perjantai 14. huhtikuuta 2017

Syömishäiriöstä parantuminen, osa 2

Moi vaan!

En näköjään millään osaa lopettaa tätä postaussarjaa, mutta tässä tulee tältä erää oikeasti viimeinen osa!
Toivottavasti olet lukenut aikaisemmat tekstit tästä sarjasta. Jos et ole, löydät linkkiin kaikkiin tämän tekstin lopusta. :) Tässä postauksessa jatkan asioiden listaamista, jotka ovat auttaneet minua pääsemään yli syömishäiriösä... Tai vaikka en ihan vielä olekaan ihan täysin päässyt yli, niin silti olen jo niin pitkällä hyvällä tiellä, että koen olevani valmis kirjoittamaan tällaisesta.

Toivon mukaan olet lukenut Syömishäiriöstä parantuminen, osa 1 - postauksen ennen tätä. Muistutan jälleen, että en ole asiantuntija ja kerron asioista vain henkilökohtaisiin kokemuksiini perustuen. Lisäksi muistutus siitä, että omat kokemukseni koskevat pääasiassa ahmimista ja sen jälkeistä liian vähän syömistä.
Tässä siis lisää asioita, jotka ovat auttaneet minua... Ja vielä sellainen muistutus, että nämähän eivät ole mitään edellytyksiä syömishäiriöstä yli pääsemiselle, vaan ihan yksittäisiä juttuja, joista voi jollekin olla apua :)

Brain over Binge

Brain over binge on Kathryn Hansenin kirjoittama kirja. Kirjoittaja on itse sairastanut monta vuotta bulimiaa ja sitten parantunut. Kyseinen kirja on auttanut todella monia ahmimisesta kärsiviä. Kirjoittaja kertoo siinä oman syömishäiriötarinansa ja paranemistarinansa. Kathryn on ottanut ahmimisesta paljon selvää ja kirjassa hän kertoo hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mistä ahmiminen johtuu ja miten sen voi pysäyttää. Koska hän on itse käynyt läpi samat asiat, hän tietää mistä puhuu. 
Olin monissa yhteyksissä kuullut tästä kirjasta kehuja ja että se oli auttanut monia pääsemään yli ahmimisesta. Olin itse skeptinen, enkä uskonut että yhdellä kirjalla voisi olla niin suuri merkitys. Kirjan luettuani kuitenkin ymmärsin, miksi se on niin kehuttu. Voin ehdottomasti suositella tätä kirjaa kaikille ahmimisesta kärsiville. Tästä tulisi aivan liian pitkä teksti, jos kirjoittaisin kirjan sanoman tähän. Voin tehdä kirjasta erillisen postauksen, jos teitä kiinnostaa? Kirjasta on myös toinen osa, jossa pääsee itse kirjaamaan asioita ylös.
Valitettavasti kirjaa ei ole vielä suomennettu, eli se täytyy lukea englanniksi.


Laihduttamisen lopettaminen?

Kun kävin juttelemassa ammattilaisille, kuulin usein, että en voisi parantua ennen kuin lopetan laihduttamisen. Uskon ja tiedän, että tässä on todella paljon perää. Niin kauan, kun painon tiputtaminen on suuri tavoite, on hyvin vaikeaa päästää irti esimerkiksi liian niukasta energiansaannista, joka taas johtaa ahmimiseen.
Kaikista parasta olisi, jos vaan pystyisi unohtamaan puntarin ja laihduttamisen ja keskittymään kehon hyvinvointiin. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa ja siksi haluan kertoa oman kokemukseni.
Vaikka en lopettanutkaan painonpudotusta, otin siihen täysin erilaisen asenteen viime syksynä. Päätin unohtaa puntarin hetkeksi ja keskittyä siihen, että söin tarpeeksi usein ja liikuin. Ajattelin, että pakkohan painon on jossakin välissä tippua. No, se pysyi useamman kuukauden samana ja voitte vaan kuvitella, miten paljon minun teki mieli lopettaa! Edelleen söin liian niukasti, koska ei ole niin helppoa yhtäkkiä alkaa syömään enemmän, se ahdistaa valtavan paljon. Pelkkä säännöllisesti syöminen ja pieni energiansaannin lisääminen helpotti alkuun huomattavasti.
En haluaisi sanoa näin, mutta minulla auttoi se, että paino tippui. Sen ei tarvinnut paljoa tippua, mutta parikin kiloa vei ahdistustani pois ja minun ei tarvinnut niin paljoa tuijottaa puntaria. Olisin varmasti saanut painon tippumaan paljon helpommin ja nopeammin ihan vain sillä, että olisin lopettanut laihduttamisen ja sitä kautta pikkuhiljaa myös ahmimisen. Omalla kohdallani nämä pari kiloa olivat siis ahmimisella kerrytettyjä kiloja.

pixabay.com
Pointtini tässä on siis se, että parasta lääkettä on laihduttamisen lopettaminen kokonaan, tai ainakin vaa'an liiallisen tuijottamisen lopettaminen. Silti paraneminen on mahdollista, vaikka laihduttamista ei täysin lopettaisikaan, mutta siihen täytyy suhtautua oikeasti järkevästi. Syömishäiriöstä ei pääse eroon, jos jatkuvasti on valmis turvautumaan pikakeinoihin. Ahmimisen kanssa tilanne on siinä mielessä erilainen, että pelkästään ahmimisen lopettaminen voi tuoda jo painoa hieman alemmas, keholle luontaiseen painoon.

Uskallus/ halu onnistua

Tämä on aika vaikea kohta. Itse ainakin ajattelin jatkuvasti, että haluan niin paljon parantua ja päästä irti siitä liiasta ruuan ajattelusta. Mutta halusinko sitä ihan aidosti? En tiedä. Olen kirjoittanut tästä myös postauksen aikaisemmin. Siinä pohdin onnistumisen pelkoa. Vaikka väitin itselleni tahtovani onnistua, tavallaan en kuitenkaan halunnut. Jotenkin on paljon helpompaa olla tutussa ja turvallisessa tilanteessa. Tuntematon, eli tässä tapauksessa elämä ilman jatkuvaa painon tarkkailua ja syömisen kontrollia tuntui jopa pelottavalta.
Minulla auttoi se, että ajattelin mitä aidosti ja oikeasti haluan ja millaiset ajatukset minua pidättelevät onnistumasta.
Edelleenkin on pelottavaa ajatella tulevaa. Olen silti varma, että se tarjoaa jotakin todella hienoa!

pexels.com


Itseensä uskominen ja positiivisuus

Itseensä uskominen ja positiivisuus ovat niin niin tärkeitä asioita, oli tavoitteet sitten mitä vaan. Suuret onnistumiset ja asiat eivät tule helpolla, niin se vain on. Silti usko itseesi ja yritä ajatella positiivisesti. Sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä yli syömishäiriöstä, sen ei todellakaan tarvitse olla lopullinen juttu!
Olen itse hyvin helposti negatiivinen ja väitän itselleni, etten osaa tai pysty asioihin. Ja silloin ei varmasti pystykkään. Positiivinen ajattelu tuo positiivisia asioita. Tämä, niin kuin muutkaan  kohdat, ei todellakaan ole helppo homma.

Riittävä energiansaanti

Tämä kohta on tavallaan sama kuin laihduttamisen lopettaminen. Ahmimisesta kärsivillä tämä on vaan oikeasti niin tärkeä juttu. Olen itse sortunut kitudieetteihin ahmimisen jälkeen, koska minua on vaan ahdistanut niin paljon. Se ei kuitenkaan koskaan ole sen arvoista, koska ne vain varmistavat sen, että sorrun ahmimaan pian uudestaan.
Asiantuntijat ovat minulle monesti sanoneet, että aivan sama mitä tai miten paljon syön, niin aina pitäisi palata ruotuun niin pian kuin mahdollista. Esimerkiksi jos päivällisen jälkeen ahmin koko illan, niin syön vielä vähän iltapalaa ja ehdottomasti aamupalan seuraavana päivänä. Aterioiden skippaaminen herkkujen takia ei kannata.

pexels.com

Sallivuus

Älä kiellä itseltäsi mitään ruoka-ainetta kokonaan. Tärkeintä on oppia nauttimaan kaikesta ruuasta kohtuudella. Itse olen huomannut, että helposti ahmimisen jälkeen asetan itselleni tietyn pituisen herkkulakon. Olen ajatellut, että se jotenkin helpottaa itseäni. Vasta äskettäin olen tajunnut, että siinä on syy, miksi en saa kierrettä loppumaan. Tiedän, että ahmimisen jälkeen seuraa pitkä herkuttomuus ja siksi jatkan ahmimista mahdollisimman pitkään, jopa viikkoja. Jos jatkaisin pian normaalia ruokailua ja sallisin herkut pienissä määrin myös esimerkiksi seuraavana päivänä, en usko että vahinkoa tapahtuisi vähintäänkään niin paljon kuin silloin kun herkuttelua seuraa lakko.

pexels.com

Rakasta kehoasi

Tiedän, tämä kuulostaa hyvin kliseiseltä. Se on silti niin totta! Ei ole kauaa siitä, kun tajusin miten suuressa roolissa oman kehon rakastaminen tässä tapauksessa on. Tajusin, että en halua lopettaa herkuttelua sen laihtumisen takia, vaan sen takia, miltä hyvän ruuan syöminen tuntuu kehossa. En halua aiheuttaa kehooni niin ikävää ja raskasta tunnetta kuin minkä ahmiminen aiheuttaa. Haluan, että rakas kehoni voi mahdollisimman hyvin ja jaksaa liikuttaa minua. Aikaisemmin ajattelin lopettavani ahmimisen koska inhoan kehoani ja haluan laihtua. Nyt ajattelen lopettavani ahmimisen, koska rakastan kehoani ja haluan sille vain hyvää.

Näitä kohtia olisi varmaan oikeasti loputtomiin, mutta tässä tärkeimmät juuri minua auttaneet asiat. Toivottavasti saitte tästä tekstistä jotain irti.

Haluan kiittää teitä kun olette lukeneet tätä postaussarjaa. Sen kirjoittaminen on auttanut minua todella paljon, kun olen saanut avautua teille ajatuksistani ja tunteistani. Kuulisin todella mielelläni mielipiteitänne tästä postaussarjasta yleensäkin ja tahtoisitteko jatkossakin lukea tällaisia sarjoja (ja mistä aiheesta?).

Kiitos teille lukijoille ja kommentoineille, olette aivan ihania! <3

Nyt mukavaa pääsiäistä kaikille, palaillaan taas muiden aiheiden parissa :)




Postaussarjan aikaisemmat osat:

Syömishäiriöstä parantuminen, osa 1



2 kommenttia:

  1. Hei, haluaisin tietää mikä oli BMI:si silloin kun vielä ahmit ja minkä verran söit kaloreita tähän aikaan. Kun lopetit ahmimisen niin paljonko söit kaloreita ja milloin paino alkoi putoamaan ja paljonko se on pudonnut tähän mennessä? Haluaisin tietää, koska sairastan itse bulimiaa ja haluaisin siitä kovasti eroon ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Pahimmillaan BMI:ni on ollut jotain 25-26 luokkaa. En ole hirveästi BMI:hin kiinnittänyt huomiota, koska se on kuitenkin vähän huono mittari. En tiedä, tarkoititko paljonko söin kaloreita ahmiessa vai silloin kun en ahminut. En koskaan tahdo laskea kaloreita ahmiessani, koska se ahdistaa todella paljon. Useampia tuhansia kaloreita siinä kuitenkin tulee syötyä helpostikin...
      Tällä hetkellä syön edelleen vähän liian vähän ja parhaillaan yritän pikkuhiljaa nostaa kalorimääriä. Tällä hetkellä syön 1400-2000 kaloria päivässä. Riippuen ihan nälän määrästä ja liikunnasta. Pyrin syömään tasaisesti, tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon. Aikaisemmin ahmimisten välissä saatoin syödä 800-1300 kaloria, mikä on liikkuvalle ihmiselle aivan liian vähän ja altisti tuolle ahmimiselle. Paino alkoi hitaasti putoamaan tuossa joulun alla viime vuonna. Yhteensä olen pudottanut n. 5kg. Edelleen kuitenkin ahmin välillä ja siitä johtuen paino ei kovin nopeasti putoa. Nyt se vaan ei ahdista minua samalla tavalla kuin ennen, vaan mieluummin voin hyvin ja pudotan ahmitut kilot hitaasti, kuin että vuorotellen ahmin ja syön liian vähän.
      Ikävää kuulla, että sairastat bulimiaa. Toivottavasti olet saanut siihen apua! Voin kyllä lämpimästi suositella ammattilaiselle juttelemista. Tiedän että se on todella vaikeaa, mutta yritä syödä tasaisesti ja tarpeeksi. Siitä se pikkuhiljaa lähtee. Kovasti voimia paranemiseesi! Olen varma että pystyt siihen, kun minäkin pystyin! <3 Mukavaa kevään jatkoa!

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)