sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Olisi kiva edistyäkin joskus

Moi!

On kyllä taas niin tyypillinen sunnuntain fiilis... Väsyttää, turvottaa ja on niin sanottu sokerikrapula. Edellisenä iltana, tai no, päivänä tuli taas perinteisesti syötyä ihan liikaa herkkuja ja se kostautuu aina sitten seuraavana päivänä. Tässä eilisen herkuttelun jälkimaininneissa tulin pohtineeksi sellaista aihetta kuin junnaaminen paikoillaan. Tämä lähes jokaviikkoinen herkkupäivä aiheuttaa takapakkia niin, että lopulta viikon tulos on aina plusmiinusnolla. Aika klassinen moka.



Ei siinä, kyllä niitä herkkuja tietenkin saa välillä syödä ja itse olen tyytyväinen että jonkinlainen minulle sopiva herkuttelurytmi on jotenkuten löytynyt. En siis toisaalta valita. 
Kuitenkin kyllä se vaan niin on, että jos tulosta haluaa, niin jonkin on muututtava ja suurin ongelmani on juuri tässä herkuttelussa. Sitten kun syödään herkkuja, niin syödään sitten kunnolla. 

Eilen tuli maistettua suklaapizzaa, oli aika erikoinen kokemus :D

Tämä sama lause on tullut täällä kirjoiteltua todella monta kertaa, mutta sanotaan se taas: jos tavoitteena olisi painonhallinta niin tämä olisi tosi hyvä ja toimiva juttu mitä nyt teen. Vaan kun ei ole, tavoitteena kun on se laihtuminen kiinteytys. Niin, olenhan hieman säätänyt tavoitteitani kauemmas siitä pelkästä painon putoamisesta. Vaikka se ei enää päätavoite olekaan, niin tahtoisin silti nähdä myös sillä vaa'alla edistystä.

Välillä tuntuu että olen jotenkin sokeutunut omalle jumitukselleni. Koko ajan tuntuu että menee ihan hyvin ja oikeaan suuntaan, mutta oikeasti junnaan paikallani. Nyt on kolmisen kuukautta mennyt samassa tilanteessa, katsottiin sitten vaakaa, mittanauhaa tai peilikuvaa. Kehitystä ei tapahdu ei sitten minnekään.
Ajatteluni on mennyt paljon oikeaan suuntaan ja tästä kertoo muun muassa se, että minulla ei ole mikään kiire saada kehoani muokattua. Pääasia ettei paino nouse (ainakaan herkuttelun takia). Jotain on siis sentään tapahtunut, ainakin jos pitkällä aikavälillä katsotaan. Kolme kuukautta alkaa kuitenkin riittää. Pitäisi tapahtua edes hidasta muutosta parempaan päin!

Kovasti olisi motivaatiota ja intoa ja varsinkin treenit kulkee nyt todella hyvin! Ongelmana on vain kuten aina se rentous... Kun vihdoin löytää sen rennon suhtautumisen esimerkiksi herkutteluun, niin sitä tulee heti syötyä liikaa herkkuja. Tai sitten ne kieltää itseltään kokonaan, mikä johtaa jossain kohtaa ahmimiseen.

Olen asettanut itselleni pienen porkkanan, eli saan tilata itselleni urheiluvaatteita sitten kun paino on tietyn lukeman verran. Eilen tavoitteeseen oli matkaa 800 grammaa. En malta odottaa että pääsen nettishoppailemaan! :D
Tällaiset pienet tavoitteet motivoivat ja parasta on se, että innostun jostain muustakin palkinnosta kuin ruuasta! Toivon mukaan saisin tuon vajaan kilon tässä ensi viikon tai sitä seuraavan viikon aikana pois.
Jos sitä nyt saisi edes yhden tai kaksi kiloa painoa pois tässä syksyllä, niin voisi sanoa edes vähän edistyneensä. Minulle tuollainenkin lukema olisi iso voitto ja toisi paljon lisää itseluottamusta.

Mukavaa sunnuntaita ystävät!


12 kommenttia:

  1. Voi, tuttu tunne nuo herkkupäivät. Etenkin painoa pudottaessa on välillä ollut niitä hetkiä kun on tuntunut että kannattaako niitä pitää kun sitten nollaa koko viikon tulokset. Toisaalta uskon kuitenkin siihen että se herkuttelukerta per vko auttaa pysymään paremmin ruodussa ja pienemmissä määrissä kuin se että kitkuttelisi vaikka 1 herkkupäivä/kk. Toinen hyvä vaihtoehto on herkutella pikkusen joka päivä ja jättää se varsinainen "mättöpäivä" välistä :-) Itse oon ainakin nyt vielä niin sokerikoukussa että jokapäiväinen suklaapala kuullostaa paremmalta vaihtoehdolta kuin puolikas levy/levy sitten viikonloppuna (ja vähän muutakin varmasti siihen sivuun):-D

    Sitä pohdin että onko tästä kuinka pitkä aika kun saavutit normaalipainon? Ehkä kroppa vielä toipuu siitä painonpudotuksesta? Onko painosi missä kohtaa normaalipainoa, sen ylä- vai alapäässä? Voisiko olla että ns. "viimeiset" kilot ovat tiukassa eivätkä lähde ilman vielä tiukempaa herkkukuria? Entäpä voisiko liikunta kerätä nesteitä/lihaksia painona kroppaan tai muuten vaikuttaa painoon?

    Tiedän kyllä tuon tunteen kun junnaa paikallaan ja mikään ei tunnu auttavan (niin laihduttaessa kuin normaalipainossakin). Ensimmäisen kerran kun laihdutin, laihdutin ensin 10 ylipainokiloa, pois ja tämän jälkeen vielä 10 lisää normaalipainon sisällä, ja sen kyllä huomasi miten tiukassa ne "normaalikilot" olivat suhteessa liikakiloihin. Silloin laihdutin vielä kaloreilla ja söin varsin niukasti. Voisiko osa junnaamisesta johtua siitä että kroppa kaipaisi enemmän polttoainetta eli ruokaa? Liikut ainakin paljon, joten siitä tuskin on kyse. Nämä siis kaikki vaan arvailuja ja mieleen tulevia juttuja, mikään guru tai tieteisproffahan en ole :-)

    "Tällaiset pienet tavoitteet motivoivat ja parasta on se, että innostun jostain muustakin palkinnosta kuin ruuasta!" Tämä. Ehdottomasti. Itsellekkin olisi hyvä jokin muu kuin se ainainen herkut/ruoka-ajattelu. Opiskelijana ei vain ole niin tehokkaasti rahaa käytössä motivaatioshoppailuun. (Tai kyllä olisi jos säästäisin kaikki herkkurahat!)Kyllä sitä kummasti kilot karisisi kun voisi vaikka joka kuukausi ostella uusia vaatteita. Toinen mikä olis kiva olis se että kaupasta oikeesti löytyis niitä kivoja vaatemalleja/värejä mitä ostaa. Nykyisin monet kaupat on täynnä perusrytkyä ja masentavan tummia värejä.

    En nyt tiedä mikä mun pointti tai punanen lanka tässä oli mutta tsemppaan ja symppaan kuitenkin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa saada ymmärrystä ja kannustusta, tämä on kyllä ehdottomasti blogin kirjoittamisen paras puoli!<3
      Voin kyllä allekirjoittaa kaiken sanomasi! Uskon itsekin että se kerran viikkoon on pitkällä juoksulla kuitenkin parempi ratkaisu kuin liian harvoin herkuttelu. Tällä hetkellä olen itse ollut jossain tuossa välimaastossa, pidän kerran viikkoon herkkupäivän mutta kuitenkin syön pikkuherkkuja useampana päivänä viikkoon, pitäisi valita kai jompi kumpi...

      Todella hyviä huomioita! Olen oikeastaan koko ajan ollut jotenkuten normaalipainon sisällä (ahmimiseni sai painon nousemaan kymmenisen kiloa lyhyessä ajassa ja sitä yritän edelleen saada pois). Olen siis normaalipainon ylärajalla tällä hetkellä. Voi hyvin olla että kehoni kaipaisi enemmän ruokaa, yritän kyllä kiinnittää tähän huomiota! Olen kyllä kiitollinen tällaisista kommenteista, kun itse ei välttämättä hoksaa tiettyjä asioita.

      Ymmärrän kyllä ihan täysin mistä puhut tässä palkitsemisasiassa! Itsekin opiskelijana joudun tyytymään pienempiin pakintoihin ja juuri tästä syystä tällainen nettishoppailu onkin niin harvinaista!
      Todella mukavaa että tulit jälleen tsemppaamaan! Kiitos siitä, tsemppiä tarvitaan aina!<3

      Poista
  2. Täytyy taas sanoa, että kuulostaapa tutulta! Jos siis yhtään lohduttaa, niin nämä herkuttelut ja överit niiden kanssa ovat enemmän kuin tuttua.

    Edellä "This Corner of the Earth":n kommentti olikin oikein hyvä, ja tykkäsin myös kovasti tuosta motivaatiojutusta! Hienoa, että on jotain muutakin palkitsevaa kuin ruoka, ja jos uudet urheiluvaatteet tuovat lisäintoa liikkumiseen, niin se toimii varmasti hyvänä motivaationa moneltakin kannalta :)

    Tsemppiä ensi viikkoon ja toivottavasti pääset pian shoppailemaan uusia urheiluvaatteita! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anne!<3
      Kyllä se kieltämättä hieman lohduttaa että ei ole ainoa joka tällaisia asioita pohtii :)
      Olet ihan oikeassa, urheiluvaatteet kyllä useimmiten myös innostavat treenaamiseenkin ja toimivat motivaationa myös treeniin.
      Kiitos että kommentoit ja tsemppasit!<3

      Miten sinulla menee? :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta ja kysymästä! :)

      Täällä menee aika normaalisti, ja varsinkin syömiset ovat menneet suurimmaksi osaksi melko samalla rutiinilla, välillä tosin iskee herkkuhimo ja tulee syötyä enemmän kuin olisi ollut tarkoitus ja se kyllä ahdistaakin, varsinkin jos (ja kun!) tuntee lihovansa. Sen puolesta tämä teksti oli taas niin tuttua ja hyvää vertaistukea <3

      Poista
    3. Rutiini kuulostaa aika hyvältä, ainakin itselläni sellainen säännöllisyys ja toistuvuus tuo sellaista turvallisuuden tunnetta ja vie ahdistusta pois.
      Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat! Pienestäkin herkuttelusta tai poikkeamasta saattaa tulla sellainen olo että heti lihoo monta kiloa vaikka se ei tietenkään oikeasti pidä paikkaansa.
      Kiva että kerroit kuulumisia, on mukava kuulla miten siellä menee :) Tsemppiä sinulle!<3

      Poista
  3. Huh...suklaapizza, hurjalta kombolta kuullostaa :)Tremppiä haasteisiin herkuttelun suhteen. Palkinto/ "porkkana" on hyvä motivaattori, kun yrittää päästä tavoitteeseen. Olen yrittänyt joskus tienata mielekästä palkintoa (Kallis Desigual vaate), mutta haaste oli liian kova ja tavoite iso, joten en päässyt tavoitteeseen. Pienin askelin kohti tavoitetta toimii parhaiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä oli aika erikoinen tuo suklaapizza, mutta suosittelen maistamaan! Ihan hyvää se minusta oli :D
      Olet oikeassa, pienet askeleet toimivat kyllä paremmin :) Mutta miksei voisi vaikka "sinne loppuun" kehittää jonkun isomman palkinnon :) Kiitos että kommentoit, mukavaa viikkoa Helzu! <3

      Poista
  4. Meistä jokainen aina välillä lipsuu, vaikka kuinka yrittäisi olla ilman herkkuja. Sellaista sattuu. Ihmisiä me vain ollaan, ihan kaikki! Tsemppiä sulle <3

    Käy myös lukemassa postaukseni, jossa jaan vinkkejä miten terveellisestä elämäntavasta pystyy pitämään kiinni: https://www.stoori.fi/fortuna/lahtiko-viikonloppuna-mopo-kasista/

    xoxo, Jenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvin sanottu, ihan totta! :)
      Kiitos tsempeistä, niitä aina tarvitaan! <3
      Kiitos myös postausvinkistä, täytyypäs käydä lukemassa! Sopiikin hyvin tähän tilanteeseen :) Kiitos kommentista Jenna ja mukavaa viikkoa! <3

      Poista
  5. Tasapaino herkuttelussa on kyllä tosi vaikea löytää. Mun on pakko pitää kokonaan sokerittomia kausia, jotta saan kierteen katkaistua. Kun on muutaman viikon kokonaan ilman sokeria, sen jälkeen ei pysty pitkään aikaan herkuttelemaan överisti, koska huono olo tulee vähäisestäkin sokerista. Mut pikkuhiljaa alkaa taas maistumaan ja kierre alkaa alusta. :D Täytyis oppia se kultainen keskitie..
    Tsemppiä!

    - Krista
    https://vuorellakasvavapuu.blogspot.fi/2017/10/lievasti-lihava.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kuule, sanoppa muuta! Kunpa itsekin pystyisin kokonaan sokerittomiin kausiin! Minulla ei vaan itsehillintä riitä :D Voin kyllä kuvitella että se sokerihimo kuitenkin pikkuhiljaa häviää kun alkaa syödä sokerittomasti, joten tuo olisi varmasti ihan kokeilunarvoinen juttu.
      Niinpä, kunpa sitä vain oppisi sen kultaisen keskitien eikä aina tarvitsisi kulkea ojia pitkin :D
      Kävin vierailulla blogissasi, linkaamasi teksti oli todella kaunis ja täyttä asiaa! Olet tosi hyvä kirjoittamaan :)
      Kiitos kommentista Krista!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)