keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 2


Moikka!

Alkuvuodesta julkaisin postauksen, jossa jaoin julkaisematta jääneitä, eli luonnoksiin tallennettuja tekstejä.
Tekstien julkaisematta jättämiseen on monia eri syitä. Yleisin on varmasti se, että olen tullut syystä tai toisesta katumapäälle kyseisen tekstin julkaisemisesta. Joskus myös aloitan kirjoittaa suurella inspiraatiolla, mutta sitten ajatus katkeaa ja postaus jää luonnoksiin ikiajoiksi.

Niin, noita luonnoksia on siis kertynyt aika monta. Nyt raotetaan tuota arkiston ovea jälleen, koska tykkäsitte edellisestä osasta. Otan jälleen vain vanhimmasta lähtien järjestyksessä noita luonnoksia ja kopioin ne tänne suoraan kirjoitusvirheineen kaikkineen.
Tässä niitä tulee...

pexels.com

14.2.2015
"Aika palata ruotuun

Huhhuh, viime päivät ovat olleet todella kiireisiä! Eilen palailtiin abiristeilyltä, jota edelsivät potkiaiset ja penkkarit ja muut vastaavat :D Syöty on monien viikkojen edestä, mutta kyllähän tällaisissa erityistapauksissa pitääkin! ;)

Nyt on kuitenkin tullut jälleen aika lähteä oikealle radalle. Oikeastaan olen odottanut tätä ja kroppakin janoaa kunnollista ruokaa viisi kertaa päivässä!
Kesäkuntoon 2015 kerkeää vielä helposti!:)

Koska kaikki edistys on jälleen hävinnyt ja joudun aloittamaan kenties kauempaa kuin koskaan, ei painon hehkutuspostauksia tule vähään aikaan näkymään. Kyse on kuitenkin edelleen elämäntapamuutoksesta, joten tässä ei ole mikään kiire!:)

Olen aikaisemmin ihmetellyt sitä, kun ihmiset sanovat uusien treenivaatteiden motivoivan heitä. Nyt kuitenkin ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan! Löysin ihanan adidaksen takin käyttämättömänä kirpputorilta! En käy kirpputoreilla koskaan, mutta viime viikolla poikkesin sattumalta käymään ja heti tuli löytöjä!!
Täytyy varmaan alkaa vierailemaan noissa useammin ;)"

Jotenkin aika huvittavaa, miten suunnilleen puolet ja puolet teksteistäni on hehkutusta ja puolet sitä, miten olen epäonnistunut ja aion palata takaisin ruotuun :D Tai onko tuo nyt enemmän surullista kuin huvittavaa, sen saa jokainen itse päättää.
Niin ja kerrottakoon, että en ole käynyt kirpputoreilla ahkerammin... edelleen ajattelen, että pitäisi käydä useammin :D


1.4.2015
Ei otsikkoa.

"Miten aika voi mennä näin nopeasti tällaisessa tilanteessa?
Yleensä herkkulakoissa jokainen minuutti tuntuu kuluvan madellen. No, tällä kertaa ei ja uskon tietäväni miksi!

Ensinnäkin olen tiennyt jo pitkään, että jonain päivänä opin jättämään ne herkut vähemmälle, koska en ole luovuttanut kahden vuoden aikana epäonnistumisista huolimatta. Jokainen epäonnistuminen on opettanut jotain ja tässä ollaan. En ole vielä lähelläkään sitä, mitä haluaisin olla. Syön edelleen liikaa herkkuja, mutta koko ajan niiden vähentäminen helpottaa hieman :) On ihanaa huomata, että myös epäonnistumisista ja mokista voi oppia. Epäonnistumisiakaan ei siis kannataa liikaa pelätä!

Hyvä minä, unohdin nyt kokonaan sen toisen syyn!:D Näin siinä joskus käy, ainakin näin hajamielisellä ihmisellä. No, "pienempiä" syitä ovat ainakin viisi kertaa syöminen ja liikunta!

Nyt muistankin! Eli toinen syy, miksi uskon herkkuhampaani hiljenneen hieman on se, että tiedän saavani syödä vähän jotain jos kova tarve tulee. Kaikkihan tietävät, että kielletty hedelmä houkuttaa aina eniten. Jos oikein kovasti tekee jotain mieli, niin minähän syön hyvällä omatunnolla! Ja kappas vaan, ei edes tee herkkuja mieli :)

Yleisesti en kannata herkkulakkoja. Ne ovat mielen kiduttamista ja päättyvät lähes aina ahmimiseen ainakin omalla kohdallani. Joskus sitä vaan tietää itse mitä tarvitsee päästäkseen takaisin radalle ja joskus se on se keino johon on luvanut olla enää koskaan turvautumatta!"

Oivoivoivoi..... Apua :D Oli pakko nostaa tuo yksi lause tuolta esiin. Tuossa kohtaa olin siis jo epätoivoisesti yrittänyt pudottaa paino kahden vuoden ajan! Huhhuh...
Jokainen epäonnistuminen toki opettaa, mutta tuossa vaiheessa ei selvästi tarpeeksi. Tämä huomataan selvästi tätä postausta seuraavasta luonnoksesta...

8.4.2015 (viikko myöhemmin!)

"Paha olla
Pakko saada tämä syömiskierre loppumaan! Olo on niin henkisesti kuin fyysisestikin aivan hirveä. Tuntuu että vaatteiden läpi tuntee koko ajan vatsan pullistuvan ja hävettää. Olenko todella näin tumittu epäonnistumaan!? Monet ehkä ajattelivat, että näin tulee käymään, kun ilmoitin olevani herkutta, mutta itse en usko, että herkkukielto oli se ainoa syy joka tähän johti. Tietenkään kesäkuntospurtti ei ole ohi! Herkkulakko jatkuu, koska se tuntuu juuri nyt hyvältä. En halua syödä herkkuja ja kielto on hyvä, koska muutoin tulisi naposteltua liian helposti.

Tiedän kyllä mikä herkutteluni käynnistää. Televisio. En syö koskaan liikaa paitsi silloin, kun katson jotain samalla kun syön. Olen kehittänyt todella huonon tavan, eli syön lähes aina tv:n ollessa päällä tai katsoen jotain sarjaa tabletilta. Meillä kotona on ruokapöytä siten, että siitä on suora näkymä televisioon, mikä tietenkin lisää houkutusta.
Sanotaan, että kun jotakin tekee 21 päivää, siitä tulee tapa. Nyt päätin laittaa tämän testiin ja syödä 21 päivää ilman televisiota! Voi taas kuulostaa helpolta, mutta ei todellakaan sitä ole!
Olen yrittänyt todella usein olla ilman televisiota, mutta aina jossakin välissä ajattelen, ettei yksi kerta haittaa mitään ja siitä se kierre jälleen lähtee...
21 päivää on tietenkin vain alku. Toivoisin, että saisin tänä aikana tavan juurtumaan, koska se olisi todella suuri askel kohti kohtuullista syömistä.

Olen myös taaskin joutunut miettimään personal trainerin puoleen kääntymistä. Jos kerran ei omilla avuilla onnistu, niin miksi ei?! PT:t ovat kuitenkin nykyään melko kalliita ja pelkään, etten löytäisi sellaista pt:tä, joka ottaisi huomioon kaiken minkä haluan ja ymmärtäisi minua. Varaa ei todellakaan ole kokeilla eri pt:itä!"

Ehkä ihan hyvä, että näitä kahta tekstiä en koskaan julkaissut, koska onhan tämä nyt aika surkeaa rämpimistä. Joo, tuossa televisioasiassa on pointtinsa, mutta se ei todellakaan ole se ongelma herkutteluni taustalla. Tuossa on ehkä jonkinlainen kieltäminen vielä käynnissä, koska eihän minulla mitään ongelmaa tuolloin ollut!
Niin ja tuossa kohtaa sain päähäni ajatuksen personal trainerin hankkimisesta jälleen. Ja senhän minä lopulta teinkin, mutta samaan aikaan hakeuduin myös psykologin juttusille.

Nämä luonnokset tällä kertaa. Jos edelleen tykkäätte, niin teen näitä varmasti lisääkin.
Ihan mielenkiintoista lukea vanhoja tekstejä, koska näistä voi oikeasti lukea mitä joskus on ajatellut ja miten paljon on nyt päässyt eteenpäin!

Ihanaa sunnuntaita! <3

torstai 20. huhtikuuta 2017

Saako normaalipainoinen pitää laihdutusblogia?

Mooi!

Niin kuin tiedätte, blogini käsittelee hyvin paljon painonpudotusta. Koko sen ajan, kun olen blogia kirjoittanut, minua on vaivannut tämä otsikostakin ilmenevä kysymys: saako normaalipainoinen pitää laihdutusblogia?

pexels.com


Minä en ole koskaan ollut ylipainoinen. Olen ollut korkeintaan muutaman kilon yli normaalipainon, ainakin jos BMI:tä tuijotetaan. Vyötärönympärykseni on ollut korkea (koska vatsani on ongelma-alueeni), mutta sekin on ollut lähes aina alle tuon 90cm haamurajan.
Varsinkin silloin kun aloitin blogin kirjoittamisen, minulla ei todellisuudessa ollut yhtään liikaa painoa, päin vastoin tällä hetkellä olisin todella iloinen jos pääsisin tuohon painoon takaisin!

Välillä tuntuu, että minun ei pitäisi kirjoittaa pienistä pudotuslukemista, tai ylipäätään viitata siihen, että haluan painoni tippuvan. Eihän minulla kuitenkaan ole mitään terveydellistä syytä pudottaa painoa, kyse on enemmän siitä omasta hyvinvoinnista henkisesti.
Olen saanut onneksi vain hyvää palautetta teiltä, mutta tämä asia kuitenkin mietityttää itseäni.
Joskus tekisi mieleni jopa kaunistella painolukemiani (en ole sitä tehnyt, enkä aiokaan), vaan että minun laihduttamiseni olisi jotenkin hyväksyttävämpää ja kiinnostavampaa. Itseäni ainakin ärsyttää sellaiset, joilla ei oikeasti ole syytä pudottaa painoa, mutta silti valitetaan että on lihava. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan.
Itsekin luen paljon painonpudotusblogeja, koska haluan tavallaan elää sitä onnistumista jonkun kautta. Minusta on todella kiinnostavaa ja inspiroivaa lukea jonkun toisen matkasta, koska jokaisella on kuitenkin oma tarinansa.

Tiedän, että joillekin voi tuntua jopa todella kummalliselta, että en olisi näissä mitoissa itseeni tyytyväinen. Ulkopuolisen silmin se olisi varmasti itsellenikin outoa. Juuri tästä syystä pohdin välillä näitä juttuja. Saanko minä kirjoittaa tällaista blogia? Saanko minä valittaa, jos paino jumittaa?
Minun mielestäni saan, mutta silti koen tarvetta selittää tätä asiaa.

Tässä taas huomataan, miten en voi kertoa näistä jutuista alkamatta heti puolustella itseäni, mutta silti on pakko selittää :D
On hassua, miten sitä itseltään vaan vaatii niin paljon. Minulla on tietyt tavoitteet ja haluan päästä niihin. Toki minulla on ollut myös ongelmia syömisen kanssa, mikä viittaa siihen että en välttämättä aina näe omaa itseäni tarpeeksi realistisesti.
Tavoitteistani huolimatta minulla ei ole mitään tiettyä vartaloihannetta, jota ihailisin muilla. Minusta minkälainen ja minkä painoinen vartalo tahansa on kaunis, painosta riippumatta. Ihailen kaikenlaisia ihmisiä, jotka kantavat itsensä ylpeydellä ja toivon, että jonain päivänä pystyn siihen itsekin.
Haluan siis tällä sanoa sitä, että minun mielestäni jokaisella on oikeus olla sellaisessa kehossa, kuin missä tuntee olonsa hyväksi.

Nykyään on paljon erilaisia blogeja. Yhtä monta kuin on blogia, on myös erilaisia kirjoittajia. Jokaiselle blogille varmasti löytyy lukijansa ja varmasti myös minun pienelle blogilleni on paikkansa tässä suuressa blogimaailmassa.

Toivon todella, että osasin kirjoittaa tämän postauksen niin, että ymmärrätte pointtini. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, tai aiheuttaa mitään väärinkäsityksiä.

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille! :)

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Syö, syö, syö!

Hei!

Tässä vaiheessa "laihdutusuraani" tunnistan jo aika hyvin omat heikkouteni ja vahvuuteni. Tein niistä jokin aika sitten myös postauksen, jonne pääset tästä.
Usein ajatellaan, että henkilö jolla on liikaa painoa yksinkertaisesti syö liikaa. Toki pidemmän päälle asia on näin, mutta monesti ei ajatella sitä, mitä liikaa syömisen taustalla on. Ja nyt en lähde miettimään mitään syvempiä syitä, vaan puhtaasti sitä, että ihminen saattaa syödä liian vähän. Nyt tietenkin yleistän, mutta ainakin omalla kohdallani on näin.

Olen aina tiedostanut, että minun konstini pudottaa painoa ei ole mikään kaikista paras, koska en syö tarpeeksi kunnon ruokaa. Tämä sitten yleensä kostautuu liian suurena energiavajeena, joka puolestaan johtaa ahmimiseen, tai vähintäänkin herkutteluun,

Olen tiedostanut tämän ongelman jo pitkään. On hassua (tai oikeastaan aika tyhmää), että en siltikään ole muuttanut. Minun on hankalaa syödä se viisi kertaa päivässä, koska ahdistun niin helposti "ylimääräisistä" kaloreista. Todellisuudessahan sitä tavallista ruokaa saisi syödä aika isonkin määrän. Sen olen huomannut, kun olen noudattanut "oikeita" dieettejä. Silloin sitä saa olla jatkuvasti syömässä ja isoja määriä ja silti paino putoaa.
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen ei laihdu syömättömyydellä, vaan syömisellä.
Jos jotain yrittää pitkään eikä onnistu, on jotain muutettava. Silti tämä on asia, jota edelleenkään en ole ollut valmis muuttamaan.

Tällä hetkellä olen noudattanut hyvin pitkälle rytmiä, jossa syön neljä kertaa päivässä. Osittain se toimii, mutta silti jonkun aterian välissä tulee todella kova nälkä.
Pointtini tässä koko tekstissä on se, että haluan alkaa pikkuhiljaa opettelemaan taas syömään viisi kertaa päivässä ja puhdasta ruokaa. Tarvitsisin varmaan jonkun kotivalmentajan, joka aina huutaisi korvan juuressa kun pitää syödä. Okei, se olisi aika kauheaa :D Mutta ainakin tulisi syötyä. Muistan niin elävästi, kun olin aikaa sitten personal trainerin asiakkaana ja voi sitä ruuan määrää! Olin jokaisen aterian jälkeen niin täysi ja pian piti syödä uudestaan. Silti ennen jokaista ateriaa vatsa kurni jo :D Tuolloin keho kyllä toimi todella hyvin ja tuollaiseen fiilikseen pyrin takaisin.

Viime syksynä hankin erään nettivalmennuksen, mutta silloin en alkanut sitä noudattaa. Onneksi ohjelma jää kuitenkin omaan käyttöön, kun sen kerran on ostanut. Ajattelin katsoa tuosta ohjelmasta hieman vinkkejä, vaikka en edelleenkään sitä aio kokonaan noudattaa. Lisäksi minulla on myös tuo entisen pt:n ruokavalio tallella. Tähän vielä päälle, että minulla on myös oma tieto hyvästä ruokavaliosta, joten jos ei näillä opeilla tule hyvää, niin ei sitten millään!

Tärkeintä on se, että saan syötyä tarpeeksi usein ja tarpeeksi paljon kerrallaan. Toinen asia, mihin pyrin nyt kiinnittämään huomiota on rasvan saanti. Painonpudotuksessä väärä ajatus on se, että vältellään rasvaa. Pikemminkin päin vastoin, jokin hyvän rasvan lähde olisi hyvä olla joka aterialla (esim. öljy, pähkinät, avokado).
Nyt on hyvä aika ottaa vielä kuukausi kunnon tsemppiä kohti kesäkuntoa. Monethan loppuvaiheessa kiristävät dieettiä ja vähentävät hieman energiaa, mutta minä teen toisin päin. Tahdon, että kehoni voi hyvin ja treeni kulkee. Yritän tehdä pieniä muutoksia parempaan päin.

Kesä tulee tänäkin vuonna liian nopeasti, mutta minulla ei onneksi ole mikään kiire tavotteisiini. Nyt kuitenkin on ollut jo pitkään olo, että minä pääsen tavoitteisiini tänä vuonna joka tapauksessa :)

Oletteko huomanneet itsellänne tätä ongelmaa, että söisitte liian vähän? Kuinka teillä muuten menee? :)






perjantai 14. huhtikuuta 2017

Syömishäiriöstä parantuminen, osa 2

Moi vaan!

En näköjään millään osaa lopettaa tätä postaussarjaa, mutta tässä tulee tältä erää oikeasti viimeinen osa!
Toivottavasti olet lukenut aikaisemmat tekstit tästä sarjasta. Jos et ole, löydät linkkiin kaikkiin tämän tekstin lopusta. :) Tässä postauksessa jatkan asioiden listaamista, jotka ovat auttaneet minua pääsemään yli syömishäiriösä... Tai vaikka en ihan vielä olekaan ihan täysin päässyt yli, niin silti olen jo niin pitkällä hyvällä tiellä, että koen olevani valmis kirjoittamaan tällaisesta.

Toivon mukaan olet lukenut Syömishäiriöstä parantuminen, osa 1 - postauksen ennen tätä. Muistutan jälleen, että en ole asiantuntija ja kerron asioista vain henkilökohtaisiin kokemuksiini perustuen. Lisäksi muistutus siitä, että omat kokemukseni koskevat pääasiassa ahmimista ja sen jälkeistä liian vähän syömistä.
Tässä siis lisää asioita, jotka ovat auttaneet minua... Ja vielä sellainen muistutus, että nämähän eivät ole mitään edellytyksiä syömishäiriöstä yli pääsemiselle, vaan ihan yksittäisiä juttuja, joista voi jollekin olla apua :)

Brain over Binge

Brain over binge on Kathryn Hansenin kirjoittama kirja. Kirjoittaja on itse sairastanut monta vuotta bulimiaa ja sitten parantunut. Kyseinen kirja on auttanut todella monia ahmimisesta kärsiviä. Kirjoittaja kertoo siinä oman syömishäiriötarinansa ja paranemistarinansa. Kathryn on ottanut ahmimisesta paljon selvää ja kirjassa hän kertoo hyvin yksityiskohtaisesti ja tarkasti, mistä ahmiminen johtuu ja miten sen voi pysäyttää. Koska hän on itse käynyt läpi samat asiat, hän tietää mistä puhuu. 
Olin monissa yhteyksissä kuullut tästä kirjasta kehuja ja että se oli auttanut monia pääsemään yli ahmimisesta. Olin itse skeptinen, enkä uskonut että yhdellä kirjalla voisi olla niin suuri merkitys. Kirjan luettuani kuitenkin ymmärsin, miksi se on niin kehuttu. Voin ehdottomasti suositella tätä kirjaa kaikille ahmimisesta kärsiville. Tästä tulisi aivan liian pitkä teksti, jos kirjoittaisin kirjan sanoman tähän. Voin tehdä kirjasta erillisen postauksen, jos teitä kiinnostaa? Kirjasta on myös toinen osa, jossa pääsee itse kirjaamaan asioita ylös.
Valitettavasti kirjaa ei ole vielä suomennettu, eli se täytyy lukea englanniksi.


Laihduttamisen lopettaminen?

Kun kävin juttelemassa ammattilaisille, kuulin usein, että en voisi parantua ennen kuin lopetan laihduttamisen. Uskon ja tiedän, että tässä on todella paljon perää. Niin kauan, kun painon tiputtaminen on suuri tavoite, on hyvin vaikeaa päästää irti esimerkiksi liian niukasta energiansaannista, joka taas johtaa ahmimiseen.
Kaikista parasta olisi, jos vaan pystyisi unohtamaan puntarin ja laihduttamisen ja keskittymään kehon hyvinvointiin. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa ja siksi haluan kertoa oman kokemukseni.
Vaikka en lopettanutkaan painonpudotusta, otin siihen täysin erilaisen asenteen viime syksynä. Päätin unohtaa puntarin hetkeksi ja keskittyä siihen, että söin tarpeeksi usein ja liikuin. Ajattelin, että pakkohan painon on jossakin välissä tippua. No, se pysyi useamman kuukauden samana ja voitte vaan kuvitella, miten paljon minun teki mieli lopettaa! Edelleen söin liian niukasti, koska ei ole niin helppoa yhtäkkiä alkaa syömään enemmän, se ahdistaa valtavan paljon. Pelkkä säännöllisesti syöminen ja pieni energiansaannin lisääminen helpotti alkuun huomattavasti.
En haluaisi sanoa näin, mutta minulla auttoi se, että paino tippui. Sen ei tarvinnut paljoa tippua, mutta parikin kiloa vei ahdistustani pois ja minun ei tarvinnut niin paljoa tuijottaa puntaria. Olisin varmasti saanut painon tippumaan paljon helpommin ja nopeammin ihan vain sillä, että olisin lopettanut laihduttamisen ja sitä kautta pikkuhiljaa myös ahmimisen. Omalla kohdallani nämä pari kiloa olivat siis ahmimisella kerrytettyjä kiloja.

pixabay.com
Pointtini tässä on siis se, että parasta lääkettä on laihduttamisen lopettaminen kokonaan, tai ainakin vaa'an liiallisen tuijottamisen lopettaminen. Silti paraneminen on mahdollista, vaikka laihduttamista ei täysin lopettaisikaan, mutta siihen täytyy suhtautua oikeasti järkevästi. Syömishäiriöstä ei pääse eroon, jos jatkuvasti on valmis turvautumaan pikakeinoihin. Ahmimisen kanssa tilanne on siinä mielessä erilainen, että pelkästään ahmimisen lopettaminen voi tuoda jo painoa hieman alemmas, keholle luontaiseen painoon.

Uskallus/ halu onnistua

Tämä on aika vaikea kohta. Itse ainakin ajattelin jatkuvasti, että haluan niin paljon parantua ja päästä irti siitä liiasta ruuan ajattelusta. Mutta halusinko sitä ihan aidosti? En tiedä. Olen kirjoittanut tästä myös postauksen aikaisemmin. Siinä pohdin onnistumisen pelkoa. Vaikka väitin itselleni tahtovani onnistua, tavallaan en kuitenkaan halunnut. Jotenkin on paljon helpompaa olla tutussa ja turvallisessa tilanteessa. Tuntematon, eli tässä tapauksessa elämä ilman jatkuvaa painon tarkkailua ja syömisen kontrollia tuntui jopa pelottavalta.
Minulla auttoi se, että ajattelin mitä aidosti ja oikeasti haluan ja millaiset ajatukset minua pidättelevät onnistumasta.
Edelleenkin on pelottavaa ajatella tulevaa. Olen silti varma, että se tarjoaa jotakin todella hienoa!

pexels.com


Itseensä uskominen ja positiivisuus

Itseensä uskominen ja positiivisuus ovat niin niin tärkeitä asioita, oli tavoitteet sitten mitä vaan. Suuret onnistumiset ja asiat eivät tule helpolla, niin se vain on. Silti usko itseesi ja yritä ajatella positiivisesti. Sinulla on kaikki mahdollisuudet päästä yli syömishäiriöstä, sen ei todellakaan tarvitse olla lopullinen juttu!
Olen itse hyvin helposti negatiivinen ja väitän itselleni, etten osaa tai pysty asioihin. Ja silloin ei varmasti pystykkään. Positiivinen ajattelu tuo positiivisia asioita. Tämä, niin kuin muutkaan  kohdat, ei todellakaan ole helppo homma.

Riittävä energiansaanti

Tämä kohta on tavallaan sama kuin laihduttamisen lopettaminen. Ahmimisesta kärsivillä tämä on vaan oikeasti niin tärkeä juttu. Olen itse sortunut kitudieetteihin ahmimisen jälkeen, koska minua on vaan ahdistanut niin paljon. Se ei kuitenkaan koskaan ole sen arvoista, koska ne vain varmistavat sen, että sorrun ahmimaan pian uudestaan.
Asiantuntijat ovat minulle monesti sanoneet, että aivan sama mitä tai miten paljon syön, niin aina pitäisi palata ruotuun niin pian kuin mahdollista. Esimerkiksi jos päivällisen jälkeen ahmin koko illan, niin syön vielä vähän iltapalaa ja ehdottomasti aamupalan seuraavana päivänä. Aterioiden skippaaminen herkkujen takia ei kannata.

pexels.com

Sallivuus

Älä kiellä itseltäsi mitään ruoka-ainetta kokonaan. Tärkeintä on oppia nauttimaan kaikesta ruuasta kohtuudella. Itse olen huomannut, että helposti ahmimisen jälkeen asetan itselleni tietyn pituisen herkkulakon. Olen ajatellut, että se jotenkin helpottaa itseäni. Vasta äskettäin olen tajunnut, että siinä on syy, miksi en saa kierrettä loppumaan. Tiedän, että ahmimisen jälkeen seuraa pitkä herkuttomuus ja siksi jatkan ahmimista mahdollisimman pitkään, jopa viikkoja. Jos jatkaisin pian normaalia ruokailua ja sallisin herkut pienissä määrin myös esimerkiksi seuraavana päivänä, en usko että vahinkoa tapahtuisi vähintäänkään niin paljon kuin silloin kun herkuttelua seuraa lakko.

pexels.com

Rakasta kehoasi

Tiedän, tämä kuulostaa hyvin kliseiseltä. Se on silti niin totta! Ei ole kauaa siitä, kun tajusin miten suuressa roolissa oman kehon rakastaminen tässä tapauksessa on. Tajusin, että en halua lopettaa herkuttelua sen laihtumisen takia, vaan sen takia, miltä hyvän ruuan syöminen tuntuu kehossa. En halua aiheuttaa kehooni niin ikävää ja raskasta tunnetta kuin minkä ahmiminen aiheuttaa. Haluan, että rakas kehoni voi mahdollisimman hyvin ja jaksaa liikuttaa minua. Aikaisemmin ajattelin lopettavani ahmimisen koska inhoan kehoani ja haluan laihtua. Nyt ajattelen lopettavani ahmimisen, koska rakastan kehoani ja haluan sille vain hyvää.

Näitä kohtia olisi varmaan oikeasti loputtomiin, mutta tässä tärkeimmät juuri minua auttaneet asiat. Toivottavasti saitte tästä tekstistä jotain irti.

Haluan kiittää teitä kun olette lukeneet tätä postaussarjaa. Sen kirjoittaminen on auttanut minua todella paljon, kun olen saanut avautua teille ajatuksistani ja tunteistani. Kuulisin todella mielelläni mielipiteitänne tästä postaussarjasta yleensäkin ja tahtoisitteko jatkossakin lukea tällaisia sarjoja (ja mistä aiheesta?).

Kiitos teille lukijoille ja kommentoineille, olette aivan ihania! <3

Nyt mukavaa pääsiäistä kaikille, palaillaan taas muiden aiheiden parissa :)




Postaussarjan aikaisemmat osat:

Syömishäiriöstä parantuminen, osa 1



keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Syömishäiriöstä parantuminen, osa 1

Moikka!

Tässä tulee postaussarjan viimeinen osa! Ja mikäpä olisi aiheeksi parempi, kuin syömishäiriöstä parantuminen. En tiedä, onko parantuminen paras sana, ehkä yli pääseminen toimii tässä yhteydessä paremmin. Teen tästä kaksi osaa, koska minulla on niin paljon sanottavaa tästä asiasta, ettei kaikki mitenkään mahdu yhteen postakseen! Yritän saada kakkososan pian kirjoitettua.

Muistattehan, että minä en ole mikään ammattilainen. Kerron asioista vain ja ainoastaan omien kokemusteni kautta ja kerron, mitkä asiat ovat auttaneet juuri minua. Korostan sitä, ettei minulla ole pätevyyttä kertoa kenellekään mitä kannattaa tai ei kannata tehdä.

pexels.com


Olen itsekin vielä parantumisen tiellä, mutta olen ottanut jo aivan valtavia edistysaskelia ja olenkin mielestäni päässyt jo pahimman yli. Täytyy sanoa, että en ole koskaan ollut itsestäni niin ylpeä kuin viimeisen vuoden aikana. Tässä postauksessa puhun omaan parantumiseeni liittyneistä asioista ja oivalluksista. Toivon sydämeni pohjasta, että jollekin samanlaisista jutuista kärsivälle tästä olisi edes himpun verran apua!
Ennen asiaan pääsyä täytyy vielä mainita, että omat kokemukseni koskevat siis pääasiassa ahmimista ja sen jälkeistä paastoamista ja liian vähän syömistä. Toki joitakin asioita voidaan yleistää myös muunlaisiin syömishäiriöihin.

Tosiaan, koen olevani jo aika hyvässä tilanteessa. Aikaisemmin olin itseni kanssa todella hukassa. Painonpudotusajatukset täyttivät pääni ja ruoka ahdisti. En halunnut katsoa itseäni peilistä ja inhosin itseäni. Sain vähintään kerran viikkoon ahmimiskohtauksen, jonka aikana en lainkaan hallinnut itseäni. Ahmimisen jälkeen olin epätoivoinen ja valmis tekemään mitä tahansa pudottaakseni painoa. Olin ikuisessa kierteessä. Oli päiviä, kun en olisi halunnut nousta sängystä tai astua ulos talosta. Tunsin oloni maailman suurimmaksi ihmiseksi ja ajattelin, että kaikki muut ajattelivat minun olevan lihava.
Yritin koko ajan laihduttaa, mutta onnistuin vain saamaan lisää painoa. On ollut lukemattomia päiviä, kun olen ollut täysin varma, että olen tuomittu ahmimaan ja lihomaan lopun ikääni. Olin monesti varma, etteivät huonot ajatukseni lopu koskaan.
Nyt olen saanut painoani jo vähän tippumaan. Muissa syömishäiriöissä se voisi olla huono merkki, mutta ahmimisesta kärsivällä se voi olla myös merkki paremmasta, niin kuin minulla. Nykyään pystyn jo katsomaan itseäni peilistä ja olemaan ylpeä. En aina, mutta välillä.
Ahmin nykyään hyvin harvoin. Ruoan  ja painon ajattelu on edelleen hyvin suuressa osassa, mutta paljon normaalimmassa roolissa kuin ennen. Ajatteluni on nykyään enemmän "tavallisen laihduttajan" kuin syömishäiriöisen.
Olen tilanteessa, jossa olen viimeiset kolme vuotta koko ajan toivonut olevani.
Jos minä olen onnistunut pääsemään tähän pisteeseen, niin se on mahdollista kenelle tahansa. Se vaatii kovasti työtä ja kärsivällisyyttä, mutta se on sen arvoista. Syömishäiriöstä voi parantua. Se ei ole lopullista.
En olisi aikaisemmin ikinä uskonut, että minä pystyn tähän. Luin muiden onnistumistarinoista ja ajattelin, että minusta ei koskaan ole tuohon. Ajattelin, että jos joskus onnistun, tahdon kirjoittaa siitä kannustavan esimerkin muille, Silti on hyvin epätodellisen tuntuista kirjoittaa tätä postausta nyt! Ajattelin olevani ikuinen epäonnistuja, joka ei voi onnistua. Niin ei kuitenkaan ollut. Tie on ollut pitkä ja kivinen, mutta en silti vaihtaisi tätä pois. Olen oppinut itsestäni niin paljon tämän matkan aikana. Tietenkään työ ei ole vielä tehty, mutta olen itsestäni erittäin ylpeä, että olen nyt tässä, kirjoittamassa tätä tekstiä. Haluan tällä postauksella antaa toivoa muille ahmimisesta kärsiville.

Mitkä asiat ovat auttaneet minua pääsemään yli syömishäiriöstä/ahmimisesta?


Ongelman myöntäminen 

Niin kuin lähes kaikissa ongelmissa, ensimmäinen askel on ongelman myöntäminen. Oma tieni kohti parempaa alkoi juuri siitä, kun uskalsin myöntää itselleni ja sanoa ääneen, että minulla on syömisen kanssa ongelmia. Tässä kannattaa toimia ajoissa, jos vain suinkin mahdollista. Ei tarvitse olla mitään diagnoosia tai selkeästi johonkin syömishäiriöön liittyviä oireita myöntääkseen ongelman. Mitä aikaisemmin ongelmaan tarttuu, sen helpompaa siitä on päästä eroon. 
Syömishäiriössä ei ole mitään noloa, eikä se ole koskaan kenenkään vika. Apua saa ja kannattaa aina hakea, jos siltä tuntuu. Tämä vaatii todella paljon rohkeutta, tiedän sen. Välillä on myös hyvin hyvin vaikeaa huomata omasta käytöksestään haitalliset mallit. Yleensä tällaiset ongelmat tulevat pikkuhiljaa ja asiat huomaa vasta myöhemmin, kun ongelma on kasvanut. On kuitenkin aika vaikeaa parantua, jos omasta käytöksestään ei huomaa haitallisia malleja.

Ulkopuolinen apu

Ongelman myöntämisestä päästäänkin sitten avun hakemiseen. Suomalaisilla on taipumus olla aika vaatimatonta kansaa, eikä apua aina kehdata hakea. Tässäkin silti kannattaa olla rohkea. Ei ole mitään noloa hakea ulkopuolista apua. Itse olen käynyt kahden eri psykologin, kahden eri terveydenhoitajan ja yhden ravitsemusterapeutin vastaanotoilla. Heistä jokainen on ollut valtavan ymmärtäväinen ja valmis auttamaan. Kukaan ei ole tuominnut tai vähätellyt minua. Itse mietin välillä, että olenko minä sen arvoinen, että saan käyttää heidän aikaansa. Mutta kyllä minä olen ja niin ovat kaikki muutkin. Olen aina saanut kertoa asioistani luottamuksellisesti ja saanut paljon apua ja kannustusta eteenpäin ja olen siitä valtavan kiitollinen.
Ulkopuolinen apu on auttanut minua ymmärtämään, miksi olen tässä tilanteessa. Heiltä olen saanut neuvoja ja kannustusta. Tärkeintä itselleni on kuitenkin ollut kertoa asioistani jollekin, joka kuuntelee.
Tiedän, että olen hyvin onnekas kun olen saanut näinkin helposti apua. Ammattiavusta on tottakai paljon hyötyä ja kannustan siihen todella paljon. Ulkopuolinen apu ei tietenkään ole kuitenkaan välttämättä mikään ehto parantumiselle.

Tiedostaminen

On tärkeää, että oman ongelmansa tiedostaa. Tämä menee vähän ongelman myöntämisen kanssa samaan kategoriaan.  Koita konkretisoida ongelmasi. Onko se ahmiminen? Onko se liika laihduttamisen ajatteleminen? Älä peilaa mihinkään valmiisiin kuvailuihin, vaan mieti itse omaa tilannettasi. 
Esimerkkinä oma ongelmani on ja oli pakkomielle laihduttamisesta, mikä ilmeni liian suurena energiavajeena, joka johti ahmimiseen. Tämän voi vielä hajottaa pienempiin palasiin: mistä pakkomielteeni laihduttamiseen alkoi ja mistä se johtui? Millaiset tilanteet johtavat suurimmalla todennäköisyydellä ahmimiseen. Voit ottaa vaikka kynän ja paperia esiin ja hahmotella ongelmaa paperille.
Tämä vaatii paljon itsetutkiskelua. Omaa käytöstään täytyy osittain tarkastella jopa ikään kuin ulkopuolisen silmin. 
Kun tilanteet, joissa esimerkiksi juuri ahmimista ilmenee, voi niihin varautua. Omalla kohdallani yksin oleminen, tylsyys ja viikonloppu olivat kenties vaikeimpia paikkoja. Kun tiedostin sen, pystyin varautumaan. Keksin tekemistä tylsyyteen, sovin viikonlopuiksi tekemistä johon ei liittynyt herkuttelua ja yksinollessa tein suunnitelmaa ruokailuistani. 

Mielenterveystalon harjoitteet

Mielenterveystalo.fi- sivustolla on paljon hyviä harjotteita ja asioita. Siellä on myös osio, jossa keskitytään ahmimisen lopettamiseen (Irti ahminnasta).
Olen aloittanut näiden harjotteiden tekemisen monta kertaa ja niistä on aina ollut apua. Vieläkään en ole päässyt loppuun asti. Minusta on ihana asia, että netistä löytyy tällainen ohjelma, jonka avulla voi päästä ahmimisesta eroon ihan kotikonstein. Tämä on ihan mahtava juttu! Voin ehdottomasti suositella sivustoa kaikille.


Kuten huomaatte, minulla on aika paljon asiaa. Jatkan seuraavassa postauksessa omaa paranemistani auttaneiden asioiden listaamista. Toivottavasti tykkäsitte tästä ja jaksatte lukea vielä toisenkin osan.
Olisi kiva kuulla kommentteja näistä postauksista ja mahdollisesti muiden parantuneiden vinkkejä. :)
Kiitos, että luit tämän! 

lauantai 8. huhtikuuta 2017

HIIT-treeni uimahallissa!

Moikka!

Tällä kertaa ajattelin jakaa teille treenivinkin. Kuten varmasti tiedättekin, HIIT-sana tulee sanoista High Intensity Interval training. HIIT treenithän ovat ihanteellisia painonpudottajille, koska tällaisen treenin jälkeen keho jää polttamaan rasvaa vielä moneksi tunniksi treenin päättymisen jälkeen.

Oletko koskaan kokeillut tehdä HIIT-treeniä uimalla? Itse kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa ja voi sitä ihanaa tunnetta, kun oli treenin jälkeen aivan poikki! Tarkoitus ei alun perin ollut tällaisen treenin tekeminen, mutta koska en viihdy uimahallissa kovin hyvin ja halusin sieltä nopeasti pois, päätin tehdä tällaisen nopean, mutta tehokkaan treenin.
Uimalla tehtävässä harjoituksessa on muun muassa se hyvä puoli, että se rasittaa koko vartaloa ja on siksi hyvin tehokas liikuntamuoto. Lisäksi uiminen sopii myös sellaisille henkilöille, joilla on runsaasti ylipainoa tai tuki- ja liikuntaelinvaivoja.
Koska uimareita on monentasoisia ja ihan aloittelijoille ei ehkä sovi treeni sellaisenaan, laitoin alle myös vesijuoksuversion tästä HIITistä. Tästä löytyy siis kokeiltava treeni ihan kaikentasoisille! :)

pexels.com


Uinti-Hiit:


Lämmittele uimalla 200-500m rauhallisesti vapaavalintaisella tyylillä. Tähän tosin rintauinti ("sammakko") sopii ehkä parhaiten.

Treeniosuus:
Ui altaan päästä päähän vapaauintia, eli kroolia niin nopeasti kuin pystyt (altaan pituus on yleensä 25 tai 50m)
Palaa takaisin altaan toiseen päähän uimalla rauhallista rintauintia.
Heti, kun pääset takaisin lähtöpisteeseen, spurttaa uudelleen kroolia altaan toiseen päähän. Palaa jälleen rauhallisesti takaisin.

Toista tämä altaan pituudesta riippuen 2-4 kertaa niin, että matka on yhteensä 200m (25m altaassa 4 spurttia, 50m altaassa 2 spurttia). Pidä pieni tauko ja toista sarja uudestaan 1-3 kertaa.

Loppujäähdyttely: Ui rauhallista uintia 100-200m

Huom! Älä huolehdi, jos uintitekniikkasi ei ole täydellinen. Tärkeintä on saada henkitys kiihtymään. Jos krooliuinti tuntuu liian vaikealta, voit spurtata myös jollakin muulla uintityylillä.
Pääasia, että annat spurtin aikana kaikkesi ja uit niin nopeasti kuin pystyt.

Vesijuoksu-Hiit

Tätä harjoitusta tehdessä huomioithan, että treenaat juuri vesijuoksuun tarkoitetulla radalla, että et häiritse muita uimareita :)
Lämmittele juoksemalla rauhallisesti 100-200m 

Treeniosuus:
Juokse n. 10 metriä niin nopeasti kuin pystyt. Keskity siihen, että rytmität liikettä käsillä koko ajan. Tarkoitus ei ole edetä nopeasti eteenpäin, vaan tikata mahdollisimman nopeasti jaloilla.

Juokse sen jälkeen n.10m rauhallisesti ja anna sykkeen hieman tasaantua. Spurttaa sen jälkeen uudelleen n.10m.

6 spurtin jälkeen pidä pieni tauko ja toista sarja uudestaan 1-3 kertaa.


Kertokaa, jos kokeilitte tätä treeniä ja miltä se kuulostaa.

Mukavaa viikonloppua! :)

Ps. Seuraava postaus on sitten taas postaussarjan jatkoa, pahoitteluni että tässä on ollut pidempi tauko :(

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Läheisteni suhtautuminen syömishäiriööni

Moi!

Ensiksikin anteeksi että tämä postaussarja on vähän jäänyt. Kaksi osaa kuitenkin on vielä jäljellä, eli yksi tämän jälkeen. Alhaalta löydät linkit kaikkiin aikaisempiin teksteihin.
Tämän postauksen aiheena on läheisteni suhtautuminen syömishäiriööni. Tämä idea tuli HeiLauta elämää-blogin Lauralta, en olisi ehkä itse tullut ajatelleeksi tätä aiheeksi muuten.

Koska jaoteltuja postauksia on mielestäni helpompi ja mukavampi lukea, jaan myös tämän postauksen osiin. Osat ovat perheeni suhtautuminen, ystävieni suhtautuminen ja lopussa kerron vielä muutamia vinkkejä niille, joiden joku läheinen kärsii ehkä ongelmista syömisen kanssa. Yritän tiivistää asioita, että jaksatte lukea, koska tästä saisi piiitkän jutun!

Alkuun haluan sanoa, että läheisistäni oikeasti todella harva tietää syömishäiriöstäni, saati sitten sen oireita tarkemmin. Olen aina ollut huono kertomaan tunteistani ja siksi on ollut todella vaikeaa tuoda esiin näidenkin harvojen ihmisten kanssa, jotka asiasta tietävät. Lisäksi olen aina hävennyt ahmimistani, enkä siksi kerro yleensä millainen syömishäiriö minulla on, muuten kuin hyvin ympäripyöreästi. Tästä syystä kirjoitankin tätä blogia, koska on helpompaa avautua kirjoittamalla tänne kuin kertoa asioista ääneen.

kuva:pexels.com


Perhe

Oireilin syömisen kautta aika pitkään ennen kuin tajusin sitä itsekään. Mietin asioita itsekseni, enkä kertonut kenellekään edes aikeistani laihduttaa.
Koska olin painostani ja syömisestä hyvin ahdistunut, näkyi se myös olemuksessani kotona. Asuin vielä kotona ja kävin lukiota kun kaikki alkoi. Syömisongelmien lisääntyessä muutuin hiljaisemmaksi ja sulkeutuneemmaksi. Olin nuorempana todella puhelias ja reipas. Saatoin selittää tunnin verran tavallisen päiväni tapahtumista ja lopulta minua ei enää jaksettu kuunnella. Olin tosi nauravainen ja positiivinen.
Vanhempani kiinnittivät huomiota suureen liikuntamäärääni ja silloin tällöin muistuttelivat levon tarpeudesta. He huomasivat myös muuttuneen mielialani. Lause, jota en unohda koskaan tuli isäni suusta: "Miksi sinä et enää naura?". Edelleen tuntuu niin pahalta pelkkä ajatus. Oli kamala tunne, kun ei voinut kertoa asioiden todellista laitaa. Tuntui että tuotin pettymyksen koko perheelleni, kun muutuin ihanan iloisesta tyttärestä tällaiseksi sulkeutuneeksi ja vakavaksi. En kuitenkaan ihan itsekään tiennyt syytä omalle käytökselleni. Edelleen toivon löytäväni sen iloisuuden taas, kun tämä kaikki on ohi.
Totuus paljastui ensin äidilleni. Halusin tuolloin palkata melko kalliin personal trainerin, kolmas pt:ni silloin. Vaikka halusin ja olin valmis käyttämään pelkästään omia rahojani, äitini ei päästänyt minua helpolla. Kävimme monen tunnin keskustelun siitä, miksi halusin käyttää rahani siihen ja mistä todella on kyse. Lopulta jouduin tunnustamaan, että minulla on syömisen kanssa ongelmia. Tuntui todella oudolta sanoa asia ääneen, koska silloin siitä tuli totta. Äitini ei kuitenkaan vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä, vaan otti asian rauhallisesti. Luulen, että hänelle oli suuri helpotus saada oireilleni syy.
Äitini lopulta auttoi minua ensimmäisen psykologini juttusille ja auttoi minua pt:n palkkaamisessa, koska tulimme siihen lopputulokseen, että psykologin ja pt:n apu yhdessä voisi olla paras ratkaisu.
Isäni sai tietää asiasta äitini kautta, koska minun oli niin vaikeaa tuoda asia esille. En edelleenkään tiedä mitä äitini on kertonut tai tietääkö heistä kumpikaan tarkalleen millainen syömishäiriöni on.

Kumpikaan vanhemmistani ei onneksi ole alkanut vahtimaan tai holhoamaan minua. Tottakai he haluavat tietää miten voin, mutta eivät utele liikoja. Kerron, jos minusta itsestäni siltä tuntuu. Tiedän, että he ovat valmiita kuuntelemaan ja auttamaan milloin tahansa <3 Hienoa on myös se, ettei ruokavaliooni puututa oikeastaan mitenkään, vaan vanhempani luottavat siihen, että osaan tehdä syömisongelmistani huolimatta itselleni parhaita ratkaisuja.

Ystävät

Ystävistäni ainoastaan kaksi niistä, jotka olen tuntenut pidemmän aikaa, tietää syömishäiriöstäni. Se on todella vähän, koska minulla kuitenkin on mielestäni aika paljon kavereita ja ystäviä. Toisen kanssa asia tuli puheeksi vasta silloin, kun olin käynyt psykologilla jo jonkun aikaa. Toinen sai tietää jo aikaisemmin, koska hänellä oli vähän samansuuntaisia ongelmia ja hän avautui niistä minulle.
Kummankaan ystäväni kanssa en kuitenkaan juuri keskustele aiheesta. Minusta on hieman ikävääkin, etteivät he oikeastaan koskaan kysy miten minulla syömisen kanssa menee ja itse olen niin huono ottamaan asiaa puheeksi.
Molemmat ovat kyllä ottaneet asian hyvin vastaan ja pyrkivät ymmärtämään minua parhaansa mukaan, mutta emme oikeastaan keskustele aiheesta.

Syömishäiriön myötä on myös kaverisuhteeni hieman muuttuneet. Ennen olin jatkuvasti jonkun luona yökylässä tai pitämässä leffailtaa. Nykyään välttelen tuollaisia tilanteita, koska syöminen ja mahdolliset ruokailut ahdistavat minua. Olen myös huomannut väsyväni sosiaalisista tilanteista paljon aikasempaa helpommin. Nykyään tarvitsen paljon omaa aikaa, enkä välttämättä jaksa olla sosiaalinen esimerkiksi koko päivää. Tämä ei todellakaan tarkoita, että en viihtyisi toisen seurassa, mutta se vaan ottaa minulla nykyään voimille, mikä tietenkin harmittaa.

Poikaystäväni suhtautumisestahan voit lukea tämän postaussarjan aikaisemmasta osasta. Linkki löytyy alempaa :)
pexels.com
Loppujen lopuksi olen valtavan kiitollinen kaikista ympärilläni olevista ihmisistä. Koen olevani etuoikeutettu, kun minulla on niin ihana perhe ja ystävät, vaikka en aina kaikkea heille haluakaan jakaa. <3
Jouduin nyt tiivistämään aika paljon, koska jo ensimmäinen kappale venyi noin pitkäksi. Jos kuitenkin edelleen luet, niin seuraavaksi tulee omia vinkkejäni sellaiselle henkilölle, jonka läheisella mahdollisesti on syömishäiriö. Huom! Nämä ovat vain omia mielipiteitäni. Perustuvat omiin kokemuksiini näin ahmimisen kanssa painivana. Nämä vinkit ovat vain sellaisia, jotka toimivat sellaiselle henkilölle, joka tiedostaa oman ongelmansa ja mahdollisesti on jo paranemisen tiellä. Vakavissa syömishäiriötapauksissa syömiseen puuttuminen saattaa olla tarpeellistakin.

Omat vinkkini syömishäiriöisen läheiselle

- Älä kommentoi toisen syömisiä. Se on ehkä pahinta ja saa syömisen kanssa kamppailevan vain välttelemään ruokailuhetkiä sinun kanssasi. Helpottavinta on, jos ruokailusta tehdään mahdollisimman luonnollinen ja ohimenevä tilanne, jossa jokainen saa syödä mitä haluaa ilman pelkoa arvostelevista katseista, oli ne sitten hyviä tai pahoja.

- Älä painosta. Älä yritä suostutella toista syömään herkkuja tms. kanssasi tai tivaa selitystä, miksi toinen ei voisi herkutella kanssasi. Anna toisen tehdä omat päätöksensä ja kunnioita niitä sen enempää kyselemättä. On todella raskasta keksiä kerta toisensa jälkeen selityksiä, miksi ei halua syödä vaikka juuri niitä herkkuja.

- Ole valmis kuuntelemaan ja auttamaan tarvittaessa. Välillä voi olla hyvin vaikea ymmärtää, miksi toinen tekee niin kuin tekee. Sen sijaan, että yrität valistaa, on tärkeämpää että kuuntelet ja osoitat kiinnostuksesi esimerkiksi kysymällä tarkentavia kysymyksiä.

- Anna tilaa. Jokainen tarvitsee välillä omaa aikaa ja tilaa. Älä ota itseesi, mikäli toinen ei aina jaksa olla sosiaalinen tai iloinen.

- Kohtele niin kuin aina ennenkin. Vaikka huomaisit tai saisit kuulla toisen muuttuneesta suhtautumisesta syömiseen, älä kuitenkaan muuta suhtautumistasi tähän henkilöön.

Postaussarjan edelliset osat: 

Postaussarjan tulevat osat:

Syömishäiriöstä parantuminen




maanantai 3. huhtikuuta 2017

Toivepostaus: Aamu- ja iltapalavinkkejä

Moikka!

Tämä postaus tuli toiveena Helzulta ja Lauralta ruokapäiväkirjani kommenteissa.
Täältä siis pesee! :D


Ajattelin siis jakaa omia suosikki aamu- ja iltapalojani tähän. Monet niistä ovat aika "peruskauraa", mutta jospa edes jollekin teistä tarttuisi joku idea tästä :) En erittele ruokia erikseen aamu- tai iltapaloihin, koska tavallaan kaikki näistä soveltuvat kumpaan ateriaan tahansa. Se on enemmän omista makutottumuksista kiinni. :)

En kirjoita erikseen määriä, koska se on niin yksilöllistä. Näitähän voi ja kannattaa myös yhdistellä, esimerkiksi maitorahka ei pelkiltään välttämättä riitä. Joka tapauksessa tässä nämä ovat:

Leipä/Riisikakut & Kananmuna

Tämä on oma ikisuosikkini! Odotan aina innolla, jos tiedän saavani aamulla syödä tätä :D Riisikakkujen päälle kananmuna sopii yllättävän hyvin! Riisikakkujen päälle minulla ei ole tapana laittaa levitettä, koska mielestäni ne eivät sitä vaadi.


















Smoothie

Smoothieissahan vain taivas on rajana! Hyvä perussmoothie tulee esimerkiksi yhdistämällä maitorahkan, banaanin ja 1dl marjoja. 
Jos maitorahka kyllästyttää niin kuin täällä, voi yhdistää banaanin ja marjojen lisäksi mehukeittoa, kaurahiutaleita ja vaikkapa maustamatonta jogurttia.

Maitorahka

Vaikka en itse enää maitorahkaa syökään, niin joskus söin ja listaan sen siksi tähän. Jos joku teistä kuitenkin kaipaa uusia ideoita rahkan sekaan, niin suurkulutusaikoinani kirjoitin postauksen siitä vinkkejä rahkan sekaan-postauksessa. Rahkan kanssa syötäväksi sopii muutama riisikakku tai vaikkapa kaksi ruisleipää.

Puuro ja Skyr!

Tämä makuyhdistelmä on peräisin viime viikonlopulta, kun olosuhteiden pakosta jouduin turvautumaan inhoamaani puuroon, eikä edes mehukeittoa löytynyt jääkaapista! Onneksi tämä tilanne tuli vastaan, koska ihastuin tähän yhdistelmään heti! Minä, puuron vihaaja söin heti samana päivänä puuroa aamupalaksi ja illalla vielä iltapalaksi! Voitteko kuvitella... Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!

Karjalanpiirakat & munavoi

Näin dieetillä en näitä suosi, mutta mikäpä estää silloin tällöin syömästä tätä herkkuyhdistelmää. Jos parempaa versiota haluaa, niin kananmunat voi viipaloida piirakoiden päälle, eikä silloin tarvitse valmistaa erillistä levitettä välttämättä.

Munakas

Munakas on taas näitä, johon täytteeksi sopii melkein mitä vaan, oman maun mukaan. Munakkaasta voi tehdä myös makean lisäämällä täytteeksi esimerkiksi marjoja tai banaania. Suolaiseen munakkaaseen on helppo pilkkoa täytteeksi esimerkiksi kinkkua tai kalkkunaleikettä. Myös kirsikkatomaatit toimivat erityisen hyvin. Sopii hyvin proteiinipitoisemmaksi ilta- tai aamupalaksi.

Banaaniletut

Perusbanaaniletuthan valmistuvat yhdistämällä yhden banaanin, kaksi kananmunaa ja ripauksen kanelia. Ne sitten paistetaan pannulla. Olen monesti mainostanut täällä omaa banaanilettureseptiäni, olettehan jo kokeilleet? ;)
Itse tykkään syödä banaaniletut Skyrin kanssa. Toimii hyvin :)


Jogurttiannos

Jogurttiannokseen toki suositeltavinta on käyttää maustamatonta jogurttia, koska maustetuissa jogurteissa on yleensä paljon sokeria. Itse käytän kuitenkin monesti rasvattomia maustettuja jogurtteja sokerista huolimatta.
Jogurttiannoksen sekaan hyviä ideoita ovat esimerkiksi kaurahiutaleet/mysli, raejuusto (sopii tosi hyvin!), marjat, banaani, siemenet, makeutuksena halutessasi ripaus hunajaa.

Riisikakut, pähkinät, raejuusto mehukeitolla

Tässä aika hyvä kolmikko, joka sisältää mukavasti proteiininlähteen, rasvanlähteen ja hiilihydraatinlähteen. Riisikakkujen päälle kalkkunaleikettä, raejuuston sekaan halutessa sokeritonta mehukeittoa ja pähkinöitä 20-30grammaa. 


Hedelmäsalaatti

Tämä on todella hyvä makeanhimon taltuttaja samalla! Itse käytän välillä kaupan persikka- ja ananassäilykkeitä, mutta myös tuuorehedelmistä saa todella herkullisen hedelmäsalaatin. Jos nestettä kaipaa, niin sokeriton mehukeitto tai mehutiiviste sopii hyvin joukkoon.


Näin. Kuvat ovat yhtä huonoja kuin aina ennenkin, pahoittelut siitä!
En tosiaan ole mikään ravitsemuksen asiantuntija, mutta tällaisia juttuja tulee itse vaihdeltua aamu- ja iltapalana. Tuliko yhtään uusia ideoita? 
Ja kommenttiboksiin saa toki jaella omia reseptejä ja ideoita, olisi kiva saada tähän listaan täytettä :)

Niin ja muistattehan, että tänään alkaa hyvänolonhuhtikuu, eli positiivisia juttuja kehiin :)

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kohti kesäkuntoa: viikko 4

Heips!

Neljä viikkoa on jo takana tätä epävirallista kesäkuntoprojektiani. Huh, miten aika onkin mennyt niin nopeasti!
Tosiaan korostan vielä, että ei tässä mitään varsinaista kesäkuntoa haeta, vaan enemmänkin sitä pysyvää muutosta. Näin kesän alla tämä nimi vaan kuvaa tätä projektia kivasti.

Viime viikostahan en varsinaista päivitystä kirjoittanut, mutta niin kuin muista postauksista kävi ilmi, niin ei mennyt ihan putkeen. Jostain syystä tosiaan paino ei noussut viime viikosta.
Tämä neljäs viikko on mennyt huomattavasti paremmin! Olen saanut hyvin treenattua ja syötyä ja fiilis on ollut tosi korkealla tästä koko hommasta :)
Eilen oli kyllä todella vaikea päivä. Kaapissa olisi herkkuja joita syödä ja tutusti lauantaina on aina vaikea paikka. Kävin vielä elokuvissa, mutta otin leffaevääksi vain pari tikkaria!


Koko päivän mietiskelin enemmän tai vähemmän niitä kaapissa huutelevia herkkuja... Olen kuitenkin valtavan ylpeä itsestäni, että ne jäivät sinne kaappiin! Hoin vain itselleni, että tällaisilla hetkillä ne onnistujat erotellaan epäonnistujista ja pidin pääni! Kaksi suklaakonvehtia söin jälkiruuaksi, mutta noita en nyt laske :D
Olen nyt yrittänyt pitää herkkupäivän vain joka toinen viikonloppu ja tänä viikonloppuna sitä ei siis ollut.

Viikon liikunnat näyttivät tältä:

Maanantai: Kevyehkö jumppa 1h, jalkapäivä kuntosalilla 1h 40min
Tiistai: Hiit (n.20min)
Keskiviikko: Kevyehkö jumppa 1h, Selkä ja olkapäät kuntosalilla 1h 15min
Torstai: Rinta, hauis, ojentaja kuntosalilla 1h
Perjantai: Lepopäivä
Lauantai: Kävelylenkki 1h30min ja 30min, nopea Hiit n. 10min

Olen ihan tyytyväinen viikon saldoon, vaikka sunnuntaina en käynytkään salilla niin kuin olisin halunnut. Tällä kertaa se meni oikeasti vaan ajanpuutteen piikkiin, eikä motivaation :( Ensi viikosta tulee todella kiireinen ja harmittaa jo nyt, että treeneistä joutuu ehkä karsimaan. Toivotaan että saan silti loppuviikosta treenimääriä kiristettyä, jos alkuviikosta ei kerkeä.

Tässä tulevat tämän viikon mitat ja suluissa taas tuttuun tapaan viime viikon tulos:

Paino: 59,0kg (60kg) -1kg!!!
Vyötärö: 80cm (79cm) +1cm

Olen todellakin tyytyväinen! Ei olisi kannattanut eilen sortua herkuttelemaan, koska tämä olisi sitten jäänyt näkemättä... Vihdoin taas kunnolla alle 60kg. Tuli kyllä todella isona yllätyksenä tuo painon tipahtaminen!
Vyötärönympärys on heitellyt noiden kahden lukeman välillä koko ajan, mikä on tietenkin vähän ärsyttävää. Tuntuu myös, että aina jos vyötärönympärys vähenee, niin paino on pysynyt samana ja jos paino tippuu, niin vyötärö on tuon sentin enemmän, ärsyttävää :D
Muuten! Pakko hehkuttaa teille, että joskus siitä mättöpäivästä tankkauspäivästä on oikeasti hyötyä. Paino lähti nimittäin välittömästi tippumaan alaspäin tuosta kuudestakymmenestä, jossa se on kohta kuukauden jumittanut. Olen kyllä pitänyt herkkupäiviä, mutta energiallisesti noin isoa vähään aikaan. Joskus siis oikeasti saa ihan hyvällä omatunnolla herkutella :)
Viime viikon herkkupäivähän näytti illasta tältä :)

Nyt toivotaan vaan, että ensi viikko menee hyvin ja näkisin piakkoin sen 58 puntarista! Odotan innolla :) Huomenna muuten alkaa Hyvänolonhuhtikuu! Jee :)

Viime viikon foodprep: kalakastike & riisiä/kasviksia