maanantai 22. tammikuuta 2018

HEHKU - valmennus: viikko 1

Moikka!

Nyt on kulunut yli viikko siitä, kun aloitin uuden HEHKU - valmennuksen. Viikko sitten kirjoittamani aloituskuulumiset voit lukea täältä.
Valmennus tuli itselleni sekä hyvään, että huonoon aikaan. Hyvään aikaan siksi, että olin juuri tehnyt uuden vuoden suunnitelmat ja päätin haastaa itseäni ja kokeilla uusia juttuja. Myös valmennuksen teemat ja sisällöt ovat juttuja, jotka ovat minulle tärkeitä ja ajankohtaisia aina, sillä muuten niitä (mm. venyttely, kehonhuolto, vatsalihasten treenaaminen) tulee laiminlyötyä. Huonoon, tai ei ehkä voi sanoa että huonoon, mutta ei niin hyvään aikaan valmennus tuli siksi, että suunnittelin juuri itselleni uuden ruokavalion ja treeniohjelman. Valmennus ei tietenkään ole este noiden noudattamiselle, päin vastoin. Ongelmana on ehkä se, että itse laatimani "valmennus" menee prioriteeteissani tällä hetkellä ensimmäiseksi ja olisi ollut mahtavaa keskittyä tähän HEHKU - valmennukseen sataprosenttisesti. En kuitenkaan voi valittaa, koska omia valintojahan nämä ovat! :)

Aloitin taas juomaan sitruunavettä aamuisin, vaikka tämä ei varsinaisesti liity valmennukseen.


Viikon varrella olen siis tehnyt valmennukseen kuuluvia harjoituksia ja tehnyt pari parannuslupausta ruokavaliooni.
Tein siis ruokailuun liittyvät "lupaukset", että valmennuksen aikana kiinnitän huomiota vitamiinien saantiin ja syön D-vitamiinin joka päivä purkista. Tämän lupauksen toteuttaminen alkoi maanantaina, kun ostin purkin D-vitamiinia. Olen syönyt sitä nyt joka päivä, kuten tarkoitus oli. Toinen päätökseni oli syödä enemmän kala- ja kasvisruokia. Tämä päätös ei ole vielä toteutunut, mutta yritän kyllä saada tämän toteutettua. Kuten sanoin aikaisemmin, kasvisruokien laittamisesta minulla ei ole oikeastaan kokemusta. Nollasta on helppoa parantaa, joten tämän pitäisi olla helppoa :D Olen vain jotenkin laiska kokeilemaan uusia reseptejä ja sitä kai käytän tekosyynä tässä. Mutta edelleen, tarkoitus on kyllä parantaa tässä ja kokeilla valmennuksen mukana tulleita reseptejä!

Sitten hieman treenikuulumisia valmennukseen liittyen. Ensimmäisen viikon teema oli "aineenvaihdunta käyntiin". Ensimmäisellä viikolla käytiin myös läpi ruokavaliovinkit ja kasvisreseptit, sekä opeteltiin aurinkotervehdys. Aurinkotervehdyksen lisäksi ensimmäiselle viikolle kuului yksi aineenvaihdunnalle tehoa antava harjoitus. Tein harjoituksen viime viikolla kolme kertaa.

pixabay.com

Aurinkotervehdykset(kin) olivat uusi juttu itselleni. Vaikka kyseessä on yksi joogan perusliikesarjoja (korjatkaa, jos olen väärässä), en oikeastaan tiennyt mitä odottaa. Kertoo varmaan olemattomasta joogatietämyksestäni! Yllätyin siitä, miten pelkät aurinkotervehdykset jo saivat pienen hengästymisen ja hien aikaan, kun ne teki huolellisesti.
Varsinainen harjoitus oli melko lyhyt, mikä oli minulle todella iso plussa! Jos nettivalmennuksen kotitreenit ovat liian pitkiä, niiden aloittaminen vaatii vaivannäköä ja minä ainakin laiskistun ja saatan jättää koko harjoituksen tekemättä. Lyhyestä kestosta huolimatta harjoitus oli tehokas ja harjoitti koko vartaloa. Kestoon voi  myös itse vaikuttaa tekemällä ensin aurinkotervehdysharjoituksen ja sitten vasta varsinaisen harjoituksen. Itse tein viikon aikana sekä pidemmän, että lyhyemmän version harjoituksesta ja molemmat toimivat hyvin.
En ole koskaan pitänyt itseäni minään "hosujana" kun teen mitä tahansa liikkeitä, mutta en myöskään tee liikkeitä erityisen hitaasti koskaan. Siksipä keholleni oli uusi juttu tehdä liikkeet hitaasti ja keskittyen. Ja samalla liikkeistä tuli paljon raskaampia! Oli hassua, miten harjoitusten jälkeen lihaksissani oli pieni tärinä päällä, eli ne olivat saaneet tehdä töitä kuin huomaamatta! :D
Harjoitukset olivat siis sopivan haastavia. Mielessäni kyllä kävi, olisivatkohan harjoitukset liian haastavia sellaiselle, joka ei ole niin paljoa liikkunut? Tähän on vaikeaa vastata ja toki kotitreeneissä on se hyvä puoli, että tarvittaessa voi pitää taukoja tai hieman helpottaa liikkeitä, jos tarve on ;)
Ehkä parasta oli, että huomasin kehitystä jo tässä ajassa! Ensimmäisellä treenikerralla olematon liikkuvuuteni tuli joissakin liikkeissä vastaan, mutta kolmannella treenikerralla huomasinkin onnistuvani liikkeissä! Joissakin liikkeissä jouduin pitämään pienen tauon vatsalihaksia harjoittavien liikkeiden välissä, mutta viimeisellä kerralla pystyin tekemään liikkeet putkeen. Tällainen konkreettinen edistyminen motivoi todella paljon! :)

pixabay.com


Muutenkin minun mielestäni on mukavaa, että tehdään yksi viikko yhtä teemaa ja sitten vaihdetaan. Näin yhteen harjoitukseen ei ehdi kyllästyä ja saa monipuolisesti kehoa kehittäviä ohjeita. Viikossakin voi näköjään nähdä selkeää edistystä, ainakin jos aloittaa ihan nollasta kuten minä! Ja koska valmennukseen kuuluu myös neljän kuukauden käyttöoikeus harjoituksiin, voi myöhemmin sitten palata tekemään harjoituksia, joista koki itselleen olevan eniten hyötyä, tai miksei voisi vaikka aloittaa koko valmennusta uudestaan!

Minulla alkoi viikonloppuna valmennuksen toinen viikko. Aloitan kuitenkin sen vasta tänään, toisin kuin alun perin ajattelin. Etenen mieluummin viikkorytmillä joka on maanantaista sunnuntaihin, kuin perjantaista torstaihin :) Tulevan viikon teemana on vahva keskivartalo. Tässäpä taas teema, joka tuottaa minulle varmasti hankaluuksia, mutta mikä on sitäkin tärkeämpi teema!

Nyt ei muuta kuin toista valmennusviikkoa toteuttamaan! Hyvää maanantaita teille! :)

- Valmennus saatu blogin kautta, mielipiteet ovat 100% omiani.

perjantai 19. tammikuuta 2018

Uusi ruokavalio ja havainnot siitä

Heippa!

Aloitin tosiaan maanantaina noudattaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa, jotka itselleni tein. Tarkan ruokavalion noudattaminen on minulle tuttua kesältä 2015, kun minulla oli personal trainer ja söin ja treenasin hänen ohjeillaan. Tuolloin en kuitenkaan ollut oikein oikeanlaisessa tilanteessa noudattamaan tarkkoja ohjeita. Tällä kertaa olen ottanut virheistäni opiksi monessakin mielessä.
Mietin pitkään, kirjoitanko ensin kuulumisia tuosta HEHKU - valmennuksesta, vai tästä "omasta valmennuksestani" ja tulin nyt siihen tulokseen, että kerron nettivalmennuksesta sitten lisää, kun tämän ensimmäisen viikon teema on kokonaan taputeltu :) Olen myös nyt niin innoissani tästä projektistani, että en malta olla kirjoittamatta! :D Kiva kyllä oli huomata, että valmennuskuulumiset kiinnostavat tuosta HEHKUsta ja niitä on kyllä tulossa!

Mutta tosiaan, ensin haluaisin hieman avata tätä omaa projektiani. Ensinnäkin, koska olen tehnyt ruokavalion itse, se sisältää ruoka-aineita, joista pidän varmasti ja joita söisin joka tapauksessa. Nyt olen vain laskenut tarkkaan, kuinka paljon minun tulisi mitäkin syödä. Ja voin kertoa, että ruuan määrä on lisääntynyt reilusti! Sen lisäksi, että ruoka - aineet ovat minulle mieluisia, minulla on myös paljon vaihtoehtoja. Viime valmennuksen jälkeen, vaikka siitä on jo yli kaksi ja puoli vuotta, en ole pystynyt enää syömään maitorahkaa tai puuroa ollenkaan yksittäisiä kertoja lukuunottamatta. Söin niitä niin paljon silloisen valmennuksen aikaan. Mielestäni ruokavaliossa tulee olla paljon vaihtoehtoja, varsinkin kun tarkoitus on luoda pysyvämpää elämäntapaa.


Huomaan tekeväni jälleen täsmälleen samoja havaintoja kuin viime valmennuksessakin. Ensinnäkin se, miten paljon oikeasti pitää syödä ja siltikin jää alle kulutuksen. On outo tunne, kun vatsa on koko ajan täysi! Olen tottunut siihen, että päivän mittaan vatsa saattaa murista muutamaankin otteeseen ennen kuin syön. Tuo ei tietenkään ole hyvä juttu, vaan energiaa pitäisi koko ajan tulla tasaisesti. Huomaan jatkuvasti käyväni itseni kanssa kamppailua siitä, voisinko nyt jättää vaikkapa välipalan välistä. Ihme kyllä en siksi, että minua ahdistaisi. Ihan vain siksi, että tuntuu etten millään jaksa syödä enempää! Olen kyllä urhoollisesti (melkein) joka päivä tällä viikolla syönyt sen viisi kertaa päivässä, vaikka välillä se hieman pakkopullaa onkin.
Näin se kuitenkin menee, kun ruokailua lisätään ja säännöllistetään, menee hetki ennen kuin aineenvaihdunta tottuu uuteen ruokailumalliin. Olen täysin varma, että muutaman päivän päästä minulla on nälkä jokaisen ruokailun välissä!

Ruokien laittamiseen ja suunnittelemiseen menee paljon aikaa. Teen aina isomman määrän ruokia kerralla jääkaappiin. Tämä on ollut minulla tapana jo pari vuotta, mutta uutta on tehdä kahta ruokaa iso annos kerralla. En ole todellakaan ehdoton (taas asia minkä olen ottanut opikseni!), enkä kanniskele pakastepurkkeja ympäriinsä. Esimerkiksi koulussa syön aivan normaalisti sitä mitä tarjolla on, miettimättä sen kummemmin ruokavaliotani. Samoin esimerkiksi ensi viikolla kun menen kotipaikkakunnalle, syön sitä mitä kaapista löytyy ja mitä tarjotaan sen sijaan, että paistaisin omia kanojani (niin kuin viime valmennuksessa). Herkkujen rooli on toistaiseksi vielä mysteeri. Ainakaan vielä ei ole tullut mielitekoja, sillä vatsa on koko ajan täysi ja energiaa tulee tasaisesti. Kirjoitin suunnitelmaanikin, että "herkkupäivät oman harkinnan mukaan". Eli syön herkkuja jos siltä tuntuu. Vielä ei ainakaan ole tuntunut :)


Sitten ehkä mielenkiintoisin ja mukavin havainto... Paino lähti heti tippumaan! Tämä tuli minulle isona yllätyksenä. Painoni on jumittanut taas aika samoissa lukemissa ja yhtäkkiä pääsinkin alempiin lukemiin kuin aikoihin! Otan aina painon aamulla herättyäni ja tavallisesti aamuisin olen hyvin nälkäinen ja vatsa tuntuu tyhjältä. Nyt herättyäni minulla on ollut olo, että vatsa on edelleen täynnä edellisen päivän ruokailuista. Silti paino tippuu! Olin varautunut henkisesti siihen, että paino saattaa alkuun jopa nousta, tai ainakin pysyä pidempään samassa. Tässä sitä taas tulee todistetuksi, että paino tippuu nimenomaan syömällä, eikä syömättömyydellä! Nyt on tietenkin vielä aikaista sanoa, kun en ole edes täyttä viikkoa vielä noudattanut tätä suunnitelmaa.

Treenien suhteen olen ollut suoraan sanottuna laiska. Eilen menin ensimmäistä kertaa salille. Oli kyllä aivan ihanaa päästä rakkaan harrastuksen pariin jälleen! :) Tuohon painoasiaan vielä lisäyksenä, että nyt paino ainakin saattaa pysähtyä tai nousta, kun salitreenit jatkuu. Uskon nimittäin, että osa loman aikana lähteneestä/samana pysyneestä painosta johtuu lihaspaineiden häviämisestä. Sehän ei tietenkään vakavaa ole, mutta jälleen, yritän varautua etukäteen mahdollisiin stoppeihin ja takapakkeihin. Kuten jo sanottu, olen oppinut virheistäni! :D Saa nähdä, miten ruokavalio vaikuttaa treeneihin!

Vaikka "liikaa" syöminen hieman väsyttääkin, niin huomaan jo nyt, että minulla on enemmän energiaa kuin ennen! Tätä kovasti pohdiskelin jo viime vuoden puolella, että miltä tuntuisi olla energinen kun olen kuitenkin niin tottunut silloiseen/nykyiseen olotilaani. No, toivon mukaan se tässä pikkuhiljaa selviää! Sen ainakin tiedän, että tänä aamuna heräsin energisenä ja lähdin heti aamusta salille. Tiedän myös sen, että olen saanut koulutehtäviä yhtäkkiä eteenpäin todella paljon. Tiedän lisäksi senkin, että minun tekisi koko ajan mieli tehdä jotakin! :D Kämppä on ollut siistinä, kun olen käyttänyt "turhan ajan" siivoamiseen entisen somejen selailun sijaan! Tämä saattaa olla lumevaikutusta tai jotain, mutta oli mitä oli, en valita! Niin ja minulla on myös yhtäkkiä hirveä into kirjoittaa tänne blogiin! Tai tuleehan sitä aina tänne kirjoiteltua, mutta nyt tuntuu että postausaiheita on hirveästi mielen päällä ja intoa kirjoittaa :)

Aamupalaa

Kuten todettu, minullahan on samaan aikaan myös käynnissä HEHKU - nettivalmennus. Tuo valmennus toimii erittäin hyvin tässä omien ohjeideni ohella. Toisaalta tuo nettivalmennus tulee siitä huonoon aikaan, että olisi ollut mukavaa keskittyä siihen pelkästään. Onneksi valmennuksen kautta saa käyttöoikeudet valmennuksen sisältöihin 4 kuukauden ajaksi! Ehdin siis takuulla tutustumaan kattavasti myös valmennuksen sisältämiin juttuihin :)
Nytkin olen kyllä tehnyt valmennuksen harjoitukset ja ottanut valmennuksen kautta tulleet ruokavaliovinkit käyttöön. Oikeastaan HEHKU on ollut loistavaa vastapainoa tälle sali- ja ruokailurytmille. Ja niin kuin sanottu, kerron ensimmäisen viikon kuulumiset heti, kun koko viikko on suoritettu. :)

Taidan taas vähän toistaa itseäni postauksesta toiseen, mutta mielenkiinnolla odotan millaisia tuloksia saan aikaiseksi itse tekemilläni suunnitelmilla. En myöskään malta odottaa, kun salilla alkaa tuloksissa näkymään energiatason nousu. Tosin myös energiatason lasku saattaa tulla nopeasti, sillä nostetusta energiansaannista huolimatta syön edelleen alle kulutukseni ja tarkoitus olisi jossakin välissä hieman kiristää. No, näistä lisää sitten toisen kerran!
Hyvää viikonloppua kaikille! :)

Ps. Varmaan huomasitte blogin uuden ulkoasun? Se on väliaikainen, minulle tuli yhtäkkiä totaalikyllästyminen edelliseen ja halusin äkkiä bannerin vaihtoon :D

maanantai 15. tammikuuta 2018

Tammikuun puoliväli, eikä tunnu siltä

Moi!

Tämä vuosi on alkanut jotenkin todella eri tavalla kuin viime vuodet. Ollaan jo tammikuun puolivälissä, enkä ole vielä kertaakaan varsinaisesti treenannut! Huh, nuorempi minä olisi nyt ihan järkyttynyt! :D Pitäisihän sitä tammikuun ensimmäisenä päivänä olla jo kuntosalilla heti aamusta, ruokavalio pitäisi olla kerralla kunnossa ja vuoden lähtöpainokin olisi pitänyt mitata!

Joo, tammikuuhan on tosiaan se aika vuodesta, kun tehdään uuden vuoden lupauksia elämäntapamuutoksesta ja aloitetaan vuosi kunnon jytinällä. Eipä siinä mitään pahaa tietenkään ole, päin vastoin. Kuten sanottu, itsekin aikaisempina vuosina olen tehnyt ihan samoin. Hienoa, että ihmiset motivoituvat liikkumaan ja pitämään itsestään huolta.

Tein viikonloppuna tosi hyvää nakkikeittoa!

Niin, tämä vuosi on siis alkanut minulla ihan päin vastaisesti kuin aikaisemmat. En tehnyt varsinaisesti uuden vuoden lupauksia, vaan suunnitelmia ja toteutan niitä pikkuhiljaa vuoden mittaan. Minulla ei siis ole mikään kiire ehtiä sinne kuntosalille tai aloittaa minkäänlaisia herkkulakkoja. Tämä on taas yksi niitä isoja ajattelun muutoksia: koko vuosi ei ole pilalla, vaikka en heti tammikuun alussa ehtisikään kuntosalille tai noudattamaan ruokavaliota. Miten iso muutos voikaan vuodessa tapahtua! Jos totta puhutaan, tämä salittomuus tuntuu aika pahalta. Eikä siksi, että kokisin jonkunlaista tarvetta sinne pääsyyn mistään muusta syystä kuin siitä, että tykkään salilla käymisestä! Olen tehnyt itselleni uuden treeniohjelman, enkä malta odottaa että saan sen käyttöön! Tein myös ruokavalion itselleni ja senkin käyttöönottoa odotan innolla. Tosin sovin itseni kanssa, että noudatan sitä vain sen verran, mikä hyvältä tuntuu. En punnitse jokaista salaatinlehteä tai riisinjyvästä. Tuo ruokavalio on suuntaa - antava, mutta kuitenkin suunniteltu tukemaan minun treenitavoitteitani ja myös sitä rasvanpolttoa.

Tammikuun puoliväli on usein aikaisemmin ollut sellainen virstanpylväs. Silloin olen yleensä ollut jo kaksi viikkoa herkkulakossa, treenannut ahkerasti ja syönyt hyvin  aivan liian vähän. Kaksi viikkoa oli usein minulle sellainen aika, jonka vielä pysyin ruodussa, mutta minkä jälkeen alkoivat vaikeudet. Näihin aikoihin siis hyvin todennäköisesti kamppailisin herkkuhimojeni kanssa ja väittäisin itselleni epäonnistuneeni, jos söisin yhden suklaapatukan jälkiruuaksi. Vielä viime kesänä olin valmistautunut siihen, että vuoden vaihteessa teen taas tutut lupaukset ja tällä kertaa onnistuisin varmasti!
Ja mikä onkaan tilanne nyt? Tammikuusta on jo puolet mennyt, enkä ole edes aloittanut sitä "parempaa elämää", eikä haittaa yhtään! Olen ollut reissussa, aloittanut taas koulun ja nähnyt ystäviäni loman jälkeen. Miten siis voisin ajatella olevani epäonnistunut? Voin paremmin kuin pitkiin aikoihin! Ja kappas vain, myös paino on pudonnut! Aika hassua, että paino putoaa sitten, kun siihen ei enää kiinnitä niin paljoa huomiota. Toki edelleen punnitsen itseäni ja teen painonpudotukseen tähtääviä valintoja päivittäin. Se laihtuminen ei vaan ole enää kaikista tärkeintä, kuten ennen! Odotan mielenkiinnolla sitä, kun aloitan nuo itsesuunnittelemani ohjelmat. Minua kovasti kiinnostaa kuinka ne tehoavat ja kuinka hyvin niitä noudatan, jos en lainkaan "pakota" itseäni, vaan teen sen mikä hyvältä tuntuu. Ainakin tässä vaiheessa kyllä tuntuu siltä, että haluaisin ihan kunnolla noita suunnitelmia noudattaa.

Aloitin viime viikon lopulla HEHKU - valmennuksen ja olen päässyt siinä hyvään alkuun. Tuo valmennus tuli kyllä minulle erinomaiseen aikaan. Vielä viime vuonna tuskin olisin lähtenyt vastaavanlaiseen valmennukseen mukaan, olisinhan halunnut nopeita painonpudotustuloksia. Nyt en ottanut edes varsinaisesti aloituspainoa ylös, vaikka käynkin edelleen puntarilla aika ahkerasti. Otan kyllä aloitusmitat ja -painon ennen kuin aloitan nuo itse tekemäni ohjelmat, jotta tietäisin miten ne tehoavat. Kerron tuosta HEHKU - valmennuksesta tarkempia kuulumisia myöhemmin, sillä nyt olen vasta niin vähän aikaa ollut siinä mukana. Oli todella mukava huomata, että teitä kiinnosti tuo valmennus! :)

Vanha kuva, mutta kuvaa eilistä iltapalaani silti erittäin hyvin :D

Onko teillä muuten muita postaustoiveita mielessä? Otan niitä aina erittäin mielelläni vastaan :)

Mukavaa viikkoa kaikille ja tsemppiä kaikille, jotka ovat tammikuussa aloittaneet elämäntapamuutosta!

lauantai 13. tammikuuta 2018

Vähän erilaisen nettivalmennuksen aloitus

Hei!

Nyt on mennyt jo hetki siitä, kun kirjoittelin uuden vuoden suunnitelmistani. Kerroin tuossa postauksessa, että minulla on alkamassa uudenlainen nettivalmennus, jossa pääsen kokeilemaan itselleni ihan uusia juttuja ja siten haastamaan itseäni. Uusi vuosi on aina sellainen aika, jolloin tekee mieli kokeilla jotain uutta ja ottaa uusi vaihde silmään. Itsekin olen syksystä lähtien haaveillut jonkunlaisesta nettivalmennuksesta. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei minun kannata hankkia nettivalmennusta, jollaisen osaisin tehdä myös itse ja toisekseen sellaisesta, jonka sisältöjä muutenkin noudatan jatkuvasti (salilla käyminen, ruokavalion tarkkaileminen, vaikka niissä parannettavaa olisikin). Tottakai valmennuksia on erilaisia, mutta koen, että minulla on hyvä perusosaaminen itsellänikin. Tekeminen ei ole koskaan ollut siitä kiinni, ettei ohjeita olisi. Kun sitten kuulin HEHKU - nettivalmennuksesta ja sain mahdollisuuden lähteä siihen mukaan, en kyllä epäröinyt hetkeäkään.
Tämä valmennus on sellainen, jossa pääsen kokeilemaan itselleni täysin uusia juttuja ja toivon mukaan saan myös helpotusta vaivoihini.



Valmennus kestää siis kuusi viikkoa ja sisältää mahdollisuuden käyttää harjoituksia neljän kuukauden ajan nettivalmennuksen jälkeen. Kuten aina, kun aloitan jonkun uuden ravintoon ja liikuntaan liittyvän jutun, haluan päivitellä kuulumisiani myös teille! Ja samalla myös itselleni, onhan tämä tavallaan minun päiväkirjani :D
Nyt kerronkin sen, mitä valmennukselta odotan ja miksi lähdin siihen mukaan. Tässä vaiheessa (lähtötasotestin jälkeen) en vielä täysin itsekään tiedä mitä odottaa. Sen vain tiedän, että odotan innolla :D Huvittaa itseänikin, miten olen aina niin innoissani tällaisista uusista jutuista. Toivotaan, että valmennus on sellainen kuin uskon ja ajattelen sen tässä vaiheessa olevan.
Sen verran olen oppinut, että en enää lähde sellaisiin nettivalmennuksiin mukaan, joissa annetaan tarkkaa ruokavaliota tai treeniohjelmaa ja tavoitteena on laihtuminen. Been there, done that. Se ei tehnyt minulle hyvää, sillä harvoin onnistuin ja epäonnistuminen sai minut inhoamaan itseäni. Tämä valmennus kuulosti juuri minulle sopivalta, sillä siinä luvattiin kehoa kuuntelevampaa, lempeää valmennusta jonka tavoitteena on niin kehon kuin mielenkin hyvinvointi.

HEHKU on siis valmennus, jonka kuvauksessa luvataan notkeutta, kehonhallintaa sekä hyvää oloa. Juuri sellaisia asioita, jotka minulta puuttuvat :D Hyvä olo tosin löytyy suurimman osan ajasta. Valmennus siis sisältää erilaisia jooga/jooga workout - harjoituksia erilaisilla viikkoteemoilla. Harjoituksia olisi tarkoitus tehdä 2-3 kertaa viikossa. Valmennuksessa ei tule mukana varsinaista ruokavaliota, mutta vinkit terveelliseen ja kasvispainotteiseen ruokavalioon kyllä. Valmennuksen aikana olisi tarkoitus tehdä 1-3 muutosta ruokavalioon, joihin sitoutuu. Itse päätin tehdä seuraavanlaisia muutoksia kuuden viikon aikana:
- Alan syömään D - vitamiini- ja kalsiumlisää päivittäin (syön monivitamiinitabletteja, mutta en ihan joka päivä). Myös Omega 3 - tabletit pyrin ottamaan mukaan ruokavaliooni.
- Lisään kala- ja kasvisruokien syöntiä. Teen aina koko viikon ruuat kerralla, joten ihan joka viikko en tätä noudata, mutta varsinkin kasvisruuista nollasta on hyvä lähteä parantamaan! :D
Yllä olevat muutokset ovat niitä, joihin kiinnitän valmennuksen aikana huomiota ja joihin sitoudun. Koen, että nämä kohdat ovat tällä hetkellä sellaisia, joihin tarvitsen muutosta.
 Minusta on hieno ajatus, että muutoksia tehdään hitaasti ja omilla ehdoilla. Itse kun olen aina sortunut siihen, että kaikki muutokset tulee tehdä kertarysäyksellä. Valmennus sisältää myös erilaisia kasvisreseptejä. Hävettää myöntää, mutta en osaa tehdä ainuttakaan kasvisruokaa. Tai no, kasvissosekeitto onnistuu kyllä. Haluaisin kyllä syödä enemmän kasvispainotteista ruokaa, mutta kuten sanottu, en osaa yhtäkään kasvireseptiä ja ajatus kasvispainotteisesta syömisestä tuntuu sen vuoksi hankalalta. Toivon, että valmennus tekee muutoksta myös tähän asiaan.



Mitä siis itse odotan valmennukselta ja miksi lähdin mukaan?
Kuulostaa todella kliseiseltä, mutta oikeasti luettuani valmennuksen kuvauksen, huusin mielessäni, että tätä juuri tarvitsen! Varmaan tiedättekin, että tällä hetkellä oma suosikki liikuntamuotoni on kuntosali. Teen aerobista liikuntaa jonkun verran, mutta se kuntosali on tällä hetkellä parasta. Olen aina ollut todella huono kaikessa notkeuteen ja liikkuvuuteen liittyvissä jutuissa. Pääsyy tähän on se, ettei minua ole kiinnostanut tarpeeksi. Mielestäni venyttely on tylsää ja teen sitä siksi ihan liian vähän. Tästä syystä minulla onkin aikamoisia lihasjumeja siellä sun täällä, eikä liikkuvuutta nimeksikään.
HEHKU - valmennus lupaa lisää notkeutta ja kehonhallintaa, joten odotan innolla millaisia muutoksia saan kehooni valmennuksen aikana. Toivoisin, että saisin edes jonkunlaisen säännöllisen kehonhuollon mukaan elämääni. Odotan myös innolla, saanko lähtötasotestin liikkeisiin parannusta. Niissä nimittäin oli parantamisen varaa! :D



Jos joku olisi vielä vuosi sitten sanonut, että olisin lähdössä mukaan nettivalmennukseen, jossa tehdään joogaa, en varmasti olisi uskonut. En ole koskaan joogannut, enkä tiedä siitä juuri mitään. Koska tänä vuonna haluan kokeilla uusia juttuja ja haastaa itseäni, tulee erittäin mielenkiintoista kokeilla joogaa. Kuka tietää, ehkä innostun siitä toden teolla! Myös ammatillisessa mielessä minun on hyvä oppia jotain myös tällaisesta lajista. Tiedän kyllä, että jooga on todella haastava ja kehittävä laji.

Sitten vielä se kenties tärkein syy, miksi koin tarvitsevani tämän valmennuksen. Nimittäin ikuinen alaselkäkipuni. Olen kärsinyt alaselkäkivuista niin kauan kuin muistan ja ne ilmenevät erityisesti vatsalihaksia vaativissa liikkeissä. Fysioterapeutilla käynti opetti minulle, että minulla on notkoselkä ja siksi selkääni sattuu. Minulla on myös jumeja alavartalon lihaksissa ja liian heikot syvät vatsalihakset. Olen tehnyt vuoden verran fysioterapeutin määräämiä liikkeitä epäsäännöllisen säännöllisesti ja huomannut pientä eroa. Olen kuitenkin ihan kyllästynyt tekemään samoja liikkeitä jatkuvasti. Toivoisin, että tämä valmennus vahvistaisi syviä vatsalihaksiani ja lisäksi lisäisi alavartalon lihasten liikkuvuutta. Katsotaan, miten käy!

Oli muuten huvittavaa, että kun luin poikaystävälleni ääneen tämän valmennuksen viikkoteemoja ja tarkoitusta, myös hän halusi lähteä mukaan! Olin aika yllättynyt, koska samoin kuin minä, myös poikaystäväni viihtyy parhaiten salilla, eikä tee kehonhuoltoa lainkaan. Saa nähdä, aletaanko me nyt tulevina viikkoina joogaamaan yhdessä, vai jättääkö tuo toinen puoliskoni leikin kesken heti alkuunsa...
Aloitin valmennuksen eilen lähtötasotestin merkeissä. Tänään tarkoitus olisi jo tehdä ensimmäinen harjoitus. Valitettavasti unohdin valmennusta ajatellen ostamani jumppamaton kotipaikkakunnalle, joten toivotaan että pärjään ilman mattoa ensimmäiset viikot. Lähtötasotestissä tehtiin erilaisia liikkeitä, jotka mittasivat kehon liikkuvuutta ja voimaa. Kuten sanottu, parantamisen varaa kyllä jäi!



Edelleen pidän kiinni myös muista asettamistani tavoitteista, eli syömisen lisäämisestä ja lihasten kasvatuksesta. En usko, että valmennuksesta on näille tavoitteille mitään haittaa, päin vastoin! Loin myös itselleni suuntaa - antavan ruokavalion, jota aion alkaa noudattaa.

Olen siis saanut mahdollisuuden osallistua valmennukseen blogin kautta. Kaikki mielipiteet ovat kuitenkin omiani ja kirjoitan valmennuksesta täysin vapaaehtoisesti.

Miltä kuulostaa valmennus? Ja kiinnostaako teitä postaukset valmennukseen liittyen? :)
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)

PS. Postauksen kuvat ovat pixabay.com - osoitteesta.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Mistä tietää, että syömishäiriö on ohi?

Noniin. Tästä tämä nyt lähtee, postaus, jonka kirjoittamista olen suunnitellut jo monta kuukautta. Koskaan ei ole kuitenkaan tuntunut olevan oikea aika kirjoittaa aiheesta. Syömishäiriö ei ole koskaan mukava aihe kirjoittaa, vaikka asian käsitteleminen tekeekin joskus jopa hyvää. Onneksi tällä kertaa pääsen kirjoittamaan vähän mukavammasta näkökulmasta tätä syömishäiriöasiaa.
Aiheena on siis, kuten otsikostakin jo varmasti luitte, syömishäiriöstä parantuminen. Jälleen kerran: puhun vain omasta kokemuksestani, enkä ole aiheen asiantuntija! Tästä tulee varmaan aika pitkä postaus, joten pahoittelen jo etukäteen!

Voiko syömishäiriöstä parantua?


Monesti olen kuullut kysyttävän ja pohdittavan sitä, voiko syömishäiriöstä koskaan täysin parantua. Itse olen ainakin kuullut vastauksia sekä puolesta, että vastaan. Olen kuitenkin itse sitä mieltä, että täysi parantuminen on mahdollista. Kerron kohta hieman tarkemmin omaa kokemustani, vaikka en vielä koekaan olevani täysin selvillä vesillä niin sanotusti. Olen aina ollut sitä mieltä, että syömishäiriöstä parantuminen on täysin mahdollista, mutta että tietyt syömishäiriöön liittyvät käytösmallit ja uskomukset saattavat jäädä pitkäksikin aikaa, jopa koko loppuelämäksi. Tämä ei mielestäni kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, etteikö ihminen olisi parantunut. Joistakin uskomuksista ja asioista vaan saattaa jäädä tapa. Kunhan nuo tavat eivät häiritse ihmistä itseään tai hänen elämäänsä millään tavalla, minun mielestäni voidaan sanoa että henkilö on täysin parantunut.

Sitten omiin ajatuksiini ja tuntemuksiini. Tämän postauksen aihe on tosiaan pyörinyt mielessäni jo viime kesästä lähtien. Viime keväänä minulla alkoi mennä reilusti paremmin oman ajatteluni kanssa ja siitä lähtien olen miettinyt otsikon kysymystä: mistä tietää, että syömishäiriö on ohi? Olen halunnut kirjoittaa tämän tekstin vasta sitten, kun tiedän ja koen syömishäiriön olevan todella kohdallani ohi. Aina on kuitenkin tullut jonkinlaista takapakkia ja olen todennut, että ei ainakaan vielä. Nyt kuitenkin olen sellaisessa tilanteessa, jossa voin aidosti todeta, että minusta tuntuu pahimman olevan takana. Tai ei edes pahimman, vaan suurimman osan. Reilusti suurimman osan. En tahdo sanoa sataprosenttisen varmaksi, että minun kohdallani kaikki syömishäiriöoireilu olisi ohitse. Olen aikaisemminkin huomannut, että syömishäiriö on ovela ja arvaamaton. Kun luulee, että kaikki on hyvin, se iskee kahta pahemmin päälle. Nyt kuitenkin on jo mennyt niin pitkään hyvin, että uskallan kirjoittaa tämän postauksen.

Syömishäiriöstä jäävät tavat

Omalla kohdallani syömishäiriön raja on senkin vuoksi häilyvä, että edelleen yritän laihtua. Olisi helppoa ajatella, että syömishäiriö on ohitse, kun oman kehon hyväksyy sen kokoisena kuin se on, eikä yritä muuttaa sitä. Itselläni tuo hyväksymisvaihe on tavallaan vielä kesken. Olen päässyt paljon eteenpäin, mutta en voi vielä sanoa olevani itseeni täysin tyytyväinen juuri nyt. Ja tämä johtuu juurikin syömishäiriön (ahmimishäiriön) tuomista kiloista. Kuten olenkin kertonut, tahdon päästä ahmimalla saaduista kiloista eroon ja tavallaan koen, että se on välttämätön osa syömishäiriöni "päihittämistä". Laihdutan, mutta nykyään eri tavalla ja eri syistä kuin ennen. Syömishäiriöstä parantumisesta ja laihduttamisesta samaan aikaan kirjoitin enemmän täällä. Koska olen jo käsitellyt tuossa tekstissä syömishäiriöstä parantumisen ja laihduttamisen yhteyden, jätetään tästä tekstistä tuo laihdutusasia taka-alalle.



Otsikon kysymykseen vastaaminen ei todellakaan ole mitenkään yksiselitteistä minun mielestäni. Kuten sanottu, syömishäiriöstä saattaa hyvinkin jäädä erilaisia pinttyneitä tapoja ja ajatusmalleja, mutta minun mielestäni ne eivät tarkoita sitä, että syömishäiriö olisi päällä enää, jos ne eivät vaikuta haittaavasti elämään. Omalla kohdallani tiedän ja uskon, että tietynlainen kaloritietoisuus tulee seuraamaan minua varmaan lopun elämääni. Enää en kuitenkaan tuijota pakonomaisesti kaloreita ja suhtautumiseni kaloreihin on muuttunut. Muistan, kun en voinut ostaa kaupasta pinaattikeittoa (valmista), sillä siinä oli mielestäni liikaa kaloreita. Todellisuudessahan siinä oli aivan liian vähän energiaa. Nykyään ja luulen, että myös tulevaisuudessa tiedostan ruokien kalorimäärät, mutta en annan niiden vaikuttaa ostopäätöksiini. Herkkupäivinä ei kaloreita lasketa ja muina päivinä pääasiana on, että syön perusterveellistä ruokaa kaloreista huolimatta. Toinen asia, minkä uskon seuraavan minua vielä pitkään, on tietynlainen oman kehon tarkkailu. Kun tästä saan viimeiset kilot pois, en aio antaa itseni enää lihoa. Tässäkin toki suhtautumiseni on muuttunut ja esimerkiksi lomalla voin vallan hyvin ottaa rennommin. Suurempia painonnousuja en aio antaa enää itselleni tulla, sillä tiedän miten huonosti voin aikaisemmin. Koska painoni nousee melko herkästi, luulen että tulen olemaan aina sillä tavalla varovainen, että en halua juhlia joka viikonloppu ja pahoin pelkään, että myös tulevaisuudessa ahdistun herkästi, jos liian monta tilaisuutta jossa on "pakko" syödä tai juoda tulee peräkkäin. Varmaan myös monia muita tapoja ja ajatuksia minulle jää, enkä kaikkia varmasti edes tiedosta. Tässä oli vain muutama, mitkä tulivat ensimmäisenä mieleeni. Kaikki edellämainituista ovat kuitenkin sellaisia asioita, joiden kanssa pystyn elämään, vaikka ne eivät ajan ja paranemisen myötä kokonaan häviäisikään. Tavallaan olen valmis hyväksymään nuo asiat osaksi itseäni.
Ehkä ainoa sellainen asia, missä on vielä selkeästi tekemistä on enemmän syöminen. Tämä on myös ajankohtainen asia, koska otin tosiaan vähän tavoitteeksi vuodelle 2018 keskittyä lihaskasvuun. Tavoite tietenkin vaatii paljon ravintoa, muttaa ainakin toistaiseksi tuntuu, että ruuan lisääminen herättää ahdistusta ja jopa pientä pelkoa.

Miksi ajattelen, että syömishäiriöni on ohi?


Sitten niihin positiivisiin juttuihin, eli millaiset asiat ovat saaneet minulle olon, että syömishäiriö alkaa olla selätetty. Varmasti suurin osa oivalluksista ja havainnoista käy ilmi aikaisemmista blogiteksteistäni sieltä täältä, sillä olen aina välillä yllättäen havainnut muutoksia. Suurin osa muutoksista varmaan onkin puoliksi tiedostamattomia. Tässä kuitenkin sellaisia selkeitä muutoksia, joita pystyn itse käyttämään onnistumisen mittarina.
Ihan ensimmäisenä haluan mainita asian, josta iloitsen eniten, sillä tämän häviäminen harmitti minua eniten. Nimittäin iloisuus ja pirteys. Olen joskus aikaisemminkin tästä kertonut, mutta tosiaan syömishäiriön myötä minusta, joka ennen olin aina todella sosiaalinen, puhelias ja nauravainen, tulikin hiljainen, totinen ja syrjään vetäytyvä. Tietenkään luonteenpiirteistä ei voi sanoa, että toinen olisi parempi tai huonompi kuin toinen, mutta muutos oli iso ja tunsin käyttäytyväni osittain vastoin luonnettani. Nyt olen alkanut huomaamaan vanhojen luonteenpiirteideni palaavan. Olen niin onnellinen, sillä olen koko ajan pelännyt, että olen menettänyt iloisuuteni kokonaan. Huomaan, että en ole vieläkään ihan sitä mitä olin, mutta paljon on menty eteenpäin. Viihdyn paremmin ihmisten seurassa, enkä enää ahdistu tai väsy sosiaalisissa tilanteissa samalla tavalla kuin ennen. Huomaan taas nauravani ja hymyileväni enemmän ja kertovani rohkeammin omia tarinoitani ja kokemuksiani. Mikä helpotus, että olen palaamassa omaksi itsekseni!

Toinen iso ja tärkeä juttu, mistä huomaan paranemisen, on järjen ääni. Olen kokenut, että päässäni on tavallaan kaksi eri tyyppiä, se järkevä minä ja se syömishäiriö. Aikaisemmin en tietenkään erottanut näitä kahta toisistaan. Nyt kuitenkin huomaan, että järkevä puoli minusta on äänessä lähes koko ajan. En enää pysty päässäni perustelemaan, miksi esimerkiksi ahmiminen kannattaisi. Tämä jo kertoo siitä, että syömishäiriöllä ole enää valtaa ajattelussani. Teen toki typeriä valintoja aina välillä edelleen, mutta en enää syömishäiriön käskevänä, vaan ihan oman itsenäni :D Järjen äänellä en siis tarkoita sitä, että olisin aina järkevä tai toimisin parhaalla mahdollisella tavalla, vaan nimenomaan sitä, että en enää kuuntele "syömishäiriön ääntä", vaan itseäni. Hyvä esimerkki tästä on vaikka tuo lomamatka, josta kirjoitin hetki sitten (täällä). Alkulomasta meinasin ahdistua syömisestä ja ääni päässäni väitti, että lihoisin jos syön muuta kuin salaattia ja keittoja viikon aikana. Järjen ääni kuitenkin voitti tuon äänen ja tulin siihen tulokseen, että lomalla voin nauttia ruuista ihan normaaliin tapaan hyvällä omatunnolla, eikä se haittaa mitään.

Tietenkin konkreettisin mittari siihen, että tiedän syömishäiriön olevan ohi on se, että suurin oireeni, eli ahmiminen on loppunut. Asia, joka ennen tuntui aivan välttämättömältä onkin muuttunut etäiseksi ja oudoksi asiaksi. Kuten mainittu, en keksi enää yhtäkään järkevää syytä, miksi ahtaisin vatsani täyteen herkkuja tasaisin, tihein väliajoin ja voisin huonosti. Aikaisemmin pääni keksi vaikka minkälaisia syitä ahmimiseen ja lopulta aina sorruin siihen. Ahmimisen loppumisen myötä en myöskään koe tarvetta liian niukkaan syömiseen, kuten ennen ahmimisten jälkeen. Viimeisin " kunnon" ahmiminen tapahtui muistaakseni kesällä, eikä sekään ollut samanlainen kuin ennen. Tuonkin jälkeen on  toki herkuteltu liikaa, mutta ei ahmittu.



Mielestäni kenties tärkein mittari tässä parantumisasiassa on oma kokemus. Kukaan muu ei pysty sanomaan sinun puolestasi, onko syömishäiriö ohi vai ei. En tosin tiedä, onko jotain mittareita joita käytetään esimerkiksi lääkäreiden tai psykologien toimesta. Joka tapauksessa minun mielestäni tärkeintä on se, miltä itsestä tuntuu. Hyvänä esimerkkinä tämä laihduttaminen. Joku voisi sanoa, että en ole vielä parantunut, koska koen tarvetta laihduttaa ja siten en vielä ole täysin sinut oman kehoni kanssa. Itse kuitenkin tunnen, että laihduttamisesta huolimatta olen erittäin lähellä sitä, että syömishäiriöni on kokonaan ohi. Vain henkilö itse tietää miten syömishäiriö vaikuttaa ja oireilee omalla kohdalla, joten myös henkilö itse pystyy sanomaan, onko syömishäiriö ohitse vai ei. Vaikka tosiaan, eihän sekään niin yksiselitteistä ole.

Viimeisenä haluaisin vielä mainita yhden tärkeän havainnon, nimittäin paino ja ruoka eivät ole tärkeintä elämässä. Aikaisemmin olin valmis luopumaan vaikkapa ystävieni näkemisestä, sillä pelkäsin joutuvani syömään jotain mitä en haluaisi. Tein oikeastaan kaikki elämäni päätökset siltä kannalta, miten voisin laihtua. Tosi tyhmää, mutta valitsin oikeastaan ammattinikin, eli opiskelupaikkani sen perusteella, missä minä voin laihtua ja opin kehittämään kehoani. Tietenkin minulla oli myös aikaisemmin ollut tälle liikunta - alalle kiinnostusta ja osaamista, mutta lopulta päätös hakeutua juuri tälle alalle oli itsellenikin pienoinen yllätys.
Nyt, vaikka edelleen treenit ja ruokailut ovat suuressa roolissa elämässäni, menevät sosiaaliset suhteet todellakin niiden edelle. Tai ainakin koko ajan yritän tietoisesti patistaa itseäni haastamaan itseäni ja entisiä tapojani. Tiedostan, että elämässä on niin paljon kaikenlaista hienoa, mikä menee ohi, kun vaan tuijottaa kirjaimellisesti sitä omaa napaa ja puntaria.

Tällainen kilometripostaus tällä kertaa :D Jos luit tänne asti, nostan kyllä hattua! Olisi todella mielenkiintoista jälleen kuulla teidän kokemuksianne. Voiko teidän mielestänne syömishäiriöstä parantua kokonaan? Millaisista asioista olette huomanneet tai voisitte huomata syömishäiriön olevan takanapäin? Heräsikö muita ajatuksia tästä postauksesta?
Minun kanssani todellakin saa olla erimieltä, sillä nämä ovat vain omia kokemuksiani ja havaintoja, eivätkä mitään absoluuttisia totuuksia. Kertokaa siis rohkeasti omia ajatuksianne ja kokemuksianne, jos niitä herää :)


maanantai 8. tammikuuta 2018

Loman herättämät ajatukset

Moi!

Lapin loma alkaa olla paketissa ja avaan Bloggerin ensimmäistä kertaa noin viikkoon. Tuntuu hassulta, sillä olen tottunut käymään täällä päivittäin, joko lukemassa muiden tekstejä tai kirjoittamassa omia.

Viimeinen viikko, tai jopa kuukausi on ollut parasta aikaa pitkiin pitkiin aikoihin! Olen vaan tällä hetkellä todella onnellinen!
Joulunaika meni todella ihanasti perheen ja suvun kanssa ja sen jälkeen lähdimme siis kaveriporukalla Lappiin. Lasketeltiin, hengailtiin, käytiin katsomassa erilaisia nähtävyyksiä, saunottiin, tutustuttiin uusiin ihmisiin jne.
Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta tällainen viikon reissu avasi silmiäni todella paljon, ainakin hetkellisesti. Kun hetken aikaa on uudessa ympäristössä ja tekee erilaisia asioita, sitä jotenkin näkee oman arkielämänsä vähän uusien lasien läpi.



Olin nyt pidemmässä reissussa ensimmäistä kertaa ilman syömishäiriötä. Tai ainakin siltä tuntui. Ensimmäiset päivät tilasin ravintoloissa salaatteja ja keittoja ja ahdistuin vaahtokarkkikaakaosta. Sen jälkeen jotain muuttui. Päätin, että tämän loman ajan syön mitä haluan. Se ei lihota, se ei muuta mitään. Paino ei viikossa nouse suuria määriä. Söin suklaata, kaakaota, pizzaa, sipsejä, erilaisia ravintolaruokia hyvällä omatunnolla. Ideana ei siis ollut mässätä loman kunniaksi jatkuvasti, vaan syödä rennommin ahdistumatta. Enkä tietenkään syönyt pelkästään tuollaisia epäterveellisempiä ruokia ja herkkuja. Aina välillä toki pieni ääni päässäni huuteli, että syön ihan liikaa. Onneksi sain sen kuitenkin hiljennettyä. Ja tuntui siltä, että tuo ääni kuului enemmänkin sille ikilaihduttaja - puolelle itsestäni kuin syömishäiriölle.
Tänään kävinkin sitten puntarilla, eikä paino ollut noussut yhtään! Tipahti kyllä leuka lattiaan, koska olin ihan varma että pakkohan sen painon on edes jonkun verran nousta ja olin jo hyväksynyt asian. Ilmeisesti laskettelupäivät kuitenkin kuluttivat sen verran, että ruokaa saikin syödä paljon. Hassua kyllä, yllättymisen lisäksi tuo painon näkeminen ei herättänyt minussa oikeastaan minkäänlaisia tunteita. Kiva, että paino ei ollut noussut, mutta mitä sitten jos se olisi noussut? Tosi hienoa taas kerran huomata ajattelussa muutosta :) Mutta tietenkin on mukavampi jatkaa kohti tavoitteitaan, kun ei tarvitse aloittaa taas kauempaa.

Tosiaan, mainitsinkin jo, että loman ansiosta aloin näkemään oman arkeni vähän erilaisten lasien läpi. Oikeastaan koko loman ajan (alkua lukuunottamatta) tietoisesti torjuin ajatukset dieetistä, treenaamisesta ja tarkasta syömisestä. Ja voi, miten rentouttavaa se olikaan! Tajusin, miten paljon aikaa ja energiaa minulta todellisuudessa kaikki tuo ajattelu viekään, vaikka se oma valinta onkin.
Nyt, loman viimeisinä päivinä minua on lähinnä ärsyttänyt kaikki laihdutukseen ja fitnekseen liittyvä. Minua ärsyttää Instagramissa näkyvät treenivideot ja muistuttelut tammikuun uusista aluista. Välillä tekee vaan ihan hyvää sulkea korvansa ja silmänsä näiltä aiheilta.
Huomasin ajattelevani, että en ainakaan itse halua elää sellaista elämää, jossa kaikki pyörii liikunnan ja ruuan ympärillä, kuten minulla on jo pitkän aikaa pyörinyt. Samalla tuli myös hetkellinen kyllästyminen tämän blogin aihepiireihin. Tuli sellainen olo, etten jaksa tätä samaa aihetta. Haluaisin kirjoittaa elämästä yleensä, uusista kokemuksista ja siinä sivussa vaikka ruokailuista ja treenaamisesta. Saa siis nähdä, kenties tämä blogikin kokee jonkinlaista muutosta tulevan vuoden aikana, mutta kuka tietää :)

Kuten sanoin, luulen että tämä on vain hetkellinen, loman aiheuttama ajattelumalli. Suuret muutokset eivät tapahdu hetkessä. Luulen kuitenkin, että ainakin alitajuntaisesti jotain muutosta ajattelussani tapahtui jälleen kerran tällä viikolla.
Huolimatta kyllästymisestäni, aloin tänään laatimaan itselleni ruokavaliota. Jälleen kuulostaa varmaan aika hassulta, että ensin kerron kyllästymisestäni ja sen jälkeen uudesta ruokavaliosta :D En halua valehdella ja vakuuttaa, että kyse ei yhtään olisi painonpudotuksesta ja kehonmuokkauksesta. Tietenkin se on asia siinä taustalla. Tässä ruokavaliossa on myös kyse siitä, että opettelen syömään uudestaan. Opettelen syömään isompia määriä ja huomaamaan, miten paljon energiaa kehoni tarvitseekaan. Olen tosi innoissani tulevasta keväästä ja sen tuomista tuloksista. Ja kuten aikaisemmin kerroinkin, haluan tänä vuonna haastaa itseäni monellakin eri tavalla.
Yksi nettivalmennus minulla on tosiaan alkamassa, kuten loppuvuodesta mainitsinkin, mutta se ei kuitenkaan vaikuta näihin pidemmän tähtäimen tavoitteisiini. Siitä lisää myöhemmin, kunhan pääsen aloittamaan :)

Pointtinani tässä tekstissä oli kai se, että loman aikana huomasin, miten paljon aikaa ja energiaa käytän siihen laihduttamiseen, kun on niin paljon tärkeämpää ja mukavampaakin tekemistä! Tiedän, että edelleen jatkan matkaani kohti tavoitteitani, mutta aina vain (hyvällä tavalla) rennommalla ja rennommalla otteella.


Toivottavasti teidän vuotenne on alkanut hyvin ja rentouttavasti! :)