lauantai 10. maaliskuuta 2018

Ensimmäinen "olet laihtunut" - kommentti

Moikka!

Suurin osa on varmaan kuullut sanonnan, että laihdutuksessa menee neljä viikkoa siihen, että itse huomaa muutosta, kahdeksan viikkoa että ystävät ja perhe huomaavat ja kaksitoista viikkoa, että kaikki muut huomaavat.



Aika karkea yleistys, riippuu tietenkin hyvin paljon muun muassa tavoitteista ja tahdista. Omalla kohdallani tuo on tähän asti pitänyt aika hyvin paikkansa! Kuukausi on yleensä ollut sellainen ensimmäinen selkeä virstanpylväs (silloin harvoin, kun olen sinne asti päässyt), jolloin hyvistä elämäntavoista on alkanut tulla tapa ja muutosta on alkanut jopa hieman huomaamaan. Kun ensimmäisestä kuukaudesta selviää, ovat seuraavat kuukaudet jo ehkä helpompia, kun se aikaisemmin saavutettu edistys motivoi.

Minun tämän vuoden projektini on nyt kestänyt aika tasan kahdeksan viikkoa ja nyt kuulin ensimmäistä kertaa kommentin "olet laihtunut". Haluaisinkin hieman puhua tuon kommentin aiheuttamista ajatuksista ja tunteista. Kuten sanottu, olen itse huomannut kyllä selkää muutosta ja peilikuva miellyttää nykyään huomattavasti enemmän kuin ennen. Olen jopa ollut hieman harmistunut siitä, ettei kukaan muu tunnu huomaavan muutosta. Luonnollista sinänsä, koska pieniä kilolukemia tässä vasta on tultu alaspäin. Silti sitä jotenkin tavallaan toivoisi, että muut huomaisivat sen muutoksen, minkä itse näkee. Tosin omistan oikeastaan pelkästään vaatteita, jotka ovat löysiä eivätkä paljasta vartalon muotoja, ei siis ihme, jos muutosta ei juuri huomaisi. Hassua kyllä, että kuullessani tuon kommentin laihtumisesta, oli minulla silloinkin löysä neule päällä.

Laihtumiseni huomasi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana minun mummoni. Tämä yllätti, koska olisin luullut hänen olevan viimeinen joka huomaa :D Samassa tapaamisessa mummoni sanoi moneen kertaan, että huomaa selkeää muutosta. Tuon kuuleminen aiheutti minussa yllättäen hieman ristiriitaisia ajatuksia. Etukäteen olin jopa toivonut, että joku huomaisi ja ajattelin tuollaisen kommentin kuulemisen olevan tietynlainen... voisi sanoa jopa palkinto. Osa minusta hihkuikin innosta:"vihdoinkin joku huomasi, eli muutos ei ole vain omassa päässäni"!
Samalla kuitenkin minut valtasi myös tunne, jota voisi ehkä nimittää jopa jonkunasteiseksi häpeäksi. Teki mieli kiistää, että "enhän minä nyt ole laihtunut, en ole edes yrittänyt laihtua". Vaikka olenhan minä tietenkin yrittänyt. Tuohon kommenttiin vastaaminen olikin yllättävän vaikeaa. Kiistääkö suomalaisittain kaikki, jopa hieman itseä vähätellen "enhän minä nyt, hyvä ettei lisää kiloja ole tullut" - tyylillä. Vai pitäisikö kenties kiittää? Onko tuo kommentti kehu? Huomasin, että en ollutkaan lainkaan valmis (jos siihen nyt valmis pitää olla) kuulemaan tuota kommenttia. Lopulta päädyinkin vastaamaan jotain siihen suuntaan, että onhan minulta pari kiloa lähtenyt. Ja totuushan se onkin.

Huomasin siis tuon kommentin kuullessani, miten edelleen omaan vartalooni kohdistuva huomio, oli se sitten positiivista tai negatiivista, on hyvin vaikeaa käsitellä. Vaikka samaana aikaan olin ylpeä siitä, että muutosta huomaa, minua myös tavallaan hävetti se, että koen tarvetta laihtumiseen vaikka normaalipainoinen olenkin. Samalla myöskin aikaisemmin jopa sairas ajattelu omaa vartaloani kohtaan nosti päätään. Mielestäni mummoni sanoi tuon kommentin hyvin neutraalisti (mikä oli todella hyvä), ei päivitellyt eikä tehnyt isoa numeroa. Minun päässäni tämä kuitenkin meinasi kääntyä sellaiseksi, että hänen mielestään minun on ollut syytäkin laihtua, eikä hän siksi kehdannut suoraan sanoa, että laihtumiseni on positiivinen asia. Voitteko kuvitella, miten typeriä asioita mieli voi yrittää itselle syöttää! Miksi mieleni edes yrittää analysoida tuollaista lausetta!? Olen yrittänyt pudottaa painoa, olen onnistunut siinä ja sain ensimmäisen ulkopuolisen kommentin koskien laihtumistani. Voisin jättää asian tähän, mutta ei... Heti yritän analysoida, miten toinen laihtumiseeni suhtautuu, onko se hänestä hyvä vai huono asia. Ja tietenkin itselleni luonteenomaisesti käännän kommentin kuin kommentin paljon helpommin negatiiviseksi kuin positiiviseksi. Sillähän ei pitäisi olla edes mitään merkitystä. Itse olen kokenut tarvetta painon pudottamiseen ja tehnyt päätöksen laihdutuksesta. Sillä, mitä muut laihtumisestani ajattelevat, ei pitäisi olla mitään väliä niin kauan kun teen sen järkevästi.

Uskon itse, että syy tähän yhdestä pienestä kommentista syntyvään pitkään ajatusketjuun on se, että olen ihan uudenlaisessa tilanteessa yhtäkkiä. En ole elämässäni juurikaan kuullut kehooni liittyen positiivisia kommentteja. En tosin juuri negatiivisiakaan, eli kehoni ei ole koskaan saanut suurempaa huomiota ja hyvä niin. Olen ihan itse antanut sille huomiota ihan liikaakin.
Joskus silloin, kun aloitin alun perin laihduttamaan syömishäiriön alkamisaikoihin, muistan kuulleeni myös tuolloin kommentin laihtumisestani. Tuolloin tuo kommentti aiheutti samalla tavalla hyvin ristiriitaisia ajatuksia, hyvin saman tapaisia kuin nyt, mutta ehkä vielä enemmän negatiivisia. Silloin kuitenkin kommenttiin liittyi myös pelko siitä, että minua kiellettäisiin laihduttamasta, olinhan tuolloin vielä melko nuori. Samoin myös tuolloin tulkitsin sen, ettei perään sanottu ettei minulla ole tarvetta laihtua, jonkunlaiseksi loukkaukseksi. Omaan kehoon kohdistuvat kommentit ovat varmaan monille aika ristiriitaisia, varsinkin jos omaa kehoa kohtaan on epävarma.



Näköjään ajatus lähtikin ihan kunnolla lentoon tätä kirjoittaessa. Voisinkin vielä tiivistää pointtini pikaisesti. On siis outoa, miten kommentti, jonka olen jopa toivonut ja odottanut kuulevani, aiheuttaa niin ristiriitaisia ajatuksia. Hassua, miten mieli ei osaa vielä käsitellä tällaisia kommentteja. Joka tapauksessa tuo kommentti oli oman tulkintani mukaan hyvin neutraaliksi tarkoitettu ja otan sen ihan positiivisena asiana, koska laihtuminenhan on ollut tavoitteenikin.

Tästä kuitenkin voisi vielä vetää sellaisen aasinsillan, että toisten kehon ja ulkonäön kommentoinnissa kannattaa aina olla hyvin varovainen. Vaikka kommentin saattaisi tarkoittaa hyväntahtoiseksi, saattaa toisen mieli tehdä kommentista omia vääriä johtopäätöksiään. Varmasti suuri osa kuitenkin ilahtuu oman muutoksen positiivisesta huomioimisesta ja niin myös minä, näin hetken asiaa sulateltuani :)

Millaisia ajatuksia tämä teksti ja aihe teissä aiheuttaa? Kuinka suhtaudutte omaa kehoanne koskeviin kommentteihin? Onko laihtumisesta huomauttaminen mielestänne hyvä vai huono asia? :)

2 kommenttia:

  1. Huh, olipa todella hyvä ja ajatuksiaherättävä kirjoitus! Ajatuksesi kuulostavat tutuilta ja osasit ihailtavan hyvin purkaa näitä ristiriitaisia tunteita sanoiksi.

    Silloin kun itse laihduin, niin sain kuulla aika paljon kommentteja tähän liittyen, ja suhtautumisena oli yhtälailla ristiriitainen. Toisaalta tunsin jonkinlaista onnistumista siitä, varsinkin kun olin pienempänä selkeäsi pyöreämpi ja opin jo ala-asteikäisenä häpeämään isoa kokoani. Toisaalta kuitenkin nämä kommentit tuntuivat jotenkin kiusallisilta, ja voin hyvin samaistua tuohon häpeän tunteeseen, jota hyvin kuvasit. Myöhemmin, kun tilanne alkoi mennä selkeämmin syömishäiriön puolelle, niin kommentit olivat vielä kiusallisempia, kun kyse ei ollut enää normaalista kasvun myötä tapahtuvasta hoikistumisesta, vaan selkeämmästä laihtumisesta. Tavallaan nämä kommentit toimivat ehkä syömishäiriön eduksi, koska ne kertoivat, että olin saavuttanut edes jotain ja sain joten huomiota, vaikka toisaalta taas yritin myös peitellä näkyvää laihtumista ja häpesin sitä.

    Edelleen suhtautumisena näihin laihtumista tai ulkonäköä koskeviin kommentteihin on aika ristiriitainen. En ehkä itse haluaisi enää kuulla kommentteja ulkonäöstäni mihinkään suuntaan, mutta yleisesti kommentit toisen laihtumisesta voivat joskus toimia ihan positiivisesti, varsinkin jos kyseessä on tavoiteltu ja fiksusti tehty painonpudotus. Toisaalta taas toivoisin, että ulkonäkö ja kehon koko ei olisi niin tärkeä mittari onnistumisten tai kehujen saamisen suhteen. Hankala ja mutkikas juttu.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja onnea joka tapauksessa (näkyvistä) tuloksista! Vaikka kommentti herättää ristiriitaisia tunteita, niin paras juttu on mielestäni se, että näkyvä laihtuminen on saautettu fiksun painonpudotuksen tuloksena, ja silloin saavutuksesta voikin olla ylpeä - kunhan siitä ei tule ainoaa tai tärkeintä arvostuksen mittaria :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne!<3
      Jälleen tosi mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia! Voin hyvin samaistua kuvaamaasi tilanteeseen, vaikka omaan syömishäiriööni ei alkua lukuunottamatta laihtumista kuulunukaan. Voin hyvin uskoa, että syömishäiriötä sairastava mieli saa jonkunlaista kannustusta laihtumiskommenteista ja niitä alkaa jopa odottaa.
      Todella hyviä ajatuksia ja hyvin puettu sanoiksi. Olen ihan samaa mieltä, eli en välttämättä haluaisi kuulla ulkonäöstäni kommentteja oikeastaan ollenkaan. Vaikka toisaalta ehkä tällä hetkellä haluaisinkin niitä positiivisia kommentteja, niin uskon, että pidemmällä juoksulla parempi olisi, jos omasta ulkonäöstä ja sen mahdollisesta muutoksesta olisi parempi huolehtia vain itse. Mutta kuten sanoitkin, niin kommentit toisen laihtumisesta voivat toimia myös positiivisesti ja varmasti monelle toimivatkin.

      Kiitoksia ensinnäkin kivasta ja pohdiskelevasta kommentista, mukava kuulla muidenkin mielipiteitä tähän aiheeseen! :) Ja kiitos myös siitä, että jaksat kannustaa ja tsempata sieltä ruudun toiselta puolelta, se merkitsee tosi paljon! <3 Mukavaa alkavaa viikkoa!

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)