sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mitä tapahtuu ahmimisen jälkeen?

Moi!

Nyt kun viikonlopun päänsisäinen myrsky alkaa olla vähän laantunut, ajattelin ensimmäistä kertaa kertoa, mitä yleensä tapahtuu ahmimisen jälkeen. Ja nyt siis puhutaan vain siitä, miten minä yleensä toimin ahmittuani, en halua yleistää.
Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa ihan valtava kiitos teille, jotka kommentoitte viimeiseen kahteen postaukseen! Teidän ansiostanne alan päästä taas jaloilleni. Olen vaan niin kiitollinen että minulla on teidät!<3

Mennään suoraan asiaan. Tosiaan, silloin kun syöminen lähtee ihan tosissaan käsistä (huom! liikaa syöminen on eri kuin ahmiminen), on sitä todella vaikeaa pysäyttää. Herkuttelun lopettaminen vaatii todella paljon tahdonvoimaa ja motivaatiota, minulla ainakin. Pahimmillaan ahmimisputki on kestänyt yli kuukauden, parhaimmillaan olen saanut sen pysäytettyä yhden päivän jälkeen. Ehkä yleisin on kuitenkin 3-7 päivää.

Ahmimisen jälkeen olo on fyysisesti erittäin voimaton ja väsynyt. Vatsa on yleensä sekaisin ja nälän tunnetta on vaikeaa erottaa niin sanotun hiilaripöhön alta (onko tuo yleinen termi, vai olenko ainoa joka sitä käyttää?). Maha saattaa murista, mutta nälän tunnetta ei ole. Sokerin mättämisen jälkeen tavalliseen ruokaan kestää taas hetki tottua. Mikään ei maistu oikein miltään.
Kun keho saa paljon hiilaria lyhyessä ajassa, on ihan luonnollista että nestettä kertyy. Paino nousee ja oma peilikuva näyttää valtavan isolta. Koko ajan on jano, vaikka kuinka joisi vettä. Ahmimista seuravavana yönä herään usein juomaan vettä ja tuolloin vesi maistuu ehkä parhaalta ikinä!
Nämä fyysiset vaikutukset häviävät minulla yleensä yhden herkuttoman päivän jälkeen - onneksi. Ei se silti koskaan kivaa ole! Olo on jotenkin verrannollinen krapulaan. Samalla tavalla kuin jotkut juovat ns. tasottavia oloaan helpottamaan, samalla tavalla itse sorrun helposti syömään lisää herkkuja. Se niin sanottu hiilaripöhö nimittäin tuntuu katoavan, kun koneeseen lisää herkkuja...

Henkisesti ahmimisesta palautuminen kestää yleensä vähän kauemmin. On todella vaikeaa lopettaa se hetkuttelukierre, koska silloin kohtaa myös tavallaan todellisuuden siitä, mitä on mennyt tekemään. Tavallaan sitä hukuttaa tunteensa siihen ruokaan ja sitten se totuus iskee, kun lopettaa syömisen.
Omalla kohdallani syömiskierre on todella vaikeaa lopettaa vain ajatukseen, että nyt jatkaa normaalia elämää. Aina on tunne, että jollain tapaa täytyy hyvittää se syöty ruokamäärä. Tästä aiheesta olen puhunut aikaisemminkin, postaus löytyy täältä. Siksikin herkuttelu on niin vaikeaa katkaista, koska tietää että sitä seuraa päivät jolloin syön vielä vähemmän kuin tavallisesti.
Lähes jokainen ahmintani on päättynyt siihen, että motivoin itseni aloittamaan jälleen alusta. Päätän aloittaa kuntokuurin tai herkkulakon tai jonkun muun ratkaisun, jonka avulla toivon saavani tehdyn tuhon pian pois. Usein juuri tuo herkuttelun kompensoiminen liian vähäisellä energiansaannilla on syy siihen, miksi joskus ahmimisia tulee useammin.
Suunnilleen seuraavan viikon ajan koen huonoa omatuntoa kaikesta ruuasta, mikä menee suusta alas, eikä kuulu mielestäni pakolliseen energiansaantiin. Niin typerältä kuin se tässä kirjoitettuna kuulostaakin, niin se vain on. Nyt olen onneksi sen verran edennyt, että en enää syö seuraavana päivänä alle 500 kaloria. Nykyään ymmärrän, että mitä nopeammin palaan normaalin ruuan pariin, sen parempi. Ei se silti helppoa ole, kun koko pää huutaa että syöminen on kiellettyä kaiken sen ahmimisen jälkeen.
Samalla ahmimisen jälkeen on todella pettynyt olo itseensä. Jokaisen ahmimisen jälkeen lupaan itselleni, että se oli takuulla vihoviimeinen kerta kun näin käy ja joka kerta se yllättää minut täysin, että olen taas ahminut. Hetkellisesti siinä menettää kokonaan oman itsevarmuuden ja uskon omaan tekemiseen. Muutama seuraava päivä meneekin mieli aika maassa. Puhumme poikaystäväni kanssa "masispäivistä". Yleensä riittää, kun sanon että nyt on masispäivä ja hän tietää mitä on tapahtunut.


pixabay.com/TeroVesalainen



Tähän loppuun vielä ajattelin kirjoittaa pari vinkkiä, jotka ahmimisen jälkeen voivat auttaa. Osaa olen oppinut noudattamaan, osan tiedän auttavan, vaikka en aina itse teekkään niin.

1. Pyri palaamaan normaaliin ruokarytmiin mahdollisimman pian. Älä skippaa ruokailuja, vaan pyri syömään tasaisesti päivän mittaan, vaikka alkuun ei olisikaan nälkä. Energiansaannin rajoittaminen johtaa helpoiten siihen, että ahmiminen jatkuu.

2. Huijaa itseäsi. Jos herkuttelun lopettaminen tuntuu todella vaikealta, "huijaa" itseäsi ostamalla jotain herkkua, jota et kuitenkaan laske niin suureksi paheeksi. Itse tykkään esimerkiksi miniriisikakuista (suklaakuorrutteisia), proteiinipatukoista, maustetusta raejuustosta (se lakan makuinen, nam!), vanukkaasta tai välipalakekseistä. Jotakin, joka auttaa makeannälkään, mutta mitä et laske ns. kunnon herkuksi

3. Pidä itsesi kiireisenä. Ainakin itselläni kaikista helpoiten sorrun ahmimaan silloin, kun ei ole muuta tekemistä. Sovi etukäteen meno jonkun ystävän kanssa, tai lähde shoppailemaan tai salille. Jos saat seuraa, aina parempi.

4. Motivoidu uudestaan. Ahmimisen jälkeen katselen yleensä motivoivia kuvia tai videoita. En tiedä, onko tämä neuvoista paras, koska tämä jatkaa helposti sitä kierrettä haluta edelleen laihduttaa. Ahmimisen lopettamiseen se kuitenkin auttaa.

5. Hävitä mahdolliset jäljelle jääneet herkut (mitkä jäljelle jääneet?) ja kaikki kääreet ja paperit. Pelkkä käärepaperin näkeminen saattaa herättää tarpeen herkutella.

6. Anna itsellesi anteeksi. Tämä on näistä neuvoista kaikista tärkein. Noudata ainakin tätä, jos et mitään muuta. Itsesi inhoaminen ei auta mitään. Päin vastoin, saatat "kostaa" itsellesi syömällä lisää. Jokainen mokaa joskus, mutta onneksi aina voi aloittaa alusta.

Mitä te teette ahmimisen jälkeen? Onko joitain tiettyjä juttuja jotka toistuvat? Ja jos teillä on lisää vinkkejä ahmimisen lopettamiseen, niin olisi tosi kiva lukea niitä kommenteissa. Muutenkin kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia tällainen, vähän erilainen postaus herätti? :)


7 kommenttia:

  1. itselläni ahmimisen lopettamiseen auttaa parhaiten juurikin oikeanlainen ateriarytmi ja riittävä syöminen, jotta himoja ei pääse syntymään. suurin virhe ja alkusysäys oravanpyörälle on syömisen radikaali vähentäminen. tylsää, mutta toimivaa.

    kuulosti kyllä niin tutulta kaikki, mitä kirjoitit! tunteiden käsittely on tärkeää näissä jutuissa, koska niin helposti hukuttaa mitkä tahansa tunteet ja ajatukset siihen syömiseen.

    oivaltava ja fiksu kirjoitus, tuli taas sellainen olo että en todellakaan ole yksin ongelmieni kanssa. :)

    ps. rakastan mango-raejuustoa, miksi sitä pitää myydä niin säälittävän pienissä purkeissa?? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anni!<3
      Niinhän se on, että aina pitäisi vaan mahdollisimman pian jatkaa sitä normiruokailua. Minulla on tänään ollut ensimmäinen "ahmimisvapaa" päivä ja olen yrittänyt parhaani syödä normaalisti, vaikka vähän on tehnyt välillä tiukkaa.
      Kiva kuulla että tykkäsit tästä kirjoituksesta ja on kyllä lohduttavaa kuulla ettei ole yksin näiden ajatusten ja tunteiden kanssa!:)
      Mangoraejuustoa en olekaan vielä maistanut, mutta minäkin olen kyllä harmitellut niiden purkkien pientä kokoa! :D Kiitos kun kommentoit!<3

      Poista
  2. Heippa taas!
    En malta näköjään pysyä hiljaa, kun nämä herättävät niin paljon ajatuksia ja muistoja. Ahmimisen jälkeen mulla toistui vuosia sama kaava: olin syönyt liikaa ja laskin kaloreita. Seuraavaksi päiväksi olin päättäny etukäteen jotain ihan älytöntä esim. saan syödä vain 1000 kaloria ja pitää juosta kaksi tuntia. Sitten vielä oikeasti tein noin. Ihme, että tuli kiljuva nälkä ja uusi ahmiminen --> oravanpyörä oli valmis :D Siis mua oikeasti huvittaa, miten hölmö olen voinut olla, osaan nauraa jo osalle jutuista.
    Masispäivät on tuttuja kanssa, oli kamalaa mennnä kouluun tai työpaikalle, kun se itseinho oli niin pahasti päällä, ettei olisi halunnut nähdä ketään. Ajattelin myös, että se 2kg:n turvotus jotenkin näkyy, ja pukeuduin silloin aina löysiin ja mustiin vaatteisiin. Jo se tieto, että kropassa on nyt 2kg nesteitä/turvotusta sai mun oloni ihan hulluuden partaalle, mun on vaikeaa enää päästä siihen ahdistukseen, mutta muistan miten voimakas se oli.
    Nykyään ahdistus on todella pientä, syön herkkuja erittäin kohtuullisiä määriä verrattuna entiseen, esim nykyään menee puolilitraa-0,75 dl jätskiä, mikä on jollekin kyllä paljon, mutta musta ihan fine.
    Pääsin lopullisesti varmaan ahminnasta sekä sen aiheuttamasta ahdistuksesta vasta parin vuoden terapian jälkeen, käsiteltyäni sen, mikä oli syömishäiriön aiheuttanut. En sano, että kaikkien pitäisi käydä yhtä pitkä polku, mutta mun syömisongelmat alkoivatkin jo 11-vuotiaana.
    Pirtsakkaa viikkoa, toivottavasti ahdistus on jo hellittämässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Emmi!
      Tosi kiva että tulit taas kommentoimaan!:)
      Kuulostaa kyllä niin tutulta, minullakin on ollut noita "sääntöjä" seuraavalle päivälle lähes aina ahmimisen jälkeen. Onneksi nykyään, vaikka ahmiminen ei olekaan kokonaan loppunut, ainakin pahin seuraavan päivän ruokarajoittaminen on ohi!
      Kaikki mitä kirjoitit kuulostaa kyllä hyvin tutulta! Se ahdistus osaa kyllä olla todella voimakas ahmimisen jälkeen! On kyllä kannustavaa kuulla sinulta, joka olet käynyt samanlaisia juttuja läpi, miten nykyään voit paljon paremmin :)

      Olen tosi iloinen puolestasi, ei todellakaan ole helppoa päästä syömishäiriöstä eroon, mutta sinä olet sen tehnyt! Tule jatkossakin kertomaan ajatuksiasi ja kokemuksiasi, niitä on tosi mukava lukea :)
      Kiitos sinulle ja ihanaa viikkoa sinne myös!<3

      Poista
  3. Itselläni ahmimiskohtausten torjumisessa auttaa näiden blogikirjoitusten lukeminen. Kokee ettei ole yksin ja tuntuu, että jos nyt tänään saan oltua ahmimatta, teen sen näiden kaikkien vuoksi :D kiitos siis kirjoituksistasi, toivottavasti ne auttavat myös itseäsi ongelman käsittelyssä.
    Olen ostanut pöytäni täyteen hedelmiä, joihin voin kohdistaa ahmimisen, jolloin kohtaus on myös helpompi antaa anteeksi. Kaupassa käydessä sallin yhden herkuksi laskettavan asian ostamisen.
    Vielä kun oppisi tunteiden käsittelyn ja proteiinipainotteisen ruokavalion niin pärjäisi vielä paremmin. Aurinkoista kevättä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ihana kuulla, että näiden lukemisesta on sinulle apua!<3 Et todellakaan ole ongelman kanssa yksin ja tästä voi päästä yli ja me pääsemmekin!
      Kiitos että luet näitä, se merkkaa todella paljon!
      Askel kerrallaan, on todella hienoa jo tuo, että pystyt kohdistamaan hedelmiin ahmimisen. Minä en ole koskaan siihen pystynyt :D Mutta pienillä muutoksilla eteenpäin. Ihanaa kevättä sinulle ja kiitos tosi kivasta kommentista!<3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)