keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaveri laihtuu, minä en

Mooi!

Tällä hetkellä turhauttaa todella aika paljon. Tämä syksy on tosiaan osoittanut minulle sen, miten tiukassa jokainen gramma ja kilo minun kropassani onkaan. Vaikka välillä on näkynyt pieniä toivonpilkahduksia, niin äkkiä se pienikin edistys on hävinnyt. En vaan voi käsittää, miten näin onnistunut jakso kuin tämä syksy on ollut on lopulta näkynyt puntarilla vain vaivaisen kilon verran! Tuntuu todella epäreilulta, että en vaan saa sitä painoa alaspäin, vaikka kerrankin en edes ahmi!
(Kävin eilen myös kehonkoostumusmittauksessa, mikä vahvisti asian lopullisesti... Mutta siitä ehkä postaus erikseen).

Tämän painoasian suhteen mielialani vaihtelee laidasta laitaan, kuten täällä blogissakin varmasti näkyy. Toisena päivänä olen ihan fine hitaan edistyksen kanssa ja ajattelen, että ainakin lihakset säilyvät todennäköisemmin. Toisena päivänä taas olen ihan epätoivon partaalla, kun en saa painoa tippumaan vaikka kuinka yritän! Tätä tekstiä kirjoittaessani olo on lähempänä tuota jälkimmäistä...



Veistä haavassa kääntää läheinen ystäväni, joka aloitti hieman yli kuukausi sitten dieetin personal trainerin johdolla. Tai ei hän tietenkään tahallaan mitään veistä käännä haavassa, eihän hän edes tiedä minun olevan dieetillä nyt ja ilmeisesti ikuisesti :D
Ystäväni tosiaan aloitti noin kuusi viikkoa sitten valmennusjakson ja hupsista vain, hän painaa nyt  jo viisi kiloa vähemmän kuin kuusi viikkoa sitten! Hän on minua jonkun verran pidempi ja hänen lähtöpainonsa oli joitakin kiloja minun lähtöpainoani korkeammalla. Nyt hän on sitten ohittanut minut ja paino vain jatkaa tippumistaan. Kyseessä on erittäin lihaksikas ihminen, eli hän oli jo alkuvaiheessa minun mielestäni todella upeannäköinen.

 Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään katkera tilitys, tai muutenkaan mikään valitusteksti ystäväni onnistumisesta. Missään nimessä en tarkoita sitä, etteikö ystäväni olisi ansainnut onnistumistaan. Hän näytti minusta jo aikaisemmin todella hyvältä ja näyttää edelleen. Hänen tavoitteensa ovat vähän vakavammat ja isommat kuin minulla ja siksi hän onkin turvautunut ammattilaisen apuun. Tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ole tilittää kateellisena että "miksi muka hän onnistuu kun minä en"! Oikeastaan tiedän aika hyvin miksi hän onnistuu ja minä en. Siitä vähän enemmän kohta. Ystäväni onnistunut ja oikein tehty laihtuminen on kuin elävä esimerkki siitä, mitä kaikkea minä teen ja olen tehnyt väärin.
Aikaisempi minä olisi voinut olla kateellinen ja jopa hieman katkera ystäväni onnistumisesta. Onneksi en enää koe tarvetta tuollaiselle. Eihän hänen onnistumisensa ole millään lailla minulta pois. Olen todella ylpeä ystävästäni ja siitä kovasta työstä mitä hän on tässä viikkojen aikana tehnyt. Tottakai toivon että pystyisin itse samaan, mutta käytän ystäväni onnistumista enemmänkin motivaattorina ja inspiraationa. Noin hyvin ja lyhyessä ajassa minäkin voisin ehkä onnistua, jos tekisin asiat niin kuin ne pitää tehdä!

Olen oikeastaan juuri nyt sellaisessa mielentilassa, että viimeinen asia mitä minun tekee mieli tehdä on etsiä positiivisia puolia tai kehityskohtia omasta tekemisestäni. Teen sen silti :D Mitäpä sekään hyödyttää vain päivitellä miten tulosta ei tule.

Miksi siis kaverini onnistuu ja minä en?

Kuva: Pixabay
- Hän syö paljon enemmän. Olen nähnyt hänen ruokavalionsa ja minun silmiini se näytti kuin yhden viikon ruuat olisi isketty paperille yhden päivän kohdalle. No ei nyt sentään :D Mutta kyllähän se niin on, että sitä puhdasta ruokaa saa oikeasti syödä aika paljon ja silti kalorit jäävät miinukselle.

- Minun mielestäni suurin tekijä on ystäväni lähtökohta ruokailuissa verrattuna minuun. Ennen dieettiään ystäväni söi isoja kukkurallisia annoksia ruokaa. Hän myös liikkui paljon ja syöminen näkyi tuloksissa. Hänen kehonsa oli siis tottunut käsittelemään isoja ruoka - annoksia ja aineenvaihdunta oli kovassa käynnissa ennen dieettiä.
Itselläni näin ikidieettaajana aineenvaihdunta on väkisinkin hidastunut, kun energiaa tulee jatkuvasti aivan liian vähän. Dieettihän pitäisi aina tehdä pikkuhiljaa ja lähteä isommista energiamääristä tiputtamaan vähitellen. Itse olen ollut alusta lähtien aika samoilla kaloreilla. Tässä taas nähdään se hassu juttu, miten osaisi muita neuvoa mutta ei tehdä itse :D Jos antaisin muille dieettiohjeita, niin nostaisin kalorit alkuun melko korkealle ja sieltä sitten hiljalleen lähdettäisiin alaspäin.

- Tyytyväisyys omaan kehoon. Ystäväni oli ilmeisen tyytyväinen itseensä jo ennen dieettiä. Ja miksipä ei olisi! Sen sijaan, että hänellä olisi hirveä pakko saada paino tippumaan jotta hän voisi hyväksyä itsensä, hän dieettaa koska se kuuluu nyt hänen tavoitteisiinsa. Ei pelkän ulkonäön takia, eikä varsinkaan siksi että inhoaisi omaa vartaloaan, päin vastoin!
Omalla kohdallani olen pitkään inhonnut vartaloani ja minulla on ollut (ja on oikeastaan edelleen) koko ajan tosi kova kiire saada kehoani muokattua. Tämä kiire johtaa juurikin siihen väärin tekemiseen, mistä aikaisemmassa kohdassa puhuin.

- Ammattilaisen apu. Sekä minä, että kyseinen ystäväni opiskelemme liikunta - alaa. Periaatteessa siis me molemmat tiedämme kuinka painonpudotus pitäisi tehdä ja pystymme auttamaan muita pääsemään tavoitteisiinsa. Minun tarinani te jo tiedättekin, joten ei mennä siihen. Ystävälläni oli selkeä tavoite joka vaatii erityisosaamista. Valmentajan palkkaaminen oli varmasti häneltä juuri oikea ratkaisu.
Olen itsekin ollut valmennuksessa, kuten ehkä muistatte. Jos minulla ei olisi ollut syömishäiriötä, niin minun valmennukseni olisi saattanut mennä yhtä hyvin kuin ystävälläni nyt, kukapa tietää. Mutta vaikka kuinka olisi tietoa asioista omasta takaa, niin kyllä se vaan motivoi jos ohjeita saa ulkopuolelta. Näin on jollekin vastuussa omasta tekemisestä ja sitä kautta ehkä motivoituneempi.

- Ystäväni on avoimesti dieetillä. Hän kanniskelee mukanaan pakastepurkkeja ja puhuu tavoitteistaan ääneen. Näin hän saa paljon tukea ja kannustusta ulkopuolelta. On myös vaikeampaa epäonnistua jos muut tietävät mitä tavoittelet. Itse olen "piilolaihduttanut" monta vuotta ja sitä kautta olen ollut vastuussa vain itselleni, eikä kukaan tiedä jos (ja tähän asti kun) epäonnistun.

Tässä ehkä suurimmat eroavaisuudet. Tietenkin myös jokaisen keho on erilainen ja reagoi eri tavalla eri asioihin, eli kahta projektia ei koskaan voi täysin verrata toisiinsa. Tässä on vain jälleen hyvää muistutusta siitä, miten oikein tehty laihdutus on vaan aina tehokkaampi, vaikka sitä kuinka yrittäisi kituuttaa vähemmillä kaloreilla nopeamman tuloksen toivossa! Olen tavallaan tosi iloinen että ystäväni alkoi tälle dieetille ja kertoo sen edistymisestä minulle avoimesti. Hän todellakin inspiroi ja motivoi minua todella paljon ja tavallaan hänen ansiostaan uskon myös omaan onnistumiseeni, vaikka se ei vielä olekaan niin suuresti tapahtunut.

Tulosten vähyyden vuoksi minulla on ollut pientä motivaatiopulaa ja herkutkin on maistuneet nyt joka päivä. Ei mitään vakavampaa kuitenkaan, palailen tässä taas hiljalleen ruotuun ja jatkan erittäin hidasta matkaani :)
Onko teillä kokemuksia tällaisista tilanteista, joissa joku läheisenne tuntuu laihtuvan "helpommin" kuin te itse?

2 kommenttia:

  1. Ihan ensiksi pitää sanoa, että ymmärrän hyvin turhautumisesi. Vaikka muuten olisikin mennyt paremmin, niin jos se ei kuitenkaan näy niissä lukemissa mitä odottaa, niin se todella harmittaa. Toisaalta näin ulkopuolisesta näkökulmasta voisin kuitenkin sanoa, että kirjoitustesi perusteella edistystä kyllä näkyy ainakin asenteesi osalta, ja jos muutoksen huomaa vaatteissa, niin se on mielestäni vähintään yhtä suuuri muutos kuin se, mitä vaaka näyttää.

    Tuo kaverin onnistuminen herättää varmasi aika ristiriitaisia tunteita, koska toisaalta haluaisi olla iloinen toisen puolesta, mutta jos samalla vertaa tilannetta itseensä, niin se turhauttaa ja tuntuu ehkä epäreilultakin. Itse olen ainakin ollut hiukan kateellinen sellaisilla kavereille, jotka ovat ikään kuin luonnollisesti laihoja tai mielestäni sopivan kokoisia, kun taas itselleni laihuus ei ole koskaan ollut mitenkään "luonnollinen" tila, vaikka sitä toivoisinkin.

    Ihailtavaa kuitenkin miten osaat suhtautua asiaan ja etsiä niitä positiivisia puolia ja kehityskohtia! Tuo lista vaikutti todella hyvältä ja siitä on varmasti hyötyä, kun tietää, mistä erot oikeasti johtuvat, eikä vain jää harmittelemaan tilannetta. Ja mielestäni myös tuo lopun huomio kehojen erilaisuudesta on erittäin tärkeä. Joillekin laihtuminen on vain luonnostaan helpompaa, mikä valitettavasti tuntuu epäreilulta, vaikka sille ei oikein voikaan mitään.

    Kiitti taas hyvästä postauksesta ja tsemppiä viikon jatkoon! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Kiva että ymmärrät! Tai siinä mielessä siis, että ei ole yksin ainoa joka kokee samanlaisia ajatuksia ja tunteita :)
      Todella ihanasti sanottu, että muutosta näkyy näistä teksteistä! Kiitos, se lohduttaa paljon!<3
      Olet ihan oikeassa, ystävän onnistuminen kyllä herättää ristiriitaisia ajatuksia. Aikaisempi minä ei kyllä olisi nähnyt montaa hyvää puolta tai olisi pystynyt iloitsemaan muiden onnistumisesta. Onneksi nyt on siis kuitenkin näin :) Minullekaan laihuus ei ole koskaan ollut luonnollinen tila ja painoni nousee todella herkästi.
      Ja niin kuin sanoitkin, niin välillä se tuntuu epäreilulta mutta sille ei voi mitään.
      Todella hyvä kommentti jälleen! Kiitos siitä!<3 Tsemppiä viikon jatkoon sinullekin :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)