sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Suurta edistystä eri osa-alueilla!

Hellurei!

Niin se vaan viikonloppu taas hurahti ohi ja arki alkaa taas. Oma viikonloppuni meni sukuloidessa ja oli kyllä aivan ihana nähdä lähisukulaisia pitkästä aikaa ajan kanssa!

Koko reissun ajan huomasin, että jotakin on eri tavalla kuin ennen. Niin paljon kun tykkäänkin sukulaisia nähdä ja heidän luonaan vierailla, on mieltä kuitenkin aina painanut pieni ahdistus. Ahdistus tulee siitä, että en ole pystynyt kontrolloimaan syömistäni. Syön sitä mitä tarjotaan ja kahvipöydässä kieltäytyminen herättää liikaa kysymyksiä. Vaikka kyseessä olisi ihan tavallinen kotiruoka, olen ahdistunut siitäkin. Milloin juustosta, milloin ruokakermasta, milloin ihan vaan maidosta ruokajuomana.
Olen jopa huomannut, että olen viime vuosina vähentänyt vierailuja huomattavasti vain ja ainoastaan sen takia, että olen ahdistunut ruuasta!
Uskon, että monet teistä voi tähän samaistua. Silti se kuulostaa aika hassulta, että ahdistuksen välttämiseksi sitä vaan aina pitäisi kai istua kotona, jossa voi syödä mitä haluaa. Silti varmaan menisi aivan metsään, koska ennen pitkään sitä ahmisi aikansa kuluksi!

Jäätelö+vadelmahillo

Aikaisemmin juurikin tällä samalla reissulla käydessäni olen alkanut ahmimaan salaa jo kyläpaikassa. Kai se on jotenkin ollut "lääke" siihen ahdistukseen. Ja se ahmiminen on jatkunut myös vierailun jälkeen lohtuna ja rangaistuksena siihen, että ahmin kyläpaikassa.

Tällä kertaa kaikki oli toisin, mistä jälleen huomasin miten paljon olen edistynyt! Söin normaalisti, ilman ahdistusta. Söin jälkiruokaa ja pullan kahvin kanssa. Tajusin, että aikaisemmat ajatukseni ja ahdistukseni ovat olleet täysin aiheettomia. Ei se kylässä käyminen (ainakaan tässä kyseisessä paikassa) minua lihota! Itse olen aina sillä syömisellä aiheuttanut kaiken painonnousun.

Kävin viikonlopun aikana myös kävelyllä ja kuntosalilla pariinkin otteeseen. Vieraassa kaupungissa oleminen ei poista liikkumisen mahdollisuutta. Oli aivan ihana huomata, miten pystyin nauttimaan sukulaisteni seurasta aivan eri tavalla kuin ennen! Ei tarvinnut koko aikaa laskea kaloreita, tai miettiä kuinka voi huomaamattomasti kuluttaa kaiken pois. Kaiken kaikkiaan reissusta jäi niin positiivinen ja hyvä fiilis! On huippua nähdä konkreettisesti oma edistyminen!

Eikä siinä vielä kaikki. Asetin myös pienen haasteen itselleni. Eilen kävin karkkikaupassa ja voi hyvänen aika! Suurena Milka-suklaan ystävänä sieltä löytyi sellaisia suklaita, joihin en koskaa ennen ollut törmännyt ja jotka näyttivät niiiin houkuttelevilta! Pakkohan niitä oli ostaa, koska vastaavanlaista karkkikauppaa ei ole lähelläkään kotikaupunkiani.
Ja tässä on se haaste: karkkivarastot täynnä. En minä aikaisemmin ole uskaltanut ostaa mitään varastoon! Kaikki on ollut aina pakko syödä heti, vaikka kuinka olen ajatellut säästäväni myöhemmäksi tai syöväni vain vähän. Se ei vain ole minun aivoilleni sopinut. Enkä ole pystynyt niistä herkuista edes nauttimaan, koska ainoa ajatus on ollut "pakko syödä ne pois"!
Minusta on aivan ihanaa, että nyt uskallan luottaa itseeni sen verran että voin ostaa ikään kuin varastoon herkkuja. Tiedän että suurin haaste on silloin, kun paketteja alkaa avaamaan. Silloin on suuri vaara syödä kaikki kerrallaan! Teen kuitenkin parhaani ja syön kohtuudella ja nautiskellen.



Ostin karkkia myös bussimatkalle, jolla olen siis parhaillaan. Taas on viikko vierähtänyt syömättä herkkuja (okei okei, siellä vieraissa tuli vähän syötyä) ja tänään on herkkupäivä! Tosin hyvin pieni sellainen juuri tuosta vierailusta johtuen. Ensi viikolla varmaan kuumottelee nuo suklaat kaapissa, katsotaan miten käy!
Mutta pointtini tässä tekstissä on kai juuri mämä edistysaskeleet, joita olen ottanut! Ja lisäksi se, että pystyn tosiaan jossakin määrin luottamaan itseeni. Voi hyvin olla, että ahmimisääni alkaa puhumaan, mutta nykyään pystyn aika hyvin vastustamaan sitä. Liikaa syön usein, mutta ahmin hyvin harvoin!

Ja vielä jatkuu! Eilen tein 20 miesten punnerrusta putkeen! Voimat on siis kasvaneet. Olisi voinut mennä vielä muutama lisää, mutta olkapään takia en uskalla runtata ihan loppuun asti. Sen lisäksi pitkästä aikaa kokeilin kunnolla leuanvetoa, ilman kuminauhaa tai liian matalaa tankoa. Sain neljä leukaa, jos sain aina hengittää aloitusasennossa ja kaksi jos tein ihan putkeen, jeejee! Leuanvedossa tavoitteenani oli pitkään saada kymmenen leukaa kuminauhan avulla. Nykyään menee tuoreilla voimilla 10-12! Seuraava tavoite onkin saada viisi leukaa ilman hengitystaukoa. Jälleen kerran olen aivan innoissani!

Toivottavasti teidän viikonloppunne on ollut yhtä mukava kuin minun! Ja olisi mielenkiintoista tietää, pystyttekö te säilyttämään herkkuja kaapissa syömättä niitä?:)

Ps. Olkaahan kuulolla huomenna, tulossa on aika hauska ja mielenkiintoinen postaus!;) En pystynyt sitä bussissa kirjoittaa, mutta eiköhän se huomenna ole valmis!

Pps. Jos kuvat tai teksti on väärässä paikassa, johtuu puhelimella julkaisemisesta :)

Ppps. (:D) Pahoittelen otsikon kirjoitusvirhettä! Korjasin sen kyllä, mutta joissakin blogipalveluissa se ei ehkä näy... Laitetaan tämäkin virhe puhelimella julkaisemisen piikkiin! :D

2 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! Todella hienoja edistysaskeleita monellakin osa-alueetta :) Tuo kylässä tai sukulaisilla syömiseen liittyvä ahdistus on todella tuttua itsellenikin. Olen saattanut stressata näitä syömistilanteita jo kauan etukäteen ja ahdistunut vain pelkästä ajattelusta. Enää tämä ahdistus ei ole itsellänikään niin suurta kuin joskus aikaisemmin, mutta täytyy myöntää, että syön kuitenkin edelleen mieluiten yksin kotona. Hienointa kuitenkin kuulla, miten hyvin osasit suhtautua tilanteeseen :)

    Samoin upea edistys myös suklaan ostamisen ja säästämisen kanssa! Tuo varastoon ostamisen vaikeus on tuttua myös itselleni. Käytännössä kykyni tähän herkkujen varastointi on vähän vaihtelevaa. Joskus siis pystyn säilyttämään herkkuja varastossa, mutta toisinaan taas jos ostan suuremman määrän kerralla ja ajattelen säästäväni, niin saatan kuitenkin syödä kaikki kerralla. Aloittamisen jälkeen se lopettaminen on yleensä vaikeinta.

    Mahtavaa kuulla myös edistymisestä liikunnan osalta. Todella hienoja saavutuksia, joista kannattaakin olla iloinen :)

    Kaiken kaikkiaan siis ihanan innostava kirjoitus! Onnea vielä kaikista edistysaskeleista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Anne!<3
      Todella mukava kuulla, että sinullakin ahdistus on hellittänyt siitä, mitä se on aikaisemmin ollut! Kyllä minuakin edelleen usein ahdistaa vastaavat tilanteet, mutta nyt ehkä osasin asennoitua niin, että en ottanut turhaa stressiä :)
      Noh, tämä herkkujen varastointi ei nyt lopulta mennyt ihan niin kuin piti :D Mutta näitä sattuu ja tästä mennään eteenpäin. Taisin vähän innostua ja yliarvioida oman itsehillintäni.
      Kiitos jälleen ihanasta kommentista!:) Toivottavasti sielläkin menee hyvin!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)