tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ei mennyt ihan putkeen

Hei!

Teki mieli olla vaan kirjoittamatta, kertomatta mitään. Jos asioita ei sano ääneen, niin niitä ei ole tapahtunut, vai mitä? No, on sitä ennenkin kerrottu huonommista hetkistä, joten täältä pesee taas.

Heinäkuunhan piti olla minun tehokuukauteni. Se kuukausi kun kaikki menee hyvin, treenaan auringonpaisteessa ulkona tai kuntosalin viileän ilmastoinnin alla. Ja näkisin tulosta, jopa sen verran että uskaltaisin käydä uimarannalla uimassa.
Nyt on vasta heinäkuun alku, tiedän sen. On silti harmittavaa, että näin isoa repsahdusta ei moneen kuukauteen ole tullut ja sitten se tulee juuri kun haluaisin aloittaa tehokuukauden! Tässä on varmasti yhteys, mutta puhutaan siitä vasta tämän tekstin loppupuolella.

En tahdo kertoa mitä paljonko herkkuja olen syönyt, kuinka monena päivänä tai paljonko paino on noussut. En tahdo kertoa siksi, että en itse tahdo tietää. Mutta vastauksina kysymyksiin: paljon, monena ja liikaa.


Viime päivinä ei ole tehnyt mieli tehdä yhtään mitään muuta kuin syödä herkkuja ja katsella sarjoja. On minulla onneksi ollut töitä ja muutama sovittu meno, mutta niiden lisäksi en ole tehnyt yhtään mitään! Olo on todella pöhöttynyt ja nesteinen. Jälleen on tuttu tunne siitä, että missään vaatteessa ei näytä hyvältä! Ja ne herkut... Ne ei ole minään päivänä maistunut erityisen hyvältä. Kaupassa on ollut haasteellista päättää mitä ostaa. Ei siksi, että olisi niin paljon hyviä vaihtoehtoja vaan siksi, että oikeastaan mitään ei tee mieli! Mutta silti on pakko ostaa.
Olen yrittänyt nyt motivoida itseäni taas paremmalle tielle. Tänään piti olla se parempi päivä, mutta eipä sitten ollutkaan. Katsotaan, miten käy huomenna.


Nyt sitten päästään taas miettimään, miksi näin kävi jälleen kerran. Tämä on se tärkein osuus, koska eikös se niin mene että virhe on virhe vasta kun siitä ei opi mitään!
Tällä kertaa herkutteluni syiksi uskon ensiksikin sen, että olen ollut yksin. Se on aina se kaikista vaativin juttu minulle. Aina.
Toisekseen on se aika kuukaudesta. Silloin tekee kyllä entistä enemmän herkkuja mieli! :D
Ja se tehokuukausi on syy numero kolme. Lupasin itselleni ja teille olla rennompi. Silti olin tavallaan jo päättänyt, että heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna en pidä herkkupäivää. Juuri viime viikolla tein postauksen jossa listasin asioita joita en halua enää tehdä ja herkkulakko oli ensimmäinen juttu. Silti tavallaan kuitenkin samalla tavalla kuin herkkulakossa kielsin itseltäni herkut tiettyyn päivään asti.
VIRHE! Suuri virhe! Herkkulakko ei vaan sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle!!!!! Miksen jo usko!? Jos joku asia on kielletty, sorrun siihen ihan varmasti ja se nähtiin taas.
Päätin, että heinäkuu on tiukempi kuukausi ja suunnitelmani oli kuitenkin se, että mikään ei ole kielletty. Halusin uskoa, että pystysin siihen, mutta aina se rajoittava puoli sieltä herää jopa huomaamatta.
Kun olin todennut olevani syömättä herkkuja tiettyyn päivään asti, aloin syömään niitä yhä enemmän ja enemmän, koska "kohta en enää saa syödä niitä pitkiin aikoihin". Ja näin minulle aina käy jos yritän itseltäni jotain kieltää.

Voisin hyvin syyttää tästä herkuttelusta syömishäiriötäni. Että minulla on ahmimisen kanssa ongelmia ja välillä en vaan voi hillitä itseäni. Se on ihan totta, mutta nyt ei kyse ollut siitä. Nyt en voi syyttää mitään muuta kuin huonoa itsehillintääni, koska tämä ei kuitenkaan ollut ahmimista, vaikka paljon sitä muistuttikin.
Joudun siis vain toteamaan että minä itse mokasin tämän. Tai en mokannut, koska eihän tähän nyt mikään pääty. Tästä vaan noustaan ja jatketaan eteenpäin. Mitään ei ole menetetty!

Halusin vain tulla kertomaan, koska tavallaan jo tämä kirjoittaminen on merkki siitä että jatkan taas eteenpäin. Huonommalla hetkellä en halua tulla kertomaan mitään, joten edistystä on jo tapahtunut! Oikeastaan jo tämän kirjoittamisen jälkeen minulla on motivoituneempi olo kuin moneen päivään! Kyllä tämä tästä :)




4 kommenttia:

  1. Ihanaa että kirjoitit! <3 Kuten olen aikaisemminkin tainnut sanoa, niin arvostan kovasti rehellisyyttäsi ja että uskallat kertoa myös siitä, kun kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan.

    Tilanne kuulostaa oikeastaan hyvin inhimilliseltä ja ymmärrettävältä (ainakin itse voin hyvin samastua tähän). Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, miten fiksusti osaat suhtautua tilanteeseen ja analysoida taustalla olevia tekijöitä. Ihailtavaa tekstiä! Ja samoin tässäkin, voin hyvin allekirjoittaa myös nämä herkutteluun ja liikaa syömiseen johtavat tekijät. Eli varsinkin yksin oleminen ja kaikenlaiset päätökset herkkulakoista tai muista kiristyksistä ovat yleensä suurimpia syitä taustalla. Yksin ollessa aikaa on vähän liiankin helppo täyttää syömisellä, ja toisaalta kun siitä tulee jonkinlainen tapa, niin saattaa jättää myös muuta tekemistä pois, että saisi pitää ne omat syömishetkensä (jotka ovatkin yleensä aika pitkiä hetkiä). Lisäksi päätökset herkuttelun vähentämisestä usein vaikuttavat osin tiedostamattakin himojen taustalla - ikään kuin herkkuhimot jotenkin iskisivät jo valmiiksi vastaan.

    Kaiken kaikkiaan siis taas hyvin ajatuksiaherättävä kirjoitus eli kiitos siitä ja hienoa, jos kirjoittaminen auttoi uuden motivaatio herättelyssä :) Tsemppiä viikon jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti jälleen, sinä kyllä aina piristät kivoilla kommenteillasi! <3
      Kovasti yritän ajatella järkevästi, jotta jatkossa voisin välttää vastaavanlaiset tilanteet. Ihan totta, kun yksin syömisestä tulee tapa, niin herkästi sitä oikein pyrkii luomaan niitä hetkiä että olisi yksin jättämällä muita menoja välistä.
      On kyllä huvittavaa miten en koskaan meinaa ottaa opikseni, että se herkkujen rajoittaminen, oli se sitten nimellä lakko tai ei, se ei auta mitään! Juuurikin tuo, että herkkuhimot sitten iskevät vastaan kun ajatteleekin rajoittamista.
      Kiitos kovasti tuestasi ja kommentistasi! <3 :)

      Poista
    2. Sen lisäksi että pidän blogistasi muutenkin, niin ihailen ja arvostan todella paljon sitä, miten ihanasti jaksat vastailla kommentteihin. Se piristää mahtavasti ja innostaa kirjoittamaan kommentteja. Vaikka luenkin monia blogeja, niin yleensä kuitenkin se jää vain lukemiseen, enkä jaksa kommentoida, vaikka aihe olisikin kiinnostava. Tänne on kuitenkin tullut kirjoiteltua paljon enemmän kuin varmaan muihin yhteensä. Kiinnostavat tekstit innostavat kirjoittamaan, mutta vähintään yhtä tärkeää on myös se ihana ja ihailtava vastavuoroisuutesi lukijoita kohtaan. Näistä syistä tästä onkin tullut nopeasti ehdottomasti yksi lempiblogini! :)
      Onneksi osallisuit siis tekstilläsi Älä laihduta -päivään, muuten en olisi varmaan koskaan löytänyt tänne :D

      Poista
    3. Apua miten ihanasti sanottu!<3 Olen ihan sanaton, kiitos niin paljon!
      Ihanaa että jaksat kommentoida ja lukea tätä blogia, se merkkaa kyllä todella paljon ja kannustaa jatkamaan. Olen iloinen että olet löytänyt tänne! :) <3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)