torstai 30. maaliskuuta 2017

Hyvänolon huhtikuu!

Moikka!


Niin kuin varmasti olette huomanneet, olemme Itsensä piiskuri - blogin Helzun ja HeiLauta elämää - blogin Lauran kanssa pyrkineet keksimään tämä vuoden jokaiselle kuukaudelle jonkun haasteen, johon halukkaat saavat lähteä mukaan. Huhtikuussa alkaakin oma henkilökohtainen suosikkini näistä haasteista (ainakin tähän asti) ja toivonkin, että mahdollisimman moni teistä lähtee mukaan :) Ennen kuin mennään tulevaan haasteeseen, kerron pikaiset fiilikset maaliskuun haasteesta.

Maaliskuun haastehan oli nimeltään MahaMaaliskuu, eli kyseessä oli vatsalihashaaste. Itselläni on selän kanssa ongelmaa vatsalihaksia tehdessä, joten korvasin liikkeet tekemällä fysioterapeutin minulle määräämiä liikkeitä, joissa vahvistettiin pääasiassa syviä vatsalihaksia.
Sain ohjeet liikkeisiin marraskuussa ja olen tehnyt niitä vaihtelevasti. Selkäongelmani ovat olleet minulla niin kauan kuin muistan ja vatsalihasten lisäksi olen joutunut jättämään esimerkiksi kyykkäämisen ja maastavedon salitreeneissä kokonaan pois selän ongelman takia.

MahaMaaliskuussa en tehnyt liikkeitä niin usein kuin olisi pitänyt, sen tunnustan. Tein kuitenkin enemmän kuin aikaisemmin ja arvatkaa mitä! Huomasin todella paljon muutosta parempaan! Olen nyt pystynyt tekemään jalkapäivän kokonaan ilman selkäkipuja ja lisäämään muutamia liikkeitä, jotka aikaisemmin jouduin jättämään pois! Ihan mahtavaa on huomata edistystä parempaan päin. Samoin vatsalihasliike, jossa maataan selinmakuulla ja nostetaan jalkoja, aikaisemmin en pystynyt tekemään liikettä lainkaan ja nyt pystyn tekemään yli 20 toistoa! Olen yleensä tosi skeptinen ja lopetan tekemisen helposti, kun en nää tulosta. Tässä kuitenkin näkyi muutosta parempaan päin ja olen todella iloinen :) Maaliskuussa en hirveän paljon tänne blogiin päivitellyt haasteen kuulumisia, mutta yritän kertoa enemmän huhtikuussa fiiliksiä :) Kuinka teillä meni MahaMaaliskuu, jos olitte siinä mukana?

Sitten tulevaan haasteeseen, eli Hyvänolon Huhtikuuhun! Nimensä mukaisesti huhtikuussa tarkoituksena on keskittyä kokonaisvaltaiseen hyvään oloon.
Tämän kuun haasteen visuaalisesta toteutuksesta vastasi Helzu ja olenkin kopioinut hänen blogistaan haasteen ohjeet.

 HYVÄNOLON HUHTIKUU

Haasteen ideointi:
Uusi alkuni - blogin Vanessa
Itsensä piiskuri - blogin Helzu
HeiLauta elämää - blogin Laura




Kuva: Pixabay

Huhtikuussa kiinnitä huomiosi omaan hyvinvointiisi. Huolla kehoasi ja mieltäsi, mieti mikä tekee sinut onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Hemmottele itseäsi. Mieti mistä pidät ja mitä juuri sinä tarvitset.


- Tee vapaavalintaista mielen- tai kehonhuoltoa 2 krt/ vko:ssa. Kirjaa ylös alla olevaan päiväkirjaan.

- Kirjaa päiväkirjaan viikon ajalta päivittäin ylös 1- 2 asiaa, joista olet onnellinen tai jokin kokemasi onnistumiskokemus arjessa, koulussa, töissä tai jokin positiivinen oivallus.


Hyvänolon huhtikuu- haaste ajalla 3.4- 30.4.


Viikko 1
Ma
Ti
KE
To
PE
LA
Su 

Ainakin itselleni tämä haaste tulee niin tarpeeseen, koska laiminlyön kehonhuollon liian usein ja olen itselleni ankara. Liian usein sitä keskittyy ainoastaan niihin negatiivisiin juttuihin ja siksi on hyvä, että tässä haasteessa keksitään juuri positiivisia juttuja joka päivä. Tämä haaste on ainakin sellainen, että ihan jokainen voi lähteä mukaan :)  Haasteen aikana voidaan myös kommenteissa kannustaa ja kehua toinen toistamme, tehdään tästä yhdessä onnistunut ja mukava haaste! Ketkä ovat mukana? :)

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Minun ruokapäiväkirjani

Moi!

Ensimmäistä kertaa teen postauksen, jossa kerron tarkemmin päivän ruokailuni.
HeiLauta elämää - blogin Laura pyysi minua tekemään ruokapäiväkirjapostauksen ja nyt kerrankin muistin kuvata koko päivän ruuat!

Ekaksi haluan kuitenkin kertoa, miksi en ole tehnyt ruokapäiväkirjoja aikaisemmin ja mitä huomioita tästä päivästä ehkä herää.
Tiedän syöväni edelleen aivan liian vähän monena päivänä. Maanantaina, eli päivältä jolloin tein tämän söin toisen lämpimän aterian, mikä ei läheskään aina toteudu. Minulla on vielä ihan hirveästi parannettavaa ruokailuissa. Toki minulla olisi valmiit ruokavaliot, jos olisin niitä valmis noudattamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin voin hyvin henkisesti ja fyysisesti syömällä näin. Tietenkään joka päivä ei ole samanlainen, mutta tässä yksi esimerkkipäivä, josta saa varsin hyvän kuvan perusruokailustani.

Aamupala:

Kaurahiutaleet 35g
Raejuusto 70g
Mehukeitto
Mustikoita


Olen todella kyllästynyt puuroon ja syön sitä nykyään aika harvoin. Koska tämä päivä oli aikamoinen poikkeus aamupalan osalta, laitan tähän vielä vähän tyypillisemmän aamupalani:

2 isoa riisikakkua
kalkkunaleikkeet
Kananmuna
100g jogurttia
mustikoita
raejuustoa
marjoja



Treeni: kevyehkö jumppa 1h

Lounas:
Subwayn kananrinta - salaatti (ilman juustoa ja leipää)


Ennen treeniä: TRUE BCAA:blueberry/acai
Juon aika harvoin mitään tällaisia juomia. Jos olen tosi väsynyt, saatan juoda ennen treeniä Celcius - juoman, mutta ensimmäistä kertaa oli tämä merkki testissä.


Treeni: Jalkatreeni salilla 1h 40min (vähän venähti vahingossa :D)

Päivällinen:
Munakas
60g kalkkunaleikettä
kirsikkatomaatteja
Salaatti, jossa: kirsikkatomaatteja, viinirypäleitä, salaattia, kurkkua


Tein muuten illalla vielä viikon ruuat valmiiksi ja tällä viikolla syön taas uutta suosikkiani, eli kalakastiketta ja riisiä/porkkanaa ja kukkakaalta.



Iltapala:
Banaaniletut (resepti)
Mansikka - banaani Skyr


Tällainen oli maanantaipäiväni. Tosiaan, tiedän että minun pitäisi syödä enemmän ja useammin. En siis todellakaan yritä väittää, että näin pitäisi syödä, tai että tämä on esimerkillinen ruokavalio. Paljon on parannettavaa, mutta tämä oli kuitenkin minulle jopa tavallista parempi ruokapäivä. Älkää siis tuomitko :D

Tykkäättekö tällaista postauksista? Haluaisitteko näitä lisää tai pidemmältä aikaa?
Kivaa päivänjatkoa! :)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Miksi paino ei nouse?

Moikka!

Tosi hassua kirjoittaa tällaisesta aiheesta, koska yleensä tarkoitus on nimenomaan saada se paino laskemaan.
Olen sivunnut aihetta useammassa tekstissä, mutta rupesin tässä asiaa taas pohdiskelemaan ja haluan "ajatella ääneen", eli kirjoittaa teille.

Okei samaan aikaan tämä teksti käsittelee sitä, ettei paino laske. Voiko niistä puhua samassa postauksessa?:D

Toisin sanottuna paino siis junnaa. Siihen on kuitenkin kyllä ihan selkeä syy, että paino ei tipu.
Viime viikko ei mennyt hyvin, tuli herkuteltua aika monena päivänä ja eilen pidin vielä " virallisen" tankkauspäivän. Eilen meni pizza, karkkia ja jätskiä, mutta se oli tietoinen valinta eikä kaduta yhtään!
Ei siis kuitenkaan todellakaan mikään ihme, että paino ei laske ja voin syyttää vain itseäni.
Hassua on kuitenkin se, että painoni ei myöskään juurikaan nouse. Tällaisen viikon jälkeen painoni on noussut yleensä vähintään 1-1,5kg. Tänä aamuna, heti herkuttelupäivän jälkeen menin puntarille ja paino oli +600 grammaa! Olin juonut kuitenkin alle jo paljon vettä mitä en yleensä tee ennen punnitusta, kosoka yleensä se vesikin näkyy vaa'alla. Olen kuitenkin jo sen verran kauan omaa painoani tuijotellut, että koen aika hyvin jo tuntevani miten se käyttäytyy. Ja tämä ei tosiaan ole normaalia! Minä kuulun siihen ihmisryhmään, jonka paino nousee pelkästään vilkaisemalla karkkihyllylle päin.
Eilisiä herkkuja :P

Ainiin! Ja tähän yhtälöön lisätään vielä se, että kävin sekä eilen, että toissapäivänä salilla ja lihakset on kipeänä. Salitreenihän yleensä nostaa hieman painoa kun lihaksiin kertyy nestettä. Lihaskipuja jos on, niin minulla ainakin paino nousee entistä enemmän.
Yhteenvetona siis voisi sanoa, ettei painoni ole viikon herkuttelusta huolimatta noussut oikeastaan yhtään! Mitä??

Okei, en tosiaankaan siis valita! Onhan tämä nyt harvinaisen kiva tilanne :D Mutta väkisinkin pistää miettimään, että mikä on muuttunut.

Nyt tulee oma teoriani. Paino siis jumittaa nyt tasan kuudenkymmenen kilon liepeillä. Varmaan suurin osa tietääkin, että jokaisella keholla on ns. ihannepaino, johon keho pyrkii. Noita painoja voi olla useampikin ja vaikuttaisi siltä, että 60 kiloa on minun keholleni hyvä paino olla. Tämä on oikeastaan ainoa syy minkä keksin. Itse en ole vielä tuohon tyytyväinen, mutta toisaalta minulla ei ole mikään hirveä kiire ja hätä saada painoa alaspäinkään.
Ja tosiaan, tätä painon jumitusta on kestänyt helmikuusta lähtien, vaikka koko helmikuu meni ihan pipariksi ja herkutteluksi. Jos joku teistä keksii syyn, miksi painoni ei nouse niin kuulisin sen mielelläni :D

Mutta kuten sanoin, en todellakaan valita! Nyt ajattelin kuitenkin pysäyttää tuon jumittamisen ja tsempata seuraavat viikot. Olen nyt pitänyt herkuttelussa rytmiä kerran viikkoon, mutta joka toinen viikko pidän suuremman herkkupäivän, niin kuin tällä viikolla.

Tulipas sekava teksti jälleen kerran, mutta tällaisia nämä ajatuksen purkamistekstit monesti ovat.

Minulla on muuten paljonkin postauksia nyt mielessä ja luonnoksissa, yritän saada niitä piakkoin ulos ja jatkaa tuon postaussarjan loppuun. :)

Mukavaa sunnuntaipäivää!


torstai 23. maaliskuuta 2017

Parisuhde ja syömishäiriö (poikaystäväni vastaa)

Moi! 

Noniin, nyt tulee henkilökohtainen suosikkini tästä postaussarjasta. Poikaystäväni sai siis minulta muutamia kysymyksiä, joihin hän vastasi. Vastaukset ovat suoraan hänen itsensä kirjoittamia, enkä ole muokkaillut niitä ollenkaan. Punaisella olen kirjoittanut mahdollisia omia huomioitani. Jos teille tulee lisää kysymyksiä mieleen, niin laittakaa kommenttia.
En tiedä mitä nimitystä minun pitäisi käyttää, poikaystävä vai miesystävä vai mikä :D Puhun nyt poikaystävästä koska se tuntuu luontevimmalta.
Omien sanojensa mukaan poikaystäväni ei ole mikään kovin hyvä kirjoittamaan, eikä osaa ihan pukea ajatuksiaan sanoiksi. Hyvät vastaukset sieltä ainakin minun mielestäni tuli, koska jännitin aika paljon mitä hän vastaa. Ja ensimmäistä kertaa blogissani on jonkun muun tekstiä kuin omaani! :D


1. Kauanko ollaan seurusteltu?
reilu 16kk :) (josta asuttu yhdessä n.6kk)

2. Milloin ja miten sait tietää mun syömishäiriöstä?
Sain tietää heti kun aloimme seurustella ja sinä itse kerroit minulle.
Olimme vain makoillut monta tuntia sohvalla ja juttelimme kaikesta. Samalla
teimme selväksi, että seurustelemme.
Tämän jälkeen sanoit että sinun pitää kertoa jotain ja kerroit tästä.

3. Millainen syömishäiriö minulla on?
Onpas vaikea kysymys. Muttaaa... En mä oikeasti tiedä tai en osaa sitä
pukea sanoiksi :D

(En ihmettele, koska olen tietoisesti peitellyt ahmimistani enkä ole suoraan sanonut mikä ongelma on.)

4. Miten syömishäiriö näkyy arjessa mun käyttäytymisessä?
Ulospäin ei oikeastaan mitenkään. Ainoastaan kun tietää asiasta niin
huomaa, että esimerkiksi kauppareissulla katsotaan kalorimääriä enemmän.
Muutenkin kalorit vaikuttavat todella paljon siihen mitä syöt ja mitä
ostat.
Mutta jos et olisi minulle kertonut heti alkuun tästä, niin minulla olisi
varmasti mennyt todella kauan aikaa kun olisin itse huomannut. Niin hyvin
osaat sen piiloittaa toisilta.


5. Mikä on pahinta syömishäiriöisen kanssa seurustellessa?
Se, kun sinulla loppuu usko omaan tekemiseesi ja saatat masistella monta
päivää, ennen kuin pääset taas jaloillesi.


6. Onko mitään hyviä puolia?
No eihän siinä suoranaisesti ole, mutta jos joku pitäisi sanoa, niin se ilo
sinun naamalla on aina yhtä ihana näky, kun olet päässyt jollain tavalla
eteenpäin tämän asian kanssa.

7. Ootko huomannut mitään juttuja jotka helpottaa/auttaa mua huonoilla
hetkillä?

Nyt ei kyllä tule mieleen mitään ulkoista tekijää, paitsi varmasti
läheisten tuki auttaa edes vähäsen. Masistelujen jälkeen saatat yhtäkkiä
olla täynnä tarmoa ja energiaa, kun vain itse olet niin päättänyt. :)

8. Muuta sanottavaa?
Älkää yrittäkö piiloittaa pahaa oloanne läheisiltänne, koska kyllä oikeasti
läheiset ihmiset huomaavat, että ei kaikki ole hyvin. Ainakin itseäni
ärsyttää välillä se, kun yritetään esittää, että kaikki on hyvin, vaikka
sen näkee jo kaukaa, että ei ole.

Niinpä. Tällaisia juttuja sieltä tuli. Itselleni ei oikeastaan suurempia yllätyksiä tullut, aika lailla sellaisia vastauksia mitä odotinkin. 
Tosiaan, jos on lisää kysymyksiä niin laittakaa tulemaan!


Tulevat postaussarjan postaukset:

Liikunta-alalla opiskelu ja syömishäiriö
Läheisteni suhtautuminen
Syömishäiriöstä parantuminen

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Olen yksin - siis syön

Heipä hei!

Täällä istun yksikseni, muutama tyhjä karkkipaperi vieressäni. Ja muutamalla tarkoitan siis aika montaa.

Ärsyttää, mutta en nyt ajatellut kirjoittaa mitään valitusviestiä herkuttelustani. Se oli ja meni, jatkan tästä eteenpäin ihan hyvällä mielellä, ihme kyllä.
Haluan kirjoittaa siitä, miten minun on hirveän vaikeaa olla syömättä herkkuja kun olen yksin. Minulla on jokin automaattinen reaktio yksin jäämiseen, että ryntään kauppaan ja ostan herkkuja. Sitten laitan jonkun sarjan päälle ja katson sitä samalla kun syön.

Olen nykyään onneksi aika harvoin yksin, eikä tällaisia retkahduksia sen takia pääse kovin usein tapahtumaan. Hassua toisaalta, koska mielelläni olisin useamminkin yksin. Nautin omasta ajasta. En vaan näköjään edelleenkään osaa käyttää sitä aina järkevällä tavalla.

kuva: pexels.com


Aikaisemmin tämä yksinjäämisen ihanuus korostui vielä pahemmin. Yksin jäädessä ihan tosissani juoksin kauppaan. Ihan sama, tiesinkö olevani yksin 20 minuuttia vai muutaman tunnin. Pakko oli käyttää aika hyödyksi. Sitten sen herkuttelun jälkeen olen keksinyt toinen toistaan omaperäisempiä tapoja hävittää "todistusaineiston", eli käärepaperit. En vaan kerta kaikkiaan kyennyt olemaan herkuttelematta yksin jäädessäni. Onneksi nykyään tilanne ei ole läheskään noin paha.

Tiedän, että ilmiölle on kaksi suurinta selitystä: se on tapa ja syön mieluiten yksin. Syön mieluiten yksin, tai salaa. Sehän on ahmimisessa aika usein tunnusmerkki, että syödään salaa ja piilotellaan sitä määrää minkä syö. Siksi yksin syöminen houkuttaa todella paljon. Tuntuu, että nyt alan päästä jo osittain irti tuosta salailusta. Nykyään uskallan jo sanoa herkutelleeni, vaikka tarkkoja määriä en aina sanoisikaan.

Kaikista voimakkaimmin käytökseeni vaikuttaa tapa. Olen tottunut käyttämään yksinolon syömiseen. Olen opettanut itseni siihen, että jos tiedän jääväni yksin, eikä minulla ole mitään ohjelmaa, käytän ajan syömiseen. Tässä asiassa voin ihan todella sanoa, että minulla on heikko itsekuri. Vain se selittää tämän päiväisen herkuttelun eikä mikään muu.

Tämän päiväinen on todella hyvä esimerkki tästä tavan aiheuttamasta käyttäytymisestä. Ei minun oikeastaan tehnyt herkkuja edes mieli. Ei minulle olisi tullut mieleenkään tänään herkutella, ellen olisi tiennyt jääväni yksin. Tiesin kuitenkin olevani tänään yksin, joten tavallaan olin jo päättänyt mennä kauppaan ja ostaa herkkuja. Ja senhän minä lopulta tein,
Nyt, kun kaikki herkut on syöty, voin vaan todeta että se ei kannattanut. Ei maistunut erityisen hyvältä, eikä tullut hyvä mieli. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, joten nyt tiedän että parasta mitä voin tehdä on olla itselleni armollinen ja todeta, että pidin sitten tänään herkkupäivän. Jos nyt suuttuisin itselleni, luultavasti ahmisin tänään lisää ja huomenna vielä lisää.

Olen varmaan aikaisemminkin todennut tämän yksinolon olevan minulle haaste, mutta en ole kirjoittanut siitä postausta aikaisemmin. Minusta on tosi mielenkiintoista miettiä omia heikkoja kohtiaan ja mistä ne johtuvat. Välillä tekee hyvää pysähtyä miettimään.


pexels.com

Kuinka voisin ehkäistä tämän yksinolon laukaiseman herkuttelun?


Aikaisemmin, kun kyse oli enemmän syömishäiriöstä, en tiedä olisiko oikeastaan mikään auttanut. Nyt, kun selkeästi tunnistan tottumuksen olevan käytökseni taustalla, voin miettiä muutamia asioita seuraavan kerran varalle.

- Suunnittele päivä etukäteen. Jos on suunnitelmia, ei ehdi syödä herkkuja.
- Suunnittele päivän ruuat etukäteen. Tämä on tärkeää, syö säännöllisesti ja riittävästi ja ehkäise siten turhat mieliteot.
- Tiedosta vaikea tilanne. Tärkeintä on tietää, jos yksinolo aiheuttaa sortumista. Näin voit tsempata itseäsi jo etukäteen ja yrittää siten ennaltaehkäistä herkuttelua.
- Syö korvaavia herkkuja, esim. porkkana, proteiinipatukka, maustettu rahka tms.

Tuollaisia pikku vinkkejä minulle tulee äkkiseltään mieleen. Onko muita jotka sortuvat herkuttelemaan yksin ollessaan? Onko teillä lisää vinkkejä herkuttelun ehkäisemiseksi?

Ps. Olettehan huomanneet tuonne ylös ilmestyneen esittelysivun? Laitoin sen postauksenakin vähän aikaa sitten, mutta nyt olen lisännyt sinne vastaukset pariin teidän kysymykseen (yhden lisäsin vasta tänään, hieman myöhässä :( ).

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Kohti kesäkuntoa: viikko 2

Mooi!

Toinen viikko takana tätä kesään suuntaavaa tsemppiäni, jonka nimesin Kohti kesäkuntoa - projektiksi. Tai ainakin suunnilleen, nämä päivät nyt menee vähän epäsäännöllisesti :D

Tämä viikko, tai tavallaan siis viime viikko on mennyt aika hyvin, ainakin jos ruokailujen perusteella arvioidaan. Olen syönyt neljä tai viisi kertaa päivässä, eli tasaisemmin kuin alkuvuodesta.
Alkuviikosta tein foodprepin, eli tein viikolle ruokia valmiiksi. Alkuviikon söin kalaa ja kasviksia (uusi suosikki!). Aika harvinaista tuo kalan ostaminen minulle, mutta nyt päätin kokeilla ja onneksi kokeilin! Tein siis seitipaloista kastikkeen ja keitin porkkanaa ja kukkakaalia sen kanssa. Namnam, teen kyllä ehdottomasti jatkossakin tuota! Loppuviikosta tein makaronia ja jauhelihaa, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on yksi lempiruoistani.

Treenaaminen on vieläkin ollut vähän tauolla, ellei kävelylenkkejä lasketa. En ole vieläkään saanut aikaiseksi hankkia kuntosalikorttia. Huijaan itseäni sanomalla että se johtuu siitä, että en ole ihan varma iskeekö flunssa päälle vai ei... Useampana päivänä olen herännyt kurkkukipuisena, mutta muita oireita on aika olemattoman vähän. Menee siis kai enemmän tekosyiden puolelle tämä treenaamattomuus. Tänään pitäisi kuitenkin lähteä taas pitkästä aikaa salille, jee! Olkapää on aika hyvin kuntoutunut, mutta ärtyi heti kun innostuin eilen hieman punnertamaan. Katsotaan nyt mitä se tuumaa salitreenien aloittamisesta.

Flunssan torjuja :)



Peilikuvassa olen ollut viikon aikana näkevinäni muutosta parempaan, joten odotin aika innolla tätä päivää kun saan konkreettisia tuloksia pöytään...

Tässä ne siis tulevat ja suluissa viime viikon tulokset :)

Paino: 60,0kg (60kg) +/-0
Vyötärö: 79,0cm (80cm)

Paino vähän ärsyttää, koska kävin viikon mittaan puntarilla ja silloin tulos oli alle kuudenkymmenen. Tänä aamuna oli herätessä jotenkin semmoinen "turpea" olo :D Ja arvelinkin, että se näkyy myös painossa. Ei tuo kuitenkaan huono ole, varsinkin kun vyötärössä näkyy vähän pudotusta. Ensi viikolla sitten enemmän tulosta toivon mukaan :)

En nyt ole saanut aikaiseksi ottaa muita mittoja kuin tuon vyötärön, mutta olen todennut sen olevan aika hyvä mittari itsessään. Ehkä sitten taas enemmän mittoja kun salitreenit alkaa taas kunnolla...

Viikonloppuna ei pitänyt olla herkkupäivää, mutta lauantaina söin kyllä vähän herkkuja. Koukutuin noihin suklaamuniin joiden sisällä on maitokreemitäytettä. Ihan täydellistä <3 Onneksi en kuitenkaan herkutellut kovin paljoa ja pystyin sunnuntaina jatkamaan ihan normaalia ruokailua. Viikon herkkuhimon taltuttaja oli hedelmäsalaatti. Söin sitä kai kolmena iltana :D Mutta paljon parempihan se on kuin mikään suklaa tai karkki.

Namnam!



Mitenkäs teillä menee? 
Huippua viikkoa kaikille! :)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Suosikki- ja inhokkiruokani

Moikka!

*Toivepostaus HeiLauta elämää - blogin Lauralta.

Sain Lauralta kivan toiveen kirjoittaa omista suosikki- ja inhokkiruuistani. Laura kirjoitti samanlaisen kirjoituksen aikaisemmin myös omaan blogiinsa, joten käykää ihmeessä kurkkaamassa jos tällaiset postaukset kiinnostavat! :)

Kuten olen sanonut, olen nykyään aika nirso. Silti yllätyin, kun kunnon inhokkeja oli aika vaikeaa löytää. Kaikkea kuitenkin tarvittaessa syön...
Aloitetaan suosikeista.

Suosikkiruokani

- Kaikki pastaruuat
- Pizza
- Tortilla
- Pinaattiletut
- Täytetyt leivät
- Lihoista kana ja jauheliha
- Riisikakut <3
- Banaaniletut
- Proteiinipatukat (ne missä on paljon sokeria :D)
  
Herkuista:
- Suklaa, erityisesti valkosuklaa
- Jäätelö (suklaanmakuinen tottakai)
- Vaahtokarkit
- Leivokset joissa on suklaata :D
- Marenki
- Toffeet
(Yhteenvetona mitä makeampi, sen parempi :D)


Inhokkiruokani

- Kaikki liha jossa on "läskiä" :D Olen oikeasti aika tarkka tästä ja nypin aina kalkkunaleikkeestäkin kaikki epämääräiset kohdat pois. Siitä johtuu, jos olette joskus nähneet leivistäni kuvia, joissa on päällä reikäinen leikkele.
- Kotletit
- Valkosipuli
- Maitorahka (söin sitä yhdessä vaiheessa niin paljon, että nykyään pelkkä ajatuskin etoo)
- Puuro (sama homma kuin maitorahkassa, mutta syön puuroa kuitenkin välillä)
- Kaikki kookoksenmakuinen
- Kahvi (vaikka onkin juoma, mutta tähän lasketaan myös kaikki kahvin makuinen)
- Perunat, varsinkin kouluruuassa (syön niitä silti)
- Pekoni!


Tässäpä nämä äkkiseltään mieleen tulevat ruuat. Todennäköisesti  mieleen tulee aika paljon lisää molempiin listoihin, kun olen julkaissut tämän postauksen :D
Löytyykö teidän listoiltanne samoja ruokia? :)

torstai 16. maaliskuuta 2017

Syömishäiriöni oireet nyt

Moikka!

Postaussarja jatkuu. Viime postauksessa kerroin mistä tiesin että minulla on syömishäiriö. Nyt kerron, miten syömiseni oireilee tällä hetkellä. Sanon jo heti alkuun, että kirjoitan tämän jälkeen välillä jotain vähän kevyempää kuin tätä syömishäiriöasiaa, en halua että tämä on mikään liian vakava-aiheinen blogi. :)

Taas pieni taustakertomus alkuun. Olen siis käynyt psykologin juttusilla suunnilleen kahden vuoden ajan. Olen lisäksi käynyt ravitsemusterapeutilla noin puolen vuoden ajan.

Ongelmallisista ajatuksista irti pääseminen ei todellakaan ole helppoa. Olen edistynyt viime vuosina todella paljon, mutta edelleenkään en ole ihan "kuivilla".
Psykologilla käyminen on auttanut minua ymmärtämään miksi olen nykyisessä tilanteessani, millaisia asioita sen taustalla saattaa olla. Olen saanut avaimia onnistumiseen, mutta tiedän että minun pitää vielä itse oppia käyttämään niitä paremmin.
Jotta pitkän tekstin lukeminen olisi vähän helpompaa, jaottelen nykyiset oireeni karkeasti kolmeen eri asiaan.

Ahmiminen
Nykyään ahmin huomattavasti harvemmin kuin ennen. Ennen ahmin lähes joka viikko. Pikkuhiljaa ahmiminen on harventunut, ensin muutamaan viikkoon ja nyt kunnon ahmimisten välissä on jopa kuukausi, ellei parikin.
Muistan, kun vielä viime kesänä laskin päiviä joina en ahminut. Alkuun pääsin vain neljään, sitten kymmeneen, sitten kahteenkymmeneen. Nyt en enää edes laske, koska päiviä on välissä niin monta. Tällaiset konkreettiset havainnot omasta edistyksestä tuntuvat kyllä ihan mahtavilta!

pexels.com

Kuitenkin nyt kun nykyisistä oireista puhutaan, niin edelleen tulee hetkiä kun en hallitse syömistäni.
Viime helmikuu on hyvä esimerkki huonommasta putkesta. Tuli ahmittua ja herkuteltua muuten vaan. Minulla on aina ollut todella iso ero sen välillä, ahminko vai syönkö liikaa. Liikaa syöminen on jollain tapaa koko ajan hallinnassa ja syöt liikaa siksi, että haluat ja ruoka maistuu hyvältä. Ahmimisessa kyse on enemmän siitä, että tuntuu ettei oikeasti pysty itse hallitsemaan omaa syömistään. Sitä vaan syö, eikä lopeta vaikka olisi jo aivan täynnä. Ahmimiskausien aikana menen yleensä kauppaan ja saatan kierrellä pitkäänkin hyllyjen välissä. Fyysisesti ei tee mitään mieli, koska on syönyt jo aivan liikaa, mutta silti on jokin pakko ostaa herkkuja. Lopulta ostan vain tottumuksesta herkkuja joista tykkään, vaikka juuri sillä hetkellä ne eivät houkuttele lainkaan.
Voi kuulostaa hassulta, että sitä syö vaikka samaan aikaan inhoaa itseään ja haluaa olla syömättä. Näin hyvänä kautena minun on itsenikin todella vaikeaa sitä käsittää. Hyvällä kaudella sitä miettii, että miten voi olla niin heikko, että sortuu tuollaiseen, että ei mikään ääni voi niin voimakas olla.
Kyllä se vain on. Se ääni joka käskee syödä osaa valita juuri oikeat sanat saadakseen sinut syömään. Esimerkkinä minulle kovin yleinen perustelu: "Nyt ostat viimeiset herkut ja sitten alkaa herkkulakko. Tämä päivä on kuitenkin jo pilalla, joten voit ihan hyvin syödä vähän lisää. Herkkulakko kestää sitten pitkään, eikä millään tällä herkuttelulla ole sen jälkeen enää väliä."

Syömisputken jälkeen minulle tulee yleensä vaihe, kun tavallaan tajuan mitä olen tehnyt. Vajoan epätoivoon ja totean, etten koskaan pääse tavotteisiini ja olen epäonnistunut. Jollain tapaa tuo vaihe on nykyään jopa hyvä, koska tiedän että se edeltää ruotuun palaamista. Helmikuussa esimerkiksi tuota vaihetta ei meinannut tulla, enkä ollut itselleni vihainen herkuttelusta. Niinpä kierre vaan jatkui. Lopulta tuli itku ja toteaminen, että eihän tästä mitään tule... Mutta siitä alkoi taas nousu ja maaliskuu on mennyt paljon paremmin!


Liian vähän syöminen ja kaloreiden laskeminen
Herkuttelun jälkeen rajoitan edelleen kohtuuttomasti syömistäni. Monesti pyrin pääsemään alle 1000 kalorin, vaikka tiedän että se on typerää. Tästäkin olen päässyt kuitenkin jo huomattavasti eteenpäin.
Katson myös aivan liian tarkkaan kaloreita. Lopetin esimerkiksi maidon juonnin kokonaan, koska mielestäni lasillisessa maitoa on liikaa kaloreita. Nyt olen yrittänyt tuoda maidonjuontia taas takaisin ruokailuihini hyvin pikkuhiljaa, mutta edelleen saatan ahdistua maitolasillisesta (rasvatonta maitoa).
Saatan myös ajatella, että on ihan sama syönkö suklaalevyn vai samojen kaloreiden edestä kunnon ruokaa. Samalla logiikalla en myöskään syö monesti herkkupäivinä kunnon ruokaa ollenkaan, koska kalorit täyttyvät herkuttelusta.
pixabay.com

Ajattelu
Konkreettisten tekojen lisäksi oireiluni on kaikista voimakkainta omassa päässäni. Sitä ei kukaan näe ulospäin, miten suuri osa ajatuksistani koskee syömistä ja laihdutusta. Käytän valtavan määrän ajatuksistani siihen, että mietin mitä syön tai en syö, miten paljon toivon painavani seuraavalla punnituksella ja milloin saan taas syödä herkkuja. En oikeastaan itsekään tajua, miten paljon aikaa tähän käytän.

Sosiaaliset tilanteet
Ongelmat syömisen kanssa näkyvät myös sosiaalisissa tilanteissa. Ennen kävin lähes joka viikonloppu jonkun kaverin luona yökylässä, mutta nykyään ahdistun siitä, jos vietän jonkun kanssa pitkään aikaa enkä voi hallita syömisiäni. Saatan myös perua tapaamisia tai lähteä niistä aikaisemmin, jotta välttäisin liian syömisen. Minulle tärkeintä on hallinnan tunne syömisen suhteen ja muiden ihmisten seurassa kadotan sen helposti. Monet ystävistäni tykkäävät käydä kahvilla tai laittaa ruokaa, kun minulle se taas aiheuttaa ahdistusta, koska en uskalla tai halua aina keksiä selityksiä miksi en voisi. Ystävistäni vain kaksi tietää syömisongelmistani ja suurin osa ei.

Kuva: pexels.com


Semmoisia juttuja tällä kertaa. Näistä postauksista saisi paljon pidempiä, mutta yritän tiivistää asiat pieneen pakettiin, että joku jaksaisi jopa lukea :D
Kuten näistä postauksista ja ylipäätään siitä, että kirjoitan näitä voi huomata, olen nykyään jo aika sinut asian kanssa. Olen edistynyt ihan valtavasti ja nykyään uskon ja tiedän, ettei tämä jatku ikuisuuksiin. Aikaisemmin en olisi voinut kuvitellakaan kirjottavani sanaakaan mistään syömisongelmista, mutta tässä sitä nyt ollaan. Vielä on matkaa, mutta nyt tuntuu että matkaa on enemmän takana kuin edessä.

Postaussarjan tulevat postaukset (järjestys ja otsikot voivat muuttua)

- Seurustelu syömishäiriöisen kanssa (poikaystäväni vastaa)
- Liikunta - alalla opiskelu ja syömishäiriö
- Läheisteni suhtautuminen
- Syömishäiriöstä parantuminen


tiistai 14. maaliskuuta 2017

Mistä tiesin, että minulla on syömishäiriö?

Moikka!

Tästä alkaa blogini historian ensimmäinen postaussarja. Sen aiheena on minun syömisongelmani, tai puhutaan nyt ihan suoraan syömishäiriöstä. Sain HeiLauta elämää - blogin Lauralta muutamia kysymyksiä syömishäiriööni ja sen kehitykseen liittyen. Lisäksi minulla on ollut tarkoituksena jo pitkään kirjoittaa tietyt postaukset, joten liitetään ne tähän samaan pakettiin. Postauksen loppuun olen listannut tulevia aiheita. Jos sinulle tulee mieleen jokin tähän liittyvä aihe tai jotain kysyttävää, niin laita kommenttia :)

Postaukset eivät ole välttämättä peräkkäisiä, ettei ihan liian synkäksi mene tämän blogin jutut. Kuitenkin vähän ikävämmän aiheen ympärillä ollaan. Pyrin kuitenkin siihen, että tämä on edelleen positiivissävytteinen blogi. Ehkä jollekin näistä voi kuitenkin olla jotain apua, jos ei muille niin minulle kun pääsen avautumaan :D
Jos et ole vielä lukenut tiivistelmää syömisongelmistani, voit lukea postauksen täältä.

Tänään kirjoitan siitä, miten ja milloin tiesin että minulla on syömishäiriö. Tuntuu jotenkin oudolta sanoa syömishäiriö ja varsinkin näin monta kertaa samassa postauksessa, suokaa siis anteeksi sanamuotoni. Ehkä sanonkin ongelma, kuulostaa jotenkin heti paljon kevyemmältä.

Lyhyt vastaus otsikon kysymykseen: en tiennytkään, enkä tiedä vieläkään.
Tämä postaus oli tässä, kiitos kun luit!

No ei, avaan tätä oikeasti enemmän, mutta vastaus on ihan totta: en missään vaiheessa tiennyt että minulla on syömishäiriö, enkä tavallaan tiedä vieläkään. Jotta voin kertoa, milloin ja miten tajusin ongelmani, on pakko vielä kertaalleen vähän kerrata tapahtumia pikaisesti.

Kuva: pexels.com

Aloitetaanpa alusta. Keksin, että haluan laihtua vuoden 2013 vaihteessa, eli noin neljä vuotta sitten. Tuolloin olin ihan normaalipainossa, n. 53kg/157cm. Tuolloin kaikki oli vielä ihan ok, vähensin herkkujen syöntiä ja paino tippui sen pari kiloa. Olin tyytyväinen.
Tulevana kesänä kuitenkin painoni nousi, mikä oli minulle kova pala. Painoin kesän lopussa noin 57 kiloa Aloin jo kesällä miettimään mitä söin ja miten liikuin, mutta en sen suuremmin.

Kesän jälkeen iski paluu arkeen ja valtava ahdistus painostani. Tunsin oloni todella lihavaksi ja halusin äkkiä takaisin vanhoihin mittoihini. Ajattelin, että mitä vähemmän söisin ja mitä enemmän liikkuisin, sen parempi. Näin ei tietenkään ollut.


Opettelin laskemaan kaloreita, jotta pystyin aina liikkumaan saman verran, kuin mitä olin syönyt herkkuja. Jos esimerkiksi söin suklaapatukan, jumppasin salaa huoneessani sykemittarin kanssa kunnes suklaapatukan kalorit oli kulutettu. Salaa siksi, että vanhempani ajattelivat jo valmiiksi minun treenaavan liikaa.
Huomasin, että syömiseen liittyvät ajatukset alkoivat vallata päätäni. Saatoin valvoa illalla ennen nukkumaanmenoa miettien, mitä syön seuraavana päivänä ja miten paljon minun pitää liikkua. Ahdistuin kaikista tapahtumista ja tapaamisista, joihin tiesin liittyvän syömistä ja mietin niitä monesti viikkoja etukäteen. Ravasin myös puntarilla päivittäin, jopa useamman kerran päivässä.
Tajusin kyllä, että jotain on pielessä ja kävinkin terveydenhoitajan juttusilla. En osannut sanoa omaa asiaani tarpeeksi selkeästi, eikä terkkarista ollut mitään apua. Olin painoni takia niin alamaissa, että terkkari ajatteli minulla olevan lievää masennusta. Jatkoin elämääni, mutta minua vaivasi ajatus, että jokin on nyt huonosti.
Koska sain niin vähän energiaa, alkoi herkkujen kulutukseni lisääntymään. Yleensä maanantaista keskiviikkoon söin todella niukasti ja sen jälkeen torstaista sunnuntaihin söin todella paljon herkkuja. Pikkuhiljaa herkkumäärät alkoivat nousta ja herkkujen syömistäni saattoi kuvata paremmin ahmiminen. Liikuin kuitenkin edelleen todella paljon, mutta kunnon ruuan syöminen ahdisti kaikkien herkkujen jälkeen. Lueskelin silloin tällöin netistä syömishäiriöiden kuvauksia, mutta totesin ettei minua kuvaa mitkään kuvaukset, eli olen ihan kunnossa.

pexels.com

Harpataan ajassa eteenpäin seuraavaan suurempaan tapahtumaan tällä saralla, eli kunnon ahmimisen alkamiseen. Tässä välissä nimittäin jatkui aika pitkälti samat oireilut kuin aikaisemminkin, painoa sain pari kiloa alaspäin.

Vuoden 2015 hiihtolomalla muistan, kuinka kehoni ja mieleni oli väsynyt ainaiseen laihdutukseen. Päätin, että nyt saa riittää. Söin koko viikon hyvin ja tasaisesti ja sallin itselleni myös herkkuja, olihan hiihtoloma. Ajattelin, että paino tippuisi sillä, koska niinhän sitä aina neuvotaan elämään: syömään tasaisesti, liikkumaan ja sallimaan myös herkut silloin tällöin.
Loman jälkeen menin puntarille... ja paino oli yllätys yllätys noussut. Ihan naurettavaahan tämä on, koska näin jälkikäteen ajateltuna kuka tahansa tietää, ettei tuolla tavalla paino tipu, ei ainakaan viikossa! Mutta minä halusin tuloksia HETI ja koin epäonnistuneeni.


Tuon puntarilla käymisen jälkeen minussa tapahtui iso muutos. Heitin suoraan sanottuna hanskat tiskiin. Ajattelin, että lihon kuitenkin, joten on ihan sama mitä syön. Ahmin herkkuja joka päivä seuraavat kuukaudet. Paino nousi 54 kilosta 62 kiloon parissa kuukaudessa. Olen ihmeissäni, ettei se noussut sen enempää. Voin todella huonosti ja inhosin itseäni koko ajan. Joka päivä lupasin itselleni palata normaaliin ruokailuun. Aloitin aamuni aina kevyesti, mutta lopetin päiväni herkkuihin.
Noiden parin kuukauden jälkeen tajusin yhtäkkiä, että minulla on ahmimishäiriön oireita. Olin aikaisemmin verrannut oireitani vääriin syömishäiriöihin ja ajatellut, ettei minua voida lukea mihinkään.
Tajusin kunnolla, että minulla on syömisen kanssa ongelmia. Tavallaan olin tajunnut sen jo aikaisemmin, mutta nyt se iski tajuntaani, kun sain oireilulleni nimen. Edelleenkään en uskonut että minulla on syömishäiriö, vain oireita. Minun oli tosi vaikeaa kirjoittaa tänne blogiinkaan, että minulla on ongelmia syömisen kanssa, eihän minulla kuitenkaan ollut mitään diagnosoitu. Uskalsin ensimmäistä kertaa käyttää syömishäiriö - nimitystä vasta, kun psykologini käytti sitä. Silloin vasta oikeasti tajusin, että minulla on syömishäiriö.
Inhoan tuota sanaa ja tuntuu, että minulla ei ole oikeutta käyttää sitä itsestäni, eihän minulla ole mikään syömishäiriö? Tuntuu ikävältä kirjoittaa itsestäni tuolla sanalla, koska minulla on tunne etten saisi. Koen vahvaa tarvetta pyytää anteeksi niiltä, joilla on oikeasti syömishäiriö, että minä kirjoitan tällaista vaikka minulla ei edes ole mitään häiriötä.
Kuitenkin se, kun kuulin psykologini käyttävän tuota nimitystä ja kun itse aloin käyttämään sitä, se helpotti minua valtavasti, kuin iso kivi olisi nostettu harteiltani. Minun oireillani oli vihdoin nimi ja uskalsin hakea siihen apua. Voi kuulostaa hassulta, että kirjoitan ensin pitkän postauksen, jossa kerron syömishäiriöni taustoista ja totean sitten, ettei minulla mitään häiriötä ole. Niin se kuitenkin on, en tiedä saisinko tai voisinko käyttää tuota nimitystä.

Mulla on muuten tuollainen kakkulapio :P Kuva: pexels.com


Monesti tuntuu, että juuri ahmimisesta kärsivillä on vaikeuksia tietää, milloin käyttäytyminen on ahmimishäiriöön viittaavaa. Jokainenhan ahmii joskus, eikä siinä ole mitään pahaa. Monesti kuulee myös puhuttavan lihavan ahmimishäiriöstä. Sekin on hämäävää, koska en esimerkiksi itse ole koskaan ollut kunnolla ylipainoinen. Liian usein tuntuu, että ihmiset ajattelevat että pitäisi näyttää tietynlaiselta voidakseen olla syömishäiriöinen. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuka tahansa voi oirehtia.

Tästä tuli kenties todella sekava teksti, mutta toivon että saitte tästä jotain irti. Vinkkinä haluaisin sanoa, että jos jollakin joka tätä lukee on syömishäiriöön viittaavia oireita, niin kehotan lämpimästi hakemaan apua ajoissa. Oireiden ei tarvitse olla suoraan jonkun tietyn häiriön, riittää jos ruokaan ja laihtumiseen liittyvät ajatukset alkavat olla häiritseviä. Itselleen on niin vaikeaa välillä myöntää, että on vaikeaa. Siinä ei kuitenkaan ole mitään pahaa, eikä syömishäiriö ole koskaan kenenkään vika.

Huh, täytyy sanoa että teki jälleen todella hyvää kirjoittaa tästä aiheesta ja tajusin itsekin asioita tätä kirjoittaessa. Nyt pitäisi vaan vielä uskaltaa painaa tuota Julkaise - nappia, mikä ei ole helppoa, kun näin henkilökohtaisista jutuista puhutaan. Mutta jos tätä luet, niin olen uskaltanut sitä painaa! :D

Tulevat aiheet (otsikot ja järjestykset voivat muuttua):

- Mistä tiesin, että minulla on syömishäiriö?
- Syömishäiriöni oireet
- Liikunta - alalla opiskelu ja syömishäiriö
- Millaista on seurustella syömishäiriöisen kanssa (poikaystäväni vastaa)
- Läheisteni suhtautuminen
- Syömishäiriöstä parantuminen


Tosiaan, jos teille tulee mieleen kysymyksiä tai aiheita, niin antakaa tulla vaan. Toki muutakin kommenttia saa heittää.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Minä & blogini (Esittelysivu)

Heips!

Tuonne ylös on tulossa piakkoin tällainen esittelysivu minusta. Se helpottaa varsinkin uusien lukijoiden mukaan pääsemistä. Otin muutamia kysymyksiä joihin vastasin ja aihealueet olivat perustiedot, blogista ja jotain ihan muuta. Harvemmin tulee kerrottua ihan perusjuttuja itsestä, paitsie tekstien sekaan piilotettuna, joten julkaisen tämän myös ihan postauksen muodossa. Lisään tämän esittelysivun piakkoin, mutta lisäilisin tähän mielelläni vielä joitain kysymyksiä, jos teille tulee jotain mieleen? Ja toivottavasti tässä on edes jotain uutta myös teille jotka olette pidempään lukeneet höpötyksiäni. :)

Perustietoja:

Nimi:
Täällä blogin puolella tottelen nimeä Vanessa, vaikka se ei oikea nimeni olekaan :)

Ikä:
Onko sillä enää niin väliä, kun 20 on jo ylitetty?

Koulutus:
Ylioppilas ja tällä hetkellä liikunta-alan opiskelija

Blogista:


Mikä tämä blogi on?
Blogi on minulle paikka jonne voin avata ajatuksiani ja purkaa tuntojani, oma päiväkirjani. Kirjoitan sekä "tavallisen laihduttajan", että syömishäiriön näkökulmasta asioista. Välillä menee hyvin, välillä huonommin ja pyrin kertomaan kaikesta rehellisesti.
Tavoitteenani on urheilullisen näköinen terve kroppa ja sinne on vielä matkaa. En ole ylipainoinen, mutta sattuneista syistä painon pudottaminen on hidasta ja vaikeaakin välillä.


Mikä sai aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Aloitin blogin kirjoittamisen, kun olin kyllästynyt aloittamaan painonpudotusprojektin uudelleen kerta toisensa jälkeen. Ajattelin, että en voisi epäonnistua, jos olisin "vastuussa" muillekin kuin itselleni. Laihduttaminen on mukavampaa seurassa :D
Blogista on tullut minulle todella tärkeä kanava purkaa ajatuksiani ja tunteitani ja saada vertaistukea.

Kuvaile blogiasi yhdellä sanalla?
Aito.

Kerro blogisi tarina lyhyesti?
Kun ensimmäisen kerran sain päähäni alkaa laihduttaa, siihen ei olisi ollut mitään syytä. Ajatus kuitenkin karkasi käsistä ja muuttui lähes pakkomielteeksi. Olin melko nuori ja oikeanlaisesta painonpudotuksesta ei ollut tietoa ja siitä syystä sairastuin syömishäiriöön. En tietenkään itse tajunnut sitä vielä pariin vuoteen. Lopulta jouduin kuitenkin myöntämään itselleni totuuden. Syömishäiriöni on muuttanut hieman muotoaan, mutta suurin ongelma on koko ajan ollut ahmiminen. Laihtuminen on ollut tavoitteenani jo pitkään, mutta ahmiminen on saanut painon vain nousemaan. Hitaasti mutta varmasti yritän kuitenkin päästä huonoista tavoistani eroon ja samalla tiputtaa ylimääräiset kilot. Epäonnistumisten jälkeen aloitan aina päättäväisesti uudestaan.
Opiskelen myös liikunta-alalla, mikä ei aina ole kaikista helpointa, kun laihduttaa "salaa" eikä aina osaa syödä kovin järkevästi.


Mikä on tavoitteesi?
Tavoitteenani on pudottaa ahmimisella hankitut kilot ja saada terveen ja urheilullisen näköinen vartalo, johon voin olla itse tyytyväinen.
Tavoitteenani on myös olla sinut itseni kanssa ja saada normaali suhtautuminen ruokaan ja liikuntaan. Kokonaisvaltainen onnellisuus on siis tavoitteenani.


Jotain ihan muuta:

Parasta minussa?
Tulen toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Pahinta minussa?
Jos pitää sanoa vain yksi, niin olen kova valittamaan.

Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Monet asiat! Ihmiset ympärilläni, terveys, liikunta, musiikki, koirat, ruoka, arki itsessään ylä- ja alamäkineen.

Mikä tekee sinut vihaiseksi?
Ylimielisyys, epärehellisyys ja teennäisyys.

Suurin salaisuutesi?
Syömishäiriö

Lempiherkkusi?
Nyt päästiin asiaan! :D Suklaa, ehdottomasti suklaa! Maitosuklaa ja valkosuklaa... niin ja jäätelö! Ja vaahtokarkit!

Lempijuoma?
Hirveän tylsää, mutta vesi. Harvoin juon mitään muuta.

Jotain mitä blogissa ei tule ilmi?
Näitä on paljon, koska täällä käsitellään pääasiassa vain yhtä osaa elämästäni. Blogissa ei taida olla koskaan tullut ilmi, että olen soittanut pianoa yli kymmenen vuotta jotain mainitakseni :)




Tuleeko teille mieleen muita kysymyksiä joita tähän voisi lisätä? Ja miltä vaikuttaa ylipäätään?:)


lauantai 11. maaliskuuta 2017

Kohti kesäkuntoa: viikko 1

Hei vaan!

Nyt tulee päivitystä ensimmäisestä "Kohti kesäkuntoa" - viikostani. Tai yli viikkohan tässä on mennyt, mutta aloitinkin mittailun vasta 3. Päivä...
Alun perin ei ollut tarkoitus tehdä tällaista sarjaa tästä "kohti kesäkuntoa" - projektista, mutta tämä motivoi minua ja helpottaa päivityksien tekoa aiheeseen liittyen. Tulevaisuudessa ei ehkä ihan joka viikosta tule päivitystä.
Itseäni hieman huvittaa tuo nimi, se saattaa antaa vähän väärän kuvan tästä projektista. Minulle on tällä hetkellä ihan sama, olenko niin sanotussa kesäkunnossa kesällä vai talvella, kunhan pääsen taas siihen oikein syömisen ja treenaamisen makuun kunnolla. Yritän nyt kuitenkin näinä kevään kuukausina tsempata erityisesti näiden kahden asian saralla, tuli tulosta tai ei. Niin kuin aikaisemmin sanoinkin, niin älkää tosiaan takertuko tähän sarjan nimeen.

Joka tapauksessa, nyt on viikko taputeltu. Tarkoituksena olisi ottaa mittauspäiväksi maanantai jatkossa, mutta tämä maaliskuun alku on nyt mennyt vähän epäsäännöllisesti muutenkin lomapäivien ja muun takia.

Ensimmäinen viikko ei ole mennyt vielä ruokavaliota tai treeniohjelmaa noudattaessa, päin vastoin. Kävin poikaystäväni kanssa Virossa lomailemassa yhden päivän ja tietoisesti päätin ottaa rennosti ruokailujen kanssa. Tämä varmasti vaikuttaa myös viikon tulokseen, mutta tästä se arki kunnolla alkaa :) Alla pari kuvaa reissun ruokailuista.







Sitten asiaan. Tässä aamun mitat, suluissa viime viikon tulos:

Paino: 60kg (59,7) +300g
Vyötärö: 80cm (79cm) +1cm

Plussaa siis tullut, mutta ei onneksi tuon enempää. En siis ole lainkaan huolissani. Tämä oli etukäteen jo tiedossa, että tulee kenties haastavin viikko ja näin pienellä plussalla selvittiin :)

Huvittaa, että tuolta Viron reissulta tuli ostettua "vähän" tuliaisia itselleni. Osa suomalaisista hakee Virosta alkoholia, itse haen näköjään suklaata :D
Tiesin yhden ruokakaupan, josta löytyy muun muassa hyvä valikoima suosikkiani, eli Milkan suklaata. Olin varmaan jokseenkin huvittava näky, kun juoksin kaupassa suklaankiilto silmissä hyllyjen välissä ja rohmusin korin täyteen herkkuja :D
Nyt sitten tuleekin se haaste, eli herkkupäivä kerran viikkoon, vaikka harvinaisia lempiherkkuja löytyy kaapista... Tosin otin tietoisen riskin herkut ostaessani, joten nyt on vain kärsittävä. Onneksi poikaystäväni lupasi vahtia minua ja piilottaa suklaat.
Niin ja nyt kun kerron näistä herkuista tännekin, niin kynnys sortua pienenee taas vähän...

Mahamaaliskuu oli tuon paro päivää katkolla, mutta on sen jälkeen jatkunut normaalisti ja tuleekin jatkumaan :)
Olen tosi innoissani tästä keväästä, enkä oikeastaan edes tiedä miksi. Ensi viikolla hankin taas salikortin ja pääsen kunnolla treenaamisen makuun, uudet saliohjelmat on poltelleet jo kauan!
Huonojakin uutisia on, koska tunnen tulevani mahdollisesti kipeäksi :( Monet kavereistani ovat sairastelleet ja olenkin pelännyt, että olen seuraavana vuorossa. Tänä aamuna ja eilen illalla oli sitten kurkku kipeänä :( Toivotaan että pääsen tästä äkkiä eroon, koska en malttaisi enää olla treenaamatta!

Muutama suklaalevy... Kiinnostaisiko maistelupostaus? :P
Mites teillä on maaliskuu mennyt? Ja jos teillä on heittää postausideoita tai -toiveita, niin ne ovat hyvin tervetulleita! :)

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Vahvuuteni ja heikkouteni laihduttajana

Moi!

Mitkä ovat niitä osa-alueita, joiden omaksuminen on helpompaa painonpudotuksessa? Entä niitä, jotka eivät millään meinaa mennä jakeluun?
Minun mielestäni onnistuneessa painonpudotuksessa pitää karkeasti jaoteltuna olla kolme osa-aluetta kunnossa: ravinto, liikunta ja psyykkinen puoli. Itselläni on jokaisessa osa-alueessa jotakin hyvää ja huonoa...



Ravinto
+ Tietoa oikeanlaisesta ruokavaliosta löytyy
+ En koskaan skippaa aamupalaa tai lounasta, eli jonkinlainen säännöllisyys löytyy

- Olen jokotai-ihminen, eli jos mokaan, mokaan kunnolla
- Olen todella todella perso herkuille...
- Syön herkästi liian vähän ja liian harvoin
- Olen aika nirso ja kyllästyn ruokiin helposti

Liikunta
+ Jo opintojenikin puolesta minulla on paljon tietoa oikeanlaisesta liikunnasta ja lihaskuntoharjoittelusta
+ Tykkään liikunnasta
+ Olen hyvä liikunnassa, osaan monia lajeja ja tekniikoita

- Huonolla jaksolla liikunta jää kokonaan pois, edellisistä huolimatta
- En juurikaan tykkää aerobisista treeneistä ja ne jäävät herkästi tekemättä

Psyykkinen puoli
+ Olen sinnikäs ja jatkan aina eteenpäin epäonnistumisista huolimatta
+ Analysoin paljon omia ajatuksiani ja tekemisiäni ja mietin, miksi olen toiminut milläkin tavalla
+ Olen motivoitunut

- Lannistun helposti
- En usko itseeni
- Syömishäiriö

Jokaisella osa-alueella on siis sekä hyvät, että huonot puolensa. Jos pitäisi vielä summata yhteen näistä kolmesta, niin minun mielestäni vahvuuteni on liikunta ja heikkouteni varmaan tuo psyykkinen puoli. Toki aika samoilla viivoilla on kaikki kolme.

Mitkä ovat sinun vahvuutesi ja heikkoutesi laihduttajana tai ihan yleisesti näillä kolmella osa - alueella? :)