sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesä on vaikeinta aikaa

Moikka!

Tuntuu että tämä kesä vain vilisee ohitse. Nyt on jo heinäkuun puoliväli ylitetty! Apua...
Tänne blogiin tulee nyt kirjoiteltua hieman tavallista harvemmin, koska tekemistä riittää ja tavallaan tuntuu hyvältä pitää vähän lomaa liiasta miettimisestä ja painon tarkkailusta.

Toki onhan se paino ja tavoitteet joka päivä mielessä, vaikka niistä ei kirjoittaisikaan. Kuten tiedätte, puntari jäi minulla nyt ainakin heinäkuun loppuun asti kaappiin. Toisaalta on hyvä, ettei nyt tarvitse miettiä tai vahtia sitä puntarin lukemaa, tekee hyvää. Asiassa on kuitenkin myös kääntöpuolensa: kuvittelen painavani (luultavasti) paljon enemmän kuin oikeasti painan. Viikonloppuna tuli taas mentyä ja ruokailut meni päin pe... mäntyä. Juuri nyt tunnen lihoneeni vähintäänkin viisi kiloa ja olo on todella turvonnut! Erittäin todennäköisesti paino ei silti ihan hirveästi noussut, tai jos nousi niin nesteitä pääasiassa.
Koska en käy puntarilla, en saa sitä helpotusta itselleni, että en ollutkaan oikeasti kerännyt niin paljoa lisäpainoa kuin mitä kuvittelin. No, en silti aio sortua sinne puntarille. Se lukema ei kuitenkaan määrittele mitään ja minulla on nyt turvonnut ja ikävä olo kropassa, sanoi se vaaka mitä tahansa!

Tämän illan karkkipussi
Vaikka vuodesta toiseen keväisin uskottelen itselleni toista, niin kyllä se kesä vaan on laihdutuksen kannalta kaikista vaikeinta aikaa! Vai olenko ainoa joka ajattelee näin?
Kesällä tulee nähtyä sukulaisia ja ystäviä joita normaalisti näkee harvemmin ja samassa yhteydessä tulee helposti syötyä ja juotua mitä sattuu. Treenit on välillä haastavaa yhdistää aikatauluihin, kun on paljon tekemistä.
Niin ja jäätelöä tekee koko ajan mieli! :D Kesällä ei myöskään ole niitä tavallisia rutiineja, mikä sekin osaltaan vaikeuttaa asiaa.
Keväällä vielä ajattelin, että kesällähän sitä on aikaa treenailla ja syödä hyvin ja syksyllä sitä melkeinpä onkin tavoitteessaan. Kuinka väärässä sitä voikaan olla!? Sen sijaan että toivoisin painoni tippuvan, toivon vaan ettei se nouse mihinkään tähtitieteellisiin lukemiin! Bikineissä hillumisen voi kyllä unohtaa.

Eiliseltä vohvelit Nutellan ja jäätelön kera
Samaan aikaan kun olen itseeni pettynyt, olen myös hyvin ylpeä itsestäni. Olen pettynyt, että syön mitä sattuu ja skippailen treenejä liikaa. Olen ylpeä siitä, että en ole antanut tämän projektin liikaa rajoittaa menemisiäni ja tekemisiäni, vaan olen nauttinut myös kesästä ja elämästä yleensäkin :D
Ja kuten aikaisemmin kerroinkin, yritän koko ajan ottaa vähän rennommin ja herkutella pieniä määriä useampana päivänä. Kuten huomaatte, niin tämä tuottaa ajoittain suuria vaikeuksia!

Tämä on ikuinen kierre, mutta tällä hetkellä ajattelen, että syksyllä sitten aion ihan kunnolla panostaa tähän projektiiin jälleen. Panostan niin kunnolla kuin minun piti panostaa tähän kesäänkin! No ei, silloin ihan oikeasti! Ja nyt ihan oikeasti. Kyllästyttää tehdä itselleen ja teille lupauksia, joita en pystykään pitämään. Teen kuitenkin edelleen parhaani, sen voin kyllä luvata!

Toivottavasti te olette nauttineet kesästä ja (ajoittaisesta) hyvästä säästä! :)


Olen minä välillä syönyt jälkkäriksi pakastemansikoitakin :P

4 kommenttia:

  1. Kesä tosiaan tuntuu vain vilisevän ohi! Tuttua myös se, että keväällä odottaa kovasti kesää ja suunnittelee, mitä kaikkea voi tehdä, mutta käytännössä ei kuitenkaan tule tehtyä juuri mitään ja korkeintaan harmittelee vain sitä, miten nopeasti kesä menee. Mutta toisaalta onhan tässä vielä hyvin jäljellä, joten vielä ehtii vaikka mitä :)

    Ymmärrän kyllä ahdistuksesi siitä, kun ei voikaan tarkistaa tilannetta vaa'alla, mutta toivottavasti tämäkin helpottaa, kun saa vähän etäisyyttä siihen tapaan punnita itseään. Herkutteluista ja muusta huolimatta on kuitenkin mahtavaa kuulla, ettet ole antanut tilanteen rajoittaa liikaa menemisiäsi ja pystynyt (toivottavasti) nauttimaan kesästä siitä huolimatta! Ihailen asennettasi ja tämä on mielestäni todella suuri askel paremman elämän suuntaan :)

    P.S. Herkullisen näköisiä kuvia! Mukavaa, että kuvissa näkyy muitakin syömisiä kuin vain superterveellisiä ruokia, kuten usein muissa treeni- / elämäntapablogeissa. Ja kuten olen sanonut aikaisemminkin, niin arvostan sitä, että uskallat kertoa myös myös siitä, kun asiat eivät mene putkeen. Se tuo mukavaa inhimillisyyttä tähän blogiin ja lukijanakin tavallaan lohduttavaa tietää, ettei muidenkaan elämä mene aina suunnitelmien mukaan.

    Ainiin, ja kirjoitustahdista piti vielä sanoa, että ei turhia paineita siitä, että pitäisi päivittää useammin. Ainakin omasta mielestäni tämä toimii oikein hyvin. En siis odota, että blogiin pitäisi päivittää joka päivä, vaan ennemminkin sellaiseen tahtiin kuin mikä tuntuu hyvältä. Luultavasti tekstitkin ovat kiinnostavampia, jos niitä ei ole väkisin väännetty vain sen takia, että pitää saada jotain kirjoitettua.

    Tsemppiä ja intoa viikon alkuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, onneksi on vielä kesää jäljellä ja minunkin bucketlististäni on vielä monta kohtaa ruksimatta. Mutta niin kuin sanoit, niin ehtiihän tässä vielä vaikka mitä :)

      Uskon kyllä että totun piakkoin tähän elämään ilman puntaria ja nyt jo on ollut yllättävän helppoa pysyä pois vaa'alta!
      On kyllä niin ihanaa kuulla että näistä postauksista joissa kaikki ei ole mennyt putkeen on tavallaan vertaistukea muille. Koska niinhän se on, että oli tavoite mikä tahansa, niin harvemmin se tie pelkkää alamäkeä on :)
      Ja mukava kuulla että postaustahti on ollut sopiva. Ihanaa että on niin ymmärtäväisiä lukijoita eikä tästä tarvitse ottaa mitään paineita :)

      Kiitoksia että jaksoit kommentoida!<3 Mukavaa alkavaa viikkoa sinne :)

      Poista
  2. Tosi kiva, että olet kesällä postaillut näin ahkerasti. Ärsyttää itseäni, kun jotkut blogit hiljenevät kesällä täysin, juuri kun töissä on niin hiljaista, että ehtisi lukea :-D
    Minun piti kommentoida jo tuohon vaakapostaukseen, mutta unohtui. Minusta vaa'an unohtaminen rauhoitti itsellä ihan selkeästi ruokailuja ja painoahdistusta. Siinä oli hieman samanlainen luopumisprosessi, kuin ahminnoista. Lipsuin monta kertaa ja menin salaa katsomaan, onko paino noussut. Olen huomannut nyt melkein 4 vaa'attoman vuoden jälkeen, että kroppaa ei voi huijata. Kun syön nälän mukaan, en tarvitse ahmintoja ja paino palautuu hyvänolonpainoon. Aluksi oli vain ihan mahdottomuus hyväksyä se, ettei minun luontainen painoni ollut 50kg, valitettavasti.
    Täytyy kuitenkin sanoa, että en edelleenkään halua tietää painoani. Eli en ole täysin päässyt siihen, että se on vain numero. Voin hyvin, kun en tiedä sitä ja katson vain peiliä. On se jännä, miten häiriöt säilyvät näin monta vuotta josssain määrin, vaikkei sitä enää huomaa kuin tuollaisista pienistä asioista.
    Tsemppiä oikein kovasti sinulle ja ihanaa kesää <3
    Mielestäni olet paljon armollisempi ja levollisempi itsellesi kuin aiemmin ja se on hyvä suunta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Emmi!
      Mahtava kuulla että postaustahti miellyttää! :) Tämä motivoi kyllä postailemaan jatkossakin samaa tahtia!

      Voin vain kuvitella miten vaikea prosessi tuo vaa'asta luopuminen on ollut, mutta olet kyllä onnistunut siinäkin todella hyvin jos neljä vuotta on takana ilman puntaria! Ja vaikka se paino ei vieläkään ole ihan pelkkä numero, niin olet kyllä tehnyt ihan valtavan työn!
      En tiedä onko minulla välttämättä tarvetta/halua olla kokonaan ilman puntaria, mutta vähentäminen ainakin on todellakin tarpeen!
      Minustakin tuntuu että olen nykyään itselleni armollisempi ja on tosi mukava kuulla että se välittyy sinne ruudun toiselle puolellekin! :)
      Kiitos kovasti kommentista ja ihanaa kesää myös sinne! <3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)