lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 3 (valmennuksen aikaisia ajatuksia)

Heippa!

Jälleen on aika raottaa luonnoskansioni ovea. Paljon on tullut kirjoitettua ja jätettyä julkaisematta syystä tai toisesta. Homma on varmasti tuttu kahden edellisen postauksen jäljiltä. Ne muuten löydät täältä ja täältä, joten mennään suoraan asiaan! :)
Tällä kertaa luonnokset ovat pääasiassa keväältä ja kesältä 2015, eli niihin aikoihin kun aloitin personal trainer-valmennuksen ja vihdoinkin avasin suuni syömisongelmistani.

"6.5.2015 Heipähei!

Ei ollut tarkoitus olla hiljaa näin kauaa, mutta viime viikkoina on tapahtunut paljon. Jälleen kerran sorruin vanhoihin tapoihini ja vihdoin myönsin sekä itselleni, että eräälle toiselle, että minulla on ongelma josta en yksin selviä. Ongelma siis syömisen kanssa. Niin vaikealta kuin se tuntui ääneen sanoa, uskon että tästä alkaa nousu. En halua hirveästi avata tätä tilannetta täällä, vaikka nimettömänä blogia kirjoitankin. Kysyä tietenkin saa, jos asia kiinnostaa.

Viime aikoina ei projektin kanssa ole tapahtunut oikein mitään. Ohi syömisten ja oikein syömisten summa on varmaan +/-0, joten muutosta ei ole mihinkään suuntaan.

Vappu meni suurimmalta osin töissä, mutta pitihän sitä vähän käydä juhlistamassa...;)"

Tosiaan, tässä tuo "eräs toinen" on siis minun äitini, jolle vihdoin sain kerrottua tuntemuksistani. Jos teitä kiinnostaa lukea enemmän läheisteni suhtautumisesta tähän syömishäiriööni, niin siitä voit lukea täältä. Näihin aikoihin syntyikin päätös palkata tulevaksi kesäksi personal trainer, jotta saisin taas ruokailuista ja treeneistä kiinni (ja että laihtuisin).

Vanhojen tekstien kunniaksi myös vanhat kuvat: terveellisempi mukikakku. Minulla oli vaihe kun testailin kaikenlaisia terveellisiä reseptejä ja tämä oli vakioni silloin :)

Seuraava teksti onkin sitten mielestäni aika mielenkiintoinen. Valmennusta on takana vajaa kuukausi ja tällaisia ajatuksia pyörii mielessä:

"26.6.2015 Moikkamoii!

Nyt tulee vähän pikapostausta näin kiireen keskeltä. Työt on tällä viikolla vieneet valtavasti energiaa ja aikaa. Oman aikansa vie myös ruokien valmistelu ja miettiminen.

Viime päivinä osittain varmaan stressistäkin johtuen pienet asiat on tuntunut tosi suurilta. Yksi on muiden ihmisten asenne tätä projektia kohtaan. Olen kaksi vuotta enemmän tai vähemmän kieltänyt itseltäni asioita ja välillä ollut tiukempi ihan perus ruuankin kanssa. Tänä aikana on oppinut, ketkä ovat niitä ihmisiä jotka kannustavat ja hyväksyvät tällaiset projektit ja ketkä eivät. Tiedän olevani todella onnekas, kun ympärilläni on niin paljon upeita ja ihania ihmisiä. Tukea tällaiseen projektiin koen kuitenkin saavani todella vähän.
Kesällä olisi ihana nähdä sukulaisia ja ystäviä, jotka asuvat kauempana tai joita ei muuten usein näe, mutta nyt olen huomannut olevani helpottunut jos työt estävät reissuun lähdön. Tiedän, etten yksinkertaisesti pystyisi noudattamaan treeni- ja ruokaohjelmaa muualla. Minun ei annettaisi. Tämä huono puoli on siinä, että on vielä näinkin nuori kuin 19-vuotias. Vieläkin kohdellaan kuin pientä lasta, joka ei ihan ymmärrä mitä tekee. Olen myös huomannut monien kavereideni lähes suuttuvan siitä, etten esimerkiksi syö herkkuja heidän kanssaan.

Kotona on sama juttu. Koska perheeni nyt tietää aikaisemmista vaikeuksista ruuan kanssa, he yrittävät selvästi kannustaa minua parempaan. Tuntuu kuitenkin, että kaikki tekemiseni on tarkkailun alla ja kaikki mitä teen on jollain tapaa väärin. Lähdin aamulla puoli kahdeksalta salille ja kannustuksen sijaan sain kommentteja "tuossa ei ole mitään järkeä" ja "aika aikaisin pitää salille lähteä..." ja "sun pitäisi kyllä nukkua". Menin aikaisin, koska aamulla salilla on ihanan rauhallista ja päivä alkaa mukavasti salitreenillä. Lisäksi en olisi ehtinyt tänään salille ollenkaan.
Parin tunnin kuluttua tultuani salilta ja alettuani laittaa ruokaa, oli kommentit seuraavia "kyllä tuo on nykyään tarkkaa" ja "sulla taitaa mennä aika paljon energiaa nykyään tuon ruuan miettimiseen". Koen olevani tosi yksin näinkin ison projektin edessä, kun tukea ei oikein mistään suunnasta saa."

Muistan niin elävästi tuon turhautumisen tunteen, jota tuolloin koin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut olla vähän löysempi tuon ruokavalion kanssa, sillä sen pilkulleen noudattaminen johti yhteen pahimmista ahmimisjaksoistani joka minulla on ollut. Silti olisin tuolloin kaivannut kannustusta ja tukea ja niin ihania ihmisiä kuin ympärilläni onkin, ne jäivät liian vähäisiksi.
Nykyäänkin koen noita tunteita silloin tällöin, lähinnä tuota sukulaisten ja ystävien tapaamiseen liittyvää ahdistusta.
Valmennuksen aikana viikonlopun reissuun piti pakata kaikki ruuat ruokavalion mukaan.

Ja sitten viimeinen luonnos tältä erää...

"1.7.2015 Hyi suklaata! No nyt se sitten tapahtui! Sorruin syömään sitä suklaata. Koko viikon olen kärinyt hirveistä makeanhimoista ja nyt söin sitten lopulta suklaata. Piti ottaa vaan pari palaa, mutta otinkin sitten vähän enemmän. Mitään hirveitä övereitä en onneksi kuitenkaan syönyt.

Olisin luullut pystyväni vetämään levykaupalla herkkuja niin kuin ennen, mutta onneksi en. Arvioisin syöneeni 100-200 grammaa ja nyt ällöttää! En voi uskoa, että sanon näin!! Vatsa meni heti sekaisin ja paha olo tuli tosi pian. Keho on selvästi jo tottunut parempaan ruokaan!:)

En edes ole vihainen itselleni. Joo, herkut eivät nyt kuulu ruokavalioon, eikä olisi pitänyt syödä, mutta joskus käy näin. Laihduttaessa on ihan normaalia välillä poiketa polulta ihan vaan senkin takia, että tietää miksi taistelee. Nyt tuli vielä enemmän sellanen olo, että minä pystyn tähän! Enkä ainoastaan pysty tähän, vaan tästä on todella tulossa elämäntapa josta nautin "

Voi, muistan niin elävästi tuon voittajafiiliksen mikä minulla tuolloin oli! Muistan myöskin tarkalleen mitä herkkuja tuolloin söin ja miten hyvältä ne maistuivat pitkän ajan päästä.
Tuo heinäkuuhan olikin sitten tosiaan pelkkää ahmimista ja noin pienestä se alkoi. Kenties seuraavissa "Tekstit joita en koskaan julkaissut"-osissa päästään sitten noihin aikoihin. Kuulisin mielelläni aina palautetta teiltä: tykkäättekö lukea näitä julkaisemattomia tekstejä? Ja millaisia ajatuksia näistä luonnoksista heräsi? :)

2 kommenttia:

  1. Kiva sarja! Eipä sitä blogia lukiessa yleensä edes tule ajatelleeksi, että monella on varmasti näitä julkiasemattomiakin tekstejä - lukijalle kun blogi näyttäytyy vain valmiiden tekstin kokoelmana, niin helposti unohtuu, että taustalla on varmasti paljon enemmänkin työtä kuin vain se mikä näkyy valmiiden tekstien kautta.

    Mukava siis päästä näkemään, mitä on jäänyt julkaisematta, ja mielenkiintoista lukea myös niihin liittyviä ajatuksia nykyisestä perspektiivistä.

    Kiitos taas kiinnostavasta postauksesta ja linkeistä aikaisempiin teksteihin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla!:) Uskon kyllä, että luonnoksia löytyy joka blogista paljonkin! Mutta olet aivan oikeassa, että ei sitä kyllä lukiessa tule ajatelleeksi :)
      Lämmittää kyllä suuresti mieltä kuulla että tykkäsit postauksesta! Kiitos kommentista<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)