tiistai 21. maaliskuuta 2017

Olen yksin - siis syön

Heipä hei!

Täällä istun yksikseni, muutama tyhjä karkkipaperi vieressäni. Ja muutamalla tarkoitan siis aika montaa.

Ärsyttää, mutta en nyt ajatellut kirjoittaa mitään valitusviestiä herkuttelustani. Se oli ja meni, jatkan tästä eteenpäin ihan hyvällä mielellä, ihme kyllä.
Haluan kirjoittaa siitä, miten minun on hirveän vaikeaa olla syömättä herkkuja kun olen yksin. Minulla on jokin automaattinen reaktio yksin jäämiseen, että ryntään kauppaan ja ostan herkkuja. Sitten laitan jonkun sarjan päälle ja katson sitä samalla kun syön.

Olen nykyään onneksi aika harvoin yksin, eikä tällaisia retkahduksia sen takia pääse kovin usein tapahtumaan. Hassua toisaalta, koska mielelläni olisin useamminkin yksin. Nautin omasta ajasta. En vaan näköjään edelleenkään osaa käyttää sitä aina järkevällä tavalla.

kuva: pexels.com


Aikaisemmin tämä yksinjäämisen ihanuus korostui vielä pahemmin. Yksin jäädessä ihan tosissani juoksin kauppaan. Ihan sama, tiesinkö olevani yksin 20 minuuttia vai muutaman tunnin. Pakko oli käyttää aika hyödyksi. Sitten sen herkuttelun jälkeen olen keksinyt toinen toistaan omaperäisempiä tapoja hävittää "todistusaineiston", eli käärepaperit. En vaan kerta kaikkiaan kyennyt olemaan herkuttelematta yksin jäädessäni. Onneksi nykyään tilanne ei ole läheskään noin paha.

Tiedän, että ilmiölle on kaksi suurinta selitystä: se on tapa ja syön mieluiten yksin. Syön mieluiten yksin, tai salaa. Sehän on ahmimisessa aika usein tunnusmerkki, että syödään salaa ja piilotellaan sitä määrää minkä syö. Siksi yksin syöminen houkuttaa todella paljon. Tuntuu, että nyt alan päästä jo osittain irti tuosta salailusta. Nykyään uskallan jo sanoa herkutelleeni, vaikka tarkkoja määriä en aina sanoisikaan.

Kaikista voimakkaimmin käytökseeni vaikuttaa tapa. Olen tottunut käyttämään yksinolon syömiseen. Olen opettanut itseni siihen, että jos tiedän jääväni yksin, eikä minulla ole mitään ohjelmaa, käytän ajan syömiseen. Tässä asiassa voin ihan todella sanoa, että minulla on heikko itsekuri. Vain se selittää tämän päiväisen herkuttelun eikä mikään muu.

Tämän päiväinen on todella hyvä esimerkki tästä tavan aiheuttamasta käyttäytymisestä. Ei minun oikeastaan tehnyt herkkuja edes mieli. Ei minulle olisi tullut mieleenkään tänään herkutella, ellen olisi tiennyt jääväni yksin. Tiesin kuitenkin olevani tänään yksin, joten tavallaan olin jo päättänyt mennä kauppaan ja ostaa herkkuja. Ja senhän minä lopulta tein,
Nyt, kun kaikki herkut on syöty, voin vaan todeta että se ei kannattanut. Ei maistunut erityisen hyvältä, eikä tullut hyvä mieli. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten nyt tiedän että parasta mitä voin tehdä on olla itselleni armollinen ja todeta, että pidin sitten tänään herkkupäivän. Jos nyt suuttuisin itselleni, luultavasti ahmisin tänään lisää ja huomenna vielä lisää.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut tämän yksinolon olevan minulle haaste, mutta en ole kirjoittanut siitä postausta aikaisemmin. Minusta on tosi mielenkiintoista miettiä omia heikkoja kohtiaan ja mistä ne johtuvat. Välillä tekee hyvää pysähtyä miettimään.


pexels.com

Kuinka voisin ehkäistä tämän yksinolon laukaiseman herkuttelun?


Aikaisemmin, kun kyse oli enemmän syömishäiriöstä, en tiedä olisiko oikeastaan mikään auttanut. Nyt, kun selkeästi tunnistan tottumuksen olevan käytökseni taustalla, voin miettiä muutamia asioita seuraavan kerran varalle.

- Suunnittele päivä etukäteen. Jos on suunnitelmia, ei ehdi syödä herkkuja.
- Suunnittele päivän ruuat etukäteen. Tämä on tärkeää, syö säännöllisesti ja riittävästi ja ehkäise siten turhat mieliteot.
- Tiedosta vaikea tilanne. Tärkeintä on tietää, jos yksinolo aiheuttaa sortumista. Näin voit tsempata itseäsi jo etukäteen ja yrittää siten ennaltaehkäistä herkuttelua.
- Syö korvaavia herkkuja, esim. porkkana, proteiinipatukka, maustettu rahka tms.

Tuollaisia pikku vinkkejä minulle tulee äkkiseltään mieleen. Onko muita jotka sortuvat herkuttelemaan yksin ollessaan? Onko teillä lisää vinkkejä herkuttelun ehkäisemiseksi?

Ps. Olettehan huomanneet tuonne ylös ilmestyneen esittelysivun? Laitoin sen postauksenakin vähän aikaa sitten, mutta nyt olen lisännyt sinne vastaukset pariin teidän kysymykseen (yhden lisäsin vasta tänään, hieman myöhässä :( ).

6 kommenttia:

  1. Kävin lukemassa esittelysivun:)
    Minä taas välillä syön yksinäisyyteen...
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kävit lukemassa, toivottavasti se oli hyvä :)
      Tuo yksinäisyyteen syöminen on kyllä myös tosi ikävää. Voisiko siihen auttaa samanlaiset jutut kuin tuohon yksin ollessa syömiseen?:(

      Poista
    2. En oikein osaa sanoa, se tunne iskee oikeastaan yllättäen....
      Kahta viimeisintä voisi sopia hyvinkin👌🏻
      Mikä siinä onkin että silloin pitää vetää niitä herkkuja vaikka korvaavia herkkuja löytyy..... 😳

      Poista
    3. Ymmärrän, itsekin syön usein eri tunteisiin ja aika yllättäen se kyllä iskee ja sitä on vaikeaa ennakoida. En tosiaan tiedä, ehkä se on se että se mikä on yhtään kiellettyä kiehtoo enemmän? :D

      Poista
  2. Heippa! Allekirjoitan ton yksin syömisen ja ahmimisen ihan täysin. Jos yhtään helpottaa mieltä, niin siitä voi todella päästä eroon! Mulla oli täysin sama ongelma, kun poikaystävä lähti niin ostin kaupasta aina hullut määrät herkkuja ja mätin ne yksin kotona sarjoja katsellen. Ja herkkujen loputtua ostin vielä lisää. Sanomattakin selvää olo oli ihan kamala ja turvotus jatkui useita päiviä. Sun kertomat vinkit on tosi hyviä, itsekkin käytän korvaavia herkkuja. Mutta mikä mulla autto, oli juurikin tuo että sovin menoa tai kivaa tekemistä, koitin tehdä asioita josta oikeasti tulee hyvä mieli sekä se, että oikeasti vain päättää ettei nyt kannata että morkkis ja paha olo on vain kamalampaa kuin se syöminen. Ja mulla itellä alkoi maaliskuussa GoFatGo-dieetti niin en osaa sanoa, mutta ehkä se, että oikeasti syö jonkun ruokavalion mukaan useasti päivässä on auttanut, ettei tee mieli lipsua. Voisko sulla auttaa myös se, että söisit yksinollessa vain ns. määrätyn kaavan mukaan? Ja sitten kun pystyt siihen niin höllennät otetta? On kyllä kamala tunne, kun poikaystävä lähtee ja heti ensimmäisenä löytää itsensä ahmimasta ruokaa. Mä välillä ahmin sillä välin kun poikaystävä vei roskia, kamalaa näin jälkeenpäin mietittynä... Toivottavasti säkin saisit jotain helpotusta. Ja se ei tarkota, ettet olisi päässyt eteenpäin vaikka ylilyöntejä tulisi. Itellekkin tulee välillä, mutta tärkeintä on ettei jää ruoskimaan niistä liikaa itseään. Vaikeita asioita. Ei kannata olla liian ankara itelleen. Pienin askelin ja säkin oot kuitenkin jo hurjasti edennyt! :) Tulipas pitkä sepustus. Kiitos, että jaat nää meidän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!
      Olipas kiva ja fiksu kommentti! Tosi hienoa, että olet päässyt tästä tavasta eroon! Itsekin olen kyllä pystynyt reilusti vähentämään tätä myös :) Annoit tosi hyviä vinkkejä ja olen joskus todennutkin noiden auttavan! Uskoisin että tuo ruokavalion noudattaminen vähentäisi tätä yksin ollessa syömistä ihan varmasti, pitää harkita jos sellaisen aloittaisi. Sinun blogissasi oli tosi hyvin kirjoitettu kokemuksia GoFatGo-dieetistä, pitää varmaan lukea ne ajan kanssa ja harkita omaa osallistumista :D
      Kiitos superpaljon tästä kommentista, ihana oli lukea!:) <3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)