perjantai 4. elokuuta 2017

Yritänkö oikeasti parhaani, vai sanonko vain yrittäväni?

Mooi 

Jos nyt tällä kertaa jätän kertomatta miten on mennyt, koska paremminkin olisi voinut mennä. 
Minulla on tapana usein analysoida ja miettiä, mistä epäonnistumiseni johtuvat. En todellakaan aina sitä tee, mutta usein kuitenkin. Aina en myöskään tule mihinkään lopputulokseen, kunhan pohdiskelen. 
Viime päivinä pohdiskelun kohteena on ollut minun motivaationi ja se, kuinka paljon todellisuudessa edes haluan onnistua.  
Oikeastaan tuo otsikko on se, mitä olen miettinyt: yritänkö oikeasti parhaani, vai sanonko vain itselleni yrittäväni.
Koko ajatus lähti oikeastaan jo pari viikkoa sitten, kun tein itselleni tuon motivaatiolomakkeen, jonka olenkin täällä jakanut myös teille. Liitin nimittäin tuohon lomakkeeseen yhden kuvan, jonka teksti on siitä lähtien saanut minut enemmän tai vähemmän pohtimaan. Tässä alapuolella näette tuon "quoten": 

Kuva itse muokattu, alkuperäinen kuva: pexels.com
Eli siis: "jos tiedät pystyväsi parempaan, niin tee paremmin".
Sen lisäksi, että ajattelen erittäin usein tsemppaavani joskus tulevaisuudessa- oli se sitten tuleva maanantai, seuraavan kuukauden alku, ensi vuosi, ensi kevät tms- Olen myös huomannut samalla ajattelevani, että se tulee olemaan se kerta kun oikeasti annan kaikkeni.
Eikö tuokin ajattelu jo kerro, että tiedostan itsekin pystyväni parempaan? Ja tiedänkin.  
En nyt todellakaan tarkoita sitä, että kaiken pitäisi pyöriä vain laihdutuksen ympärillä ja että aina pitäisi pysyä ruokavaliossa ja treeniohjelmassa. Ei, se ei todellakaan ole pointtini.
Itse opettelen koko ajan sitä rentoutta, enkä halua koskaan enää pakottaa itseäni mihinkään tai jättäytyä mistään mukavasta pois vain sen takia että tahdon pudottaa painoa.  
Mutta samaan aikaan pysyn ikuisesti tässä samassa tilanteessa: pari viikkoa menee hyvin ja sitten menee niin pahasti metsään, että edistys häviää. Ja sitten sama uusiksi.  
Vaikka rentous säilyisikin, niin on paljon parannettavaa. Jos yrittäisin todellakin täysillä, antaisinko herkkuhimoilleni niin helposti periksi? Varsinkin, kun herkutteluani harvemmin edes edeltää varsinainen mieliteko. Vaikeaa selittää, mutta enemmän se on jotain kapinallisuutta itseäni kohtaan ja itseni testaamista. Uskon, että tämä on osittain myös sellaista itsesuojelua. Olen aikaisemminkin täällä sanonut tämän, mutta menkööt. Eli tavallaan sitä ajattelee itseään suojellakseen, että jos todella yrittäisin kaikkeni, onnistuisin varmasti. On ikävää ajatella, että tekee kaikkensa ja silti epäonnistuu. Osittain tässä on varmasti kyse juuri tuosta. Siltikin on sellainen olo, että minulla on vielä niin sanotusti ässiä hihassa.

Annan kuitenkin jatkuvasti itselleni luvan epäonnistua. Ei kukaan muu siihen herkutteluun minua aja kuin minä itse. Minä itse olen siis myös ainoa ihminen joka pystyy asiaan vaikuttamaan. Pystyisin parempaankin. Kyllä minulta sitä itsehillintää löytyy tarvittaessa. Muissa elämän osa-alueissa olen hyvinkin kunnianhimoinen ja teen töitä haluamieni asioiden eteen. Miksen siis tässä? Juuri tässä on se syy, miksi ajattelen että kenties en halua tätä tarpeeksi. Jos haluaisin, olisin kai jo onnistunut.
Minusta tuntuu että olen sellaisessa pisteessä, että joko päätän lopettaa koko homman, hyväksyä sen että tämän verran minä painan ja tältä näytän, tai sitten päätän antaa kaikkeni näiden tulevien kolmen kuukauden ajan (alkuperäinen suunnitelmani oli siis se elokuun,syyskuun ja lokakuun "loppudieetti") ja sen jälkeen voin olla itsestäni ylpeä. Tuo ensimmäinen vaihtoehto ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Tuskin edes pystyisin siihen. Minä en ole valmis luovuttamaan. Mutta nyt oikeasti vaaditaan sitä että otan vastuun omasta tekemisestäni. Osaan kyllä noudattaa ruokavaliota ja nautin treenaamisesta. Nyt vaan pitää lopettaa se tekosyiden keksiminen.
Kuten sanottu, rentous ei ole sama asia kuin sellainen alisuorittaminen.

Tällaista pohdintaa näin viikonloppua lähestyttäessä. Onko siellä ketään, joka tunnistaa myöskin tekevänsä samaa alisuoriutumista, vaikka ajattelee antavansa kaikkensa? Tämä asia pätee oikeastaan oli tavoite sitten mikä hyvänsä. 

Oikein mukavaa ja motivoitunutta viikonloppua! 

4 kommenttia:

  1. Olipa hyvää pohdintaa! Nyt kun asiaa alkaa ajatella, niin ei olekaan enää niin helppo sanoa, mitä loppujen lopuksi tarkoittaa, että todella yrittää parhaansa. Etukäteen suunnitellessa ja jälkeenpäin yleensä tuntuu siltä, että voisi toimia paremminkin, mutta käytännössä sitten kuitenkin hankalampaa. Ja kun asioihin vaikuttavat niin monet muutkin jutut kuin vain se "itsekuri" (mitä ikinä se sitten onkaan).

    Sanoit lopussa, että "tuntuu että olen sellaisessa pisteessä, että joko päätän lopettaa koko homman, hyväksyä sen että tämän verran minä painan ja tältä näytän, tai sitten päätän antaa kaikkeni näiden tulevien kolmen kuukauden ajan (alkuperäinen suunnitelmani oli siis se elokuun,syyskuun ja lokakuun "loppudieetti") ja sen jälkeen voin olla itsestäni ylpeä."

    Tästä tuli mieleen, että voisiko kuitenkin olla myös jonkinlainen välimuotovaihtoehto. Esim. että voisit hyväksyä sen miltä painat ja miltä näytät, mutta panostaa kuitenkin terveelliseen syömiseen ja treenaamiseen ja olla ylpeä niistä saavutuksista - riippumatta siitä, näkyvätkö tulokset suoraan vaa'alla. Tuntuu jotenkin ikävältä, jos itseensä voi olla tyytyväinen vasta jonkin dieetin jälkeen ja vaa'an lukemien perusteella. Ja vaikka sen tavoitteen saavuttaisikin, niin entä sen jälkeen? Joutuuko koko ajan pelkäämään lihomista ja meneekö kaikki pilalle, jos ei pysykään siinä tavoitetilassa? Ainakin näin ulkopuolisesta näkökulmasta tuntuu, että olisi helpompaa, jos voisi hyväksyä itsensä painolukemista riippumatta ja koittaa nauttia treenaamisesta ihan sen itsensä takia, ja parempi olo ja tyytyväisyys tulisi ikään kuin sivutuotteena.

    Tiedän kyllä, että on paljon helpompi sanoa näin kuin toteuttaa käytännössä, ja voin myös itse hyvin samastua tuohon ajatukseen, että olisi tyytyväisempi itseensä laihempana tai muuten parempana. Kuitenkin muissa ihmisissä ihailen ja arvostan yleensä paljon enemmän ihan muita juttuja kuin ulkonäköä ja kokoa, ja yleensä ne muut positiiviset piirteet näkyvät paremmin, jos osaa itsekin suhtautua elämäänsä rennommin ja hyväksyvämmin.

    Huh, tulipa selostus :D Ei siis ole tarkoitus yrittää liikaa neuvoa tai muuttaa tavoitteitasi, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen tämän hyvän pohdintasi kautta.

    Joka tapauksessa toivon hyvää motivaatiota viikonlopun jatkoon!

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä kommentti ja sai kyllä ajattelemaan! Olet aivan oikeassa, että se "parhaansa tekeminen" on vaikeaa määritellä. Omalla kohdallani ehkä kyse on enemmän juurikin siitä että tiedän pystyväni parempaan ja päästäväni itseni liian helpolla esimerkiksi mielitekojen kanssa.

    Todella viisaita sanoja ja minua kyllä saa neuvoa, en ota siitä itseeni, päin vastoin :D Pakko kuitenkin sen verran ottaa takaisinpäin tuota sanomaani, että voin olla sitten ylpeä siitä mitä olen saavuttanut, jos onnistun sen 3kk olla dieetillä. Kuulosti varmasti juuri siltä, että ennen sitä en voisi olla ylpeä.
    Mutta myönnän kyllä, että osittain tuotakin ajattelua minulla on, että en voi olla tyytyväinen itseeni ennen sitä tiettyä lukemaa.
    Olet kyllä aivan oikeassa, minäkin kyllä arvostan muissa ihmisissä ihan muita asioita kuin ulkonäköä, hassua että silti itseltään vaatii juurikin sitä tietynlaista ulkonäköä, vaikka lopulta se kaikista tärkein on jotain aivan muuta :)

    Kiitoksia kovasti ajatuksia herättävästä ja viisaasta kommentista. Se tuli tarpeeseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kivasta vastauksesta! Pitää vielä sanoa, että ehdottomasti saatkin olla ylpeä saavutuksistasi dieetin ja tavoitteiden suhteen. Mahtavaa siis jos onnistut tavoitteissasi :) Toivottavasti kuitenkin osaat iloita myös muista (ei suoraan painoon liittyvistä) saavutuksista. Itse ainakin löysin jossain vaiheessa vielä enemmän motivaatiota voiman ja salitulosten kasvusta. Jonkinlainen mittaaminen kun on yleensä palkitsevaa ja toimii todisteena siitä, että muutosta on tapahtunut, mutta onneksi voi mitata muutakin kuin vain painoaan tai kokoaan :)

      Poista
  3. Kiitos itsellesi!<3
    Mahtavaa kuulla että olet motivoitunut salituloksista ja voiman kasvusta, huippua että olet saanut tuloksia sillä saralla :) Mukavaa viikkoa!:)

    VastaaPoista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)