tiistai 26. joulukuuta 2017

Minun vuoteni 2017

Heippa!
En voi uskoa, että jälleen yksi vuosi alkaa olla takanapäin! Olen ehkä vähän etuajassa, mutta nyt oli hyvää aikaa kirjoittaa tällainen vuosikatsaus, nyt kun joulun kiireet alkavat olla ohi. Minun jouluni oli tänä(kin) vuonna aivan ihana ja rentouttava. Toivottavasti myös teidän joulunne oli onnistunut :)
Tämä vuosi oli minulle ison muutoksen vuosi, ainakin oman pääni sisällä. Tein myös viime vuonna tällaisen vuositiivistelmän ja vaikutitte pitävän siitä ja samoin myös itse tykkäsin kirjoittaa sitä. Tällainen siis oli minun vuoteni 2017 tämän blogin aihepiirien osalta...

Tammikuu

Tammikuu, vuoden ensimmäinen kuukausi ja toivoa täynnä! Kaikessa hiljaisuudessa tuumailin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna uuden vuoden lupaukseni voisi olla syömishäiriöstä parantuminen. En kuitenkaan uskaltanut sanoa tätä kenellekään ääneen, koska en oikein itsekään uskonut toiveen toteutumiseen...
Tammikuussa aloitimme Haastevuoden 2017 Helzun ja Lauran kanssa. Kehitimme vuoden (melkein) jokaiselle kuukaudelle jonkun erilaisen haasteen. Tammikuussahan haasteissa oli vuorossa TouhuTammikuu - haaste. Painoni oli hieman tippunut joulukuussa ja sama suunta oli näkyvissä myös tammikuussa ja fiilis oli ihan voittamaton. En oikeastaan edes osaa sanoa, mikä johti joulukuun ja tammikuun hetkellisiin onnistumisiin näin jälkikäteen.
Touhutammikuu käynnistyi todella hyvin, mutta eihän niistä omista huonoista tavoista niin helpolla eroon pääse. Herkuton tammikuu meni pieleen ja olin itseeni hyvin pettynyt. Silti treenasin hyvin ja olin todella onnellinen pitkästä aikaa, eli suurempaa vahinkoa ei herkuttomuudessa epäonnistumisesta onneksi seurannut. Olin hetken aikaa jopa toiveikas, että kaikki syömisongelmat olisivat takana päin ja että tänä vuonna oikeasti onnistuisin. Noin olen tosin ajatellut joka vuoden alussa. :D
Onnistuin myös hetkeksi vakiinnuttamaan yhden herkkupäivän per viikko, eikä muina päivinä herkkuja tehnyt edes mieli. Loppukuuta kohden ote kuitenkin lähti lipsumaan. Uskon näin jälkikäteen, että tuo herkkulakkoilu oli taas kerran se juttu, mikä johti romahdukseen.
Jos joku postaus tältä kuulta nostetaan esiin, niin olkoon se postaus jossa pohdiskelen Personal trainerina toimimista jos en osaa edes itse laihduttaa.





Helmikuu

Helmikuu menikin sitten todella huonosti. Tässä tosiaan huomataan taas se, että kaikenlaiset kiellot ja rajoitukset johtavat minun kohdallani vain epäonnistumisiin. Pitkän tauon jälkeen tuli taas ahmimiskausi, joka jatkui enemmän tai vähemmän koko kuukauden. Treenit oli tauolla, koska ei vaan huvittanut ja olkapään kanssa oli ongelmia. Jouduin jättämään helmikuun haasteen, HabaHelmikuun välistä jo ensimmäisellä viikolla, kiitos olkapäävaivan. Helmikuussa ehti jo epätoivo iskeä ja tammikuussa herännyt toiveikkuus syömishäiriöstä toipumisesta muuttuikin tunteeksi, että en ikinä tule paranemaan.
Helmikuussa blogikin täyttyi enemmän tai vähemmän surullisista postauksista, esimerkiksi Olen luovuttaja ja Kirottu helmikuu. Tässä kuussa kyllä erityisen hyvin mieleen jäi teiltä lukijoilta saamani kannustus ja tuki!<3 Autoitte minua valtavan paljon :)
Pakko nostaa esiin vielä pari omasta mielestäni ihan hyvää tekstiä: Mitä tapahtuu ahmimisen jälkeen? ja Mitä painonpudotus oikeasti vaatii?

Maaliskuu

Maaliskuun alussa päätin, että helmikuun herkuttelu loppuu siihen pisteese
en. Olin todella vihainen itselleni että olin jälleen kerran ratkennut samaan ansaan. Ei ollut todellakaan helppoa päästä ylös itselleni kaivamastani kuopasta. Onnistuin kuitenkin joten kuten. Kumma kyllä, painoni ei ollut hirveän paljoa noussut helmikuun aikana, mikä motivoi minua jatkamaan paremmalla radalla. Ilmeisesti ahmimismääräni olivat vähän vähentyneet, mikä auttoi painonhallinnassa. Aloitin myös "Kohti kesäkuntoa" - postaussarjan. Ajatuksena siinä oli, että kesää edeltävät kuukauden tsemppaisin kunnolla, mutta rennosti.
Maaliskuussa oli tietenkin myös hiihtoloma, jolloin kävin Virossa poikaystäväni kanssa. Reissu oli todella ihana ja haaveilenkin ensi hiihtolomalle samanlaisesta reissusta :)
Pikku hiljaa pääsin taas maaliskuussa rutiineihin kiinni ja syöminen alkoi sujua paremmin ja helpommin.
Maaliskuussa aloitinkin sitten Lauralta saamani idean ansiosta Syömishäiriö - postaussarjan. Tuosta postaussarjasta tulikin sitten yllättävän suosittu ja melkein kaikki tekstit ovat blogissani luetuimpien joukossa :)
Vaikeaa nostaa joku tietty postaus maaliskuulta. Jos nostan esille jotain muuta kuin tuon postaussarjan postauksen, niin olkoon se Olen yksin, siis syön, jossa pohdiskelen omaa taipumustani herkutella yksin ollessani. Kirjoitin myös, mitkä ovat minun vahvuuteni ja heikkouteni laihduttajana.


Huhtikuu

Huhtikuu oli kuukausi, joka vähän niin kuin lipui ohi. :D Minulle ei jäänyt erityisemmin mitään suurempia ajatuksia käteen tästä kuukaudesta. Toki oli niitä hyviä ja huonoja hetkiä kuten aina, mutta huhtikuussa ala- tai ylämäet eivät olleet niin jyrkkiä. Jatkoin syömishäiriöpostaussarjaa ja yritin pitää itseni ruodussa. Vaikka en tuolloin sitä huomannut, alkoi suhtautumiseni ruokaan muuttua paljon fiksummaksi ja terveemmäksi. Tämä myös tuotti hitaasti, mutta varmasti tulosta oikeaan suuntaan. En oikein itsekään hoksannut, miten hyvin minulla menikään. Näin jälkikäteen sen tajuaa paremmin. Ahmimisten välillä alkoi olla pidempiä ja pidempiä kausia. Huhtikuun kuulumisia kerron esimerkiksi tässä postauksessa. Jälleen nostetaan yksi postaus tältä kuulta jalustalle ja se on: Saako normaalipainoinen pitää laihdutusblogia?

Toukokuu

Toukokuu on tietenkin aina se kuukausi, jolloin opiskelut loppuu ja kesä"loma", eli kesätyöt alkaa. Minulla loman alkaminen tarkoitti paluuta kotipaikkakunnalle, mikä puolestaan on aina syömisten kannalta riski. Toukokuussa olin kuitenkin suhteellisen onnistuneen kevään jälkeen painon perusteella laihempi kuin vuosiin. Olin tosi tyytyväinen itseeni ja omaan tekemiseeni. Ensimmäistä kertaa vuosiin uskoin oikeasti omaan onnistumiseeni ja olin innoissani tulevasta kesästä. Minulla oli tiedossa myös huippu kesätyö. Toukokuussa oli myös täällä blogissa paljon erilaisia postauksia, joita haluaisin nostaa esiin. Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivän innoittamana minäkin pidin päivän jona en laihduttanut. Lisäksi pohdiskelin sitä, miten erilainen kuva minusta on mahdollisesti blogin lukijoilla ja niillä, jotka tunnen tämän blogin ulkopuolella. Siitä tekstiä täällä
Sitten vielä pakko nostaa esille ehkä tämän vuoden oma henkilökohtainen suosikkini: Laihdutusohjeita 60 - luvulta. Minusta oli tosi hauskaa lukea, millaisia ohjeita tuolloin on annettu laihduttamiseen. Tuo postaus on myös vähän erilainen ja siksi nousi omaksi suosikikseni.






Kesäkuu

Kesäkuu... Voi kesäkuu! Kesäkuu olikin sitten vähän haastavampi. Taistelin ahmimishalujani vastaan monta kertaa, enkä aina pystynytkään vastustamaan niitä. Minulla oli useita päiviä, kun heti aamusta lähtien tunsin tutun olon, että minun on pakko ahmia. Enkä yleensä pystynyt vastustamaan tuota ääntä... Omaksi ilokseni kuitenkin havaitsin, että ahmimiseni olivat pienempiä kuin aikaisemmin, vaikka isoja määriä söinkin. Paino nousi kesäkuussa suunnilleen kilon verran, mikä oli vielä ihan ok. Kesäkuu oli todella ihana kuukausi kyllä muuten. Minulla ei vielä ollut paljoa töitä ja ehdin viettää läheisten kanssa aikaa. Ja taisi se aurinkokin pikaisesti vierailla täällä Suomessakin ;) Lisäksi lenkkeilin todella paljon, sillä olin koiravahtina. Varmasti tuo lenkkeily oli iso osasyy siihen, ettei paino noussut tuon enempää.
Koska asia oli kesäkuussa ajankohtainen, pohdin myös postauksessa ahmimisen ja liikaa syömisen eroa.
Olin sen verran pettynyt kuitenkin tekemiseeni kesäkuussa, että tein heinäkuulle suunnitelman. Tarkoitus oli siis tehdä itselleni ruokavalio- ja treenisuunnitelma ja noudattaa sitä. Olo oli toiveikas. Kesäkuussa nyt ei ihmeempiä tekstejä syntynyt, mutta linkataanpas nyt vaikka teksti ruuansuojeluvaistosta :D


Heinäkuu

Sitten koitti se kovasti odottamani ja suunnittelemani heinäkuu. Heinäkuussa olin sitten joka arkipäivä töissä illat. Tuota noin... Mitähän sitä nyt tästä kertoisi. Kuukausi alkoi hyvin vaikeasti ja totesinkin, ettei tästä nyt meinaa tulla mitään. Paino oli kesäkuun jäljiltä noussut ja olin tästä aika alamaissa. Myös ahmiminen palasi kuvioihin. Seurasin painoa koko ajan, vähän liikaakin. Tai aika paljonkin liikaa, sillä se vain ahdisti minua valtavasti. Olin asettanut kesälle ja etenkin heinäkuulle isoja tavoitteita itselleni ja varmaan jonkunlainen epävarmuus iski, mikä sitten johti kokonaan epäonnistumiseen. Jossakin välissä sitten päätin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Tein itselleni "motivaatiolomakkeen" kannustamaan itseäni ja se toimi! Olin hetkellisesti huippumotivoitunut!
Koska puntarilla ja sen lukemalla oli jälleen sekä mielialaani, että käyttäytymiseeni liian iso vaikutus, päätin alkaa puntarilakkoon muutamaksi viikoksi...


Elokuu

En vieläkään osaa sanoa, oliko puntarilakkoni iso virhe, vai oliko vain virhe lopettaa se. Tuo puntarilakko, tai oikeastaan sitä seuraava puntarilla käyminen aloittikin sitten ihan kunnon alamäen. En käynyt vaa'alla muistaakseni kolmeen viikkoon (mikä on minulle aika pitkä aika, sillä käyn yleensä joka päivä, joskus parikin kertaa vaa'alla) ja kun lopulta astuin vaa'alle, en ollut tyytyväinen puntarilla näkemääni lukemaan. Olin odottanut jälleen jotain ihmelaihtumista, joka ei olisi ollut edes realistinen. Kun tätä toivomaani lukemaa ei sitten (tietenkään) näkynyt, sorruin siihen minkä parhaiten osasin, eli herkutteluun ja ahmimiseen. Siitä kuulumisia täällä, jos joku nyt jostain syystä haluaa käydä lukemassa :D
Ahmiminen sai minut pohtimaan, kuinka ahmiminen alkaa ja miksi ahmiminen alkaa
Tosiaan, lopulta kesän painosaldo oli siis se, että kaikki keväällä pois saatu paino tuli takaisin. Pienet korotkin tuli kerättyä mukaan, onneksi ei suurempia. Pienistä kilomääristä on toki kyse, mutta näin normaalipainon sisässä ne parikin kiloa on vaikeaa saada pois. Lienee sanomattakin selvää, että olin todella pettynyt itseeni, pitihän kesän olla se, jolloin lopullisesti onnistun!
Elokuussa oli kuitenkin myös todella kivoja juttuja, tapasin muun muassa "blogikollegani" Helzun ja Lauran Tampereella. Oli kyllä huippua tavata heidät ja tutustua paremmin, ehdottomasti nousee vuoden kohokohtiin!<3 
Päädyin lopulta miettimään sitä, että syömishäiriön jälkeen ei ole paluuta normaaliin. Onneksi olen tässä loppusyksystä todistanut itseni vääräksi, ainakin osittain!

Syyskuu

Syyskuu ja kouluunpaluu. Kouluun palaaminen tarkoittaa tietenkin myös opiskelupaikkakunnalle paluuta. Kevään onnistumisten jälkeen olin syksystäkin melko otimistinen. Mieltä kuitenkin painoi kesän "epäonnistuminen". Sen sijaan, että olisin kesällä onnistunut laihtumaan, tai edes pitämään kilot poissa, huomasin syyskuussa olevani jälleen samassa tilanteessa kuin ennenkin. Kaikki edistys oli hävinnyt ja kilot olivat tulleet takaisin korkoineen. Muistan, että minulla oli melko ristiriitainen olo. Tavallaan olin innoissani syksystä, mutta tavallaan sellainen epävarmuus omasta tekemisestä painoi mieltä. Syyskuussa päädyinkin vielä syömään salaa ja muutenkin syömään aika paljon herkkuja. Varmaan siksi, että se on minulle luontainen tapa purkaa ahdistusta.
Kehitin kuitenkin itselleni erilaisia tavoitteita ja projekteja syksylle, jotta pitäisin itseni kiireisenä enkä ahmisi. Noista projekteista ja niiden etenemisestä minun on pitänyt kirjoittaa vaikka kuinka kauan! En kyllä tiedä, saanko sitä ikinä kirjoitettua :/ Syyskuusta nostaisin esille tekstin, jossa mietin millaista olisi, jos en laihduttaisi.


Lokakuu

Lokakuussa tapahtuikin sitten jotain todella jännää... Kävin poikaystäväni kanssa ensimmäistä kertaa Lahdessa fitnessmessuilla. Sen jälkeen koko syksyni vaihtoikin sitten suuntaa. Noilta messuilta sain ihan tajuttoman määrän motivaatiota ja energiaa! Jotenkin sain tuolta messuilta sen tarvitsemani lisäbuustin. Yhtäkkiä salilla käyminen ja paremmin syöminen muuttuikin jopa hetkittäin helpoksi, koska haluni kehittyä ja onnistua nousi niin korkealle. En ole ikinä kokenut tuollaista motivaatiobuustia!
Suuresta motivaatiosta huolimatta huomasin aika pian, ettei se tulos tulekaan ihan niin helposti. Kirjoittelinkin siitä, että joskus olisi kiva edistyäkin... Minua turhautti se, että yritän niin kovasti, enkä näe tulosta. Enkä tarkoittanut pelkkää lokakuuta, vaan myös elo - syyskuuta, vaikka niissä epäonnistumisia tulikin.  Lokakuussa aloitin toisen syömishäiriötä käsittelevän postaussarjan. Tahtoisin nostaa esiin mielestäni tosi tärkeää asiaa käsittelevän tekstin: Miten syömishäiriöstä voi puhua?


Marraskuu

Onpas outoa kirjoittaa kuukaudesta, josta ei olekaan niin kauaa! Marraskuu oli oikeastaan aika hyvä kuukausi. Messuilta lähtöisin oleva motivaatio pysyi edelleen yllä, vaikka ei tietenkään ihan niin korkealla kuin alkuun. Innostuin syksyn aikana kuntosalista ihan uudella tavalla ja halusin kerrankin syödä enemmän, jotta kehitys olisi mahdollista. En oikein osaa sanoa, miten tuon kanssa toteutus sujui, ei ehkä ihan niin kuin pitäisi. Tähän kuitenkin liittyy ensi vuonna alkava tavoitteeni, josta myöhemmin lisää :)
Marraskuussa olin edelleen erittäin turhautunut siihen, että kovasta yrityksestäni huolimatta vaa'alla ei näkynyt muutosta. Välillä mieleni tekikin vain heittää hanskat tiskiin. Onneksi kuitenkin huomasin vaatteissa muutosta, mikä antoi minulle hieman uskoa itseeni. 
Loka - marraskuusta erityisesti haluaisin nostaa esille rennomman suhtautumiseni herkutteluun. Jostain syystä herkut eivät enää olleetkaan sellainen "kaikki tai ei mitään" - juttu, vaan yhtäkkiä opinkin syömään kohtuudella herkkuja! En itsekään oikein tiedä, mikä tässä oli taustalla. Tässä taas asia, josta minun on tarkoitus kirjoittaa ihan postauskin joskus. Marraskuun teksteistä nostan esiin Voiko syömishäiriöstä parantua ja laihduttaa samaan aikaan?


Joulukuu

Vihdoin päästäänkin sitten siihen kuukauteen, mitä parhaillaan eletään. Nyt kun katson tätä vuotta taaksepäin, en voisi olla ylpeämpi itsestäni! Tuo salaa asettamani tavoite parantua syömishäiriöstä saattoi jopa käydä toteen! Tähän vuoteen on mahtunut todella monta pettymystä ja epäonnistumista, mutta onneksi jokaista epäonnistumista kohden on ollut useampia onnistumisia ja iloisia hetkiä :) 
Joulukuussa olen pohtinut muun muassa sitä, miksi kaverini laihtuu, mutta minä en ja käynyt kehonkoostumusmittauksessa. Vaikka alkuun olinkin tosi pettynyt kehonkoostumusmittauksen tulokseen, niin lopulta tajusinkin, että olen tehnyt kovan työn niin henkisesti kuin fyysisestikin ja minun ei ole mitään syytä olla pettynyt tuohon tulokseen. 
Joulukuulta jos joku teksti pitäisi nostaa esiin, niin se olisi tämä mitä parhaillaan kirjoitan! :D Harvemmin yhtä postausta tulee tehtyä näin pitkään kuin tätä ja itsellenikin on tosi mukavaa palata vuoden tapahtumiin ja tunteisiin takaisin. Tänä vuonna olen oppinut todella paljon ja olenkin todella ylpeä voidessani sanoa, että aloitan vuoden 2018 onnellisempana kuin pitkiin aikoihin!

Muuta


Toki vuoteen mahtuu myös paljon muuta, mitä tässä en nyt maininnut, ettei postauksesta tulisi liian pitkä. Meillähän oli tosiaan Helzun ja Lauran kanssa (melkein) joka kuukausi tänä vuonna jokin haaste! Tykkäsin todella paljon siitä, että joka kuukausi oli jotain mihin keskittyä. Jos joku näistä haasteista pitäisi nostaa esiin, niin oma suosikkini oli varmaan Toistotoukokuu! Toki kaikki haasteet olivat mukavia. Toisista selvisin kunnialla, toisista en ihan niin kunnialla :D 

Loppuun vielä VALTAVA KIITOS teille kaikille, jotka luette tätä blogia! Te motivoitte ja kannustatte minua todella paljon ihan vain olemassaolollanne! 
Sitten vielä erityisen valtava kiitos jokaiselle teistä, jotka olette kommentoineet tänne jotakin! <3 Olette aivan huippuja! Monta kertaa teidän kommenttinne ovat olleet niitä, jotka ovat vaikeammilla hetkillä saaneet hymyn huulille, tai huonompina hetkinä minut uskomaan itseeni ja onnistumiseeni. Jos voisin, antaisin teille jokaiselle, ison halauksen, eikä sekään kyllä riittäisi osoittamaan kiitollisuuttani!<3 
Ja pakko vielä antaa erityiskiitos Annelle! Olen niin kiitollinen, että jaksat kommentoida lähes jokaiseen tekstiini! Arvostan sitä tosi tosi paljon!<3

Aivan liian harvoin tulee kiitettyä teitä lukijoita! Kuten olen postauksissa joskus maininnutkin, niin tämän blogin aihepiireistä en oikeastaan "oikeassa elämässä" juurikaan puhu. Tämä blogi ja sen kautta tuleva vuorovaikutus teidän kanssanne on siis minulle ihan tosi iso ja tärkeä juttu.


En usko, että tämä jää vuoden viimeiseksi tekstiksi, mutta silti haluan toivottaa jo nyt

ihanaa loppuvuotta ja oikein onnellista uutta vuotta 2018!<3


2 kommenttia:

  1. Olipa kiva yhteenveto vuodelta! :)
    Yksi blogin kirjoittamisen hyviä puolia on varmasti se, että näkee paremmin, miten vuosi on mennyt ja mitä kehitystä on tapahtunut. Ihailtavan hyvin tiivistetty pääkohdat joka kuukaudelta, ja kivat nostot parhaista jutuista :)

    Näin lukijan näkökulmasta on myös ilo nähdä millaista kehitystä on tapahtunut - erityisesti ajatusten ja syömiseen suhtautumisen osalta. Ihan mahtavaa myös, että tuo tammikuun lupauksesi syömishäiriöstä parantumisesta on näinkin todellista! Se ei ole todellakaan helppo juttu, mutta ihanaa nähdä, että näin suurta edistystä voi todella tapahtua. Ihailen myös sitä, miten avoimesti ja rehellisesti olet kertonut asioista täällä blogissa. Se on todella hyvää vertaistukea muille samojen ongelmien kanssa painiville ja toivottavasti auttaa jäsentämään myös omia ajatuksia.

    Lopuksi suuren suuri kiitos ihanista sanoistasi postauksen lopussa! <3 On ollut onni löytää tämä blogi (kiitos toukokuun "Älä laihduta" postauksen), koska kirjoitat niin hyvin kiinnostavista aiheista, ja ennen kaikkea arvostan tämän blogin ihanan lämminhenkistä tunnelmaa ja lukijoiden huomiointia ja vastauksia kommentteihin.

    Kiitos ihanasta blogista ja onnellista uutta vuotta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kommentti sai kyllä jälleen ison hymyn huulille! :) Olet aivan oikeassa, tämä blogi on kyllä hyvä päiväkirja ja täältä on helppo lukea vanhoja ajatuksiaan. Harvemmin tosin tulee palattua vanhoihin teksteihin valitettavasti :/
      Ihana kuulla että edistys välittyy ja minäkin kyllä toivon, että täältä voi saada vertaistukea. Saan sitä itsekin paljon kommenteista :)
      Kiitos vain itsellesi!<3 Olen tosi iloinen että olet löytänyt tiesi tänne blogiin ja jaksat lukea ja kommentoida! Iso virtuaalihalaus sinne! :)
      Iso kiitos vielä kerran ihanista kommenteistasi!<3 Ja hyvää uutta vuotta :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)