perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kilometrit ja heinäkuun haaste!

Moikka!

Apua, jälleen yksi kuukausi tästä vuodesta alkaa olla taputeltu! Miten tämä aika vaan kuluu tällaista vauhtia!? Ja miten tämä päivä kuluu tätä vauhtia, on ollut ihan todella kiireinen päivä. Meinasin jo skipata tämän tekstin kirjoittamisen, mutta koska eilen lupasin tämän "raportin" julkaista, niin tässä se tulee :)

Kesäkuussahan haastesarjassamme oli vuorossa kilometrikesäkuu, jossa tavoitteena oli niinkin paljon kuin 400 kilometriä kuukauden aikana kävellen, juosten tai pyöräillen.
Omalla kohdallani haaste alkoi erittäin lupaavasti ja jo ensimmäisen viikon jälkeen kilometrejä oli takana yli 170! Tämän postauksen lopussa on yhteenveto alkukuun kilometreistä.

Hyvä alku taisi saada minut vähän liiankin itsevarmaksi, nimittäin tuohon se loisto sitten jäikin! Alun perin ajattelin vihdoinkin sytyttäväni sen lenkkeilykipinän ja tarkoitus oli käydä aamulenkeillä ja välillä myös illalla vähän tuulettumassa lenkkipolulla. Niin no... Kävin tasan kerran juoksulenkillä ja se oli nyt keskiviikkona. Muuten kävin kävelyillä ja pyöräilin paikasta toiseen, eli en oikeastaan lisännyt normaaliin arkeeni kuuluvaa liikuntaa.
Viimeisen viikon startatessa tein itselleni hiljaisen lupauksen, että edes 300 kilometriä täyttyisi. Olisihan sekin jo huima määrä, vaikka jääkin neljänneksen alkuperäisestä tavoiteesta.

Tässä tulevat nyt kesäkuun kilometrit:

Viikko 1: 

Torstai 1.6. 15,5km
Perjantai 2.6. 13km
Lauantai 3.6. 11km
Sunnuntai 4.6. 13km
Yhteensä: 52,5km

Viikko 2:

Maanantai 5.6. 17km
Tiistai 6.6. 27km
Keskiviikko 7.6. 25km
Torstai 8.6.  10km
Perjantai 9.6. 27km
Lauantai 10.6. 13km
Sunnuntai 11.6. 11km
Yhteensä: 130km

Viikko 3:

Maanantai 12.6. 11km
Tiistai 13.6. 11km
Keskiviikko 14.6. 11km
Torstai 15.6. 4km
Perjantai 16.6. 1km
Lauantai 17.6. 1km
Sunnuntai 18.6. 1km
Yhteensä: 40km

Viikko 4:

Maanantai 19.6. 0km
Tiistai 20.6. 21km
Keskiviikko 21.6. 11km
Torstai 22.6. 11km
Perjantai 23.6. 7km
Lauantai 24.6. 5km
Sunnuntai 25.6. 3km
Yhteensä: 58km

Viikko 5:

Maanantai 26.6. 1km
Tiistai 27.6. 16km
Keskiviikko 28.6. 18km
Torstai 29.6. 5km
Perjantai 30.6. 17km
Yhteensä: 57km

Kesäkuu yhteensä: 337,5km

Huhhuh! Ei se nyt niin paljosta kiinni jäänyt, mutta kuitenkin. Kokonaisuudessaan oli hyvin mielenkiintoista seurailla kertyviä kilometrejä kuukaudessa ja haaste tsemppasi liikkumaan. Tuo usein esiintyvä numero 11 on siis työmatkani ja esiintyy siksi noin usein tuolla. Tämä haaste kyllä kannusti pyöräilemään töihin myös silloin harvoin kun olisi ollut joku muu vaihtoehto. Olen ylpeä siitä, miten tämän haasteen suoritin vaikka tavoite ei aivan täyttynytkään. Olisi jatkossakin mielenkiintoista pitää kirjaa kertyneistä kilometreistä! :)

Sitten heinäkuun haasteeseen, joka on jotain aivan muuta kuin tämä kesäkuun haaste! Nimittäin HeviHeinäkuu! 
HeviHeinäkuun suunnitteluvastuu oli Itsensä piiskuri-blogin Helzulla, mutta kuten kaikissa tämän vuoden haasteissa, mukana on ollut minun lisäkseni myös HeiLauta elämää-blogista Laura. 

Haaste kopioitu Itsensä piiskuri - blogista.




HeVi- heinäkuun haasteen tarkoituksena on syödä ja tutustua monipuolisesti erilaisiin hedelmiin, vihanneksiin ja marjoihin. Koskaan ei tule syötyä liikaa kasviksia eikä hedelmiä ja marjoja. 
  • Ole rohkea ja maista, jotain mitä et ole ennen syönyt.
  • Kokeile rohkeasti erilaisia ruokaohjeita tutuistakin HeVi-kategorian tuotteista.
  • Yhdistele makuja ja värejä.
  • Postaa kuvia, ruokaohjeita ja vinkkejä sekä kokemuksia.
Kaikki siis mukaan tähän(kin) haasteeseen! :)


torstai 29. kesäkuuta 2017

Mites se suunnitelma?

Moikka!

Täällä ollaan taas. Monellakin tavalla, nimittäin olen taas saanut itseäni niskasta kiinni ja olo on jälleen virkeä ja pirteä ja muutenkin paljon toiveikkaampi! Varmasti tuo auringonpaiste tuo oman mukavan lisänsä fiilikseen.
Jokin aika sitten kirjoittelin, että minulla on heinäkuulle suunnitelma. Halusin siis ottaa hieman tiukemman linjan tuossa heinäkuussa, koska kesäkuussa on tullut mätettyä varmasti enemmän herkkuja kuin kunnon ruokaa yhteensä.
Yleensä suunnitelmissani on selkeä kaava: luon itselleni tarkan ruokavalion ja treeniohjelman ja valitsen tietyn ajanjakson, jonka sitten yritän suoriutua kunnialla ohjelmia noudattaen.
Tällä kertaa tilanne on hyvin kaukana tuosta!
Se, että haluan tsempata heinäkuun ei todellakaan tarkoita mitään kitudieettiä, treeniohjelman tiukkaa noudattamista, tai edes herkkulakkoa. Oikeastaan se tarkoittaa vain keväällä opitun hyvän treeni- ja ruokarytmin noudattamista, mikä suurimmalta osin tulee jo tottumuksesta. Olen kyllä miettinyt suuntaa-antavat ohjeet treeniin: salille 3-4 kertaa viikossa ja aerobista 2-3 kertaa viikossa ja noista vähintään yksi olisi intervalliharjoitus.





Herkuttelun suhteen pyrin siihen, että pidän herkkupäivän vain kerran viikossa, mutta jos kaveri pyytää jäätelölle, en todellakaan aio kieltäytyä! Aion myös pitää parempaa huolta siitä, että syön mm. välipalan. Pelkästään jo se vähentää varmasti todennäköisyyttä herkutella.
Olen kenties vihdoinkin hoksannut sen, että aina vaan kieltämällä ja kieltämällä jää lopulta vaan kiertämään siihen samaan vanhaan oravanpyörään. Esimerkkinä juuri tämä: en kiellä herkuttelua, vaan lisään kunnon ruoan syömistä jolloin herkuttelukin (ehkä) vähenee samalla.
En halua toistaa enää omia virheitäni. Rentous on se juttu. Viime postauksessakin listasin juttuja, joista haluan päästä kokonaan eroon.
Nyt kesäkuussa tuo rentous on mennyt hieman yli ja sitä myöten herkkuja on tullut vedettyä. Siksi haluan nyt kiristää naruja hieman, mutta ei liikaa.
Eilen illalla vedin herkkuhimooni suklaapäälysteisiä miniriisikakkuja sekä puolikkaan proteiinipatukan. Kenties moni voi pitää noita herkkuina, mutta minulle ainakin jäi puhdas omatunto noiden syömisen jälkeen :)


Valehtelisin jos väittäisin, ettei minulla olisi toiveena saada painoa alaspäin heinäkuussa enemmän kuin kesä- tai toukokuussa (+/-0). Kyllä se ajatus siellä taustalla edelleen on ja käyn vieläkin puntarilla oikeastaan päivittäin. Korjataan nyt kuitenkin asia kerrallaan ja nyt on treenaamisen ja ruokailujen aika!

Olen myös huomannut jotain... Kerroinkin jossain aikaisemmassa postauksessa, että herkuttelumakuni on kummasti muuttunut suklaasta hedelmäkarkkien suuntaan. Nyt tuntuu myös siltä, että hyvin hitaasti makuni on muuttumassa pois näistä sokerimätöistä kohti terveellisempiä herkkuja! Menen edelleen tottumuksesta irtokarkkihyllyille, mutta viime aikoina joka kerta kun olen ostanut näitä "perinteisiä" herkkuja, olen todennut että ei ne vain enää maistu niin hyviltä!
Ei pidä vielä nuolaista ennen kuin tipahtaa, koska edelleen valitsen kaupassa ne rasvaisimmat ja sokerisimmat vaihtoehdot ensisijaisesti. Mutta ehkä jonain päivänä tämä(kin) muuttuu! Tällä hetkellä tuntuu, että tottumus ohjaa herkutteluani enemmän kuin mielihalut. "Olen aina syönyt näitä herkkuja, joten ostan niitä jälleen". En ole vielä löytänyt niitä "klassikoita" uudelle maulleni, jos ymmärrätte mitä meinaan! :D

Tästä tuli näköjään tämmöinen päätön ja hännätön kuulumispostaus, joten jatketaan sillä linjalla. Nimittäin hetken pelkäsin jo tulevani kipeäksi. Kurkku on ollut hieman kipeä, yhtenä yönä ihan kunnolla. Hoksasin, että tuo johtuu kenties allergiasta! Kertokaa jos teillä on tarkempaa tietoa, voiko allergia oireilla myös kurkkukipuna? Nyt eletään nimittäin allergia-aikaa ja lääkkeistä huolimatta olen aika tukossa. Muistelen myös, että viime vuonna samoihin aikoihin googletin kurkkukivun ja allergiaoireiden yhteyttä, saamatta kuitenkaan kunnon vastausta...

Kilometrikesäkuu tulee huomenna päätökseen ja uusi haaste alkaa. Olkaa siis kuulolla, niin kerron paljonko niitä kilometrejä lopulta kertyi! :)

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Näihin en enää sorru!

Moikka!

Kun on yrittänyt ja epäonnistunut monta ja taas monta kertaa, alkaa pikkuhiljaa jo huomata, mitkä jutut eivät toimi ja kannata. Aika monta epäonnistumista se ainakin minulla vaatii, mutta joitakin oivalluksiakin on matkan varrelta tarttunut.
Onhan se hassua, miten sitä päätä vaan hakkaa seinään vaikka kyllähän se järkikin sanoo, että mielummin sitä menisi ovesta.
Never say never, mutta tässä tulee asioita joita en (toivottavasti) enää tee laihtuakseni!

1. Herkkulakko
Olen ollut monta kertaa herkkulakossa ja välillä onnistunut, välillä epäonnistunut. Joku siinä ajatuksessa herkkulakosta innostaa minua hetkellisesti ja saatan saada ison motivaatiobuustin pelkästään ajatuksesta olla herkkulakossa. Näin vuosien päästä voin kuitenkin todeta, että herkkulakot eivät ole minun juttuni. Herkuista tulee turhaan kielletty hedelmä, vaikka tavoitteenani on oikeasti oppia syömään niitä terveellisellä tavalla ja kohtuudella. Jos olen epäonnistunut herkkulakossa, olen ollut niin pettynyt itseeni, että olen syönyt senkin edestä kaikenlaista sokerista ja rasvaista. Lisäksi herkkulakko saa minut välttelemään sosiaalisia tilanteita toden teolla. Pitkään tässä meni, mutta nyt voin vihdoin todeta, että en aio enää pitää herkkulakkoja, ainakaan pitkiin pitkiin aikoihin. Niin ja vaikka onnistuisinkin olemaan ilman herkkuja, liian helposti sitä palkitsee itsensä juurikin sillä herkuttelulla ja koko pointti häviää.
Ja pakko vielä sanoa, että ymmärrän hyvin että toiset välillä haluavat katkaista herkuttelukierteen lakkoilemalla, mutta minulle se vaan ei sovi...




2. Pikadieetit
Tätä tuskin tarvitsee sen enempää selittää. Nämäkin aina tuntuvat niin hyvältä idealta alkuun, vaikka eivät todellakaan sitä ole! Laihdutusvalmisteet saavat minulla vain ruokahalun kasvamaan, jolloin ennemmin tai myöhemmin itsehillintä on vain kaukainen haave!


3. Ruokailujen skippaaminen
Tätä en ole vielä lopettanut, toisin kuin kaksi aikaisempaa. Tässä minulla on ehkä eniten tekemistä vielä. Tämän listan piti olla niitä juttuja, jotka olen jo lopettanut mutta menköön nyt... Minulle on edelleen vaikeaa saada syötyä viisi, tai välillä edes neljä kertaa päivässä. Tässä olisi kuitenkin parantamisen kohta, koska pitkät ruokailuvälit saavat mahan murisemaan ja jälleen ylensyönnin mahdollisuus on suurimmillaan.

Ehkä parasta, hyvä ruoka ja hyvää lukemista :)

4. Syömättömyys treenin jälkeen
Kuntosaliharrastuksen myötä minulle on tullut aikaisempaa paljon suurempi tarve saada mahdollisimman pian ruokaa treenin jälkeen. Haluan oikeasti kehittyä, enkä tahdo riskeerata kehitystäni syömättömyydellä. Aikaisemmin olin tyytyväinen itseeni, jos kävin treenaamassa mutta en syönyt. Nuo ajat ovat onneksi nyt takanapäin ja ymmärrän, miten tärkeää ravinto on kehittymisen ja palautumisen kannalta.

5. Kunnon ruuan korvaaminen herkuilla
Jälleen asia, jossa on vielä paljon kehittämisen varaa... Mutta! Olen kehittynyt viimeisen vuoden aikana tosi paljon. Edelleenkin jos syön herkkuja, tuntuu välillä kunnon ruuan syöminen "turhalta". Nykyään kuitenkin pyrin syömään edes jotain välipalaa ennen herkuttelua, vaikka aina en kunnon ateriaa alas saisikaan. Tässäkin kuitenkin tiedostan huonon tapani ja pikkuhiljaa muutan sitä parempaan päin!

6. Treenaaminen ja "oikein" syöminen vain ulkonäön takia
Treenaaminen ja syöminen on ollut osa elämääni aina, mutta jossakin vaiheessa kadotin liikunnan ilon lähes kokonaan, kun näin sen pelkästään tapana polttaa kaloreita. Nyt olen jälleen löytänyt liikunnan riemun ja huomannut, miten kokonaisvaltainen hyvä olo tulee kunnon ruuan syömisestä. Tuo on hyvin kliseistä, koska sillä hetkellä kun herkkuja syö, tuntuu niistä tulevan se mitä parhain olo...hetkeksi. Toki edelleen ajatus painon putoamisesta ja kiinteytymisestä on vahvasti taustalla, mutta nykyään teen tätä yhä enemmän ja enemmän hyvän olon vuoksi!



Noin. Nämä kuusi asiaa haluan jättää taakseni lopullisesti. Suurimman osan onneksi olen jo voinut jättää, mutta vielä on tekemistä jäljellä. Löytyykö teiltä samoja tapoja, tai kenties joitain muita vinkkejä tavoista joihin ei kannata sortua?

Niin ja olettehan muistaneet käydä kurkkaamassa blogin uuden Facebook - sivun? Yritän vähän enemmän aktivoitua siellä (nyt kun alan osata käyttää sitä paremmin :D) ja lisäillä motivoivia kuvia ja tekstejä sinnekin :)

Ps. Oliko tämä nyt sellainen klikkiotsikko? Pahoitteluni, ehkä otsikko kuitenkin vastasi sisältöä :)

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannuskuulumiset

Mooi!

Noniin, juhannus on nyt ohi taas yhden vuoden osalta. On kyllä tullut syötyä ja juotua kaikenlaista ei-niin-terveellistä ja huomenna voi hyvillä mielin aloittaa taas puhtaalta pöydältä. Saa nähdä, herkuttelun jälkeen on vaikeaa palata ruotuun, mutta ainakin tällä hetkellä odotan sitä innolla.
Oma juhannukseni oli tänä vuonna aika poikkeuksellinen, koska olin festareilla! Olen ollut vain kerran aikaisemmin festareilla ennen tätä ja tämä oli kyllä paljon parempi kokemus kuin viimeksi!
Käytän myös alkoholia todella todella harvoin, mutta eilen tuli kyllä vähän nautittua. Tänään olenkin sitten vaan herkutellut ja yrittänyt toipua edellisestä päivästä! Mutta joskus näinkin. Olen ylpeä itsestäni, että lähdin ja pystyin nauttimaan festareista stressaamisen sijasta! Viimeksi olinkin festareilla ihan vesilinjalla ja ajatuskin ruokakojuista ahdisti. Ei siinä mitään jos haluaa mennä festareille tuolla ajatuksella, mutta itselläni lähinnä liika ahdistuminen kaloreista ja lihomisesta esti nauttimisen. Tällä kertaa ei onneksi ollut tuota ongelmaa lainkaan :)

pexels.com

Puhuinkin aikaisemmin siitä, että olen suunnitellut heinäkuulle hieman tiukempaa dieettiä. En ole vielä luonut mitään kunnon suunnitelmaa (enkä tiedä luonko ollenkaan), mutta ainakin ensi viikolla yritän palailla treenien ja paremman ruokavalion pariin ainakin osittain.
Tällä hetkellä en uskalla edes ajatella puntarilla käymistä, en todellakaan halua tietää kuinka paljon juhannus verottaa! Tuntuu kyllä, että ihan toden teolla turvottaa tällä hetkellä. Minusta ei kyllä olisi juhlimaan montaa päivää tai usein!
Testissä Lidlin Frozen yogurt, hyvää oli!

Kilometrikesäkuussa olen jäänyt parikymmentä kilometriä jälkeen ja pahoin pelkään, että asia ei tule ainakaan paranemaan. Kerron ensi viikolla sitten lopullisen tuloksen, eli ei vielä hätäillä!

Sain muuten vihdoin aikaiseksi myös viedä sykemittarini patterin vaihtoon! Pääsen siis piakkoin taas seurailemaan sykkeitä, vaikka sykemittarini onkin aika vanha jo ja näyttää vain ihan perustiedot.

Tällä kertaa vain tällainen pikainen kuulumispäivittely juhannuksen jäljiltä. Toivottavasti teillä oli ihana juhannus!<3

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ruokapäiväkirjani neljä vuotta sitten

Moi!

Kuten ehkä muistatte, minun "laihdutusurani" alkoi noin neljä ja puoli vuotta sitten. Silloin päätin, että haluan pudottaa painoa. Olin tuolloin(kin) ihan täysin normaalipainoinen, painoin vähemmän kuin nykyään. Tuolloin aloin myös silloin tällöin kirjaamaan syömisiäni ylös, jotta pysyisin paremmin kartalla siitä, mitä syön ja kuinka paljon, sekä mistä voin ehkä hieman nipistää.

Tuossa nelisen vuotta sitten olin siis lukion ensimmäisellä luokalla, eikä minulla ollut sen kummemmin tietoa ravitsemusasioista. Söin normaalisti kouluruokaa ja kotiruokaa, mutta sen enempää en oikeastaan tiennyt. Perheessäni on kyllä aina syöty ihan perusterveellisesti, joten en ole ihan hakuteillä ollut kai koskaan.
Löysin tässä vanhan ruokapäiväkirjani noilta ajoilta ja ajattelin jakaa teidän kanssanne muutaman esimerkkipäivän. En ole laittanut ylös tarkempia määriä, pelkästään ruokalajit. Ruokailuni ovat näistä ajoista aika paljon muuttuneet! Välillä muistin kirjoittaa päivän liikunnat ruokailujen perään, mutta useammin se unohtui. Kirjoitan punaisella omat kommenttini kunkin päivän jälkeen :)
Jos tykkäätte tästä postauksesta, niin voin tulevaisuudessa tehdä näitä lisää, eli kommenttia vaan tulemaan jos tykkäsit! :)


Sunnuntai 3.3.2013

Aamupala:
Kaksi leipää, maitoa

Lounas: 
Perunaa, salaattia, kotletteja

Päivällinen:
2 palaa kinkkupiirakaa
Perunaa, jauhelihapihvejä, salaattia, maitolasi

Iltapala:
2 leipää,
verigreippi,
kinkkupiirakka,
maitolasi

Okeiokei, vedetäänpäs hieman taaksepäin tuosta alun tekstistä... Olen näköjään tuolloin syönyt paljon paremmin kuin nykyään! Huomaa, että kaloreista en ole tiennyt mitään, koska tuota kinkkupiirakkaa olen aika huoleti vetänyt... Kinkkupiirakka oli noihin aikoihin "bravuurini" ja tykkäsin sekä tehdä, että syödä sitä. Mutta muuten homma on tässä aika hyvin hallussa! Nykyäänhän syön harvemmin kahta ruokaa lämmintä päivässä, vaikka pitäisi... 

Skipataanpas pari samantyylistä päivää ja siirrytään keskiviikkoon.

Keskiviikko 6.3.2013

Aamupala: 
2 leipää, omena, maitolasi

Lounas:
Perunamuusi,
jauhemaksapihvi,
salaatti,
2 leipää

Välipala: Välipalapatukka

Päivällinen:
Kalakeitto, leipä

Iltapala:
2 leipää
Jogurttia


No huhhuh... Voisinko saada 17-vuotiaalta itseltäni vähän ravitsemusvinkkejä!? Tässä sen näkee, että syömiseni ennen syömishäiriötä oli oikeasti aika hyvällä mallilla. Ei stressiä, riittävästi kunnon ruokaa tasaisesti ja hyvä omatunto. En edes muista milloin viimeksi olisin syönyt päivässä noin paljon oikeaa ruokaa! En olisi uskonut, että tämä menee näin päin :D

Sunnuntai 10.3.2013 "hups vähän lipsahti"

Aamupala: 
2 leipää
muroja, kiisseliä
kaakaota

Lounas:
Pizza, vettä

Välissä: 150g karkkia

Iltapala:
pähkinöitä,
jogurttia,
muroja,
maitoa,
juustopalleroita

Niin eli olin siis kirjoittanut päivämäärän viereen tuon "hups, vähän lipsahti" ja päivän lopuksi olin vielä piirtänyt surunaaman. Öö? Missä se lipsahdus on?? Tuo on vielä ihan normaalia viikonlopun herkuttelua, todella pientä nykyiseen ahmimiseeni verrattuna! Kunpa vaan nykyäänkin pienet lipsahdukseni olisivat tätä luokkaa...

Sunnuntai 17.3.2013

Aamupala: 
Muroja, maitoa
Jogurttia, marjoja,
verigreippi

Lounas: 
Salaattia,
kalapihvi,
perunaa,
maitoa

Päivällinen: 
Lohikiusausta,
jogurttia,
maitoa

Iltapala: 
2 leipää (juusto, kananmuna, maksapasteija)
maito
muroja

Liikunta: Kävely 2h 15min
2h 30min lajitreenit (lajista jota tuolloin harrastin)


Tästä saa aika hyvän käsityksen ruokailuistani ennen syömisongelmia. Täysin normaalia, hyvää syömistä. Kunpa en koskaan olisi alkanut tuosta nipistämään! :( Kun kirjoitin tuon alun tekstin, ajattelin että ruokailuni olisivat olleet huonolla mallilla, mutta näköjään ihan hyvin meni tuossa vaiheessa!

Tuosta pari kuukautta eteenpäin on meno jo aika eri näköistä... Mutta se jääköön seuraavaan postaukseen, jos siis haluatte lukea näitä lisää.

Miltä teidän mielestänne aikaisempi ruokailuni näytti? Onko teillä tapahtunut isoja muutoksia syömisessä vuosien varrella?

Niin ja muistuttelen vielä, että tein eilen blogille Facebook - sivun! Käyhän siis tykkäämässä, jos kiinnostaa seurailla siellä :) Linkin löydät tästä tai tuolta vasemmalta sivupalkista :)

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Ruuansuojeluvaisto (+ilmoitusasiaa!)

Moikka!

Minusta ei näköjään ole aamulenkillä kävijäksi! Tarkoitus oli mennä aamulenkille taas kerran, mutta ei minusta näköjään siihen ole! Kuinkahan monta kertaa olen illalla päättänyt lähteä aamulenkille, mutta jotenkin se ei vaan aamuisin tunnu ihan niin hyvältä idealta... No, tämä aamu meni kuitenkin ihan tehokkaasti siivoillen ja ikkunoita pesten, joten ainakaan tänään ei tuon aamulenkin väliin jääminen haittaa.
Illalla tarkoitus olisi kuitenkin mennä vielä kuntosalille ja siitä en luista!

Nyt kun tämän päivän kuulumiset on käyty pikaisesti läpi, mennään itse aiheeseen. Ottakaa tämä ihan huumorin kannalta...
Varmaan moni teistä tietää Frendit - sarjasta tutun sanonnan "Joey doesn't share food!", eli Joey (yksi sarjan päähenkilöistä) ei jaa ruokaansa.
Niin... Minulle tuo on hyvinkin tuttua, minä en nimittäin myöskään osaa enkä halua jakaa ruokaani.

Kuvahaun tulos haulle joey doesnt share food
Kuva: https://twitter.com/friendsoftoday/status/367328531841183744

Jos minulla jotain ruokaa on, niin se myös on minun. Olen nimennyt tämän ruokaan kohdistuvan suojelun tarpeeni ruuansuojeluvaistoksi. Ruuansuojeluvaistoni on oikeasti melko surkuhupaisa. Suojelen ruokaani todella intohimoisesti ja vahdin sitä silmä kovana. Jos joku vilkaiseekin ruokaani, herää minulla jotkut alkukantaiset suojeluvaistot ja mieleni tekee vain kiikuttaa "saaliini" piiloon. :D Okei, tästä heräsi mielikuva jostakin ihmisgorillasta, ainakin minulle :D

Tottakai minulta käytöstavat löytyy ja seurassa ollessa toki tarjoan ruokaani kohteliaasti muillekin. Toivon vaan, ettei kukaan tartu tarjoukseen. Riippuu tietenkin mistä ruuasta ja tilanteesta puhutaan. Mitä herkullisempaa, sitä vaikeampaa on jakaa! :D

En tykkää syödä puoliksi mitään kenenkään kanssa, koska haluan kaiken itselleni. Ehkä hirveintä on, jos on yhteinen karkkipussi jonkun kanssa. En pysty ollenkaan keskittymään muuhun, kuin että kaivan äkkiä ne lempikarkkini parempiin suihin. Olen ihan joidenkin vaistojen varassa, koska en minä yleensä noin itsekäs ole.
Kuten sanottu, tarjoan kyllä ympärillä oleville ihmisille kohteliaasti maistiaisia ja salaa mielessäni toivon, että he eivät halua maistaa. Itse kyllä maistan muilta mielelläni :D

Poikaystäväni kanssa olemme nauraneet tälle ominaisuudelleni monet kerrat. Hän jo tietää, että jos tarjoan jotain herkkua hänelle, niin olen hyvin tyytyväinen jos hän kieltäytyy. Samalla kuitenkin jos hänellä itsellään on syötävää ja minulla ei, syön yleensä osuuteni hyvillä mielin :D

Kuvahaun tulos haulle girlfriend eats all my food
Kuva:pinterest.com

Nyt, kun asun kesän jälleen kotipaikkakunnallani perheeni luona, olen jälleen joutunut tottumaan siihen jakamiseen. Jos ostan itselleni esimerkiksi jonkun rahkan iltapalaksi, voi se hyvinkin olla kadonnut ennen kuin pääsen iltapalapöytään. Ehkä hirveintä on huomata, että on koko päivän haaveillut jostakin tietystä herkusta tai ruuasta ja se onkin poissa! Monesti yritänkin "piilottaa" ruokani jääkaapissa jonnekin perimmäiseen nurkkaan, jotta kukaan ei hoksaisi sitä. Onneksi tällaista käy hyvin harvoin, mutta silti aina pelkään pahinta ruokani puolesta :D

En oikeastaan tiedä, mistä tämä suojeluvaistoni on peräisin. Nuorempana jaoin aina sisarukseni kanssa herkkuni, enkä muista siitä aiheutuneen mitään sen suurempaa tuskaa. Tämä tapa on tullut minulle vasta myöhemmällä iällä. Ehkä tämä on sellainen tapa, joka menee vielä ohi, tai sitten ei. Uskoisin ainakin, että tätä voi kehittää. Täytyy vaan pikkuhiljaa jakaa enemmän ruokaansa. Siinä varmasti huomaa, että ei siinä mitään pahaa tapahdu, vaikka itselle vähän vähemmän jäisikin.

Alla vielä lyhyt video tästä "Joey doesn't share food"-jutusta näin maanantain piristykseksi.



En kai ole ainoa tämän ominaisuuteni kanssa? Sanokaa että en ole! :D


Ja lopuksi vielä ilmoitusasiaa!! Vihdoinkin tällä blogilla on oma Facebook - sivu! Jaan sivulle aina uusimmat postaukset ja tulevaisuudessa mahdollisesti myös kiinnostavia tekstejä, kuvia yms. Olisin hyvin hyvin kiitollinen, jos kävisitte tykkäämässä sivustani! Linkki sivulle löytyy tästäTein sivun tänään, eli se on vielä hieman vaiheessa :)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Herkullinen viikonloppu

Moro!

Onpas taas tullut herkuteltua! Tämä viikonloppu on ollut ihana irtiotto arjesta ja tehnyt todella hyvää.
Käytiin eilen kahdesti ulkona syömässä, ensin "aamupala" ja sitten päivällinen :D Katsottiin vielä illalla leffaa herkkuineen. Perjantaina herkuteltiin hieman terveellisemmin, hedelmillä ja lämpimillä voileivillä. Eksyipä yksi mehujääkin suuhun.




Harvemmin tulee kuitenkin syötyä ulkona ja lauantain ravintolakäynnit kyllä tuli tarpeeseen. Olin siis viikonlopun poikaystäväni luona (asumme kesän eri kaupungeissa). Eihän siinä mitään pahaa ole, että välillä käy herkuttelemassa ihan ravintolassa.






Tämä aamu alkoi puolestaan proteiinijäätelöllä, croissantilla ja porkkanapiirakoilla. Oivoi...
Olin halunnut jo pitkään maistaa tuota paljon kehuttua Lohilo-proteiinijäätelöä ja nyt onneksi sain sen käsiini! Täytyy sanoa, että yllätyin todella positiivisesti! Koostumus ja maku oli kuin normaalissa suklaajäätelössä. Pakettikin oli tarpeeksi iso ja vei jäätelönhimoni (melkein) kokonaan! Tulen varmasti syömään tänä kesänä noita enemmänkin!:)




Kesäkuu alkaa jo olla menetetty kuukausi jos ajatellaan tavotteita. Tai ei täysin, mutta koska en halua mitään todella ankaraa loppukiriä suorittaa, niin hyvin epätodennäköistä olisi enää päästä tavoitteisiin. Vaikka paino ei juuri ole noussut, niin en usko sen putoavankaan hirveästi tämän kuun aikana... Ainakaan yli kiloa, mikä vaatisi kesäkuun tavoitteeseeni. Mutta ei se mitään, heinäkuu on sitten se tehokuukausi!

Sitten hieman eri asiaan. Olen nimittäin huomannut, että viimeisen muutaman viikon, ehkä kuukauden aikana makuaistini on kokenut jonkunlaisen muutoksen! Aikaisemmin söin suklaata ja jäätelöä aina, kun taas nyt mieleni tekee hedelmäkarkkeja, lakuja ja jopa salmiakkia! Mitä on tapahtunut, voiko oma herkkumaku noin vain muuttua? Oma teoriani on, että olen yksinkertaisesti kyllästynyt. Elämäni aikana olen kyllästynyt moniin ruokiin, kun olen niitä tarpeeksi kauan syönyt. En olisi koskaan uskonut, että jonain päivänä suklaa ei olisi karkkihyllyllä ykkösvalintani, mutta niin on nyt käynyt! Voihan hyvin olla, että tämä menee ohi. Silti on todella kummallista, että monien vuosien tauon jälkeen irtokarkeista tarttuu mukaan hedelmäkarkkeja suklaakarkkien sijaan!
Valehtelematta viimeksi lapsena on tällaista käynyt.
En kyllä lainkaan valita, nimittäin hedelmäkarkeissa on vähemmän kaloreita ja niiden syömisessä menee kauemmin :D Onko kenelläkään muulla kokemusta tällaisesta "ilmiöstä"?



Tänään vielä syön herkkuja hyvällä omatunnolla ja hiljennän treeneistä muistuttelevan äänen päästäni. Tässä tulee taas se kuuluisa " huomenna", mistä puhuin myös postauksessa vähän aikaa sitten... Mutta huomenna oikeasti.

Mukavaa sunnuntaita!:)


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Minulla on suunnitelma!

Moikka!

Viime viikko meni todella huonosti, eikä tämäkään viikko ole ihan loistavasti alkanut. Herkut houkuttelee, vaikka oikeastaan niitä ei edes tee mieli. Tottumuksesta sitä tavaraa kuitenkin menee herkästi ääntä kohti. Jotenkin ihmeen kaupalla paino on pysynyt aika lailla samoissa!! Ihan uskomatonta...
Mutta syy siihen taitaa löytyä käynnistyneestä aineenvaihdunnastani. Viime viikolla tuli liikuttua todella paljon ja vaikka energia ei aina tullutkaan oikeista lähteistä, niin sitä tuli paljon ja tasaisin väliajoin. Kehoni huutaa tällä hetkellä ruokaa lähes koko ajan ja käyttää saamansa energian hyödyksi. Tuntuu todella hyvältä ja nyt yritänkin pitää tämän koneen käynnissä, enkä anna aineenvaihdunnan taas hidastua! Mieli tekisi skipata ruokailuja, mutta se nyt olisi vain itsensä sabotoimista, eikä siitä olisi mitään hyötyä! Monesti sitä pelottaa lisätä energiansaantia, koska tuntuu että se heti kertyy vyötärölle. Siksi viime viikko oli onni onnettomuudessa, kehoni ei ole pitkiin pitkiin aikoihin ollut näin hyvin käynnissä! Nyt voin huoletta pitää energiansaantia korkeammalla, koska energia menee hyvään käyttöön.






Treenit on tällä viikolla jääneet vähän vähemmälle valitettavasti... Tässä asiassa täytyy kyllä tsempata.
Vaikka juuri nyt ei ehkä menekään ihan niin kuin toivoisin, on oloni kuitenkin hyvin positiivinen ja toiveikas! Olen myöskin kehittänyt pienen suunnitelman oman pääni menoksi, enkä malta odottaa että pääsen toteuttamaan sitä!
Tämä kesäkuu tulee menemään vielä vähän reissatessa ja treenien sovittaminen on välillä haastavaa. Vierailut ja muut aiheuttavat myös ruokailuille haasteensa. Ei kuitenkaan hätää, kerrankin en stressaa tai ahdistu etukäteen! Haluan nauttia tästä kesästä :)



Heinäkuussa minulla sitten alkaa pidempi työputki ja aion käyttää tämänkin hyödyksi. Heinäkuun olen ajatellut noudattaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa, jotka luon itselleni kesäkuun aikana. Minun ehdottomuuden päiväni ovat takana päin, joten en tule mitään pilkuntarkkaa ohjelmaa suunnittelemaan. Sellaisen kuitenkin, että saan toivon mukaan aineenvaihdunnan pidettyä yllä, treenit kulkemaan ja painon hieman tippumaan. Se olisi tavoite!
Tämä heinäkuun etukäteen suunnitteleminen myös osaltaan auttaa siihen, että en ahdistu jos kesäkuu ei mene ihan putkeen. Tiedän ainakin, että tulossa on paljon parempi jakso :)
Ehkä asetan heinäkuulle jonkun tarkan tavoitteen, tai sitten en. Saa nähdä! Pidän kyllä teidätkin sitten ajan tasalla!

Olen kyllä aina ollut hyvin suunnitelmallinen sekä hyvässä että pahassa. Liika suunnittelu vaikeuttaa hetkessä elämistä, mutta toisaalta taas hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Yritän nyt kuitenkin nauttia kesäkuusta loppuun asti ennen kuin alan liikaa mietiskelemään heinäkuuta :)

Pahoittelut rumasta kuvasta, mutta olen jälleen saanut maitorahkan takaisin ruokavaliooni! Olin pitkään niin kyllästynyt siihen, että en pystynyt syömään... Nyt jopa kaipaan maitorahkaa! 
Loppuun vielä ilmoitusasiaa! Olen päättänyt tehdä tälle blogille Facebook - sivun! Anne ehdotti jo jonkun aikaa sitten kommenteissa Facebook-sivun tekemistä ja siitä lähtien olen miettinyt asiaa. Hetken jo ajattelin, että ehkä en tee facebook - sivua, koska en oikein saanut selville onko siellä muita jotka toivoisivat tätä blogia Facebookkiin. Sitten tulin kuitenin siihen tulokseen, että jos yksikin teistä toivoo sitä tälle blogille Facebook - sivua, niin se on sen arvoista! Toivottavasti maltatte kuitenkin hetken odottaa, että ehdin tehdä nuo sivut. Ilmoittelen sitten heti täällä kun ne ovat valmiit :)

Aurinkoista päivää kaikille teille!<3

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Vitosen blogihaaste (viisi faktaa minusta)

Moikka!

Sopimattomasti lihava - blogin Lennu haastoi minut Vitosen blogihaasteeseen. Ideana on siis se, että kerron itsestäni viisi faktaa joita (ehkä) ette minusta vielä tienneet.
Tämä onkin ensimmäinen toteuttamani haaste! Saa nähdä, jos näitä alkaa tulla lisää ;)

1. Minulla on paljon outoja tapoja

Yleensä jokaisella on joitain kummallisia tapoja, mutta minulla niitä on oikeasti paljon! Suurimmasta osasta en ole koskaan törmännyt toiseen, joka tekisi näitä.. Eli jos tunnistat itsesi niin laitahan kommenttia! :D
Muutamia mainitakseni: varsinkin nukkumaanmennessä minun on pakko "hengittää loppuun asti", eli teen sellaisia hieman naurahdukselta kuulostavia tuhahduksia. Teen sitä myös päivisin ja monesti ihmiset luulevatkin että olen huvittunut ja naurahdan jollekin. Jotenkin minua vaan häiritsee jos hengitys jää mielestäni liian vajaaksi :D
Yritän räpytellä kumpaakin silmääni yhtä voimakkaasti :D Tämäkin ilmenee useimmiten nukkumaanmennessä (ja vielä ihmettelen, miksi uni ei aina tule!). Minusta tuntuu, että räpyttäessä toinen silmä menee enemmän kiinni kuin toinen ja alan "tasoittamaan" silmiäni, että räpäytän sitten voimakkaammin toisella silmällä ja sitten taas toisella. Näyttää varmaan erittäin huvittavalta!
Jotta en vaikuttaisi aivan liian oudolta, niin kerron näistä outouksistani tässä kohtaa vain kolme ja uskon, että varsinkin tässä viimeisessä asiassa en ole ainoa: en koskaan voi kaupassa ottaa ensimmäistä pakettia. Kaivan aina haluamani paketin jostain keskivaiheilta, viimeistäkään en koskaan halua valita. Olen joskus yrittänyt päästä tästä tavasta eroon ja väkisin ottanut ensimmäisen paketin... ja palasin kassalla vaihtamaan :D




2. En ole koskaan voittanut henkilökohtaista kultamitalia

Tämä asia kuuluu asioihin, jonka haluan kerran elämässäni kokea. Toivon mukaan vielä tulevaisuudessa tulen kisaamaan jossakin lajissa ja voittamaan!
Joukkuelajissa olen voittanut, mutta en yksilölajissa. Hopeaa ja pronssia olen saanut, mutta se voitto on jäänyt uupumaan ja se ärsyttää! Lasken tähän "tilastoon" mukaan myös ne ala-asteen hiihtokisat koska ihan sama mistä, haluan sen kultamitalin joskus :D Olen kisannut neljässä eri yksilölajissa.
Nykyään en enää harrasta mitään lajia niin että kisaisin (koska pää ei kestä kilpailutilanteita), mutta kenties vielä joskus!


3. Rakastan matkustelua

Tämä nyt tuskin on mikään vuosisadan paljastus, mutta kuitenkin fakta joka ei täällä ole käynyt ilmi. Olen käynyt kahdessatoista eri maassa ja näistä useammassa pariin kertaan. Tulevaisuudessa haluaisin matkailla enemmän Euroopan ulkopuolella.
Nyt opiskeluaikana matkusteleminen on ollut ymmärrettävästi tauolla. Toivottavasti pian pääsisin taas jonnekin :)



4. Olen vetänyt ryhmäliikuntatunteja

Tarkennuksena tähän, että en siis ole vetänyt tai vedä säännöllisesti mitään tunteja, mutta tarvittaessa pystyn jonkinmoisen tunnin ohjaamaan ja olen ohjannutkin. Tulevaisuudessa voi olla että tulen vetämään enemmän, tai sitten en. Ryhmäliikunta ei ole koskaan ollut minulle mikään ykkösjuttu. Ryhmäliikunnanohjaajana minulla on vielä paljon kehitettävää, mutta pikkuhiljaa! :)

En ole itse kuvassa! :D


5. Pelkään lintuja ja kissoja

Varsinkin lintuja. Olen varmasti välillä aika huvittava näky, kun yritän väistellä puluja henkeni uhalla :D Lokkeja en myöskään voi sietää, pahin painajaiseni on että lokki vie jäätelöni... monestakin syystä! :D
Kissapelon alkua en tiedä, mutta olen kuulemma jo pienenä juossut kissanpentuja pakoon. Pystyn kyllä olemaan samassa talossa kissan kanssa ja kilttejä kissoja jopa silittämään, mutta inhoan tuijottavia ja vaanivia kissoja, pelkään että ne hyppäävät niskaani hetkenä minä hyvänsä! :D
Koiria sen sijaan rakastan ja olen aina rakastanut! Nuorempana ilmoitinkin kaikille, että minä en mitään miestä halua, vaan kymmenen koiraa! :D



Haasteeseen kuului myös, että pitää haastaa viisi muuta bloggaajaa tähän samaan haasteeseen. Sen sijaan, että nimeäisin tietyt blogit, haastan jokaisen tämän tekstin lukevan bloggaajan kirjoittamaan itsestään viisi faktaa!

Kiitos paljon Lennulle haasteesta! :)
Onkin hyvä, että välillä tulee tehtyä tällaisia vähän erilaisia postauksia. Eli jos muita haasteita löytyy, niin tänne vaan !:D

Oliko uusia faktoja? Ja tuliko mikään kohta yllätyksenä? Pystyttekö samastumaan näihin? :)

Ps. Pari faktaa löytyy myös tuolta yläpalkin esittelysivulta, joten käykäähän lukemassa nekin :)

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

"Huomenna"

Moi!

Okei. Nyt minä kirjoitan tästä viikosta. Ei ole mennyt putkeen nimittäin! Olen vältellyt tätä tekstiä viimeiseen asti, koska eihän sitä koskaan ole mukavaa kirjoittaa jos menee huonommin!
Tällä viikolla nämä aiheet näköjään pyörivät tässä blogissa taas tämän ahmimisen/liikaa syömisen ympärillä. Siksi kirjoitankin tämän sunnuntaina, että ehkä ensi viikko voisi sitten alkaa puhtaalta pöydältä.


Jos luitte maanantain postauksen, niin muistatte ehkä kuinka hihkuin kun pystyin ahmimishimoistani huolimatta olemaan ahmimatta. Söin kuitenkin herkkuja ja olin siitä ihan hyvillä mielin. No, tuosta maanantaista kuitenkin lähti jonkunasteinen alamäki... Nimittäin olen sen jälkeen syönyt jokainen päivä herkkuja. Nyt siis kokonaisen viikon. Tai sunnuntainakin söin herkkuja, mutta silloin ei vielä ollut tarvetta ahmia ja se oli ihan sallittua herkuttelua.
Viime postauksessa juuri kerroin ahmimisen ja liikaa syömisen eroista ja sanoin, että tiedän oikeastaan aina kumpaa itse milloinkin "harrastan". No, nyt raja on kuitenkin hieman häilyvä ja sanoisinkin, että olen syönyt liikaa kaikkina muina päivinä, paitsi torstaina jolloin ahmin.
Maistoin sentään itselleni uutta jäätelöä, mikä oli yksi kesän tavoitteistani!
Kun tällainen huono putki iskee pitkästä aikaa, on olo vähän hämmentynyt. Miten sitä pitikään toimia? Ensimmäinen ajatus on se tuttu ja turvallinen: nyt sitten syön seuraavat päivät tosi vähän! Sorruinkin jo ostamaan yhden ateriankorvikesmoothien. Nyt tarkemmin asiaa ajateltuani, syön sen ehkä välipalana tai jonkun muun kanssa. Ihan turhaa olisi nyt alkaa nipistää ruuista ja sortua jälleen samoihin virheisiin kuin ennenkin. Se ei ole kuitenkaan mihinkään koskaan johtanut!

Nyt aion ensinnäkin kovasti yrittää, että en menisi puntarille. Paino on noussut, tietenkin. Ehkä nyt on parempi että antaa ensin turvotuksen laskea ja sitten, jos sittenkään astuu sinne vaa'alle. Sen jälkeen olen ajatellut yrittää ottaa taas salitreenit arkeen mukaan ja alkaa syömään säännöllisesti. Ikävää nimittäin myöntää, mutta olen korvannut herkuilla aterioita, mikä on ehkä pahinta mitä voi tehdä...

Tämän päivän aloitin leivällä ja kananmunalla

Jos jotain hyvää tästä viikosta pitää sanoa, niin olen saanut kilometrikesäkuuhun huiman määrän kilometrejä kasattua! Tekstin lopusta löytyy tämänhetkinen tulokseni eriteltynä päiville, joten muistakaahan kurkata se loppuun. Liikunta ei siis ole onneksi jäänyt, kiitos koiran hoitamisen. Aina on ollut pakko lähteä lenkille vaikka ei ehkä huvittaisikaan!

Okei miksi näin kävi? Miksi söin joka päivä herkkuja, vaikka tiesin että en saisi. Suurimmalta osin en tunnistanut ahmimisen piirteitä syömisestäni, joten nyt kyse oli eniten siitä kuuluisasta itsehillinnän puutteesta. En tiedä, söinkö johonkin tunteeseen. En ainakaan tunnista mitään tunnetta. 
Tämän viikon ajatus onkin ollut "huomenna palaan ruotuun". Siis joka päivä... Sunnuntaina sanoin tuon itselleni ensimmäisen kerran ja tänään toistelen tuota samaa jälleen. Huomenna.

Tämä on varmaan aika tuttu ajatus painonpudottajille. Kun kerran on sortunut, on helppoa pysyä siinä epäonnistumisen kierteessä ja hokea itselleen, että seuraavana päivänä aloittaa taas uudestaan. Huominen tuntuu olevan monelle laihduttajalle (myös itselleni) joku maaginen päivä, jolloin kaikki kääntyy hyväksi ja elämäntapamuutos jatkuu/alkaa ja sujuu kuin vettä vaan siitä eteenpäin. 
Harvemmin noin kuitenkaan käy, eikä tarvitsekaan.

Olen ainakin itse uskonut tuohon huomiseen koko ajan. Huomenna ihan varmasti palaan taas ruotuun! Sanoin niin sunnuntaina, maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina, lauantaina ja tänään sunnuntaina.
Jotenkin sitä kai oikeuttaa sen herkuttelun sillä. "Kyllä minä vielä tänään saan herkutella, kun kuitenkin olen huomenna taas jatkamassa oikealla polulla". Kuulostaako tutulta? 
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että useimmiten kun itselleni hoen tuota huomenna aloittamista, en kuitenkaan aloita seuraavana päivänä, kuten tällä viikolla on saatu huomata. Se on vain yksi tekosyy muiden joukossa.
Nytkin ajattelen, että menen vielä tänään kauppaan ja huomenna en sitten enää herkuttele! Mutta miksi pitää aina odottaa huomiseen? Miksei voi aloittaa juuri nyt. Ottaa itseään niskasta kiinni ja todeta, että se huomenna aloittaminen on pelkkä tekosyy!
Vaikka nytkin sanon huomenna lopettavani herkuttelun, niin sanoinhan niin myös viikko sitten. Tätä kierrettä voi jatkaa ikuisuuden ja valehdella itselleen. 
Painonhallinnan tai laihduttamisen ei tarvitse tarkoittaa kuitenkaan kokonaan luopumista. Kyllähän niitä herkkuja saa syödä, kunhan vaan ei joka päivä. 

Tällä viikolla olen taas kerran huomannut, miten väsyneeksi, ärtyisäksi, turvonneeksi ja laiskaksi tämä herkuttelu on minut taas saanut! En vaan käsitä mikä siinä sokerissa niin koukuttaa!!

Tulipas ehkä sekavin teksti koskaan! :D
Mutta nyt olen taas vuodattanut sydämeni teille tänne ja toivon mukaan voin NYT (ei huomenna) jatkaa parempaa rataa. Ja kyllä, mieli tekee ihan hirveästi mennä sinne kauppaan ja ostaa VIELÄ TÄNÄÄN herkkuja! Katsotaan miten käy, yritän parhaani!

Ja nyt loppuun vielä kilometrikesäkuun tähän asti kerätyt kilometrit! Alkuun ajattelin, että 400km on lähes mahdoton tavoite... Nyt olen todennut, että ei se välttämättä olekaan sitä. Olenhan nyt jo aikataulusta edellä. Yllättävän paljon kertyy kilometrejä kuin huomaamatta, kun kulkee joka paikkaan pyörällä. 
Olen pyöristänyt kilometrit. Osan olen mitannut Sportstracker - sovelluksella ja osan arvioinut aikaisemmin mitatun perusteella. Olen liikkunut pyöräillen ja koiran kanssa kävellen. 
Tästä lähtien noita kilometrejä ei kerrykään niin paljoa, kun koiraa ei enää tarvitse ulkoiluttaa. Hyvä siis, että tällä viikolla keräsin "ylimääräisiä" kilometrejä!
Sain Sportstrackerin viikon tavoitteen täyteen jo maanantaina!:D

Torstai 1.6. 15,5km
Perjantai 2.6. 13km
Lauantai 3.6. 11km
Sunnuntai 4.6. 13km
Maanantai 5.6. 17km
Tiistai 6.6. 27km
Keskiviikko 7.6. 25km
Torstai 8.6.  10km
Perjantai 9.6. 27km
Lauantai 10.6. 13km

Yhteensä: 171,5km

Huh, olen yllättynyt! Nyt tahti kuitenkin vähenee, koska en enää hoida koiraa jolloin päivän aikana ei tule käveltyä noin paljoa. Myös työmatka pienenee, kun palaan taas kotiin. Olisipa kiva tietää, paljonko energiaa on kuluttanut näillä kilometreillä! 

Yhden lenkin tilastot
Olipas mukavaa lopettaa tämä postaus kuitenkin jonkun hyvän uutisen merkeissä! Nyt oikein mukavaa sunnuntaita kaikille! 

Seuraavassa postauksessa kuulettekin minusta muutaman faktan, kun toteutan Lennun minulle asettaman haasteen!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Ahmiminen vs. liikaa syöminen

Moikka!

Tämä postaus minun on ollut tarkoitus kirjoittaa jo varmaan yli vuoden verran. Nyt kun asia on taas mielen päällä ja ajankohtainen itselleni, on vihdoin aika kirjoittaa aiheesta.

Olen usein teksteissäni viitannut siihen, että olen voinut syödä liikaa, mutta en ahminut. Minulle ahmiminen ja liikaa syöminen ovat täysin eri asioita. Siitä lähtien, kun olen tajunnut että minulla on syömisen kanssa ongelmia, olen aina tiennyt ahminko vai syönkö liikaa. Ahmiminen ja liikaa syöminen ovat varmasti monelle sama asia, mutta näin ahmimishäiriöstä kärsineenä pidän näitä kahta asiaa toisistaan suuresti eroavina.
Huom! Kirjoitan tämän tekstin kokonaan omista kokemuksistani ja mikä juuri minulle on ahmimista/liikaa syömistä. En voi puhua muiden puolesta, vaikka kenties moni voi samaistua. Jollekin muulle nämä kaksi termiä voivat olla sama asia, tai tarkoittaa eri asioita kuin minulle. Ottakaa tämä huomioon kun tekstiä luette :) En yritä väittää, että tämä on ainoa oikea totuus.

Blogin arkistoista löytynyt, muistaakseni we<3it - sivustolta alun perin


Liikaa syöminen

Liikaa syöminen alkaa useimmiten nälästä, tylsyydestä, surusta, jostakin tunteesta. Usein liikaa syöminen onkin tunnesyömistä. Jotakin tekee todella paljon mieli ja sitä täytyy mennä saada, tai ajatus ei jätä rauhaan. Ennen syömistä omatunto saattaa soimata jo valmiiksi ja itselleen voi yrittää perustella, miksi ei kannattaisi syödä. Ennen liikaa syömistä jo tajuaa, että ei ehkä kannattaisi. Järki on kuitenkin tavallaan koko ajan matkassa, vaikka sitä ei kuuntelisikaan.
Kaupassa kaikkea tekee mieli ja tulee ostettua vähän sitä ja tätä ja tottakai kaikki on pakko syödä. Herkut maistuvat todella hyvältä ja niihin jää koukkuun. Itseään ei kuitenkaan välttämättä syö aivan ähkyyn, vaan pahan olon tullessa viimeistään lopettaa, vaikka ruokaa olisikin vielä jäljellä. Loput voi syödä vasta myöhemmin.
Liikaa syömisessä iskee herkästi katumus jo silloin, kun herkkuja syö ja saattaa todeta, ettei syöminen ollutkaan sen arvoista.


Ahmiminen:

Näiden kahden termin ero on helpompi hahmottaa, kun puhutaan ahmimisesta, koska sillä on ainakin omalla kohdallani paljon selkeämmät rajat.
Ahmimista on aina vaikea kuvailla silloin, kun se ei ole päällä, mutta yritetään kuitenkin.

Ahmimiseen liittyy voimakas tunne siitä, että on ikään kuin pakko syödä. Tuntuu, että oma tekeminen on hallitsematonta, että sitä ohjailee joku tai jokin muu kuin itse. Ahmimisen hetkellä ruoka on kaikki kaikessa. Ei tee mieli nähdä ketään, tärkeintä on vain saada olla siinä omassa kuplassa ja syödä. Tästä syystä olenkin perunut tapaamisiani, tai siirtänyt niitä myöhemmälle, tai lähtenyt aikaisemmin - koska ruoka valtaa kaikki ajatukset.
Olen saattanut istua kahvilla kaverini kanssa ja mielessäni on pyörinyt vain se, mitä syön seuraavaksi ja miten saan hankittua nämä herkut kaverini tietämättä. Voisi sanoa, että ahmimisessa ruoka on pakkomielle. Sitä on vaan pakko saada.
Itselläni ahmimiseen liittyy myös se, että syön niin paljon kuin vaan ikinä kykenen. Aloitan usein aamusta ja syön jo aamupalalla niin paljon kuin napa vetää. Se tunne, kun vatsa on täysi on sillä hetkellä todella ärsyttävä, koska tahtoisin vain syödä lisää. Odottelen hetken aikaa ja syön sitten lisää, niin että vatsa on koko ajan niin täysi, ettei sinne mahdu mitään.
Kaikki täytyy myös syödä hirveällä kiireellä, jotta voi mahdollisimman pian siirtyä toiseen ruokalajiin. Monesti on niin, ettei syömäänsä edes kunnolla maista, se on vaan saatava kurkusta alas. Itse olen makean ystävä enkä yleensä syö suolaisia herkkuja, kuten sipsejä, mutta ahmiessa syön välillä niitäkin. Kun makeaa on syönyt tarpeeksi, ei sitä vaan enää mene alas. Siinä vaiheessa täytyy siirtyä suolaiseeen, koska kuitenkin on pakko syödä.
Ahmimisten aikana käyn usein monta kertaa päivässä kaupassa. En myöskään voi kävellä/ajaa kotiin aloittamatta syömistä, vaan kaikki on saatava heti. Mitään ei tee mieli koska vatsa on täysi, mutta silti täytyy ostaa lisää. Pahimmillaan minulla on ollut kuukauden verran putkeen joka päivä tällainen päivä. Yleisin kesto ahminnalle on kuitenkin yhdestä päivästä kahteen viikkoon.
Kuulostaa tässä kirjoitettunakin aika hullun hommalta. Sitä se kai onkin, mutta ahmimishäiriö on syömishäiriö siinä missä muutkin ja aiheuttaa pakkomielteistä käytöstä, jota ei järjellä voi perustella.
Ahmimisen jälkeen seuraa myös hyvin voimakas katumus ja itseinho. Kun syöminen lakkaa, kaikki negatiiviset tunteet puskevat päälle, jotka on voinut syömisen ajaksi hukuttaa. Tästä syystä itselläni ahmimista seuraakin syömisen liiallinen rajoittaminen, mikä taas pidemmän päälle johtaa jälleen ahmimiseen. Niin ja ahmiminen tapahtuu aina yksin ollessa.


Tiivistettynä:

- Ahmiminen on pakonomaista, hallitsematonta ja kontrolloimatonta syömistä. Liikaa syömisessäkin voi tuntua, että itseään ei hillitse ja syö vaikka ei pitäisi/haluaisi. Se on kuitenkin jossain määrin hallittavissa ja syöminen loppuu viimeistään pahaan oloon tai ruuan loppumiseen. Ahminnassa syöminen jatkuu niin kauan, että enää ei vaan kykene syömään lisää. 

- Ahmimisessa ruoan ei tarvitse maistua hyvältä tai ruokaa ei tarvitse tehdä mieli, mitä tahansa voi ahmia. Liikaa syömisessä syödään yleensä ruokia, jotka maistuvat hyvältä ja joita tekee mieli.

- Ahmiminen saattaa jatkua useita päiviä, jopa viikkoja. Myös liikaa syöminen voi pitkittyä, mutta pienemmillä ruokamäärillä.

- Liikaa syömisen voi pysäyttää, jos omaa hyvän itsehillinnän. Kun tarve ahmimiseen tulee, sen pysäyttäminen tuntuu mahdottomalta (vaikka ei sitä välttämättä oikeasti ole) ja olo tuntuu voimattomalta syömishimoja vastaan.

- Kaikki syövät joskus liikaa ja se on täysin harmitonta. Ahmimisesta puhutaan usein vasta sitten, kun se on jatkunut säännöllisesti ja vähintään kaksi kertaa viikossa useamman kuukauden ajan. 

Korostan vielä loppuun, että puhun ainoastaan omasta kokemuksestani, enkä väitä että tässä on ainoa oikea totuus. En ole lääkäri enkä asiantuntija ja näistä asioista voi varmaan olla montaa mieltä, niin kuin kaikesta. 
Ajattelin selventää näiden kahden eron omalta kohdaltani, koska usein tulee puhuttua juuri jommasta kummasta, sen enempää avaamatta niiden eroa. 
Toivottavasti tästä tekstistä oli apua. Kysykää, jos kysyttävää herää ja kertokaa kommentteihin, jos olette samaa/eri mieltä kertomistani asioista :)


maanantai 5. kesäkuuta 2017

Enpäs ahminutkaan!

Moi!

Eilen kävin niin lähellä kunnon repsahdusta! Pitkästä aikaa oli sellainen olo, että kadotan hallinnan hetkenä minä hyvänsä. Pahimmalla hetkellä tulinkin tänne kirjoittamaan tuntemuksiani, jotta saisin hetkeksi jotain muuta tekemistä kuin ruuan ajattelua. Välillä kirjoittelen tänne kuin päiväkirjaan, enkä välttämättä julkaise postausta. Ajattelin kyllä jo julkaista postauksen eilen, koska tiedän miten ihania ja tukevia te olette. Silti lopulta teksti tuntui sillä hetkellä liian henkilökohtaiselta. Nyt, seuraavana päivänä kun myrsky on niin sanotusti laantunut, voin liittää eilisen kirjoituksen tähän.

"Hei,

Pitkästä aikaa kuulen sen tutun äänen päässäni, joka käskee syödä.
Toisaalta tämä ei tule yllätyksenä, koska paljon on ahmimiseen ajavia tekijöitä: asun viikon yksin, joudun/saan liikkua paljon, jatkuvasti on nälkä ja minulla olisi paljon kivoja sarjoja kesken joihin voisin uppoutua. Niin ja tavallaan en nyt pysty hirveästi keksimään ylimääräistä tekemistä, koska olen koiravahtina enkä tahtoisi että toinen joutuu olemaan koko ajan yksin.

Viimeisestä kunnon ahmimisesta on onneksi paljon aikaa, olisikohan se ollut joskus helmikuun tienoilla? En kyllä muista! Väliin on kuitenkin toki mahtunut kaikenlaisia muita herkutteluita ja liikaa syömisiä.

Tänään olen koko päivän kamppaillut itseni kanssa. Tiedän, että jos teen sen päätöksen mennä kauppaan, siitä ei välttämättä ole hetkeen paluuta. Toisaalta taas tiedän, että jos en mene kauppaan niin tämä ahdistava olo ja jatkuva herkkujen ajattelu jatkuu vaan. Voi jatkua monta päivääkin.

Tässä on yksi suurimmista syistä itselläni, miksi ahmin vaikka en tahtoisi. Jokainen joskus ahmimisesta kärsinyt tietää tämän tunteen: ne herkut täyttää kaikki ajatukset. Ihan jatkuvasti mietit vaan sitä, mitä tekisi mieli ja se ei lähde pois! Sitä ei voi järjellä poistaa, että teen nyt jotain muuta tai syön omenan. Se on erilaista kuin "normaali" herkkuhimo. Koko ajan on sellainen ahdistava tunne, että olisi pakko syödä jos haluaa tästä ahdistavasta tunteesta eroon. Ja se ahdistus johtuu siitä, että on pakko. Outoa, niinpä. Kerrankin tunnistan tämän tunteen ja pystyn kuvailemaan sitä edes jotenkin silloin kun se on päällä, eikä vain jälkikäteen.
Tiedän toki myös sen, että mikä tahansa herkkuhimo voi tuntua ylitsepääsemättömältä, enkä nyt tarkoita vähätellä sitäkään.

Sekä tätä kirjoittaessa, että varmaan lukiessa tulee sellainen olo, että kun kerran tiedostan tämän näin hyvin ja tajuan että vanhat tavat vain huutelee, niin miksi sitten kuitenkin edelleen mietin sinne kauppaan lähtöä.
Vaikka pitkä hyvä putki takana onkin, koen edelleen olevani aika voimaton tämän tunteen iskiessä. Yksinkertaisesti helpointa olisi vaan syödä. Ei tarvitsisi enää miettiä ja taistella vastaan.
Oma ajatukseni olisi, että menisin kauppaan ja ostaisin "vain vähän". Paitsi että se ei ole oma ajatukseni ollenkaan. Se on yksi " ansa". Ei siitä vähän ostamisesta tulisi yhtään mitään, se on niin monta kertaa nähty.
Ajattelin että tämä kirjoittaminen ehkä auttaisi ja veisi tunteen pois. Mutta ei se kyllä vienyt. En tiedä vielä sorrunko vai en, se selvinnee myöhemmin tänään.
Helpoin ratkaisu ei tässä tapauksessa todellakaan ole se paras, mutta silti se houkuttaa.
Ehkä en vaan sittenkään ole niin "kuivilla" kuin olin luullut."

Olin tosiaan aivan varma, että nyt alkaa taas huono putki. Jotenkin ihmeen kaupalla kuitenkin onnistuin välttämään ahmimisen ja se tuntuu aivan uskomattoman hyvältä! Söin kyllä herkkuja ja syön parhaillaankin, mutta homma on kuitenkin ihan hallinnassa! Joku voisi ajatella, että olen jotenkin epäonnistunut kun kuitenkin nyt kahtena päivänä tässä herkuttelen. Minulle tämä on kuitenkin niin iso voitto! Tänä keväänä olen useasti miettinyt, että mitä sitten kun tulee tällainen ahmimisolo seuraavan kerran. Olenko silloin taas vietävissä niin kuin ennenkin, eikä mitään edistystä olekaan tapahtunut. Eilen sain kuitenkin varmistuksen siitä, että olen oikeasti ottanut ison harppauksen eteenpäin. Jokainen ahmimatta jäänyt kerta on hieno juttu! Tavallaan kai sama riski on edelleen olemassa, varmaan on koko viikon. Koskaan ei voi etukäteen tietää mitä tapahtuu, mutta nyt on ainakin ihan hyvä olo :)

Mukavaa viikon alkua!

torstai 1. kesäkuuta 2017

Toistotoukokuu ja kilometrikesäkuu

Moro!

Huh, tänään on kyllä juostu tukka putkella paikasta toiseen.
Jälleen kerran kuukauden vaihtuminen pääsi yllättämään, miten se on jo kesäkuu!?
On siis aika lyödä Toistotoukokuun tulokset tiskiin ja käynnistää uusi haaste!

Kesäkuussa lasketaan kilometrejä! Tarkoituksena on siis juosta/pyöräillä/kävellä kesäkuun aikana yhteensä 400 kilometriä! Itselläni on ollut niin pitkään tarkoituksena aloittaa kunnolla lenkkeily, niin tämä tulee hyvään saumaan! Lisäksi liikun pyörällä paikasta toiseen ja kerään samalla kuin itsestään kilometrejä :) Tänään sain pyöräiltyä 15,5km.
Toivottavasti mahdollisimman moni lähtee haasteeseen rohkeasti mukaan! Toivotaan että säät sallivat, niin on kivempi lenkkeillä ja pyöräillä!

kuva: HeiLauta elämää - blogista Laura


Sitten vielä pikaisesti Toistotoukokuun yhteenveto...
Toistotoukokuu meinasi jäädä osaltani vajaaksi, koska jäin alkuperäisestä tavoitteestani vähän jälkeen. Sain kuitenkin onneksi viimeisellä viikolla kirittyä ja tulihan ne 100 toistoa sieltä lopulta!

Tässä vielä toistotoukokuun haasteen taulukko: