torstai 21. syyskuuta 2017

Mikään ei ole pilalla, ellei itse pilaa kaikkea

Moi!

Otsikko saattaa antaa vähän dramaattisemman kuvan aiheesta kuin on tarkoitus... Mutta silti se on mielestäni aika osuva ilmaus.
Tällä viikolla herkutteleminen ja syömisen hallitsemattomuus on ollut jälleen minulla ajankohtaista. Tiistaina kirjoittelinkin aiheesta vähän tarkemmin, mutta kertauksena siis että sunnuntai-illasta lähtien minua on vaivannut hirveä herkkuhimo ja sitä on seurannut mm. liikaa syömistä ja salaa syömistä.
Noista kahdesta molemmat on minulle tuttuja juttuja (valitettavasti), mutta ne eivät ole pitkiin aikoihin olleet ajankohtaisia. Nyt ne taas ovat, mutta ehkä aavistuksen verran eri tavalla kuin ennen.

Haluan ensiksi tarkentaa, että käytän herkuttelusta sanoja epäonnistuminen ja mokaaminen, koska niitä on helpointa tässä yhteydessä käyttää. En todellakaan tarkoita sitä, etteikö herkkuja saisi syödä, tai että herkutteleminen olisi epäonnistumista. Puhun nyt nimenomaan niistä hetkistä, kun haluaisi ja pitäisi syystä tai toisesta hillitä itsensä, mutta silti sortuu herkuttelemaan paljon, tai jopa ahmimaan.



Ahmiminen saattaa alkaa jostakin ihan pienestä jutusta tai "epäonnistumisesta". Esimerkiksi voidaan ottaa minun kokemukseni sunnuntailta. Tarkoitus oli syödä yksi, korkeintaan kaksi palaa proteiinibrownieta, mutta sen sijaan vetäisinkin koko annoksen kerralla naamariin. Koko annos on siis n. 4 palaa, joten mitään katastrofia ei päässyt tapahtumaan, etenkin kun tuon proteiinibrownien ravintoarvot ovat aika hyvät. Lisäksi söin kaksi jäätelöä, riisikakkuja ja tikkareita. Muuta ei kaapeissa ollut, muuten olisin syönyt varmaan enemmänkin. Sunnuntaita edelsi siis laantai, joka oli ihan suunniteltu herkkupäivä.
Se, että en onnistunut hillitsemään itseäni täysin tuona iltana, heijasteli heti seuraavaan päivään. Koin että olin jo tehnyt itselleni hallaa ja voin yhtä hyvin jatkaa sitä ostamalla herkkuja. Treenit jätin tosiaan välistä ja käytin treeniajan herkutteluun. En oikeastaan ahminut, mutta en kyllä ollut itsestäni ylpeäkään.
Sitten tuli tiistai, josta kirjoitinkin tuon postauksen; salaa syöminen. Maanantain herkuttelun jälkeen vakuutin poikaystävälleni, että herkuttelu loppuu. Kun en saanutkaan lopetettua sitä, sorruin herkkujen piilottamiseen ja salaa syömiseen. Joka tapauksessa lopputulos on sama: herkkujen syöminen ja jonkinlainen hallinnan menetys.
Eilinen... Sain migreenikohtauksen, mikä tietenkin "oikeutti" minut syömään taas herkkuja...
Ja tänään on torstai. Ja tiedossa on paljon yksinoloa, mikä on aina iso riski. Ainakin toistaiseksi on mennyt hyvin ja seuraavaksi aion tehdä pienen treenin.

Tuo kirjoittamani tarina kaikessa hienoudessaan on, uskokaa tai älkää, olennainen! :D
Tuossa nimittäin näkyy niin selkeästi se ilmiö, miten itseään alkaa sabotoida. Ensin menee vähän pieleen, mutta siitä pettyneenä meneekin vähän enemmän pieleen. Tuo sunnuntain syömismäärä ei todellakaan ollut mikään katastrofi. Okei, ehkä olisin voinut jättää pari palaa brownieta toiselle päivälle, mutta eihän tuossa mitään kamalaa tapahtunut. Ei ainakaan mitään sellaista, minkä takia minun pitäisi jatkaa herkuttelua koko loppuviikko!
Olen kuullut useasti tällaiseen sanottavan, että mitä jos puhelimesi tippuisi tielle? Tuskin alkaisit hyppimään sen päällä ja näin hajottamaan sitä entisestään. Todennäköisesti vain nostaisit sen ylös ja yrittäisit olla tiputtamatta sitä jatkossa. Saman pitäisi myös päteä painonpudotukseen. Jos tulee pieni epäonnistuminen niin siitä pitäisi jatkaa eteenpäin, eikä ainakaan hankaloittaa tilannetta entisestään jatkamalla herkuttelun kierrettä. Helpommin sanottu kuin tehty...

Tuo herkuttelun kierre voi alkaa ihan pienestäkin suunnittelemattomasta asiasta. Oman ahmimiseni on saattanut aloittaa esimerkiksi mummolassa syöty pieni annos jäätelöä, juhlissa syöty kakkupala, treenien skippaaminen, salaatinkastikkeen lisääminen salaattiin, stressi, huonosti nukuttu yö... melkein mikä tahansa siis.
Jotenkin se epäonnistumisen tunne monesti vaan tuntuu niin pahalta, että herkuista hakee jotakin mielihyvää siihen tunteeseen. Tai sitten se on joku tapa ottaa huonosta tilanteesta "hyöty" irti, kun "olen jo mokannut". Ja vaikka oikeasti ei edes olisi mokannut, siltä se vain saattaa tuntua ja todellinen mokaus tapahtuu vasta sitten kun sitä ahmimista jatkaa.
Oikeastihan se itselleen "kostaminen" herkuttelun jatkamisella on pahinta mitä voi tehdä. Kyllähän herkkuja saa syödä ja jokainen epäonnistuu joskus. Yleensä juuri se, miten asiaan suhtautuu, määrittää sen miten tavoitteessaan onnistuu. Uskon että tällainen niin sanottu hanskojen heittäminen tiskiin on tuttua niin syömishäiriöstä kärsiville kuin laihduttajillekin. Itse olen ainakin sortunut tähän "molemmissa rooleissa", jos näin voi sanoa.

Voi ehkä kuulostaa oudolta, mutta minulle tuo alkuviikko on oikeastaan ollut pieni voitto! Aikaisempi minä olisi syönyt tuon sunnuntain kokemuksesta pettyneenä varmaan vähintään viikon, todennäköisesti kaksi viikkoa herkkuja joka päivä. Eikä pelkästään syönyt, vaan ahminut. Ei ole yksi tai kaksikaan kertaa kun noin on käynyt.
Nyt, vaikka herkkuja tulikin syötyä, en kuitenkaan alkanut ahmia ja olen tsempannut itseäni niin kovasti, että en edes usko tänään sortuvani herkutteluun. Harvinaista on myös se, että olen pitänyt treeneistä kiinni herkutteluista huolimatta! Tottakai harmittaa, että nyt tällä viikolla ei edistystä tule tapahtumaan, pikemminkin takapakkia. Nyt täytyy vain hyväksyä asia, että tämä viikko ei ole minun paras viikkoni, mutta kenties ensi viikko on parempi :)
Onneksi olen syönyt myös ihan kunnon ruokaa :)

Minulla on pitkään ollut taipumus keskittyä vain niihin huonompiin juttuihin ja nyt yritän puolestaan löytää niitä onnistumisia. Tässäkin asiassa niitä on monta, kuten sanottu.
Tahtoisin kuulla teidän kokemuksianne tästä aiheesta. Onko teillä taipumusta pitkittää herkuttelua, jos jokin pieni moka tapahtuu?

10 kommenttia:

  1. Moikka "pitkästä" aikaa! Tai ainakin tuntuu pitkältä ajalta, kun en huomannutkaan edellisiä kirjoituksia aikaisemmin, mutta pitää nyt samalla käydä lukemassa nekin :D

    Kuulostaa taas todella tutulta, eli ymmärrän hyvin tilanteen. Kaikesta huolimatta kuitenkin hienoa analyysiä ja muutenkin ihailtavan rehellistä tekstiä.

    Olipa muuten hyvä tuo puhelin-vertaus, enkä ole itse sitä kuullutkaan aikaisemmin, mutta sopii todella hyvin tähän. Niinhän se tosiaan menee, että ei ole mitään järkeä alkaa pilata asioita entisestään, vaan pitäisi koittaa löytää tapoja tilanteen korjaamiseen, mutta syömisjutuissa kuitenkin menee helposti juuri päinvastoin, eli kun herkuttelu on kerran alkanut, niin sitä on todella vaikea lopettaa.

    Hienoa kuitenkin, että alkuviikko on ollut omalla tavallaan voitto, etkä ole antanut herkuttelujen pilata kaikkea. Se on jo suurta edistystä :) Tsemppiä myös loppuviikkoon!

    VastaaPoista
  2. Heippa Anne!
    Onpas mukava kuulla sinusta!😊
    Tuo puhelinvertaus on kyllä aika osuva, harmi että en muista mistä olen sen alun perin kuullut :(
    Ihana että ymmärrät tilanteen, vertaistuki on aina lohduttavaa!
    Todella kiva että luit ja kommentoit, kiitos!❤

    VastaaPoista
  3. Hyvinkin tuttu juttu tuo että hetkuttelu venyy tai sen voi aloittaa yksikin suklaanpala. Itselle uskotteleminen että "tämä päivähän on pilalla".
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa että muillakin on taipumusta tähän samaan! Mitenköhän tästä huonosta tavasta pääsisi eroon?:(
      Kiitos kommentista❤

      Poista
    2. Sitä minäkin olen miettinyt että millä siitä pääsisi eroon. Luulen että itsellä se on päänsisäinen juttu eli ajatuksen muuttamista vaatisi. Ja ehkä juuri keksiä korvaavia terveellisiä herkkuja, toki niitäkin on jo tiedossa... miksi niiden ottaminen käyttöön sillä hetkellä on vaikeaa...
      -Laura-

      Poista
    3. Luulen että omallakin kohdallani on kyse jostain päänsisäisestä jutusta. Pitäisi vain jotenkin yrittää ajatella järkevästi, herkästi vain käy niin että silloin kun ne herkut ei ole lähettyvillä, on helppoa ajatella että pystyisi toimimaan "oikein". Mutta sitten sillä hetkellä kun oikeasti tarvitsisi, niin ei sitten osaakaan enää ajatella fiksusti... Mutta jaetaan vinkkejä jos keksitään tähän jotain hyviä ja toimivia ideoita! :)

      Poista
  4. Tämän voimalla lupaan katkaista viikonlopun herkuttelu (ahmimis-) kierteen ja syödä tänään vain oikeaa ruokaa, oikeina ruoka-aikoina ja käydä treeneissä normaalisti! Vaikka vatsa tuntuu vieläkin olevan räjähtämispisteessä eilisen jäljiltä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, olen kyllä otettu jos tästä sait voimaa katkaista viikonlopun kierteen! Tämä kommentti antoi puolestaan minulle tsemppiä ja motivaatiota katkaista oma viikonlopun herkkuputkeni! Mieli tekisi tänään ostaa Ben & Jerrys, "jos vielä tänään"-ajatuksella, mutta en aio sortua! On kyllä tuttu tunne tuo seuraavan päivän täysi vatsa... Samanlaisia tunteita on tänään ollut täälläkin. Kovasti tsemppiä sinne, pystytään varmasti molemmat palaamaan tänään ruotuun! <3

      Poista
    2. Ah, Ben & Jerry's on niiiin parasta! Yritän aina miettiä sitä, kuinka vähän aikaa se hyvä fiilis herkuista kestää verrattuna siihen kuinka kauan huono olo kestää. Tämän voimalla tästä päivästä yli, huomenna jo helpottaa kun on yksi hyvä päivä alla :) Tsemppiä!!

      Poista
    3. Ihanaa että joku muukin on yhtä hulluna Ben&Jerrysiin kuin minä!<3 Tuo on kyllä hyvä ajatus miettiä miten lyhytaikainen ilo se herkkujen tuoma mielihyvä on. Ihan totta, jos tänään pysyisi tiukkana niin huomenna on jo huomattavasti helpompaa! Mukavaa päivää :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)