin, vaikka hieman toki ärsytti oma repsahtamiseni. Yhtäkkiä huomasinkin olevani jossain määrin "vanhan minän" hallinnassa ja päätin vielä illalla ostaa herkkuja lisää, koska "päivä oli jo pilalla". Luulin, että nuo ajatusmallit olisivat jo kaukana takana, mutta näköjään välillä pitää muistella vanhoja ihan käytännössä :D


Seuraavana päivänä herkuttelusta huomasin herätessäni olevani todella huonolla tuulella! Edellisillan sokeriöverit yhdistettynä herkuttelusta johtuvaan morkkikseen vetivät mielen aika matalalle. Samaan aikaan haaveilin kuitenkin toistavani saman uudestaan. Taistelin kirjaimellisesti koko torstain herkkuhimojeni kanssa! Mietin ihan koko ajan, mitä mieli tekisi ja yritin miettiä korvaavaa syötävää. Päädyin lopulta kompromissiin ja kävin kevään ensimmäisellä juoksulenkillä (ihanaa!) ja ostin ihan vähän herkkuja. Olin tosi ylpeä itsestäni :)

Kunnes sitten koitti tämä perjantai... Huolimatta torstain onnistumisesta, tuntui että sokeri houkutti jälleen ihan valtavasti! Tässä kohtaa mietinkin sitten, että miksi turhaan taistelen itseni kanssa. Selkeästi kehoni kaipaa energiaa, kun se näin herkkuja huutaa. Se, että taistelen vastaan saa minut vaan himoamaan herkkuja kahta kauheammin. Päätin siis, vastoin kaikkia omia sääntöjäni antaa mielelleni periksi ja marssin kauppaan ostamaan kaikkea, mitä mieli teki. Ideana tässä oli se, että nyt sitten kerralla ostan herkkuja niin paljon kuin mieli tekee, syön ne hyvällä omatunnolla ja sitten voin palata takaisin ruotuun. Nyt jonkun verran herkkuja syötyäni uskon, että tämä oli oikea ratkaisu! Ja varmaan voittekin kuvitella, että aika paljon herkkua tuli syötyä. Kun yli neljän kuukauden miinuskaloreilla elämisen jälkeen annat itsellesi luvan syödä mitä vaan, niin tekee aika paljon kaikkea mieli! Mutta ei onneksi vielä päästy niihin määriin, mitä ahmiessani söin. Hetken kyllä mielessäni jo kävi, että ei kai tässä nyt ole pitkästä aikaa ahmiminen alkamassa... Mutta ei onneksi ollut, sen kyllä tunnistaa sitten jos se alkaa.

Miksi tämä repsahdus tapahtui? Kuten aikaisemmin jo sanoinkin, niin uskon että kehoni alkaa olla jo aika väsynyt tähän dieettaamiseen. Eikä ihmekään, eihän dieetillä todellakaan kannattaisi olla näin montaa vuotta  kuukautta! En ikinä suosittelisi kenellekään muulle monen kuukauden dieettiä, mutta niin sitä vaan näköjään kehittää itselleen eri sääntöjä... Samaan aikaan tajusin myös, miten isot paineet olen itselleni kehittänyt tästä loppukiristä! Tämän kuun painotavoitteeseen pääsemisestä on vaivihkaa ollut tulossa pakkomielle ja olen jopa stressannut tuon painolukeman saavuttamisesta! Tälle tielle minun ei todellakaan ollut tarkoitus taas ajautua, joten on ehkä aikakin viheltää peli hetkeksi poikki. Nyt olenkin miettinyt esimerkiksi sitä, lopetanko dieetin kesken ja pidän parin kuukauden tauon (hui!). Tai sitten vedän edelliseen rentoon tyyliin tämän loppuun, enkä ota paineita. Harkitsen myös puntarin unohtamista hetkeksi, vaikka aikaisemmin se ei ole niin hyvää minulle tehnytkään... :D

Noniin, eli yhteenvetona siis repsahdus nyt sitten vihdoin tuli. Nyt on sellainen olo, että hyvä näin. Sain tästä paljon ajatuksia ja kerrankin pystyn kuuntelemaan kehoani ja ymmärtämään, että myös ne repsahdukset tapahtuvat syystä ja keho yrittää kertoa minulle jotain. Yritän nyt parhaani mukaan kuunnella kehoni viestejä, vaikka en ole siihen aikaisemmin pystynyt. Herkuttelun jälkeen seuraava päivä on aina vaikein, kun sokerihimo jää päälle. Toivotaan siis, että tämä päivä jäi nyt hetkeksi viimeiseksi kunnon herkkupäiväksi. Saa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Uskon, että tästä saan myös vähän lisäbuustia harjoitteluun, kun on taas energiaa millä liikkua :)
Tarkoitus ei nyt ollut tehdä tästä mitään yltiöpositiivista tekstiä, koska kyllähän tämä ärsyttää! Varsinkin torstai - aamuna kirosin kyllä itseäni aika huolella. Mutta hei, ei tästä pidä lannistua! Välillä sitä meinaa unohtaa, että itselleenhän tätä tekee. Ei ole mikään kiire, eikä minulla ole mitään aikarajoja. Mutta kaiken rehellisyyden nimissä... Voi p*ska! :D Mutta tästä jatketaan!

Hyvää viikonloppua!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ruokapäiväkirja 10.4.

Heips!

En olekaan taas hetkeen tehnyt ruokapäiväkirjapostausta! Tässä on nyt tosiaan ruokavaliota noudatettu jo useampi kuukausi, mutta oikeastaan mikään ei ruokailussani ole ruokavalion myötä muuttunut, paitsi ehkä määrät. Tämä ruokapäiväkirja on eiliseltä, eli 10.4.2018. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että eilinen päivä oli aika hyvä ruokapäivä, en karsinut ylimääräisiä miltään aterialta ja söin viisi kertaa (välillä etenkin päivällisen syöminen on haastavaa ja saatan syödä vain reilumman välipalan).

Aamu alkoi n. Klo 9 Munakkaalla. Paino on nyt jumittanut (tai jopa noussut), joten ajattelin yhtenä aamuna tehdä aamupalan, jossa ei ole paljoa hiilaria. Munakkaan väliin tuli purjosipulia ja kalkkunaleikettä ja kylkeen pilkoin tomaattia ja kurkkua. Lisäksi join vettä, johon puristin sitruunamehua.


Suunnilleen klo 10 join treenibuusterin. Jos treenaan aamulla, juon yleensä jonkun buustaavan juoman. Huomaan kyllä vaikutuksen, niin mielen kuin kehonkin osalta! En ole aamuihminen, joten jotakin lisäenergiaa kyllä tarvitaan! :D


Kävin tekemässä tässä välissä rinta-ojentaja-treenin, aikaa meni noin 1,5h ja kulki muuten hyvin! :)

Treenin jälkeen, n. klo 12.45 söin riisiä ja kanakastiketta sekä salaattia, jossa oli tomaattia, kurkkua, paprikaa ja tietenkin itse salaattia. Tähän päälle kaadoin oliiviöljyä. Join myös ison lasillisen maitoa, koska se on salin jälkeen erinomainen palautusjuoma! Maitoa tulee nykyään muuten juotua harvemmin.



Välipalan aika koitti suunnilleen 15.45, jolloin pilkoin yhden omenan ja Goodlife - proteiinipatukan. En ollut ennen eilistä aikoihin syönyt omenaa, mutta hyvältä maistui! :) Goodlife - patukoissa on jonkun verran sokeria, mutta ei minua se ei haittaa.


Päivällisen söin klo 18 ja se näytti näinkin hienolta! :D Minulla oli jääkaapissa yksi annos kanaa ja sen kylkeen kaivoin pakkasesta mitä löytyi. Tuossa on pakastevihannessekoitusta (joka on vähän erilainen, siinä on mm. sieniä ja hillosipuleita) ja hieman pakastepinaattia.


Illalla join vielä smoothien tv:tä katsellessa, noin klo 20.45. Smoothieen laitoin: 
1prk maitorahkaa
1 banaani
Mansikoita
Kaurahiutaleita
Hieman vettä ja öljyä (vettä, jotta smoothie on juoksevampaa ja öljyä, jotta tällekin aterialle tulisi hyviä rasvoja)
Vaniljatippoja (Mun suosikkeja! En tykkää rahkan mausta, mutta nämä onneksi peittävät sen!)



Olin ostanut heräteostoksena pitkästä aikaa pienen salmiakkirasian. Kesällä minulla oli näistä "kausi", mutta sen jälkeen ei olekaan tullut syötyä melkein yhtään. Napostelin näitä vielä iltapalan jälkeen tv:n ääressä :)




Tällainen oli eilisen päivän ruokailuni. Valitettavasti en koskaan muista kuvailla ruokia niin usein, että tekisin useamman päivän putkeen näitä. 
Kuulumisia vielä sen verran, että nyt alan ensimmäistä kertaa tuntemaan kunnon väsymystä ja nälkää tämän dieetin aikana. Viimeisiä kuukausia tosin viedään, joten ei kai tuo ihme ole. Yritän nyt vielä tsempata tämän homman loppuun kunnialla, vaikka vähän väsyttäisikin! :)

Mukavaa viikkoa!:)


tiistai 3. huhtikuuta 2018

Loppukiri alkoi!

Heips!

Mainitsinkin viime postauksessa, että huhti- ja toukokuu ovat tämän dieettini viimeiset kuukaudet ja sen vuoksi olen asettanut niille hieman suuremmat tavoitteet kuin edellisille kuukausille. Koska olen halunnut pitää hyvin maltillisen tahdin, on aikaisempi tavoitteeni ollut siis pudottaa yksi kilo kuukaudessa, eli noin 250 grammaa viikossa. Nyt tavoite olisikin huhti- toukokuussa pudottaa 1,5 kiloa per kuukausi. Tämä tarkottaisi siis viikolle jaoteltuna noin 375 grammaa viikossa. Mikään vaaka ei kyllä näytä noin tarkkaan, enkä minäkään noin tarkasti tätä ajattele :D Kunhan jotain sinne päin, niin olen tyytyväinen.

Palataan hetkeksi vielä pääsiäiseen. Kuinka teidän pääsiäisen viettonne meni? :) Omani meni oikein mukavasti ja olen syönyt suklaamunia varmaan kymmenen ihmisen edestä! Enkä tarkoita niitä pieniä, vaan isoja suklaamunia :P Pakko myöntää, että tykkään jopa enemmän pääsiäisherkuista kuin jouluherkuista, tajusin tämän tällä viikolla! :D
Mutta muutenkin pääsiäinen oli mukava ja rauhallinen. Näin paljon ystäviä ja sukulaisia, kävin hiihtämässä, kävelemässä ja kerran kuntosalilla. Kaiken kaikkiaan oikein kiva ja rentouttava "miniloma". :)
Kuva viime vuodelta, mutta RAKASTAN näitä suklaamunia jossa on sisällä sitä vaahtoa!!<3

Mutta palatakseni takaisin asiaan, tähän loppukiriin. Kuinka aion tehdä tämän? Olenkin jo sanonut, että kaloreita en enää tiputa. En ole kokenut suuremmin nälkää näilläkään kaloreilla, mutta koska kehoni on elänyt jo monta vuotta alhaisilla kaloreilla, ei ole mitään järkeä pudottaa ravinnosta enää yhtään pois. Plus jätän puoliksi huomaamattani juttuja ruokavaliostani pois lähes päivittäin! Ei näin :D
Eli kiristämiseen ainoiksi vaihtoehdoiksi jää aerobinen treeni ja herkuttelun rajoittaminen. Olen tietoisesti tämän alkudieetin tehnyt aerobista maltillisesti, yhden tai kaksi kertaa viikossa. Näin minulla olisi jotain mitä lisätä. Nyt on siis aika nostaa tuota aerobisen liikunnan määrää. Pyrin tekemään pidemmän alkulämmittelyn ja loppujäähdyttelyn kuntosalilla, koska näin saa aika huomaamatta lisättyä aerobista viikkoon. Lisäksi lisään yhden lyhyen HIIT-harjoituksen näin alkuun. Tarkoitan siis suunnilleen neljän tai viiden minuutin mittaista kuntopyörätreeniä. Näillä lähdetään alkuun liikkeelle :)
Herkkujen kanssa olen ollut todella salliva ja sitä aion olla edelleen. Karsin nyt kuitenkin vähän sieltä sokeripuolelta. Tähän ei ole mitään varsinaista suunnitelmaa, kunhan vain mietin kahdesti, että milloin niitä herkkuja haluan syödä ja kuinka paljon. Mitään lakkoja ei missään tapauksessa enää koskaan, kuten olen sanonutkin.
Otin myös viime kuun puolivälissä vihreä tee - kapselit käyttöön. Niissä on pienenpieni vaikutus rasvanpolttoon. Tässä kuitenkin pitää olla tarkkana, missään nimessä näitä ei saa syödä jatkuvasti, niillä voi olla huono vaikutus terveyteen.

Ainiin, kerrottakoon vielä että pääsin tosiaan huhtikuun tavoitteeseen hyvinkin lopulta! Todella outo tunne, kun voi asettaa tavotteita ja niihin oikeasti pääsee! Varmaan ensi kertaa elämässäni on näin, ainakin painon näkökulmasta. Enää onkin siis vajaa kolme kiloa jäljellä, joiden pitäisi nyt sitten näissä parissa kuukaudessa lähteä :)


Mitäs muuta? Edelleen fiilis on hyvä ja jostain kumman syystä suklaamunat eivät näkyneet vaa'alla! Tulivat siis selvästi tarpeeseen ;)
Niin ja pakko vielä hehkuttaa, miten innoissani olen näistä loppukuukausista ja ennen kaikkea siitä, mitä näiden jälkeen! Olen kyllä jo vähän pohdiskellut uutta treeniohjelmaa ja uutta ruokavaliota. Tulee kyllä avautumaan ihan uusi maailma! :D Mutta siitä sitten lisää lähempänä! Kuinka teillä menee? :)


Ps. Pahoittelut, pääsiäiskiireissä en ole ottanut yhtäkään kuvaa viikon aikana! Kuvituksena toimivat siis vanhat kuvat :(