keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Olo on kuin oikealla laihduttajalla!

Heips!

Tiedättekö sen tunteen, kun on suunnilleen 24h ilman herkkuja ja heti on sellainen olo että tulosta olisi tullut hirmuisesti ja yhtäkkiä sitä on elämänsä kunnossa? Minulla on vähän tuollainen tunne, tai ainakin jos 24h muutetaan 48h:ksi. 
Tämä viikko on alkanut tosi hyvin, treenit on tehty ja syöty on hyvin. Ja säännöllisesti. Tuntuu kuin tätä olisi jatkunut ikuisuus, vaikka vasta se kolme päivää on mennyt viimeisimmästä herkkuöveristäni.
En tiedä onko tuo hyvä asia, mutta silti oloni on todella toiveikas.

On kaksi hyvin hyvin eri asiaa laihduttaa siksi, että inhoaa nykyistä olomuotoaan (ja syömisen kanssa on ongelmia) ja siksi, että tietää oman kehonsa voivan kehittyä. Viime vuodet olen tehnyt tuota ensimmäistä hyvin pitkälti. Olen inhonnut itseäni ja omaa kehoani ja yrittänyt päästä siitä eroon keinolla millä hyvänsä. Tai ehkä eroon pääseminen on väärä sana, sanotaanko näin että olen yrittänyt tehdä kehostani erilaisen välillä vähän kyseenalaisin keinoin.
Tällä hetkellä tilanne on se, että tahdon kiinteytyä, tahdon treenituloksia parannettua ja tahdon voida hyvin. En inhoa vartaloani (vaikka edelleenkin näen siinä todella todella paljon parantamisen varaa). En enää pudota painoa vain ulkoisen olomuodon takia. Haluan nähdä mihin kehostani on ja tahdon olla, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, paras versio itsestäni. Edelleen tämä painonpudotus on lähes pakkomielle, mutta aivan eri tavalla kuin ennen. Minulla ei ole mikään kiire. Ennen mikään ei mennyt laihdutuksen edelle, nykyään aika monikin asia menee. Tarkoitan nyt siis pääasiassa sosiaalisia suhteita ja tapahtumia.

Sitten itse asiaan. Pitkästä aikaa, tai ehkäpä jopa ensimmäistä kertaa minulla on sellainen olo, että minä hallitsen dieettiäni, eikä dieetti minua. Aikaisemmin herkkuhimojen iskiessä olen kokenut, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin herkutella. Nyt tilanne on se, että minulla on vaihtoehto. En aina tee sitä, mutta minulla on mahdollisuus valita toisin! 
Tämä päivä on hyvä esimerkki. Koska olin ollut jo "niin kauan" ilman herkkuja (kokonaiset 48h), alkoi mieleni kovasti tehdä irtokarkkeja. Alkuun yritin vastustella, mutta sitten himot olivat jo viemässä mennessään. Onneksi minulla on joku joka pitää minut ruodussa ja kysyinkin jo poikaystävältäni viestillä, että saisinko hakea karkkia. Onneksi lupaa ei tippunut, koska ne himot menivät sillä sekunnilla ohi. 
Ja onneksi se kieltävä vastaus tuli. Nimittäin kaikki pienetkin itsehillinnän hetket ovat minulle voittoja!

Tällaiset herkut sitten, kun ei kerran irttareita saanut...

Olen jo monesti sanonutkin, mutta tosiaan yritän keskittyä nyt ruokailujen säännöllisyyteen. Välillä tulee syötyä liian vähän kerralla, mikä aiheuttaa iltaa kohti todella kovaa nälkää. Päivällisen syöminen tuottaa edelleen vaikeuksia, mutta ainakin olen syönyt jotain välipalaa joka päivä.
Tämän hetken suosikkijuttu on smoothie! Ja ruisleipä! Juttuja jotka ovat jo pidempään olleet "erittäin harvoin, jos koskaan"-listallani. Varsinkin smoothie. 
Voisinkin tässä joku päivä tehdä teille pitkästä aikaa ruokapäiväkirjapostauksen, jos kiinnostaa? :)

Kunnon taidekuva :D
Tässä vaiheessa alkaa kieltämättä se puntarilla käyminen houkuttaa. Minulla on jotenkin niin hyvä fiilis nyt ja tavallaan kai toivon saavani vielä paremman mielen jos paino olisi tippunut. Pidän kuitenkin pääni ja olen menemättä sinne vaa'alle. Se ei kuitenkaan kerro paljon mitään. Facebookiin laitoinkin linkin artikkeliin, joka kyllä osui ja upposi minuun tässä puntarittomuudessa :)

Aikamoista tajunnan virtaa, kuten lähes aina. Tiivistys tästä voisi kuitenkin olla se, että nyt minusta tuntuu että oikeasti minulla on mahdollisuudet siihen kiinteytymiseen ja kehon muokkaamiseen ja nimenomaan terveellisellä tavalla! Haluan kehittää ja haastaa itseäni, mitä en ole moneen vuoteen tehnyt. Tuntuu, että olen sen tarpeessa.

En tiedä, onko tämä "motivaatiolomakkeen" ansiota, mutta nyt sitä motia on ;)

Nyt toivottakaa minulle onnea! Niin monta epäonnistumista on takana, enkä halua että tästä tulee yksi niistä!:)



2 kommenttia:

  1. Vau, upea alku viikolle ja ennen kaikkea mahtava asenne! Oli muuten hyvä huomio tuo erottelu itseinholaihdutuksen ja tavoitteellisen treenaamisen (ja sen myötä mahdollisesti myös laihtumisen) välillä. Jälkimmäinen on varmasti paljon motivoivampaa ja tuloksekkaampaa. On jotain, mistä voi oikeasti innostua ja mitä tavoitella positiivisessa mielessä eikä vain epätoivoista itsensä ruoskimista, joka todennäköisesti johtaa jossain vaiheessa vain huonompiin tuloksiin.

    Hienosti sanottu myös tuo, että koet hallitsevasi dieettiäsi eikä se sinua :) Kaikin puolin ihanan innostava ja hienolla asenteella kirjoitettu postaus! <3 Samaa asennetta ja intoa myös loppuviikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! :)
      Minäkin uskon, että on paljon tuloksekkaampaa laihtua sillä asenteella, että ei ole mikään pakko vaan koska voi ja haluaa :)
      Nimenomaan tuo positiivisessa mielessä tavoittelu on aika hyvin sanottu.
      Ihana kuulla että tykkäsit!<3 Mukavaa viikon jatkoa! :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)