keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Mikä blogin kirjoittamisessa pelottaa?

Hei!

Kirjoitan tänään vähän erilaisesta näkökulmasta kuin yleensä.
Olen kirjoittanut blogia nyt pari vuotta. Alkuun kirjoitin kirjaimellisesti vain itselleni. En tajunnut blogin pitämisestä mitään ja olin ikionnellinen, jos yksi ihminen luki tekstini :D
Edelleenkin kirjoitan pääasiassa vain itselleni, mutta minusta on kiva tietää, että te olette siellä ruudun toisella puolella. Se motivoi kirjoittamaan ja saan teiltä paljon ihanaa palautetta ja tsemppiä <3

Niin ihanaa kuin blogin kirjoittaminen minusta onkin, ei se ole pelkästään positiivista aina. Kirjoitan välillä aika arkaluontoisistakin asioista ja niinpä välillä bloggaaminen jopa hieman pelottaa. Pelko on tietenkin vahva sana, ehkä liian vahva tähän yhteyteen, mutta silti paras sana jonka nyt keksin. Nyt ajattelin avata hieman blogin kirjoittamiseen liittyviä ei-niin-positiivisia ajatuksia.
Bloginihan on edelleen aika pieni verrattuna moniin blogeihin ja siksi tämä saattaa kuulostaa hieman hassultakin. Kerron silti :D

kuva: pexels.com


Eniten pelottaa se, että joku tuttuni lukee tätä blogia ja tunnistaa minut. Kirjoitan anonyymisti juuri siitä syystä, ettei kukaan tuntisi minua ja voin helpommin avautua ja kertoa rehellisesti ajatuksistani ja tunteistani. Anonyymiydestä huolimatta väkisinkin sitä kuitenkin paljastaa omasta elämästään juttuja ja varmaan joku Sherlock siellä keksisi helpostikin kuka olen. Hyvin harva tutuistani tietää esimerkiksi syömishäiriöstäni ja olisi hyvin kiusallinen ajatus, että joku tunnistaisi minut täältä ja kertoisi eteenpäin asioistani, joita olen hyvinkin avoimesti täällä kertonut. Kukaan tuttuni ei lue tätä blogia (paitsi te, joihin olen tämän blogin kautta tutustunut<3) ja olen hyvin tarkka siitä, että asia pysyy näin. Vain kaksi ihmistä tietää tästä ollenkaan ja he ovat luvanneet olla lukematta tätä blogia ja luotan heihin.
Muuten anonyymisti kirjoittaminen on melko helppoa, mutta se rajoittaa aika paljon kuvien ottamista. Haluaisin kuvata muutakin elämää, kuin ruokapaketteja ja -annoksia. Ne ovat kuitenkin "turvallinen" kuvauskohde, koska niistä ei paljastu liikaa. Hah, alkaa kuulostaa kuin täällä olisi jotain hirveän salaisia tietoja joita yritän suojella :D
Välillä mietin tämän blogin jatkoa siitä näkökulmasta, haluanko joskus kirjoittaa omalla nimelläni. Se on hyvinkin mahdollista, mutta silloin se tapahtuisi kokonaan eri blogissa. Aika näyttää mitä tapahtuu :)
Samaan kategoriaan menee myös pelko siitä, että kerron liikaa. Välillä on sellainen olo, että avaan ehkä tiettyjä asioita vähän liikaakin. En kuitenkaan haluaisi jättää mitään poiskaan vaan tällaisten turhien liika-ajatteluiden takia.

Välillä pelottaa myös negatiiviset kommentit. Koko ajan tiedostan, että sosiaalisessa mediassa altistaa itsensä arvostelulle ja välillä voi saada aika paljonkin kuraa niskaan. Olen onneksi tähän asti säästynyt ikäviltä kommenteilta, mutta tiedostan kuitenkin riskin. Olen kuitenkin persoonana aika herkkä arvostelulle ja otan sen helposti henkilökohtaisesti. Toki rakentavaa palautetta otan mielelläni vastaan. Tässä asiassa varsinkin olen tyytyväinen siihen, että tämä on edelleen vain pieni blogi, jota kirjoitan harrastuksekseni.

Yksi peloistani on se, että näytän huonoa esimerkkiä. Uskon ja tiedän, että osa lukijoistani on löytänyt tähän blogiin syömishäiriö - aiheen kautta. Haluaisin olla pelkästään positiivinen esimerkki ja auttaa muita samoista ongelmista kärsiviä. Silti tiedän myös sen, että en ole vielä itsekään ihan "kuivilla" ja sen vuoksi välillä pelkään, että joku ottaa minusta mallia. Tietyt asiat teen nykyään hyvin, mutta edelleen on paljon juttuja, joissa toivon ettei kukaan ottaisi minusta mallia, tai ajattelisi että se on ihan ok. Tulevaisuudessa pystyn varmasti olemaan parempi esimerkki, mutta en ihan vielä.

Varsinkin alkuun minua mietitytti kaikki tekijänoikeudelliset jutut. En oikein tiennyt, millaisia kuvia saa blogiin laittaa ja kuinka niihin viitataan. Nyt olen alkanut käyttää kuvapankkeja, joista saa ottaa kuvia vapaaseen käyttöön ja ongelma on poistunut.
Olen aina ollut myös hyvin tarkka siitä, että ilmoitan teksissä, jos jokin idea tai aihe ei ole minun omani ja pyrin aina linkkaamaan alkuperäiseen tekijään. Aika huvittavaa minusta, että silloin kun minulla ei ollut lainkaan lukijoita, olin ihan hermoheikko näistä asioista :D

Siinäpä nyt olivat ne suurimmat jutut, jotka mietityttävät. Kuten huomaatte, niin aika turhia pelkojahan nämä ovat. Kuitenkin tämä on vain harrastus, eikä sen pitäisi aiheuttaa minkäänlaisia pelkoja. En tietenkään mieti näitä jatkuvasti, mutta nämä on niitä juttuja, joita olen tämän kahden vuoden aikana silloin tällöin pohtinut. Ei siis mitään vakavaa, mutta ajattelin että teillekin voisi olla ihan mielenkiintoista kuulla näitä :)

Onko teillä "kanssabloggaajilla" samanlaisia ajatuksia koskaan, vai olenko se vain minä? :D



6 kommenttia:

  1. Huomasin nyt vasta tämän kirjoituksen. Ymmärrän täysin ajatuksesi tästä aiheesta, varsinkin "kerron liikaa", "negatiiviset kommentit" ja "tekijänoikeudelliset jutut" tuntuivat hyvin samalta- kuin olisit lukenut ajatukseni <3
    Mietin omalla kohdallani juuri sitä että anonyyminä olisi paljon helpompi kirjoittaa ja pystyisi avautumaan paljon enemmän. Toisaalta tällä hetkellä voin jakaa kuvia suhteellisen vapaasti... Vaikea juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa tietää, että en ole yksin näiden ajatusten kanssa <3
      Anonyyminä kirjoittamisessa on toki puolensa, mutta on hienoa että uskaltaa kirjoittaa omalla nimellä, niin kuin sinä. Se kuitenkin tuo paljon lähemmäksi kirjoittajaa! :) Kiitos kommentista!<3

      Poista
  2. En kirjoita itse blogia, mutta ymmärrän hyvin pelkosi ja voin hyvin samastua niihin. Hienoa kuitenkin että kirjoitat! Kiinnostavaa asiaa ja osaat kirjoittaa hyvin ja sopivan avoimesti vaikeistakin asioist (kuten syömishäiriöstä). Arvostan sitä kovasti, ja samalla ymmärrän hyvin halusi pysyä anonyyminä. Kiitos siis blogistasi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!<3 Arvostan todella sanojasi ja tällaiset kommentit motivoivat ja kannustavat kirjoittamaan niin paljon!:)
      Vastasinkin juuri sinulle hieman pidemmin tuonne personal trainer - tekstiin.:)
      Kiitos että kommentoit ja jäit lukemaan ja toivottelen vielä täälläkin hyvää kevään jatkoa!<3

      Poista
  3. Totta! Kirjoitin itse pari vuotta samasta aiheesta blogia ja pelkäsin aina, että joku tuttu tai sukulainen tunnistaa minut kirjoituksistani. Miksiköhän se pelotti niin paljon? Luultavasti häpesin ahmimista niin paljon kun en siitä "oikeassa" elämässä kenellekkään pystynyt avautumaan.
    Blogin kautta sain ihania virtuaalituttuja ja asioiden jakaminen auttoi todella paljon. Kun lopetin blogini lopetin jostain syystä myös muiden blogituttujen blogien seuraamisen ja usein kaiholla muistelen noita mahtavia tyyppejä.
    T. Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Taina!
      Tuo on kyllä hyvä kysymys, että miksi sitä tunnistetuksi tulemista pelkää niin kovasti. Kuvasit kyllä kommentissasi hyvin syyn, jonka uskon olevan myös oman pelkoni taustalla. Monelle voisi tulla todella isona yllätyksenä syömisongelmani ja pidän mieluummin koko aiheen piilossa ja käsittelen sitä täällä blogissa.
      Minäkin olen saanut tätä kautta ihania ystäviä ja tuttuja! :)
      Toivottavasti sinulla menee nyt syömisten kanssa paremmin! Harmi, että et enää kirjoita blogia, olisi mukavaa lueskella sitä :)
      Kiitos kommentista, on aina lohduttavaa kuulla että joku samaistuu tekstiin! Mukavaa kesää!:)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)