tiistai 1. elokuuta 2017

Vihdoin vaa'alle!

Heips!

Joo-o... Tiesin kyllä, että olen vähän koukussa puntarilla käymiseen. Mutta enpä olisi arvannut, että olen näin koukussa!
Kaksi viikkoa sitten tein päätöksen olla ainakin heinäkuun loppuun saakka ilman puntarilla käymistä. Ajattelin alun perin, että olen myös elokuun, en vain uskaltanut sanoa sitä ääneen. Ja onneksi en sanonut, koska en kyllä varmaan olisi malttanut niin pitkään!

Asteikko, Ruokavalio, Rasvaa, Terveys

Nyt, kaksi viikkoa myöhemmin en voinut enää hillitä itseäni, oli pakko nähdä mitä on tapahtunut vai onko mitään.
Ennen kuin puhutaan tuosta lukemasta, niin tahdon kertoa muutamia huomioita, jotka olen tehnyt tässä "vaa'attomassa elämässäni".
Ensimmäinen huomio onkin jo sanottu, eli se, että olen hyvin kiintynyt tuohon painon ilmoittavaan esineeseen. En osaa selittää että miksi, mutta luulen kyllä että en ole ainoa joka on tämän kokenut/kokee parhaillaan.
Jotenkin sitä ajattelee, että saa jonkunlaisen palkinnon työlle kun näkee sen lukeman tippuneen.
Sitten toinen mielenkiintoinen huomio on, että minun on paljon helpompaa syödä hyvin ja treenata kun en käy puntarilla. Oma teoriani tähän on se, että haluan nähdä sitten hyvän tuloksen kun taas pääsen puntarille. Eli siis tavallaan tunnen olevani jollakin tehokuurilla, joka palkitaan sitten kun saa taas mennä vaa'alle.
Varmasti juuri tuosta syystä halusin mahdollisimman pian päästä taas näkemään painoni. Nyt vaan jää nähtäväksi loppuuko hyvä menoni tähän. Nämä kaksi viikkoa ovat nimittäin menneet paljon paremmin kuin pitkiin aikoihin!

Ja vaikka nyt kaksi viikkoa onkin mennyt aika hyvin, niin silti olen havainnut, että herkut eivät ahdista juurikaan, kun ei "joudu" heti seuraavana päivänä näkemään sitä "tuhoa". Tottakai niitä nesteitä kertyy kun syö paljon herkkuja. Jotenkin on sellainen ajatus, että ei haittaa jos kerran viikossa vähän herkuttelee, koska sen kuitenkin saa kiinni seuraavalla viikolla. Ja niinhän se onkin. Se jatkuva painon tarkkailu aiheuttaa herkästi tuon asian unohtumisen.

Ja mitäs nyt sitten? Oikeastaan suunnittelen uutta puntarilakkoa. Tämä oli opettavainen ja hyvä kokemus, joten voisin nyt kokeilla heti uudestaan, kun olen jo tavallaan ehtinyt tähän tottua. Kesä on hyvää aikaa luoda uusia tapoja ja tottumuksia ja päästä vanhoista huonoista tavoista eroon, tai edes vähentää niitä!

Tuon ylläolevan "johdannon" kirjoittelin jo eilen, kun en vielä ollut puntarillä käynyt. Nyt olen ja vähän on muuttunut ääni kellossa.
Tosiaan, ajatuksena oli että nämä kaksi viikkoa on mennyt todella hyvin ja että paino olisi tippunut. En muista tarkalleen paljonko puntari näytti silloin ennen puntarilakkoa, mutta yli 60 se oli. Koko alkukesän olen enemmän tai vähemmän ollut alle sen 60 ja nyt toivoinkin, että joku viitosella alkava luku olisi taas "vakiintunut".
Pettymykseni oli aika iso, kun lukema olikin 60,2. Eihän se mikään huono ole, mutta paino ei ole pudonnut lainkaan kovasta yrityksestäni huolimatta. Loppukeväästä ja alkukesästä olen saanut painon koko ajan sinne alle kuudenkymmenen parissa päivässä ja nyt on mennyt pari viikkoa ja edelleen sama lukema.
Oikeastaan se "pahin pelkoni" tässä vaa'attomuudessa kävi toteen. Pelkäsin nimittäin juuri sitä, että paino pysyy nousee tai pysyy samana. Toki tämä samana pysyminen on paljon pienempi paha.
Ja näin on käynyt ennenkin kun olen puntarista luopunut, en ilmeisesti vain osaa pudottaa painoa ellen ravaa siellä puntarilla.

Olo on todella pettynyt ja harmistunut. Myönnän kyllä sen, että toisaalta osasin odottaa tällaista. Sen verran hyvin osaan jo pelkästään peilin perusteella arvioida painoni, että tiesin että paljoa ei ole lähtenyt jos on mitään.
Olisi pitänyt olla vielä se kaksi viikkoa tästä eteenpäin ilman puntaria, olisi pitänyt...
Ja kyllähän minä sen tiedän, että se puntari ei kerro juuri mitään, eikä sitä pitäisi sokeasti tuijottaa. Nytkin keksin ainakin viisi syytä, miksi paino olisi nyt korkeampi. Se ei kuitenkaan vie yhtään harmistustani pois.
Tulipas nyt jotenkin todella lapsellinen olo, kun valitan tuollaisesta pikkujutusta. Olen kuitenkin ihan normaalipainoinen, eikä se paino kuitenkaan noussut ollut. Täytyy vaan ottaa itseään niskasta kiinni eikä antaa tuon yhden lukeman pilata päivää...

Ja pakko kertoa teille eilisestä "snaccidentista". Nimittäin söin iltapalaksi yhden Lohilo-proteiinijäätelön. Herkkunälkä ei vielä sillä talttunut, mutta kunnon herkkujakaan en halunnut syödä. Niinpä kitaani katosi kaksi Lohiloa putkeen. Ja ne, ketkä ovat noita herkkuja maistaneet tietävät, että yhdessä paketissa kuitenkin on sitä tavaraa jonkun verran. No, on sitä pahempiakin snaccidentejä tapahtunut kuin tämä, huvitti vain :D


chocolate
kuva:weheartit.com

Nyt yritän tsempata itseäni, että en antaisi periksi. Juuri tällaisiin pettymyksiin ja ärsyyntymisen tunteisiin olen tottunut syömään herkkuja. Tähän ei maailma kaadu ja näitä sattuu. Onneksi se paino ei kuitenkaan ollut noussut. Sitä paitsi olen taas voinut tosi hyvin kun olen syönyt hyvin ja liikkunut, joten tahdon jatkaa sitä puntarin lukemasta huolimatta. Toivottakaa onnea että nyt en sorru !

Ps. Mitä tykkäätte blogin uudesta lookista? Se on vielä vähän työn alla, mutta ainakin hieman vaihtelua :)

4 kommenttia:

  1. Suosittelen tuota puntarin välttelyä! Itse kävin aikoinaan päivittäin, ja meinasi kyllä viedä järjen mennessään se touhu... Kuvat ovat hirveän hyvä vaihtoehto vaa'alle, samoin mittanauha. :)

    Hirveästi tsemppiä sulle jatkoon!

    ps. kirjoittelen itse hyvinvointiblogia, ja olen pudottanut painoa 50 kiloa. Käypä kurkailemassa! ;)

    https://tasapainoaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti ihan oikeassa, että vaa'an välttely voisi olla hyvä idea. Se on vaan niin kauhean vaikeaa, kuten tässäkin kahdessa viikossa huomasin :D Jos edes saisi vähennettyä sitä puntaroimista niin olisin siihen tyytyväinen :)
      Totta, pitäisi enemmän katsoa kuvia ja ottaa mittoja.
      Vau, oletpas tehnyt aivan huikean suorituksen! Täytyypäs heti mennä lueskelemaan blogiasi :)
      Kiitos tsempeistä ja kommentista Marika! <3

      Poista
  2. Mukava kuulla, miten tämä vaa'alle "paluu" sujui, vaikka tulokset eivät ehkä olleetkaan ihan odotusten mukaiset. Voisin allekirjoittaa Marikan hyvän kommentin ja edelleen muistuttaa, että vaa'an lukema ei loppujen lopuksi kerro kauheasti siitä kokonaistilanteesta. Varsinki jos viime aikoina on mennyt muuten hyvin, niin se on mielestäni paljon tärkeämpi juttu kuin se, mitä puntari näyttää. Toisaalta kyllä ymmärrän hyvin myös tunteesi, koska olen itse toiminut melko samalla tavoin ja antanut vaa'an lukeman määrittää ihan liikaa tyytyväisyyttä itseeni.

    Onnittelut joka tapauksessa siitä, että maltoit olla tämän pari viikkoa ilman puntaria! Se on hieno saavutus, varsinkin jos puntarilla on ollut niin suuri rooli elämässä. Ja vaikka paino ei ollutkaan tippunut, niin voit olla iloinen kuitenkin siitä, ettei se ollut noussutkaan enempää. Omasta mielestäni tuo luku ei vaikuttanut yhtään liian suurelta (tiedän, että ulkopuolelta on paljon helpompi sanoa kuin itse ajatella niin). Kaiken kaikkiaan pitäisin viime aikojen saavutuksia hienona edistyksenä, riippumatta siitä, mitä vaaka näyttää, ja toivottavasti osaat itsekin olla tyytyväinen näihin onnistumisiin :)

    Blogin uusi ulkoasu on muuten tosi hieno! Näyttää jotenkin raikkaammalta ja tykkään myös fontista :) Kiva uudistus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten onnekas olenkaan kun minulla on niin ihania ja fiksuja lukijoita!
      On aivan totta, että puntarin lukemaa tärkeämpää on se, miten on yleisesti mennyt. Kunpa sitä vain saisi vakuutettua sen itselleenkin! Mutta kyllä "järkevä minä" sen tietää ja osaa iloita onnistumisista muilla osa-alueilla :)
      Kiitos kannustuksesta, on helpompaa huomata pienet onnistumiset kun niistä kuulee ulkopuolelta!
      Kiitos siis jälleen kannustavasta ja ihanasta kommentista!<3
      Ja mukavaa että tykkäät uudesta ulkoasusta!:)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)