tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kymmenen viikkoa takana ja tässä tulos!

Moikka!

Niin kuin otsikko sanoo, nyt on kymmenen viikkoa dieettiä takana. Nyt on pari viikkoa jäänyt näitä dieettikuulumisia kirjoittamatta, koska on tuntunut ettei mitään tapahdu. Kuitenkin myös ne ajatukset ja tunteet liittyvät projektiin, joten ihan hyvin tietenkin olisi voinut kirjoittaa.
Omaksi ja toivottavasti muidenkin mielenkiinnoksi ajattelin kuitenkin parin viikon sijasta tehdä pienen yhteenvedon tästä kevään projektista yhteensä, eli tähän asti kuluneista kymmenestä viikosta. Muistaakseni 16.1. aloitin kunnolla tämän projektin, eli viikolla 3. Nyt eletään viikkoa 13, joten tosiaan on nyt mennyt aika tasan se kaksi ja puoli kuukautta.


Maaliskuun painokäyrä, palataan tähän vielä postauksen loppupuolella! 

Toistetaan alkuun taas tutut jutut, luonnollisesti on vaikeaa muistaa muiden projekteja tarkalleen :) Eli siis tammikuussa tein itselleni sali- ja ruokavalio - ohjelman, joita nyt olen noudattanut. Saliohjelmat vaihdoin suunnilleen kahden kuukauden kohdalla uuteen uskoon kokonaan. Nyt olen tehnyt pari viikkoa uudella ohjelmalla.
Ruokavaliossa lähdin liikkeelle "korkeammilla" kaloreilla ja lähdin sitten sieltä tiputtamaan  hieman kaloreita hiilareista. Tarkkoja kalorimääriä en näe tarpeelliseksi sanoa tässä, koska nehän ovat niin yksilöllisiä juttuja. Nyt ollaan siis kahden ja puolen kuukauden jälkeen tilanteessa, jossa alan ottaa "tehokeinoja" käyttöön. En enää karsi ruokavaliosta yhtään, vaan pyrin aerobista treeniä säätelemällä pudottamaan viimeiset kilot. Tällä hetkellä tosin paino tuntuu tippuvan ihan hyvää vauhtia pelkällä ruokavaliolla (ainakin jos herkut jätetään pois :P).

Vielä kertauksena painotavoitteeni. Tarkkoja lukemia en taas kerro, mutta minulla oli siis tavoitteena pudottaa aina kilo kuukaudessa, eli hyvin maltillisesti. Viimeiset kuukaudet, eli huhti - toukokuu tavoitteena on puolitoista kiloa kuukaudessa, koska pidän ns. loppukirin. Minun on helppo seurailla tavoitteitani, koska pyrkimys on aina olla uudella painolukemalla yksi kuukausi, eli aina kuun lopussa painon olisi hyvä olla x,9, jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D Painosta ja tuloksista postauksen lopulla vielä vähän enemmän.

Viikonlopun herkku!

Minulla on ollut tapana näissä postauksissa käydä läpi erikseen ruokavalio-, treeni-, ja motivaatiokuulumiset. Perinteitä kunnioittaen teen niin myös nyt :D

Elikkä ruokavalion kanssa on mennyt lyhyesti sanottuna ihan ok. Itse ruokavalion noudattaminen on muuten mennyt ihan hyvin, mutta olen huomannut vanhan huonon tapani, päivällisen skippaamisen taas nostaneen päätään viime aikoina. Herkästi käy niin, että herään aamulla sen verran myöhään, että ajattelen neljän aterian riittävän. Silti usein tulee kuitenkin valvottua pidempään, joten valveillaoloaika on silti sama. Sanotaanko näin, että suunnilleen kahtena kolmesta päivästä syön sen päivällisen ja yhtenä päivänä skippaan. Tähän pitää kyllä kiinnittää huomiota, koska luonnollisesti sitten tekee kaikkea makeaa mieli kun jotain jää välistä. Usein tuleekin syötyä jotakin pientä makeaa melkein joka päivä!
Samalla myös aineenvaihdunta herkästi hidastuu, koska päivällisen kanssakin olen reilusti miinuksella. Muuten ei suurempia ongelmia ole ollut, mitä nyt herkkuja tekee vähän aina mieli :D Mutta kyllähän niitä ruokavalioon mahtuukin, kunhan ei vaan ihan innostu liikaa. Usein ongelmana on se, että kun kerran syö jotain makeaa niin se herkkuhimo jää päälle ja kuten sanoin, tulee melkein joa päivä syötyä jotain makeaa, eli se makeanhimo on melkein joka päivä läsnä...
Olen ollut edelleen aika yllättynyt, miten helppoa ruokavalion noudattaminen on ollut. En tosin ole mitenkään yhtäkkiä tähän ryhtynyt, aika kauan minulla on tämä projektin ollut mielessä ja koenkin, että aikaisemmat vuodet olivat "harjoittelua" ja nyt olen alkanut "tositoimiin" :D Ainoa, mikä hidastaa on se herkuttelu, luonnollisesti. Mutta kuten monesti olenkin sanonut, niin samalla tässä harjoittelen sitä herkuttelua maltillisesti ja hyväksyn nyt tämän hitaamman muutoksen, joka herkuttelun kanssa on väistämätön (tarkoitan niillä määrillä, mitä itse syön).


Treenikuulumiset ovatkin sitten aina oma suosikki, koska sillä saralla harvoin on ongelmaa. Ei tälläkään kertaa. Uusi saliohjelma on ihan hyvä, paitsi että lihakset eivät vaan tule nyt seuraavana päivänä kipeäksi ollenkaan. Se ei tietenkään ole suora merkki siitä, että meneekö se homma perille vai ei, mutta tykkään itse siitä lihaskivun tunteesta jotenkin. Kai se on henkisesti tärkeää, että tulee sellainen olo että jotain on tehtykin :D Treenitulokset edelleen nousevat, mutta eivät niin nopeasti kuin aikaisemmin, luonnollisesti. Kun seuraavan kerran teen saliohjelmaan muutosta, tulen tekemään aika radikaalia muutosta ja tulen käyttämään enemmän erikoistekniikoita, ettei kehitys pysähdy.
Aerobista olen tehnyt, mutta sitä pitäisi nyt hiljalleen lisätä. Voi ei! :D

Motivaatio puolestaan on edelleen ja koko ajan pysynyt yllä! Motivaatio ei ole kärsinyt, vaikka muutos onkin ollut hyvin hidasta. Ainoa ongelma on ajoittainen sokaistuminen jo tapahtuneelle muutokselle. Välillä tuntuu peilistä katsoessa, ettei mitään ole tapahtunut. Tiedostan toki, että se on vain juuri sokaistumista, mutta kyllähän tuollainen tietenkin vähän ärsyttää. Ihan kohta kuitenkin lähestytään sellaisia painolukemia, joita en ole useampaan vuoteen nähnyt ja niiden saavuttaminen motivoi ihan hurjasti!


Noniin, nyt varmaan kiinnostaa sitten ihan ne konkreettiset tulokset.
Ihan ensiksi kerrottakoon, että aamun paino oli sellainen, että tämän kuun tavoitteeseen on enää 200 grammaa matkaa!  Tämä maaliskuu ei hyvästä alusta huolimatta ollut mikään superkuukausi, vaan pikemminkin on tuntunut vähän jumittamiselta. Aloitin siis maaliskuun vain 300 gramman päästä maaliskuun tavoitteesta ja nyt tuohon tavoitteeseen on tänään matkaa 200 grammaa, eli kuukauden tulos on se +/-0 ainakin toistaiseksi.  Kuten tuosta alkupostauksessa olevasta kuvastakin huomaa, niin onhan tässä aika samoissa pysytty. Mutta tavoite oli aloittaa huhtikuu uudella painolukemalla ja se näyttää hyvin todennäköiseltä, eli tavoitteessa ollaan! :)

Sitten vielä kymmenen viikon muutos.
Kymmenen viikon muutos on siis ollut sellainen, että paino on tippunut (vain) 1,8kg. Se ei päätä huimaa, mutta en kuitenkaan voi sanoa ettenkö olisi tyytyväinen. Maltillinen tahti takaa sen, että nuo kilot eivät takaisin tule ja samalla sen, että paino lähtee (toivottavasti) nimenomaan sieltä rasvasta!

Vyötäröltä on puolestaan senttejä lähtenyt nyt sellainen 4,5cm! Tuohon olen kyllä tosi tyytyväinen ja sen perusteella voisi jopa tehdä oletusta, että rasvasta nuo kilot ovat pääasiassa lähteneetkin :) Kymmenessä viikossa tuo tarkoittaisi siis hieman vajaan 0,5cm lähtöä viikossa, mihin on oltava tyytyväinen :)
Useinhan myös tehdään sellainen karkea yleistys, että yksi sentti tarkottaisi yhtä rasvakiloa. Toivotaan, että asia on näin minun kohdallani!

Hyvä on siis fiilis, vaikka hidas on tahti. Tiedostin kyllä jo liikkeelle lähtiessä, että nyt ei ole kiire mihinkään ja pääasia on, että koko ajan mennään eteenpäin tai pysytään samassa, eli ei ainakaan mennä taaksepäin!
Huhtikuuhan onkin sitten toinen näistä "loppukirikuukausista", joten wish me luck! :D

Muistakaa muuten heitellä postausideoita, jos niitä herää! Olen ajatellut tehdä pitkästä aikaa ruokapäiväkirjapostauksen jossain välissä, ne kun ovat yleensä tykättyjä :)

Mukavaa ja onnistunutta viikkoa kaikille! <3


maanantai 26. maaliskuuta 2018

Oma kehotyyppi ja sen hyväksyminen

Hei,

Kuten varmasti taustastani voi osittain päätellä, minulla on ollut aika paljon vaikeuksia hyväksyä kehoni sellaisena kuin se on. Oikeastaan vasta nyt olen pikkuhiljaa alkanut arvostamaan omaa kehoani ja sen ominaisuuksia. Edelleen kamppailen tiettyjen asioiden kanssa, kuten varmasti lähes kaikki. Silti koen saavuttaneeni tietynlaisen rauhan oman vartaloni kanssa, ainakin toistaiseksi.

En tiedä, kuinka tuttuja teille ovat kehotyypit, eli somatotyypit. Tiivistettynä somatotyyppi - teorian mukaan ihmisten kehotyypit voidaan jakaa kolmeen luokkaan, jotka ovat ectomorph, mesomorph ja endomorph. En nyt tässä avaa näitä tyyppejä sen kummemmin, mutta tiivistettynä ja hyvin karkeasti jaoteltuna ectomorphit ovat hoikkia ja heille lihasmassan kasvattaminen voi olla vaikeaa. Mesomorphit ovat atleettisia ja vahvoja ja endomorphit puolestaan ovat usein lyhyitä ja helposti keräävät massaa, niin rasvaa kuin lihastakin. Nämä eivät ole mitään tieteellisesti todistettuja juttuja, vaan ainoastaan yksi esitetty teoria. Kenenkään ei siis varmasti kannata näitä pitää ainoana oikeana totuutena, tai välttämättä totuutena ylipäätään. Itse kuitenkin koen tässä olevan järkeä!

Kuva: shutterstock.com


En itse ole ihan varma, kuulunko mesomorph, vai endomorph - kehotyyppiin. On toki myös mahdollista olla yhdistelmä eri tyyppejä, joten olen varmaan jotain tuolta väliltä, jos jotakin. Endomorphit ovat usein lyhyitä, mikä pätee minuun. Minusta kerään myös melko helposti  niin rasvaa kuin lihastakin (vaikka lihaskasvua en ole koskaan varsinaisesti yrittänyt, kiitos laihdutustavoitteiden). Olen kuitenkin mielestäni varsinkin nuorempana ollut hyvin atleettisen näköinen ja vielä kymmenen vuotta sitten olisin luokitellut itseni mesomorph - ryhmään. Nykyään puolestaan kallistun omasta mielestäni enemmän tähän endomorph - ryhmään.

Joka tapauksessa syy siihen, miksi toin nämä kehotyypit esille on se, että näiden kautta pystyn paljon helpommin selittämään tämän tekstin ja ajatuksieni pointin. Ja myönnetään, kyllä minusta nämä kehotyypit ovat kiinnostava teoria ja olisi kiva kuulla teidän mietteitänne tähän liittyen! Mutta palatakseni tähän tekstin pointtiin... Minusta tuntuu, että nuorempana, kun laihduttaminen syömishäiriöoireilu alkoi, minulla oli täysin epärealistinen kuva siitä, millainen minun kehoni on mahdollista olla. En ole koskaan varsinaisesti ihaillut suoranaisesti laihuutta, mutta sellaista urheilullista, hoikkaa kehoa kyllä. Kun alun perin aloin laihduttaa, varmaan joku osa minusta toivoi, että laihtuessani näyttäisin juurikin hoikalta, mutta samaan aikaan kuitenkin edes vähän lihaksikkaalta. Juuri nuo epärealistiset tavoitteet olivat varmasti yksi syy siihen, miksi oma kehoni oli minulle niin pitkään jopa vihollinen. Luonnollisesti minun 157 - senttinen kehoni ei yhtäkkiä muutu pitkäksi ja hoikaksi mallin vartaloksi. Se ei muutu yhtäkkiä, eikä koskaan millään keinolla. Kun tuossa aikaisemmin pohdin omaa kehotyyppiäni, niin ei ole oikeastaan väliä, kuuluisinko mesomorph-, vai endomorph - ryhmään, sillä selvää on se, että en ainakaan kuulu tuohon ectomorph - ryhmään, johon ehkä olisin halunnut kuulua (en tuolloin ollut näistä kehotyypeistä lainkaan tietoinen). Tietenkään ajatus siitä, että kuuluisin vaikkapa tuohon "isoimpaan ryhmään", eli endomorpheihin, ei tarkoita sitä ettenkö voisi olla vaikkapa hyvässä kunnossa. Nämä tyypit ehkä kuvaavat enemmän kehon ominaisuuksia ja taipumuksia, eivätkä määrittele sitä, miltä kukin näyttää. Näin ainakin itse siis ajattelen, en ole näihin niin tarkasti perehtynyt itsekään. Itse ainakin ajattelen, että ectomorph (ensimmäinen ryhmä) - ryhmään kuuluva voi myös olla ylipainoinen ja endomorph - ryhmään kuuluva voi olla alipainoinen, mutta kuten sanottu, en ole niin tarkkaan perehtynyt.

Kuten sanottu, kerään hyvin herkästi massaa. Kun ahmimisjaksoni pahenivat muutama vuosi sitten, painoni nousi hyvin nopeasti monta kiloa, ainakin kahdeksan kiloa vajaassa kahdessa kuukaudessa. Tuo onkin tähän asti elämässäni suurin painonnousu (tästä varmasti iso kiitos liikunnalle), mutta kuten tiedätte, en sitten enää saanut tuota painoa pois, päin vastoin sain vähän vielä korkoja päälle. Koin jopa katkeruutta omaa kehoani kohtaan: miksi minun pitää lihoa niin helposti!? Miksi ystäväni tuntuvat voivan syödä huoleti melkein mitä tahansa, eikä se kuitenkaan näy missään... Luonnollisesti ystäväni eivät ahmineet kuten minä, mutta jo ennen ahmimiskausiani olin huomannut, että minulle painonhallinta on astetta haastavampaa ja että painoni nousee herkästi. Koin suurta alemmuutta omasta kehostani, koska vertasin sitä muiden vartaloihin, myös sellaisten vartaloihin, jotka olivat ruumiinrakenteeltaan täysin erilaisia kuin minä.
Vasta nyt lähiaikoina olen oppinut näkemään kehotyyppini positiivisen puolen. Kehoni ei pelkästään kerää herkästi rasvaa, vaan myös lihasta! Esimerkiksi tänä kevänä salitulokseni ovat kasvaneet hyvin nopeasti. Kuntosalitulokset yleensä suhteutetaan henkilön kokoon, eli painoon, sillä eihän ole realistista verrata esimerkiksi 50 - kiloisen ja 80 - kiloisen salituloksia toisiinsa sellaisenaan. Koen olevani kokooni nähden hyvinkin vahva, etenkin siihen nähden, etten ole koskaan keskittynyt lihaskasvuun (enkä vieläkään keskity, ennen kuin tämä laihdutus on "alta pois"). Nyt koen ajoittain jopa ylpeyttä oman kehoni mahdollisuuksista. Olenkin jopa haaveillut esimerkiksi voimannostoharrastuksesta, koska kehotyyppini voisi olla siihen hyvä.

Kuten sanottu, olen siis hyvin paljon hävennyt omaa kehoani ja sitä, että minulla on esimerkiksi leveät hartiat. Olen myös saanut "vahvannäköisestä" vartalostani aina välillä kommenttia, joka on varmasti tarkoitettu hyväntahtoiseksi, mutta joka on minulle ollut kova paikka. Voitte varmaan kuvitella, että kun omassa mielessä tahtoisi näyttää pieneltä ja sirolta, on aikamoinen loukkaus kuulla olevansa "riskin näköinen".  Ennen tulkitsin tuollaiset lauseet toteamukseksi, että olen lihava. Muistan myös joskus kuulleeni ruokapöydässä syöväni vähän, vaikka "sinunhan se pitäisi eniten syödä". Tuon kuuleminen oli tuolloin ihan kamalaa. Näytinkö minä siltä, että syön valtavia määriä!?

Idea tähän postaukseen tuli oikeastaan siitä, kun juttelin ystäväni kanssa juurikin kuntosaliharrastuksesta ja tavoitteista sen suhteen. Ystäväni sitten sanoi, että voisi hyvin kuvitella minut ennemmin voimannostajana kuin vaikka fitnesslavalla, koska minulla on sellainen keho. Apua, mikä kommentti. Olisin varmasti aikaisemmin menettänyt tuosta yöuneni ja itkenyt itseni uneen (hieman kärjistettynä :D). Tällä kertaa, hieman omaksikin yllätyksekseni totesin, että olen ihan samaa mieltä ystäväni kanssa! Otin tuon lausahduksen jopa kohteliaisuutena, kehoni näyttää siis vahvalta.
Tuon keskustelun ja sen herättämien ajatuksien innoittamana huomasin juurikin tämän aikaisemman ristiriidan ajattelussani. Olin ihaillut sellaisia kehoja, jollaisiksi minun kehoni ei koskaan voi muuttua. Sen sijaan, että kadehtisin esimerkiksi tuohon ectomorph - kehotyyppiryhmään kuuluvia ihmisiä, yritän nyt nähdä omassa kehossani ne positiiviset puolet. Esimerkiksi tuohon ectomorph - ryhmään kuuluva henkilö saattaa hyvinkin kokea harmitusta siitä, että lihas ei tartu kovin helposti. Kaikissa kehotyypeissä on siis puolensa ja kai tässä pätee sanonta "ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella" ja sama se, mikä kehotyyppi on (jos näihin uskoo), sitä toivoisi ominaisuuksia muista ryhmistä itselleen.
Se, miten tällä kertaa pystyin suhtautumaan tähän viittaukseen, kertoo jälleen kerran hyvin paljon ajatteluni muutoksesta. Nyt minulla on paljon realistisempi kuva omasta kehostani ja sen ominaisuuksista verrattuna aikaisempaan.


Tähän postauksen loppuun täytyy vielä korjata luulo, jos nyt joku sattui tekstin perusteella ajattelemaan että olisin jotenkin erityisen lihaksikkaan tai ison näköinen.
Mielestäni olen hieman "tanakka", koska esimerkiksi hartiani ovat leveähköt kroppaan nähden. mutta muuten olen kai ihan "normaalin" näköinen. Kuitenkin tulevaisuudessa, kun voin hetkeksi unohtaa laihdutustavoitteet ja keskittyä enemmän lihaksen kasvatukseen, on mielenkiintoista nähdä millaiseksi kehoni muokkaantuu. Toivottavasti ette siis saaneet tästä sellaista kuvaa, että nyt jo olisin supervahva tai lihaksikas :D

Olivatko nämä kehotyypit teille ennestään tuttuja? Uskotteko tällaiseen kehotyyppi - teoriaan, vai kuulostaako tämä ihan hölynpölyltä? Ja olisi muuten aika mielenkiintoista kuulla, mihin ryhmään koette itse kuuluvanne? :)

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Treenikassin sisältö + resepti

Heippa!

Ajattelin kerrankin kirjoittaa tällaisen vähän "kevyemmän" tekstin ja paljastaa, mitä treenikassistani löytyy. Itse tykkään lukea tämäntyyppisiä tekstejä aina välillä ja mielestäni laukun sisältö voi paljastaa myös ihmisestä uusia puolia! :) Postauksen lopussa vielä eilen kokeilemani resepti sipuliseen uunikalaan, joten jos treenilaukku ei kiinnosta, voit hypätä suoraan loppupostaukseen!


Idea tähän postaukseen tuli, kun vaihdoin treenilaukkuni vanhaan, mutta isompaan ja samalla tuli kiinnitettyä huomiota siihen, mitä laukusta todella löytyykään. Kuvassa näkyvä laukku on muuten ensimmäinen asia, jonka olen koskaan tilannut netistä! Sen jälkeen onkin tullut tilailtua vaikka ja mitä! Ja treenilaukulla tarkoitan nimenomaan salilaukkua, tämä laukku kulkee mukanani salilla ja sisältää tärkeät asiat sinne, mutta ei välttämättä muihin treeneihin. Tällä hetkellä salilaukkuni ulkoilee 4-5 kertaa viikossa, eli noudatan siis nelijakoista treeniohjelmaa :)
Sitten asiaan, eli laukkuni sisältöön!


Ensimmäisenä itsestäänselvyys, eli treenikengät. Itseltäni löytyy tällaiset mustat Puman kengät, jotka ovat sopivan tukevat, mutta samalla ihanan kevyet. Alla näkyvä Niken pussi oli vielä viime viikkoon asti minun treeni"laukkuni", kunnes tosiaan vaihdoin sen yllä olevassa kuvassa näkyvään laukkuun.
Sitten tulee luonnollisesti juomapullo. Tällä hetkellä käytössä on tällainen Niken musta pullo. Tässä huono puoli on, että siinä ei ole kunnon korkkisysteemiä ja joskus pullo vuotaa laukkuuni.
Ainoa hygieniatavara laukussani on deodorantti. Minulla ei koskaan ole tapana käydä salilla suihkussa. Tällä hetkellä asun ihan kuntosalin vieressä, joten menen aina kotiin suihkuun. Tästä syystä en koe tarpeelliseksi erilaisten hygieniatavaroiden kuljettelemista. Olen muutenkin sellainen, että en pukuhuoneessa viihdy, vaan käyn siellä vain vetämässä päällysvaatteet treenikamojen päälle.


Uusimpana tulokkaana laukkuuni on ilmestynyt nostovyö! Tämä on oikeastaan myös syy siihen, että minun piti vaihtaa suurempaan laukkuun. Olenkin täällä usein kertonut, että minulla on alaselän kanssa ongelmaa. Nostovyö auttaa tukemaan keskivartaloa erittäin raskaissa liikkeissä, kuten maastavedossa ja kyykyssä. Missään nimessä en koskaan pidä nostovyötä koko treeniä, vaan pyrin aina käyttämään sitä niin vähän kuin mahdollista, jotta tukilihakset saavat harjoitusta. En suosittelekaan kenellekään nostovyön jatkuvaa käyttöä. Oma tapani on, että teen esimerkiksi jalka- ja selkätreenissä kaikista raskaimmissa liikkeissä viimeisissä sarjoissa nostovyötä, jotta ehkäisen loukkaantumisia ja että selkäni ei rasittuisi liikaa. Tiedän myös aika hyvin ne liikkeet, joista selkäni ei tykkää ja saatan joskus laittaa vyön jo heti. Oma vyö on siis laukussani uusi, mutta olen aikaisemmin käyttänyt kuntosalilta vapaassa käytössä oleviä vöitä.
Minun vyöni on kokoa M (kyllä, näissäkin on koot), mutta se kyllä jää ihan kohta suureksi, kun vyötärö tästä pienenee vielä vähänkin. :( Ostaessa en jostain syystä ajatellut tuota vyön kokoa lainkaan.

Sitten toinen hyvin tärkeä juttu, etenkin selkätreeneissä, nimittäin vetoremmit! En tiedä, miten olen pärjännyt aikaisemmin ilman näitä, koska nykyään nämä ovat ihan must! Nämä siis auttavat siinä, että ote ei petä. Monesti etenkin selkätreenissä ote meinaa livetä ennen kuin kohdelihas on vielä väsynyt. Näissäkin pyrin aina välttämään turhaa käyttöä, jotta forkut saisivat harjoitusta. Maastavedossa ja kulmasouduissa nämä ovat kaikista tärkeimmässä roolissa minun treeneissäni. Huono puoli näissä on se, että helposti puristusvoiman harjoittaminen unohdetaan, kun nämä remmit tekevät työn. Kaikissa näissä apuvälineissä tulee muistaa, että ne ovat tarkoitettu vain avuksi, eivät tekemään työtä sinun puolestasi!


Tottakai laukussani on myös kuulokkeet, sillä minun mielestäni treeni vaatii aina musiikkia! Minulla on käytössä tällaiset JBL:n langattomat Bluetooth - kuulokkeet, joihin olen ollut tyytyväinen.




Seuraavaksi yksi tärkeimmistä jutuista, nimittäin treenivihko! Kirjoitan oikeastaan joka treenissä tekemäni liikkeet ja käyttämäni painot. Minulla on tapana kirjoittaa aina heti sarjan perään, sillä muuten unohdan helposti :D Hyvä vinkki on muuten, että kirjoittaa jo ennen sarjan aloittamista, montako on tehnyt mitäkin liikettä ja millä painolla. Itseäni usein motivoi viimeisiin toistoihin kun ajattelen, että ne lukevat jo treenivihossani, enkä siis voi olla tekemättä niitä! :D Tällä hetkellä kynäni on tuollainen violetti Stabilo, se on aika huono, mutta en ole vielä vaihtanut sitä parempaankaan.
Tuossa postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyykin, että vihkoni kannessa on teksti "Do what you love, love what you do". Nykyään huomaan piilottelevani tuota kannen tekstiä suurimmilta lihaskimpuilta ja oikeastaan kaikilta muiltakin :D



Sitten lisää apuvälineitä raskaampaan treeniin, eli rannetuet. Näitä käytän pelkästään penkkipunnerruksessa raskaissa sarjoissa, jos silloinkaan. Nämä siis tosiaan tukevat rannetta, pitävät estävät sen turhaa taittumista ja vievät painetta pois ranteilta. En ole huomannut itse mitään merkittävää eroa siinä, onko minulla tuet vai ei. Nämä tuet sainkin itse asiassa poikaystävältäni, sillä hän osti itselleen uudet ja paremmat. Totuttelen vielä näiden käyttöön siis edelleen...

Ainiin, laukussani on myös pieni pyyhe. Vaikka olen mielestäni yleisesti aika kova hikoilemaan, niin salilla on aika harvinaista, että tarvitsisin pyyhettä! Kohteliasta on toki pyyhkäistä oman käytön jälkeen laite, vaikka siinä ei näkyviä tahroja olisikaan. En kuitenkaan itse ole sitä kokenut tarpeelliseksi kovin usein.

Laukussani on myös tuollainen käsivarsikotelo puhelimelle siltä varalta, että joutuisin langattomien kuulokkeiden sijaan käyttämään perinteisiä nappikuulokkeita.


Sitten vielä laukkuni sivutasku, entinen laukun pohja :D Täältä löytyvät tietenkin avaimet ja yllättävää kyllä, pari ryhmäliikuntaan liittyvää juttua. Paljastinkin Vitosen blogihaasteessa, että olen vetänyt/vedän ryhmäliikuntaa. Kuten myös tuossa postauksessa kerroin, en vedä mitään tunteja säännöllisesti. Silloin tällöin tulee kuitenkin sijaistettua erilaisia tunteja tarvittaessa. Ryhmäliikunta ei ole minun suosikkijuttuni, mutta sen vetäminen on mielestäni ihan mukavaa aina välillä :)
Tähän liittyen laukustani löytyy siis mikrofonin pehmuste. Lisäksi laukkuuni on jäänyt viimeksi vetämäni tunnin suunnitelma. Koska en vedä tunteja säännöllisesti, joudun aina suunnittelemaan tunnit erikseen tarvittaessa. Tästä syystä yritän säästää edellisiä ohjelmia, jotta ei ihan alusta tarvitsisi aina aloittaa suunnitelmia. Laukussani on myös pieni hiuspanta, koska mikrofoni, jota ryhmäliikuntaa vetäessä käytetään, ei meinaa pysyä päässä ilman pantaa.
Ja mukana kulkee myös lukko pukuhuoneen kaappiin.

Nämä ovat siis laukustani löytyvät "perusvarusteet". Mitkä ovat teidän sali- tai treenilaukuistanne löytyviä juttuja? Oliko samoja, vai ihan eri juttuja? :)

Loppuun vielä lupailemani uunikala - resepti! Muokkasin tämän reseptin itselleni sopivaksi, alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Sipulinen uunisei

4-5 seileikettä (itse käytin Lidlin 1kg paketista puolet)
Kolme sipulia - ruokakerma
Sipuli
Tilliä
Mausteita oman maun mukaan (itselläni tällä kertaa vain suola ja pippuri)

Ota kalat sulamaan vähän aikaa ennen kokkausta. Suolaa kalat ja asettele ne tasaisesti uunivuoan pohjalle. Pilko sipulit ja ruskista ne (tämä vaihe jäi minulta tekemättä ja sipulit jäivät uunissa raa'aksi). Kun sipulit on ruskistettu ja ne ovat hieman jäähtyneet, kaada ne kulhoon. Kaada kulhoon myös ruokakerma ja lisää oman maun mukaan mausteet ja tilli. Itse lisäsin myös vähän vettä, mutta huomasin tämän turhaksi.
Ärsyttää, että tämä kuva heilahti! :(
Kaada seos kalojen päälle tasaisesti. Laita uunivuoan päälle folio ja laita uuniin 175-200 astetta, noin puoli tuntia.
Tästä tuli tosi hyvää, suosittelen maistamaan! :)

Kysyttävää? Kommentoitavaa? Annahan tulla! :)



keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Milloin lopetan laihduttamisen?

Heips!

Todella outoa, että pikkuhiljaa ajankohtaiseksi aiheeksi minun elämässäni on muodostunut laihdutuksen lopettaminen. Vaikka olen tiennyt, ettei tietenkään laihduttaa voi vuositolkulla, olen silti kai jotenkin ajatellut, että en koskaan tule onnistumaan painonpudotuksessa ja siten tulen jollain tapaa aina laihduttamaan. Tänä vuonna laihdutustaipaleeni onkin kestänyt jo viisi vuotta. Viisi vuotta on pitkä aika. Miten kaukaiselta vuosi 2013 nyt tuntuukaan. Viisi vuotta sitten olin itse 17 - vuotias lukiolainen. Nyt olen 22 - vuotias opiskelija ja luonnollisesti noiden vuosien väliin mahtuu aika paljon tapahtumia ja niin henkistä kuin fyysistäkin kehitystä. Koko tuon viisi vuotta olen myös tosiaan yrittänyt laihduttaa. Näin ilmaistuna tuntuu ihan hurjalta, miten ison osan nuoruudestani olen tähän laihdutukseen haaskannut, etenkin kun olin aloittaessani ihanteellisen painoinen. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, en koskaan tekisi sitä päätöstä alkaa laihduttaa.
No, ajassa ei voi palata taaksepäin ja ilman näitä viittä vuotta en opiskelisi nyt liikuntaa, enkä tietäisi läheskään niin paljoa liikunnasta, ravinnosta ja hyvinvoinnista. Kaikella on siis kai tarkoituksensa.



Kuten tiedättekin, tammikuussa tein itselleni ruokavalion ja treeniohjelman, tarkoituksenani vihdoin ja viimein päästä tavoitteeseeni. Viimeisten parin kuukauden aikana olen nähnyt ja kokenut edistystä varmaan enemmän kuin näiden viiden vuoden aikana yhteensä. On vaikeaa sanoin kuvailla, miltä tämä tuntuu ja miten ylpeä olen itsestäni jo nyt. Mutta mikä se tavoite siis on?
Kun nyt edistystä on tullut, on tullut jopa hieman yllätyksenä, että olisi hyvä olla selkeät tavoitteet. Tai pakkohan ei ole, mutta itse koen sen tärkeäksi. Olenkin koko ajan luullut tietäväni tarkalleen tavoitteeni, mutta niiden lähestyessä huomaankin, että ne vaativat kyllä tarkennusta.
Tämä lopullisen tavoitteen asettaminen ei olekaan ihan niin helppo juttu, kuin voisi kuvitella. Viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana tavoitteeni tämän dieetin osalta on muuttunut jatkuvasti. Tosin mitään suuria heittelyitä ei ole ollut, enemmänkin vain mietin sitä, että mikä on se kilomäärä mihin lopetan dieetin.


Ei tietenkään ole välttämättä syytä miettiä etukäteen mitään tiettyä lukemaa, vaan enemmänkin mennä sen mukaan, missä painossa ja kunnossa keho tuntuu hyvältä ja toimii optimaalisesti. Minulla on kuitenkin vähän tavoitteena mielessä se paino, mistä alun perin lähdin laihduttamaan ja sieltä paino alkoi nousemaan ahmimisen myötä. Muistan, että tuossa painossa minulla oli tuolloin ihan hyvä olla ja jaksoin hyvin. Samalla taustalla on ajatus syömishäiriölle "näyttämisestä" :D Eli jotenkin kokisin selättäneeni ahmimisen lopullisesti, kun onnistun palaamaan alkuperäiseen painooni. Tuohon painoon on nyt jäljellä enää noin kolme kiloa. Pieni lukema tavallaan, mutta olenhan pudotellut esimerkiksi yhtä kiloa yli vuoden aikaisemmin :D  Nyt on kuitenkin ihan erilainen meininki päällä ja oikeasti uskon saavuttavani tavoitteeni. Olen myös asettanut itselleni erilaisia välitavoitteita, joihin pääseminen on kasvattanut itseluottamustani ja motivaatiotani.
Tulee muuten olemaan hyvin mielenkiintoista nähdä, miten kehonkoostumukseni on muuttunut, vaikka samassa painossa pian ollaankin. Vyötärönympärykseni on nyt samassa lukemassa kuin tuolloin viisi vuotta sitten, eli vajaa kolme kiloa lihasta on tullut rasvan tilalle (näin hyvin karkeasti arvioituna). Minusta tuntuu jo nyt, että olen siinä niin sanotussa "elämäni kunnossa" ja viimeiset kilot alkavatkin olla sellaista hienosäätöä.

Tuossahan se tulikin siis sanottua, eli minulla on mielessä tietty kilomäärä missä haluaisin "käväistä". En kuitenkaan usko, että tuosta lukemasta alemmas haluan mennä. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että kun alun perin aloitin laihdutuksen, tavoitepainoni oli sellainen, johon nyt olisi matkaa noin kymmenen kiloa! Nyt tuntuu, ettei minusta jäisi juuri mitään jäljelle tuossa aikaisemmassa tavoitepainossani (vaikka sekin oli normaalipainon sisällä). Näin ne vaan ajatukset ja tavoitteet muuttuvat ja hyvä näin.

Käytin tosiaan tuossa sanaa "käväistä" aikaisemmassa painossani. En muista, olenko pitkiin aikoihin tätä täällä kirjoittanut, mutta tavoitteenihan on aina ollut se, että ensin karsin hieman rasvaa ja lähden sitten kunnolla kasvattamaan lihasta.
Tarkoitus ei tietenkään alun perin ollut näin kauaa dieetata, kuten jo sanoinkin. On kuitenkin tullut yllätyksenä myös se, miten paljon olen saanut lihasta tässä ajassa, vaikka tarkoitus on koko ajan ollut vain laihtua. Viisi vuotta ei tietenkään ole ollut pelkästään miinuskaloreilla elämistä, etenkään ahmimishäiriön kanssa eläessä. Kuitenkin nuo viisi vuotta tavoitteenani on ollut laihtuminen ja voisi jopa sanoa, että se on ollut tärkein tavoitteeni, valitettavasti.



Uskon ja tiedän, että kehoni tulee tietyllä tavalla olemaan aina työn alla. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö olisi itseeni tyytyväinen. Päin vastoin, olen todella tyytyväinen itseeni ja omaan kroppaani jo nyt! (Outoa kirjoittaa tuo!) Kuntosaliharrastuksessa kuitenkin haluan koko ajan kehittyä, saada suurempia painoja nousemaan ja pikkuhiljaa myös suurempia ja erottuvampia lihaksia. Samalla myös haluan ammatillisessa mielessä käyttää omaa kehoani tietynlaisena "koekappaleena" ja katsoa, mihin se pystyy! Oma kauneusihanteeni on pienestä pitäen ollut sellainen terve, lihaksikas vartalo ja sitä kohti olen pyrkinyt menemään, mitä nyt pieniä mutkia matkassa on ollut...
Uskon ja tiedän, että laihduttamisen lopettamisesta kaikki vasta alkaa, hyvällä tavalla! Kun lopetan laihduttamisen, uskon jaksavani paljon paremmin ja uskallan haastaa kehoani paljon enemmän. Haaveilen myös uuden harrastuksen aloittamisesta ja erilaisten temppujen opettelemisesta! En malta odottaa :)

Palatakseni vielä tähän tämän kevään tavoitteeseen, eli painonpudotustavoitteeseen... Katsotaan, miten paino tippuu, mutta viimeistään toukokuun lopussa tämä laihdutustavoite tulee päätökseensä, oli paino sitten silloin mikä tahansa. Kuten sanottu, minun jonkinlaiseen tavoitepainooni on enää noin kolme kiloa matkaa ja tässä on hyvin aikaa saada se pois. Ja kuten myös sanottu, olen jo nyt omaan itseeni ja vartalooni tosi tyytyväinen. Tuntuu kyllä ihan uskomattomalta oikeasti kirjoittaa dieettaamisen lopettamisesta! Laihduttaminen on ollut niin iso osa elämääni jo niin monta vuotta, että on hurjaa ajatella sen pian loppuvan!
Ennen kaikkea laihduttamisen lopettaminen tuntuu pelottavalta. Nyt, kun siihen on vielä aikaa, ei oikein tajuakaan miten suuri muutos se tulee minulle ehkä olemaan. No, laihdutuksen lopettamiseen on minun osaltani vielä hetki aikaa. Se, mitä sitten tapahtuu, jää vielä nähtäväksi! :)

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

HEHKU - valmennus: loppuyhteenveto

Moi!

Nonni, kuuden (tai minun tapauksessani kahdeksan) viikon HEHKU - nettivalmennus tuli nyt päätökseensä ja on aika kertoa valmennuksen lopputunnelmat. Tosiaan, valmennus siis kestää normaalisti sen kuusi viikkoa, mutta itse jouduin aikataulujen takia venyttämään sen kaksi viikkoa pidemmäksi. Toki valmennus ei lopu tähän, sillä siihen kuuluu myös neljän kuukauden pääsy kaikkeen valmennusmateriaaliin, eli voin vaikka aloittaa valmennuskokonaisuuden heti uudestaan alusta, tai palata suosikkiharjoituksiini :)
Jos joku teistä ei ole lukenut aikaisempia tekstejäni tästä valmennuksesta ja ne kiinnostavat, niin kirjoitukseni löytyvät näiden linkkien takaa: aloitustunnelmatensimmäinen viikko ja viikot 2-4.

Kun sain mahdollisuuden osallistua HEHKU - nettivalmennukseen, olin todella innoissani! Tutustuin valmennukseen etukäteen ja se lupaili muun muassa vahvempaa keskivartaloa, ryhdikkäämpää olemusta sekä voimakkaampaa, notkeampaa ja kiinteämpää kehoa. Lisäksi mielenkiintoni herätti kuvaus erilaisesta nettivalmennuksesta, jossa treenimuotona hyödynnetään joogaa ja ravitsemuksessa pääpaino on kasvisruuassa.
Valmennuksen kuvaus tuntui puhuttelevan juuri minua ja tarjoavan loistavan mahdollisuuden haastaa itseäni ja kehoani uudenlaisiin juttuihin. Odotukseni valmennusta kohtaan olivat siis todella korkealla ja mielestäni valmennus vastasi lupauksiinsa.



Kerron ensin kokemuksiani valmennuksen treeneistä. Kuten ehkä muistatte aikaisemmista teksteistä, HEHKUssa viikot olivat jaettu erilaisiin viikkoteemoihin. Joka viikko valmennuksen kautta tuli uudet kotona tehtävät harjoitukset, jotka käsittelivät jotakin eri osa - aluetta, esimerkiksi tasapainoa, vahvaa selkää, vahvaa keskivartaloa ja palautumista. Tämä oli ihan mahtava juttu! Siis oikeasti, minua ainakin motivoi tosi paljon se, että joka viikko tuli uudet harjoitukset, jotka harjoittivat eri asioita. Luonnollisesti joistakin harjoituksista tykkäsin enemmän kuin toisista, mutta viikko on sellainen aika, että harjoitukset tuli tehtyä, huolimatta siitä oliko viikkoteema oma suosikki vai ei.
Toistan nähtävästi jokaisessa valmennusta koskevassa postauksessa samaa, mutta minusta oli tosi hieno juttu, että valmennuksen viikkoteemat käsittelivät sellaisia osa - alueita, joita ainakaan minun ei tule yleensä harjoitettua.
Kaikki harjoitukset olivat joogapainotteisia. Itselläni ei tosiaan ollut minkäänlaista joogakokemusta ennen valmennusta ja oli todella mukavaa päästä turvallisesti kotona harjoittelemaan joogan liikkeitä. Juuri kokemuksen puute on saanut minut aina arastelemaan koko lajia, enkä ole uskaltanut mennä esimerkiksi ryhmäliikuntatunneille lajia kokeilemaan, vaikka se olisi kiinnostanut. Osa liikkeistä oli ainakin minulle aloittelijana vähän haastavia, varsinkin alkuun. Välillä ärsytti, jos en saanut liikkeitä tehtyä kuten olisin halunnut. Sitä palkitsevampaa oli kuitenkin huomata edistyvänsä ja sitä edistystähän tuli tosi nopeaa! Kerroin tästä tuossa jälkimmäisessä viikkoraporttipostauksessa, mutta tosiaan huomasin jo yleensä toisella kerralla, kun tein saman harjoituksen, että jaksoinkin tehdä enemmän toistoja kuin aikaisemmin.
Omaksi suosikkiharjoituksekseni nousi ensimmäisen viikon aineenvaihdunnan käynnistävä joogaharjoitus, kolmannen viikon tasapainoharjoitus ja viimeisen viikon joogaa notkeudelle. Kaikki harjoitukset kuitenkin mielestäni vastasivat otsikkoaan ja viikkoteemaansa hyvin.


Sitten hieman ravitsemuspuolesta. HEHKUn tarkoituksena ei siis ollut olla mikään laihdutusvalmennus, vaan tarkoituksena oli saada energiaa ja hyvää oloa kehoon. Valmennuksen alussa tehtiinkin muutamia muutoksia ruokailutottumuksiin, joista pyrittiin pitämään kiinni valmennuksen ajan ja toki sen jälkeenkin. Itse tein lupauksen syödä D - vitamiinitabletin joka päivä ja lisätä kala - ja kasvisruokien syömistä. Molemmat lupaukset pidin! Jälleen tulee toistoa, mutta en siis ole oikeastaan koskaan syönyt kasvisruokaa ja kalaruokienkin syöminen on harvinaisempaa. Valmennuksen aikana oikeasti tsemppasin tässä ja maistoin uusia makuja ja reseptejä rohkeammin. Myönnetään, että enemmänkin kasvisruokia olisi voinut maistella. Kuitenkin mielestäni todella positiivista oli se, että ainakin tässä vaiheessa tuntuu siltä, että kala- ja kasvisruokien lisääminen jää ruokavaliooni pysyväksi asiaksi. Esimerkiksi tällä viikolla tein nyhtökaurakastikkeen pastalle, mitä en olisi vielä ennen valmennusta uskonut tekeväni! Tuskin olisin ilman valmennusta ottanut projektiksi tätä ja olen todella iloinen, että otin! Edelleen olen kasvisruokien laitossa aloittelija, enkä ole ainakaan vielä osannut tehdä mitään superhyvää ruokaa kasvisproteiinin lähteistä. En kuitenkaan aio luovuttaa ja haluan kokeilla paljon erilaisia kasvisruokareseptejä ja kasvisproteiinin lähteitä. Pikkuhiljaa...


Kuusi viikkoa on suhteellisen lyhyt aika, mutta huomasin konkreettisia muutoksia valmennuksen aikana! Kerroinkin aikaisemmin, että alaselkävaivani helpottuivat valmennuksen myötä! Tämä olikin yksi toiveistani, kun valmennuksen aloitin. Tiesin alaselkävaivojeni liittyvän heikkoihin syviin vatsalihaksiin ja kireisiin lihaksiin. Ajattelin, että HEHKU voisi auttaa syvien vatsalihasten vahvistamisessa ja kireiden lihaksien kanssa. Selkeästi näihin tuli helpotusta, kun aikaisemmin kuntosalilla haitannut vaiva lieveni ja osittain jopa poistui kokonaan! Myös aikaisemmin mainittu kala- ja kasvisruokaan huomion kiinnittäminen oli minulle valmennuksen konkreettinen anti.
Itselleni on edelleen hieman haastavaa innostua rauhallisemmista harjoituksista, koska kuulun siihen porukkaan, jonka mielestä harjoituksessa pitäisi hiki virrata ja hengitys kiihtyä. Tässä tosin jälleen yksi asia, miksi valmennus sopi minulle niin hyvin, sain uudenlaista harjoitusta keholleni!
Rehellisyyden nimissä olisin voinut panostaa valmennukseen enemmän, varsinkin sen viimeiset viikot. Ensimmäisten viikkojen harjoituksia tein useammin kuin kahden viimeisen, enkä oikein osaa sanoa mistä se johtui. Aion kuitenkin jatkaa valmennuksen treenien tekemistä ja keskittyä enemmän noihin loppupään harjoituksiin, jotka jäivät nyt vähän vähemmälle. Aloitin tosiaan samoihin aikoihin HEHKUn kanssa myös oman projektini, johon kuului siis treeniohjelman ja ruokavalion noudattaminen. Harmi, että näiden aloittaminen osui päällekäin, sillä oli tietenkin vaikeampaa keskittyä molempiin yhtä aikaa. Kumpikaan ei kuitenkaan sulkenut toistaan pois, vaan pikemminkin HEHKU ja itse laatimani ohjelmat tukivat toisiaan.

Loppuun olen vielä kerännyt valmennuksesta omasta mielestäni plussat ja miinukset hieman selkeämpään muotoon :)

+ Tuli harjoitettua sellaisia ominaisuuksia ja lihaksia, joita harvemmin muuten harjoittaa (esim. tasapaino)
+ Kaikki harjoitukset olivat helppoja tehdä kotona, eivätkä ne vieneet liikaa aikaa
+ Harjoituksen kestoa pysty halutessaan lisäämään
+ Kehitys oli (ainakin näin aloittelijalla) todella nopeaa, jo viikossa huomasi harjoitettavien ominaisuuksien paranevan ja liikkeiden helpottavan
+ Kasvisruokailuun kannustaminen ja kasvisreseptit
+ Oikeasti erilainen nettivalmennus, kuten lupaa
+ Mukava valmentaja, johon oli mahdollisuus olla yhteydessä valmennuksen aikana sähköpostin tai valmennuksen kommenttikentän välityksellä
+ Alku- ja lopputestit, joiden kautta oman kehityksen voi konkreettisesti huomata
+ Mielestäni valmennus vastasi kuvaustaan


- Olisin kaipaillut vielä enemmän reseptejä
- Jotkut liikkeet olivat (ainakin minulle ja minun liikkuvuudelleni) haastavia
- Joidenkin liikkeiden toistuminen eri harjoitusviikoilla (tämä voi olla ja onkin tosin hyvä asia kehityksen kannalta)
- Lopputesteissä edellisiä tuloksia ei näkynyt, tai en itse ainakaan löytänyt niitä (onneksi olin itse merkannut tulokset itselleni ylös)

Loppuyhteenvetona voisi kyllä sanoa, että valmennus oli todella positiivisesti yllättävä ja mukava kokemus. Yllättävä siksi, että en oikein tiennyt mitä odottaa ja pelkäsin hieman tuota jooga - osuutta, koska minulla ei ollut siitä minkäänlaista kokemusta. Olen edelleen sitä mieltä, että jooga ei ole minulle se "ykköslaji", mutta oli erittäin mukavaa päästä tutustumaan tähän lajiin. Valmennuksen rohkaisemana voisin myös hyvin kuvitella uskaltautuvani ihan joogatunnille joskus, mitä en ole aikaisemmin uskaltanut edes ajatella!
Huomasin myös, että joogalla olisi minulle ja minun selkävaivoilleni ja huonolle liikkuvuudelleni paljon annettavaa. Aion jatkaa harjoitusten tekoa tulevien neljän kuukauden aikana, etenkin omia suosikkiharjoitusiani!

Valtava kiitos siis Diwellolle, joka mahdollisti minulle tämän valmennuksen! <3 Valmennus on siis saatu blogin kautta, mutta mielipiteet ovat omiani ja kirjoitan valmennuksesta täysin vapaaehtoisesti.

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Ensimmäinen "olet laihtunut" - kommentti

Moikka!

Suurin osa on varmaan kuullut sanonnan, että laihdutuksessa menee neljä viikkoa siihen, että itse huomaa muutosta, kahdeksan viikkoa että ystävät ja perhe huomaavat ja kaksitoista viikkoa, että kaikki muut huomaavat.



Aika karkea yleistys, riippuu tietenkin hyvin paljon muun muassa tavoitteista ja tahdista. Omalla kohdallani tuo on tähän asti pitänyt aika hyvin paikkansa! Kuukausi on yleensä ollut sellainen ensimmäinen selkeä virstanpylväs (silloin harvoin, kun olen sinne asti päässyt), jolloin hyvistä elämäntavoista on alkanut tulla tapa ja muutosta on alkanut jopa hieman huomaamaan. Kun ensimmäisestä kuukaudesta selviää, ovat seuraavat kuukaudet jo ehkä helpompia, kun se aikaisemmin saavutettu edistys motivoi.

Minun tämän vuoden projektini on nyt kestänyt aika tasan kahdeksan viikkoa ja nyt kuulin ensimmäistä kertaa kommentin "olet laihtunut". Haluaisinkin hieman puhua tuon kommentin aiheuttamista ajatuksista ja tunteista. Kuten sanottu, olen itse huomannut kyllä selkää muutosta ja peilikuva miellyttää nykyään huomattavasti enemmän kuin ennen. Olen jopa ollut hieman harmistunut siitä, ettei kukaan muu tunnu huomaavan muutosta. Luonnollista sinänsä, koska pieniä kilolukemia tässä vasta on tultu alaspäin. Silti sitä jotenkin tavallaan toivoisi, että muut huomaisivat sen muutoksen, minkä itse näkee. Tosin omistan oikeastaan pelkästään vaatteita, jotka ovat löysiä eivätkä paljasta vartalon muotoja, ei siis ihme, jos muutosta ei juuri huomaisi. Hassua kyllä, että kuullessani tuon kommentin laihtumisesta, oli minulla silloinkin löysä neule päällä.

Laihtumiseni huomasi ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana minun mummoni. Tämä yllätti, koska olisin luullut hänen olevan viimeinen joka huomaa :D Samassa tapaamisessa mummoni sanoi moneen kertaan, että huomaa selkeää muutosta. Tuon kuuleminen aiheutti minussa yllättäen hieman ristiriitaisia ajatuksia. Etukäteen olin jopa toivonut, että joku huomaisi ja ajattelin tuollaisen kommentin kuulemisen olevan tietynlainen... voisi sanoa jopa palkinto. Osa minusta hihkuikin innosta:"vihdoinkin joku huomasi, eli muutos ei ole vain omassa päässäni"!
Samalla kuitenkin minut valtasi myös tunne, jota voisi ehkä nimittää jopa jonkunasteiseksi häpeäksi. Teki mieli kiistää, että "enhän minä nyt ole laihtunut, en ole edes yrittänyt laihtua". Vaikka olenhan minä tietenkin yrittänyt. Tuohon kommenttiin vastaaminen olikin yllättävän vaikeaa. Kiistääkö suomalaisittain kaikki, jopa hieman itseä vähätellen "enhän minä nyt, hyvä ettei lisää kiloja ole tullut" - tyylillä. Vai pitäisikö kenties kiittää? Onko tuo kommentti kehu? Huomasin, että en ollutkaan lainkaan valmis (jos siihen nyt valmis pitää olla) kuulemaan tuota kommenttia. Lopulta päädyinkin vastaamaan jotain siihen suuntaan, että onhan minulta pari kiloa lähtenyt. Ja totuushan se onkin.

Huomasin siis tuon kommentin kuullessani, miten edelleen omaan vartalooni kohdistuva huomio, oli se sitten positiivista tai negatiivista, on hyvin vaikeaa käsitellä. Vaikka samaana aikaan olin ylpeä siitä, että muutosta huomaa, minua myös tavallaan hävetti se, että koen tarvetta laihtumiseen vaikka normaalipainoinen olenkin. Samalla myöskin aikaisemmin jopa sairas ajattelu omaa vartaloani kohtaan nosti päätään. Mielestäni mummoni sanoi tuon kommentin hyvin neutraalisti (mikä oli todella hyvä), ei päivitellyt eikä tehnyt isoa numeroa. Minun päässäni tämä kuitenkin meinasi kääntyä sellaiseksi, että hänen mielestään minun on ollut syytäkin laihtua, eikä hän siksi kehdannut suoraan sanoa, että laihtumiseni on positiivinen asia. Voitteko kuvitella, miten typeriä asioita mieli voi yrittää itselle syöttää! Miksi mieleni edes yrittää analysoida tuollaista lausetta!? Olen yrittänyt pudottaa painoa, olen onnistunut siinä ja sain ensimmäisen ulkopuolisen kommentin koskien laihtumistani. Voisin jättää asian tähän, mutta ei... Heti yritän analysoida, miten toinen laihtumiseeni suhtautuu, onko se hänestä hyvä vai huono asia. Ja tietenkin itselleni luonteenomaisesti käännän kommentin kuin kommentin paljon helpommin negatiiviseksi kuin positiiviseksi. Sillähän ei pitäisi olla edes mitään merkitystä. Itse olen kokenut tarvetta painon pudottamiseen ja tehnyt päätöksen laihdutuksesta. Sillä, mitä muut laihtumisestani ajattelevat, ei pitäisi olla mitään väliä niin kauan kun teen sen järkevästi.

Uskon itse, että syy tähän yhdestä pienestä kommentista syntyvään pitkään ajatusketjuun on se, että olen ihan uudenlaisessa tilanteessa yhtäkkiä. En ole elämässäni juurikaan kuullut kehooni liittyen positiivisia kommentteja. En tosin juuri negatiivisiakaan, eli kehoni ei ole koskaan saanut suurempaa huomiota ja hyvä niin. Olen ihan itse antanut sille huomiota ihan liikaakin.
Joskus silloin, kun aloitin alun perin laihduttamaan syömishäiriön alkamisaikoihin, muistan kuulleeni myös tuolloin kommentin laihtumisestani. Tuolloin tuo kommentti aiheutti samalla tavalla hyvin ristiriitaisia ajatuksia, hyvin saman tapaisia kuin nyt, mutta ehkä vielä enemmän negatiivisia. Silloin kuitenkin kommenttiin liittyi myös pelko siitä, että minua kiellettäisiin laihduttamasta, olinhan tuolloin vielä melko nuori. Samoin myös tuolloin tulkitsin sen, ettei perään sanottu ettei minulla ole tarvetta laihtua, jonkunlaiseksi loukkaukseksi. Omaan kehoon kohdistuvat kommentit ovat varmaan monille aika ristiriitaisia, varsinkin jos omaa kehoa kohtaan on epävarma.



Näköjään ajatus lähtikin ihan kunnolla lentoon tätä kirjoittaessa. Voisinkin vielä tiivistää pointtini pikaisesti. On siis outoa, miten kommentti, jonka olen jopa toivonut ja odottanut kuulevani, aiheuttaa niin ristiriitaisia ajatuksia. Hassua, miten mieli ei osaa vielä käsitellä tällaisia kommentteja. Joka tapauksessa tuo kommentti oli oman tulkintani mukaan hyvin neutraaliksi tarkoitettu ja otan sen ihan positiivisena asiana, koska laihtuminenhan on ollut tavoitteenikin.

Tästä kuitenkin voisi vielä vetää sellaisen aasinsillan, että toisten kehon ja ulkonäön kommentoinnissa kannattaa aina olla hyvin varovainen. Vaikka kommentin saattaisi tarkoittaa hyväntahtoiseksi, saattaa toisen mieli tehdä kommentista omia vääriä johtopäätöksiään. Varmasti suuri osa kuitenkin ilahtuu oman muutoksen positiivisesta huomioimisesta ja niin myös minä, näin hetken asiaa sulateltuani :)

Millaisia ajatuksia tämä teksti ja aihe teissä aiheuttaa? Kuinka suhtaudutte omaa kehoanne koskeviin kommentteihin? Onko laihtumisesta huomauttaminen mielestänne hyvä vai huono asia? :)

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Vähän liikaakin edistystä!

Moi "pitkästä" aikaa!

Viime viikolla en ehtinyt kirjoitella ollenkaan, joten kerrotaan nyt kuulumiset kerralla kunnolla! Jälleen kerran käytän hyväksi todettua treeni - , ruoka- ja motivaatiojaottelua :) Niin ja tietenkin painokuulumiset, koska siihen tuo otsikkokin viittaa! :D Tällä viikolla muuten starttaa viimeinen viikkoni HEHKU - valmennuksessa! Valitettavasti viime viikon olin niin kiireinen, että lopetusviikko siirtyi viikkoa eteenpäin, eli tälle viikolle. Kerron sitten tuon valmennuksen loppuyhteenvedon, kun se päättyy :)

Mennään suoraan asiaan ja aloitetaan treenikuulumisista!
Edelleen motivaationi treeneihin on tosi korkealla! Ihanaa, että se liikunnan ilo on palannut takaisin ja odotan aina innolla päivän treenejä :) Nyt olen noudattanut saliohjelmaani kaksi kuukautta, joten tämän viikon jälkeen on aika vaihtaa saliohjelma uuteen uskoon. Tämän viikon pidän lepoviikon salilta ja ensi viikolla käyn uuden ohjelman kimppuun uusin voimin! Eilen hahmottelinkin uuden ohjelman ja tein melko paljon muutosta edelliseen ohjelmaan nähden.

Tässä kahdeksan viikon aikana olen ollut superiloinen hyvin nousseista sarjapainoista! Esimerkiksi penkkipunnerruksessa sarjapainot nousivat kuukauden aikana melkein 10kg ja sumomaastavedossa 25kg! Ei siis lainkaan huono. Muun muassa nuo kaksi liikettä aionkin säilyttää myös uudessa ohjelmassa, teen vain sarjoihin pieniä muutoksia, jotta kehitys jatkuisi.
Aerobinen liikuntakin on näin keväällä paljon mukavampaa! Olen käynyt pari kertaa hiihtämässä ja juossut juoksumatolla. Odottelen että tiet sulaisivat ja voisin alkaa lenkkeillä enemmän ulkona!
Yhteenvetona siis: treenien osalta menee ihan loistavasti! :)




Ruokavaliokuulumiset seuraavaksi. Edelleen ruokavalion noudattaminen on ollut helppoa ja mukavaa. Tämä tietenkin osittain johtuu siitä, että en kiellä itseltäni mitään, mutta yritän kyllä pääasiassa pysyä ruodussa. Olen kyllä herkutellut, mutta huomaan, että minulle riittää pienempi määrä herkkuja kuin ennen :) Ruokavalion kanssa ei ole ollut tarvetta kiristää, sillä paino on edelleen tippunut ihan hyvin. En oikeastaan usko, että tulen enää kiristämään ollenkaan tästä ruokavaliosta pois, kenties vain lisään hieman aerobista jos jumitus tulee. Eli tälläkin saralla menee superhyvin, jeejee!


Näyttääpäs vähältä, mutta kerkesin napostella suurimman osan kurkuista, tomaateista ja paprikasta ennen kuvan ottoa :D


Sitten ennen niitä painokuulumisia vielä motivaatiosta pari sanaa. Edelleenkin olen vain tosi ihmeissäni, miten hyvin minulla on mennyt. Romahduksia ei ole ollut ja motivaatio on edelleen valtavan korkealla! Ei tunnu siltä, kuin olisin dieetillä, vaan elän vain elämääni. Tämä on tietenkin se ihanteellinen tilanne dieetillä, ettei edes tunnu siltä! Nyt kun mietin, ei minulla ole oikeastaan tänä vuonna ollut kuin pari päivää, jolloin en ole ollut motivoitunut. Noistakin päivistä on päästy tosi nopeasti yli. Kunpa osaisin sanoa, mistä tämä tarkalleen johtuu, jotta voisin antaa jotkut pätevät vinkit niille, joilla on omat laihdutustavoitteet mielessä.
Kaikista eniten motivoi se, että näkee tulosta! Huomaan ihan selkeästi kehonkoostumukseni muutoksen ja sen, miten pikkuhiljaa lihaserottuvuus paranee. Kun näkee, mihin oma keho pystyy, tulee paljon intoa jatkaa. Tuntuu hurjalta, että yhtäkkiä olenkin projektissani jo melkein loppusuoralla, kun olen tottunut aina jumittamaan samassa tilanteessa! Tulee olemaan todella outoa, kun en enää yritäkään pudottaa painoa.


Noniin, lopuksi sitten tämä painoasia. Tosiaan, kuten otsikossa sanotaankin, niin edistystä on tullut... ja vähän liikaakin! Pääsin tällä viikolla nyt luotettavalle vaa'alle ja sen perusteella olen melkein kilon tavoitettani edellä! Ohhoh... Olen tottunut siihen, että asetan tavoitteita, enkä pääse niihin. Olen myös tottunut siihen, että pääsen korkeintaan tiettyyn painolukemaan asti ja siitä alkaa nousu. Nyt tuota nousua ei olekaan tullut ja olen päässyt tosi paljon eteenpäin! Nyt näkyviä lukemia en ole kolmeen vuoteen nähnyt!
Edistystä on siis tullut liian nopeasti siksi, että tavoitteenani on pudottaa noin yksi kilo painoa kuukaudessa. Näin varmistan sen, että paino ei lähde lihaksesta ja näin normaalipainon sisässä tuohon kiloonkin pitää olla tosi tyytyväinen. No, minulla on nyt yhtäkkiä lähtenyt paino aika hurjaan laskuun ja parissa viikossa on tultu se kilo alaspäin. Huijaisin, jos sanoisin etten ole yhtään iloinen. Samalla kuitenkin mietin, että pitäisikö minun nyt kuitenkin hidastaa tätä pudotustahtia. Tosiaan, olen tehnyt tässä kahden kuukauden pätkällä jo kaksi pientä kiristystä ruokavalioon ja selkeästi ne ovat tehonneet. Ison muutoksen teki myös se, kun vähän vähensin viikolla herkuttelua. Ei siis todellakaan vaadi mitään ihmeitä, että se paino liikkuu. Odottelen toki edelleen sitä väistämättä jossakin vaiheessa tulevaa tasannevaihetta. Sitä ajatellen on ihan hyväkin, että on etuajassa.
Joka tapauksessa tarkkailen nyt tätä painon tippumista ja jos tämä tahti jatkuu, niin täytyy lisätä vähän ruokaa. Siinäpä lause, jota en koskaan uskonut kirjoittavani! :D
Kirjoitan vielä erikseen postauksen tavoitteistani ja palaan sitten tarkemmin siihen, milloin tämä projektini loppuu ja kuinka paljon siihen on vielä matkaa.

Ja kuten sanottu, tällä viikolla alkaa viimeinen viikkoa HEHKU - valmennuksesta. Odotan innolla, millaista tulosta on tullut!
Tällaista kuuluu minulle, entäs sinulle? :)