sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Olisi kiva edistyäkin joskus

Moi!

On kyllä taas niin tyypillinen sunnuntain fiilis... Väsyttää, turvottaa ja on niin sanottu sokerikrapula. Edellisenä iltana, tai no, päivänä tuli taas perinteisesti syötyä ihan liikaa herkkuja ja se kostautuu aina sitten seuraavana päivänä. Tässä eilisen herkuttelun jälkimaininneissa tulin pohtineeksi sellaista aihetta kuin junnaaminen paikoillaan. Tämä lähes jokaviikkoinen herkkupäivä aiheuttaa takapakkia niin, että lopulta viikon tulos on aina plusmiinusnolla. Aika klassinen moka.



Ei siinä, kyllä niitä herkkuja tietenkin saa välillä syödä ja itse olen tyytyväinen että jonkinlainen minulle sopiva herkuttelurytmi on jotenkuten löytynyt. En siis toisaalta valita. 
Kuitenkin kyllä se vaan niin on, että jos tulosta haluaa, niin jonkin on muututtava ja suurin ongelmani on juuri tässä herkuttelussa. Sitten kun syödään herkkuja, niin syödään sitten kunnolla. 

Eilen tuli maistettua suklaapizzaa, oli aika erikoinen kokemus :D

Tämä sama lause on tullut täällä kirjoiteltua todella monta kertaa, mutta sanotaan se taas: jos tavoitteena olisi painonhallinta niin tämä olisi tosi hyvä ja toimiva juttu mitä nyt teen. Vaan kun ei ole, tavoitteena kun on se laihtuminen kiinteytys. Niin, olenhan hieman säätänyt tavoitteitani kauemmas siitä pelkästä painon putoamisesta. Vaikka se ei enää päätavoite olekaan, niin tahtoisin silti nähdä myös sillä vaa'alla edistystä.

Välillä tuntuu että olen jotenkin sokeutunut omalle jumitukselleni. Koko ajan tuntuu että menee ihan hyvin ja oikeaan suuntaan, mutta oikeasti junnaan paikallani. Nyt on kolmisen kuukautta mennyt samassa tilanteessa, katsottiin sitten vaakaa, mittanauhaa tai peilikuvaa. Kehitystä ei tapahdu ei sitten minnekään.
Ajatteluni on mennyt paljon oikeaan suuntaan ja tästä kertoo muun muassa se, että minulla ei ole mikään kiire saada kehoani muokattua. Pääasia ettei paino nouse (ainakaan herkuttelun takia). Jotain on siis sentään tapahtunut, ainakin jos pitkällä aikavälillä katsotaan. Kolme kuukautta alkaa kuitenkin riittää. Pitäisi tapahtua edes hidasta muutosta parempaan päin!

Kovasti olisi motivaatiota ja intoa ja varsinkin treenit kulkee nyt todella hyvin! Ongelmana on vain kuten aina se rentous... Kun vihdoin löytää sen rennon suhtautumisen esimerkiksi herkutteluun, niin sitä tulee heti syötyä liikaa herkkuja. Tai sitten ne kieltää itseltään kokonaan, mikä johtaa jossain kohtaa ahmimiseen.

Olen asettanut itselleni pienen porkkanan, eli saan tilata itselleni urheiluvaatteita sitten kun paino on tietyn lukeman verran. Eilen tavoitteeseen oli matkaa 800 grammaa. En malta odottaa että pääsen nettishoppailemaan! :D
Tällaiset pienet tavoitteet motivoivat ja parasta on se, että innostun jostain muustakin palkinnosta kuin ruuasta! Toivon mukaan saisin tuon vajaan kilon tässä ensi viikon tai sitä seuraavan viikon aikana pois.
Jos sitä nyt saisi edes yhden tai kaksi kiloa painoa pois tässä syksyllä, niin voisi sanoa edes vähän edistyneensä. Minulle tuollainenkin lukema olisi iso voitto ja toisi paljon lisää itseluottamusta.

Mukavaa sunnuntaita ystävät!


torstai 26. lokakuuta 2017

Ruokapäiväkirja 26.10.

Moi!

En olekaan vähään aikaan tehnyt ruokapäiväkirjapostausta. Tällä hetkellähän ruokafilosofiani on se, että yritän syödä enemmän ja saada treenituloksia kasvatettua. Yritän myös opetella kuuntelemaan kehoani, eli syön enemmän sitä mitä tekee mieli ja syön enemmän tai vähemmän riippuen siitä kuinka kova nälkä on. Tässä tietenkin edelleen paljon tekemistä. Tämänkin homman voisi taas tehdä niin paljon paremmin, mutta minä vasta opettelen siitä enemmän syömisen aiheuttamasta ahdistuksesta pois. Yritän saada tämän postauksen heti samana päivänä julkaistua, eli jos luet tämän torstaina, niin taisin onnistua! :D Noh, mitä tässä sen enempää selittelemään...

Aamukävely n. 30min

Klo 10.45 Aamupala
Pitkästä aikaa sai nukkua pitkään ja pääsi vähän univeloista eroon! Aamupalaksi söin uusia suosikkejani, ruiskauramuroja! Näissä muroissa ravintoarvot ovat sen verran hyvät, että niitä voi huoleti syödä aamupalaksi :)

Ruiskauramurot
Raejuusto
Hasselpähkinärouhetta
Sokeriton mehukeitto
(kuvanottohetkellä osa muroista jo syöty :D)



klo 13.05 välipala ennen treeniä
Knockout 2.0  - treenibuusteri
Banaani


Juuri tällaiset "ylimääräiset" välipalat ahdistavat minua tosi helposti. Tuon banaanin syömistä jouduin harkitsemaan todella paljon. Onneksi järki kuitenkin voitti ja totesin, että treenin aikana iskee nälkä melkein heti jos en mitään energiaa saa. Tämän treenibuusterin voitin fitnessmessuilta ja olen sitä silloin tällöin käyttänyt, jos tuntuu että tarvitsee lisäenergiaa. Olen myös aikaisemmin aina välillä käyttänyt poikaystäväni treenibuustereita ja todennut ne toimiviksi. Jos ei muuten niin ainakin psykologinen vaikutus on kova! :D

Jalkatreeni kuntosalilla, 1h 25min

Klo 15.15 Lounas

Dieettinuudelit
Sei-herkkusienitomaattikastike
Salaatti (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatti, paprika, kurkku)
Loraus oliiviöljyä
Lasillinen rasvatonta maitoa
(monivitamiinitabletti, biotiinitabletti)

Kuten tuossa dieettinuudelien testipostauksessa sanoin, mielipiteeni tuotteesta voi muuttua jos keksin parempaa lisuketta kuin testissä ollut tonnikala. Noh, nyt löytyi! Sain Lauralta kommenteissa hyvän ehdotuksen kastikkeeseen ja sovelsin sitä hieman. Tuli oikein hyvää kalakastiketta ja heti nuudelitkin maistui paljon paremmalta! :)


Jälkiruoka:
Kaksi suklaapalaa



Kävely n. 40min

Klo 18.45 välipala
Luumu
Pieni proteiinipatukka



Fysioterapeutin määräämiä liikkeitä+vatsalihasliikkeitä

Klo 20.20 Iltapala

Iso jogurttiannos:
Rasvatonta luonnonjogurttia
Kaurahiutaleita
Hasselpähkinärouhetta
Viinimarjoja
Raejuustoa
Yksi suklaapala





Tänään tuli syötyä iltapala vähän aikaisemmin kuin yleensä. En usko että syön tänään enää mitään, paitsi tietenkin jos nukkumaanmeno menee myöhempään ja nälkä yllättää.

Nämä ruokapäiväkirjat ovat kyllä hyviä oman ruokailun seuraamiseen. Huomaan, että syön aivan liian vähän, varsinkin kun tänään tuli liikuttua aika paljon. Tämä on minun haasteeni, mutta yritän kiinnittää tähän huomiota ja syödä enemmän. 
Tänään oli vähän lyhempi päivä kun heräsin myöhemmin, mutta menin silti melko aikaisin nukkumaan, se tietenkin näkyy myös ruokarytmissä ja ruuan määrässä.
Hyvää oli kuitenkin tasainen ruokarytmi, missään vaiheessa en tuntenut nälän tunnetta. Mielestäni päivä oli aika onnistunut, tuli liikuttua ja ruokailutkin menivät ihan hyvin. 

Tällaista tällä kertaa :)


tiistai 24. lokakuuta 2017

Miten syömishäiriöstä voi puhua?

Hei,

Toivon todella, että tästä postauksesta voisi olla jollekin ihan oikeasti apua. Olen itse kokenut sekä omista kokemuksista puhumisen, että muiden kokemusten kuuntelemisen useampaan kertaan ja tässä postauksessa kerronkin omia havaintojani syömishäiriöstä puhumisesta, en yritä esittää mitään asiantuntijaa. Jos jotain olen viime vuosien aikana oppinut niin sen, että syömishäiriöstä saa ja kannattaa puhua. Ja aina kun puhutaan näin arasta aiheesta kuin syömisongelmat, tahdon muistuttaa ja korostaa ettei minulla ole minkäänlaista koulutusta asian saralta ja kerron vain omia kokemuksiani ja mielipiteitäni! 

Syömishäiriö ja syömisongelmat ovat aina todella vaikeita asioita ottaa puheeksi, oli sitten itse niin sanotusti kertoja tai kysyjä. Ainakin itselläni meni todella kauan saada suuni auki ja edelleenkään omassa lähipiirissäni ei asiasta juuri kysellä. Toisaalta on ihan hyväkin että saan itse niin sanotusti määrätä tahdin ja kertoa silloin kun haluan, sen mitä haluan. Samalla kuitenkin koen itse, ettei muita kiinnosta minun vointini tai kuulumiseni kun he eivät kysy minulta aiheesta.
Tässä päästäänkin sellaiseen ikuiseen kierteeseen, jossa syömisongelmista puhuminen on todella vaikeaa, lähes mahdotonta. En tiedä miten pitäisi ihan oikeasti toimia, siispä kerronkin vain jälleen omasta näkökulmastani asioita. Oma näkökulmani tosiaan on se, että tämä on tärkeä aihe ja toivon että tämä postaus kannustaa edes jotakuta kertomaan avoimesti ajatuksiaan jollekin. Toivoisin, että kertoisitte omia kokemuksianne ja mielipiteitänne kommenttiboksissa niin tästä postauksesta tulee varmasti heti paljon hyödyllisempi :)

Syömishäiriöstä kertominen ensimmäisen kerran


Kaikista vaikeinta itselleni on ollut ongelman myöntäminen toiselle ihmiselle ensimmäistä kertaa. Uudelle ihmiselle kertominen on aina yhtä vaikeaa huolimatta siitä, kuinka monelle on aikaisemmin kertonut. Edelleenkin minun  ystävistäni vain pieni osa tietää syömisongelmistani. Olen aina harkinnut todella pitkään ja syvästi kenelle todella haluan avautua, kuinka paljon ja miten. Tavallaan kun on tarpeeksi pitkään pitänyt asioita itsellään, sitä pelkää että ihmiset ajattelevat minun olleen jotenkin epärehellinen kun en ole kertonut mitä minulle oikeasti kuuluu. Syömishäiriöstä kertomiseen liittyy paljon muitakin pelkoja, esimerkiksi että toinen ei ymmärrä tilannettasi tai jotenkin vähättelee sitä, tai että toinen alkaa kohdella jotenkin eri tavalla tai varomaan sinun läheisyydessäsi.
Kuten sanottu, olen itse aina miettinyt kenties vähän liikaakin mitä kerron ja kenelle, mutta joka kerta kun olen vihdoin saanut suuni auki, on reaktiot olleet yllättyneen lisäksi hyvin lohduttavia ja kannustavia. Oma kokemukseni onkin, että omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan kannattaa oikeasti kertoa läheisille ja luotettaville ihmisille, niin pelottavaa kuin se onkin. Puhuminen auttaa ja itse en ainakaan ole kertaakaan katunut että olen kertonut asioistani syvällisemmin.
Kuten sanottu, syömishäiriö on vaikea asia ottaa puheeksi, varsinkin ensimmäisen kerran. Kannattaa ensinnäkin valita kertomiseen rauhallinen tilanne jossa ei ole muita ihmisiä. Kertomiseen ja sen jälkeen mahdollisesi kysymyksiin ja keskusteluun kannattaa varata aikaa ja valita keskustelun käymiseen päivä ja aika, jolloin molemmilla on varmasti aikaa jutella. Keskustelun aloittaminen on todella pelottavaa ja haastavaa. Oma esimerkkini keskustelun avaukseen olisi vaikka sellainen, että alkuun kertoo että on jotain luottamuksellista ja arkaluontoista josta haluaisi kertoa, vaikka se ei ole helppoa. 
Kun kerran saa sanottua ne "taikasanat", on loppu yllättävän helppoa ja vapauttavaa kertoa. Tai ainakin minulle on ollut. Kuin suuri taakka otettaisiin pois harteilta. Tästä olenkin kiitollinen niille tutuille jotka ongelmistani tietävät, koska heillä on ollut todella hyviä reaktioita.


Niin mitkä niitä hyviä reaktioita sitten ovat, eli miten kannattaa ottaa vastaan tieto toisen syömishäiriöstä?

Tämä on tietenkin sellainen asia joka on hyvin yksilöllistä ja riippuu ihmisestä.
Oma kokemukseni on, että ensiksi toiselle on hyvä antaa omaa tilaa ja aikaa kertoa asiansa. Syömishäiriöstä kertominen on todella rankkaa ja vaatii kertojalta paljon. Voin vain kuvitella miten kauheaa olisi, jos kuulija esimerkiksi tarkistelisi puhelintaan, keskeyttäisi kertomisen tai vaikuttaisi haluavan tilanteesta äkkiä pois.
Varmasti joillekin on luontaista kertoa heti niin sanotusti koko tarina, mutta toisille sen sijaan kertominen saattaa tyssätä heti ensimmäisen lauseen jälkeen. 
Tässä on varmasti yksilöllistä, mutta itse ainakin pidän positiivisena asiana että minulta kysytään lisäkysymyksiä. Joillekin voi tietenkin olla haastavaa heti vastailla kysymyksiin, mutta jos itse on vaikeaa kertoa asioista, voi lempeästi esitetyt kysymykset helpottaa. Esimerkiksi kysymykset "miten se alkoi?", "tahdotko kertoa miten se ilmenee", "kauanko sinusta on tuntunut tuolta" ovat hyviä ja auttavat kertojaa jatkamaan ja näyttää, että kuulija oikeasti on kiinnostunut. Minun mielestäni ei ole oleellista heti kysyä millainen syömishäiriö toisella on. Suuri osa syömishäiriöistä ei osu tarkasti mihinkään kategoriaan ja kertoja saattaa jo valmiiksi olla epävarma, onko hänellä edes ongelmaa. En myöskään tiedä onko tuo kysymys edes olennainen loppujen lopuksi ja varmasti syömishäiriön oireet paljastuvat myöhemmin, jos henkilö haluaa niitä kertoa. Itse olen kokenut ja koen edelleen suurta häpeää siitä, että syömishäiriöni ilmenee ahmimisessa. Siksi en tykkää jos minulta heti kysellään tarkasti millainen syömisongelma minulla on ja siitä on vaikeaa puhua. 


Syömishäiriön ottaminen puheeksi myöhemmin

Kun toinen jo tietää syömishäiriön olemassaolosta, on seuraava hankala paikka asian ottaminen puheeksi myöhemmin. Meinasin jo kirjoittaa, että tämä on minusta vielä vaikeampaa kuin ensimmäistä kertaa syömishäiriöstä kertominen... mutta enpä tiedä. Molemmat on tosi vaikeita!
Voi olla että syömishäiriöstä kertomisen yhteydessä on saatu jo hyvää keskustelua aikaiseksi, tai sitten aihe on jäänyt hieman vajaaksi, jos niin voi sanoa. Joka tapauksessa minun mielestäni on todella tärkeää ottaa asia myös myöhemmin puheeksi, ettei aiheesta tule tabua josta ei koskaan puhuta.
Tämä on syömishäiriön puheeksi ottaminen on asia, josta kerron erittäin mielelläni mielipiteeni. Oma kokemukseni nimittäin on se, että minun kanssani harvemmin otetaan puheeksi syömishäiriötäni. En tiedä johtuuko se siitä, että odotetaan minun ottavan asia puheeksi, tai ei tiedetä saisiko moisesta asiasta edes kysellä.
Minun mielestäni saa ja itse olen jopa toivonut, että minulta kysyttäisiin useammin. Tässä tietenkin täytyy taas olla hieman ihmistuntemusta, koska toiset taas eivät halua että heiltä kysellään usein tai ollenkaan.
Minun mielestäni silloin tällöin on jopa hyvä kysyä esimerkiksi "tahdotko kertoa miten sinulla nyt menee syömisten kanssa?". Tällainen kysymys antaa toiselle mahdollisuuden kieltäytyä puhumasta, mutta antaa myös mahdollisuuden kertoa kuulumisia. Jos en itse ole sillä hetkellä halunnut asiasta puhua, olen vastannut jotain lyhyesti ja sen jälkeen sanonut, että en juuri nyt haluaisi puhua asiasta. Jos itsellä on muuten hyvä päivä, saattaa ikävien asioiden muistelu tuntua latistavalta.

Tietenkään joka päivä tai joka viikko ei kannata kysellä toiselta syömishäiriöstä, mutta aihetta ei myöskään kannata pelätä. Jos tarpeeksi kauan välttelee aihetta, tulee siitä helposti tabu ja se jää kokonaan käsittelemättä. Se on ehkä kaikista vaikeinta. Myös itselleni on käynyt näin, eräs henkilö sai kuulla syömishäiriöstäni yli kaksi vuotta sitten, emmekä sen koommin ole puhuneet asiasta sanaakaan, vaikka olemme paljon tekemisissä muuten. Toivoisin, että hän kysyisi minulta, koska en itse uskalla ottaa asiaa puheeksi (tosin näin varmaan hänkin ajattelee). Voi hitsi! Tässä tätä kirjoittaessani tuli sellainen olo, että miksi en ole itse ottanut asiaa puheeksi! Ihan varmasti tämä toinen osapuoli vain odottaa että kertoisin lisää :( Täytyypä ottaa asia oikeasti puheeksi, onpas hyvä että kirjoitin tämän postauksen!
 Tässä on juuri tämä ikuinen oravanpyörä jolta olisin itse toivonut välttyväni. Ymmärrän sen, että ajatellaan että ei haluta painostaa puhumaan, vaan odotetaan että toinen on valmis avaamaan suunsa. Hyvä tapa kyllä, kunhan ei sitten aikaa mene liikaa kuten minun tapauksessani. En tiedä kumpi on pahempaa, se että jatkuvasti kyseltäisiin asiasta vai se, ettei koskaan kysytä. Varmasti jälleen kerran kovin yksilöllistä. Mitä mieltä te olette?
Tässä varmasti se kultainen keskitie on paras. Ja miksei voisi ihan suoraan toiselta kysyä vaikka jo heti ensimmäisen keskustelun jälkeen, että haluaako toinen itse ottaa asian myöhemmin puheeksi, vai sopiiko että aiheesta kysytään myöhemmin.



Kuten huomaatte, minulla on tähän aiheeseen paljon sanottavaa! Oikeastaan olisin voinut sanoa vielä paljon enemmänkin, mutta ehkä ensi kerralla. Nämä ovat niin yksilöllisiä asioita ja kuten sanoin, en itse ole mikään asiantuntija.
Kommenttiboksi on auki kuten aina, eli kertokaa ihmeessä omia kokemuksia, kysykää jos herää kysymyksiä, mitä tahansa! :)

Ps. anteeksi että toistan itseäni monta kertaa tässä postauksessa!

Syömishäiriö postaussarja 2:

Aikaisemmat postaukset:

Tulevat aiheet:

- Syömishäiriö ja seurustelu (poikaystäväni vastaa), osa 2 
- Voiko syömishäiriöstä parantua ja laihduttaa samaan aikaan?
- ...tuleeko mieleen joku aihe josta haluaisit postauksen?:)


Ja muistakaa myös viime postaussarjan aiheet (löytyvät tunnisteella syömishäiriö postaussarja)

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Arjen pienet voitot syömishäiriön jälkeen (+ uusi postaussarja)

Moikka!

En olekaan hetkeen kirjoitellut täältä syömishäiriönäkökulmasta tekstiä. Nyt eletään taas sellaista vaihetta, että tuntuu että pahin on ohi. Vielä en kuitenkaan uskaltaisi sanoa että kaikki on ohi. Tälle postaukselle oli vaikeaa keksiä nimeä, mutta mennään tällä! :D Ja hei! Ajattelin taas käynnistää uuden syömishäiriö postaussarjan! Lisätietoja postauksen lopussa :)

Eli listaan siis tässä postauksessa sellaisia pieniä asioita, joita nykyään huomaan arjessa tekeväni, jotka olivat pahimpinä syömisaikoinani lähes mahdottomalta tuntuvia.
Välillä on vaikeaa hahmottaa miten pitkälle on todellisuudessa päässytkään näiden asioiden pohtimisessa ja ylitsepääsemisessä. Siksi onkin todella tärkeää pysähtyä miettimään niitä pieniä asioita jotka kertovat edistymisestä ja onnistumisista.
Pakko muistuttaa, että tämä on jälleen minun henkilökohtaista pohdintaani. Osa näistä asioista voi muilla kertoa jostain ihan muusta kuin syömishäiriöstä ja olla ihan normaalia toimintaa ja se on tietenkin ihan ok. Itselleni nämä ovat kuitenkin sellaisia juttuja joiden olen huomannut muuttuneen pikkuhiljaa itselleni parempaan suuntaan. Muistakaa siis tämä postausta lukiessa :)

Kaikkea herkkua ei ole pakko syödä kerralla.
Okei, tämä on varmaan aika yleinen ongelma, eikä vaadi taustalle minkäänlaista syömisongelmaa. Kerron silti oman kokemukseni... Tällä siis tarkoitan sitä, että esimerkiksi koko suklaalevyä, karkkipussia, sipsipussia tai jäätelöpakettia ei ole pakko syödä kerralla. Kun vatsa on täysi, voi lopun herkun jättää odottelemaan sitä hetkeä kun tekee taas jotain mieli. Minähän en todellakaan ole tähän pystynyt. Oli sitten ahmimiskausi menossa tai ei, en ole pystynyt jättämään herkkuja yhtään. Kaikki on ollut pakko syödä vaikka vatsa ratkeaisi ja silti saatan hyvinkin mennä parin tunnin päästä kauppaan ostamaan lisää.
Nyt olen huomannut muutamia onnistumisia tässä, minun ei olekaan tehnyt mieli ostamiani herkkuja ja olen voinut säästää ne vaikka seuraavaan päivään! Edelleen tämä on todella harvinaista, mutta se johtuu vain heikosta itsehillinnästäni. Aikaisemmin tämä oli vain aivan täysin mahdotonta!


Syömishäiriöstä puhuminen
Minulle on ollut ihan valtava askel eteenpäin, kun olen saanut suuni auki. Aikaisemmin en puhunut syömishäiriöstäni oikeastaan kenellekään. Pari ihmistä tiesi asiasta, mutta heillekään en koskaan kertonut asiasta tarkemmin tai päivitellyt kuulumisia. Nyt olen pystynyt kertomaan parille uudelle ihmiselle syömishäiriöstäni ja niille jotka tiesivät jo aikaisemmin olen voinut kertoa hieman tarkemmin tuntemuksiani. Tämä on ollut tosi iso juttu! Olisi ehkä pitänyt puhua aikaisemmin, koska olen kyllä huomannut puhumisen helpottavan.



 Puntarin lukeman hyväksyminen
Vaikka edelleen tahdon pudottaa painoa ja laihtua, osaan suhtautua nykyään painooni paljon hyväksyvämmin kuin aikaisemmin. Olen tainnut tästä aikaisemminkin puhua, mutta tosiaan puntarin lukema ei enää pilaa päivääni, oli se sitten iso tai pieni. Pystyn järkeilemään miten monet asiat lukemaan vaikuttavat. Välillä pystyn jopa miettimään, olisiko niin kauheaa jos vain jäisin tähän painoon. Ehkä se ei olisi niin kauheaa... tahdon silti olla itsestäni paras versio :)

"Ylimääräisten" kalorien syöminen
Aikaisemmin saatoin ahdistua ihan typeristä jutuista. En voinut juoda salin jälkeen herajuomaa koska siinä oli liikaa kaloreita, söin mieluummin kuivaa ruokaa kuin lisäisin ruokakerman kastikkeeksi, en voinut laittaa enää juustoa leivän päälle, en juoda maitoa ruoan kanssa, en voinut syödä banaania. Ihan tyhmiä rajoituksia, joille ei todellisuudessa ole juuri minkäänlaisia perusteita. Nyt huomaan, että minua ei enää ahdista samalla tavalla edellä mainitut jutut. Nykyään jos jotain esimerkiksi noista välttelen, se johtuu lähinnä tottumuksesta. Toki minulla edelleen on tiettyjä ruokia jotka ahdistavat, mutta nämä edellä mainitut ovat sellaisia joista ei minun mielestäni todellakaan tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa.

 Itseni haukkuminen
En todellakaan ole aina itseeni tyytyväinen. Oikeastaan harvemmin, jos tota puhutaan. Kuitenkin tapa jolla puhun itselleni ja itsestäni on nykyään aivan eri kuin ennen... En edelleenkään aina pysty puhumaan tai ajattelemaan superpositiivisesti. Silti olen itseäni kohtaan paljon armollisempi ja jos ei muuta, voin ajatella että tästä tulen vielä kehittymään. Sekin on parempi ajatus kuin itsensä lyttääminen.


Sosiaaliset tilanteet
Tämä on kyllä ehdottomasti kaikista parhain kohta! Ja kuten osassa edellisistäkin, tässä on vielä paljon tekemistä. Nykyään kuitenkin lähden paljon mieluummin ja aktiivisemmin kavereita tapaamaan ja ylipäätään ulos. En väsy enää yhtä nopeasti ihmisten seurasta, olen aidosti onnellinen ihmisten seurassa ja jopa hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin! Olen vain ihan superonnellinen että alan päästä tästä vetäytymisestä eroon, se on ehdottomasti ollut eniten minua vaivaava asia.

Viisi kertaa päivässä syöminen
Ajoittain olen onnistunut syömään useammin päivässä myös niin sanotuilla huonommilla jaksoilla, mutta useammin skippailen aterioita ja ahdistun pienestäkin poikkeamasta, esimerkiksi välipalan syömisestä. On ehkä liian aikaista hihkua tästä, mutta esimerkiksi viime viikkona pystyin syömään (melkein) joka päivä viisi kertaa ilman ahdistusta, jee! Tarpeeksi syöminen tuottaa edelleen ahdistusta, mutta jälleen yksi askel eteenpäin! :)

En enää rajoita syömistä liikaa
Tavallaan osittain sama asia kuin aikaisempi kohta, mutta ei kuitenkaan. Aikaisemmin ahmimista seuraavana päivänä kielsin itseltäni syömisen lähes kokonaan. Nykyään tiedän että se on tyhmää, enkä todellakaan tee tätä enää.

Ruoka ei ole enää parasta maailmassa
Kyllä, jossakin vaiheessa se tuntui sitä olevan. Tuntui siltä, että vain syöminen teki todella onnelliseksi. Tästä kirjoitinkin ihan postauksen, johon pääset tästä. On ihanaa huomata, että esimerkiksi ystävien näkeminen menee syömisen edelle! :)

Tästä listauksesta jäi varmasti pois paljon tiedostamattomia ja mahdollisesti myös ihan tiedostettuja, mutta tätä kirjoittaessa unohdettuja juttuja. Onko teillä kokemuksia tällaisista pienistä voitoista joista huomaa päässeensä eteenpäin? :)

Syömishäiriö postaussarja 2: 

Sitten vielä tuosta syömishäiriö postaussarjasta. Tosiaan tein viimeksi postaussarjan viime keväänä (?), en muista tarkkaa ajankohtaa. Kaikki tuon postaussarjan tekstit löytyy esimerkiksi tuolta tunnisteiden joukosta tunnisteella "Syömishäiriö postaussarja". Käykää siis lukemassa, jos nuo tekstit ovat menneet ohi.
Viime sarja sai todella hyvää palautetta teiltä, mikä oli tosi ihana huomata! :) Nyt minulla onkin pari lisäideaa ja voisin tosiaan toteuttaa toisen osan tuosta postaussarjasta. Siihen kuitenkin tarvitsisin mahdollisesti teidän apuanne! Onko teillä joitain ideoita, kysymyksiä, ajatuksia joita haluaisitte nähdä postausmuodossa syömishäiriöaiheeseen liittyen?

Tulossa on ainakin: (nimet ja järjestys voivat muuttua)

- Miten syömishäiriöstä voi puhua?
- Parisuhde ja syömishäiriö (poikaystäväni vastaa, osa 2) Tähän otetaan kysymyksiä erittäin mielellään vastaan! :D
- Voiko syömishäiriöstä parantua ja samalla laihduttaa?
- ....mahdollisesti joitain muita aiheita!

Tämä on tosiaan vasta aika alustavaa pohdintaa, joten kuten sanottu... kertokaa jos jotain tulee mieleen :) Ja jos joku teistä haluaisi ihan kirjoittaa tekstin jonka minä sitten julkaisen, niin sekin sopii hyvin. Kaikki ideat siis tänne päin! Täällä blogin kommenteissa, Facebookissa tai sähköpostilla osoitteeseen uusialkuni@gmail.com voi laittaa viestiä.

Ps. Sain alun perin idean koko postaussarjojen tekemiseen HeiLauta elämää - blogista Lauralta. Siispä terkut ja kiitokset sinne!<3

Pps. Kuten viime postaussarjassakin, tekstit eivät välttämättä ole peräkkäisiä. Välillä tekee mieli sepostaa jotain muutakin asiaa kuin pelkästään syömishäiriöstä :)

torstai 19. lokakuuta 2017

Testissä dieettinuudelit

Heippa!

Pitkästä aikaa täällä on ollut jotain uutta testissä, melko urautunut kun olen :D
No ei sentään, uutta on aina kiva kokeilla. Pakko tunnustaa että tämä teksti meinasi unohtua luonnoksiin, mutta parempi julkaista myöhään kuin ei milloinkaan!

Kerroinkin, että Fitness expoilta tarttui mukaan yhtä jos toista. Yksi ostoksista oli Star Nutritionin diet noodles, eli dieettinuudelit. Messutarjouksena nuudelit olivat vain euron paketti ja yhdestä paketista saa 2-3 annosta. Näin opiskelijana olin halvan ruokatarjouksen uhri :D Ja jos totta puhutaan, olen useammin kuin kerran pohtinut näiden kokeilemista, vaikka yleisesti ottaen en välttämättä näe dieettinuudeleille valtavaa tarvetta.



Tuotteen ravintoarvot tulivat aikamoisena yllätyksenä, niitä kun en ostotilanteessa edes hoksannut katsoa. Odotin, että tuotteessa olisi kaloreita suunnilleen saman verran kuin norminuudeleissa, 100-200. Väärin meni, nimittäin sadassa grammassa kaloreita oli 7,5! Luit aivan oikein, 7,5! Ei edes kymmentä kaloria!
Hiilihydraatteja oli 0,5 grammaa, proteiinia 0,5 grammaa ja ravintokuitua 3,9grammaa. Kaikki muut arvot olivat nolla :D Eli käytännössä näissä ei ole juuri muuta kuin vettä! Olisihan tuon voinut osittain päätellä, kyseessä kun kuitenkin on juuri dieettinuudelit.

Olen edelleen hieman hämmentynyt... Onko tämä nyt tosi hyvä vai tosi huono juttu!?
Paketin mukaan nuudelit olivat heti valmiita nautittavaksi, jos kylmänä haluaa syödä. Itse kuitenkin paistoin pannulla ja lisäsin sekaan tonnikalaa. Maustoin mielestäni reilulla kädellä, mutta olisi pitänyt heitellä mausteita sekaan ihan kunnolla kahdella kädellä, en nimittäin edelleenkään maistanut yhtään mitään.

Plussaa kyllä ehdottomasti tuotteen helppoudesta! Siitä vaan pariksi minuutiksi pannulle ja valmista on! Ei lainkaan huono :) Plussaa myös tavallaan siitä, että tuote on sitä mitä lupaa. Olen nimittäin joskus törmännyt kaupassa vastaavanlaisiin "dieettinuudeleihin", jotka olivat lopulta kuitenkin ihan normaaleja nuudeleita eri nimellä.
Miinusta tulee ihmeellisestä koostumuksesta! Ensimmäisestä maistiaisesta tuli heti mielleyhtymä että söisin matoja! Jostain syystä (voi johtua tämän kokin omasta ammattitaidottomuudesta) nuudelit olivat tosi sitkeitä ja jotenkin limaisia.
Ja kuten sanottu, miltään ne eivät maistuneet, kuten pakkausselosteesta jo saattoi päätellä.

Minulle pakkauksesta riitti kolme annosta. Söin molemmilla kerroilla lisäksi ison annoksen vihanneksia ja kasviksia ja nälkä lähti kyllä. Lisäksi oli kiva syödä kun tiesi miten kevyttä ruoka oli :D


Minulla on kaapissa vielä toinen paketti näitä, mitähän niille keksisi...? Tuo tonnikala oli kyllä varmaan iso virhe, koska en yleensäkään ole tonnikalan superfani. Ensi kerralla kokeilen kanan tai jonkun muun kanssa, voi olla että arvioni vielä muuttuu.
En ehkä säännölliseen käyttöön ottaisi tätä tuotetta, mutta miksei joskus voi noitakin ostaa. Ainakin näiden syömisen jälkeen paino oli tippunut loppuviikosta, oliko sitten jokin yhteys, mahdollisesti.

Oletteko te koskaan harkinneet vastaavien tuotteiden kokeilemista tai onko teillä kokemusta näistä?


maanantai 16. lokakuuta 2017

Joko laihdutus tai sosiaaliset suhteet?

Onkohan mahdollista yrittää pudottaa painoa tai muokata kroppaa ja samalla nähdä sukulaisia, perhettä ja ystäviä samaan tapaan kuin ennen?
Välillä tuntuu että tuo on vain urbaani legenda, koska minulle ainakin noiden kahden yhdistäminen on ollut ajoittain erittäinkin vaikeaa.

Itselläni kun on useampi vuosi takana epätoivoista laihdutusyritystä, on näiden vuosien aikana väkisinkin tapahtunut muutosta myös ihmissuhteissa.
Sitä ei muka ole aikaa tai halua nähdä ystäviä yhtä usein kun ennen, kun on kuitenkin treenit, tai täytyy ahmia yksin kotona, tai kavereiden kanssa joutuu kuitenkin helposti ruokailutilanteisiin. Aika surullista, että se tyytymättömyys omaan kehoon on johtanut myös tietynlaiseen vetäytymiseen. Tässä ei tietenkään kyse ole siitä, etteivätkö nämä ystävät ja sukulaiset olisi yhtä tärkeintä ja rakkaita kuin ennenkin. Sitä ei vaan osaa samalla tavalla enää näyttää. Itse en ole oikeastaan koskaan kertonut laihdutusyrityksistäni, eli kieltäytyminen ruuasta on ollut vielä vaikeampaa, kun siihen ei oikeastaan ole mitään syytä minkä voisi kertoa.




Nykyään yritän tietoisesti haastaa itseäni ja lähteä rohkeammin sosiaalisiin juttuihin mukaan. Ja kyllä, nimenomaan rohkeammin koska tietynlainen pelko niihin syömis- tai juomistilanteisiin on tullut. Pelottaa, että muut eivät ymmärrä tai loukkaantuvat siitä että minä en esimerkiksi halua syödä jotain. Samaan aikaan kuitenkin ääni oman pään sisällä haukkuu ja huutaa jos kohteliaisuudesta päätät jotakin maistaa. Silloin olet epäonnistunut ja varmasti lihot heti monta kiloa. Helpompaa on vain istua kotona yksin neljän seinän sisällä, saatpahan ainakin itse päättää mitä syöt tai et syö ilman että kukaan kummastelee.

Kuten sanottu, olen yrittänyt päästä tästä loputtomasta kierteestä pois ja onnistunutkin useampaan otteeseen! Vielä lihomistakin enemmän pelottaa että kohta kukaan ei enää kutsukaan minnekään. Ei minkään näköinen vartalo tai matala rasvaprosentti ole lähellekään sen arvoista. Huomaan myös, että mitä paremmin minulla menee syömisten kanssa henkisellä puolella, sitä enemmän kaipaan ihmisten seuraa ja sosiaalisuutta. Tämä on ollut ihana huomata, koska välillä olen pelännyt että en enää koskaan samalla tavalla haluaisi hakeutua porukoihin.


Pakko silti myöntää, että edelleen sosiaaliset tilanteet joihin liittyy, tai on mahdollista liittyä ruokailua ovat ahdistavia. Koen että en pysty itse vaikuttamaan itseeni ja pelkään kadottavani syömisen hallinnan kokonaan. Usein juuri kohteliaisuudesta syöty keksi tai kakkupala johtaa ahmimiseen heti kotiin päästyä.



Viime aikoina olen alkanut todella vasta hahmottaa kuinka paljosta olen ollut aikaisemmin tavallaan valmis luopumaan vain laihtuakseni. En tahdo enää elää elämääni pelkästään laihtumisen näkökulmasta. En ole edelleenkään valmis luopumaan kroppatavoitteistani, mutta olen kyllästynyt tinkimään niiden takia. Kun se oma paino ja laihtuminen on ollut oman tärkeyslistan kärjessä todella pitkään, ei tietenkään ole helppoa yhtäkkiä muuttaa asiaa. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa se ensimmäinen askel on tiedostaminen ja sen jälkeen pikkuhiljaa oman käytöksen muuttaminen. Viime viikonloppuna otin jälleen yhden askeleen, kun lähdin spontaanisti viettämään iltaa ystäväni kanssa, vaikka olin jo tottumuksesta kieltäytymässä kohteliaasti. Onneksi pysähdyin miettimään kieltäytymiseni syytä, koska sitä ei oikeastaan ollut. Olisin halunnut mennä kotiin syömään herkkuja - yksin. Näin jälkikäteen olen todella onnellinen että menin ystäväni kanssa!

Minulla on ainakin takaraivossa pelko siitä, että en koskaan onnistu jos valitsen aina ne sosiaaliset suhteet ja kuitenkin tämä kroppatavoite on minulle itselleni niin tärkeä. Aikamoista tasapainotteluahan tämä vaatii ja valintojen tekemistä suuntaan ja toiseen. Kuten todettu, olen huomannut oman tärkeysjärjestykseni olleen jo jonkun aikaa ihan pielessä.
Tähän liittyy myös se kärsivällisyys, ehkä se tulos ei tule niin nopeasti, mutta se tulee hitaammin ja paljon mukavammalla tavalla kun siihen liittyy paljon ihmisten näkemistä. :)

Onko teillä ollut samanlaisia ajatuksia tai tuntemuksia?



Postauksen kuvat pexels.comista.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Vanhat kuvat ja tarinat niiden takana

Moi!

Tästä blogista on tullut minulle jonkinlainen kuvagalleria. Huomaan poistelevani kuvia esimerkiksi puhelimesta koska ne ovat minulla kuitenkin tallella täällä blogissa.
Ajattelin, että olisi mukavaa muistella vähän vanhoja ja katsella mitä täältä oikeastaan löytyykään... Kuvathan ovat ajalta syksy 2014 lähtien ja tuona syksynä lisätyt kuvathan ovat poistuneet, sillä aikanaan päätin puhdistaa blogin pöydän kokonaan ja poistin kaikki tekstit.

Kuten olette varmaan huomanneet, tämän blogin kuvissa ei ihmisiä näy ja suurin osa kuvista koostuu ruuasta :D On kuitenkin yllättävää, miten paljon ajatuksia ja tapahtumia jonkun ruokakuvankin taustalla voi olla. Minähän en todellakaan mikään valokuvaaja ole ja yleensä otankin asioista vain nopsasti kuvat jostakin kuvakulmasta sen kummemmin miettimättä. Se kyllä näkyy! :D


Tämä kuva on ollut minulla tämän "blogi-minän" profiilikuvana niin kauan kuin minulla on tämä blogi ollut. Muistan, miten kauan mietin että millainen kuva voisi kuvata minua kuitenkaan kasvoja tai henkilöllisyyttä paljastamatta. Kun aloitin blogin, olin aivan ylivarovainen kuvien kanssa. Ajattelin, että nyt joku tunnistaa minut kun on meidän varastossa nähnyt juuri tuollaiset punaiset käsipainot... Niin, ihan kuin niitä ei kellään muilla olisi :D Ja jokuhan käy meidän varastossa etsiskelemässä juurikin punaisia painoja. Fun fact: painot ovat vain 1,5kg painoiset ja kääntää painot niin, ettei niiden painomerkintä näy.



Vanha kunnon ensimmäinen banneri! En oikein hoksannut vielä tätä kuvien käyttöoikeusjuttua. Mikään noista kuvistahan ei ole minun ottamani. Muistaakseni kirjoitin kyllä blogin esittelyyn mistä kuvat olivat peräisin :D
Niin ja jos joku ei tiennyt, niin tämän blogin entinen nimi oli I believe I can. Silti blogin osoitekentässä luki Uusi alkuni, joten en tiedä mitä tuolloin alkujaan ajattelin, kaipa tuo oli jotenkin tosi "cool" nimi... Minua muuten huvittaa kun esimerkiksi Heilauta elämää  - blogin Lauran blogin sivupalkissa on edelleen minun blogini nimenä I believe I can :D Blogger ei nähtävästi päivitä noita sivupalkkeja. No, ei se mitään... kultaisia muistoja :D
Terkkuja sinne Lauralle jos luet tätä<3

Voivoi... Muistan kyllä tämän postauksen kuin eilispäivän, vaikka se onkin yksi aikanaan poistetuista teksteistä. Yritin asetella ainesosat kuvaan hienosti, koska halusin jakaa niin sanotun taatelitahnan osoitteen... Tämä kuva kyllä kuvaa meikäläisen kuvanottotaitoja aika hyvin, niitä ei siis ole! :D Hetkonen... Myydäänkö tuollaista dark - kaakaojauhetta enää? Ei näytä lainkaan tutulta paketilta.


HEI! Onneksi tuli tehtyä tämä postaus, en muuten olisi muistanut tätä kanapiirakka - reseptiä! Muistan vain että tuo oli ihan älyttömän hyvää. Täytyypäs käydä etsimässä resepti ja linkata. Löytyihän se pienen kaivelun tuloksena... tässä linkki!


Nyt kyllä jostain syystä rupesi ihan hirveästi naurattaa tämän kuvan nähtyäni :D Tähän liittyy hauskoja muistoja nimittäin. Lainasin siis aikanaan kirjastosta tällaisen Laihdu mielen voimalla - kirjan. Eipä siinä, ihan mielenkiintoinen kirja ja siinä oli muistaakseni hyviä pointteja. Tässähän neuvottiin äänittämään itselleen motivoiva puhe, tai en muista neuvottiinko mutta niin minä tein :D Ja siispä joka ilta ennen nukkumaanmenoa kuuntelin kuulokkeista itseäni pitämässä erittäin vakuuttavaa puhetta siitä, miten "kyllä sinä pystyt" ja muuta yhtä epäkliseistä. Oikeastaan tavallaan tuossa on järkeäkin, että joka päivä kuulee omasta suustaan miksi tätä hommaa tekee ja mitkä ne omat tavoitteet on. Ajatuksena vaan jotenkin niin hupsu! Pitää varmaan äänittää uusi pätkä :P


Tämä kuva on vilahtanut täällä usempaan otteeseen, mutta edelleen se herättää paljon tunteita ja muistoja. Tuolloin noudatin siis personal trainerin ohjeistusta ja tein sen erittäin kirjaimellisesti. Ei puhettakaan että olisin syönyt yhden pähkinän liikaa tai kaksi grammaa liikaa riisiä! Pakkasin siis yhden yön reissuun ihan kaiken ohjeiden mukaan, etten vaan missään nimessä joutuisi poikkeamaan ruokavaliosta. Kuten arvata saattaa, perillä kaikki oli mössöä, mutta silti urhoollisesti söin kaiken määrätyn. Voin vain kuvitella mitä kaverini tuolloin ajatteli! 


Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tällainen kaunis kuva välipalastani mökillä<3 Tulee kyllä  niin ikävä kesää ja näitä aikoja! Tämäkin siis valmennukseni ajalta, eli kesältä 2015. Tuo proteiinipatukka oli kyllä ihan ykkössuosikkini ja tuona kesänä söinkin niitä niin monta, että en sen jälkeen ole syönyt yhtään. Voisinkin pitkästä aikaa ostaa yhden testiin! :)

Tätä postausta oli huippuhauskaa tehdä, koska kuvien takana on, kuten sanottu, paljon ajatuksia ja tunteita. Toivottavasti teistä oli mukavaa lukea tällaista. Teen varmaan kakkososan tästä joskus, ihan vaan vanhojen aikojen kunniaksi :)






perjantai 13. lokakuuta 2017

Pieni muutos, valtava vaikutus

Moi!

Vihdoinkin pääsen taas kirjoittelemaan! :)
Hieman kyllä hirvittää tulla kertomaan onnistumisista ja uusista aatteista, ettei nyt vaan taas tulisi luvattua liikaa ja parin viikon päästä häntä koipien välissä pitää kertoa kun ei sittenkään onnistunut.
No, syteen tai saveen niin täältä pesee.
Haluaisin kertoa pienestä, mutta todella suuresta muutoksesta ajattelussa joka on tapahtunut tässä tämän ja viime viikon aikana. Tämä sama ajatus on minulla ollut joskus aikaisemmin (koska jostain syystä tunnun aina kokeilevan kaikkea monta kertaa). Joka tapauksessa tällä kertaa ajatus lähti tästä postauksesta. Listasin tyypillisimmät virheeni joihin tunnun aina sortuvan ja kirjoittamisen aikana ja sen jälkeen hoksasin, että kaikkeen pystyy itse vaikuttamaan.
Toinen asia mikä on pyörinyt mielessä on se, että tahdonko todella laihtua niin kovasti? Luulisi että olisin jo onnistunut, jos asia todella olisi minulle niin tärkeä. Ehkä en vain ole tarpeeksi motivoitunut tai olen asettanut tavoitteeni väärin.
Uusi aamupalasuosikki, ruiskauramurot mehukeitolla ja raejuustolla



Näistä ajatuksista tulin siis tulokseen, jossa olen aikaisemminkin ollut; haluan keskittyä treenaamiseen ja treenitavoitteisiin ulkoisien tavoitteiden sijaan! Uskon että kaikki muu tulee siinä sivussa ikään kuin itsestään.
Viime viikon puolessa välissä tuo ajatus suunnilleen lähti ja siitä lähtien on mennyt erittäin hyvin! Viikonlopun Nordic fitness expo - messut antoivat minulle ihan valtavan motivaatiobuustin, eikä tällä viikolla ole ollut (vielä) pienintäkään ongelmaa!

Päätin siis nostaa treenikertoja hieman, eli tavoitteena on tehdä salitreeni viisi kertaa viikkoon. Lisäksi pyrin tekemään aerobista treeniä mahdollisuuksien mukaan. Haluan nostaa tuloksia ja kehittyä ihan kunnolla! Tällä viikolla olen saanut ihan erinomaisen alun ja motivaatiota riittäisi vaikka muille jakaa :)
Kuten todettu, huomasin motivoituvani aivan uudella tavalla ajatuksesta salitulosten noususta ja ylipäätään erilaisten treenitavoitteiden saavuttamisesta. Yhtäkkiä olen halunnut syödä sen viisi kertaa päivässä, jotta maksimoisin kehitykseni. Heti ensimmäisten päivien jälkeen kun söin kunnolla, huomasin treenien kulkevan aivan eri tavalla kuin ennen. Keholla on kerrankin energiaa tehdä! Pelkästään se saa jo kehitystä aikaan ja motivoi entisestään.
Tällä viikolla en ole ehtinyt edes ajatella herkuttelemista, sen verran tukka putkella on juostu kouluhommista toiseen. Silti olen ehtinyt ajatella, että ei niitä herkkuja edes tee mieli! Sitä se riittävä energiansaanti teettää ja vaikka sen on koko ajan tiennyt, niin on se vaan eri asia kokea itse. Tottakai taustalla on ajatus siitä, että treenin myötä keho muokkaantuu ja rasvaa palaa. Olen kuitenkin hoksannut myös sen (itsestäänselvyyden), ettei nopeita tuloksia tavoittelemalla pääse lopulta mihinkään. Nopeita tuloksia toivoessani olen nyt kysynyt itseltäni "Jos teen tätä todella vain itselleni, mihin minulla on kiire?". Tuntuu että aikaisemmin olen ehkä yrittänyt miellyttää muita tai näyttää hyvältä muiden mielestä ja siksi on ollut koko ajan kiire. Nyt, kun ajattelen tekeväni tätä itselleni, huomaan ettei minulla ole mikään kiire. Tässäkin tietenkin on paljon tekemistä, mutta näin pyrin ajattelemaan.
Kävin aamukävelyllä, ihan vaan koska teki niin kovasti mieli :)

Ja nyt tulee se paras osuus! Olen siis treenannut nyt hyvin ja syönyt alle kulutuksen, mutta kuitenkin riittävästi... ja tadaa! Paino putosi kuin itsestään! Viime viikosta on tultu yli kilo alaspäin ihan huomaamatta. Olen vaan tällä hetkellä niin täynnä motivaatiota ja innostusta, jee! :)
Nyt vaan kun tätä pystyisi ylläpitämään!!
Hauska oli myös huomata, kun otin kuntosalin pukuhuoneessa kuvan ja sen sijaan että olisin etsinyt itsestäni vikoja, totesin että "tästä tulee se ennen-kuva, johon voin myöhemmin verrata ja todeta että olenpas kehittynyt". Suuri muutos ajattelussa siis tuollakin saralla.

Uusi suosikki!<3

Isot muutokset eivät tapahdu hetkessä ja siksi jääkin nähtäväksi kuinka pysyvä muutos tässä on kyseessä. Uskon kuitenkin, että tavallaan koko ajan olen kulkenut sitä isoa onnistumista kohden ja nyt tuntuu että olen lähempänä jälleen.
Nyt täytyy vaan kiinnittää huomiota ettei homma mene niin sanotusti toisesta päästä yli, eli että treenaamisesta tulee pakkomielle. Ei se niinkään saa tietenkään mennä!
Hauskaa kuitenkin huomata, miten niin pienellä asialla kuin tavoitteen säätämisellä voi olla näin iso vaikutus oikeaan suuntaan. Kun keskittyy oikeasti motivoivaan tavoitteeseen, niin muu näyttäisi tulevan kuin itsestään :) Mutta ei pidä mennä asioiden edelle, vasta vähän yli viikkohan tässä on mennyt. Toivotaan kuitenkin parasta :)

Mukavaa viikonloppua teille kaikille!<3


maanantai 9. lokakuuta 2017

Fitnessmessuilla!

Heiii!!

Huh, mikä viikko takana! Vihdoinkin ehdin kunnolla istahtaa blogin ääreen kirjoittelemaan viikonlopun kuulumisia. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ei sitä kai nytkään ehtisi mutta asiat tärkeysjärjestykseen ;)

Täytyy sanoa, että olen edelleen ihan fiiliksissä viime viikosta! Paras viikko pitkiin aikoihin :) Vaikka osittain olinkin hieman hämmentynyt, kuten viime viikon teksteistä varmaan huomaa, mutta loppujen lopuksi viikko kääntyi todella kivaksi!
Tästä tulisi ihan kilometripostaus jos kaiken kertoisi, mutta noin tiivistettynä siis näin kavereita, tutustuin uusiin ihmisiin, sain syvennettyä vanhempia kaverisuhteita, innostuin treenaamisesta, sain syötyä rennosti ja viikon kohokohtana oli tietenkin fitness expo - messut! Noista messuista lupasin viime tekstin kommenteissa kertoa vähän lisää, joten täältäpä pesee! :)


Taustatietoina kerrottakoon, että kyseessä oli siis Nordic fitness expo - messut Lahdessa, joiden yhteydessä käytiin myös fitneksen sm-kilpailut. Messut olivat kaksipäiväiset, itse olin ainoastaan yhtenä päivänä. Messulippu maksoi 20 euroa ja sisälsi ainoastaan messut, ei siis SM-kilpailuiden seuraamista. Lippu jolla pääsi sekä messuille, että kisoja katsomaan oli vähän kalliimpi. Messuilla oli kuitenkin kaksi lavaa joilla oli ohjelmaa läpi koko päivän, muun muassa Ben Weider legacy cup, joten messulipun hinnalla sai myös nähdä fitnesstä. Ja ainakin itse koin että sain rahalle todellakin vastinetta. Tässä tietenkin riippuu kiinnostuksen kohteista, sillä meidänkin porukasta osa halusi lähteä paljon aikaisemmin pois.


Itsehän olin tänä vuonna messuilla ensimmäistä kertaa, mutta en varmasti viimeistä! Minulla on kyllä pelkästään hyvää sanottavaa tapahtumasta :) Kovin hyviä kuvia en saanut otettua, mutta jospa näistä saa hieman käsitystä :)
Messualue oli täynnä erilaisia näytteilleasettajia joilla oli näytteillä tuotteita aivan laidasta laitaan. Eniten oli kaikenlaisia lisäravinnefirmoja, joilla oli erilaisia proteiinipatukoita, treenijuomia, buustereita, herajuomia yms näytillä. Oli huvittavaa huomata, miten kaikenlaisia tuotteita löytyy nykyään proteiiniversiona! Oli proteiinileipää, proteiinikarkkia, proteiinijätskiä, proteiinikahvia, proteiinisipsiä...
Ehkä parasta messuilla oli tietenkin maistiaiset! :D Ei päässyt nälkä yllättämään, kun sieltä täältä nappaili erilaisia maistiaisia, vuorotellen jotain kiinteää ja sitten janon yllättäessä jotain nestemäistä :D Loppupäivästä ei kyllä tehnyt enää mieli mitään proteiinia tai lisäravinteita sisältävää!
Maistiaisissa ei hyvää ollut pelkästään se itsestään selvä, eli syöminen. Itse ainakin ostan netistä jonkun verran treenituotteita ja lisäravinteita, mutta aina saa pelätä että tuote jääkin kaapin pohjalle käyttämättömäksi. Messuilla pääsi oikeasti maistamaan tuotteita ja jatkossa tietää paremmin mitä kannattaa ostaa ja missä maussa. Joitakin tuotteita sai myös ihan ilmaiseksi mukaan, niitä pitää maistella tässä myöhemmin kotona :)
Monilla pisteillä oli myös todella hyviä messutarjouksia, joiden myötä itsekin ajauduin ostamaan aivan liikaa kaikenlaista! Piti olla säästölinjalla, mutta se kyllä unohtui kokonaan :D
Ostamistani tuotteista postauksen lopussa hieman tarkemmin.






Toinen paras juttu messuilla oli ihmisten näkeminen! Eikä keiden tahansa, vaan sellaisten keitä on seuraillut somen kautta jo pidemmän aikaa. Nopealla laskulla näin ainakin kymmenen henkilöä ketä olen seuraillut useamman vuoden! Olin aika nössö, sillä en uskaltanut mennä juttelemaan kuin yhdelle :D Aika tyhmää, koska varmasti kaikki olivat ihania ja olisi ollut mukavaa jutella hetki seuraamisensa ihmisten kanssa. Mietin kyllä, että olenko muka oikeasti näin ujo!? No, siitä yhdestä kohtaamisesta jäi superhyvä fiilis, nimittäin pääsin vaihtamaan muutaman sanan Piia Pajusen kanssa!<3 Sinnekin minut piti kyllä työntää poikaystävän toimesta, koska en itse olisi uskaltanut lähestyä :D Mutta Piiasta jäi kyllä aivan ihana kuva ja oli huippua huomata miten aito ja iloinen henkilö on kyseessä :)

Mitäs muuta? Messut olivat tietenkin täynnä porukkaa ja itseäni ainakin välillä ahdisti väenpaljous. Olimme kuitenkin paikalla lähes loppuun asti ja viimeinen tunti oli käytävillä hyvinkin väljää.
Kaiken kaikkiaan minulle jäi ihan huippufiilis koko messuista, kuten taisin jo aikaisemmin hehkuttaa :D Sain ihan hurjasti treenimotivaatiota (huom! treenimotivaatiota, en laihdutusmotivaatiota!) ja tulinkin juuri erittäin onnistuneelta jalkatreeniltä. Tällä hetkellä fokukseni onkin siellä treenipuolella enemmän kuin ruoka- tai painopuolella ja niin oli myös viime viikolla ennen Lahden reissua, tästä voisin kuitenkin kirjoitella myöhemmin enemmän :)

Sitten niihin ostoksiin... Napsaisin aamulla nopeasti kuvan ostoksistani, mutta kuvasta unohtui pois parikin juttua :D
Tiivistettynä: ostin kaksi pussia herajauhetta eri mauissa, vihreä tee uutekapseleita, magnesiumia, paketin proteiinipatukoita (ei kuvassa), dieettinuudeleita (näistä tulossa myöhemmin testipostausta) ja gripit (onkohan nämä nyt se virallinen nimitys, en muista... ei kuitenkaan kuvassa näitä). Lisäksi mukaan tarttui buusteripaketti (voitettu), shaker (kaupan päällisiksi) ja pari proteiinipatukkaa (saatu). Kaiken kaikkiaan siis hyvä reissu. Okei, ei noita nyt niin paljon tuossa lueteltuna ollutkaan :D Poikaystävä osti saman verran, ehkä vähän enemmän tavaraa.
Sen verran täytyy kertoa noista ostoksista, että magnesiumin ostoa olen harkinnut jo pidemmän aikaa ja nyt alennuksen turvin oli pakko ostaa. Vihreä tee uutekapseleita olen käyttänyt aikaisemmin ja ne on nyt loppu, joten ostin lisää. Näitä en kuitenkaan ota käyttöön vielä pitkiin aikoihin. No eipä minulla kai enempää sanottavaa näistä ole :D Heraa en pitkiin aikoihin ole säännöllisesti juonut, mutta nyt ajattelin taas aloittaa koska kuten sanottu, treenitulokset kiinnostaa nyt enemmän kuin painonpudotus (eihän tuo hera tietenkään vie pois painonpudotustakaan, mutta kun olen tällainen ylitarkka kaloreista, en ole halunnut juoda heraa). Kaikki tuotteista olivat hyvässä tarjouksessa.

Oliko joku teistä messuilla myös? Heräsikö mitään ajatuksia tai kysymyksiä? :)

Tuntuu että minulla olisi hirveästi sanottavaa ja kirjoitettavaa, mutta jätetään loput tuleviin postauksiin. Mukavaa viikkoa! :)

torstai 5. lokakuuta 2017

Kunhan kerron kuulumisia

Moikka!

Paljon on taas mielen päällä, mutta en ole oikein saanut mitään vielä purettua sanoiksi. Johtuu varmasti osittain stressistä ja kiireestä, mutta on taas vähän sellainen olo kuin olisi jokin solmu sisällä. Syvälliseksi menee :D En taas kerran oikein tiedä miten edetä ja jälleen kerran ilman selvää suunnitelmaa oleminen on minulle ahdistava tilanne.


Tämä viikko on mennyt sekä hyvin että huonosti. Maanantaina päätin alkaa noudattamaan erästä nettivalmennusta jonka aikaisemmin olen ostanut. Lähes heti tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, sillä pelkkä ruokavalion läpikäyminen aiheutti ahdistusta. Huomaan, että nykyään innostuksen sijasta ahdistun tarkoista ruokavalioista ja treeniohjelmista, vaikka aikaisemmin ne auttoivat minua eteenpäin. Ehkä minulle ei enää sovi mitkään tarkat ruokailusuunnitelmat, tai sitten kyseessä on vain jokin vaihe.
Jostain syystä päädyin ottamaan kuvan kauppakassini sisällöstä

Tästä havainnosta päästiinkin sitten toiseen ääripäähän, kun päätin olla kokonaan taas keskittymättä painoon. Kyllähän se mielessä pyörii, eikä asiaa voi kokonaan sulkea pois. Tavallaan uskon kuitenkin, että rentous toisi minulle pidemmällä aikavälillä parempia tuloksia. Tässä ongelmana on vain tuo aikaisemminkin mainitsemani lihomisen pelko, joka nostaa heti päätään jos alan syömään rennommin ja kaloreita miettimättä. En myöskään oikein tiedä miten toteuttaa tuota rentoutta "oikeaoppisesti". Otin kuitenkin viime postauksen virheistä opikseni (tai ainakin kovasti yritän) ja ensimmäinen askel on juurikin oikean ruuan syöminen tarpeeksi! Tällä viikolla olenkin syönyt (melkein) joka päivä kaksi lämmintä ruokaa! Söin myös isoja annoksia ja huomasin, miten kaikki mieliteot oikeasti häviävät kun syö ihan kunnon annoksen. Alla oleva annoskin vei nälän moneksi tunniksi, mutta on oikeasti erittäin kevyttä ruokaa.

Tällä viikolla olen myös skipannut kaikki treenit yhtä lukuunottamatta. Joka päivä meinasin mennä, mutta tulin siihen tulokseen että jos treenit aiheuttavat vain lisästressiä, ei se ole sen arvoista. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi ehkä pitänyt mennä treenaamaan, koska nyt stressaan puolestaan siitä että en liikkunut :D Ja tuleehan liikunnasta aina hyvä olo. Koskaan ei vaan tunnu olevan hyvä!
Tämä viikko tulee kuitenkin olemaan toivottavasti mukava, sillä olemme menossa Nordic Fitness expo - messuille Lahteen! Olen myös lähentynyt useamman kaverini kanssa viime viikkoina, mikä tietenkin myös piristää valtavan paljon.

Kuten tästä postauksesta varmaan paistaa läpi, on mieleni taas aikamoisessa myllerryksessä. Tähän kun lisätään vielä kaikki koulun aiheuttama stressi, niin ei kiva! Haluaisin vain hetkeksi kääntää aivot sinne off-asentoon! Toivon että saisin tuolta messuilta taas kunnolla motivaatiota ja intoa. Osittain tämän viikon ahdistus onkin ollut sitä, että olisin halunnut liikkua ja syödä hyvin, mutta se on ollut tavallista vaikeampaa "olosuhteiden takia" tällä viikolla. Olen kuitenkin nyt jo erittäin toiveikas ensi viikosta :)

Mitäs teille kuuluu?

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Toistan aina samat virheet

Moi!

Jälleen ärsyttää! Tuntuu että en koskaan pääse tavoitteisiini ja sabotoin itseäni koko ajan. Tavallaan ei tapahdu mitään isoa muutosta hyvään tai huonoon (esim. ahmimista), mutta jatkuvasti pientä epäonnistumista, minkä takia edistystä ei tapahdu lainkaan, ainakaan oikeaan suuntaan.

Olen ollut tässä jumissa nyt alkukesästä lähtien. Tai silloin paino lähti nousuun ja tuo nousu on nyt hetkellisesti pysähtynyt ja paino pysyy aika lailla samassa.
On tiettyjä asioita jotka tiedän, mutta joita en vain suostu uskomaan. Toistelen jatkuvasti vain samoja virheitä. Niin vaikeaa kuin onkin tämä myöntää, niin olisi ihan oikeasti aika katsoa itseä peiliin ja ottaa niskasta kiinni. Nykyinen homma ei toimi ja niin kauan kuin tätä yritän samalla tekniikalla, hakkaan vain päätäni seinään. Alla oleva kuva kertoo aika konkreettisesti kuinka samana painoni nyt pysyy. Pieni heilahdus alaspäin -> pieni heilahdus ylöspäin. Jatkuvasti samaa. Haluaisin edes niistä kesäkiloista eroon! Kuukausi, joka tuossa on siis aikavälinä on tietenkin aika pieni aika. Pointtina onkin enemmän se, että itse sabotoin itseäni ja aiheutan sen painon palaamisen lähtöpisteeseen.



Tiedän että te lukijat olette huomanneet saman, koska olen tässä ajan saatossa saanut teiltä useita fiksuja kommentteja. Olen pahoillani, että en osaa ottaa niin sanotusti neuvoista vaaria. Koko ajan tiedän, että teen asioita vähän väärällä ja toimimattomalla tavalla, mutta aina päässä on se ajatus, että "ehkä tällä kerralla".
Tässä postauksessa listaankin ne virheet, jotka itse uskon olevan minun kehitykseni suurimmat jarruttajat.
Olen tehnyt vähän samantyylisen postauksen aikaisemminkin ja sen löydät täältä. Tuossa ideana on listata ne jutut jotka olen todennut että eivät toimi, enkä halua enää tehdä noita asioita. Tässä postauksessa listaan nykyisiä virheitä joita toistan ja jotka ovat edistymiseni tiellä. Vähän tylsää tehdä aika samanlainen listaus uudestaan, mutta tämä on ehkä enemmän itseni ravistelua varten. Tarvitsen taas sen pohdintahetken että missä mennään pieleen ja joka kerta haluan pohtia nuo asiat uudestaan, enkä vain turvautua vanhoihin mietintöihin. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka nyt keksisi jotain ihan uutta!

Ihan ensimmäinen juttu jonka tiedän olevan suurin onnistumiseni jarruttaja on liian vähän syöminen. Minulla on ollut useampia ruokavalioita ammattilaisten tekeminä ja itse laadittuina, mutta lopputulos on aina sama. Jokin siinä vain ahdistaa, että pitäisi syödä viisi kertaa päivässä ja kaksi lämmintä ateriaa. Siinä päivällisen kohdalla tulee yleensä se jarru. Ajattelen, että syön liikaa kaloreita jos syön sen toisen lämpimän aterian... Tai sitten haluan syödä välipalalla "enemmän" (esim. sokerisemman proteiinipatukan) ja päätän samalla skipata päivällisen. Totuushan on tietenkin, että en todellakaan saisi liikaa kaloreita vaikka sen päivällisen söisinkin. Päin vastoin, tämä luultavammin ehkäisisi valtavaa herkkuhimoa joka minua jatkuvasti kiusaa. Paljon enemmän kaloreita saan, kun jossain vaiheessa nälkä kasvaa niin suureksi että ahmin tai muuten syön tosi paljon herkkuja.
Tämä on virheistäni suurin ja samalla myös kaikista vaikein muuttaa. Minulla on ollut pitkään jo tavoitteena tarpeeksi syöminen, mutta aina annan omille typerille ajatuksilleni vallan.

Sitten toinen isoimmista virheistä on liian usein puntarilla käyminen. Jälleen asia, josta olen usein täälläkin puhunut. Se vaaka merkitsee edelleenkin ihan liikaa ja saa minut tekemään tyhmiä päätöksiä jotta saisin painon tippumaan. Yritin jo kertaalleen ihan puntarilakkoa, mutta ainakaan kesällä se ei oikein toiminut. En tiedä pitäisikö minun sitten yrittää samaa vähän pidemmällä aikavälillä, vai vaan opetella käymään esimerkiksi vain kerran viikkoon.

Itsehillintä. Sitä minulla on ihan liian vähän. Suuri osa herkkujen himoitsemisesta ja syömisestä selittyy henkisillä tekijöillä tai liian vähäisellä energiansaannilla. Samalla kuitenkin olen itselleni aivan liian lepsu. Pelkään epäonnistumista niin paljon, että en uskalla edes yrittää. Jos päähäni tulee idea herkuttelusta, on helpompaa toteuttaa tuo idea kuin haastaa itsensä miettimään mistä tuo ajatus lähtee. Tiedän että pystyisin paljon parempaan kuin mitä nyt!

"Matkaherkut" kotipaikkakunnalle matkustaessa

Lihomisen pelko on myös yksi asia minkä huomaan jarruttavan minua. Tästä voisin kirjoittaa ihan oman postauksen jossakin välissä. Tässä on paljon samaa kuin tuossa liian vähän syömisessä. Haluaisin esimerkiksi aloittaa jonkun ruokavalion toteuttamisen, mutta lihomisen pelon vuoksi en kuitenkaan uskalla.

Salaa laihduttaminen. En tiedä olenko koskaan sanonut ihmisille suoraan, että yritän laihduttaa. Tuntuu tosi hassulta. Yhteen aikaan, kun minulla oli ihan personal trainer, kerroin ihmisille noudattavani ruokavaliota. Syytä en uskaltanut kertoa. Jos puhuisin ääneen, saisin mahdollisesti ihmisiltä tukea, minun olisi helpompaa lähteä ulos ystävien kanssa ja selittää juomattomuuteni/syömättömyyteni. En kuitenkaan usko että uskaltaisin edelleenkään sanoa ääneen laihduttavani, koska minun on niin vaikeaa uskoa omaan onnistumiseen.

Tästä päästäänkin siihen, että en usko itseeni. On niin helppo epäonnistua, kun ei ole koskaan oikeastaan uskonutkaan onnistuvansa! Tästäkin olen monet postaukset kirjoittanut, mutta sama asia toistuu. Saatan uskoa itseeni hetkellisesti, mutta aika äkkiä ensimmäisen epäonnistumisen jälkeen se kaikki usko häviää. "Tiesinhän minä että epäonnistun taas". Omalla ennakkoasenteella voi oikeasti vaikuttaa siihen, onnistuuko vai ei...

Tämän aamun aamupala

Aikarajojen asettaminen. Kylläpä näitä nyt riittää, mutta olkoon tämä tältä erää viimeinen kohta. Asetan itselleni aikarajoja ja välitavoitteita. Tämä on tietenkin tavallaan hyvä ja motivoiva juttu, mutta ongelmalliseksi se muuttuu siinä vaiheessa kun tuntuu taas ettei omiin tavoitteiisinsa pääse. Silloin iskee epäonnistunut ja toivoton olo, mikä ei ainakaan auta mitään. Onko sillä loppujen lopuksi väliä paljonko painan jouluna? Eipä kai, vaikka niin kovasti sitä yritän itselleni toitottaa.

Tässä on minun yleisimmät ja suurimmat virheeni. Tämän kirjoittaminen oli itselleni silmiä avaava, vaikka tavallaan kai tiesinkin jo nämä kaikki. Ei ole ensimmäinen kerta kun yritän näihin kiinnittää huomiota, mutta aion silti tehdä sen taas! Kenties olisi ihan hyvä laittaa hetken ruokailuja ylös ruokapäiväkirjaan, jotta saisin käsitystä omasta energiansaannistani. Pitää varmaan taas kaivaa se motivaatiolomake, vanha ruokavalio ja usko itseensä takaisin. Jos tämä on sitä mitä haluan, niin kyllä minä tähän pystyn!

Onko teillä samoja virheitä jotka toistuvat? Tai onko teillä kenties joitain muita omia tekijöitä joilla jarrutatte omaa onnistumistanne?

Ja koska tiedän että minulla on todella fiksuja ja niin tarkkasilmäisiä lukijoita jotka ovat selättäneet omat haasteensa; tuleeko teille mieleen minun listaani lisäystä? :)

Mukavaa lokakuuta!<3