sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Toistan aina samat virheet

Moi!

Jälleen ärsyttää! Tuntuu että en koskaan pääse tavoitteisiini ja sabotoin itseäni koko ajan. Tavallaan ei tapahdu mitään isoa muutosta hyvään tai huonoon (esim. ahmimista), mutta jatkuvasti pientä epäonnistumista, minkä takia edistystä ei tapahdu lainkaan, ainakaan oikeaan suuntaan.

Olen ollut tässä jumissa nyt alkukesästä lähtien. Tai silloin paino lähti nousuun ja tuo nousu on nyt hetkellisesti pysähtynyt ja paino pysyy aika lailla samassa.
On tiettyjä asioita jotka tiedän, mutta joita en vain suostu uskomaan. Toistelen jatkuvasti vain samoja virheitä. Niin vaikeaa kuin onkin tämä myöntää, niin olisi ihan oikeasti aika katsoa itseä peiliin ja ottaa niskasta kiinni. Nykyinen homma ei toimi ja niin kauan kuin tätä yritän samalla tekniikalla, hakkaan vain päätäni seinään. Alla oleva kuva kertoo aika konkreettisesti kuinka samana painoni nyt pysyy. Pieni heilahdus alaspäin -> pieni heilahdus ylöspäin. Jatkuvasti samaa. Haluaisin edes niistä kesäkiloista eroon! Kuukausi, joka tuossa on siis aikavälinä on tietenkin aika pieni aika. Pointtina onkin enemmän se, että itse sabotoin itseäni ja aiheutan sen painon palaamisen lähtöpisteeseen.



Tiedän että te lukijat olette huomanneet saman, koska olen tässä ajan saatossa saanut teiltä useita fiksuja kommentteja. Olen pahoillani, että en osaa ottaa niin sanotusti neuvoista vaaria. Koko ajan tiedän, että teen asioita vähän väärällä ja toimimattomalla tavalla, mutta aina päässä on se ajatus, että "ehkä tällä kerralla".
Tässä postauksessa listaankin ne virheet, jotka itse uskon olevan minun kehitykseni suurimmat jarruttajat.
Olen tehnyt vähän samantyylisen postauksen aikaisemminkin ja sen löydät täältä. Tuossa ideana on listata ne jutut jotka olen todennut että eivät toimi, enkä halua enää tehdä noita asioita. Tässä postauksessa listaan nykyisiä virheitä joita toistan ja jotka ovat edistymiseni tiellä. Vähän tylsää tehdä aika samanlainen listaus uudestaan, mutta tämä on ehkä enemmän itseni ravistelua varten. Tarvitsen taas sen pohdintahetken että missä mennään pieleen ja joka kerta haluan pohtia nuo asiat uudestaan, enkä vain turvautua vanhoihin mietintöihin. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka nyt keksisi jotain ihan uutta!

Ihan ensimmäinen juttu jonka tiedän olevan suurin onnistumiseni jarruttaja on liian vähän syöminen. Minulla on ollut useampia ruokavalioita ammattilaisten tekeminä ja itse laadittuina, mutta lopputulos on aina sama. Jokin siinä vain ahdistaa, että pitäisi syödä viisi kertaa päivässä ja kaksi lämmintä ateriaa. Siinä päivällisen kohdalla tulee yleensä se jarru. Ajattelen, että syön liikaa kaloreita jos syön sen toisen lämpimän aterian... Tai sitten haluan syödä välipalalla "enemmän" (esim. sokerisemman proteiinipatukan) ja päätän samalla skipata päivällisen. Totuushan on tietenkin, että en todellakaan saisi liikaa kaloreita vaikka sen päivällisen söisinkin. Päin vastoin, tämä luultavammin ehkäisisi valtavaa herkkuhimoa joka minua jatkuvasti kiusaa. Paljon enemmän kaloreita saan, kun jossain vaiheessa nälkä kasvaa niin suureksi että ahmin tai muuten syön tosi paljon herkkuja.
Tämä on virheistäni suurin ja samalla myös kaikista vaikein muuttaa. Minulla on ollut pitkään jo tavoitteena tarpeeksi syöminen, mutta aina annan omille typerille ajatuksilleni vallan.

Sitten toinen isoimmista virheistä on liian usein puntarilla käyminen. Jälleen asia, josta olen usein täälläkin puhunut. Se vaaka merkitsee edelleenkin ihan liikaa ja saa minut tekemään tyhmiä päätöksiä jotta saisin painon tippumaan. Yritin jo kertaalleen ihan puntarilakkoa, mutta ainakaan kesällä se ei oikein toiminut. En tiedä pitäisikö minun sitten yrittää samaa vähän pidemmällä aikavälillä, vai vaan opetella käymään esimerkiksi vain kerran viikkoon.

Itsehillintä. Sitä minulla on ihan liian vähän. Suuri osa herkkujen himoitsemisesta ja syömisestä selittyy henkisillä tekijöillä tai liian vähäisellä energiansaannilla. Samalla kuitenkin olen itselleni aivan liian lepsu. Pelkään epäonnistumista niin paljon, että en uskalla edes yrittää. Jos päähäni tulee idea herkuttelusta, on helpompaa toteuttaa tuo idea kuin haastaa itsensä miettimään mistä tuo ajatus lähtee. Tiedän että pystyisin paljon parempaan kuin mitä nyt!

"Matkaherkut" kotipaikkakunnalle matkustaessa

Lihomisen pelko on myös yksi asia minkä huomaan jarruttavan minua. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen jossakin välissä. Tässä on paljon samaa kuin tuossa liian vähän syömisessä. Haluaisin esimerkiksi aloittaa jonkun ruokavalion toteuttamisen, mutta lihomisen pelon vuoksi en kuitenkaan uskalla.

Salaa laihduttaminen. En tiedä olenko koskaan sanonut ihmisille suoraan, että yritän laihduttaa. Tuntuu tosi hassulta. Yhteen aikaan, kun minulla oli ihan personal trainer, kerroin ihmisille noudattavani ruokavaliota. Syytä en uskaltanut kertoa. Jos puhuisin ääneen, saisin mahdollisesti ihmisiltä tukea, minun olisi helpompaa lähteä ulos ystävien kanssa ja selittää juomattomuuteni/syömättömyyteni. En kuitenkaan usko että uskaltaisin edelleenkään sanoa ääneen laihduttavani, koska minun on niin vaikeaa uskoa omaan onnistumiseen.

Tästä päästäänkin siihen, että en usko itseeni. On niin helppo epäonnistua, kun ei ole koskaan oikeastaan uskonutkaan onnistuvansa! Tästäkin olen monet postaukset kirjoittanut, mutta sama asia toistuu. Saatan uskoa itseeni hetkellisesti, mutta aika äkkiä ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen se kaikki usko häviää. "Tiesinhän minä että epäonnistun taas". Omalla ennakkoasenteella voi oikeasti vaikuttaa siihen, onnistuuko vai ei...

Tämän aamun aamupala

Aikarajojen asettaminen. Kylläpä näitä nyt riittää, mutta olkoon tämä tältä erää viimeinen kohta. Asetan itselleni aikarajoja ja välitavoitteita. Tämä on tietenkin tavallaan hyvä ja motivoiva juttu, mutta ongelmalliseksi se muuttuu siinä vaiheessa kun tuntuu taas ettei omiin tavoitteiisinsa pääse. Silloin iskee epäonnistunut ja toivoton olo, mikä ei ainakaan auta mitään. Onko sillä loppujen lopuksi väliä paljonko painan jouluna? Eipä kai, vaikka niin kovasti sitä yritän itselleni toitottaa.

Tässä on minun yleisimmät ja suurimmat virheeni. Tämän kirjoittaminen oli itselleni silmiä avaava, vaikka tavallaan kai tiesinkin jo nämä kaikki. Ei ole ensimmäinen kerta kun yritän näihin kiinnittää huomiota, mutta aion silti tehdä sen taas! Kenties olisi ihan hyvä laittaa hetken ruokailuja ylös ruokapäiväkirjaan, jotta saisin käsitystä omasta energiansaannistani. Pitää varmaan taas kaivaa se motivaatiolomake, vanha ruokavalio ja usko itseensä takaisin. Jos tämä on sitä mitä haluan, niin kyllä minä tähän pystyn!

Onko teillä samoja virheitä jotka toistuvat? Tai onko teillä kenties joitain muita omia tekijöitä joilla jarrutatte omaa onnistumistanne?

Ja koska tiedän että minulla on todella fiksuja ja niin tarkkasilmäisiä lukijoita jotka ovat selättäneet omat haasteensa; tuleeko teille mieleen minun listaani lisäystä? :)

Mukavaa lokakuuta!<3

4 kommenttia:

  1. Avointa ja rehellistä pohdintaa on mukava lukea. Haasteita meillä on jokaisella. Oma ongelmani on liiallinen leivän syöminen ja ylipäätään liika syöminen. Huomaan hyvän olon tulevan koko kehoon, kun vähennän leivän (ja ylipäätään hiilarien) syöntiä. En kuitenkaan pysy kauaa vähennyslinjalla. Ruokavaliota tai ylipäätään pieniä muutoksia ruokavaliossa on vaikeaa minun pitää yli 2 viikkoa kauempaa. Aina palaan vanhaan. Tsemppiä sinulle omien haasteidesi kanssa. Uskon ,että jossakin vaiheessa itsekukin havahtuu omien haasteiden edessä ja tekee jonkinlaisen muutoksen. Muutos voi olla pienikin, mutta ratkaiseva. Se milloin sen aika on, sitä ei kukaan välttämättä tiedä.

    VastaaPoista
  2. Mukava kuulla että tällaista pohdintaa on mukava lukea :) On kyllä varmasti ihan totta että jokaisella on ne omat haasteensa. Mutta hyvä että niitä omia haasteitaan tiedostaa! Minäkin kyllä huomaan heti voivani oikein hyvin kun syön riittävästi "oikeaa ruokaa", silti se on niin vaikeaa! Tuo kaksi viikkoa on yleensä minullakin se aika mikä vielä menee, mutta minkä jälkeen on vaikeaa... Mukava ja viisas kommentti, kiitos Helzu! Tsemppiä myös sinulle omiin haasteisiisi!<3

    VastaaPoista
  3. Samat sanat kuin yllä, eli mukava lukea tällaista avointa ja rehellistä pohdintaa! Hienosti kirjoitettu, ja sen perusteella olet ainakin todella hyvin tietoinen näistä jutuista, vaikka käytännössä niiden muuttaminen onkin vaikeampaa - sen tiedän ihan omasta kokemuksestanikin.

    Listassa oli taas paljon tuttua, ja varsinkin tuo ensimmäinen kohta eli liian vähän syöminen on itsellänikin ehkä se suurin ongelma. Tai siis varsinkaan tällä hetkellä en syö määrällisesti liian vähän, mutta kuitenkin syön liian vähän ja harvoin päivällä, mutta kompensoin sitä sitten suuremmillä (ja liiankin suurilla) määrillä illalla. Tämä on jo pitkään ollut aika tavallinen tapa itselläni, ja vaikka tiedänkin, että olisi paljon parempi syödä tasaisemmin pitkin päivää, niin silti on vain helpompaa pysyä tässä omassa rytmissä. Yksi suuri syy sille, miksi syön päivällä niin vähän on se, että voin sitten illalla syödä enemmän. Jos taas söisin päivällä enemmän, niin sitten ei olisikaan niin paljon varaa iltasyömisille, ja kun tästä iltasyömisestä on tullut niin tärkeä tapa, niin en tiedä osaisinko tai edes haluaisinko luopua siitä. Toisaalta tiedän senkin, että energiavaje päivällä vain lisää ja ylläpitää tätä iltasyömishimoa, mutta vaikka söisinkin päivällä enemmän, niin en silti usko, että osaisin vähentää iltasyömisiä tarpeeksi. Opitut tavat ja rutiinit sekä jonkinlainen itseään ylläpitävä kehä siis suurimpana syynä tähän.

    Huh, tulipa kirjoitettua, mutta kun osasit tuoda asian esiin niin hyvin, niin siitä oli helppo jatkaa pohtimaan omaa toimintaa. Ja samoin muissa kohdissa paljon tuttua, eli ymmärrän hyvin. Tsemppiä jatkoon ja tämä on jo iso askel kun tunnistaa nämä virheet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kuulla että sinustakin tällaista oli mukava lukea! :) Todella hienoa kuulla että tekstistä välittyy se, että olen pohdiskellut asioita ja tosiaan alan olla aika tietoinen omista heikkouksistani.
      Kuulostaa kyllä hyvin tutulta tuo sinun tapasi syödä liian vähän. Minullakin on tuohon iltasyömiseen samanlainen "suhde", eli mielelläni niin sanotusti säästän sinne iltaan syömistä ja sen vuoksi esimerkiksi skippaan päivällisen erittäin herkästi. Selvästi olet itsekin miettinyt paljon tätä iltasyömisasiaa. Pystyn kyllä erittäin hyvin samaistumaan tuohon kertomaasi, voisi olla minun kirjoittamaani :D
      Hienoa että tämä sai myös pohtimaan omalta kohdalta samoja juttuja, se kyllä aina lämmittää mieltä jos joku muukin saa tekstistä ajateltavaa :)
      Omien tapojen ja tottumusten muuttaminen voi kyllä olla todella haastavaa, mutta lopulta kuitenkin kaikki lähtee siitä omasta halusta muuttua, jos sille on tarvetta. Kiitos että jaoit oman kokemuksesi!<3 Tsemppiä myös sinulle Anne! :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)