maanantai 31. heinäkuuta 2017

HeviHeinäkuu ja EnerginenElokuu

Moikka!

HeviHeinäkuu on ohitse ja on aika siirtyä uuden haasteen pariin.
Sitä ennen kuitenkin pieni kertaus viime kuuhun.

HeviHeinäkuun ideana oli tiivistettynä siis syödä paljon erilaisia hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Tarkemmat tiedot löytyy yläpuolella olevasta linkistä :)
Omalta kohdaltani olisin voinut panostaa haasteeseen enemmän. Söin paljon marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, mutta en juurikaan  tavallista enempää.
Ei tämä haaste kuitenkaan hukkaan mennyt, nimittäin smoothieista tuli heinäkuussa jälleen uusi suosikkini!

Uusi smoothiereseptini menee näin:

- Loraus maitoa/vettä/mehua nesteeksi
- Pussillinen smoothiesekoitusta (esim. mango-banaani tai mansikka-mustikka-banaani)
- Skyr, joka sopii marjojen kanssa yhteen. Esim. mansikka-banaani tai hedelmämix.
- Halutessasi vähän kaurahiutaleita


Aika perus resepti siis, mutta kuitenkin hyväksi todettu. Itse kun olen niin makean perään, niin skyrin lisääminen hedelmien sekaan toi juuri sopivan makeuden :)

Maistoin kuukauden aikana myös yhtä uutta hedelmää. Olisin voinut maistella enemmänkin, outojen hedelmien hinnat vaan ovat aika korkeita ja tästä syystä päätin pari kertaa jättää hedelmät hyllylle.
Kuvassa oleva paraguayo oli aika samanlainen maultaan ja koostumukseltaan kuin persikka ja nektariini. Maku oli vähän miedompi ja tämä oli hauskemman muotoinen. Oli kuitenkin hyvää ja aion ostaa toistekin :)

HeviHeinäkuu oli kokonaisuudessaan mukava haaste ja vaikka olisin voinut panostaa enemmän, niin tästä kuusta jäi kuitenkin hyvä mieli.

Seuraava haaste on sitten kokonaan HeiLauta elämää-blogin Lauran käsialaa. Kuva on kopioitu hänen blogistaan.



EnerginenElokuu on siis hyvin samanlainen kuin ihan ensimmäinen haasteemme tänä vuonna, eli TouhuTammikuu. Nyt on siis hyvä tilaisuus TouhuTammikuussa mukana olleille lähteä mukaan uudestaan. Tällä kertaa herkkurajoitusta ei ole :)
Lähtekäähän taas reippaasti mukaan. Tekeminen on yhdessä mukavampaa :)

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 3 (valmennuksen aikaisia ajatuksia)

Heippa!

Jälleen on aika raottaa luonnoskansioni ovea. Paljon on tullut kirjoitettua ja jätettyä julkaisematta syystä tai toisesta. Homma on varmasti tuttu kahden edellisen postauksen jäljiltä. Ne muuten löydät täältä ja täältä, joten mennään suoraan asiaan! :)
Tällä kertaa luonnokset ovat pääasiassa keväältä ja kesältä 2015, eli niihin aikoihin kun aloitin personal trainer-valmennuksen ja vihdoinkin avasin suuni syömisongelmistani.

"6.5.2015 Heipähei!

Ei ollut tarkoitus olla hiljaa näin kauaa, mutta viime viikkoina on tapahtunut paljon. Jälleen kerran sorruin vanhoihin tapoihini ja vihdoin myönsin sekä itselleni, että eräälle toiselle, että minulla on ongelma josta en yksin selviä. Ongelma siis syömisen kanssa. Niin vaikealta kuin se tuntui ääneen sanoa, uskon että tästä alkaa nousu. En halua hirveästi avata tätä tilannetta täällä, vaikka nimettömänä blogia kirjoitankin. Kysyä tietenkin saa, jos asia kiinnostaa.

Viime aikoina ei projektin kanssa ole tapahtunut oikein mitään. Ohi syömisten ja oikein syömisten summa on varmaan +/-0, joten muutosta ei ole mihinkään suuntaan.

Vappu meni suurimmalta osin töissä, mutta pitihän sitä vähän käydä juhlistamassa...;)"

Tosiaan, tässä tuo "eräs toinen" on siis minun äitini, jolle vihdoin sain kerrottua tuntemuksistani. Jos teitä kiinnostaa lukea enemmän läheisteni suhtautumisesta tähän syömishäiriööni, niin siitä voit lukea täältä. Näihin aikoihin syntyikin päätös palkata tulevaksi kesäksi personal trainer, jotta saisin taas ruokailuista ja treeneistä kiinni (ja että laihtuisin).

Vanhojen tekstien kunniaksi myös vanhat kuvat: terveellisempi mukikakku. Minulla oli vaihe kun testailin kaikenlaisia terveellisiä reseptejä ja tämä oli vakioni silloin :)

Seuraava teksti onkin sitten mielestäni aika mielenkiintoinen. Valmennusta on takana vajaa kuukausi ja tällaisia ajatuksia pyörii mielessä:

"26.6.2015 Moikkamoii!

Nyt tulee vähän pikapostausta näin kiireen keskeltä. Työt on tällä viikolla vieneet valtavasti energiaa ja aikaa. Oman aikansa vie myös ruokien valmistelu ja miettiminen.

Viime päivinä osittain varmaan stressistäkin johtuen pienet asiat on tuntunut tosi suurilta. Yksi on muiden ihmisten asenne tätä projektia kohtaan. Olen kaksi vuotta enemmän tai vähemmän kieltänyt itseltäni asioita ja välillä ollut tiukempi ihan perus ruuankin kanssa. Tänä aikana on oppinut, ketkä ovat niitä ihmisiä jotka kannustavat ja hyväksyvät tällaiset projektit ja ketkä eivät. Tiedän olevani todella onnekas, kun ympärilläni on niin paljon upeita ja ihania ihmisiä. Tukea tällaiseen projektiin koen kuitenkin saavani todella vähän.
Kesällä olisi ihana nähdä sukulaisia ja ystäviä, jotka asuvat kauempana tai joita ei muuten usein näe, mutta nyt olen huomannut olevani helpottunut jos työt estävät reissuun lähdön. Tiedän, etten yksinkertaisesti pystyisi noudattamaan treeni- ja ruokaohjelmaa muualla. Minun ei annettaisi. Tämä huono puoli on siinä, että on vielä näinkin nuori kuin 19-vuotias. Vieläkin kohdellaan kuin pientä lasta, joka ei ihan ymmärrä mitä tekee. Olen myös huomannut monien kavereideni lähes suuttuvan siitä, etten esimerkiksi syö herkkuja heidän kanssaan.

Kotona on sama juttu. Koska perheeni nyt tietää aikaisemmista vaikeuksista ruuan kanssa, he yrittävät selvästi kannustaa minua parempaan. Tuntuu kuitenkin, että kaikki tekemiseni on tarkkailun alla ja kaikki mitä teen on jollain tapaa väärin. Lähdin aamulla puoli kahdeksalta salille ja kannustuksen sijaan sain kommentteja "tuossa ei ole mitään järkeä" ja "aika aikaisin pitää salille lähteä..." ja "sun pitäisi kyllä nukkua". Menin aikaisin, koska aamulla salilla on ihanan rauhallista ja päivä alkaa mukavasti salitreenillä. Lisäksi en olisi ehtinyt tänään salille ollenkaan.
Parin tunnin kuluttua tultuani salilta ja alettuani laittaa ruokaa, oli kommentit seuraavia "kyllä tuo on nykyään tarkkaa" ja "sulla taitaa mennä aika paljon energiaa nykyään tuon ruuan miettimiseen". Koen olevani tosi yksin näinkin ison projektin edessä, kun tukea ei oikein mistään suunnasta saa."

Muistan niin elävästi tuon turhautumisen tunteen, jota tuolloin koin. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin kyllä voinut olla vähän löysempi tuon ruokavalion kanssa, sillä sen pilkulleen noudattaminen johti yhteen pahimmista ahmimisjaksoistani joka minulla on ollut. Silti olisin tuolloin kaivannut kannustusta ja tukea ja niin ihania ihmisiä kuin ympärilläni onkin, ne jäivät liian vähäisiksi.
Nykyäänkin koen noita tunteita silloin tällöin, lähinnä tuota sukulaisten ja ystävien tapaamiseen liittyvää ahdistusta.
Valmennuksen aikana viikonlopun reissuun piti pakata kaikki ruuat ruokavalion mukaan.

Ja sitten viimeinen luonnos tältä erää...

"1.7.2015 Hyi suklaata! No nyt se sitten tapahtui! Sorruin syömään sitä suklaata. Koko viikon olen kärinyt hirveistä makeanhimoista ja nyt söin sitten lopulta suklaata. Piti ottaa vaan pari palaa, mutta otinkin sitten vähän enemmän. Mitään hirveitä övereitä en onneksi kuitenkaan syönyt.

Olisin luullut pystyväni vetämään levykaupalla herkkuja niin kuin ennen, mutta onneksi en. Arvioisin syöneeni 100-200 grammaa ja nyt ällöttää! En voi uskoa, että sanon näin!! Vatsa meni heti sekaisin ja paha olo tuli tosi pian. Keho on selvästi jo tottunut parempaan ruokaan!:)

En edes ole vihainen itselleni. Joo, herkut eivät nyt kuulu ruokavalioon, eikä olisi pitänyt syödä, mutta joskus käy näin. Laihduttaessa on ihan normaalia välillä poiketa polulta ihan vaan senkin takia, että tietää miksi taistelee. Nyt tuli vielä enemmän sellanen olo, että minä pystyn tähän! Enkä ainoastaan pysty tähän, vaan tästä on todella tulossa elämäntapa josta nautin "

Voi, muistan niin elävästi tuon voittajafiiliksen mikä minulla tuolloin oli! Muistan myöskin tarkalleen mitä herkkuja tuolloin söin ja miten hyvältä ne maistuivat pitkän ajan päästä.
Tuo heinäkuuhan olikin sitten tosiaan pelkkää ahmimista ja noin pienestä se alkoi. Kenties seuraavissa "Tekstit joita en koskaan julkaissut"-osissa päästään sitten noihin aikoihin. Kuulisin mielelläni aina palautetta teiltä: tykkäättekö lukea näitä julkaisemattomia tekstejä? Ja millaisia ajatuksia näistä luonnoksista heräsi? :)

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Yllättävän helppoa!

Hei!

Mitkä on fiilikset tällä hetkellä? Tosi hyvät! Tälle viikolle olen saanut hyvin treenit tehtyä (ainakin toistaiseksi) ja pysynyt hyvin ruokavaliossa. Viikonloppu tosiaan menee reissussa, joten sitä tärkeämpänä pidän treenaamista ja "ruokavalion noudattamista" nyt alkuviikolla. Siten ei edes haittaa vaikka viikonloppuna ei menisikään ihan niin hyvin. Minullahan siis ei ruokavaliota ole, eikä nyt tule olemaankaan. Tarkoitan tuolla, että jatkan missiotani syödä säännöllisesti ja hyvin.



Viime postauksessa kerroinkin, että viime viikon alussa jouduin todella taistelemaan omien herkkuhimojeni ja huonon itsehillintäni kanssa. Nyt voin kyllä todetä, näin viikkoa myöhemmin, että onneksi pidin pintani! Niin vaikealta kuin se sillä hetkellä tuntuukin, niin kyllä se itsehillinnän tunne vaan on paras! Itse olen aina pitänyt vähän kliseenä sitä, että herkkuhimot vähenevät kun ensimmäisistä päivistä selviää. Nyt olen havainnut että se on totta! Juuri tänään totesin, että mieleni tekee maitorahkaa ja tuoreita mansikoita irtokarkkien sijaan ja se on uutta se! Edelleen olen pitänyt kiinni yhdestä herkkuhetkestä per päivä. Eilen se oli jäätelötuutti ja proteiinipatukka. Sitä edellisenä päivänä pelkästään proteiinipatukka. Tänään se tulee olemaan Lohilo-proteiinijäätelö. Jotain pientä siis joka päivälle ja ei edes tee mieli mitään isompaa. Näin tosin unta, että sain herkutella ja jahtasin jotain karkkipussia kaupasta toiseen :D Eli alitajuntaisesti vissiin tekisi vähän mieli muutakin kuin noita proteeiniherkkuja :D

Eilisen herkut
Ei kyllä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa ja itsekin olen niin monta epäonnistumista ja uutta alkua kokenut, että en uskalla hihkua ennen kuin todella olen saavuttanut mitä haluan... Ja siihen menee vielä kauan. Mutta ainakin nyt siihen menee puolitoista viikkoa vähemmän aikaa kuin puolitoista viikkoa sitten! ;)
Olen kai ikuinen pessimisti, kun en uskalla iloita näistä välionnistumisista täysillä.

Aamupala

Hieman harmittavaa tässä on se, että tosiaan viikonloppuna tulee taas juotua ja syötyä mitä sattuu. Tiedän sen jo nyt. Ja tässä toki tulee se valinta, ei kukaan minua pakottaisi syömään ja juomaan ohi ruokavaliosta. Mutta kuten olen jo moneen kertaan täälläkin peräänkuuluttanut, niin nykyään ystävät ja ylipäätään sosiaalisuus menee oman painonpudotuksen edelle. Tai ainakin kovasti yrittää mennä, tässä sitä koko ajan harjoitellaan...
Harmittavinta tässä on vain se, että kun joka viikonloppu on jotain "pakollisia" herkutteluja, niin oma, lempiherkkujeni herkkupäivä katoaa vain kauemmaksi ja kauemmaksi. Pakkohan se on nimittäin myöntää, että ne ihanat irtokarkit houkuttelisivat kaikista eniten (kuten tuo unikin paljastaa). Ja niiden syöminen yksin hyvän sarjan kanssa. Edelleen herkuttelen mieluiten ypöyksin.

Sitten tämän hetken innostuksen aiheeni... En muuten muista kerroinko teille vielä, mutta löysin tosiaan kirpputorilta vanhat rullaluistimet! Nyt olenkin uudesta lajista aivan innoissani ja odottelen vain parempia kelejä, jotta pääsee kunnolla treenailemaan. En ole pitkiin aikoihin ollut mistään lajista näin innoissani! Enkä varsinkaan aerobisesta liikuntalajista :D

Ja hei! Oletteko käyneet vielä vilkaisemassa blogin Facebook-sivua? Jos ette, niin nyt ainakin kannattaa koska linkkasin sinne hyvän tekstin syömishäiriön äänestä, johon ainakin itse samastuin aivan täysin :) Muutenkin tuonne tulee säännöllisen epäsäännöllisesti linkattua mielenkiintoisia artikkeleita ja motivoivia kuvia. Sinne siis! :)

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Alan tosiaan nyt useammin päivittelemään ihan pelkkiä kuulumisia, helpottaa myös itseäni kun saan vähän avattua ajatuksiani tänne :) Mukavaa päivää! :)

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Ensimmäinen viikko taputeltu

Hej!

Ensimmäinen viikko takana tätä "kunnon" dieettiä! Menipäs nopeasti. Tämä postaus nyt onkin sitten tiivistettynä ensimmäisen viikon kuulumiset ja tulevan viikon pohtimista.

Viime viikko meni oikeastaan yllättävän hyvin ja kivuttomasti! Alkuviikosta sain kaikki treenit tehtyä, jotka alun perin suunnittelinkin tekeväni. Nyt on taas (vaihteeksi) löytynyt se liikunnan ilo ainakin taas vähäksi aikaa! :D
Mutta onhan se vaan niin paljon mukavampaa treenata siksi että siitä tykkää kuin siksi, että haluaa nostaa energiankulutusta, vaikka toki sekin taustalla on syynä koko ajan.
Ruokailujen kanssa meni hyvin, mitä nyt muutamana päivänä olisi voinut syödä enemmänkin. Kuitenkin sain ruokailut säännöllistettyä paremmin kuin aikaisemmin, minkä uskon olevan suurin syy herkuttomuuden "helppouteen". Ensimmäiset päivät tuntuivat hyvin tuskaiselta ilman herkkuja ja jo keskiviikkona olin täysin kypsä menemään herkkukauppaan. Onneksi en sitä kuitenkaan tehnyt, koska sen jälkeen ei ole tehnyt lainkaan tiukkaa. Tässä jälleen hyvä osoitus siitä, että jos saa muutaman kerran itsensä hillittyä, niin kyllä heti helpottaa.


Viikonloppu meni reissussa ja tottakai ruokailut vaikeutuvat heti. Sunnuntaina tulikin sitten syötyä ohi normaalista ruokavaliosta. Mutta mitä sitten, kerran viikkoon saa herkutella ja mielestäni kuitenkin hillitsin itseni aika hyvin myös silloin sunnuntaina!
Yleensä tuollaisen "puolittaisen"  herkkupäivän (=en ole saanut mättää vatsaani täyteen herkkuja kunnes en yksinkertaisesti pystynyt syömään enempää) jälkeen on vain paha mieli ja tekee mieli herkkuja kahta kauheammin. Nyt ei ihme kyllä käynyt niin ja tämäkin viikko alkoi oikein hyvin. Kävin treenaamassa ja ruokailut pysyivät aisoissa. Ensi viikonloppuna ollaankin sitten taas reissussa, eli haasteita tästä ei kyllä puutu! Juhlimaankin olisi tarkoitus mennä. Ihme kyllä, en ole lainkaan huolissani tai en aio pilata kaikkea mässäämällä koko viikon. Näin olisin nimittäin varmaan aikaisemmin tehnyt! Sen sijaan keskityn nyt treeneihin ja hyvään ruokarytmiin ja elän päivä kerrallaan. Viikonloppuna voi sitten ainakin toisena päivänä ottaa hieman rennommin.



Mansikoita ja banaania valkosuklaakuorrutteella! :P
Tällä hetkellä minulla on kummallisen päättäväinen ja hyvä olo tästä koko hommasta. Ihan kuin olisin kuullut tämän ennenkin...? Olenkin pienessä mielessäni jo suunnitellut seuraavaa: jos kaikki menee hyvin, olen nyt kunnon dieetillä elokuun, syyskuun ja lokakuun. Yhteensä siis kolme kuukautta plus nämä kaksi heinäkuun viikkoa. Lokakuun jälkeen olen toivon mukaan tyytyväinen ja sen jälkeen voin vihdoin ja viimein neljän vuoden jälkeen nostaa kalorit kulutuksen tasolle ja alkaa keskittyä treenaamiseen kunnolla!
Toivon todella todella kovasti, että nyt ensimmäistä kertaa elämässäni voisin pitää tämän suunnitelman ja onnistua siinä! Wish me luck...

Tällä hetkellä herkuista erossa pysyminen tuntuu jopa helpommalta kuin puntarista erossa pysyminen! Kuten ehkä muistatte, lupasin olla punnitsematta itseäni enää heinäkuussa. Alun perin ajattelin olevani ilman puntaria elokuun loppuun asti, sitten elokuun puoliväliin ja nyt ajattelen hyppääväni heti vaa'alle, sillä sekunnilla kun heinäkuu vaihtuu elokuuksi! :D
En olisi uskonut tämän olevan minulle näin vaikeaa! Jos on hyviä vinkkejä, kuinka saa tätä puntaririippuvuutta kuriin, niin niitä otetaan vastaan!
Jotenkin turhauttaa se, että tekee kerrrankin kovasti töitä, eikä siitä saa mitään "palkintoa" hyvän puntarin lukeman myötä. Samalla kuitenkin mietin, että mitäpä minä sillä lukemalla teen? Haluan kuitenkin jatkaa samalla hyvällä meiningillä, oli se lukema sitten mitä hyvänsä. Ensi viikolla sitten katsotaan, että onko vielä aika kaivaa puntari kaapista vai ei.

Tästä on jo nyt tulossa tosi pitkä postaus, pahoittelut siitä, Tulevasta viikosta kuitenkin vielä vähän..
Nimittäin tuleva viikko on aikamoista kiirettä jatkuvasti. Mutta treeneistä en halua tinkiä! Enkä myöskään ystävien tapaamisesta. Kunnon aikatauluttamista siis luvassa. Toisaalta kun tekeminen on sellaista mistä tykkää, ei sitä tyhjää aikaa samalla tavalla kaipaa.
Kuulen vain päässäni jatkuvasti sen sanonnan, että "ei ole aikaa" on vain tekosyy treenaamattomuudelle. Ja niin se usein onkin, eli en aio sortua siihen. Aina löytyy joku sopiva väli, jos vain niin haluaa.

Näihin (sekaviin) tunnelmiin. Mitäs muuten olette mieltä näistä kuulumispostauksista? Mukavaa viikkoa ihanat! <3

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Ruokapäiväkirja

Moro!

Nyt kun olen alkanut päästä tästä oikeanlaisesta painonpudotuksesta jyvälle, ajattelin jakaa teidän kanssanne yhden esimerkkipäivän.
Tiedän, että edelleen elintavoissani on parantamisen varaa, mutta olen silti hyvin ylpeä itsestäni, että olen nyt tässä tilanteessa.

Pidemmittä puheitta... Tässä tulee ruokapäiväkirjani torstailta.

Klo 10 Aamupala:

Kaksi Real-leipää kalkkunaleikkeillä ja voilla. Puolikas maitorahka, n. 1dl mustikoita ja n. 1rkl kaurahiutaleita. Rahkan seassa n. 1/2rkl hunajaa.
Tällainen aamupala oli jokapäiväinen kun olin pt:n suunnittelemalla "kunnon" dieetillä. Paitsi että maitorahka oli kokonainen eikä sisältänyt hunajaa. Noihin aikoihin söin niin paljon maitorahkaa, että se edelleen tökkii. Nyt parin kuukauden sisään olen kuitenkin saanut onneksi sen takaisin ruokavaliooni, mutta se vaatii kyllä hunajaa! :D



Treeni: n. 1h 15min kävelylenkki, 30min pyöräily (sykemittarin mukaan 570kcal poltettu)


13.30 Lounas:
Kanaa, perunaa, keitettyä porkkanaa, keitettyä kukkakaalta, tomaatti ja oliiviöljyä (saatu tuliaisena Italiasta)
Niin kivaa kun olisikin väittää, että tällainen minun lounaani yleensäkin on, niin en kyllä voi. Tai ruoka-aineiltaan kyllä, mutta en ole pitkiin aikoihin syönyt noin paljoa kerralla! Eikä tuossakaan varmaan ollut vielä tarpeeksi. Tässä on vielä totuteltavaa. Myöskään tuota oliiviöljyä en ole aikaisemmin edes testannut, niin paljon kuin haluaisinkin uskotella että se kuuluu päivittäiseen ruokavaliooni! :D Mutta ehkä se hiljalleen kuuluukin :)


Jälkiruoka: Suklaatuutti. Olenkin sanonut, että nyt annan itselleni herkkuhetken päivässä. Tänään se oli jäätelö :)



Treeni: selkätreeni salilla, 45min
(pyöräily salille ja takaisin, n. 35min)


Klo 16.05 Välipala: Fast proteiinismoothie
Heraproteiini on loppu, joten jouduin turvautumaan tällaiseen välipalaan salin jälkeen. 

Klo 20 Iltapala:
Smoothie, 3kpl riisikakku kalkkunaleikkeellä ja voilla. Näin jälkikäteen katsottuna iltapala olisi voinut olla vähän isompi, kun kerran päivällinenkin jäi (taas) välistä.



Klo 21 "iltaherkku": Tupla proteiinipatukka.
Siis ihan uskomatonta miten pahasti tuo herkuttelu on jäänyt minulle päälle! Siis tuntui että koko keho vaan huusi sokeria. Okei, nyt kun katselen tätä päivän ruokailua, niin lieneekö energiavaje liian suuri. Olin oikeasti niin lähellä hakea pakkasesta jäätelöä ja kaapista suklaata. Niin lähellä! Mutta... en tehnyt sitä! Voittajafiilis! Puoli tuntia kärvisteltyäni päätin antaa itselleni luvan syödä tuollaisen proteiinipatukan, joka sokerimääriltään on melkeinpä herkku. Mutta en silti laske sitä herkuksi, joten jeejee! Herkkuhimot ainakin hävisivät ja minulle jäi sellainen olo, että kerrankin pystyin edes jotenkin hillitsemään itseni, vaikka hetken olin jo aivan varma että taas mennään! :D



Tällainen päivä tällä kertaa. Kokonaisuudessaan olen oikeastaan aika tyytyväinen. Parannettavan varaa jää aina, mutta mielestäni tämä päivä oli aika hyvä suoritus. Tuli liikuttua aika paljon, minkä vuoksi syödä olisi voinut enemmän. Illan herkuttomuus kuitenkin jätti todella positiivisen mielen ja muutenkin päivä oli kiva :)
Tämän viikon olen syönyt tähän tapaan ja huomaa että aineenvaihdunta on kunnolla käynnistynyt. Nälkä on koko ajan! 
Niin ja haluaisin hirveästi käydä puntarilla... Sitä se riippuvuus teettää!:D


Nyt oikein hyvää viikonloppua! :)

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Olo on kuin oikealla laihduttajalla!

Heips!

Tiedättekö sen tunteen, kun on suunnilleen 24h ilman herkkuja ja heti on sellainen olo että tulosta olisi tullut hirmuisesti ja yhtäkkiä sitä on elämänsä kunnossa? Minulla on vähän tuollainen tunne, tai ainakin jos 24h muutetaan 48h:ksi. 
Tämä viikko on alkanut tosi hyvin, treenit on tehty ja syöty on hyvin. Ja säännöllisesti. Tuntuu kuin tätä olisi jatkunut ikuisuus, vaikka vasta se kolme päivää on mennyt viimeisimmästä herkkuöveristäni.
En tiedä onko tuo hyvä asia, mutta silti oloni on todella toiveikas.

On kaksi hyvin hyvin eri asiaa laihduttaa siksi, että inhoaa nykyistä olomuotoaan (ja syömisen kanssa on ongelmia) ja siksi, että tietää oman kehonsa voivan kehittyä. Viime vuodet olen tehnyt tuota ensimmäistä hyvin pitkälti. Olen inhonnut itseäni ja omaa kehoani ja yrittänyt päästä siitä eroon keinolla millä hyvänsä. Tai ehkä eroon pääseminen on väärä sana, sanotaanko näin että olen yrittänyt tehdä kehostani erilaisen välillä vähän kyseenalaisin keinoin.
Tällä hetkellä tilanne on se, että tahdon kiinteytyä, tahdon treenituloksia parannettua ja tahdon voida hyvin. En inhoa vartaloani (vaikka edelleenkin näen siinä todella todella paljon parantamisen varaa). En enää pudota painoa vain ulkoisen olomuodon takia. Haluan nähdä mihin kehostani on ja tahdon olla, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, paras versio itsestäni. Edelleen tämä painonpudotus on lähes pakkomielle, mutta aivan eri tavalla kuin ennen. Minulla ei ole mikään kiire. Ennen mikään ei mennyt laihdutuksen edelle, nykyään aika monikin asia menee. Tarkoitan nyt siis pääasiassa sosiaalisia suhteita ja tapahtumia.

Sitten itse asiaan. Pitkästä aikaa, tai ehkäpä jopa ensimmäistä kertaa minulla on sellainen olo, että minä hallitsen dieettiäni, eikä dieetti minua. Aikaisemmin herkkuhimojen iskiessä olen kokenut, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin herkutella. Nyt tilanne on se, että minulla on vaihtoehto. En aina tee sitä, mutta minulla on mahdollisuus valita toisin! 
Tämä päivä on hyvä esimerkki. Koska olin ollut jo "niin kauan" ilman herkkuja (kokonaiset 48h), alkoi mieleni kovasti tehdä irtokarkkeja. Alkuun yritin vastustella, mutta sitten himot olivat jo viemässä mennessään. Onneksi minulla on joku joka pitää minut ruodussa ja kysyinkin jo poikaystävältäni viestillä, että saisinko hakea karkkia. Onneksi lupaa ei tippunut, koska ne himot menivät sillä sekunnilla ohi. 
Ja onneksi se kieltävä vastaus tuli. Nimittäin kaikki pienetkin itsehillinnän hetket ovat minulle voittoja!

Tällaiset herkut sitten, kun ei kerran irttareita saanut...

Olen jo monesti sanonutkin, mutta tosiaan yritän keskittyä nyt ruokailujen säännöllisyyteen. Välillä tulee syötyä liian vähän kerralla, mikä aiheuttaa iltaa kohti todella kovaa nälkää. Päivällisen syöminen tuottaa edelleen vaikeuksia, mutta ainakin olen syönyt jotain välipalaa joka päivä.
Tämän hetken suosikkijuttu on smoothie! Ja ruisleipä! Juttuja jotka ovat jo pidempään olleet "erittäin harvoin, jos koskaan"-listallani. Varsinkin smoothie. 
Voisinkin tässä joku päivä tehdä teille pitkästä aikaa ruokapäiväkirjapostauksen, jos kiinnostaa? :)

Kunnon taidekuva :D
Tässä vaiheessa alkaa kieltämättä se puntarilla käyminen houkuttaa. Minulla on jotenkin niin hyvä fiilis nyt ja tavallaan kai toivon saavani vielä paremman mielen jos paino olisi tippunut. Pidän kuitenkin pääni ja olen menemättä sinne vaa'alle. Se ei kuitenkaan kerro paljon mitään. Facebookiin laitoinkin linkin artikkeliin, joka kyllä osui ja upposi minuun tässä puntarittomuudessa :)

Aikamoista tajunnan virtaa, kuten lähes aina. Tiivistys tästä voisi kuitenkin olla se, että nyt minusta tuntuu että oikeasti minulla on mahdollisuudet siihen kiinteytymiseen ja kehon muokkaamiseen ja nimenomaan terveellisellä tavalla! Haluan kehittää ja haastaa itseäni, mitä en ole moneen vuoteen tehnyt. Tuntuu, että olen sen tarpeessa.

En tiedä, onko tämä "motivaatiolomakkeen" ansiota, mutta nyt sitä motia on ;)

Nyt toivottakaa minulle onnea! Niin monta epäonnistumista on takana, enkä halua että tästä tulee yksi niistä!:)



tiistai 18. heinäkuuta 2017

"Motivaatiolomake"!

Heips!

Motivaatio tulee ja menee. Aina ei vaan yksinkertaisesti voi olla täynnä intoa ja 100% motivoitunut. Omalla kohdallani tuttuja juttuja ovat niin valtavat motivaatiobuustit, kuin kunnon alamäetkin, kun ei keksi yhtäkään hyvää syytä lähteä treenaamaan tai valita hedelmä suklaapatukan sijaan.

Pahoittelen sumennuksia, mutta jääköön osa vain minun tietooni :)

Kuten tiedätte, tämä kesä ei ole ollut ihan sitä mitä alun perin ajattelin. Silti kumma kyllä olen ihan valtavan motivoitunut tähän projektiini, enkä malta odottaa että minulla on taas tarpeeksi resursseja tehdä tavoitteideni eteen töitä.
Kuitenkin, jotta muistaisin tämän motivaation tunteen ja saisin siitä kaiken irti, tein eilen itselleni ns. motivaatiolomakkeen. Tuon "lomakkeen" ideana on toimia motivaation lähteenä huonompina hetkinä ja muistuttaa siitä, miksi tätä ylipäätään tekee.

Mikä siis on motivaatiolomake?
Tämä on itse keksimäni termi, en tiedä jos tätä on käytetty jossain muussa yhteydessä. :D Joka tapauksessa kaikessa yksinkertaisuudessaan keräsin yhteen Word-tiedostoon kaikki asiat, jotka tällä hetkellä koen motivoivina. Jaoin asiat eri kategorioihin, jotta ne ovat helpommin löydettävissä ja nähtävissä. Alempana kerron tarkemmin kategorioista, joihin jaoin omat motivaatiotekijäni. Lisäksi kopioin lomakkeeseen kuvia, jotka kuvaavat esimerkiksi tavoitekuntoani tai sisältävät jonkun kannustavan lauseen tai kuvan.
Ajattelin tulostaa tämän lomakkeen ja laittaa sen jonnekin näkyvälle paikalle, kuten jääkaapin oveen tai sängyn viereen seinälle.

Pelkästään tämän lomakkeen tekeminen ja täyttäminen sai minut täyteen intoa. Saako mennä treenaamaan?!? On vaikeaa keksiä tekosyitä istua sohvalla ja syödä herkkuja kun kaikki motivaation lähteet on nähtävissä yhdessä paikassa!


Itse jaoin motivaattorini seuraaviin kategorioihin:

Tapahtumat/jutut:
Mahdolliset tulevat tapahtumat tai asiat joissa haluan näyttää hyvältä, tai jotka muuten vaan motivoivat. Omassa lomakkeessani tähän kategoriaan pääsi esimerkiksi syksyn Fitness expo-tapahtuma, jonne aion mennä. Ja sanomattakin selvää että olen menossa vain katsomaan, en kisaamaan :D

Treenitavoitteet:
Pelkkä ajatus onnistumisesta saa motivoitumaan. Tähän kategoriaan laitoin esimerkiksi leuanvetotavoitteen ja penkkiennätyksen.

Henkilöt:
Listasin tähän henkilöitä, inspiroivat minua"oikeassa elämässä", eli ihmisiä jotka tunnen henkilökohtaisesti ja jotka ovat tehneet hienon muutoksen, tai ovat muuten inspiroivia minulle. Luonnollisesti tähän en laita nimiä, mutta mukana on esimerkiksi hienosti laihduttanut tuttuni, joka selkeästi puhkesi kukkaan ja sai itsevarmuutensa takaisin pudotettujen kilojen myötä. Lisäksi kirjasin ylös myös bodyfitneksessä kisanneen tuttuni.

"Goals"
Tämän otsikon alle kirjoitin julkisuuden henkilöiden nimiä, jotka motivoivat minua. Suurin osa on esimerkiksi Instagramissa seuraamiani henkilöitä. Esimerkiksi Denice Moberg-niminen ruotsalainen nainen, joka kirjoittaa blogia ja ylläpitää suosittua Instagram-tiliä. Löytyi myös viimeisimmästä Näitä kannattaa seurata-postauksestani.

Terveelliset herkut:
Ehkä tämä kategoria ei normaalisti tällaiseen motivaatiojuttuun kuulu, mutta minua motivoi ajatus siitä, että herkutella voi myös kevyemmillä jutuilla, jotka ovat samalla todella herkullisia :) Listassa mm. kaloriton treenijuoma Celcius, taatelitahna, maustetut rahkat ja banaaniletut. Toivon mukaan saan pian aikaiseksi kokeilla myös uusia reseptejä ja herkkuja, jotka voin sitten jakaa teidän kanssanne!

Palkinnot:
Tähän listasin sellaisia juttuja, joilla ajattelin palkita itseni onnistumisien myötä. Esimerkiksi treenilehden ostaminen tai nettishoppailu pääsivät tähän listaukseen.

Kuvia lisäsin tiedostoon siten, että vasemmalla puolella on aina joku motivoiva kroppakuva ja sen vieressä oikealla on joku motivoiva lause kuvan muodossa.
mm. tämä kuva löytyy lomakkeestani, kuva weheartit.comista
Ja arvatkaa mitä! Yksi motivoivista kuvista on minun omani, otettu vain noin kuukausi sitten! Enpä olisi ikinä uskonut, että voisin jonain päivänä laittaa oman kuvani motivaatioksi. Vaikka en kuvassa vielä ihan supertimmi olekaan, niin se silti motivoi minua ja muistuttaa siitä, että kyllä minä pystyn :)

Heräsikö tästä ajatuksia? Aiotteko tehdä oman motivaatiolomakkeen? Ja millaiset asiat motivoivat juuri sinua? :)



sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kesä on vaikeinta aikaa

Moikka!

Tuntuu että tämä kesä vain vilisee ohitse. Nyt on jo heinäkuun puoliväli ylitetty! Apua...
Tänne blogiin tulee nyt kirjoiteltua hieman tavallista harvemmin, koska tekemistä riittää ja tavallaan tuntuu hyvältä pitää vähän lomaa liiasta miettimisestä ja painon tarkkailusta.

Toki onhan se paino ja tavoitteet joka päivä mielessä, vaikka niistä ei kirjoittaisikaan. Kuten tiedätte, puntari jäi minulla nyt ainakin heinäkuun loppuun asti kaappiin. Toisaalta on hyvä, ettei nyt tarvitse miettiä tai vahtia sitä puntarin lukemaa, tekee hyvää. Asiassa on kuitenkin myös kääntöpuolensa: kuvittelen painavani (luultavasti) paljon enemmän kuin oikeasti painan. Viikonloppuna tuli taas mentyä ja ruokailut meni päin pe... mäntyä. Juuri nyt tunnen lihoneeni vähintäänkin viisi kiloa ja olo on todella turvonnut! Erittäin todennäköisesti paino ei silti ihan hirveästi noussut, tai jos nousi niin nesteitä pääasiassa.
Koska en käy puntarilla, en saa sitä helpotusta itselleni, että en ollutkaan oikeasti kerännyt niin paljoa lisäpainoa kuin mitä kuvittelin. No, en silti aio sortua sinne puntarille. Se lukema ei kuitenkaan määrittele mitään ja minulla on nyt turvonnut ja ikävä olo kropassa, sanoi se vaaka mitä tahansa!

Tämän illan karkkipussi
Vaikka vuodesta toiseen keväisin uskottelen itselleni toista, niin kyllä se kesä vaan on laihdutuksen kannalta kaikista vaikeinta aikaa! Vai olenko ainoa joka ajattelee näin?
Kesällä tulee nähtyä sukulaisia ja ystäviä joita normaalisti näkee harvemmin ja samassa yhteydessä tulee helposti syötyä ja juotua mitä sattuu. Treenit on välillä haastavaa yhdistää aikatauluihin, kun on paljon tekemistä.
Niin ja jäätelöä tekee koko ajan mieli! :D Kesällä ei myöskään ole niitä tavallisia rutiineja, mikä sekin osaltaan vaikeuttaa asiaa.
Keväällä vielä ajattelin, että kesällähän sitä on aikaa treenailla ja syödä hyvin ja syksyllä sitä melkeinpä onkin tavoitteessaan. Kuinka väärässä sitä voikaan olla!? Sen sijaan että toivoisin painoni tippuvan, toivon vaan ettei se nouse mihinkään tähtitieteellisiin lukemiin! Bikineissä hillumisen voi kyllä unohtaa.

Eiliseltä vohvelit Nutellan ja jäätelön kera
Samaan aikaan kun olen itseeni pettynyt, olen myös hyvin ylpeä itsestäni. Olen pettynyt, että syön mitä sattuu ja skippailen treenejä liikaa. Olen ylpeä siitä, että en ole antanut tämän projektin liikaa rajoittaa menemisiäni ja tekemisiäni, vaan olen nauttinut myös kesästä ja elämästä yleensäkin :D
Ja kuten aikaisemmin kerroinkin, yritän koko ajan ottaa vähän rennommin ja herkutella pieniä määriä useampana päivänä. Kuten huomaatte, niin tämä tuottaa ajoittain suuria vaikeuksia!

Tämä on ikuinen kierre, mutta tällä hetkellä ajattelen, että syksyllä sitten aion ihan kunnolla panostaa tähän projektiiin jälleen. Panostan niin kunnolla kuin minun piti panostaa tähän kesäänkin! No ei, silloin ihan oikeasti! Ja nyt ihan oikeasti. Kyllästyttää tehdä itselleen ja teille lupauksia, joita en pystykään pitämään. Teen kuitenkin edelleen parhaani, sen voin kyllä luvata!

Toivottavasti te olette nauttineet kesästä ja (ajoittaisesta) hyvästä säästä! :)


Olen minä välillä syönyt jälkkäriksi pakastemansikoitakin :P

torstai 13. heinäkuuta 2017

Heihei puntari!

Moikka!

Jos ihan rehellisiä ollaan, niin tällä hetkellä käyn puntarilla kotona ollessani joka päivä. En edes tiedä mitä odotan näkeväni, koska eihän se paino todellakaan päivässä muutu! Silti vaa'alle asteleminen on osa joka-aamuista rutiiniani.

Nykyään se puntarin lukema ei samalla tavalla vaikuta mielialaani kuin ennen. Aikaisemmin päiväni oli joko hyvä tai huono, riippuen siitä mitä se vaaka aamulla näyttää. Onneksi tänä päivänä puntarilla ei ole ihan noin paljoa valtaa minuun, vaikka tottakai se lukema pyörii jonkun verran päässä päivän aikana.



Olen saanut elämässäni monta monta neuvoa, niin kuin varmasti kaikki. Ehkä kaikista eniten olen kuitenkin kuullut, että minun pitäisi lopettaa itseni punnitseminen. Tai edes vähentää sitä.
Viimeksi kuulin tuon neuvon viime viikolla Annelta kommenteissa :)
Olen välillä aika jääräpää ja huono ottamaan neuvoja vastaan. Se ei silti tarkoita, että en huomioisi niitä tai olisi hyvistä neuvoista kiitollinen. Minulla on ehkä vaan huono tapa, että minun täytyy itse tehdä se oivallus ennen kuin voin todella ottaa niin sanotusti neuvosta vaarin.
Mutta lähes aina saamani neuvot ja vinkit jäävät mieleeni mietityttämään ja niin kävi myös tässä tapauksessa. Minusta onkin niin ihanaa, jos jätätte kommenttia tai annatte vinkkejä tai neuvoja, koska todella arvostan niitä! Ja vaikka en ihan heti niitä käyttöön ottaisikaan, niin ihan varmasti jään ehdotuksia miettimään. Kiitos siis Annelle, joka muistutteli tuosta punnitsemisen jättämisestä. Minä nimittäin todellakin tarvitsen sitä muistuttelua aina välillä!

Hetki siinä meni, mutta eilen minulle vihdoin iski se tajuntaan. Ihan oikeasti minun pitäisi taas ottaa aikalisä ja irrottautua siitä vaakariippuvuudesta. Olen tehnyt sen ennenkin, mutta aina palannut huonoihin tapoihini. Nyt voisi olla taas hyvä aika sanoa heipat vaa'alle, ainakin nyt heinäkuun loppuun, kenties jopa elokuun loppuun saakka. Mittoja saatan ottaa tai olla ottamatta, saa nähdä.


Ennen puntaroimisen lopettamiseen liittyi valtava lihomisen pelko. Olin kokeillut joskus olla jonkun viikon ilman puntaria ja viikon päästä paino olikin noussut. Tämän sitten yhdistin tietenkin itseni punnitsemiseen ja oletin, että jos en seuraile painoani tarpeeksi, niin paino nousee todella herkästi. Onneksi aika tuo myös vähän järkeä päähän.
Uskon jopa, että minulla on paljon paremmat mahdollisuudet pudottaa painoa kun en tiedä sitä! Jotenkin onnistun aina sabotoimaan edistystäni silloin kun sitä tulee. Oikeasti heti kun tein tuon päätöksen unohtaa puntarin hetkeksi, tuntui kuin suuri kivi olisi lähtenyt harteiltani. Heti tuon päätöksen tehtyäni minun teki mieli treenata ja syödä hyvin. En tiedä mistä se johtuu.

Vieläkin tuo ilman puntaria oleminen kauhistuttaa, vaikka kyseessä onkin ainakin alkuun melko lyhyt aika. Painon seuraaminen on kuitenkin syvälle pinttynyt tapa. Minusta puntarilla käymisessä ei ole mitään väärää, mutta jos se alkaa hallita elämää ja tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä, on aika jättää se hetkeksi pois. Katsotaan miten minun käy.

Tänä aamuna kävin viimeisen kerran ainakin pariin viikkoon vaa'alla. Paino oli juuri ja juuri alle 60 ja olen siihen tyytyväinen. Pahimmat nesteet ovat taas poistuneet ja olen oikeastaan aika sinut tämän painon kanssa, vaikka se ei lopullinen tavoitteeni olekaan.
Valehtelisin jos väittäisin, että en toivo painoni putoavan tänä vaa'attomana aikana kuin itsestään. Koitan kuitenkin taas vaihteeksi ajatella järkevästi ja keskittyä nyt muihin juttuihin kuin siihen painoon.
Päivittelen tänne kuulumisiani ilman puntaria, katsotaan miten käypi :)

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Back in business!

Heips!

Niin se vaan on, että kaikki myrskyt laantuvat joskus ja huonoinkin syömiskausi menee ohi aikanaan.
Nyt ollaan taas niin sanotusti asian äärellä ja karkkipussit on saanueet taas hetkeksi siirtyä hedelmien tieltä. (Lasketaanko HeviHeinäkuuhun uusien hedelmäkarkkien testaaminen??:D)
Tällä hetkellä on oikeastaan taas aika toiveikas ja positiivinen olo! Ajattelinkin nyt kirjoitella vähän päälimmäisiä kuulumisia :)

Tein itseni kanssa sopimuksen viime viikolla, että tämän viikon maanantaina loppuu tuo herkuttelukierre. Jostain syystä edelleenkin on vaikeaa lopettaa keskellä viikkoa. Se maanantai on vaan jonkinlainen uusi alku ja silloin on helpompaa taas palailla oikealle tielle. Se kuuluisa "huomenna - ajattelu" jälleen!

Samalla kun päätin sulkea herkkuhanat taas hetkeksi, päätin kaksi asiaa: nyt ihan tosissaan keskityn siihen, että syön sen 3-4 tunnin välein ja mielellään viisi kertaa päivässä. Toinen juttu on treenien tuominen takaisin arkeen, edes muutamana päivänä viikossa. Ja hups, kolmas asiakin oli! Nimittäin se, että joka päivään sisältyy jokin pieni herkkuhetki. Kyllä, luit oikein! Pitää kyllä itsekin lukea tuo kohta uudelleen, koska tällaista ei ennen ole tähän blogiin kirjoitettu!
Eli olen siis ajatellut siirtyä vähän enemmän IIFYM - ruokaideologiaan (if it fits your macros). Eli saan syödä periaatteessa mitä tahansa jos se sopii makroihini. Tämä ei tietenkään tarkoita mitään jatkuvaa herkuttelua, vaan pikemminkin sitä, että n. 80-90% päivästä/viikosta syön puhdasta, hyvää ruokaa ja loppu 10-20% jää herkuille. Enkä tosiaankaan laske makrojani joka ateriasta, mutta tosiaan enemmän tuohon suuntaan olen menossa :)
Esimerkiksi tänään söin jälkiruuaksi jäätelötuutin ja eilen pienen palan raparperipiirakkaa.
Vaikka jokapäiväisestä herkkuhetkestä puhunkin, niin se ei joka päivä todellakaan tarkoita mitään supersokerista. Minulle herkuksi käy vaikka jokin maustettu rahka, proteiinipatukka, hedelmä pilkottuna, taateleita, kaloritonta limsaa tms. Ja miksei joskus vaikka suklaapatukka tai jäätelö, kuten tänään.
En tiedä vielä, sopiiko minulle paremmin tällainen tyyli herkutella vähän (melkein) joka päivä, vai se perinteinen herkkupäivä viikossa. Se selviää vain testaamalla ja nyt testissä on tämä! :)

Viime päivät on muuten mennyt rentoutuessa mökillä. Ihanaa heittää välillä aivot narikkaan ja nautiskella luonnon rauhasta :) Treenit on jääneet mökillä vähälle, mutta nyt pyrin niitä lisäämään hiljalleen.
HeviHeinäkuu meni viime viikolla vähän heikosti, niin kuin arvata saattaa. Olen kuitenkin lisännyt hedelmiä ruokavaliooni välipalaksi, naposteluun ja nyt otin myös testiin hedelmäisen smoothiesekoituksen, josta kuva alla. Olin todella positiivisesti yllättynyt, kun pussissa oli jo valmiiksi annosteltuna neljä pientä 125g pussia! Huippua :)
Ja hyvää smoothieta tuli!

Pakko myöntää, että jo eilen meinasi iskeä pieni epätoivo. Minulla on huono tapa miettiä etukäteen päiviä, joina "joudun" syömään herkkuja esim. vierailla. Ensi viikonloppuna on tulossa eräs illanvietto ja sen seuraavana viikonloppuna olen myös menossa mahdollisesti reissuun, jossa herkuista ei voi kieltäytyä kokonaan.
Tuli sellainen olo, että mitä tässä nyt edes yrittää katkaista sokerikierrettä, kun kuitenkin aina on tulossa joku kissanristiäinen jossa on pakko syödä kuitenkin. Tällainen ajattelu on yleensä yksi tekijä joka aiheuttaa herkuttelu/ahmimisputken pitkittymistä ja muutenkin luovuttamista.
Tällä kertaa ahdistuksen iskiessä hengitin syvään ulos ja sisään ja kerroin itselleni, että mikään ei mene hukkaan vaikka viikonloppuna söisinkin herkkuja tai joisin jotakin. Kaikki on silti hyvin. Olen ihan tarpeeksi kauan pitänyt elämääni "tauolla" laihduttamisen takia, enkä halua tehdä sitä enää. Haluan valita mieluummin sosiaaliset tilanteet, vaikka niihin sisältyisikin ruokaa jota en voi olla syömättä. Nyt kesällä ei haittaa vaikka paino ei hirveästi tippuisikaan. Syksyllä sitten taas on enemmän aikaa ja motivaatiota hikoilla kuntosalilla. Haluan myös nauttia kesästä tänä vuonna!

Tässä tekstissä ei punaista lankaa ollut, mutta ainakin taas olen kertonut missä mennään! :) Toivottavasti juuri sinun viikkosi on alkanut hyvin!


perjantai 7. heinäkuuta 2017

Ei tästä nyt meinaa tulla yhtään mitään

Heippa!

Otsikko kyllä kertoo kaiken olennaisen. Koko viikko on mennyt syömisten puolesta ihan pieleen. Paino huitelee aika korkeissa lukemissa, viimeksi tammikuussa tai helmikuussa olen nähnyt tämän lukeman. Toki nesteitä on suurin osa, mutta silti harmittaa. Ei vaan saisi mennä sinne puntarille, se aiheuttaa vain pahaa mieltä!

En oikeasti tiedä miksi en nyt saa itseäni taas otettua niskasta kiinni. Ehkä syynä on se, että hyvin todennäköisesti alkaisin rajoittaa itseäni kun saan tämän putken katkaistua. Tiedän sen itsekin, koska koen ettei muuta vaihtoehtoa ole. En saa tätä herkuttelua loppumaan ellen tee täysstoppia. Samaan aikaan kuitenkin se ajatus täydestä stopista saa koko mieleni ja kehoni taistelemaan vastaan ja haluamaan herkkuja kahta kauheammin.
Aikaisemmin tänä vuonna puhuin helmikuun kirouksesta, eli siitä miten vuodesta toiseen tuntuu siltä että juuri helmikuussa menee huonosti. No, helmikuu ei ole ainoa kirottu kuukausi, nimittäin vaikuttaa siltä että myös heinäkuu menee vuodesta toiseen aivan pieleen! Tämä ei nimittäin tosiaankaan ole ensimmäinen heinäkuu jolloin kiroan itseäni enkä saa herkuttelua lopetettua.

Plussaa sentään siitä, että sain vihdoin sykemittariini vaihdettua patterin ja voin alkaa taas seurailemaan sykkeitä. Ehkä se motivoi lenkkeilemään lisää. Eilen kävinkin ystävän kanssa pitkällä kävelylenkillä. Eli on tässä alkuviikkoon nähden suurta parannusta! Alkuviikosta tuli mässättyä kunnolla, mutta viimeiset kolme päivää olen enemmänkin napostellut herkkuja ja jättänyt onneksi suuremmat määrät kauppaan.

Eilen jätskihimot vei astetta parempi vaihtoehto, eli Lohilo proteiinijäätelö. Tykkään noista kyllä kovasti, kaikesta paitsi niiden hinnasta :(



Tekstin otsikko viittaa viestiin jonka laitoin poikaystävälleni tänään. Nykyään yritän päästä herkkuihin liittyvästä piilottelusta ja häpeästä eroon ja olen aina kokenut velvollisuudekseni ilmoittaa jollekulle kun olen syönyt herkkuja. Poikaystäväni on päässyt tähän rooliin. Okei, ihan jos totta puhutaan olen ehkä vähän pyröristänyt alakanttiin syömäni määrän, mutta muuten olen kyllä ollut rehellinen, Enkä nyt tietenkään aina laita viestiä, mutta tällä viikolla olen laittanut koska meidän oli tarkoitus pitää yhdessä heinäkuussa vähän tiukempi kuukausi.
Tänään oli vaan pakko todeta tunnustuksen yhteydessä, että ei tästä nyt vaan meinaa tulla yhtään mitään. Taaskaan. Ärsyttää!!

Ja jos edes söisin sitten hyvällä omatunnolla, olisi silloinkin varmasti helpompaa syödä vähemmän tai harvemmin. Mutta kun ei, koen todella huonoa omatuntoa syömistäni herkuista ja "kostan" itselleni syömällä enemmän. Noniin, nyt tämä ainakin kuulostaa ihan järjettömältä... Mutta on silti ihan tosi!

En ole mitenkään uppoutunut epätoivoon tietenkään, koska tiedän kyllä että huonompaa jaksoa seuraa aina parempi jakso. Se, että milloin se parempi jakso tulee on sitten toinen asia.
Myönnän kyllä, että minulla on huono itsehillintä ja se on tässä tapauksessa ehkä suurin syy tälle pitkittyvälle putkelle. Toki ahmimishäiriö ja sen kautta tullut hyvin syvä suhde herkkuihin ja ruokaan on myöskin yksi tekijä tässä taustalla.
Vaikka välillä voi olla vaikeaa uskoa näiden tekstien perusteella, mutta minä kyllä teen parhaani ihan oikeasti. Aina voi kysyä itseltään, että voisiko ehkä tehdä enemmän. Ehkä voisi, mutta yritän silti kovasti.

Täytyy nyt yrittää pienin askelin taas saada niitä onnistumisia. Ensiksi olisi kiva saada päivään enemmän liikuntaa. Viime aikoina ainoa liikunta on ollut pyöräily työpaikalle ja takaisin tuon yhden kävelylenkin lisäksi. On sekin tietty jotain!

Ei auta jäädä surkuttelemaan, se ei vie yhtään mihinkään. Kyllä tämä taas tästä lähtee ja sitten toivon mukaan ei hetkeen olekaan tällaista huonompaa hetkeä. Jos tätä nyt lukee joku jolla on myöskin tällainen herkkuputki päällä mihin ei itse ole tyytyväinen, niin et ole yksin. Kesä on monesti vaikeaa aikaa, mutta välillä saa ja pitääkin ottaa rennommin. Sitten taas voi hyvällä mielellä kiristellä syksymmällä.
Tsemppiä kaikille ja mukavaa viikonloppua! :)

fitness, fit, and motivation image
Lähde

torstai 6. heinäkuuta 2017

Ruokapäiväkirjani neljä vuotta sitten, osa 2

Moikka!

Kuten tiedätte, niin minulla on nyt ollut taas vähän huonompi jakso päällä. Olen aloittanut kirjoittamaan tänne teille tekstiä varmaan jo viisi kertaa eilisen ja tämän päivän aikana, mutta tuntuu että en oikein saa mitään ulos. Jätän siis kuulumisten kertomisen jollekin muulle päivälle ja sen sijaan julkaisen tämän toivotun kakkososan ruokapäiväkirjastani.

Jokin aika sitten jaoin kanssanne otteita ruokapäiväkirjastani neljän vuoden takaa. Pääset siihen tästä. Ensimmäisessä osassa ruokailuni oli vielä ihan hallinnassa, mitä nyt podin herkutteluista huonoa omatuntoa.
Nyt harpataan ruokapäiväkirjassani hieman eteenpäin. Itsellenikin on todella mielenkiintoista nähdä miten tilanne kehittyi ja miten päädyin tilanteeseen johon lopulta päädyin. Nyt harpataan tuosta viime postauksesta yhdeksän kuukautta eteenpäin, eli vuoden 2013 joulukuuhun.
Kuten tulette huomaamaan, tilanne ei ole vielä silloinkaan mikään liian hälyttävä, vaikka edellisen osan ruokailuista onkin menty vähän tarkempaan ja rajoittuneempaan suuntaan.

Ke 18.12.2014

Aamu: 
Mandariini
Ruisleipä, (5xjuustoviipale :O)
3x kalkkunaviipale
Maito
~300kcal

Lounas:
Maksalaatikko
Maito
Puolukka
Joulukalenteri (tarkoittanee siis yhtä suklaapalaa joulukalenterista :D)
~350kcal

Välipala: 
2x mukillinen jogurttia

Välipala:
Glögi
Mandariini

Iltapala:
Ihan vähän hunajamelonia
Jogurttimuki ja
UPS! 6x juustoriisikakku (3 ekaa oli niin mauttomia :()

Liikunta: Jillian taso 3

Okei, selkeästi on menty rajoittuneempaan suuntaan, koska olen kokenut tarpeelliseksi laskea suuntaa-antavasti syömäni kalorit alkupäivän aterioista. Myös viiden juustoviipaleen ja kuuden juustoriisikakun syöminen on ollut suuri synti kirjoittamani perusteella.
Jogurttimuki on tuolloin kehittelemäni resepti, johon olin aivan koukussa :D Siihen tuli vaikka ja mitä... voisi muuten joku päivä syödä sellaisen taas!

Liikunta-kohdassa on tuo Jillian, mikä tarkoittaa siis mm. Youtubesta löytyvää Jillian Michaelsin 30 day shredin kolmostason treeniä. Minulla oli vaihe, kun tein joka päivä jonkun noista Jillianin kolmesta treenistä. Ne ovat siis vähän Hiitin tyyppistä treeniä, jossa tulee sekä lihaskuntoa että aerobista treeniä. Ihan hyviä harjoituksia, mutta se että joka päivä piti tehdä yksi niitä oli aika typerää.

To 19.12.2013

Aamu:
Leipä (juusto x3, kalkkuna x3),
Mandariini,
maito,
hunajamelonin pala
~300 kcal

Lounas:
Kana, riisiä, maito
~300kcal

Välipala:
3x riisikakku
hunajamelonia
~200kcal

Välipala2:
Joululimppuviipale, juusto, kalkkuna,
pieni lasi kiisseliä
~200kcal

Välipala 3:
Joululimppuviipale,
banaani
~250

Iltapala: 
Jogurttimuki,
riisikakku
~300kcal


Liikunta: Lajireenit 1h 30min

No, ainakin säännöllistä syömistä. Ei tässä mitään ihmeellistä, ehkä vähän yksitoikkoinen päivä ja proteiinin määrä on turhan alhainen, muuten ihan ok.

Siirrytään pari päivää eteenpäin, koska perjantaista tai lauantaista ei ole kokonaista ruokapäiväkirjaa.

Su 22.12.2013

Aamu:
Nougat-tyynymuroja n. 20kpl (kuka laskee murot!?)
leipäpalat + voi, banaani (leivän päällä), tee
~~200-300kcal

Lounas: 
Perunaa,
lihapala,
salaatti, puolukka,
maito
~350-400kcal

Välipala: 
Kinkku-katkarapu piiraspala (n. 10x10)
3x juustis (=juustoriisikakku)
~450

Iltapala:
Jogumuki (Jogurttimuki, eli edelleen se oma reseptini :D)
hunajameloni,
8x ruissipsi,
juustokakku,
pala piirakkaa

Juu-u... No, eipä sen kummempaa tässäkään ole, mutta tiedän millainen laskeminen minulla on tämän päivän ajan ollut päässäni. Iltapalaan en ole enää edes merkannut kaloreita ja olen lähes satavarma että se on johtunut ahdistuksesta. En ole ajatellut syöväni piirakkaa tai juustokakkua (jonka alkuperää ihmettelen, koska meillä ei KOSKAAN syödä juustokakkua!) ja niiden mukaantulo on tuottanut todella huonon omatunnon. 

Ma 23.12.2013

Aamu: 
verigreippi,
ruisleipä (juusto x2, kalkkuna),
maitolasi,
M&M joulukalenteri
~300 kcal

Lounas: 
Salaatti,
puolikas peruna,
kalapala,
lasi maitoa
~300kcal

Päivällinen:
Riisipuuro, mehukeitto ja kaneli-sokeri
~300kcal

Välipala: 
4x ruissipsi, kinkkupala, juustoriisikakku
~150kcal

Iltapala: 
Jogurttimuki, M&M,
3x juustoriisikakku, 1x kalkkunaleike
Maistiaisia kinkusta

Liikunta: Lenkki (n. 200kcal), jään takia ei voinut juosta
Kävely 270kcal

Tämän päivän edellä luki, että paino oli pudonnut kilon verran (55,0kg). Ja kuten ruoistakin huomaa, niin joulutunnelmissa ollaan. Noihin aikoihin tosiaan näin liikunnan kaloreiden polttamisena ja välillä ajan sijasta olen laskenut poltetut kalorit, niin kuin tämän päivän kohdalla. Edelleen kuitenkin ihailen tuota ruokailun rentoutta ja säännöllisyyttä.

Siinä oli ruokapäiväkirjaotteeni vuodelta 2013. Paljon oli hyviä juttuja, ainakin verrattuna siihen mitä on huonommillaan syömiseni ollut. Huomaa kuitenkin näistä jo sen, miten se painonpudotus ja paino hallitsee ajatuksia jo jonkun verran.
Toivottavasti tykkäsitte lukea näitä vanhoja ruokapäiväkirjoja, palautetta saa aina antaa! :)

Jaoin muuten blogin Facebook-sivulle kiinnostavan artikkelin, joka käsitteli itseänikin paljon mietityttänyttä aihetta. Käykää kurkkaamassa, jos ette vielä ole sitä lukeneet :)

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Ei mennyt ihan putkeen

Hei!

Teki mieli olla vaan kirjoittamatta, kertomatta mitään. Jos asioita ei sano ääneen, niin niitä ei ole tapahtunut, vai mitä? No, on sitä ennenkin kerrottu huonommista hetkistä, joten täältä pesee taas.

Heinäkuunhan piti olla minun tehokuukauteni. Se kuukausi kun kaikki menee hyvin, treenaan auringonpaisteessa ulkona tai kuntosalin viileän ilmastoinnin alla. Ja näkisin tulosta, jopa sen verran että uskaltaisin käydä uimarannalla uimassa.
Nyt on vasta heinäkuun alku, tiedän sen. On silti harmittavaa, että näin isoa repsahdusta ei moneen kuukauteen ole tullut ja sitten se tulee juuri kun haluaisin aloittaa tehokuukauden! Tässä on varmasti yhteys, mutta puhutaan siitä vasta tämän tekstin loppupuolella.

En tahdo kertoa mitä paljonko herkkuja olen syönyt, kuinka monena päivänä tai paljonko paino on noussut. En tahdo kertoa siksi, että en itse tahdo tietää. Mutta vastauksina kysymyksiin: paljon, monena ja liikaa.


Viime päivinä ei ole tehnyt mieli tehdä yhtään mitään muuta kuin syödä herkkuja ja katsella sarjoja. On minulla onneksi ollut töitä ja muutama sovittu meno, mutta niiden lisäksi en ole tehnyt yhtään mitään! Olo on todella pöhöttynyt ja nesteinen. Jälleen on tuttu tunne siitä, että missään vaatteessa ei näytä hyvältä! Ja ne herkut... Ne ei ole minään päivänä maistunut erityisen hyvältä. Kaupassa on ollut haasteellista päättää mitä ostaa. Ei siksi, että olisi niin paljon hyviä vaihtoehtoja vaan siksi, että oikeastaan mitään ei tee mieli! Mutta silti on pakko ostaa.
Olen yrittänyt nyt motivoida itseäni taas paremmalle tielle. Tänään piti olla se parempi päivä, mutta eipä sitten ollutkaan. Katsotaan, miten käy huomenna.


Nyt sitten päästään taas miettimään, miksi näin kävi jälleen kerran. Tämä on se tärkein osuus, koska eikös se niin mene että virhe on virhe vasta kun siitä ei opi mitään!
Tällä kertaa herkutteluni syiksi uskon ensiksikin sen, että olen ollut yksin. Se on aina se kaikista vaativin juttu minulle. Aina.
Toisekseen on se aika kuukaudesta. Silloin tekee kyllä entistä enemmän herkkuja mieli! :D
Ja se tehokuukausi on syy numero kolme. Lupasin itselleni ja teille olla rennompi. Silti olin tavallaan jo päättänyt, että heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna en pidä herkkupäivää. Juuri viime viikolla tein postauksen jossa listasin asioita joita en halua enää tehdä ja herkkulakko oli ensimmäinen juttu. Silti tavallaan kuitenkin samalla tavalla kuin herkkulakossa kielsin itseltäni herkut tiettyyn päivään asti.
VIRHE! Suuri virhe! Herkkulakko ei vaan sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle. Herkkulakko ei sovi minulle!!!!! Miksen jo usko!? Jos joku asia on kielletty, sorrun siihen ihan varmasti ja se nähtiin taas.
Päätin, että heinäkuu on tiukempi kuukausi ja suunnitelmani oli kuitenkin se, että mikään ei ole kielletty. Halusin uskoa, että pystysin siihen, mutta aina se rajoittava puoli sieltä herää jopa huomaamatta.
Kun olin todennut olevani syömättä herkkuja tiettyyn päivään asti, aloin syömään niitä yhä enemmän ja enemmän, koska "kohta en enää saa syödä niitä pitkiin aikoihin". Ja näin minulle aina käy jos yritän itseltäni jotain kieltää.

Voisin hyvin syyttää tästä herkuttelusta syömishäiriötäni. Että minulla on ahmimisen kanssa ongelmia ja välillä en vaan voi hillitä itseäni. Se on ihan totta, mutta nyt ei kyse ollut siitä. Nyt en voi syyttää mitään muuta kuin huonoa itsehillintääni, koska tämä ei kuitenkaan ollut ahmimista, vaikka paljon sitä muistuttikin.
Joudun siis vain toteamaan että minä itse mokasin tämän. Tai en mokannut, koska eihän tähän nyt mikään pääty. Tästä vaan noustaan ja jatketaan eteenpäin. Mitään ei ole menetetty!

Halusin vain tulla kertomaan, koska tavallaan jo tämä kirjoittaminen on merkki siitä että jatkan taas eteenpäin. Huonommalla hetkellä en halua tulla kertomaan mitään, joten edistystä on jo tapahtunut! Oikeastaan jo tämän kirjoittamisen jälkeen minulla on motivoituneempi olo kuin moneen päivään! Kyllä tämä tästä :)