lauantai 9. joulukuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 4

Moi!

En ole hetkeen taas palaillut tuonne arkistojeni kätköihin ja lueskellut luonnoksiksi jääneitä tekstejä. Mukavaa välillä kirjoitella vähän erilaista, sillä nyt olen taas keskittynyt enemmän tuohon painonpudotuspuoleen. 
Tällä kertaa luonnokset ovat melko pitkiä, joten niitä ei ole montaa. Kaksi vähän vakavampaa ja loppuun pikkuruinen loppukevennys. Hahmottamisen helpottamiseksi olen kursivoinut ja luonnostekstit ja laittanut ne vähän eri värillä.

Viimeksi julkaisemassani osassa julkaisin vuoden 2015 valmennuksen aikaisia ajatuksiani. Seuraava luonnos on edelleen tuolta valmennuksen ajalta. Heinäkuussa, jolloin tämä teksti on kirjoitettu personal trainerini oli tosiaan lomalla ja koko kuukauden minä vain ahmin ja inhosin itseäni. Kovasti yritin psyykata itseäni nousemaan jaloilleni, mutta vähän huonolla menestyksellä. Seuraava teksti on sellainen, jossa olen yrittänyt vakuuttaa itseäni siitä, että minusta on johonkin:

"21.7.2015. Ei otsikkoa:

Päässä vaan pyörii ajatus siitä, etten ole aikaisemminkaan tähän pystynyt. Miksi tilanne siis olisi nyt toinen!? Olen pitänyt itselleni puhutteluita, katsonut ohjelmia, videoita ja kuvia joiden pitäisi motivoida. Olen lukenut blogitekstejä onnistumisista, olen katsellut kuvia siitä, kun olin vielä 10 kiloa laihempi. Olen laittanut pt:lle viestiä (ja saanut vastauksen), olen lukenut kirjoja, olen tehnyt kaiken minkä olen keksinyt motivaation löytämiseksi, mutta ei! Olen ennenkin joutunut metsästämään sitä motivaatiota kissojen ja koirien ja ties minkä elukoiden kanssa, mutta aina se on lopulta jostain löytynyt. Miksei siis nyt!?

Minä olen itselleni ihan liian ankara. Ankaruus on toinen nimeni suorastaan. Olen saanut kuulla tästä opettajilta, kavereilta, vanhemmilta, valmentajilta ja jopa psykologilta. Ankaruus vaan kuuluu luonteeseeni! Kaiken tämän ankaruuden keskellä en yleensä näe muuta kuin ne huonot asiat, mikä on varmaan nytkin osa ongelmaa. Nyt ajattelinkin vähän listailla asioita joissa olen onnistunut, vaikka en olisikaan uskonut itseeni. Jospa se itsevarmuus pikkuhiljaa taas nostaisi päätään...

- Sain ajokortin
Ennen inssiä vakuutin kaikille, ettei korttia tule. Olin vakuutellut tätä niin kauan, että kun sainkin kortin ensimmäisellä yrittämällä, kaikki olivat todella ylllättyneitä. Puheideni perusteella olisin kuulunut Suomen huonoimpaan kuskiin kilpailijaksi,

- Sain hyvät tulokset yo-kokeista
Jälleen pohjustin kaikki tuttuni valmistautumaan pettymykseen, mutta varsinkin syksyllä tämä oli täysin turhaa!

-Pääsin haluamaani opiskelupaikkaan
Lieneekö tarpeellista edes mainita, että jälleen olin valmistellut kaikki tuttuni siihen, etten pääse mihinkään. Itsekin olin melko varma ettei ovet kouluihin aukea, mutta lopulta pisteeni riittivät ykkösvalintaani helposti ja myös toiseen vaihtoehtooni olisin päässyt sisään!"

Koko tuo kesä 2015 oli taistelua omaa päätäni vastaan jo koin tosi isoja romahduksia. Seuraava teksti on minun tunnustukseni siitä, mikä minua oikeasti "vaivaa". Tämä on siis aikaa, kun en täällä blogissa kertonut syömishäiriöstäni, enkä ollut sitä oikeastaan itsekään tajunnut. Näihin aikoihin tajusin asian. Tämä teksti on tosiaan jäänyt luonnokseksi ja vasta noin kahdeksan kuukautta tämän luonnoksen kirjoittamisen jälkeen oikeasti kerroin täällä blogissa syömishäiriöstäni. Meni siis todella kauan hyväksyä asia edes sen verran, että pystyin sanomaan sen anonyymisti ääneen.

"2.8.2015 Ei otsikkoa:
Moi!

Pitkällisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sanoa tämän asian ääneen täällä blogissa. Moneen otteeseen olen viittaillut postauksissa ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan tainnut kuitenkaan antaa oireilleni nimeä. Minulla on BED, eli Binge Eating Disorder. Kesti tosi kauan ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi ja vasta tänä keväänä olen todella pystynyt myöntämään asian itselleni.
BED on siis syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksien aikana syödään valtavia määriä ruokaa, eikä niitä "tyhjennetä", kuten esimerkiksi bulimiassa. Monilla, kuten itselläni, BEDiin liittyy ensin vähäinen syöminen, joka kuitenkin lopulta kostautuu ruuan ahmimisella. Jokaisella on joskus kausia, jolloin tulee syötyä liikaa ja ahmittua, mutta syömishäiriöstä on kyse, kun kohtaukset toistuvat usein. Ruoka myöskin hallitsee ajatuksia syömishäiriön ollessa kyseessä.

Haluan tuoda asian esille, koska tuntuu että minulla on enemmän annettavaa blogimaailmassa samojen ongelmien kanssa kamppaileville, kuin "tavallisille" laihduttajille. Haluan myös selittää ikuista epäonnistumisen kierrettäni ja sitä, miksi aina sorrun ahmimaan ja pilaamaan edistykseni lupauksista huolimatta. Olen saanut keskusteluapua, mutta se ei auttanut. Nyt uusi kokeilu on tämä personal trainer. Koska olin niin vakuuttunut tämän keinon toimimisesta, oli tämän kertainen romahdus minulle niin vaikea. Joka päivä yritän etsiä keinoja parantumiseen ja todella uskon, että vielä tämän vuoden puolella pääsen pois tästä kierteestä. Olen ainakin lähempänä paranemista kuin koskaan pelkästään myöntämällä ongelmani!

En halua blogin aihealuetta laihdutuksesta syömishäiriötä koskevaksi, joten edelleen pyrin postaamaan laihdutuksen näkökulmasta asioita. Laihdutus omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että opin elämään sellaista elämää josta nautin. Kuten kesäkuussa hehkuttelin, terveellisen ruuan syöminen säännöllisesti saa olon tosi energiseksi ja hyväksi! Koska liikun paljon, pelkkä ahmimisen lopettaminen todennäköisesti pudottaisi painoa ja tähän pyrinkin."

Pahoittelen pitkiä tekstejä, toivottavasti joku jaksoi lukea edes pari riviä...

Loppukevennykseksi on pakko vielä julkaista seuraava luonnos. Meinasi vedet lentää näytölle kun luin tämän :D Bloggerhan tallentaa siis automaattisesti tekstit ja siksi välillä luonnoksiin jää aloitettuja lauseita...

"8.2.2016 
Moi!

Elämme siitä hyviä aikoja, ystävät hyvät, että kerra moi väli tässä on"

ANTEEKSI MITÄ!? :DDD Tämän tulkitsemiseen tarvittaisiin kyllä aika mestarillinen ajatustenlukija. En tosiaankaan keksi yhtäkään järkevää lopetusta tuolle lauseelle!

Mukavaa viikonloppua! Kerron kuulumisia taas mahdollisesti ensi viikolla tarkemmin :)


6 kommenttia:

  1. Siinäpä olisi tavoitetta - itse kullekin - olla armollinen itselleen! :-) Ihminen on aina toisel..itselleenkin susi :-D Sitä ajattelee omia heikkouksiaan ja puutteitaan aina niin kriittisesti mutta samaa ajattelutapaa harva soveltaa kavereihin, ystäviin, perheeseen, kumppaniin tai edes siihen hyvänpäiväntuttuun. Pitäisikin mielestäni tähdätä siihen että kohtelee itseään kuin parhainta ystäväänsä - armollisesti ja virheiden sijaan niitä hyviä ja ihania puolia etsien :-) Onhan sitä kuitenkin itsensä seurassa koko loppuelämän niin mikseipä sitä sitten tutustuisi itseensä ja kohtelisi hyvin sitä elinikäistä ystävää mitä itsestään saa ;-) Me suomalaiset ollaan vaan niin opetettu siihen itsemme - ja muiden - vähättelyyn, eikä moni tunnu edes osaavan kehumisen taitoa. Ennemmin ollaan hiljaa, kateellisia tai nälväistään jotakin pahaa ihmiselle jolla näyttää olevan hyvä itsetunto tai joka on tyytyväinen itseensä/elämäänsä. Tai ollaan hiljaa ettei vaan muiden silmissä epäonnistuta. Eihän sitä saa itseään kehua tai elämästään tykätä - se on itserakkautta ja leveilyä ;-) Näin karkeasti yleistäen :-D Vähän ehkä eksyin jo alkuperäisestä ajatuksesta mutta pointtina siis tosiaankin tuo että itseä olisi mielestäni hyvä kohdella ihan yhtä hyvin kuin muitakin eikä pitää itseään huonompana tai muuten rankaista tai kritisoida itseään turhaan. Tulee parempi mielikin kun toteaa itselleen että hei, mähän oon ihan kelpokaveri, tän kaverin kanssa on kiva katsoa tää elämä yhdessä loppuun :-)

    P.S Ehkä tarvitsit jonkun välin tai aikalisän tuossa epämääräisessä tallennuksessa? :-D Elämme siitä hyviä aikoja ystävät että se on moro, minä pidän nyt blogitauon? :-)

    Tsemppistä toivotan kanssa taas! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heips!
      Niinpä, ihminen on itselleenkin susi !:D Tämä on kyllä oikeasti todella hyvä kommentti, ihan täyttä asiaa :) Sitä vaan pitäisi aina koittaa muistaa puhua itselleen niin kuin puhuisi ystävälleen. Todellisuudessa se ei sitten toimikaan niin helposti...Tosi ihanasti sanottu, että itsensä kanssa on koko elämänsä, joten pitäisi kohdella itseään kuin elinikäistä ystävää<3
      Tuokin on kyllä ihan totta, että me suomalaiset olemme vielä erityisen huonoja kehumaan itseämme ja muita, valitettavasti.
      Kaikin puolin todella viisas kommentti! Tässä oli sellainen sanoma mikä kyllä olisi monien hyvä kuulla :)

      Haha, tämä onkin aika hyvä tulkinta tuohon viimeiseen luonnokseen! Itselläni ei tosiaan ole mitään hajua mitä olen yrittänyt ilmaista, mutta tuo ei ole lainkaan huono veikkaus! :D
      Kiitoksia tsempeistä ja tosi hyvästä kommentista! <3 Täältä lähtee tsempit sinne takaisin :)

      Poista
  2. Mukava lukea taas näitä vanhoja luonnoksia! Ensimmäisessä tosiaan näkyi hyvin sen ajan negatiivinen ajattelu ja vaikeudet, ja toisessa taas huomasi jonkinlaisen edistyksen asian ymmärtämisessä. Varsinkin näin jälkeenpäin on helpompi nähdä edistymistä ja toivottavasti muutenkin ymmärtää aikaisempaa tilannetta uudesta näkökulmasta.
    Nykyisten kirjoitusten perusteella ainakin voisin sanoa, että olet ottanut isoja askelia parempaan suuntaan, mikä näkyy hyvin erityisesti siinä, miten osaat suhtautua asioihin (varsinkin verrattuna noihin ensimmäisen tekstin negatiivisiin ja itseä vähätteleviin ajatuksiin).

    Viimeinen olikin sitten todellinen loppukevennys :D Minkähänlainen juttu siitä olisi ollut tulossa :D

    Hyvää viikonlopun jatkoa ja kiitos taas kivasta postauksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä aina yhtä otettu kun laitat kommenttia Anne! :)
      Olet aivan oikeassa, näin jälkikäteen näitä asioita voi tarkastella vähän eri näkökulmasta ja nähdä niitä oman ajattelun ansoja ja samalla myös niitä onnistumisia. Olen kyllä iloinen että tänne blogiin on tallentunut niin paljon rehellisiä ajatuksia ja tapahtumia, joita ei muuten varmasti muistaisi ja siten pystyisi pohdiskelemaan.
      Mukava kuulla että edistys ajattelussa näkyy nykyisten kirjoitusten läpi, sillä koen kyllä itsekin edistyneeni hurjan paljon.

      Jaa-a, tämä viimeinen teksti jää nyt kyllä todelliseksi mysteeriksi :D

      Iso kiitos että kommentoit! Nämä kommentit saavat kyllä aina hyvälle tuulelle :)

      Poista
  3. Kiva kuulla, että kommenteista on iloa, ja lämmin kiitos sinulle aina niin ihanista vastauksista! <3

    Kuten joskus aikaisemminkin taisin mainita, en yleensä kovin usein jaksa kommentoida blogeihin, mutta tänne on ollut jotenkin erityisen mukava kirjoittaa, koska aiheet ovat niin kiinnostavia ja läheisiä, ja erityisesti tämä kirjoitus- ja vastaustyylisi ihana lämminhenkisyys ja ystävällisyys innostaa kommentoimaan. Kiitos sinulle! :)

    VastaaPoista
  4. Voi miten kauniisti sanottu!<3 Todellakin kommenteistasi on aina iloa ja ihana että jaksat kannustaa ja tsempata! Olen aikaisemminkin sanonut, mutta arvostan ihan toden teolla että jaksat tänne kommentoida ja ylipäätään lukea kirjoituksiani! :) Kiitos on pieni sana, mutta olen oikeasti tosi kiitollinen jokaisesta kommentista!<3 Ihanaa kun pystyy näin blogin välityksellä tavallaan tutustua ihaniin samanhenkisiin ihmisiin! :)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)