keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 2


Moikka!

Alkuvuodesta julkaisin postauksen, jossa jaoin julkaisematta jääneitä, eli luonnoksiin tallennettuja tekstejä.
Tekstien julkaisematta jättämiseen on monia eri syitä. Yleisin on varmasti se, että olen tullut syystä tai toisesta katumapäälle kyseisen tekstin julkaisemisesta. Joskus myös aloitan kirjoittaa suurella inspiraatiolla, mutta sitten ajatus katkeaa ja postaus jää luonnoksiin ikiajoiksi.

Niin, noita luonnoksia on siis kertynyt aika monta. Nyt raotetaan tuota arkiston ovea jälleen, koska tykkäsitte edellisestä osasta. Otan jälleen vain vanhimmasta lähtien järjestyksessä noita luonnoksia ja kopioin ne tänne suoraan kirjoitusvirheineen kaikkineen.
Tässä niitä tulee...

pexels.com

14.2.2015
"Aika palata ruotuun

Huhhuh, viime päivät ovat olleet todella kiireisiä! Eilen palailtiin abiristeilyltä, jota edelsivät potkiaiset ja penkkarit ja muut vastaavat :D Syöty on monien viikkojen edestä, mutta kyllähän tällaisissa erityistapauksissa pitääkin! ;)

Nyt on kuitenkin tullut jälleen aika lähteä oikealle radalle. Oikeastaan olen odottanut tätä ja kroppakin janoaa kunnollista ruokaa viisi kertaa päivässä!
Kesäkuntoon 2015 kerkeää vielä helposti!:)

Koska kaikki edistys on jälleen hävinnyt ja joudun aloittamaan kenties kauempaa kuin koskaan, ei painon hehkutuspostauksia tule vähään aikaan näkymään. Kyse on kuitenkin edelleen elämäntapamuutoksesta, joten tässä ei ole mikään kiire!:)

Olen aikaisemmin ihmetellyt sitä, kun ihmiset sanovat uusien treenivaatteiden motivoivan heitä. Nyt kuitenkin ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan! Löysin ihanan adidaksen takin käyttämättömänä kirpputorilta! En käy kirpputoreilla koskaan, mutta viime viikolla poikkesin sattumalta käymään ja heti tuli löytöjä!!
Täytyy varmaan alkaa vierailemaan noissa useammin ;)"

Jotenkin aika huvittavaa, miten suunnilleen puolet ja puolet teksteistäni on hehkutusta ja puolet sitä, miten olen epäonnistunut ja aion palata takaisin ruotuun :D Tai onko tuo nyt enemmän surullista kuin huvittavaa, sen saa jokainen itse päättää.
Niin ja kerrottakoon, että en ole käynyt kirpputoreilla ahkerammin... edelleen ajattelen, että pitäisi käydä useammin :D


1.4.2015
Ei otsikkoa.

"Miten aika voi mennä näin nopeasti tällaisessa tilanteessa?
Yleensä herkkulakoissa jokainen minuutti tuntuu kuluvan madellen. No, tällä kertaa ei ja uskon tietäväni miksi!

Ensinnäkin olen tiennyt jo pitkään, että jonain päivänä opin jättämään ne herkut vähemmälle, koska en ole luovuttanut kahden vuoden aikana epäonnistumisista huolimatta. Jokainen epäonnistuminen on opettanut jotain ja tässä ollaan. En ole vielä lähelläkään sitä, mitä haluaisin olla. Syön edelleen liikaa herkkuja, mutta koko ajan niiden vähentäminen helpottaa hieman :) On ihanaa huomata, että myös epäonnistumisista ja mokista voi oppia. Epäonnistumisiakaan ei siis kannataa liikaa pelätä!

Hyvä minä, unohdin nyt kokonaan sen toisen syyn!:D Näin siinä joskus käy, ainakin näin hajamielisellä ihmisellä. No, "pienempiä" syitä ovat ainakin viisi kertaa syöminen ja liikunta!

Nyt muistankin! Eli toinen syy, miksi uskon herkkuhampaani hiljenneen hieman on se, että tiedän saavani syödä vähän jotain jos kova tarve tulee. Kaikkihan tietävät, että kielletty hedelmä houkuttaa aina eniten. Jos oikein kovasti tekee jotain mieli, niin minähän syön hyvällä omatunnolla! Ja kappas vaan, ei edes tee herkkuja mieli :)

Yleisesti en kannata herkkulakkoja. Ne ovat mielen kiduttamista ja päättyvät lähes aina ahmimiseen ainakin omalla kohdallani. Joskus sitä vaan tietää itse mitä tarvitsee päästäkseen takaisin radalle ja joskus se on se keino johon on luvanut olla enää koskaan turvautumatta!"

Oivoivoivoi..... Apua :D Oli pakko nostaa tuo yksi lause tuolta esiin. Tuossa kohtaa olin siis jo epätoivoisesti yrittänyt pudottaa paino kahden vuoden ajan! Huhhuh...
Jokainen epäonnistuminen toki opettaa, mutta tuossa vaiheessa ei selvästi tarpeeksi. Tämä huomataan selvästi tätä postausta seuraavasta luonnoksesta...

8.4.2015 (viikko myöhemmin!)

"Paha olla
Pakko saada tämä syömiskierre loppumaan! Olo on niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan hirveä. Tuntuu että vaatteiden läpi tuntee koko ajan vatsan pullistuvan ja hävettää. Olenko todella näin tumittu epäonnistumaan!? Monet ehkä ajattelivat, että näin tulee käymään, kun ilmoitin olevani herkutta, mutta itse en usko, että herkkukielto oli se ainoa syy joka tähän johti. Tietenkään kesäkuntospurtti ei ole ohi! Herkkulakko jatkuu, koska se tuntuu juuri nyt hyvältä. En halua syödä herkkuja ja kielto on hyvä, koska muutoin tulisi naposteltua liian helposti.

Tiedän kyllä mikä herkutteluni käynnistää. Televisio. En syö koskaan liikaa paitsi silloin, kun katson jotain samalla kun syön. Olen kehittänyt todella huonon tavan, eli syön lähes aina tv:n ollessa päällä tai katsoen jotain sarjaa tabletilta. Meillä kotona on ruokapöytä siten, että siitä on suora näkymä televisioon, mikä tietenkin lisää houkutusta.
Sanotaan, että kun jotakin tekee 21 päivää, siitä tulee tapa. Nyt päätin laittaa tämän testiin ja syödä 21 päivää ilman televisiota! Voi taas kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan sitä ole!
Olen yrittänyt todella usein olla ilman televisiota, mutta aina jossakin välissä ajattelen, ettei yksi kerta haittaa mitään ja siitä se kierre jälleen lähtee...
21 päivää on tietenkin vain alku. Toivoisin, että saisin tänä aikana tavan juurtumaan, koska se olisi todella suuri askel kohti kohtuullista syömistä.

Olen myös taaskin joutunut miettimään personal trainerin puoleen kääntymistä. Jos kerran ei omilla avuilla onnistu, niin miksi ei?! PT:t ovat kuitenkin nykyään melko kalliita ja pelkään, etten löytäisi sellaista pt:tä, joka ottaisi huomioon kaiken minkä haluan ja ymmärtäisi minua. Varaa ei todellakaan ole kokeilla eri pt:itä!"

Ehkä ihan hyvä, että näitä kahta tekstiä en koskaan julkaissut, koska onhan tämä nyt aika surkeaa rämpimistä. Joo, tuossa televisioasiassa on pointtinsa, mutta se ei todellakaan ole se ongelma herkutteluni taustalla. Tuossa on ehkä jonkinlainen kieltäminen vielä käynnissä, koska eihän minulla mitään ongelmaa tuolloin ollut!
Niin ja tuossa kohtaa sain päähäni ajatuksen personal trainerin hankkimisesta jälleen. Ja senhän minä lopulta teinkin, mutta samaan aikaan hakeuduin myös psykologin juttusille.

Nämä luonnokset tällä kertaa. Jos edelleen tykkäätte, niin teen näitä varmasti lisääkin.
Ihan mielenkiintoista lukea vanhoja tekstejä, koska näistä voi oikeasti lukea mitä joskus on ajatellut ja miten paljon on nyt päässyt eteenpäin!

Ihanaa sunnuntaita! <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)