sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Ne kuuluisat kesäkilot...

Moi!

Painoaihe tai laihdutus ei ole hetkeen ollut tässä blogissa pinnalla. Siihen on monta syytä, mutta suurin on se, että en ole halunnut kohdata totuutta. Olen kyllä itse ollut siitä liiankin tietoinen, askeleet kun ovat vieneet taas joka päivä sinne vaa'alle.
Tilanne voisi olla paljon pahempikin ja jostain syystä olen pystynyt suhtautumaan painonnousuun yllättävän neutraalisti ja rauhallisesti. Tyytyväinen en tietenkään missään nimessä ole.
Minulla alkaa nyt paluu arkeen ja sitä myöten tuntuu, että on taas energiaa, aikaa ja tarvetta katsoa tarkemmin mitä sinne suuhun eksyy. Samalla odotan myös superinnolla salitreenien aloittamista!

Juu, eli se paino. Muistatte ehkä, että viime keväänä yllätin itsenikin ja sain painon putoamaan 58 kilon puolelle. Se oli mahtavaa aikaa se! Ei se kauaa kestänyt. Kesäkuussa paino pysyi juuri ja juuri alle 60, mistä olin kuitenkin tyytyväinen. Heinäkuussa puolestaan paino nousi yli sen kuudenkympin rajan, mutta pysyi sen tuntumassa, enkä ollut huolissani. Tässä kuitenkin huomaa miten salakavalasti ne kilot alkoivat tulla takaisin, vaikka kevään painonpudotukseni olikin järkevällä ja rauhallisella tavalla toteutettu. Ja täytyy aina muistaa sanoa, että pituutta minulla on vain se 157, jos ja kun lukemat kenties kuulostavat alhaisilta.
Sitten tuli se kuuluisa puntarilakko. Heinäkuun puolesta välistä elokuun ensimmäiseen päivään kielsin itseltäni vaa'alla käymisen. Kaksi viikkoa meni oikein hyvin, söin rennosti mutta hyvin ja liikuin paljon. Kun elokuu sitten koitti, hyppäsin puntarille odottaen painon tipahtaneen reilusti alle 60... mutta toisin kävi. Ei se paino noussutkaan ollut, jos oikein muistan niin vaaka näytti jotain 60,3kg luokkaa.
Tämä painon putoamattomuus sai minut kuitenkin heittämään hanskat tiskiin ja siitähän se alamäki sitten kunnolla alkoikin. Koko elokuu oli enemmän tai vähemmän herkkujen syöntiä. Asiaa ei auttanut, että olin elokuun aikana paljon yksin, mikä on minulle aina se kaikista isoin haaste.
Pahimmillaan paino nousi sinne 62,8kg. Se on vain hieman yli kilon vajaa siitä lukemasta, missä minä olen ollut painavimmillani. Siitä lukemasta, johon lupasin itselleni etten koskaan palaa.
Tuosta lukemasta paljon on varmaan nestettä, tai niin ainakin oletin tähän asti. Nyt vaan noiden nesteiden olisi pitänyt jo lähteä, mutta 62 on vakiintunut puntarin lukemaksi.



Pakko tästä kuvasta sen verran sanoa, että en ole siis merkannut painoani tähän sovellukseen koko kesänä kertaakaan. Eli siis viimeisin mittaus oli tuo 58,4 toukokuun lopussa ja sen jälkeen tämä 62. Tuskin käyrä ihan noin suoraviivainen olisi jos olisin useammin laittanut painoa ylös.


62,0 siis mitattu tiistaina 29.8. ja nyt paino on tuosta tippunut 200 grammaa tuon jälkeen.

Yhteenvetona voisi siis sanoa tämän kesän painosaldosta, että kesä alkoi hyvin, mutta kesän aikana tuli kerättyä se nelisen kiloa painoa, eli toisin sanottuna kaikki mitä keväällä sain pois. Ja jos joku ei ole minua pidempään seuraillut, niin kerrottakoon että noiden neljän kilon pudottamiseen meni kaksi vuotta :D
Tähän voisin lisätä pari ei-niin-kaunista sanaa... Tuo päälle kolme kiloa mikä jäi tarkoittaa noin kilon painonnousua kuukaudessa. Palasin takaisin lievään ylipainoon, jos painoindeksiä tarkastellaan (sehän nyt ei paljoa mitään kerro, joten unohdetaan se saman tien). Hyvä minä... Tuohon saa jo kuitenkin syödä. Eniten ärsyttää miten en huomannut!? Tai tavallaan huomasin, mutta olin valmis hyväksymään yhden tai maksimissaan kahden kesäkilon kertymisen. En neljän!! Ärsyttäääää!!!

Noniin, nyt kun tilanne on kerrottu ja olen ehtinyt vetää pari kertaa syvään henkeä, on aika tarkastella asiaa taas järkevämmästä näkökulmasta.
Ensinnäkin tässä sen huomaa, en tuossa kevyemmässä painossa osannut arvostaa kovaa tekemääni työtä, koska ajattelin vain lopullisia tavoitteita. Näin jälkikäteen ajateltuna tuohan oli älyttömän hieno lukema mihin olin jo päässyt! Jos jotain hyvää täytyy keksiä niin se, että seuraavan kerran kun tuossa 58 lukemassa olen, aion kyllä olla tyytyväinen itseeni ja tekemääni työhön!
Kuten alussa sanoin, olen ollut asiasta yllättävän rauhallinen. Huomaako sitä? :D Parin päivän päästä jatkuu opiskelut ja luotan siihen, että paluu arkeen saa myös painon taas tippumaan hieman.
Ja kuten viime tekstissä sanoin, olen päättänyt olla onnellinen ja senkin takia en halua jäädä murehtimaan tätä asiaa. Minulla on syksylle paljon kivoja projekteja ja ideoita ja yritän keskittyä niihin. Kerron nuo projektit sitten seuraavassa postauksessa.

Toivottavasti teidän kesänne meni hyvin ja onnistuneesti! :)

2 kommenttia:

  1. Ymmärrän kyllä ärsytyksen siitä, jos puntari ei näytäkään ihan toivottuja tuloksia, mutta hienoa, jos pystyt suhtautumaan siihen näin rauhallisesti. Ainakin tekstin kautta välittyy ihailtavan fiksu suhtautuminen asiaan ja mahtava asenne. Oikeastaan sillä puntarin lukemalla ei pitäisi olla juurikaan tekemistä onnellisuuden tai muun tyytyväisyyden kanssa. Ja pitää sanoa, että olet mielestäni onnistunut todella hyvin asenteesi kehittämisessä, mikä on paljon ihailtavampi juttu kuin painon tippuminen.

    Nyt siis innolla uusien projektien ja ideoiden kimppuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovasti yritän suhtautua rauhallisesti, vaikka se ei kovin helppoa olekaan! Huomaa kuitenkin kyllä että on päässyt paljon eteenpäin kun painonnousu ei kuitenkaan pilaa päivää, viikkoa tai kuukautta :)
      Ihana kuulla että asenteeni vaikuttaa kehittyneen näin tekstien välityksellä! Itsestänikin tuntuu siltä, mutta tottakai on todella hienoa saada omille ajatuksille vahvistusta ja kuulla että joku muukin on huomannut saman.
      Kiitos ihanasta kommentista!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)