torstai 7. syyskuuta 2017

5,8 kiloa

Heippa!

5,8 kiloa. Miltä kuulostaa? Ehkä joillekin tuo kuulostaa niiltä viimeisiltä kiloilta dieetin lopussa tai siltä pieneltä kiristelyltä. Toisille tuo sitten saattaa olla lukema, josta voi sanoa että saisipa edes sen pois. Itse en oikeastaan enää tiedä millaisia tunteita tuollainen lukema minussa herättää, koska tunnen tavallaan eläväni sellaista muutoksen aikaa, jolloin myös tavoitteet vaihtelevat. Tällä hetkelä kuitenkin tavoitteenani on saada pois tuo 5,8kiloa painoa. Haluaisin nyt kuitenkin pohdiskella tuota lukemaa vähän syvemmin omasta näkökulmastani.

Tässä laihdutusmatkani aikana tavoitepainoni on muuttunut huomattavasti, jopa kymmenen kilon verran. Tavallaan olen tyytyväinen että en alkujaan ole päässyt haluamaani painoon, koska silloinen tavoitteeni ei varmasti olisi ollut minun keholleni sopiva.
Tällä hetkellä minulla on vain yksi tavoitelukema, joka sekin on vain viitteellinen. Tavoitteenani on 55 kilon paino. Kenties tuohon tavoitteeseen päästessäni jatkan vielä pari kiloa... Tai sitten olen tyytyväinen itseeni painaessani 57 kiloa. Tuo lukema jota nyt pidän tavoitteenani on ainoastaan suuntaa antava. Jotakin mihin peilata, jotta ei ihan sokkona tarvitse tätä hommaa vetää. Tuo 5,8 on laskettu tämän aamun aamupainosta, joka iloiseksi yllätyksekseni oli 60,8!
Tähän samaan on pakko nopeasti kertoa kuulumiset, nimittäin on ollut todella mukavaa ja yllättävän helppoa siirtyä taas takaisin arkeen ja normaaliin, säännöllisempään ruokailuun :)
Treenejä en ole vielä päässyt aloittamaan, mutta ehkä loppuviikosta tai viimeistään ensi viikolla!

Alkuviikon ruokalajina pasta ja jauheliha :)

Takaisin asiaan... Tällä hetkellä tuo vajaa kuusi kiloa tuntuu realistisemmalta ja pienemmältä työltä kuin koskaan aikaisemmin. Koen, että minulla on avaimet tavoitteeni saavuttamiseen ja aion käyttää niitä. Aikaisemmin kuusi kiloa tuntui valtavalta haasteelta, kun taas nyt se tuntuu täysin realistiselta muutaman kuukauden urakalta.
On hassua miten paljon ajatteluni on jälleen muuttunut. Kuten sanottu, tunnen eläväni tavallaan muutoksen aikaa, koska olen koko ajan todella lähellä päästä ahmimisesta kokonaan eroon, vaikka edelleen välillä tulee niitä repsahduksia.
Oman ajattelun muutoksen näkee juurikin tällaisista pienistä asioista, kuten esimerkiksi tavoitteen muuttamisesta ja siihen löysemmin suhtautumisesta, sekä kuuden kilon kokemisesta täysin realistiseksi haasteeksi.


Koska koko laihdutusmatkani ajan olen ollut suunnilleen normaalipainon rajoissa (välillä myös BMI:n mukaan lievä ylipaino), pudotettavia kiloja silloisiin tavoitepainoihin on harvemmin ollut yli 10kg. Enimmillään tavoitteeni on tainnut olla saada n. 13kiloa pois, mutta silloinkin olin valmis tyytymään myös vähempään.
En tiedä teistä, mutta minä olen usein kuullut sanottavan että vasta 10 kilon muutos näkyy selvästi ulospäin. Viisi kiloa sinne tai tänne voi hyvinkin heitellä syystä tai toisesta, eikä sitä huomaa kukaan muu kuin itse. Tästä syystä rupesinkin ihmettelemään omaa aikaisempaa ja osittain myös nykyistä ajattelutapaani.
Miten elämäni muuttuu tuon viiden kilon päästä? Totuudenmukainen vastaus on, että tuskin juuri mitenkään. Ehkä se maaginen tavoitepaino napsahtaa rikki, mutta aina tulee uusia tavoitteita kropan suhteen ja kuten sanottu, ehkä tuota pudotusta ei ehkä edes huomaisi kukaan muu kuin minä itse.

Tiedän että en ole mikään paras esimerkki, koska minulla kuitenkin aina on takaraivossa se tarve päästä näistä ahmimalla saaduista kiloista eroon vaikka mikä olisi. On kuitenkin hassua, miten minun on välillä todella vaikeaa ymmärtää muiden ihmisten kohdalla samaa. "Miksi tuon muka pitää saada se viisi kiloa pois, ihan normaalipainossa kun ollaan!" Se on vain hassua, mitä pienikin lukema saattaa omalle itseluottamukselle ja itsetunnolle tehdä.
Oli kilomäärä sitten iso tai pieni, niin se matka on se mikä tekee siitä kilomäärästä merkittävän. Ainakin omalla kohdallani, kun sitten tämän viitisen kiloa joskus pois saan, tiedän millainen valtava henkinen työ sen taustalla on.
Tuo kilomäärä ei minulle symboloi pelkkää rasvan lähtemistä kropasta. Se kertoo minulle itselleni siitä, että olen päässyt yli syömishäiriöstä ja voin jälleen itse vaikuttaa omaan ulkomuotooni. Tuon viiden kilon jälkeen olen siinä painossa mistä kaikki alkoi ja koen jollakin tapaa, että silloin voin aloittaa alusta. Miettiä mistä minä pidän ja siirtää tavoitteet sinne liikunnallisempaan suuntaan, eikä enää ulkonäölliseen.
Tiedän kyllä, että voisin hyvin lopettaa jo tähän ja hyväksyä itseni tämän painoisena kuin nyt olen. Itselleni tuo ahmimista edeltävään painoon palaaminen on todella iso ja tärkeä asia. Tahdon näyttää itselleni että pystyn siihen. Ja haluan kyllä korostaa, että tämä on minun henkilökohtainen tavoitteeni ja toiveeni, enkä tietenkään tarkoita etteikö omaa kehoa pitäisi tai kannattaisi hyväksyä oli se minkä painoinen tahansa. Haluan olla varovainen kun tällaisista painoasioista puhutaan, koska tiedän miten suuri merkitys sosiaalisella medialla on.
Mutta kuten sanottu, tavoitteet muuttuvat ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tällä hetkellä voin kuitenkin sanoa voivani oikein hyvin ja olen ylpeä itsestäni, miten hyvin tämä viikko on lähtenyt käyntiin. Toivottavasti teillä siellä ruudun toisella puolella menee hyvin! :)

Olisi mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia tuo otsikon lukema teissä herättää. :)
Mukavaa loppuviikkoa! :)

Ps. Olethan jo käynyt lukemassa blogin Facebookkiin linkkaamani tekstin, joka käsittelee osittain samaa asiaa? :)

4 kommenttia:

  1. Muutama ajatus pohdittavaksi: voisiko olla, että syömishäiriöstä pääsee yli ihan muilla asioilla kuin pudottamalla jonkun tietyn kilomäärän? Voisitko alkaa etsiä jo nyt asioita joista pidät ja etsiä ylipäätään sitä kuka olet etkä vasta painon putoamisen jälkeen? Toisinsanoen voisiko elää täydempää elämää jo tällä hetkellä eikä sitten joskus? Näiden kysymysten ei ole tarkoitus lannistaa, vaan antaa ehkä hieman erilaista näkökulmaa. Toivon sulle vilpittömästi tsemppiä kaiken suhteen <3 kiitos ihanasta blogista ja vaivasta jota näet meidän lukijoiden eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Onpas hyvä kommentti ja ajatuksia herättävä. Tämä aihe on oikeastaan hyvin ajankohtainen elämässäni juuri nyt, sillä olen tämän syksyn tavoitteeksi ottanutkin sen hyvinvoinnin ja onnellisuuden luomisen muilla keinoin kuin pudotetuilla kiloilla. Mutta olet aivan oikeassa, että minun pitäisi jo nyt etsiä sitä kuka olen (hyvin sanottu!), eikä vasta painon putoamisen jälkeen. Tätä asiaa aion ehdottomasti työstää. Tällä hetkellä pystyn onneksi suhtautumaan noihin kiloihin paljon armollisemmin ja omasta mielestäni ainakin lähes "normaalisti" ja koen edistyneeni paljon monilla osa-alueilla. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa ja työstettävää ja on hienoa että tulit kommentoimaan ja hyvällä tavalla kyseenalaistamaan kirjoittamaani.
      Kiitos sinulle kommentista, tsempeistä ja siitä että luet tätä blogia!<3 Hyvää viikonloppua! :)

      Poista
  2. Kirjoitin tähän jo eilen kommenttia, mutta se ei jostain syystä tullut perille, joten pitää koittaa nyt uudestaan.

    Piti siis sanoa sitä, että yllä oleva Anonyymin kommentti oli todella hyvä (ja samoin sinun vastauksesi), ja itse olisin voinut sanoa jotain vastaavaa. Mutta lähinnä halusin sanoa, että hyvin kirjoitettu ajatuksistasi painotavoitteiden taustalla. Hyvä huomio myös se, että vaikka pientä painomäärän muutosta ei edes huomaisi muiden kohdalla ja muut tuskin huomaavat omalla kohdalla, niin itselle sillä kuitenkin voi olla suuri merkitys. Tuttua, joten ymmärrän hyvin :)

    Tsemppiä tavoitteiden kanssa ja hyvää alkavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi ettei kommenttisi tullut aikaisemmin perille, mistä lie johtuu :(
      Olen ihan samaa mieltä, että anonyymiltä saamani kommentti oli todella fiksu ja hyvä. Onpas mukava kuulla että ymmärrät mitä tarkoitan (tässäkin asiassa)! :)
      Oikein hyvää alkanutta viikkoa myös sinulle ja kiitoksia kommentista!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)