sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Puntarittomuuden hyvät ja huonot puolet

Moi!

Tätä blogia pidempään lukeneet varmaan muistavat minun olevan hyvin riippuvainen puntarista. Käyn puntarilla päivittäin, jos se on vain mahdollista. Joskus käyn jopa useampaan kertaan päivässä. Turhaa ja tyhmäähän se on, tiedän toki itsekin. Silti jotenkin koen tarvitsevani tietoa painostani päivittäin. Olen tästä huonosta tavasta yrittänyt päästä eroon, mutta olen kokenut seuraukset aina ikäviksi. Milloin painoni on noussut (katastrofi, tottakai), milloin ahdistus on kasvanut päivä päivältä ja joskus taas puntarin poisjättäminen saa minut skippaamaan ruokailuja "varmuuden vuoksi".

Kuten viime postauksessa kerroin, asun nyt muutaman kuukauden ulkomailla, eikä täällä minulla tietenkään ole puntaria. Mielessä kyllä kävi sen ottaminen mukaan, mutta onneksi tulin sentään järkiini! :D
Ajattelin, että tällainen pakollinen puntarittomuus on juuri sitä, mitä minä tarvitsen. Toivoin, että tämä tauko auttaisi minua pois siitä ajatuksesta, että tarvitsen sitä puntarin lukemaa johonkin ja oppisin keskittymään enemmän siihen, miltä minun kehossani tuntuu. Nyt, kun pari kuukautta on jo takana, olen ikävä kyllä huomannut, että en ole vielä siinä pisteessä, että voisin luopua puntarista. Tämä aika ilman oman painon mittaamista on ollut jopa ajoittain hyvin ahdistavaa.


Ensimmäisen kuukauden ajan pyrin vain maksimoimaan painonpudotuksen sillä ajatuksella, että "sitten kun pääsen taas vaa'alle, aion olla laihtunut". Sitten tulikin romahdus, sillä minusta tuntui, että paino vain nousee. Tämä on toki vain tunne päässäni, kun sitä niin usein ajattelee vain pahinta. Vartaloasiassa en voi aina luottaa omiin silmiini, sillä näen usein vain ne viat ja kehityskohdat. Niinpä en siis voi olla varma, onko painoni todella noussut, vai kuvittelenko vain. Joka tapauksessa koen ajatuksen painoni noususta hyvin ahdistavana. Tottakai eri maassa on myös eri houkutukset ja koska aikani täällä on rajallinen, on erilaisia herkkuja tullut maisteltua melkein joka päivä. Painon nousu voi siis hyvinkin olla ihan totta.

Toki puntarittomuudessa on myös hyviä puolia. Monelle muulle niitä hyviä puolia on varmasti vielä enemmän ja jonain päivänä varmasti myös minulle. Yksi hyvistä puolista on se, että mahdollinen lihaskasvu, joka näkyy puntarilla painonnousuna voi tapahtua helpommin, kun edistyksestä ei "säikähdä" pelkän painon nousun takia. Tässä onkin yksi suurimmista syistä, miksi haluaisin painon liiasta tarkkailusta eroon. Haluaisin kasvattaa lihasta ja kehittyä kuntosaliharrastuksessani, mutta sabotoin itse itseäni painonnousun pelossa.
Hyvä puoli on myös se, että on helpompi keskittyä tasapainoon ruokailuissa pidemmällä aikavälillä, kun esimerkiksi herkkupäivän jälkeistä väliaikaista painonnousua ei näe ja siten seuraavana päivänä on helpompi jatkaa normaaleilla ruookailurytmeillä. Loppujen lopuksi painonnousu tai -lasku ei tapahdu parissa päivässä, vaan pidemmällä aikavälillä, eivätkä yksittäiset päivät pilaa mitään.
Kyllähän se, että on ilman puntaria on ajoittain myös vapauttavaa, kuten alun perin toivoinkin sen olevan. Liikkui paino sitten mihin suuntaan tahansa, niin en voi olla siitä varma ja siten en ryhdy radikaalimpiin toimenpiteisiin.
Toivonkin, että tämän kokemuksen jälkeen pystyisin edes vähentämään puntarillä käyntiä, vaikka en sitä lopettamaan vielä pystykään.

Huonoja puolia tulikin jo lueteltua, mutta huomaan siis yrittäväni maksimoida painon putoamisen, jotta sitten kun lopulta saan painoni tietää, olisin siihen varmasti tyytyväinen.
Lisäksi kuvittelen painavani paljon enemmän kuin  (ehkä) todellisuudessa painankaan, mikä saa minut ahdistumaan ja nipistämään energiansaannista.

Nyt kun hyvät ja huonot puolet tuli tähän kirjattua, yllätyksekseni huomaankin, että niitä hyviä puolia on lopulta kuitenkin enemmän kuin huonoja. Olen nimittäin täällä ollessani ajatellut monta kertaa, ettei tämä puntarittomuus ole tämän arvoista, mutta ehkä se onkin!
Näin se kirjoittaminen vaan auttaa jäsentämään ajatuksia ja havaitsemaan omassa ajattelussa ansoja.

Mainitsinkin jo, mutta Suomeen palatessani toivon pystyväni ainakin vähentämään puntarilla käyntiä. Ehkä ensin yritän käydä vain kerran viikkoon ja sitten pikkuhiljaa kerran kahteen viikkoon. Tämänkin päätöksen tein tätä tekstiä kirjoittaessani!
Ehkä Suomessa havaitsenkin, että puntarittomuus on minulle parempi juttu, joskus asiat nimittäin havaitsee vasta jälkikäteen. Tällä hetkellä ainakin olo on sellainen, että täysi puntarittomuus ei sovi minulle, ainakaan vielä. Jonain päivänä se toivottavasti sopii :)

Millainen suhde teillä on oman painon mittaamiseen ja puntariin? Käyttekö usein vaa'alla, vai pystyttekö elämään kokonaan ilman?:)


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kuulumiset pitkästä aikaa!

Moikkamoi, aivan liian pitkästä aikaa!
Kirjoittelin kesällä siitä, että blogin päivittämiseni alkaa olla lopussa, mutta tarkoitus ei kuitenkaan ollut lopettaa ihan näin seinään, kuin nyt tein. Pahoittelut siis jopa itseni yllättäneestä tauosta! Koko ajan olen ajatellut vielä kirjoittavani, mutta sitten en olekaan ehtinyt, tai jostain syystä kirjoittaminen ei ole oikein innostanut.
No, nyt olen täällä kertomassa kuulumisia pitkästä aikaa. Pidetään nyt ainakin toistaiseksi blogia auki juuri tällaisia hetkiä varten, välillä vaan tekee mieli kirjoitella :)





Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen, olen muun muassa muuttanut muutamaksi kuukaudeksi pois Suomesta! Muuttoa lukuunottamatta en voi (valitettavasti) kertoa mistään isoista muutoksista tai oivalluksista.
Suurin havainto minkä olen tehnyt on se, että edelleen se laihduttaminen on mielessäni liian suuressa roolissa. Viime keväänä olin jo todella hyvässä tilanteessa ja pystyin keskittymään painon sijaan ruuasta ja liikunnasta nauttimiseen. Tuohan on se kaikista paras tilanne, mihin olen itsekin pyrkinyt. Kesän aikana tuo vaihe kuitenkin vähän katosi ja nyt olen etsiskellyt takaisin sitä mahtavaa tunnetta, kun treenit kulkee ja ruoka maistuu!

Kesäkilot ovat ahdistaneet, vaikka täällä ulkomailla en edes omista puntaria. Olen siis väkisin joutunut vierottumaan painon tarkkailusta, mikä on kyllä tietenkin todella hyvä juttu. Samaan aikaan kuitenkin peilikuvan ja mittanauhan tarkkailu on se, millä yritän pysyä omasta painostani kärryillä. Kun puntari ei ole ollut käytössä, olen kuitenkin uskaltanut ottaa treenitehoksi kreatiinin käyttöön. Olen ennenkin kreatiinia käyttänyt, mutta ahdistuin sen aiheuttamasta painonnoususta (joka kuuluu siis asiaan) ja lopetin. Nyt pystyn kokeilemaan taas, sopisiko kretiini minulle ja auttaako se treenaamisessa.

Ruokailutottumukset ovat tietenkin muuttuneet, kun ruokakaupan valikoima on täysin erilainen. Olen kyllä oppinut arvostamaan Suomen laajia valikoimia muun muassa proteiinituotteissa (ja herkuissa). Uskon kuitenkin, että kaikenlainen uuteen sopeutuminen ruokailuissa ja treeneissä tekee minulle hyvää. Olenhan hyvin pitkälti rutiineihin turvautuva ihminen ja minulle tekee hyvää irtautua väkisin omista suunnitelmista ja tottumuksista. Toki välillä se, ettei omia rutiineja pysty samalla tavalla toteuttamaan on ahdistanut. Haluaisin kuitenkin nauttia ajastani poissa Suomesta täysillä, enkä keskittyä siihen, mistä jään paitsi.
Olen myös tehnyt havaintoja ruokiin liittyen täällä ollessani. Suomessa ollessa minulla on usein ollut vatsa hieman sekaisin. Yhtäkkiä noita oireita ei olekaan juuri ollenkaan. Olen saanut rajattua mahdolliset aiheuttajat kahteen: maitotuotteisiin tai purkkaan. Olen ihan purkkariippuvainen ja haluan aina ruuan jälkeen syödä purkan. Täällä ei kuitenkaan juurikaan xylitol-purkkia ole, joten se on jäänyt. Ehkä se ei sovikaan vatsalleni. Maitotuotteita olen kyllä syönyt, mutta niistä ei ainakaan usein tule mitään oireita.

Tämän viikon pidin puolestaan viikon, jolloin vältin parhaani mukaan sokeria ja makeutusaineita. Olen kyllä oppinut sen, ettei minulle sovi mitkään rajoitukset tai tiukat säännöt syömisessä. Siksi tein tämän kokeilun mahdollisimman rennosti. Söin paljon hedelmiä ja marjoja ja tein mahdollisimman hyviä valintoja. Onnistuinkin yllättävän hyvin, sillä ajattelin ahdistuksen ja sokerihimon iskevän heti. Nyt kuitenkin havaitsin, ettei sokerittomuus olekaan niin mahdoton ajatus kuin olen ajatellut! En aio siirtyä pysyvästi sokerittomuuteen, mutta silloin tällöin voisin kuvitella jatkossakin pitäväni tällaisen viikon. :)


Noniin, nyt olen kirjoittanut taas pitkän tauon jälkeen sen ensimmäisen kirjoituksen, eli niin sanotusti laastari on repäisty :D En tiedä mikä siinä on, mutta jos taukoa tulee, niin kynnys kirjoittaa on todella iso. Kuten alussa sanoinkin, pidän blogia vielä toistaiseksi auki ja kirjoittelen, jos siltä tuntuu :)
Ja hei, olisi todella mukavaa kuulla, mitä teille kuuluu?

torstai 9. elokuuta 2018

Kauanko kannattaa tavoitella sellaista, mitä ei ehkä koskaan saavuta?

Hei,

Niin kuin aina, myös viime aikoina ajatukseni ovat täyttyneet pitkälti painonpudotuksesta ja siitä, mitä haluaisin ulkonäössäni muuttaa. Keväällä oli jo ajanjakso, kun olin hetkellisesti tyytyväinen tekemääni työhön ja omaan ulkomuotooni. Vai olinko? Myös keväällä tarkoitus oli jatkaa eteenpäin ja saada kropastani entistä parempi, sillä enhän ollut vielä lähelläkään "lopullista tavoitettani".

On ehkä ihan normaalia elämässä, että välillä jollakin asialla on suurempi rooli sen hetkisessä elämässä ja joskus samalla asialla on pienempi rooli, tai ei edes roolia ollenkaan. Painonpudotus on itselläni sellainen asia, jolla aina on melko suuri rooli. Vaikka syömishäiriö on ehkä selkeimmiltä oireiltaan ohi, ei tyytymättömyys omaan kehoon ole juurikaan vähentynyt. Huomaan edelleen tekeväni arjessa päätöksiä hyvin pitkälti ruuan, liikunnan ja omien ulkoisten tavoitteideni kannalta. Pyrin tekemään jatkuvasti valintoja kohti painon putoamista, mutta sitten yhtäkkiä itsehillintäni pettääkin ja muutamassa päivässä kaikki edistykseni on jälleen poissa. Niinpä laihduttamiseen käyttämäni päivät ovatkin olleet "turhia", sillä lopputulos pysyy samana, vaikka olisin käyttänyt päiväni johonkin mukavampaan. Olisi eri asia laihduttaa jokin lyhyempi ajanjakso ja sitten keskittyä taas tärkeämpiin asioihin elämässä. Itselläni kun tavoitteet eivät koskaan täyty, en myöskään osaa mennä eteenpäin tavoitteissani.

Tästäpä päästäänkin sitten postauksen otsikkoon. Kuinka pitkään ihan todella haluan käyttää aikaa elämästäni tähän ikuiseen laihduttamiseen, joka ei nähtävästi koskaan tule onnistumaan? Aloitin laihduttamisen 16-vuotiaana ja olen nyt 22-vuotias. Kuusi vuotta, joiden pitäisi olla elämäni parasta aikaa ja tällä menolla vanhempana tästä ajanjaksosta mieleeni jää parhaiten ikuinen laihduttaminen. En haluaisi tulevaisuudessa katua mitään, mutta eikö juuri nuoruuden tuhlaaminen turhaan laihduttamiseen tule kaduttamaan joskus? Tämä ei ole mikään helppo postaus kirjoittaa, koska tässä sitä kirjaimellisesti kohdataan totuus. En haluaisi jäädä enää yhtään mistään paitsi sen takia, että haluan laihtua. Jos todella olisin laihtumassa, se olisi tapahtunut jo. Ehkä minusta ei vain oikeasti ole laihtumaan ja minun vartaloni kuuluu olla  tällainen. Voi kunpa osaisin sisäistää tämän ja hyväksyä tämänhetkisen olomuotoni!

pixabay.com
Kaikki järkeni yrittää sanoa, että laihduttaminen ei ole minun juttuni, eikä tietoinen laihduttaminen tule nähtävästi koskaan kohdallani onnistumaan. Se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi laihtua. Uskon vain, että minun kohdallani paras keino laihtua on olla laihduttamatta. Liikun hyvin paljon, koska pidän siitä ja syön pääasiassa terveellistä ruokaa, koska siitä tulee minulle hyvä olo. Ainoa ongelma on herkkujen liika syöminen ja yleensä herkkuhimojeni taustalla on laihdutusajattelusta johtuva liian niukka syöminen, joka johtaa herkkuhimoihin. Näin on ollut jo monta vuotta, mutta jostain syystä en vaan koskaan opi! Tuntuu, että kierrän jatkuvasti kehää, jossa muka ymmärrän tämän asian, että en laihdu laihduttamalla. Sitten kuitenkin kohta aloitan uuden painonpudotusprojektin ja onnistun jotenkin itselleni vakuuttamaan sen olevan ainoa ja oikea ratkaisu. Näin tulee hyvin todennäköisesti käymään myös tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen. Niin syvällä on tahto laihtua ja onnistua.

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin minulle on tässä kesän aikana muodostunut todella typerä "suunnitelma". Annoin itselleni luvan jatkaa tätä pelleilyäni (kyllä, pelleilyksi tämän voi laskea) siihen asti, kun olen 25 - vuotias. Jos siihen mennessä en ole päässyt siihen "lopulliseen tavoitteeseeni", niin lopetan kaiken stressaamisen ja unohdan koko jutun. Koko ajatus on ihan naurettava, sillä oikeastihan minun pitäisi lopettaa tämä nyt ja heti. Voisi myös ajatella, että mitä kauemmin jatkan, sitä syvemmälle tavat pinttyvät. Ei olisi mitään järkeä jatkaa vielä kolmea vuotta haaveen toteuttamista, joka ei välttämättä koskaan toteudu ja joka on jo vienyt minulta monta tärkeää vuotta!
On hyvä päästä kirjoittamaan tästä(kin) aiheesta tänne blogiin, sillä kirjoittaessa itsekin paremmin sisäistän, miltä nämä asiat kuulostavat ja ymmärrän itsekin paremmin omat ajatukseni ja niiden järjettömyyden.


Tämä postaus on pelkkää ajatuksenvirtaa, mikä varmasti näkyy tekstin sisällöstä. Jos nyt vielä pointtini tiivistetään, niin alan ymmärtää sen, että tavoitteeni eivät ehkä koskaan tule toteutumaan ja silti kulutan valtavasti aikaani ja energiaani niiden saavuttamiseen. Olisin voinut tänäkin kesänä keskittyä auringosta nauttimiseen sen sijaan, että moitin itseäni kuntosalitreenin skippaamisesta ja jäätelön syömisestä.
On tärkeää olla tavoitteita ja haaveita, mutta jossain kohtaa täytyy kuitenkin olla myös itselleen suora ja rehellinen. Ehkä tämä ei olekaan sellainen tavoite, joka on tehty juuri minulle. Kenties saavuttaisin saman tavoitteen, jos lähestyisin sitä toisesta näkökulmasta? Sen sijaan, että mietin sitä, mitä syön tai en syö, voisin keskittyä treenitavoitteisiin tai vaikka yrittää etsiä uuden harrastuksen, oli se sitten kokkaaminen, jokin urheilulaji tai jokin ihan muu. Minulla on kuitenkin jo monta vuotta ollut kaikki avaimet käsissäni onnistumiseen: on ollut treeniohjelmia ja ravitsemusohjelmia, on tietoa ja on taitoa ja ainoa mikä puuttuu on itse tulos. Minä osaisin ja tietäisin kyllä, mutta ehkä tavoittelen sellaista, jota minun ei kuulu saavuttaa.

Ehkä minun tavoitteeni onkin koko ajan ollut tämän asian ymmärtäminen.

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Kesäinen sokerikoukku

Heips!

Liian kauan on mennyt viime postauksesta, enkä edes tiedä mistä aloittaa. Aloitetaan nyt vaikkapa siitä, miksi olen ollut niin hiljaa täällä. Syy on ollut niinkin tylsä kuin se, että en ole ehtinyt, eikä minua ole huvittanut kirjoittaa jostain syystä. Aiheita ja ideoita kyllä olisi, mutta kirjoittaminen kuitenkin vaatii aina tietynlaisen vision ja fiiliksen. Tämän tauon aikana ja oikeastaan jo viime keväänä aloin kallistumaan päätökseen blogin kirjoittamisen lopettamisesta. Hui, miten oudolta ja lopulliselta tuon lauseen kirjoittaminen tuntuukaan!
Tämä blogi on ollut niin vahvasti laihduttamiseen ja syömishäiriöön keskittyvä, että en usko minulla olevan enää kovin pitkään kerrottavaa. Ainakin toivon, että tämä laihdutusajanjakso on pian ohi elämästäni. Vielä laihdutusprojektini on kesken ja siitä tässä postauksessa kohta lisää. Tuntuu kuitenkin siltä, että laihduttamisen ja sitä kautta myös tämän blogin kanssa olen tullut jonkunlaisen tien päähän. Tämän kesän ajan aion vielä kirjoitella, jos siltä tuntuu. Sen jälkeen pistän pillit pussiin, ainakin toistaiseksi. Never say never, jos mieli tekee ja asiaa riittää, niin sitten jatketaan :D Nyt on kuitenkin jo pidempään tuntunut tältä ja luulen, että lopettaminen on oikea ratkaisu. Kerron kuitenkin lähempänä sitten tarkemmin, mitä tälle blogille tapahtuu ja muuta :)
En vielä ole oikein itsekään päättänyt blogin kohtalosta sen tarkemmin.

Noniin, mennäänpäs sitten kuulumisiin pitkästä aikaa! Koko kesä on mennyt aika samalla kaavalla syömisten suhteen. Olen herkutellut tosi paljon. Kesällä herkuttelu on ainakin minun mielestäni täysin sallittua, jopa suotavaa. Silti pikkuhiljaa tämä sokerikoukku ja löystynyt olemus alkaa kyllästyttää. Liikkunut olen, mutta välissä on tullut parinkin viikon taukoja, kun liikkumiselle ei ole löytynyt (muka?) aikaa tai energiaa. Varmasti myös tämä pitkään jatkunut helle vie voimia. Oletteko te huomanneet olossa muutosta?

Vuodesta toiseen kesät ovat olleet minulle painonpudotuksen suhteen vaikeita. En usko, että olen tässä ainoa. Itselläni ei ole koko kesänä lomaa ja muihin vuodenaikoihin verrattuna todella erilainen ja kiireisempi arki, eikä tuttujen rutiinien noudattaminen ole oikein mahdollista kesäisin. Tälle kesälle ja usealle aikaisemmalle kesälle olen keväällä asettanut tavoitteen pudottaa painoa, mutta jo kesäkuun puolella tavoite on muuttunut siihen, että painon ei ainakaan tarvitsisi nousta. Heinäkuun puolenvälin kieppeillä tavoite on usein vielä muuttunut siihen, että paino ei nousisi ainakaan enää yhtään enempää kuin mitä se on jo siihen mennessä noussut :D Samalla kaavalla on menty myös tämä kesä, valitettavasti. Tosin tänä vuonna loppukeväästä tein jo päätöksen keskittyä lihasten kasvatukseen laihdutuksen sijaan. Jälleen olin ihan varma, että tämä kesä olisi erilainen.
Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että joudun vielä vähän palaamaan taaksepäin, eikä pelkkään lihaskasvuun keskittyminen ole vielä(kään) ajankohtainen asia.


Kesää alkaa olla se kaksi kuukautta takana ja yksi edessä. Erityisesti viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet aika vaikeita, jos nyt puhutaan vain ruokailuista ja liikunnasta. Tuossa aikaisemmin jo mainitsinkin, että alan kyllästyä löystyneeseen olemukseen ja sokerikoukkuun. Joka aamu varmaan sen kahden viikon ajan olen ajatellut olevani nyt edes päivän ilman herkkuja, enkä ole onnistunut. Niin vain koukuttaa tuo sokeri. Suuri osa ongelmaa on se, että asun kotipaikkakunnallani kesän vanhempieni luona. En siis voi samalla tavalla vaikuttaa siihen, mitä kaapeista löytyy tai ei löydy. Aina on saatavilla herkkuja, enkä voi sille mitään. Tässä olisi oivallinen paikka yrittää haastaa itsehillintää, mutta minulta se tuntuu kadonneen kokonaan. Ehkä jätin sen opiskelupaikkakunnalle :D
Jatkuva herkuttelu ja epäsäännöllinen ruokarytmi aiheuttavat varmasti osaltaan sen, että tunnen oloni todella väsyneeksi ja vetämättömäksi jatkuvasti. Kaipaan energistä olotilaani, joka minulla keväällä oli. Kesän aikana olen myös tajunnut, miten hyvässä kunnossa oikeasti olinkaan loppukeväästä. Tuolloin en oikein osannut arvostaa sitä, miten paljon töitä olin tehnyt ja miten pitkälle olin päässyt. Nyt jälkikäteen (vaikka en nyt tietenkään vielä kovin kaukana tuosta ole) näen ihan eri silmin tuolloisen tilanteeni ja osaisin arvostaa sitä eri tavalla kuin silloin.

Jostain syystä herkuista ei löytynyt kuvia... Jos ei ole kuvia, niin mitään herkkuja ei ole syöty, eikös ;)

Koska kaipaan hyvää oloani ja sitä kuntoa, jossa olin loppukeväästä, olen haaveillut jonkunlaisesta elokuun tsemppikuukaudesta. Haluan katkaista sokerikierteen ja liikkua enemmän. Haluan jälleen näyttää itselleni mihin minä ja mihin minun kehoni pystyykään! Tällaisesta "kiristyksestä" olen tosin haaveillut jo varmaan koko heinäkuun, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi. Vaikeaa on siis luvata, että tämä elokuukaan olisi erilainen :D
On kuitenkin ihan erilaista, kun voi inspiroitua itsestään. Olen jo kerran onnistunut tekemään ison elämäntapamuutoksen ja tiedän jo, miten palkitsevaa sen tekeminen ja tulosten näkeminen on. En ole kaukana loppukevään kunnosta ja siihen uudelleen pääseminen on kaikista motivoivin ajatus.

Onneksi herkuttelua ei tarvitsisi ihan kokonaan lopettaa, kiitos esimerkiksi Lohilo - jäätelöiden :P Tämä mansikka-valkosuklaa meni heti suosikiksi, vaikka yleensä inhoan mansikkajäätelöä! 

Ehkä nyt, kun alan taas tällaiseen projektiin, tulee myös kirjoitettua blogiin enemmän. Olen joskus tehnyt joka viikko kuulumispostauksen, jossa olen kertonut menneen viikon treeneistä, ruokailuista ja painon kehityksestä. Kiinnostaisiko uudet viikkopäivitykset elokuulta? Jos nyt edes saan itseäni niskasta kiinni :D

Miten teillä menee?:)






torstai 28. kesäkuuta 2018

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 5

Moi,

Onkin jo hetki mennyt siitä, kun viimeksi avasin blogin luonnostekstejä. Tykkään tehdä näitä postauksia, koska on mielenkiintoista nähdä, millaiset tekstit ovat jääneet kesken ja miksi. Kuten tämän "postaussarjan" postausten määrästä voi päätellä, näitä luonnoksiahan riittää (muut löytyvät hakemalla sivupalkin tunnisteista termillä "julkaisemattomat tekstit"). En koskaan tarkoituksella tallenna tekstejä luonnoksiin. Alan kirjoittamaan tekstejä suoraan luonnostelematta ja ajatuksena on julkaista tekstit. Jos jotain siis on jäänyt luonnoksiin, olen usein syystä tai toisesta tullut siihen tulokseen, ettei tekstini ole julkaisukelpoinen, tai se on jäänyt jostain syystä kesken, enkä ole koskaan jatkanut sitä loppuun. Aikaisemmissa postauksissa olen listannut luonnoksia aikajärjestyksessä. Mennään siis suoraan viime postauksen jälkeisiin luonnoksiin! :) Jos luonnoksessa on ollut otsikko, se on lihavoituna.

2.8.2015 Olin jo melkein valmis myöntämään syömishäiriöni ääneen...
"Moi!

Pitkällisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sanoa tämän asian ääneen täällä blogissa. Moneen otteeseen olen viittaillut postauksissa ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan tainnut kuitenkaan antaa oireilleni nimeä. Minulla on BED, eli Binge Eating Disorder. Kesti tosi kauan ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi ja vasta tänä keväänä olen todella pystynyt myöntämään asian itselleni.
BED on siis syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksien aikana syödään valtavia määriä ruokaa, eikä niitä "tyhjennetä", kuten esimerkiksi bulimiassa. Monilla, kuten itselläni, BEDiin liittyy ensin vähäinen syöminen, joka kuitenkin lopulta kostautuu ruuan ahmimisella. Jokaisella on joskus kausia, jolloin tulee syötyä liikaa ja ahmittua, mutta syömishäiriöstä on kyse, kun kohtaukset toistuvat usein. Ruoka myöskin hallitsee ajatuksia syömishäiriön ollessa kyseessä.

Haluan tuoda asian esille, koska tuntuu että minulla on enemmän annettavaa blogimaailmassa samojen ongelmien kanssa kamppaileville, kuin "tavallisille" laihduttajille. Haluan myös selittää ikuista epäonnistumisen kierrettäni ja sitä, miksi aina sorrun ahmimaan ja pilaamaan edistykseni lupauksista huolimatta. Olen saanut keskusteluapua, mutta se ei auttanut. Nyt uusi kokeilu on tämä personal trainer. Koska olin niin vakuuttunut tämän keinon toimimisesta, oli tämän kertainen romahdus minulle niin vaikea. Joka päivä yritän etsiä keinoja parantumiseen ja todella uskon, että vielä tämän vuoden puolella pääsen pois tästä kierteestä. Olen ainakin lähempänä paranemista kuin koskaan pelkästään myöntämällä ongelmani!

En halua blogin aihealuetta laihdutuksesta syömishäiriötä koskevaksi, joten edelleen pyrin postaamaan laihdutuksen näkökulmasta asioita. Laihdutus omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että opin elämään sellaista elämää josta nautin. Kuten kesäkuussa hehkuttelin, terveellisen ruuan syöminen säännöllisesti saa olon tosi energiseksi ja hyväksi! Koska liikun paljon, pelkkä ahmimisen lopettaminen todennäköisesti pudottaisi painoa ja tähän pyrinkin."

Tekstin kirjoittamisen jälkeen tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en uskalla sanoa "ääneen" syömishäiriöstäni. Lopulta kirjoitinkin syömishäiriö"paljastukseni" vasta 12.4.2016, eli kahdeksan kuukautta myöhemmin. Uskon että suurin syy tässä oli se, että en ollut vielä hyväksynyt itsekään tilannettani ja ajattelin, että pääsisin syömishäiriöstä pian eroon.

Tämän postauksen toinen luonnos kertoo suhtautumisestani alkoholiin ja se on kirjoitettu 9.12.2015.

" Suhtautumiseni alkoholiin

Moikkamoi!

Kuten on usein käynyt teksteissä ilmi, muutin siis ensimmäiseen omaan kotiini viime elo-syyskuussa ja aloitin samalla opiskelun. On aika yleisesti tiedossa, että opiskelijaelämään kuuluu aika paljon menoja sinne ja tänne. Opiskelijakunnat, tutoropiskelijat ja muut vastaavat järjestävät paljon ohjelmaa koulun ulkopuolella ja silloin kun eivät järjestä, ohjelmaa keksitään itse. 

Suureen osaan tapahtumista kuuluu suuressa roolissa alkoholi. Tottakai on jokaisen oman harkinnan varaista kuinka paljon tätä ilojuomaa nauttii vai nauttiiko ollenkaan, mutta kyllä se alkoholi vaan on aika suuressa roolissa monesti. Ajattelin nyt avata hieman omaa näkemystäni tästä ihmeellisestä aineesta, koska asia on sattuneista syistä ollut viime aikoina mielessä.

Olen aina ollut hyvin kiltti tyttö. Maistoin alkoholia kunnolla vasta kahdeksantoista vuotta täytettyäni. Asia ei vaan koskaan ole minua niin paljoa kiinnostanut. En kuitenkaan ole absolutisti, juon silloin kun haluan. Alkoholissa on hirveä määrä turhia kaloreita, mikä on ollut suurin motiivi itselläni pitää korkkia kiinni. Suurimmissa tapahtumissa saatan kyllä nauttia, mutta tällekin lukukaudelle on kertynyt vain pari yksittäistä kertaa. Niinhän sitä sanotaan, että alkoholi on laihduttajan tai painon tarkkailijan pahin vihollinen ja allekirjoitan kyllä tämän. Samoin kuin herkkujen kanssa, olen joko-tai ihminen myös juomisen suhteen. Jokainen voi sitten tulkita siitä mitä se käytännössä tarkoittaa. 
Omasta mielestäni alkoholi ei ole todellakaan mitään hyvää tavaraa, puhutaan sitten sen ravintosisällöstä tai mausta. Siksi siitä kieltäytyminen onnistuu paremmin kuin hyvin. Onneksi suklaalla ei ole samanlaista vaikutusta kuin alkoholilla, koska silloin olisin pulassa!;)
Alkoholinkäyttö on usein sellainen vaiettu aihe, mutta tosiaan koska aihe on ollut omassa elämässäni pinnalla teki mieli jakaa kantani myös teille. Mielestäni on jokaisen henkilökohtainen asia nauttiiko alkoholia vai ei, kunhan asia on hallinnassa. 

Tällä kertaa tämmöistä postausta :)"

Tuon luonnoksen sisältö pätee aika hyvin edelleen, tosin tästä varmaan riittäisi enemmänkin sanottavaa. Pakko muuten mainita, että jotenkin tämä teksti ei kieliasultaan yhtään kuulosta minun kirjoittamaltani tekstiltä! Jotenkin tosi ärsyttävää luettavaa :D Tämä meinasi jäädä edelleen luonnosten kätköihin, koska edelleen pidän tätä julkaisukelvottomana. Menköön nyt kuitenkin...

Sitten tuleekin luonnoksissa harvinaisen pitkä tauko, koska seuraava on vasta 26.5.2016. 

"Olen aika innoissani tästä kesästä

Otsikko kertoo kaiken. Minulla on kivat suunnitelmat tälle kesälle ja nyt puhutaan siis pelkästään kehoon liittyvistä jutuista. Aion syödä hyvin ja liikkua ja toivotaan että puntari palkitsee minut lopulta!

Olen huomannut olevani tosi kaikki tai ei mitään-ihminen. Joko noudatan ruokavaliota tosi tarkasti tai en ollenkaan. Joko herkuttelen tai en. Keskitietä ei ole. Aina olen pitänyt tätä jonkinlaisena vikana, mutta ehkä se onkin vian sijasta vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Ehkä sen voi kääntää jopa vahvuudeksi!

Jos olette lueskellut tätä blogia pidempään, saatatte muistaa että palkkasin viime kesänä personal trainerin ja söin tiukasti hänen ohjeidensa mukaan ainakin kesäkuun.
Nyt oli aika kaivaa viime kesän ruokavalio esiin ja tehdä siihen pienet muutokset. Nyt olen taas innoissani muokkaamassa kehoani!"

Tuollainen suhtautuminen minulla on ollut kesiin aika monena vuonna, mutta syksyisin olen kuitenkin ollut hyvin surullinen ja kokenut itseni epäonnistuneeksi. Jospa tänä kesänä vihdoin menisi paremmin! :)

Ja loppuun vielä lyhyt, mutta erittäin ytimekäs teksti... 

Otsikkona "Ei siihen kuulu tyytyä
Omaan peilikuvaan nimittäin."

No, näin kai se sitten on :D

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Painonhallintaa

Moi,

Taas hetki ehti vierähtää viime postauksesta. Paljon on tapahtunut, mutta tämän blogin aihepiiriin liittyen ei ole tapahtunut juuri paljoakaan. Ainakin jos puhutaan pelkästään painosta.

Tosiaan, siis paino on pysynyt suunnilleen samana huhtikuusta lähtien. Oma tavoitteeni oli ja on osittain edelleen pudottaa vielä pari viimeistä kiloa ja sitten siirtää tavoitteeni pelkästään lihaskasvuun. Noiden parin kilon pudottaminen ei olekaan sitten ollut ihan niin nopeaa ja helppoa kuin ajattelin. Samaan aikaan en kuitenkaan ole kovinkaan päättäväisesti yrittänyt pudottaa viimeisiä kiloja. Olen ollut ihan tyytyväinen olotilaani ja kroppaani. Pari viimeistä kiloa lähtevät kun lähtevät, jos lähtevät. Valehtelisin jos väittäisin, etten olisi iloinen jos painoni vähän vielä tippuisi.


Kuva ei ehkä liity tekstiin, mutta kuvaa hyvin alkukesäni tunnelmia.

Kun olin (nykyistä paljon pahemmassa) laihdutuksen kierteessä, saatoin mietiskellä tulevaa ja sitä, miten onnistuisin koskaan ylläpitämään haluamaani painoa, jos sinne koskaan pääsisin. Usein laihdutusprojekteissa kun varsinainen painonpudotus onnistuu, mutta painonhallinnassa mennäänkin pieleen. Itselleni itse laihduttaminen on aina ollut todella vaikeaa ja olen pelännyt, että painonhallinta olisi laihdutustakin vaikeampaa ja lopulta koko laihdutus on ollut täysin turhaa. Olen hyvin suunnitelmallinen ihminen ja tarvitsen aina kaikkeen selkeän suunnitelman onnistuakseni. Olin siis ihan täysin varautunut luomaan tarkat suunnitelmat myös painonhallintaan, kun sen aika koittaisi.

No, tässä sitä nyt ollaan, paino on pysynyt samana kohta kolme kuukautta. Tavallaan aika lyhyt aika, mutta tässä ajassa ehtii kuitenkin jo tapahtua muutosta, jos sitä on tapahtuakseen. Olenkin siis tajunnut siirtyneeni itseltäni "salaa" painonhallintaan. Olen ollut nykyiseen painooni ihan tyytyväinen jo pidemmän aikaa, eikä minulla ole ollut kiire tästä pois, vaikka lopullinen tavoitteeni onkin pari kiloa alhaisempi. Etenkin näin kesällä on ollut ihanaa nauttia kesästä, ystävistä ja hyvästä ruuasta (etenkin jäätelöstä). Kesät ovat yleensä olleet minulle vaikeita. Paino on noussut, olen usein ahminut ja viime vuosina syksy on alkanut aika matalalla mielialalla nouseen painon vuoksi.
Tämä kesä on ainakin tähän asti näyttänyt alkaneen eri tavalla. Alkukesästä säikähdin historian toistavan itseään, kun paino alkoi yhtäkkiä nousta. Kohta paino oli kuitenkin aika samassa kuin aikaisemminkin. Olenkin vihdoin sisäistänyt asian, mikä varmasti monelle on itsestään selvä... Painonhallintaan kuuluu erilaisia päiviä. Välillä voi käydä ulkona syömässä, tai pitää leffailtoja joihin kuuluu reilu määrä herkkuja. Seuraavina päivinä voi sitten ottaa hieman kevyemmin, jos siihen näkee tarvetta.
Teen tämän kesän kesätöitä, jossa ollaan koko ajan jalkojen päällä ja liikuntaa tulee paljon huomaamatta. Voin siis melko huoleti syödä suuria määriä kunnon ruokaa ilman, että paino nousee. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin lähinnä tasapainosta. Kun on enemmän niitä päiviä, kun syö terveellisesti, pysyy paino samassa vaikka väliin mahtuisikin rennompia päiviä. On hienoa huomata, että kyllä minä osaan hallita painoani! Olen onnistunut pitämään kaiken kevään aikana pudottamani poissa. Ainakin tähän asti siis...


No, heti tällaisen painonhallintahehkutuksen perään on toki vähän ristiriitaista sanoa sitten näin, mutta nyt haluaisin kuitenkin hieman tsempata tässä painon kanssa. Kuten sanottu, tässä painossa on ihan hyvä olla, mutta kuitenkin tahtoisin näyttää itselleni, että pystyn saavuttamaan itselleni asettamani tavoitteet. Olen aloittanut tämän kesän aika "löysästi". Olen ollut todella kiireinen (kuten viime postauksessa totesinkin) ja liikunnalle ei ole jäänyt niin paljon aikaa kuin olisin halunnut. Nyt, kun olen alkanut hieman tottua uuteen rytmiin, on enemmän energiaa ja mahdollisuuksia myös muuhun kuin erilaisten töiden ja tehtävien suorittamiseen. Olisi todella hienoa, jos tämä kesä olisi erilainen kuin aikaisemmat kesät ja syksyllä olisin ylpeä itsestäni (jos siis puhutaan vain painon kehityksestä)!

Miten teillä on kesä lähtenyt käyntiin? :)


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Koko ajan on nälkä!

Moi!

Ihan kuin olisi ikuisuus viime tekstistä kulunut, niin paljon on tapahtunut. Olen ollut tosi kiireinen viime päivinä, tuntuu ettei vuorokaudessa mitenkään riitä kaikki tunnit. Olen aloittanut kesätyöt ja samalla tehnyt kevään kouluhommia purkkiin. Olisi myös ihanaa nähdä kaikki ystävät läpi ja treenata. Syksyä varten olisi myös aika paljon tehtävää, muun muassa muuttoa ja muuta järjestelyasiaa. Olen myös palannut taas kesäksi kotipaikkakunnalle ja myös sen vuoksi on hieman enemmän tehtävää ja nähtävää. Nukkuakin pitäisi ja uni on ainakin minulla sellainen juttu, josta ei tingitä! Toki monella on varmasti elämässä vielä paljon kiireisempääkin kuin minulla nyt, itse en kuitenkaan ole pitkiin aikoihin elänyt tällaisessa kiireessä ja kenties siksi se tuntuu todella raskaalta. No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan rustailemassa kuulumisia "pitkästä aikaa".

Olen ollut hyvin iloisesti yllättynyt siitä, miten paljon energiaa minulla on, etenkin olosuhteisiin nähden. Se johtuu varmaan ainakin isolta osin siitä, että syön nykyään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Onneksi syönkin, sillä muuten jaksaminen olisi varmasti todella tiukilla! Olen töissä paikassa, jossa ollaan koko päivä jalkojen päällä ja liikutaan koko ajan. Kuljen työpaikalleni joka päivä pyörällä ja usein työpäivän jälkeen olen vielä mennyt asioille. Iltaisin olen käynyt salilla tai tehnyt kotitreenejä, ainakin joinakin päivinä. Muistan aikaisempina kesinä olleeni aivan poikki töiden jälkeen, enkä voinut kuvitellakaan liikahtavani sohvalta mihinkään. Itse uskon, että juuri ravitsemustason parantuminen on tosi iso tekijä tässä paremmassa jaksamisessa. Vaikka työpäivä olisi ollut pitkä, on silti kiva keksiä jotain tekemistä loppupäivälle :) Treenaaminen on tottakai ihan vapaaehtoista ja pyrin kuuntelemaan tässä omaa jaksamista. Olen kuitenkin huomannut, että liikunta tekee raskaan päivän päätteeksi todella hyvää henkisesti, kun mieli saa vähän palautua päivästä. Toki nyt eletään vasta kesän alkua, joten en tiedä olenko enää niin jaksavainen töiden jälkeen myöhemmin :D

Oikeastaan tykkään tällaisesta vähän erilaisesta elämänrytmistä! On mukavaa, kun päivässä on selkeä rytmi, opiskellessa kun hommia saattaa tehdä lähes mihin aikaan tahansa. Nuorempana minulla oli aina kiire, enkä juurikaan tuntenut vapaa-aikaa, jossa vain oltaisiin. Tavallaan tällainen kiire tuntuu siis todella kotoisalta, koska muistan nuorempana nauttineeni menoista ja siitä, että kotona vain syödään ja nukutaan.
Selkeästi noussut energiankulutus tekee kuitenkin sen, että olen ihan koko ajan nälkäinen! Suurissa annoksissa on minulle edelleen tekemistä, mutta silti olen yrittänyt syödä parhaani mukaan mahdollisimman paljon. Aikaisemmin aina ajattelin, että kunpa voisin syödä enemmän ja useammin... Taustalla oli siis ajatus siitä, että painoni nousee todella herkästi ylimääräisestä ruuasta ja söin varman päälle vähemmän. Nyt, kun saisikin syödä enemmän, ei se olekaan enää niin mukavaa. Mikään ei oikein maistu suurissa määrin ja syöminen on välillä aikamoista pakkopullaa. Vaikka söisin suurenkin määrän ruokaa, huomaan pian olevani todella nälkäinen jälleen! On oikeastaan aika turhauttavaa, ettei tunnu olevan kylläinen oikein mistään!
Pääasiassa pyrin syömään terveellistä ruokaa, mutta välillä tekee ihan hyvää syödä jotain korkeakalorista ruokaa (eli herkkuja), jotta päivän kalorit täyttyvät helpommin. Samalla kuitenkin mieleen on noussut huoli siitä, että mitä jos kuitenkin syön liikaa? Noussut ruokamäärä on kuitenkin vielä sen verran uusi juttu, että sitä en osaa yhtä tottuneesti silmämääräisesti arvioida kuin dieettimääriä. Opiskelupaikkakunnalla kokeilin hetken ajan laittaa puhelimen sovellukseen syömiseni ylös, mikä helpotti hahmottamista ja auttoi syömään tarpeeksi. Näin kotipaikkakunnalla en viitsi sovellusta käyttää ja arvioin kaiken vain silmämääräisesti. Mutta hyvää harjoitusta tällainen nälän mukaan syöminen! :)


Minulla on ollut hieman jopa huoli siitä, että on ollut vaikeaa syödä tarpeeksi. Tämä tarpeeksi syöminenhän on ollut tavoitteenani jo pidempään, mutta nyt se vaikeutui entisestään. Kuulostaa aika typerältä, mutta pelkään lihasteni puolesta :D Haluaisin kovasti kehittyä kuntosalilla ja nyt pelkään, että tulokset vain laskevat suuren kulutuksen ja liian vähäisen energiansaannin seurauksena. Ainakin toistaiseksi tämä on ollut aiheeton pelko, sillä ainakin tänään salilla käydessäni tulokset olivat vain nousseet! Tosin nyt on vasta eletty niin lyhyt aika tätä kiireisempää elämää, että johtopäätöksiä ei vielä voi tehdä.

Miten teidän kesänne on alkanut?:) Tämä oli nyt tällainen pikainen päivittelypostaus, kirjoitan taas lisää, kun ajatuksia herää enemmän!




perjantai 25. toukokuuta 2018

Nykyään vs Syömishäiriön aikana

Moi,

Havahduin vasta vähän aikaa sitten siihen, että en oikeasti ole ahminut aikoihin! Tavallaan olen tiennyt sen, mutta nyt se vasta pureutui tajuntaan. Elin pitkään siinä ajatuksessa, että en koskaan onnistu lopettamaan ahmimistani ja parantumaan syömishäiriöstä ja on ihan mahtavaa huomata että hei, se taitaa nyt ihan todella olla takanapäin!
Täälläkin olen ollut aika varovainen sanoessani, että olen oikeasti parantunut, sillä koko ajan olen pelännyt ja odottanut sitä repsahdusta. Alan vihdoin uskoa, että sitä seuraavaa ahmimista ei ole tulossa. Toki edelleen joskus tulee niitä huonoja kausia kun herkut maistuvat vähän liian hyvältä ja hetkeksi terveellisemmät elintavat unohtuvat. Tuo on kuitenkin asia erikseen, eikä liity syömishäiriöön millään tavalla.
Ahmimisen ja laihduttamisen kierteen loppuminen ei suinkaan ole ainoa asia, joka on muuttunut "syömishäiriöajoista". Muutokset ovat tapahtuneet niin pikkuhiljaa, että niitä ei ole ehtinyt edes tajuta. Onneksi nyt aletaan olla sellaisessa vaiheessa, että alan ymmärtämään miten pitkälle olenkaan päässyt :) Tässä postauksessa kerronkin asioita jotka ovat nykyään toisin verrattuna aikaan kun sairastin syömishäiriötä, vaikka siitä ei vielä niin kauaa olekaan.
Ja sen verran täytyy alkuun sanoa, että vertaan tässä vain ja ainoastaan omaa tekemistäni ja sitä, miten omasta mielestäni olen muuttunut parempaan suuntaan verrattuna entiseen. Se ei tarkoita, että joku piirre olisi jollakin muulla jotenkin huono tai negatiivinen :)

Positiivisuus
Pidin itseäni pitkään hyvin negatiivisena ihmisenä. Nyt vasta tajuan, että tämäkin oli osaltaan syömishäiriön syytä. Viime vuosina suhtautumiseni itseeni oli todella pessimistinen ja negatiivinen. En halunnut kokeilla uusia juttuja, koska "en kuitenkaan osaa". Kaikki uusi pelotti ja ennen kaikkea pelkäsin epäonnistumista. Onneksi negatiivisuuteni kohdistui "vain" itseeni, mutta se varmasti lisäsi huonoa mielialaani entisestään. Ajattelin herkästi negatiivisesti myös sellaisista asioista, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Saatoin myös valittaa asioista jonkun verran, joten olin varmaan ajoittain aika raskasta seuraa. Usein omalla asenteellaan tekee asioista negatiivisia tahtomattaan ja minä tein itselleni juuri näin.

Nykyään minulla on valtava halu kokea ja oppia uutta. Teen parhaani, että en seiso oman itseni tiellä ja tulevaisuudessa onkin tulossa paljon kivoja juttuja, joita en aikaisemmin olisi osannut edes kuvitella! Aikaisemmin määrittelin epäonnistumiseni jo ennen yrittämistä. Nykyään uskon itseeni paljon enemmän. Tässä on tietenkin edelleen tekemistä, mutta ero entiseen on todella huomattava. Yritän myös nykyään suhtautua kaikkeen positiivisemmin kuin ennen ja löytää sen positiivisen puolen joka asiasta. Nuorempana olin todella iloinen ja positiivinen jatkuvasti, mutta kadotin tämän puolen itsestäni pitkäksi aikaa. Onneksi nyt olen taas saanut oman itseni tällä(kin) saralla takaisin! :)



Yleinen mieliala
Tämä osittain toki liittyy edelliseen, mutta haluan tuoda mielialani vielä erikseen esille. Minulla ei koskaan ole todettu masennusta, mutta olen aika varma että syömishäiriön aikoihin olin myös masentunut. Mikään ei kiinnostanut ja olin todella apea ja surumielinen koko ajan. En hymyillyt tai nauranut aidosti kovinkaan usein, vaan kaikki positiiviset tunteet tuntuivat väkisin väännetyiltä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin hyvin usein itkin itseni uneen. Usein minuun iski suuri epätoivo ja suru ja se purkautui kyynelten muodossa ennen nukkumaanmenoa.

Nyt huomaan olevani paljon iloisempi ja onnellisempi. Nautin aidosti ihmisten seurasta ja monet ystävyyssuhteistani ovatkin parantuneet viime aikoina, kun olen taas pystynyt panostamaan niihin enemmän. Pienet vastoinkäymiset eivät herätä enää minussa voimakkaita reaktioita ja mielialani on paljon tasaisempi nykyään.



Vaatteet
Tämä asia on kokenut suurimman muutoksen viime viikolla! En ole koskaan ollut kireiden vaatteiden ystävä. Tämä kuitenkin tietenkin kärjistyi syömishäiriön aikoihin huippuunsa. Kaikki vaatteeni olivat mahdollisimman löysiä ja mielellään mustia. Kuten varmasti muistatte, opiskelen liikunta-alalla. Olin lähes ainoa, joka ei koskaan tullut kireissä urheiluvaatteissa kouluun. Sen sijaan kuljin huppareissa ja collegehousuissa joka päivä. Vasta nyt joitakin vaatteita sovittaessani olen huomannut, miten isoihin vaatteisiin yritinkään piiloutua.

Viime viikolla tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut... Nimittäin minä menin ihonmyötäisessä topissa salille! Saattaa kuulostaa pieneltä, mutta en vieläkään voi edes uskoa tätä! Ensimmäistä kertaa elämässäni puin päälleni tiukan topin ihmisten ilmoille. Parasta oli se, että totesin, että vatsani ei edelleenkään ole mikään pyykkilauta, mutta silti päätin uskaltautua. Voi, mikä voittajafiilis tuollaisesta pienestä asiasta tulikaan! Nyt mieleni tekeekin uudistaa koko vaatekaappini ja hankkiutua eroon niistä "säkeistä" joita ennen käytin. Tuskin tulen koskaan liikkumaan niissä kireissä topeissa kovin usein, mutta jo se, että en pidä ajatusta täysin mahdottomana on suuri saavutus! Tässä tietenkin pahinta oli se, mitä itse ajattelin itsestäni. Kukaan tuskin salilla tai muuallakaan kiinnittää muiden vaatetukseen juuri huolimatta. Itselleni pahinta oli se, että näin itseni peilistä yhtään kireämmässä vaatteessa.



Treenit
Olen kertonut ennenkin, että syömishäiriön aikoihin kadotin lähes kokonaan liikunnan ilon. Aikaisemmin olin aina rakastanut liikuntaa ja harrastanut sitä todella paljon. Yhtäkkiä liikunta olikin vain keino kuluttaa kaloreita ja laihtua. Luonnollisesti jos motivaatio on ainoastaan painonpudotukseen perustuva, on aika vaikeaa pysyä motivoituneena. Olen edelleen tosi yllättynyt, miten äkkiä rakas harrastus muuttuikin pakkopullaksi, kun sitä teki vääristä syistä. Lopetin myös kilpaharrastukseni, koska vaadin itseltäni liikaa, enkä kestänyt epäonnistumisia. Kilpailutilanteissa pilasin omat mahdollisuuteni haukkumalla itseäni pienestäkin virheestä. Nyt ymmärrän, että tuokin liittyi syömishäiriöön ja sen kautta luomiini epärealistisiin odotuksiin itseäni kohtaan.

Nykyään liikunta on ihanaa. Tavallaan se on ollut sitä koko ajan, mutta tavallaan kuitenkaan ei. Uskallan asettaa tavoitteita itselleni, sillä en enää pelkää epäonnistumista. Aikaisemmin en halunnut kokeilla uutta, tai harjoitella uusia juttuja, koska itsetuntoni tuntui romuttuvan jokaisesta epäonnistumisesta. Vasta tässä kuussa olen uskaltanut asettaa treenitavoitteita. Olen myös alkanut haaveilla kilpailemisesta taas. En tiedä vielä, missä lajissa haluaisin kilpailla, mutta mukavaa olisi taas kokea se kilpailutilanne ja sen tuottama jännitys :)




Herkuttelu
Minun ja herkkujen suhde on ollut hyvin vaihteleva ja viha-rakkaussuhde kuvaa tätä erityisen hyvin. Niin kuin tiedättekin, minun syömishäiriööni kuului ahmimista. Herkkujen suhteen vaihtoehtoina oli joko totaalikieltäytyminen pitkäksi aikaa (tai mikä kenellekin pitkä on, itse pystyin yleensä ihan maksimissaan kahteen viikkoon), tai herkkujen ahmiminen monta päivää putkeen niin, että en jaksanut edes nousta sängystä. En uskaltanut syödä yhtä suklaapatukkaa, tai tarjottua pullaa, koska pelkäsin että siitä alkaa ahmimisen kierre. Ja usein alkoikin.

Pitkän ja kivisen taipaleen jälkeen nyt ollaan siinä pisteessä, että olen löytänyt herkutteluun rentouden. Vihdoinkin! Nykyään saatan ostaa suklaapatukan tai jäätelön vain siksi, että minusta tuntuu siltä. Saatan myös pitää suurempia herkkupäiviä, mutta silloinkin lopetan silloin, kun minusta tuntuu siltä sen sijaan, että kaikki ostetut herkut olisi pakko syödä. Suhteeni herkkuihin alkaa vihdoin olla terve ja ainakin omasta mielestäni toimiva. Ainakin tämä tyyli sopii minulle. Joskus herkuttelen enemmän, joskus vähemmän. Tällaisesta tyylistä muistan haaveilleeni syömishäiriöaikoina.


Paino
Laihdutusaiheisessa blogissa paino usein kiinnostaa, joten kerrotaan vähän siitäkin. Syömishäiriö ei minun kohdallani siis aiheuttanut laihtumista, vaikka sitä kovasti yritin. Ahmimisen ja laihduttamisen kierre aiheutti sitä, että muutaman kilon sisällä painoni vaihteli koko ajan. Saatoin saada esimerkiksi pari kiloa pois ja sitten ahmin sen verran, että ne pari kiloa tulivat korkojen kera takaisin. Tästä syystä pikkuhiljaa painoni nousi.
Painoni ei edelleenkään kovin nopeaa liiku, ainakaan alaspäin. Nykyään minulla ei onneksi kiire olekaan. Pääasiassa painoni on nyt pysynyt samana, mikä on oikeastaan ollut positiivinen havainto. Olen yrittänyt nyt syödä enemmän ja pelkoni siitä, että painoni ampaisisi heti nousukiitoon ei ole (ainakaan vielä) toteutunut. Edelleen energiansaanti on vähän miinuksen puolella ja siitä syystä painoni tippuu superhidasta vauhtia. Tämä on kuitenkin minulle ihan ok, sillä olen ihan tyytyväinen nykyiseen painooni :)



Ruokavalio
Luonnollisesti myös ruokavaliooni on tullut suurta muutosta. Laihdutusjaksoilla ruokavalioni oli aivan liian tiukka. Näin jälkikäteen ajateltuna siinä ei ollut juuri mitään järkeä. Koin todella huonoa omatuntoa pienistä asioista, kuten kastikkeista, juustosta leivän päällä, maitolasillisesta ruuan yhteydessä ja lorauksesta öljyä paistamisen yhteydessä. Noiden välttelyn taustalla ei ollut mikään järkevä ajatus, mutta sillä hetkellä se tuntui ainoalta oikealta ratkaisulta. Muutenkin olin itseeni tyytyväinen, mitä pidempään pystyin olemaan syömättä ja mitä vähemmän söin, niin kamalalta kuin se nykyään kuulostaakin.

Onneksi nuo ajat ovat takanapäin! Nykyään, vaikka edelleenkin ruokavaliossa on tekemistä, erityisesti rasvojen saannissa ja riittävässä energiansaannissa, niin voisin silti sanoa, että hyvin menee. Nykyään minua ärsyttää, jos syön aivan liian vähän, tai pidän pitkiä taukoja ruokien välillä. Ihan oikeasti yritän nostaa sitä energiansaantia, vaikka se välillä vaikealta tuntuukin! :D Olen taas alkanut juoda maitoa ruokajuomana välillä, koska minusta se maistuu hyvältä. En myöskään pode huonoa omatuntoa juustoista, kermoista tai kastikkeista. En niitä edelleenkään joka päivä syö, mutta voisin, jos haluaisin!



Tässä siis muutamia asioita, jotka ovat selkeästi muuttuneet syömishäiriöstä parantumisen myötä. Niinhän se usein on, että jälkikäteen asiat näkee vähän eri tavalla. Suurin osa näistä kohdista oli sellaisia, jotka olen ymmärtänyt vasta näin jälkikäteen. Olen tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että olen päässyt tähän pisteeseen! :)
Onko siellä ruudun takana muita syömishäiriöstä toipuneita? Millaisia muutoksia olette huomanneet omalla kohdallanne?

Hyvää viikonloppua!:)

Kuvat: Pixabay.com tai pexels.com

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Kehonkoostumusmittaus - kevään tulos!

Heippa!

Vihdoinkin koitti se päivä, kun pääsin kehonkoostumusmittaukseen! Koko ajan olen ajatellut, että toukokuussa käyn katsomassa kevään edistyksen. Kerrankin mittaukseen teki mieli mennä, koska tiesin edistyneeni joulukuuhun verrattuna, jolloin viimeksi tein mittauksen. Huhtikuun alusta lähtien olen tosin jumittanut paikoillani, enkä päässyt kevään tavoitteitani edes kovin lähelle. Siitä huolimatta olen tähän kevääseen erittäin tyytyväinen, oli tulos sitten mitä tahansa!

Ennen kuin kerron tulokset, pitää vielä sanoa sen verran, että joulukuussa otettu mittaus ei ole täysin vertailukelpoinen, koska se on otettu valmistautumatta ja ihan eri kellonaikaan kuin kevään mittaus. Suuntaa-antava se on silti!
Joulun tulosta enemmän minua kiinnostaa verrata tasan vuoden takaiseen tulokseen. Viime keväänä (vaikka en hirveästi muista, mitä silloin tein oikein), sain tähän aikaan parhaan tuloksen, mitä koskaan on tullut. Sen jälkeen tuli kesä ja jouduin taas syksyllä aloittamaan lähes alusta. Toivomukseni ennen kehonkoostumusmittausta oli, että olisin mennyt vuodentakaisen itseni edelle. Ainakin töitä olen tehnyt mielestäni enemmän!



Aloitetaan vertaamalla viime joulukuun tulokseen! Hyvät jutut vihreällä, huonommat punaisella.

12.12.2017 vs 18.5.2018

Paino: -3,7kg
Lihasmassa -400g
Rasvamassa -2,7kg
Painoindeksi -1,5
Rasvaprosentti -2,7%

Tuloksessa ei oikeastaan ollut mitään yllätyksiä. Osasin odottaa tällaista tulosta, mutta silti vähän toivoin suurempaa muutosta. Lihasmassan lähteminen tietenkin vähän harmittaa ja se on oikeastaan ainoa, mikä myös yllätti! Voimatasoni ovat kuitenkin reilusti kasvaneet tämän kevään aikana, ehkä sitten hermotuksen paranemisesta johtuen. Tavoitteenahan aina on pitää se lihasmassa edes samana, ellei jopa nostaa sen määrää. Tänä keväänä se ei toteutunut. Ihan kaikki paino ei tämän mittauksen mukaan ole lähtenyt rasvasta, mikä olisi aina tietenkin tavoitteena. Rasvaprosentin toivoin olevan vähän pienempi.

Sitten ainakin omasta mielestäni kiinnostavampi tulos, eli vuoden takaiseen vertaus!

19.5.2018 vs 18.5.2018

Paino -2,4kg
Lihasmassa -900g
Rasvamassa -900g
Painoindeksi -1
Rasvaprosentti -0,3%

Juu-u... Tässä erinomainen esimerkki siitä, miten se paino ei kerro kaikkea! Vuosi sitten painoin lähes kaksi ja puoli kiloa enemmän kuin nyt, mutta rasvaprosenttini oli käytännössä sama. Voisi siis sanoa, että olin viime vuonna paremmassa kunnossa kuin nyt. Erityisen harmillista on lihasmassan häviäminen lähes kilon verran. Sitä lähdetään nyt sitten pikkuhiljaa palauttelemaan ja tietenkin mennään myös ohi!
Ikävää, että en sen tarkemmin muista, mitä tein viime keväänä toisin. Onneksi on tämä blogi, niin voi palailla viime kevään tunnelmiin. Sen kuitenkin muistan, että viime keväänä olin onnistunut pudottamaan rasvaprosenttia ja samalla kasvattamaan lihasta!

Tällainen on tämän kevään tulos. Joulukuuhun verrattuna yllätyksiä ei tullut, ainakaan hyvään suuntaan. En ole pettynyt, mutta en myöskään ole erityisen tyytyväinen :D
Viime kevääseen verrattuna olen jopa vähän pettynyt. On harmillista, että viime kesänä heitin tuon tähän asti varmaan parhaimman tilanteen hukkaan. Ties missä tilanteessa olisin nyt, jos olisin jatkanut sitä viime kevään meininkiä!
Saa nähdä, milloin seuraavan kerran menen kehonkoostumusmittaukseen ja mikä tulos on silloin! Se on kuitenkin varmaa, että tulevana kesänä tämänhetkistä tilannetta ei heitetä hukkaan, vaan siitä parannetaan! ;)

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

En tiedä laihdutanko enää

Moi,

Olen miettinyt viime aikoina aika paljon laihduttamisen lopettamista: olenko lopettanut laihduttamisen? Kuinka arkeni eroaa laihduttamisesta, vai eroaako se? Vai ehkä laihdutan edelleen sittenkin?
Olen kirjoitellut lähiaikoina useampia luonnoksia, jotka ovat jääneet julkaisematta, joten en muista ihan tarkalleen, mitä olen täällä oikeasti sanonut ja mitä en. Kuitenkin varmuuden vuoksi sanottakoon siis, että nyt huhtikuun viimeiseltä viikolta tähän päivään olen oikeastaan "unohtanut" kokonaan laihduttaa. Tämä on ihan hyvä juttu ja ihanaa huomata, että minäkin osaan elää rennommin. En siis ole noudattanut mitään ruokavaliota ja olen syönyt mitä mieli on tehnyt ja liikkunut niin kuin mieleni on tehnyt.
Onneksi vuosien laihduttaminen ja opiskelemani ala on tehnyt sen, että perusruokailuni koostuu pääasiassa terveellisistä ainesosista ja rakastan liikuntaa, joten ruokailut ja liikunnat onneksi ovat ja pysyvät elämässäni huolimatta siitä, laihdutanko vai en.


Kuumalla säällä tekee mieli raikkaampaa välipalaa

Koen olevani ihminen, jolle kaikenlainen suunnittelemattomuus ja tietämättömyys on tuskaa. Siksi olenkin ollut hieman hämmentynyt tästä viime viikkojen olemisestani. Tarvitsen aina joka asiassa selkeät suuntaviivat, jotta kokisin oloni hyväksi. Siksi haluaisin kovasti tehdä itselleni selväksi esimerkiksi sen, että laihdutanko vai en. Onko tämä vain hetkellinen "loma" laihdutuksesta, vai pysyvä tapa elää? Entäs sitten se lihasten kasvatus, jonka piti olla seuraava tavoitteeni? Paljon on kysymyksiä, eikä yhtään vastauksia.

Smoothiet ja smoothiebowlit ovat tällä hetkellä suosikkijuttuni! 

Laihdutusvuosieni aikana olen usein miettinyt, mitä laihduttamisen lopettaminen minulle tarkoittaisi. Kun olin vasta aloittanut laihduttamisen ja tapani laihtua oli vain liian vähän syöminen, olin ihan varma että laihdutuksen lopettaessani söisin mitä haluaisin ja milloin haluaisin. Ehkä ihan hyvä, että tämä ajatus ei ole toteutunut. Kun laihdutuskeinot ovat muuttuneet järkevämmiksi, myös ajatus laihdutuksen lopettamisen jälkeisestä ajasta on muuttunut. Mielessä on käynyt myös se, että ehkä mikään ei radikaalisti muutu. Ruuan määrä lisääntyy ja ruokavalio muuttuu rennommaksi, mutta muuten kaikki pysyy oikeastaan ennallaan, sillä tästä on tullut jo elämäntapa.


Käyn edelleen puntarilla ja toivon edelleen painon putoavan. Nyt on vain niin paljon muuta mielen päällä, että varsinainen laihdutusajattelu on jäänyt taka-alalle. Onneksi. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että laihduttaminen ei ole loppunut, vaan on vain hetkellisesti prioriteettilistallani matalammalla? Kunpa osaisin vastata itse itselleni asettamiini kysymyksiin! Pitkästä aikaa minulla ei ole tavoitteita painon suhteen, eikä selkeitä suunnitelmia painon pudottamiseksi.Päin vastoin, olen lisännyt selkeästi syömäni ruuan määrää. Samaan aikaan kun tämä on ihanaa, niin tämä on myös aika ikävää. Kuten sanottu, tarvitsen suunnitelmia, muuten tunnen oloni ahdistuneeksi helposti. Hassua, että jos en stressaa itse laihduttamisesta, stressaan näköjään siitä, että en laihduta :D
Luulen, että tämä hämmentymiseni johtuu siitä, että laihdutus on ollut niin kauan osa identiteettiäni. Kenties elän tällä hetkellä jonkunlaista siirtymisvaihetta, en tiedä. Kun on vuosia laihduttanut, tuntuisi todella oudolta olla laihduttamatta ja keskittyä muihin juttuihin. Voi olla, että pian uskallan siirtyä elämässä eteenpäin, mutta siihen asti koen tällaista pientä epätietoisuutta ja jopa ahdistusta siitä, että en tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Tämä on todella uusi ja erilainen tilanne minulle, joten en oikein osaa selittää itsellenikään tämänhetkisiä fiiliksiä.

Viikonloppuna tuli syötyä vähän mitä sattuu, mutta eipä se nyt haittaa :)

Kehonpainotreeneihin ja ulkotreeneihin syttynyt innostukseni on onneksi pysynyt edelleen yllä. Usein odotan päivän treeniä hyvin malttamattomasti, enkä malta odottaa sitä, kun voin sanoa oppineeni uusia juttuja ja kehittyneeni. Mielenkiintoinen huomio on ollut se, että nyt olen alkanut syömään viisi kertaa päivässä, eikä herkkujen ostamattomuus tunnu missään. Ehkä "kielletty hedelmä"-ajattelu pitää paikkansa. Kun herkut olivat kiellettyjä, niitä teki mieli ja nyt niitä ei teekkään, sillä voisin hetkenä minä hyvänsä mennä niitä ostamaan. Kuten edellisessä kappaleessa jo mainitsinkin, olen alkanut syömään enemmän kuin ennen. Kenties olenkin siirtymässä kohti lihastenkasvatustavoitteitani? En ehkä ole vielä ihan täysin valmis luopumaan laihduttamisesta, mutta alan olla valmis siirtymään pikkuhiljaa kohti muita juttuja.

Tekstistä tuli varmaan yhtä sekava kuin mitä ajatukseni tällä hetkellä ovat! Kuvatkaan eivät välttämättä liity kovin läheisesti tekstiin, mutta koska kerrankin olen muistanut ottaa kuvia niin laitetaan ne nyt sitten tähän :D Odotan innolla sitä, että saan jälleen suunnitelmat ja tavoitteet itselleni selväksi. Siihen asti yritän parhaani nauttia tästä rentoudesta ja epätietoisuudesta!

maanantai 14. toukokuuta 2018

Kesän treenitavoitteet!

Heippa!


Tulevalle kesälle minulla on vähän erilaisia tavoitteita. Kerroinkin aikaisemmin, että olen yhtäkkiä innostunut kehonpainotreeneistä, vaikka aikaisemmin minulla ei ole ollut niitä kohtaa lainkaan kiinnostusta. Tämä ihana aurinkoinen sää on varmasti yksi iso syy :) Olen nyt jo tehnyt muutamia kehonpainotreenejä ulkona. Lupasinkin jakaa myös teille jonkun ulkotreenin ja se löytyy nyt tämän blogin Facebookista. Sinne tulen mahdollisesti jakamaan muitakin ulkotreenejä kesän aikana, joten ottakaahan seurantaan, jos kiinnostaa :) Tuo nyt jakamani treeni oli ensimmäinen puistotreeni jonka tein ja se kyllä tuntui seuraavana päivänä!

pexels.com


Ehkä täältä blogistakin on käynyt ilmi, että olen tosi huono tekemään asioita, jos minulla ei ole selkeitä tavoitteita. En oikein osaa esimerkiksi liikkua vain siksi, että se olisi mukavaa (vaikka se onkin). Haluan aina jonkun konkreettisen tavoitteen, oli se sitten tulosten parantaminen, kaloreiden polttaminen, tai vaikka vain ajatusten tyhjentäminen. Tästä syystä en siis voi vain alkaa tekemään kehonpainotreenejä, vaan haluan päättää jo valmiiksi, mitä haluan saavuttaa.
Olenkin siis miettinyt muutamia liikkeitä ja temppuja, jotka toivon osaavani elokuun loppuun mennessä. Tässä ne tulevat:

- Pistoolikyykky molemmilla jaloilla, ainakin kolme toistoa. Lähtötasona on, että oikealla jalalla saan melkein yhden puhtaan suorituksen, vasemmalla en meinaa päästä ylös ilman tukea

- Läpsypunnerrus - eli siis punnerrus polvet ilmassa ja käsien läpsäyttäminen yhteen ilmassa. Jalat pysyvät koko ajan maassa.

- Walk over - En tiedä tälle suomenkielistä hyvää nimitystä. Haluan siis oppia liikesarjan, jossa ensin teen siltakaadon (onnistuu jo) ja silta - asennosta ponnistan jalat vartalon yli niin, että pääsen taas jaloilleni.

- Leuanveto - 6 toistoa (ainakin). Tavoitteenani on joskus saada 10 leukaa ilman apuvälineitä. Aloitetaan kuitenkin maltillisemmin, kuudesta toistosta. Tällä hetkellä saan 3 leukaa ja neljäs jää vain hieman vajaaksi. Tässä on muuten tullut kevään aikana todella paljon parannusta, koska syksyllä en saanut yhtäkään puhdasta leukaa! :) EDIT: Olin luonnostellut tätä postausta jo aikaisemmin tällä viikolla. Nyt kuitenkin kävi niin, että sain jo toissapäivänä jo viisi puhdasta leuanvetoa! Joten nostetaan tavoite suoraan kymmeneen, en vieläkään voi uskoa todeksi, että saan viisi leuanvetoa tehtyä putkeen!

Näiden tavotteiden lisäksi yritän kehittää myös kestävyyttä ja nopeutta enemmän kuin ennen, sillä ne ovat jääneet vähän taka - alalle.

En aio unohtaa myöskään salitreenejä. Aloitin nyt kuuluisan Arnoldin Golden six - treeniohjelman, joka on siis yksijakoinen salitreeni, jossa tehdään kuusi raskasta liikettä ja treenataan koko vartalo kerralla. Päädyin tähän, koska kesän aikana salille on vaikeaa päästä ja ehtiä (olen kesän kotipaikkakunnalla, jossa salille on pidempi matka ja kesätyöt vievät aikaa), joten haluan treeniohjelman, joka kehittää koko vartaloa. Olen myös aina halunnut testata tätä kuuluisaa treeniä. Nyt kahden treenin perusteella vaikuttaa ihan hyvältä. Taidan silti tehdä eri päivänä myös vähän eristäviä liikkeitä, koska tuntuu oudolta tehdä noin vähän liikkeitä lihasryhmää kohden! :D

Oletteko te kehonpainotreenien ystäviä? Tuleeko kesällä treenattua, vai nautitteko vain (toivottavasti) lämpimistä keleistä?:)
Aurinkoista viikkoa kaikille, nautitaan nyt hyvistä säistä kun voidaan!;)

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Missä mennään?

Moi,

Jotta saisin hieman selvyyttä omiin ajatuksiini ja ehkä myös niille, jotka haluavat seurailla elämääni ja ajatuksiani tätä kautta, päätin pitkästä aikaa kirjoittaa perinteisen kuulumispostauksen. Tuttu juttu, tykkään jakaa kuulumiset osiin ja niin teen myös nyt. Käydään läpi fiilikseen, ruokavalioon, treeneihin ja tuleviin kuukausiin liittyviä kuulumisia! :)





Aloitetaan fiiliksestä, koska se selittää paljon myös seuraavia kappaleita. Olen siis pari viime viikkoa ollut kokonaan laihduttamatta. Kerroinkin aikaisemmin, että mitään tietoista päätöstä tähän ei liittynyt, vaan kaikenlaisen kiireen ja muun elämän ohella yhtäkkiä laihdutus jäi hieman taka-alalle. Tähän liittyy myös edelleen se muutaman viikon takainen repsahdus, jonka jälkeen palaaminen ruokavalion ja treeniohjelman noudattaminen ei ole enää maistunut. Kauaskantoiset seuraukset sillä repsahduksella, mutta ei välttämättä negatiiviset sellaiset!
Laihduttaminen on jo monta vuotta valitettavasti ollut tärkeyslistallani kärkipäässä, eikä sen lopettaminen tai jättäminen taka-alalle ole ollut vaihtoehto. Nytkin toki laihdutustavoitteet ovat mielessä, mutta esimerkiksi ystävien näkeminen, kouluhommat ja tulevaisuuden suunnitelmien laatiminen menevät edelle. Aivan yhtäkkiä!
Mielialani on ollut todella hyvä ja on vaikeaa sanoin kuvailla, miten outo tilanne tämä minulle onkaan. Olen voinut käydä terassilla ystävien kanssa, syödä jäätelöä silloin kun huvittaa ja muutenkin olen mennyt hyvin fiilispohjalta viime aikoina. Jonkunlainen tasapaino on taas ainakin joksikin aikaa selvästi löytynyt.

Sitten ruokavalioon liittyviä kuulumisia. Kerroinkin, että olen nyt mennyt hyvin rennolla meiningillä. Ruokavalion suhteen olen keskittynyt pääasiassa siihen, että söisin tarpeeksi. En ole laskenut kaloreita tai miettinyt sen kummemmin, olen kuunnellut kehoani ja antanut sille ravintoa säännöllisin väliajoin. Tämä on johtanut siihen, että vaikka olen sallinut itselleni myös herkuttelun, niin mieli ei ole juurikaan tehnyt herkkuja! Ja mikä oudointa... Minulla on kaapissa tuliaisina saatuja lempiherkkujani, joiden olemassaolo on todella harvinaista ja silti ne ovat pysyneet kaapissa (!!!). Minulla ei koskaan ole voinut olla kaapissa mitään herkkuja yhtä päivää pidempään, saati sitten tuollaisia herkkuja, joita harvemmin saa. Enkä ole kieltänyt itseltäni näiden syömistä, mutta olen vain säästellyt niitä oikeaan hetkeen. Niin outoa, mutta hyvällä tavalla! Vaikeaa kirjoittamalla välittää sitä onnellisuutta, minkä tämä pieni, mutta minulle suuri onnistuminen tuokaan!
Ruokavalion rentouden taustalla on myös se, että tämä kuukausi menee reissatessa paikkakunnalta toisella, minkä vuoksi on vaikeaa seurata mitään tiettyä ruokaohjetta. Oikeastaan ihan hyvä juttu, että nyt ei ole ollut mahdollista noudattaa ruokavaliota, sillä olen huomannut pystyväni olemaan ilmankin. :)

Treenien(kin) osalta on tapahtunut jotain kummallista. Kuntosali on edelleen minulle rakas harrastus, mutta en ole käynyt salilla useampaan viikkoon! En vain ole yksinkertaisesti ehtinyt ja minun asenteeni usein on se, että jos en saa viikon treenejä täyteen, ei ole intoa välttämättä mennä ollenkaan. Tämä kesän tulo on kuitenkin herättänyt kiinnostukseni hieman erilaiseen treenaamiseen. En ole koskaan ollut kehonpainoharjoittelusta kiinnostunut. Se ei vain ole oikein ollut minun juttuni. Aivan yhtäkkiä, voisi oikeasti sanoa, että yhden yön aikana minulle nousi suuri kiinnostus kehonpainotreenejä kohtaan. Olen nyt tehnytkin useampia puistotreenejä ja on ollut hienoa tehdä välillä vähän erilaista treeniä. Myös ulkona voi treenata tehokkaasti ja ilman välineitä! Jos teitä kiinnostaa, voin laittaa blogin Facebook - sivulle joidenkin ulkotreenien ohjeita?:)
Ajattelin kesän aikana keskittyä tällaisiin kehonpainojuttuihin vähän enemmän ja asettaa tiettyjä tavoitteita, joita haluan kesän aikana oppia. Tiedättekö sen tunteen, kun on jostakin uudesta asiasta ihan innoissaan? Minulla on nyt se tunne tästä treenaamisesta! :)
Salitreenejä ei kuitenkaan unohdeta ja aion jo tällä viikolla käydä hieman muistuttelemassa itseäni lihasteni olemassaolosta kuntosalin puolella :D


Koska tässä kirjoitellaan kuitenkin hyvin pitkälti laihdutusasiaan liittyvää blogia, niin paino saattaa joitakin kiinnostaa. Pelkäsin, että tällainen rennompi eläminen vaikuttaisi heti negatiivisesti painooni ja veisi edistyksen pois. Onneksi näin ei ole käynyt! Paino on pysynyt samana nyt koko ajan. Toki edelleen toivoisin painon putoavan, mutta pääasia on, että se ei nouse. Olen luottavaisin mielin, että kesällä saan viimeiset kilot pudotettua :) Minusta tämä kertoo siitä, että keho kyllä kertoo milloin se tarvitsee energiaa ja milloin ei. Kehoa kuuntelemalla painonhallinta onnistuu kyllä. No, paraskin puhuja minä olen, kun olen nyt vasta hetken kuunnellut kehoani ja yleensä olen vain sivuuttanut sen kaikki viestit :D
Hieman jo kerroinkin tulevien kuukausien suunnitelmista, mutta tässä vielä vähän yhteenvetoa... Eli ruokavalion suhteen jatkan ehkä näin kuin nytkin, jos vain pystyn. Liikunnan suhteen yritän taas palata kuntosalille ja myös jatkaa näitä ulkotreenejä, joista nyt olen innostunut. Painoa olisi tarkoitus tiputella vielä, mutta tämä toukokuu on ehkä vähän liian kiireinen kuukausi painonpudotukseen. Kesällä sitten viimeistään! :)
Tarkoitus olisi myös käydä kehonkoostumusmittauksessa piakkoin. Odotan erittäin innolla, mitä mittaus sanoo ja olenko edistynyt yhtään! Luonnollisesti kerron myös teille sitten miten käy ;)

Ei muuta kuin aurinkoista päivää kaikille teille!<3

Ps. Linkkasin Facebook-sivulle (linkki ylempänä treenikuulumis-kappaleessa) Youtube-videon hyvin tärkeästä aiheesta. Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos koskaan on vaikeuksia hyväksyä omaa itseään tai kehoaan sellaisena kuin se on :)

lauantai 5. toukokuuta 2018

Voisinkohan minäkin joskus oikeasti lopettaa laihduttamisen?

Huomenna, eli 6.5. vietetään taas vuosittaista Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivää. Kuulin tästä päivästä ensimmäistä kertaa kolme vuotta sitten ja sen jälkeen olen aina "viettänyt" tätä päivää ja niin aion tehdä myös jatkossa. Jos kiinnostaa lukea aikaisemmat postaukseni tähän päivään liittyen, ne löytyvät tämän ja tämän linkin takaa. Älä laihdta - päivästä löytyy lisätietoja Syömishäiriöliiton nettisivuilta täältä.

En edes tiedä mistä aloittaa, sillä tänä(kin) vuonna tämä päivä herättää hyvin paljon ajatuksia ja tunteita. Tätä päivää voi tottakai viettää millä motiivilla tahansa, mutta minulle se on näinä kolmena vuotena joka kerta ollut niin sanottu vapaapäivä laihdutuksesta. On todella ikävää, että en tänäkään vuonna voi sanoa lopettaneeni laihduttamista. Muistan viime vuonna tekstiä kirjoittaessa toivoneeni, että tänä vuonna tilanne olisi toinen. Samaa muistelen toivoneeni myös kolme vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä päivästä. Vaan tässä sitä taas ollaan, edelleen vaaditaan tällainen tietty päivä laihduttamisen lopettamiseksi edes hetkeksi.



Kuten pidempään lukeneet tietävätkin, minä aloitin laihduttamaan vuonna 2013, eli nyt jo yli viisi vuotta sitten. Minulla ei ollut ylipainoa, olin normaalivartaloinen, urheilullinen ihminen. Olen sitä edelleen, vaikka välissä kävinkin ahmimisen takia jo hieman ylipainon puolella (jos painoindeksiä tuijotetaan). Ja edelleen tilanne on sama, vaikka nykyään laihdutankin paljon fiksummalla tavalla. Ahmimisen kautta oireilu on ohi, kitukaloreilla eläminen on ohi ja liika ankaruus itseä kohtaan on (melkein) ohi. En tiedä, onko taustalla vielä syömishäiriöajattelu, koska painonpudotus on edelleen niin kovin tärkeää. Vai onko nykyään ihan normaalia laihduttaa jatkuvasti ja olla milloin milläkin dieetillä? Uskon, että myös laihduttamiseen voi tietyllä tavalla jäädä koukkuun. Minusta ainakin tuntuu, että minulle on käynyt niin. On hyvin pelottava ajatus, että koskaan osaisi lopettaa laihduttamista. Ei kilojen tuijottamisen pitäisi olla elämässä niin suuressa roolissa. Tällainen Älä laihduta - päivä on mielestäni niin tärkeä asia, koska se saa edes yhtenä päivänä vuodessa kyseenalaistamaan oman laihduttamisen.

On hyvin vaikeaa selittää niin itselleni kuin muillekin, miksi edelleen laihdutan. Kun siihen kierteeseen joutuu, ei olekaan niin helppoa enää päästä pois. Ei ole kyse siitä, ettenkö olisi koskaan yrittänyt lopettaa laihduttamista. Lukemattomia kertoja olen suunnitellut lopettavani, yrittänyt lopettaa. Tunkenut puntarin syvälle kaapin perälle ja vannonut, että en ota sitä enää esiin. Yrittänyt unohtaa kaloreiden laskemisen ja syödä ruokaa ruokana. Liikkua vain siksi, että se tuntuu hyvältä, ilman taka - ajatuksia energiankulutuksesta. Kaikesta huolimatta palaan aina laihduttamiseen. Valitettavasti laihduttamisesta on tullut elämäntapa ja on vaikeaa enää elää laihduttamatta. On surullista, että omaa kehoa ei vain pysty hyväksymään sen kokoisena kuin se on, vaan on pakko saada ne muutamat kilot pois ja vasta sitten kuvittelee näkevänsä itsensä kauniina. Varmasti se työ tehdään pään sisällä, eikä laihduttamalla, mutta tämän asian kun saisi painumaan sinne alitajuntaan asti! Toivon, että jonain päivänä voin sanoa lopettaneeni laihduttamisen ihan oikeasti ja ennen kaikkea toivon, että tuo päivä koittaisi pian! Eteenpäin on onneksi menty ja aion edelleen jatkaa työn tekemistä oman kehoni hyväksymistä kohti.



Edelleen tahdon uskoa itseeni ja siihen, että jonain päivänä vielä opin hyväksymään itseni sen kokoisena kuin olen. Tänä vuonna olen päässyt valtavan paljon eteenpäin ja nyt ihan aidosti uskon, että jonain päivänä laihduttaminen ei enää kuulu elämääni. Myös tämä viikko on jo ollut suuri edistysaskel, sillä voin rehellisesti sanoa, että olen tällä viikolla keskittynyt ihan muihin asioihin kuin alle kulutuksen syömiseen ja laihdutukseen ylipäätään! En tiedä, onko se tämän Älä laihduta - viikon taikaa, vai mitä :D En missään vaiheessa tehnyt päätöstä lopettaa laihduttamista, yhtäkkiä vain aloin ottaa rennommin. Toivon, että pystyisin jatkamaan tällä linjalla myös tämän viikon jälkeen. Näin lyhyessäkin ajassa kuin muutamassa päivässä, on tuntunut ihanan rentouttavalta unohtaa hetkeksi laihduttaminen ja painon tarkkailu.

Kuten tämä postaus osoittaa, kamppailen edelleen tiettyjen ajatusten ja tapojen kanssa. Uskon, että samoin kuin kaikki elämäntapamuutokset, myös laihduttamisen lopettaminen vaatii harjoitusta ja kovasti työtä. Jos nyt tekisin päätöksen laihduttamisen lopettamisesta, voi olla, että ensi vuonna voisin jo viettää tätä päivää muissa merkeissä! Katsotaan, mikä ensi vuonna tänä päivänä on tilanne.
En uskalla luvata varmasti lopettaneeni laihduttamista, mutta sen lupaan, että aion tehdä parhaani laihduttamisen lopettamiseksi.


Miten sitten aion viettää Älä laihduta - päivää? Ensinnäkin en aio käydä aamulla vaa'alla, syön sellaisia ruokia, joita kehoni tuntuu tarvitsevan ja haluavan. Harrastan liikuntaa, jos siltä tuntuu ja kehoni jaksaa liikkua. Älä laihduta - päivän ideahan ei ole pelkästään olla laihduttamatta yhden päivän ajan, vaan myös arvostaa ja rakastaa omaa kehoaan. Aion yrittää viettää päivän kehoni viestejä kuunnellen ja omaa kehoani rakastaen. Aina en osaa rakastaa omaa kehoani tai kehua sitä, mutta jos nyt edes yhtenä päivänä tähän asiaan kiinnittäisi kunnolla huomiota!



Kuinka moni teistä on ajatellut lähteä mukaan Älä laihduta - päivään? Kuinka aiotte päivää viettää? :)
Oikein mukavaa viikonloppua ja tietenkin myös laihduttamatonta päivää kaikille!<3

Loppuun vielä painorauhan julistus... 


PAINORAUHAN JULISTUS 
Tämä julistus on ilosanoma jokaiselle, joka tuntee epävarmuutta siitä, kelpaako maailmaan sellaisena kuin on. 

Sen sijaan, että ottaisin omakseni ulkopuolelta tulevia määritelmiä tai vertaisin itseäni muihin, voin aloittaa päiväni kysymällä itseltäni, mitä minulle todella kuuluu ja mitä tänään tarvitsen?

Olen oivaltanut, että elämäni on liian arvokas heitettäväksi hukkaan uskomalla ympärillä metelöiviä arvostelevia ääniä. Mieluummin määrittelen itse, mikä on minulle parhaaksi. Olenhan itse oman itseni paras asiantuntija.

Haluan opetella katsomaan itseäni lempeämmin. Joka päivä on mahdollisuus kasvaa oman elämäni sankariksi. 
Se, ettei yritä muuttaa itseään vastaamaan jonkun muun luomia normeja, vaatii rohkeutta ja viisautta enemmän kuin yhdenkään ulkopuolisen vaatimuksen täyttäminen.

Myös Sinulla on oikeus hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. Myös Sinulla on oikeus nauttia elämästä. Sinulla on oikeus päättää, miltä näyttää ylläsi kauneus ja miltä tuntuu kehossasi hyvä olo. 

Sinulla on oikeus kuulla oman äänesi sanovan, että olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Sinulla on oikeus pysähtyä kuulemaan, mitä kehosi kaipaa. Sinulla on oikeus tehdä itsellesi hyvää syömällä sopivasti kehosi kaipaamaa ruokaa. Sinulla on oikeus liikkua ilosta.Sinulla on oikeus pyytää apua. Ja Sinulla on oikeus muuttua ja kasvaa.

Tämä päivä on juhla jokaiselle arvokkaalle, kauneuden ja elämän erilaisuuden juhla, juhla oikeudelle olla sellainen kuin on.

 Näillä sanoilla julistan Painorauhan -rauhan olla omankokoisensa! 

Susanna Raitamäki, Lounais-Suomen syömishäiriöperheet ry 2010

Oikeus olla ainutlaatuinen ja omannäköinen

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Missä dieetti meni pieleen?

Hei,

Oikein hyvää toukokuuta ja hyvää vappua näin jälkikäteen! Mennään suoraan asiaan... Toukokuunhan piti olla dieettini viimeinen kuukausi, mutta nyt en enää oikein tiedä missä mennään. Selvää on, että jossain on menty pieleen, kun motivaatio on hakusessa, treenit eivät kulje ja ruokavalio on vähän sinne päin. Uskon tietäväni, mistä tämänhetkinen tilanne johtuu, ja tässä postauksessa ajattelin hieman avata pohdintojani.
Kun aloin tammikuussa noudattaa ruokavaliota, ideana siinä oli pääasiallisesti se, että söisin tarpeeksi. Ongelmani on jo pidempään ollut se, että syön liian vähän. Tämä johtaa muun muassa siihen, että menetän lihasmassaa, herkuttelen liikaa ja olo on väsynyt ja vetämätön koko ajan. Luonnollisesti myöskään paino ei tipu tuollaisessa tilanteessa. Kun tein itselleni ruokavaliota, laitoin kalorit alkuun hieman alakanttiin kulutukseeni nähden ja tarkoituksena oli hiljalleen karsia energiaa pois, jotta painonpudotus jatkuisi. Alkuun kalorit olivat siis vain hieman vähemmän kuin kulutukseni. Tuo alakanttiin laittaminen oli silti todella suuri lisäys normaaliin syömiseeni. Vaikka energiamäärä oli kulutukseen nähden vähäinen, tuntui määrä kuitenkin todella suurelta ja minulla oli suuria vaikeuksia saada kaikki syötyä. Sen siitä saa, kun totuttaa kroppansa aivan liian pieneen energiamäärään!


Keho kyllä tottuu suurempiin ruokamääriin ja niin myös minun kehoni pikkuhiljaa teki. Kärsimättömänä karsin kuitenkin melko nopeasti hieman pois ruokavaliostani energiaa. Se oli toisaalta ihan hyvä päätös, sillä siinä vaiheessa oloni oli hyvin energinen, sillä "liian paljon" syöminen aiheutti ikävän täyden ja vetämättömän olon. Tuon ensimmäisen karsinnan jälkeen olikin dieettini osalta kaikista paras tilanne. Treenit kulkivat, jaksoin paljon paremmin kuin ennen ja painokin tippui hyvin hitaasti, mutta varmasti. Taas meni hetki, kun karsin vähän ruokavaliostani pois. Myönnän, tämän karsinnan tein ihan liian pian ja otin kerralla liikaa pois. Tämä karsinta oli se, missä uskon koko tämän dieetin menneen pieleen. Hassua, että minulla meni näin kauan tajuta tämä asia, koska vasta nyt huomaan tehneeni tässä kohtaa ratkaisevan virheen.

Ruokavaliota laatiessani tarkoitus ei missään nimessä ollut se, että tuijottaisin koko ajan paperia ja mittailisin ruokiani. Ei todellakaan. Vaikka tavoitteena painonpudotus olikin, oli tarkoituksena kuitenkin vielä enemmän opetella syömään tarpeesi, samalla kun paino putoaa. Minulle on vain helpompaa lukea ohjeita alkuun paperista, sillä muuten helposti huijaan itseäni, kuten tämäkin esimerkki osoittaa. Tosiaan siis ensimmäisen karsinnan merkkasin vielä ruokavaliooni. Laskin energiat uudestaan ja merkkasin tarkasti, mitä lähtee pois. Toisen karsinnan kohdalla en tätä tehnyt, vaan mietin vain päässäni sinne päin, mitä lähtisi pois. Erittäin huono idea minun kaltaiselleni ihmiselle, joka tarvitsee tarkat suunnitelmat!



Nyt vasta huomaan, että tuo toinen ruokavaliosta karsiminen oli oman mieleni huijaus. Sen sijaan, että olisin karsinut ruokavaliostani ja jatkanut sen noudattamista, palasin täysin vanhoihin tapoihini huomaamattani. Kuten myös sanottu, ei tuolle karsinnalle ollut vielä mitään syytä tuossa vaiheessa, sillä keho ei ollut vielä edes kunnolla tottunut edelliseen karsintaan. Omassa päässäni kuvittelin kuitenkin edelleen noudattavani ruokavaliota, koska en ahminut. Olen kai tottunut siihen, että ainoa epäonnistuminen on ahmiminen. Kun sitä ei tapahtunut, kuvittelin kaiken menevän hyvin, enkä edes sen kummemmin miettinyt omaa ruokailuani. Todellisuudessa en ole pitkiin aikoihin noudattanut ruokavaliotani lainkaan ja ymmärrän sen vasta nyt. Perusruokailuni on hyvin terveellistä, ainoa ongelma on se liian vähäinen energiansaanti, mihin sorruin taas. Juurikin hyvästä perusrungosta johtuen en huomannut, milloin palasin huonoihin tapoihini. Perusoletus kun usein on, että se ruuan laatu on se, mihin tulee kiinnittää huomiota. Näinhän se toki onkin, mutta omalla kohdallani puhdas perusruokailu tulee jo selkärangasta ja siksi nyt olen yrittänyt keskittyä siihen riittävään energiansaantiin. Se ainoa asia, minkä nimesin tärkeimmäksi tavoitteeksi tälle dieetille unohtui kokonaan! Kun nyt mietin viime kuukausia taaksepäin, olen skippaillut päivällisiä varmasti enemmän kuin olen niitä syönyt. Olen myös korvannut välipaloja herkuilla. Ihan kuin "ennen vanhaan".


Olen ollut viime viikot hieman hukassa, sillä olen miettinyt taas tavoitteitani ja missä on menty pieleen. On helpottavaa vihdoin hoksata, missä ongelma on. Nyt kun kirjoitan tätä tekstiä, niin onhan tuo ongelmakohta aivan itsestään selvä. Omalle toiminnalleen vaan sokeutuu ihan eri tavalla, kuin vaikka silloin, jos olisi jonkun toisen projektista kyse. Oma mieli on taitava huijaamaan, kuten tässä taas huomataan. Viime postauksissa onkin tullut ilmi haaveeni toimia joskus personal trainerina. Myös tätä tekstiä kirjoittaessani tuli monta kertaa mieleeni, että asiakkaalle antaisin erilaisia neuvoja kuin itselleni. Tammikuussa ajatuksena oli tavallaan olla oman itseni pt ja antaa fiksuja ohjeita. Alkuun tämä onnistuikin, mutta sitten näköjään se oma "huono" mieli vei voiton. Huomaan siis, että paljon on vielä tekemistä edelleen.

Miten tästä jatketaan? Suoraan sanottuna en ole ihan varma. Ensimmäiseksi lähden korjaamaan liian vähäistä energiansaantia jälleen kerran kuntoon. Toisaalta mieleni tekisi unohtaa painonpudotus ja siirtyä tavoittelemaan lihaskasvua. Tiedän kuitenkin jo valmiiksi sen, että tulevana kesänä minulla ei ole riittävästi aikaa ja energiaa lihaskasvun tavoittelemiseen ja sen vuoksi tuntuu turhalta aloittaa se vain hetkeksi. Syksyllä sitten ehkä. Ja tässä tosiaan taas huomataan se, kuinka joko - tai - asenteella helposti elän. "Ei ole järkeä aloittaa, jos ei pysty tekemään täysillä". Aika näyttää, mutta yritän taas kerran kuunnella sitä järkevää ja osaavaa puolta itsestäni enemmän!

Edit: Tästä postauksesta saattaa tulla sellainen tunne, että olisin hyvin pettynyt itseeni tämän kevään osalta. Täytyy vielä tuoda ilmi, että päinvastoin! Olen todella ylpeä itsestäni ja edistyksestäni, aikaisemmin en olisi ikinä uskonut pystyväni edes tällaiseen kuin tänä keväänä! On kuitenkin mielenkiintoista miettiä, mitä olisi voinut tehdä toisin ja mitä meni pieleen ihan vastaisuuden varalle :)

Ps. Sunnuntaina vietetään taas Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivää! Minä aion ainakin osallistua ja kirjoittelen jonkunlaista postausta aiheesta sitten lähempänä. Toivottavasti myös moni teistä lähtee mukaan! :)

Pps. Taaskaan ei ole tullut kuvailtua, joten vanhoilla kuvilla mennään tässä postauksessa :(

Pps. Pari tekstiä taaksepäin mietin sitä, oliko tämä koko dieetti virhe. Se löytyy täältä.