maanantai 16. lokakuuta 2017

Joko laihdutus tai sosiaaliset suhteet?

Onkohan mahdollista yrittää pudottaa painoa tai muokata kroppaa ja samalla nähdä sukulaisia, perhettä ja ystäviä samaan tapaan kuin ennen?
Välillä tuntuu että tuo on vain urbaani legenda, koska minulle ainakin noiden kahden yhdistäminen on ollut ajoittain erittäinkin vaikeaa.

Itselläni kun on useampi vuosi takana epätoivoista laihdutusyritystä, on näiden vuosien aikana väkisinkin tapahtunut muutosta myös ihmissuhteissa.
Sitä ei muka ole aikaa tai halua nähdä ystäviä yhtä usein kun ennen, kun on kuitenkin treenit, tai täytyy ahmia yksin kotona, tai kavereiden kanssa joutuu kuitenkin helposti ruokailutilanteisiin. Aika surullista, että se tyytymättömyys omaan kehoon on johtanut myös tietynlaiseen vetäytymiseen. Tässä ei tietenkään kyse ole siitä, etteivätkö nämä ystävät ja sukulaiset olisi yhtä tärkeintä ja rakkaita kuin ennenkin. Sitä ei vaan osaa samalla tavalla enää näyttää. Itse en ole oikeastaan koskaan kertonut laihdutusyrityksistäni, eli kieltäytyminen ruuasta on ollut vielä vaikeampaa, kun siihen ei oikeastaan ole mitään syytä minkä voisi kertoa.




Nykyään yritän tietoisesti haastaa itseäni ja lähteä rohkeammin sosiaalisiin juttuihin mukaan. Ja kyllä, nimenomaan rohkeammin koska tietynlainen pelko niihin syömis- tai juomistilanteisiin on tullut. Pelottaa, että muut eivät ymmärrä tai loukkaantuvat siitä että minä en esimerkiksi halua syödä jotain. Samaan aikaan kuitenkin ääni oman pään sisällä haukkuu ja huutaa jos kohteliaisuudesta päätät jotakin maistaa. Silloin olet epäonnistunut ja varmasti lihot heti monta kiloa. Helpompaa on vain istua kotona yksin neljän seinän sisällä, saatpahan ainakin itse päättää mitä syöt tai et syö ilman että kukaan kummastelee.

Kuten sanottu, olen yrittänyt päästä tästä loputtomasta kierteestä pois ja onnistunutkin useampaan otteeseen! Vielä lihomistakin enemmän pelottaa että kohta kukaan ei enää kutsukaan minnekään. Ei minkään näköinen vartalo tai matala rasvaprosentti ole lähellekään sen arvoista. Huomaan myös, että mitä paremmin minulla menee syömisten kanssa henkisellä puolella, sitä enemmän kaipaan ihmisten seuraa ja sosiaalisuutta. Tämä on ollut ihana huomata, koska välillä olen pelännyt että en enää koskaan samalla tavalla haluaisi hakeutua porukoihin.


Pakko silti myöntää, että edelleen sosiaaliset tilanteet joihin liittyy, tai on mahdollista liittyä ruokailua ovat ahdistavia. Koen että en pysty itse vaikuttamaan itseeni ja pelkään kadottavani syömisen hallinnan kokonaan. Usein juuri kohteliaisuudesta syöty keksi tai kakkupala johtaa ahmimiseen heti kotiin päästyä.



Viime aikoina olen alkanut todella vasta hahmottaa kuinka paljosta olen ollut aikaisemmin tavallaan valmis luopumaan vain laihtuakseni. En tahdo enää elää elämääni pelkästään laihtumisen näkökulmasta. En ole edelleenkään valmis luopumaan kroppatavoitteistani, mutta olen kyllästynyt tinkimään niiden takia. Kun se oma paino ja laihtuminen on ollut oman tärkeyslistan kärjessä todella pitkään, ei tietenkään ole helppoa yhtäkkiä muuttaa asiaa. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa se ensimmäinen askel on tiedostaminen ja sen jälkeen pikkuhiljaa oman käytöksen muuttaminen. Viime viikonloppuna otin jälleen yhden askeleen, kun lähdin spontaanisti viettämään iltaa ystäväni kanssa, vaikka olin jo tottumuksesta kieltäytymässä kohteliaasti. Onneksi pysähdyin miettimään kieltäytymiseni syytä, koska sitä ei oikeastaan ollut. Olisin halunnut mennä kotiin syömään herkkuja - yksin. Näin jälkikäteen olen todella onnellinen että menin ystäväni kanssa!

Minulla on ainakin takaraivossa pelko siitä, että en koskaan onnistu jos valitsen aina ne sosiaaliset suhteet ja kuitenkin tämä kroppatavoite on minulle itselleni niin tärkeä. Aikamoista tasapainotteluahan tämä vaatii ja valintojen tekemistä suuntaan ja toiseen. Kuten todettu, olen huomannut oman tärkeysjärjestykseni olleen jo jonkun aikaa ihan pielessä.
Tähän liittyy myös se kärsivällisyys, ehkä se tulos ei tule niin nopeasti, mutta se tulee hitaammin ja paljon mukavammalla tavalla kun siihen liittyy paljon ihmisten näkemistä. :)

Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia tai tuntemuksia?



Postauksen kuvat pexels.comista.

2 kommenttia:

  1. Aamen! Tärkeä aihe ja hyvin kirjoitettu, ja niin tuttua, että voisin allekirjoittaa lähes koko tekstin.

    Laihdutus/lihomisen pelko ja muut syömishäiriöjutut menevät ikävänkin helposti sosiaalisten suhteiden edelle ja alkavat rajoittaa elämää. Varsinkin kun sosiaalisiin tilanteisiin liittyy yleensä jollain tavalla syömimnen, niin niitä alkaa vältellä tai jopa pelätä vain sen takia, kun pitää miettiä, miten selvitä ruokailutilanteista. Ei haluaisi olla epäkohtelias tai muutenkaan "vaikea" ja outo sen takia, ettei syö, mutta jos taas syö, niin se tuntuu pilaavat omat jutut (syömisrutiinit). Välillä olenkin itsekseni kironnut sitä, miksi sosiaalisuus pitää melkein aina liittää jollain tavalla syömiseen, koska itse pitäisin nämä mieluiten erillään. Toisaalta ymmärrän kyllä tämän yhdessä ruokailun ym. "normaaliuden", mutta pelkkä ymmärrys ei poista sitä omaa ahdistusta.

    Kuvasitkin hyvin näitä esimerkkejä, ja itsekin olen usein ahdistunut jo monta viikkoa etukäteen esim. perhejuhlista tai muista tilanteista, joihin kuuluu syöminen. Nykyään ahdistus ei ole yleensä enää niin pahaa, mutta kuitenkin huomaa helposti tilanteita, joissa syömiset rajoittavat sosiaalista elämää. Tästä tulee myös helposti jonkinlainen itseään ylläpitävä kehä, kun vetäytyy sosiaalisista tilanteista näistä syistä, ja sitten jos haluaisikin elää "normaalimpaa" elämää, niin pitää tavallaan opetella uusia tapoja ja ylipäätään löytää niitä sosiaalisia tilanteita ja ihmisiä, joita on aikaisemmin vältellyt.

    Kaiken kaikkiaan kirjoitit todella hyvin aiheesta! Ihailtavaa, miten hyvin hahmotat asiaa ja miten osaat suhtautua tähän. Edelleen myös mahtava asenne, eli kun asian tiedostaa, niin voi paremmin miettiä asioiden tärkeysjärjestystä ja mitä todella haluaa. Ei tietenkään välttämättä helppoa muuttaa heti käytöstä, mutta joka tapauksessa tärkeä askel eteenpäin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana saada positiivista palautetta!<3
      Tämä on kyllä varmasti monille tuttu asia. Olen aivan samaa mieltä, sosiaalisuus liittyy aivan liian usein ruokailuun. Kuten sanoit, onhan se ymmärrettävää, mutta silti ahdistavaa.

      Sinäkin kyllä kuvasit kommentissasi tilannetta erittäin hyvin ja voin allekirjoittaa kaiken! Ei todellakaan ole helppoa päästä tuosta kierteestä pois.
      Todella hyvä kommentti ja mukavaa että pystyit samaistumaan tekstiin! Kiitos Anne!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)