tiistai 28. marraskuuta 2017

Vaaka valehtelee, vaatteet eivät!

Moi!

Minua on oikeastaan koko syksyn ärsyttänyt tämä jatkuva paikallaan junnaaminen painon suhteen. Alkaa olla mennyt sellainen nelisen kuukautta samassa painossa, vaikka kerrankin koen tehneeni asioita oikein. Vaikka mikään kiire ei tosiaan olekaan, niin kyllähän tämä turhauttaa. Varsinkin kun treenitulokset vain laskevat, eli lihaskasvullakaan ei oikein voi tuota painoa selittää.
Olin oikeastaan tulossa kirjoittamaan ja purkamaan turhautumistani tästä painon jumituksesta. Tämä kirjoittaminen kun aina helpottaa käsittelemään asioita.

Nyt aihe hieman muuttui, sillä tänään teinkin todella motivoivia havaintoja! Minulla on kaapissa kaksi "motivaatiovaatetta", joiden päälle mahtumista olen odottanut. Tai oikeastaan toinen niistä on kyllä mennyt päälle aina välillä, mutta ei se kyllä kovin kivalta näytä...
Jokin kumma päähänpisto sai minut tänään sovittamaan noita vaatteita. Muistatteko viime vuodelta motivaatiomekkoni? Ostin siis viime vuonna verkkokaupasta mekon koossa 36 (koska muita kokoja ei ollut ja todella halusin sen mekon!). Noh, tuo mekkohan ei mennyt kiinni lainkaan, joten nimesin sen motivaatiomekokseni. Tavoitteena oli tuolloin uuteen vuoteen mennessä mahtua tuohon mekkoon.
Koskaan en teille raportoinut miten mekon kanssa kävi. Se oikeastaan johtui siitä, että olin joulunajan ja pitkälle seuraavaan vuoteen kotipaikkakunnallani ja mekko oli opiskelupaikkakunnalla. Kun sitten olisin päässyt mekkoa sovittamaan, olikin paino jo noussut, enkä enää uskaltanut sovittaa koko mekkoa.

Mekot ei vaan koskaan näytä niin kivoilta kuvissa...

Tänään voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa, että mekko meni kiinni!! Mitä ihmettä, en todellakaan odottanut sitä! Sovitin mekkoa asenteella "ei se nyt kuitenkaan mene, mutta katsotaan missä mennään" ja se menikin kiinni! Ihan voittajafiilis! :)
Toinen motivaatiovaatteeni on kesällä kirpputorilta ostamani tiukempi toppi, joka sekin meni kiinni ilman minkäänlaisia ongelmia! Jeejeejee!

Eikä ilon aiheet vielä tähän loppuneet... Joskus muutama vuosi sitten ostin kolme kappaletta Socin treenipaitoja (eri väreissä) ja silloin käytinkin kaikkia kolmea erittäin ahkerasti. Kun paino nousi, minusta kuitenkin tuntui että paita vain korosti vatsaani ja lakkasin käyttämästä kaikkia kolmea. Tänään sitten kaivoin yhden noista paidoista esiin ja päätin kokeilla jos voisin mennä siinä salille.
Meinasi kyllä paita jäädä kotiin... Mutta ei siksi, että se olisi tuntunut liian ahdistavalta, vaan siksi että se näytti päälläni ihan liian suurelta. Siis mitä!? Ei se nyt mikään teltta tietenkään ollut vieläkään, mutta selkeästi vähän roikkui päällä. En tarkalleen muista miltä se aikaisemmin näytti, mutta ainakaan enää se ei korostanut vatsaa lainkaan, päin vastoin!

Ja vielä yksi vaatteisiin liittyvä onnistuminen. Viime aikoina olen ostanut uuden takin ja treenipaidan. Toinen noista on kokoa pienempi kuin yleensä käyttämäni vaatteet ja toinen jopa kahta kokoa pienempi! Olen koko ajan ajatellut, että näissä yksilöissä nyt vain sattuu olemaan väljempi koko. Mutta ehkä osa selityksestä on myös se, että olen pienentynyt.



Mitä tästä siis opimme?
SE VAAKA EI KERRO KAIKKEA. Varmasti kaikki jo sen tietävät, mutta on se vaan niin hirveän vaikeaa uskoa!
Edelleenkin minua ärsyttää painoni ja sen liikkumattomuus. Eikö olekin hassua? Olen juuri saanut todella konkreettista näyttöä siitä, että homma on mennyt eteenpäin paljonkin. Silti sitä vaan tuijottaa sitä puntaria ja moittii itseään siitä, ettei painossa näy muutosta. Loppujen lopuksihan sillä painolla ei ole mitään merkitystä, tai niin sen pitäisi olla.
Outoa on myös se, miten sokea sitä vaan on sille omalle muutokselle. Onneksi nyt sattui olemaan nuo "motivaatiovaatteet". Muuten olisin varmaan nyt kirjoittamassa sitä avautumistekstiä painon jumittamisesta.
Pakko sanoa, että oli jo aikakin kyllä saada jotakin konkreettista näyttöä että jotain on tapahtunutkin. Onhan se neljä kuukautta kuitenkin aika pitkä aika junnata paikoillaan.

Tämä onnistuminen sai minut kyllä motivoitumaan jälleen tosi paljon. Motivaatio on ollut vähän koetuksella viime päivinä juurikin tuon painon vuoksi, mutta tämä kyllä innostaa ja paljon! :)

Huvittavaa, miten koko päivä paranee kertaheitolla, kun saa onnistumisia! Toivottelen kaikille teille oikein onnistunutta päivän jatkoa! :)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikkokuulumiset - väsymys iski!

Helou!

En tiedä olenko vielä kertaakaan elämässäni onnistunut olemaan näin pitkään yhtäjaksoisesti dieetillä. Olihan se siis vain ajan kysymys, kun iskee se väsähdys. En tiedä johtuuko väsymys nyt kolmen viikonlopun reissuputkesta, jatkuvasta energiavajeesta, siitä että saatan olla tulossa kipeäksi, vai jostain muusta. Voihan tämä pimeyskin tietenkin vaikuttaa...
Hassua kyllä, tällä kertaa kroppa on väsynyt, mutta pää jaksaisi kyllä. Yleensä on aina toisin päin. Huomaan myös, että unentarve on kasvanut yhtäkkiä todella suureksi. Nukun 9-10h yössä, mutta silti tuntuu että pitäisi päästä nukkumaan.
Ylpeänä voin kuitenkin ilmoittaa, että väsymyksestä huolimatta en ole sortunut ahmimiseen, tai ylimääräiseen herkutteluun muutenkaan. Olen lisännyt lepopäiviä tälle viikolle, mutta olen kuitenkin käynyt salilla. On jotenkin todella vaikeaa myöntää itselleen, että nyt on levon paikka.


Viime viikkohan minulla oli kevyt viikko treeneistä, mutta tuntui että se ei oikeastaan auttanut. Muuten varmaan olisi auttanut, mutta tuo reissaaminen vei voimia sen verran että keho ei oikeastaan päässyt lepäämään tarpeeksi. Tai tämä on minun teoriani.
Energiansaantia pitäisi edelleen nostaa, mutta se on vain todella vaikeaa! Tämän viikonlopun olen kuitenkin viettänyt mummolassa ja täällä ainakin tulee syötyä! :D Jos energiavaje on syynä tähän väsymykseen, niin luulisi että nyt asia korjaantuu.



Painon kanssa alkaa pikkuhiljaa vähän turhauttaa. Kolmatta viikkoa putkeen ollaan samoissa lukemissa, vaikka mielestäni olen tehnyt paljon töitä oikeaan suuntaan. Kyllähän se motivaatiota syö. Epätoivoon en ole kuitenkaan heittäytynyt, kyllä se pikkuhiljaa siitä lähtee. On vain todella vaikeaa pysyä kärsivällisenä. Tulisi nyt edes vähän alaspäin! Ja jos totta puhutaan, niin taaskaan en tiedä todellista lukemaa... Ei sitä oikein reissussa viitsi puntaria kanniskella :D Veikkaan vaan, että taas ollaan samassa. Yleensä olen aika hyvin tuntenut omasta kehosta missä mennään.
Tein viikolla kuitenkin hassun havainnon. Keskiviikkona päätin pitää herkkupäivän ja söin jonkun verran suklaata. Heti seuraavana päivänä paino oli pudonnut alemmas kuin koko syksynä! Niinhän sitä sanotaan, että jos tankkauspäivä on ollut tarpeen, niin paino putoaa hyvin pian tankkauksen jälkeen alaspäin, tai ei ainakaan nouse. Tuollainen suklaansyöminen nyt ei kovin hyvää tankkausta ole, mutta ainakin se tuli tarpeeseen. Nyt tosin tuntuu taas siltä, että paino on vain noussut. Ensi viikonloppuna ajattelin sitten syödä jotain hiilihydraattipitoista ihan kunnolla. Ja tekeehän se tietenkin päällekin hyvää pitää yksi "vapaasyöntipäivä".



Nyt ensimmäistä kertaa alkaa olla sellainen fiilis, että tekisi mieli vain lopettaa koko homma. Tai kuten sanottu, pää vielä jaksaa, mutta esimerkiksi salille lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Nyt pyrin kuuntelemaan kehoani, eli menen salille vain jos siltä tuntuu ja yritän syödä vähän enemmän. On vähän vaikeaa, kun joku osa päässä huutaa, että pitäisi liikkua ja pitäisi olla energiavajetta. Onneksi tämä järkevä puoli minusta on kerrankin äänekkäämpi!

Tätä olen juonut tämän viikon, ettei vaan flunssa iskisi päälle :)

Toivotaan että ensi viikko menee paremmin ja lepäily auttaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen edelleen todella ylpeä itsestäni. Olen iloinen että pystyn syömään mummolassa rennosti (aikaisemmin ahdistuin todella herkästi) ja pystyn kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Kyllä se tästä :)

Mukavaa viikonloppua!<3

Ps. Olettehan huomanneet blogin Facebook - sivulle jakamani reseptin ja linkkaamani tekstin ;) Jälleen yritän olla siellä aktiivisempi :)

torstai 23. marraskuuta 2017

Syömishäiriö poikaystäväni silmin, osa 2

Moikka!

Nyt seuraa toinen postaus, jossa poikaystäväni vastailee kysymyksiini. Nämä ovat henkilökohtaisia suosikkipostauksiani, tai ainakin ihan siellä parhaimpien joukossa jos omia tekstejä pitäisi järjestykseen laittaa. Hauskaa, että joskus joku muukin saa äänensä kuuluviin täällä blogissa :)
Pahoittelen viivästynyttä postausta!
Ja ykkösosa löytyy täältä!

Kursivoitu teksti siis poikaystäväni kirjoittamaa, en ole muokannut hänen tekstiään millään lailla (punaisella omat kommenttini). Asiaan!

Millaisia muutoksia olet huomannut minussa viimeisen vuoden sisään?

En nyt osaa keväästä sanoa oikein mitään ihmeellistä, mutta syksyn aikana
olen huomannut, että olet ollut paljon iloisempi.
Viimeisen vuoden aikana sinulle ei ole tullut läheskään yhtä paljon
romahduksia kuin ennen.
Et ole syksyn aikana ihan hirveästi stressannut syömisiä ja sinulla on
ollut paljon enemmän motivaatiota kuin ennen.
Olet syksyn aikana ollut paljon iloisempi, motivoituneempi ja
positiivisempi kuin ennen.



Milloin aloit huomaamaan muutosta?


Etenkin nyt Syksyllä. Ehkä suurin muutos tapahtui sen jälkeen kun aloit
miettimään, että haluaisit jopa joskus lavalle. (Hups, tässäpä tuli näköjään ilmi pieni salaisuus, josta en ole teillekään mitään maininnut...)
Kesällä vietimme loppu peleissä niin vähän aikaa yhdessä, että ei oikein
nähnyt normaalia arkea.


Millaisissa asioissa kenties vielä huomaa syömisongelmat?


Vieläkin katsot minusta liian tarkaan kalorit, etkä ota niin hyvin esim
rasvoja huomioon ruokavaliossa.
Sinulla saattaa jäädä kalorit roimasti miinukselle päivän aikana ja et
tahdo uskoa, että voisit syödä enemmän.
Mutta tämäkin on vähentynyt kyllä huomattavasti viimeisen puolen vuoden
aikana.


Mikä on ollut paras muutos jonka olet huomannut?


Positiivisuus ja motivaatio

Oletko itse oppinut jotain syömishäiriöistä tämän suhteen aikana ja mitä?


Vaikea sanoa. Olen ja en, mutta tosi vaikea kiteyttää, että mitä. (Oliko tämä muka vastaus kysymykseen!? :D)

Mitä mieltä olet tästä blogin kirjoittamisesta?


Mitäpä siitä voi olla mieltä. Ei se vaikuta minun elämään millään tavalla
kun en edes ole nähnyt koko blogia.
Hyvä asia siinä, että voit kirjoitella mietteitäsi muille ihmisille ja
purkaa ajatuksia.


(Tämä kysymys nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta oli pakko kysyä :D :D Niin, en tosiaan ole kertonut hänelle edes blogin nimeä ja vannottanut ettei hän saa yrittää etsiä tätä. Enköhän minä jonain päivänä rohkaistu.)

Muuta sanottavaa?


Eipä kait ole mittään.



Sellaisia kysymyksiä ja vastauksia tällä kertaa! Vastauksiin saattoi vaikuttaa, että pientä mykkäkoulua oli ilmassa silloin kun hän näihin kysymyksiin vastasi... Sitä ei ehkä muuten huomaa, mutta itse olen näkevinäni pientä ärsyyntymistä :D

Tämä postaussarja päättyy tällä kertaa tähän, toivottavasti tykkäsitte!:)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Viikkokuulumiset - kevyt viikko

Moi! 

Taas voisi olla tällaisen viikon tiivistyksen aika. Ihan ei sunnnutaiksi ehtinyt, mutta parempi jälleen myöhään kuin ei milloinkaan! 
Tämä viikko on ollut aika kiireinen, mutta onneksi myös todella mukava. 

Viime viikko oli tosiaan salitreeneistä kevyt viikko. Niin mukavalta kuin kevyt viikko kuulostaakin, niin se ei oikeastaan sitä ole. Tuntuu todella turhalta lähteä salille ollenkaan, kun siellä ei kuitenkaan tee kunnolla. Kun ei treeni kulje, niin tuntuu että herkut maistuisivat vieläkin enemmän! Onneksi kuitenkin kevensin harjoittelua, kroppa tuntui todella väsyneeltä eikä treenistä meinannut edeltävällä viikolla tulla yhtään mitään. 

Erittäin harvinaista, mutta viime viikolla tein munakasta iltapalaksi :)

 Viime viikkoa edeltävällä viikolla pääsin tosiaan "painotavoitteeseeni" (lainausmerkit siksi, koska nuo tavoitteet ovat vain suuntaa-antavia). Viime viikolle asetin tavoitteeksi -400 grammaa, mutta suoraan sanottuna ei ole kyllä hajuakaan onko siihen päästy! Olin loppuviikon reissussa ystäväni luona ja siellä ei tietenkään puntarilla käydä. Teki kyllä todella hyvää kuitenkin saada vähän muuta ajateltavaa ja pitää lomaa tästä koko kroppaprojektista. 
Mutta tosiaan, en tiedä siis painosta mitään. Katsotaan sitä sitten tällä viikolla jossakin vaiheessa.

Herkuttelu on aina sellainen juttu mistä pitää kertoa :D Vaikka sanoin, että tavallista enemmän teki mieli herkutella, niin en kuitenkaan tehnyt niin! Ihme kyllä sain itseni aina puhuttua ympäri. Myöskään ystävän kanssa ei tullut turhia mässäiltyä :) 
Minullehan kävi pieni "vahinko" alkuviikosta, kun löysin hyvän tarjouksen ja ostin sitten kymmenen Royal-patukkaa! Oli kyllä sellainen heräteostos että en tiedä mitä oikein ajattelin :D MUTTA! Noista suklaapatukoista suurin osa on vielä syömättä! En vaan vieläkään voi uskoa että minulla, siis MINULLA voi olla kaapissa suklaapatukoita enkä syö niitä heti! 


Olen myös siirtänyt aikaisemmin mainitsemani herkkujen pilkkomisen nyt myös irtokarkkeihin... Saatan ostaa vähän irtokarkkeja ja pilkkoa ne pieniksi palasiksi ja näin tuntuu kuin minulla olisi paljon enemmän karkkia. Toimii!



Saa nähdä mitä tästä alkavasta viikosta tulee. Reissaamisesta on todella väsynyt olo, mutta treenaamaan pitäisi jaksaa lähteä. Eilen kroppa tuntui niin väsyneeltä ja tyhjältä, että päätin pitää "tankkausillan". Söin siis pizzan ja karkkia. Ihme kyllä, en kyennyt syömään ostamaani jäätelöä. Hienoa kuitenkin huomata, että hiljalleen niitä oman kehon viestejä oppii kuuntelemaan. Ei minun eilenkään tehnyt edes oikeastaan mieli herkutella, mutta tunsin tarvitsevani jotain energiaa. Tietenkin energiaa saa muistakin kuin herkuista, mutta käytin nyt tilaisuuden hyväksi ja söin niitä herkkuja :D

Tästä herkutteluasiasta kirjoittelen vielä erikseen postausta, joten jätetään ihmettelyt herkun määrästä sinne :D Joka tapauksessa tankkaus tuli tarpeeseen ja toivon mukaan eiliseltä riittää energiaa vielä tämän illan treeniin! :)
Ainiin! Minusta vähän tuntuu että saatan olla tulossa kipeäksi. Kurkku on ollut nyt parina aamuna kipeä, mutta muita oireita ei ainakaan vielä tunnu. Toivotaan ettei tauti iske päälle! Olen kyllä todella harvoin kipeä, mutta joskus se iskee. 
Pahoittelen vähän myöhästynyttä postausta ja mahdollisesti hyvin sekavaa tekstiä! Joka tapauksessa mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti teille kuuluu hyvää! :)

tiistai 14. marraskuuta 2017

Kaloreita ylöspäin

Heippa!

Kuinka teidän viikkonne on lähtenyt käyntiin? Tällä viikolla pidän treeneistä vähän kevyempää viikkoa. Ainut ongelma on se, että minun on tosi vaikeaa saada itseni lähtemään ollenkaan jos tiedän tekeväni vain kevyen treenin.

Jälleen kerran sivuan sitä, että aion nyt keskittyä siihen treenitulosten nostamiseen. Olen kyllä tätä hokenut kyllästymiseen asti ja ehkä eniten siksi, että yritän vakuuttaa itseni siitä että se on totta. Edelleenhän se painonpudotus on minulle niin kovin tärkeä juttu. Nyt siinä on pientä edistystä tullutkin vihdoin :)
Katsoin eilen yhtä videota, jossa sanottiin (en muista sanatarkkaan mutta jotenkin näin), että toivottavasti kukaan nainen (tai miksei mieskin) ei tosissaan elä 1500 kalorilla päivässä vain pysyäkseen hoikkana. Ja toivottavasti kukaan ei vapaaehtoisesti elä sellaisessa sumussa kuin mitä liian vähäinen syöminen aiheuttaa. Sellaisessa tilanteessa ei välttämättä edes tiedä, että miltä tuntuisi oikeasti syödä tarpeeksi, miten paljon sillon jaksaisi tehdä ja mennä. 
Kuten sanottu, en muista sanatarkkaan, mutta tällainen pointti siinä oli ja tämä puhutteli minua todella syvästi. 
Myös poikaystäväni kysyi minulta viime viikolla, että olenkohan kertaakaan seurustelumme aikana syönyt yli 2000 kaloria, jos herkkupäiviä ei lasketa. 
Niin... ensimmäinen reaktioni oli, että tottakai olen! Mutta tarkemmin mietittyäni en olekaan varma. Olenkohan kertaakaan, tai jos olen niin erittäin harvoin syönyt kunnon ruokaa kulutuksen tasolle. Aika huolestuttavaa oikeastaan. 
Onko siis ihmekään, jos penkkitulos ei koskaan nouse ja aina pienenkin tauon jälkeen salipainot ovat tippuneet? Ei ole. 

Olen tosiaan elänyt miinuskaloreilla niin pitkään, että en tiedä miltä tuntuisi jos keho saisi päivittäin riittävästi energiaa ja nimenomaan hyvistä lähteistä. Olisikohan minulla paljon parempi fiilis? Ja edelleen, vaikka söisin edes sen 2000 kaloria päivässä, jäisin silti reilusti miinuksille treenipäivinä varsinkin. 

Onneksi satuin katsomaan tuon videon ja kuulemaan tuon lausahduksen. Se oli nimittäin erittäin silmiä avaava! Tuon oivalluksen innoittamana päätin nyt kiinnittää huomiota riittävään energiansaantiin laskemalla kaloreita. Ja tällä kertaa ei siksi, että haluaisin jäädä miinukselle, vaan koska haluan syödä enemmän! 
Käytän siis Lifesum - nimistä sovellusta kaloreiden laskemiseen, sitä voin todellakin suositella! En kyllä suosittele kaloreiden laskemista yleisesti, koska siitä voi tulla todella ikävä ja huono kierre pahimmillaan. Olen itsekin tuossa kierteessä ollut ja sitä en tosiaankaan suosittele. Jos nyt kuitenkin on tarve, niin tuo sovellus on hyvä :)


Kuvakaappaus Lifesum - sovelluksesta eiliseltä. Huom! Kuva otettu kesken päivän :)


Minulla oli sovelluksessa valmiina painonpudotukseen tarkoitetut kalorit, mutta nostin nyt niitä. Ajattelin, että voisin pikkuhiljaa nostaa kaloreitani, viikko kerrallaan. Heti ei kannata miinuskaloreilta ponnahtaa sinne kulutuksen tasolle, koska keho voi mennä sekaisin ja alkuun varastoida rasvaksi energiaa, vaikka se ei vielä kulutukseen yltäisikään.



Muistan kuinka joskus aikaisemmin aina mietin, miten kivaa olisikaan jos "saisi" syödä paljon enemmän. Nyt huomaankin, että se enemmän syöminen onkin yllättävän vaikeaa! Siksi joudunkin nyt hetken seuraamaan syömisiäni sovelluksen avulla, sillä muuten jään aina tosi suurille miinuskaloreille. Vaikka kaloreiden laskeminen tuttua onkin, minun on silti vaikeaa laskea niitä realistisesti eikä yläkanttiin itselleni. Sovelluksesta katsoessa en myöskään voi selitellä itselleni mitään, vaan saan ihan oikeita todisteita syömisteni määrästä.
Tässä taas huomaa kyllä ison edistyksen, kun en koe minkäänlaista ylpeyttä vähäisestä energiansaannista. Päin vastoin, hävettää että syön itse noin vähän vaikka minun pitäisi tietää nämä asiat. Myöskään kaloreiden nostaminen ei kuulosta enää täysin kauhistuttavalta ajatukselta niin kuin ennen.
En silti voi esittää, että kaloreiden nostaminen olisi helppoa. Herkästi tulee sellainen olo, että tekisi jotain hyvin kiellettyä kun syö tavallista enemmän. Teen parhaani päästäkseni näistä huonoista ajatusmalleista eroon. Tässä on taas yksi iso askel eteenpäin :)

Edelleen tahdon siis että paino tippuu sellaisen viitisen kiloa, mutta eiköhän se tipu vähän vähemmälläkin kalorivajeella. Tuohon tavoitteeseen on kuitenkin sen verran vähän matkaa, että voin jo alkaa huoleti nostamaan kaloreita vähän korkeammalle jo nyt. Paino sanalla vähän, sillä tuo nostaminen todellakin tapahtuu hitaasti ja rauhallisesti, jotta pääni ehtii mukaan.

Toivotaan, ettei tämä ole taas niitä projekteja ja oivalluksia jotka unohtuvat yhtä nopeasti kuin tulevat mieleenkin. Uskon, että tämä voi olla todella hyvä juttu jos vain onnistun pysymään tässä ajatuksessa, enkä taas innostu tavoittelemaan sitä painonpudotusta "hinnalla millä hyvänsä"!

Mukavaa viikkoa kaikille teille!<3

lauantai 11. marraskuuta 2017

Viikkokuulumiset - välipalkinto!

Moi!

Vihdoinkin saan jakaa edistymiskuulumisia! Ajattelin tehdä ainakin joinakin viikkoina näitä tällaisia kuulumispostauksia, nyt kun tekemiseni on ehkä vähän tavoitteellisempaa ja toivon mukaan johdonmukaisempaa. On mukavaa itsellekin kirjoittaa tällainen yhteenveto viikosta, toivon mukaan tekin pidätte näistä :)
Tässä olenkin harmitellut sitä, että olen jumittanut samassa painossa jo monta kuukautta ja tottakai se alkaa hiljalleen turhauttaa, vaikka minulla ei enää kiire olekaan. Olen myöskin kertonut pienestä porkkanastani, eli lupasin että saan shoppailla itselleni urheiluvaatteita netistä kun saavutan vihdoin uuden painolukeman.

Tämän viikon alussa päätin, että nyt riittää junnaaminen ja haluan vihdoin onnistua. Olen jo hetken ollut muutaman sadan gramman päässä siitä tavoitteesta minkä olen palkinnolleni asettanut ja päätin, että ensi viikolla haluan vihdoin palkita itseni!
On muuten oikeasti tehnyt ihan hirveästi mieli tilata uusia vaatteita! Olen jotenkin tosi kyllästynyt nykyisiin salivaatteisiini ja aina tulee käytettyä samoja. Olikin aika hyvä palkinto tämä, koska se on ihan oikeasti motivoinut minua kovasti.

Lauantai aamuna paino oli tasan 60 ja palkintolukemani oli siis päästä alle kuudenkymmenen. En kuitenkaan enää malttanut ja eilen laitoin tilauksen menemään :D Olin niin varma että vaikka palkinnon saisin hieman etukäteen, niin saavutan silti tavoitteeni tässä parin päivän sisään. Tilauksen tulossa kuitenkin kestää, joten toivon mukaan olen tavoitteessa kun posti saapuu :)
Niin ja nyt siis pääsin sille "kotipuntarille" johon oikeasti voi jopa luottaa!

Olen nyt aina välillä uskaltanut syödä vähän enemmän kuin aikaisemmin. Pitäisi vielä syödä useammin, mutta huomaan silti että monia huonoja tapojani on karsiutunut pois ja korvaantunut paremmilla. Jälleen kerran olen hyvin toiveikas :) Kunnon ruuan syöminen isompiakin määriä ei oikeastaan ahdista enää ollenkaan. Jee!

Tässä eilisen lounas, lautanen siis hieman tavallista isompi

Nyt en sitten vielä tiedä että mikä se seuraava palkinto olisi... Ehkä se on tämä sama, sillä jouduin jättämään tilauksesta yhdet trikoot ja yhden ihanan paidan pois, ettei olisi ihan liikaa mennyt rahaa. Ehkä sitten seuraavan painolukeman saavutuksen jälkeen saan tilata nuo poisjääneet tuotteet! Sen jälkeen kehitän jonkun muun palkinnon kuin mitään materiaa :D
Mutta onhan se niin, että parhain palkinto on oikeasti se fiilis mikä onnistumisesta tulee. Olen todella ylpeä itsestäni jo nyt :) Tällä hetkellä katson omaa kehoani melko hyväksyvien lasien läpi, vihdoinkin! Toki pienikin painon nousu saattaa edelleen kääntää itseni itseäni vastaan, mutta onneksi nyt ei sellaista ole hetkeen tapahtunut.

Kukkakaali-kalkkunavuokaa :P

Tällä viikolla oli tarkoitus pitää vielä yksi raskaampi viikko treeneissä, sillä ensi viikko on sitten kevyt viikko. Olen ollut kyllä tuon kevyen viikon tarpeessa, vaikka vasta kolme raskaampaa viikkoa on takana. En kai ole vielä tottunut ihan noin moneen salitreeniin viikossa. Nyt loppuviikon salitreenit kuitenkin jäivät valitettavasti pois, koska sormeni on ollut todella kipeä yllättäen. Huomasin kyllä heti miten kovasti olen kiintynyt nyt treenaamiseen, sillä salilta poisjääminen tuntui todella pahalta! Tässä kuitenkin tuli hyvä muistutus siihen, miten se järki pitää oikeasti pitää päässä. Tuosta harmistuksesta huomasin, että herkästi minulla menee myös tuo treenaaminen niin sanotusti yli, eli salille pitäisi päästä jatkuvasti ja tunnen itseni hyvin epäonnistuneeksi jos se jää pois. Tuohon ansaan en todellakaan aio mennä ja siksi sanonkin tämä ääneen niin itselleni kuin teillekin. Liikunta ei saa kuitenkaan olla mikään pakkomielle vaikka se mukavaa onkin.

Kuvien ottaminen on tälläkin viikolla ollut vähän vähäistä, pahoittelen siis huonoja ja tylsiä kuvia!

tiistai 7. marraskuuta 2017

Pari arkista faktaa :)

Moro!

Tällaista tekstiä en olekaan aikaisemmin kirjoittanut. Tänne blogiin kun tulee kirjoitettua vain yhdestä elämän ja arjen osa-alueesta, niin ajattelin vaihteeksi kertoa vähän muustakin kuin ikuisesti siitä ruuasta ja liikunnasta ja laihdutuksesta! :) Arkihan on paljon muutakin kuin sitä ruuan ja laihduttamisen miettimistä, vaikka myönnän kyllä että valitettavan suuren osan ajatuksistani vie tämä ikiprojektini. Varsinkin näin nimettömästi kirjoitellessa jää todella paljon sanomatta.

Tässä siis pieniä juttuja arjestani tältä alkuviikolta ja yleisestikin.

Olen viime vuosina huomannut olevani kova soittelemaan. Aikaisemmin en ollut, mutta toisaalta siihen ei ollut oikeastaan tarvettakaan. Opiskelupaikkakunnalla minulla on vähemmän tekemistä, eli enemmän aikaa. Täällä on myös paljon vähemmän tuttuja ja ystäviä kuin muualla Suomessa. Soittelen todella paljon vanhemmilleni ja molemmille isovanhemmilleni. Silloin tällöin juttelen pitkiä puheluita myös ystävieni kanssa. Lähden yleensä kävelylle ja ihan huomaamatta tulee käveltyä parikin tuntia kun on hyvät jutut kesken :)


Minulla on aina pakko olla joku sarja kesken. Rakastan ihmissuhde- ja hömppäsarjoja ja jaksan vain harvoin katsoa näyteltyjä sarjoja. Ikuinen suosikkini on tietenkin Frendit<3 Katselen sarjoja aina kun syön ja tuntuisi todella oudolta jos ei olisi mitään katseltavaa!

Kahdeksan aamut eivät todellakaan ole mun juttu! En tiedä ovatko ne kenenkään juttu sen kummemmin :D Tarvitsen paljon unta ja harvemmin tulee nukuttua tarpeeksi ennen kasiaamuja.
Pääsen kyllä sängystä ylös, mutta koko päivä on vähän sumuinen ja tapahtuu herkästi huolimattomuusvirheitä ja saatan olla hyvin kiukkuinen, vaikka en sitä ehkä näytäkään. Minulle tulee myös lähes poikkeuksetta päänsärky illalla silloin kun olen herännyt aikaisemmin. Päänsärky minulla on myös parhaillaan. En muuten koskaan torkuta, tuli tästä mieleeni.



Hyvä esimerkki näistä kasiaamujen epäsopivuudesta on ollut tämä päivä. Tänään olen ollut aika väsynyt ja sen myötä todella hajamielinen... Esimerkiksi laitoin vettä kiehumaan kananmunia varten ja menin olohuoneeseen koneelle odottelemaan veden kiehumista... Havahduin kun kuulin poikaystäväni huudon keittiöstä "MITÄ SÄ TEET!?". Olin laittanut väärän levyn päälle ja siihen oli jäänyt vanha paistinpannu joka sitten alkoi käryttää ihan kunnolla. Melkoinen savupilvi tuli vastaan kun menin keittiöön... Onneksi ei mennyt kauemmin että joku huomasi!
Tämän episodin jälkeen unohdin samaiset kananmunat hellalle ja keittelin niitä yli puoli tuntia.:D

Käytän farkkuja suunnilleen kerran kuussa, jos sitäkään. Olen aina joustavissa vaatteissa, useimmiten collegehousuissa ja hupparissa ja näiden alla urheiluvaatteissa ja lenkkarit jalassa. Koskaan ei tiedä jos yhtäkkiä joutuukin/pääseekin liikkumaan kesken päivän!


Olen viime päivinä syönyt hirveän määrän mandariineja! Alan jo kyllästyä siihen, mutta ainakin vielä olen syönyt pari päivässä :P

Käyn ihan jatkuvasti vessassa :D Tämä on tosi ärsyttävää, koska inhoan vessassa käymistä! Olen aina käynyt usein, mutta voisin kyllä ahkerammin kouluttaa itseäni käymään harvemmin.

Tällä hetkellä odottelen että Ensitreffit alttarilla alkaa. Aion syödä iltapalaa samalla kun katson sitä enkä malta odottaa :D Tästä syystä tämä postauskin kai syntyi!

Tästä näköjään tulikin tällainen faktapostaus, en tiedä miten tässä näin kävi ja otsikonkin jouduin vaihtamaan :D No, mitäs sanotte? Onko tällaisia mukava lukea? :) Onko teillä jotain samoja faktoja tai tapoja omassa arjessanne?

Jos lisäfaktat kiinnostaa, niin niitähän löytyy muutama lisää täältä.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Treeni-, ruokailu-, paino-, ja motivaatiokuulumiset

Heips!

Tällä hetkellä minulla on aika toiveikas olo. Toinen (melko) onnistunut viikko putkeen! Nyt kun vaan saan pienet yksityiskohdat kuntoon, niin hyvä tästä vielä tulee! :) Tästä tulee tällainen kuulumispostaus, jossa kerron kuulumiset liikunnan, ruokailun, painon ja motivaation osalta.:)

Olen todella innostunut treenaamaan tällä hetkellä. Olen aina tykännyt liikkumisesta, mutta välissä tein sitä pelkästään laihtumisen toivossa ja hukkasin hetkeksi sen liikunnan ilon. Onneksi nykyään se on jälleen tallella. Viime viikkoina olen odottanut innolla sitä hetkeä kun pääsen kuntosalille treenailemaan. Sarjapainotkin nousevat erittäin hitaasti, mutta varmasti. Jos ruokailut olisivat paremmin kohdallaan niin treenitkin varmaan kulkisivat paremmin ja kehittyisin nopeammin ja enemmän. Mutta kaikki aikanaan.
Nyt kun lihaskuntoharjoittelu on kohdillaan, voisi olla aika yrittää lisätä vähän aerobista liikuntaa. Tällä hetkellä se ei kuulu suosikkeihini ja aivan liian harvoin tulee lenkkeiltyä tai tehtyä muuta sykeliikuntaa. Tässäpä siis hyvä tavoite :) Aerobisessa liikunnassa tavoitteeni on enemmänkin kunnon ylläpitäminen kuin kohottaminen tällä hetkellä.


Sitten ruokailut... Tämä onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu, kuten aina. Tavallaan menee ihan hyvin minuksi :D Edelleen tarpeeksi syöminen tuottaa vaikeuksia. Aloin jälleen merkkaamaan ruokiani ylös sovellukseen (Lifesum) ja näen sieltä hyvin paljonko olen syönyt ja paljonko minun pitää vielä syödä. Myös makrojakauma on hyvin nähtävissä ja en ole lainkaan yllättynyt siitä, että rasvathan ne jäävät vajaiksi päivä toisensa jälkeen.
Olen nyt vasta pari päivää laittanut ylös, mutta täytyy nyt kyllä useammin merkkailla ruokailut ylös. En aina välttämättä itse hahmota kuinka paljon todellisuudessa syön. Kalorien laskeminen on kyllä liiankin tuttua, mutta lasken aina tahallani aika paljon yläkanttiin  kaiken syömäni ja loppupäivästä olenkin ihan eri laskuissa kuin mitä todellisuus on.
En halua kuitenkaan liikaa tuijotella kaloreita, ettei niistä sitten tule jälleen pakkomielle. Muutamana päivänä viikossa voisin tarkistaa että olen oikealla radalla. Erityisesti tuo makrojen seuraaminen kiinnostaa, koska makrojakaumassani (hiilihydraatit, rasvat, proteiinit) on paljon parannettavaa.

Itselleni suurin vaikeus on se herkuttelu, kuten tiedätte. Viime viikolla lauantaina tuli herkuteltua taas aivan liikaa. Tällä viikolla puolestaan meinasin heittää hanskat kunnolla tiskiin keskiviikkona. Söinkin jonkun verran herkkuja, mutta olin jo valmis skippaamaan treenit ja syömään herkkuja loppuillan kunnes vatsa on pinkeänä. Onneksi sain kuitenkin itseni puhuttua treenaamaan! Harvinaista minulle.
Torstaina olin jatkamassa samaa rataa ja herkuttelemassa... Ostinkin vähän herkkuja, mutta nimenomaan vain vähän! Olin todella ylpeä itsestäni kun pystyin valitsemaan edes sen pienemmän pahan vaihtoehdoista :) Eilen, eli lauantaina söin yhden pienen, 100 gramman karkkipussin ja se riitti makeannälän hiljentämiseen loistavasti! En edes muista milloin viimeksi lauantaipäivä olisi mennyt osaltani näin hyvin, jee! Minulle tuo on todella iso juttu :) Ja hassua miten tuollaisen isomman onnistumisen jälkeen sitä heti odottaa että
vatsa on pienentynyt ja paino pudonnut :D Eihän se niin toimi, vaan niitä onnistumisia tarvitaan useita ennen kuin tulos näkyy...


Paino. Tällä kertaa en pysty kertomaan painostani paljon mitään. Ensinnäkin minulla ei oikeastaan ole luotettavaa vaakaa tällä hetkellä. Nykyinen vaakamme antaa tietoa suuntaa-antavasti, mutta lukema vaihtelee jos vaakaa siirtää pari senttiä johonkin suuntaan. Toisaalta ihan hyväkin, että voin sanoa itselleni ettei lukemaan voi luottaa. Lukemaa heikentää myös kuntosaliharjoittelun tuomat lihaskivut ja nesteen kertyminen lihaksiin. Tässä huomaa kyllä edistystä ajattelussa, minua ei juurikaan haittaa se etten pysty kunnolla seuraamaan painoani. Kotipaikkakunnalle mennessä nään taas tarkemmin missä mennään. Sen verran kuitenkin tiedän, että aikalailla samassa painossa mennään kuin oikeastaan koko syksy. No, ainakaan paino ei ole noussut! Odotan edelleen sitä hetkeä kun pääsen siihen välitavoitteeseeni, jonka jälkeen saan ostaa itselleni treenivaatteita :D Siihen on nyt suunnilleen kilon verran matkaa, ehkä hieman vähemmän.

Sitten vielä motivaatio. Olen ollut koko syksyn todella motivoitunut ja ihan erityisesti nyt viimeisen kuukauden. Pyrin tekemään päivittäin sellaisia valintoja jotka vievät minua eteenpäin ja kerrankin voin sanoa, että minulla ei ole kiire!
Tällä hetkellä suurimmat motivaation lähteeni ovat treenitulokset ja kieltämättä myös painon tippuminen. Nuo ovat aika huono parivaljakko siitä, että ne tavallaan toimivat toisiaan vastaan. Lihaksien kehittyminen nostaa painoa ja painon laskeminen heikentää myös lihaskuntoharjoittelua. Vaikeaa!

Tällaista kuuluu tänne. Miten teillä menee? :)

Ps. huomasin etten ole ottanut koko viikolla yhtään kuvia! Kuvituksena siis vanhat kuvat :)

Pps. Ruokapäiväkirjapostaukseen tuli kysymyksiä noista muroista joita syön... Nyt vihdoin ostin uuden paketin ja tästä siitä kuva niille joita kiinnostaa :)



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Voiko syömishäiriöstä parantua ja laihduttaa samaan aikaan?

Hei,

Tätä aihetta ja tekstiä olen valmistellut päässäni jo todella pitkään. Usein olen jo alkanut kirjoittaa, mutta en kuitenkaan ole saanut ajatuksiani jäsenneltyä niin kuin olisin toivonut. Nyt halusin kuitenkin tämän postaussarjan puitteissa vihdoin kirjoittaa otsikon aiheesta oman näkökulmani, tuli tekstistä sitten hyvä tai ei.
Ja kuten aina näistä syömishäiriöasioista puhuttaessa tahdon muistuttaa, että puhun vain omasta kokemuksestani enkä ole mikään asiantuntija. :) Haluan tässä tekstissä myös kertoa omat motiivini, miksi edelleen yritän laihduttaa. Puhun nimenomaan ahmimishäiriön näkökulmasta asioista.
Niin, onko syömishäiriöstä mahdotonta parantua jos edelleen yrittää laihduttaa?


Kuten ehkä muistatte, olen käynyt juttelemassa syömisongelmistani useammalla ammattilaistaholla. Jos yksi asia pitäisi mainita mitä olen heiltä kaikista eniten kuullut, on se tämä: et tule koskaan parantumaan ellet hyväksy itseäsi sen kokoisena kuin olet ja lopeta laihduttamista. 

Okei, ymmärrän ihan täysin pointin. Syömishäiriöhän on tai oli oikeastaan se syy miksi alun perin ehkä koin tarvetta laihduttaa ja myöhemmin tarvetta jatkaa laihduttamista. Tästä näkökulmasta voidaan ajatella, että niin kauan kuin laihdutan, olen vielä tavallaan sen häiriön otteessa.
Laihduttamiseen myös liittyy energiansaannin säätely ja miinuskaloreilla oleminen, mikä taas johtaa ahmimiseen ja pitää minua jatkuvasti siinä samassa ahmimisen ja liian vähän syömisen pyörässä. Syömishäiriöstä parantumiseen liittyy myös yleensä se oman kehon tarkasteleminen uusien, paljon hyväksyvämpien lasien läpi ja laihduttaminen kuitenkin kertoo siitä että kokee tarvetta muokata kehoa johonkin suuntaan. 
Tässä siis muutamia asioita joita ajattelen itse olevan tuon lauseen takana. Voin siis allekirjoittaa hyvin tuon asiantuntijoilta useaan otteeseen kuulemani lauseen. Tuleeko teille mieleen muita asioita tuon ohjeen takana? Hassua kyllä, mutta tuo lause olisi varmaan myös se, minkä itse sanoisin ensimmäisenä jos joku kysyisi minulta miten syömishäiriöstä pääsee irti.


Miksi sitten itse laihdutan edelleen?

En tiedä olisiko se  helpompi vai vaikeampi tie, että vain lopettaisi laihduttamisen ja hyväksyisi itsensä sen kokoisena kuin on. Laihduttamisen lopettaminen varmaan minun tapauksessani myös pudottaisi painoa kuin itsestään (koska syömishäiriöni muoto on ahmiminen). Jos hyväksyisin kehoni vikoineen kaikkineen, lopettaisin laihduttamisen ja siihen liittyvän liian vähäisen energiansaannin ja pikkuhiljaa ahmiminen ja sen kautta tuleva painonnousu loppuisivat.
Jos laihdutuksen lopettaminen olisi helppoa, olisin varmaan jo aikaa sitten tehnyt sen ja niin varmaan olisi moni muukin. On todella vaikeaa päästää irti siitä ajatuksesta mitä ehkä voisi olla. Laihduttamisen lopettaminen ei todellakaan ole niin helppoa kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa.
Myöskään laihduttaminen ja sen jatkaminen ei ole mikään helppo tie, koska jatkuvaa kamppailuahan tämä on ollut omaa päätä vastaan. Laihduttaminen on harvalle helppoa ja lisää haastetta siihen tuo tarve ahmia.
Itse olen kuitenkin valinnut tuon laihduttamistien... tarkoittaako se sitten sitä että en parane?

Kyllä, ei, ehkä.
Kuten sanottu, helpoin tapa olisi varmaan vain lopettaa laihduttaminen, vaikka tietenkin myös se lopettaminen ja laihdutusajatuksista irti päästäminen veisi aikaa ja paljon työtä. Minä en silti halua sanoa tai uskoa, että laihduttamisen lopettaminen on ainoa keino päästä syömishäiriöstä eroon. Tämä on varmaan sellainen asia mitä en sanoisi kenellekään muulle kuin itselleni ohjeeksi. Kaikille muille varmasti suosittelisin ensisijaisesti laihduttamisen lopettamista, mutta itse en suostu vaan uskomaan että se on ainoa ratkaisu. Tässä on jälleen tämä klassinen tilanne, että omia ohjeita on vaikea noudattaa vaikka niitä muille antaisikin.
Osittain olen todistanut itselleni olevani oikeassa. Tuntuu todella pahalta sanoa näin, koska olen kyllä valinnut kenties sen kivisimmän ja typerimmän tien kun en ole uskonut asiantuntijoita ja lopettanut laihduttamista. Tiedän kuitenkin, että useat ahmimishäiriöstä kärsivät ovat usein todella ylipainoisia ja aina laihduttamisen lopettaminen ei ole terveyden kannalta hyvä ratkaisu. Tietenkin se tapa millä painoa pudotetaan täytyy laittaa kuntoon.
Itselläni ne liikakilot ovat enimmäkseen päässäni, eli se laihduttamisen lopettaminen olisi ihan täysin mahdollista ja suositeltavaakin.
On kyllä ollut usein sellaisia aikoja kun olen tullut siihen tulokseen, että olen ikuisessa pyörässä ja laihduttaminen ei tule koskaan onnistumaan ellen pääse vääristyneistä ajatuksistani eroon. Olen silti, kenties tyhmänä jatkanut laihduttamista, mistä päästäänkin tilanteeseen jossa olen nyt...


En todellakaan sano että olen täysin parantunut ja että syömiskäyttäytymiseni olisi täysin normaalia. Ei se vielä ole. Tämänhetkinen tilanteeni on kuitenkin sellainen, johon olen melko tyytyväinen tässä vaiheessa. Koen että pahimmat koettelemukset ovat ohi ja olen monessa suhteessa ottanut opikseni. Tekemistä riittää, mutta syömishäiriöstä parantuminen ei koskaan ole helppoa, oli tilanne mikä hyvänsä. Sitä en tiedä, olisinko päässyt tähän tilanteeseen paljon nopeammin jos olisin vain unohtanut laihduttamisen. Uskon että olisin.
Koen välillä huonoa omatuntoa siitä, että kirjoitan tänne blogiin "tavallisen" laihdutuksen näkökulmasta. Tunnen, että todellisuudessa en saisi laihduttaa, enkä saisi puhua laihdutuksesta syömishäiriön yhteydessä täällä blogissa. Haluaisin kuitenkin kirjoittaa omista ajatuksistani ja elämästäni, mutta silti tuntuu että teen väärin. Joskus tuntuu että minun pitäisi vain lopettaa laihdutus ja hehkuttaa täällä blogissa oman kehon hyväksymistä ja oman vartalon kehumista ja sitä kautta syömishäiriöstä paranemista. Se ei kuitenkaan olisi aitoa, koska minun tarinani on tällainen kuin se on. Olen kaukana täydellisestä esimerkistä, teen vain omat, joskus typerät valintani enkä ikinä kannusta ketään ottamaan minusta mallia.

Seuraavaksi haluankin perustella omat syyni laihduttaa edelleen...

On todella vaikeaa sanoa missä menee raja syömishäiriön takia laihduttamisessa ja ihan omaksi iloksi laihduttamisessa. Tällä hetkellä koen ja haluan uskoa että laihdutan sen takia että minä voin. Voin hyvin kehossani ja arvostan sitä mihin se pystyy. Olen aikaisemminkin tästä puhunut, mutta tosiaan minulle kilojen karistaminen merkitsisi myös syömishäiriön nujertamista koska liikakiloni ovat tulleet ahmimisen takia.
En kovin usein kehu omaa vartaloani, mutta en myöskään inhoa sitä ja yritä sen takia väkisin muuttaa vartaloani.
Osittain laihduttamiseeni on syynä myös alavalintani. Opiskelen liikunta-alalla, eli kehoni tulee tulevaisuudessa olemaan myös minun tavaramerkkini. Tulevaisuudessa minun ulkonäköni voi vaikuttaa työhöni ja palkkaukseeni. Se nyt on ihan toinen tarina, mutta selittää kuitenkin osaltaan sitä miksi edelleen tahdon pudottaa painoa. Lisäksi alanvalintani puolesta olen päässyt ja joutunut opiskelemaan paljon ravintoon ja liikuntaan liittyen, eli tiedän miten asiat pitäisi tehdä (en silti aina tee asioita niin kuin pitäisi...).
Tiedän, että niin harrastuksissa kuin muissakin elämän osa-alueissa tulen aina haluamaan kehittyä. Haluan nostaa suurempia kuormia kuntosalilla, haluan vetää monta leukaa putkeen ja ihan samalla tavalla haluan myös haastaa kehoani ja kehittää sitä itselleni mieluisimpaan suuntaan. Ja nythän olen tosiaan yrittänyt siirtyä siitä laihduttamisesta enemmän kohti kehon muokkaamista ja treenituloksiin keskittymistä.



Kuten sanottu, en todellakaan antaisi muille neuvoksi laihduttamisen jatkamista, koska se ylläpitää sitä syömishäiriökierrettä niin helposti. En haluaisi itsekään enää laihduttaa, vaan nimenomaan muokata kehoani. Jos nyt joku olisi yhtä jääräpää kuin minä eikä suostuisi uskomaan että laihdutuksen lopettaminen on paras ratkaisu, niin suosittelisin ainakin tekemään laihdutuksen järkevällä tavalla jonkun ammattilaisen ohjeilla ja avulla. Jos ihan oikeasti on tarvetta pudottaa painoa, niin se tulee sitten tehdä järkevästi ja niin että oikeasti ymmärtää miten asiat pitää tehdä oikein, eikä ainakaan jatka niitä syömishäiriön vääristyneitä käyttäytymismalleja.

Toivottavasti tämä teksti aukaisi hieman minun ajatusmaailmaani. Kuten sanottu, olen joutunut miettimään tätä asiaa todella paljon, eikä se todellakaan ole mitenkään yksiselitteinen. Jokaisella on erilainen tarina ja motiivit taustalla eikä yksi ohje välttämättä päde kaikille. Jälleen kerran kuulisin hyvin mielelläni teidän kokemuksianne ja ajatuksianne kommenteissa :)

Postaussarjan aikaisemmat tekstit: