perjantai 10. helmikuuta 2017

Epäonnistujan avautuminen

Moi vaan.

Jos täytyisi yhdellä sanalla kuvailla tätä mun painonpudotusmatkaa, niin parhaiten varmaan kuvaisi sana vuoristorata. Sama sana varmaan kuvaa aika monien laihduttajien matkaa, ainakin jos on yhtään taipumusta jojoiluun.

En ole koskaan ajatellut olevani tyypillinen jojolaihduttaja. Enimmäkseen siksi, että yleensä saan painoa vain nousemaan ja toisekseen siksi, että painoni on pääasiassa vaihdellut vain muutaman kilon sisällä. Nyt alkaa kuitenkin vähän tuntua siltä, koska paino on taas noussut hyvän pudotusputken päätteeksi.

Noniiin, täältä tulee jälleen kerran yksi surullinen mokailusta kertova postaus. Kirjoittaminen tekee itselleni tosi hyvää ja helpottaa ajatusten purkamisessa ja siksi näitä ikävempiä tekstejä aina silloin tällöin tulee. Jos et halua lukea negatiivista tekstiä näin perjantaipäivänä, niin tähän kohti on hyvä lopettaa lukeminen :)
Aikaisemminhan en oikeastaan tällaisilla hetkillä kirjoitellut, mutta nykyään kyllä kirjoitan melkein aina kun huono hetki iskee. Olen huomannut sen auttavan.

Huono putki alkoi eilen illalla. Olen yrittänyt tällä viikolla taas saada painoa putoamaan, koska pelkän peilin perusteella jo näen, että joulu-tammikuussa saatu edistys on osittain tullut takaisin. Tiedän itsekin syöneeni vähän liian vähän, mikä näkyi eilen herkkuhimona. Sain suuremman herkuttelun onneksi katkaistua... tähän päivään asti.

Tänään sitten aamu alkoi suklaalla ja kotimatkalla hain itselleni croissantteja, muffinsin, suklaapatukan ja irtokarkkeja. Kaikki meni ja kaakaota päälle. Ei taaskaan pahimpia syöpöttelyjäni, mutta pitkästä aikaa tällainen selkeästi hallitsemattomampi herkuttelu. Poikkeuksellista myös tämä, että heti herkuttelun jälkeen "tulen järkiini" ja pystyn esimerkiksi kirjoittamaan asiasta.
Ehkä huolestuttavin juttu kuitenkin on se, että pitkästä aikaa tuli tarve oksentaa.

En muista, olenko teille edes kertonut, mutta olen siis ajoittain yrittänyt oksentaa, mutta koskaan en siinä onnistunut ja se jäi. Kesällä oli kuitenkin pieni kausi, jossa "onnistuin" oksentamaan. Tajusin onneksi aika pian, että en halua aloittaa tuollaista kierrettä. Aina välillä tulee kuitenkin voimakas tarve saada tyhjentää syödyt ruuat ja tänään sellainen olo tuli pitkästä pitkästä aikaa. Onneksi jälleen järki astui ajoissa mukaan ja päätin alkaa sen sijaan kirjoittaa tätä postausta.

Viimeisiä viedään
Nykyään osaan onneksi paremmin myös analysoida, mistä tarve ahmia johtuu. Tänään olen menossa ystäväni synttäreille ja olen suoraan sanottuna stressannut niistä jo pidemmän aikaa. Tiedän, että "joudun" herkuttelemaan vaikka en haluaisikaan. Enhän edelleenkään halua juurikaan kertoa laihdutusaikeistani tutuilleni. Uskon ja voisin jopa sanoa, että tiedän tämän herkuttelun johtuneen juuri noista juhlista. Minua on ahdistanut ne ja olen miettinyt paljon mitä voin sanoa välttyäkseni herkuilta. Muutenkin minusta on tullut vähän semmoinen kotihiiri nykyään, etten niin mielelläni lähde mihinkään juhliin, vaikka aina paikan päällä toteankin niissä olevan hauskaa.
Joka tapauksessa eilen illalla ja tänä aamuna jokin napsahti. Ahdistus hävisi hetkeksi ja tilalle tuli ajatus, kunnon herkkupäivästä. Niin ne ahmimiset monesti alkavatkin, jokin asia painaa tai ahdistaa ja yhtäkkiä elämä hymyileekin ja löydän itseni herkkuhyllyiltä. Kun herkut on syöty, totuus taas iskee: mitä menin tekemään?
Toinen syy on se, että tänään hetken mielijohteesta astelin puntarille. Ei olisi kannattanut, koska syyskuusta tammikuuhun saavutetusta kuuden kilon pudotuksesta kaksi kiloa oli tullut takaisin. Eli yksi kolmasosa! Ei kuulosta kovin suurelta, mutta niin kuin tiedätte, jokainen kilo on minulle tosi iso saavutus ja samoin jokainen kilo lisää on valtava takapakki. Myös tuo pettymys, jota tosin osasin odottaa oli yksi syy tähän romahdukseen.

Ajatus on, että huomenna alkaa taas terveellisempi elämä. Onhan se alkanut jo viime viikolla ja aika monta kertaa sitä ennenkin, mutta tässä sitä ollaan taas. Hetkellisesti taas aika toivoton ja surullinen olo :( Lisäksi tänään tosiaan edelleen edessä nuo juhlat ja juhlafiilis on tällä hetkellä hyvin kaukana poissa. Herää taas ajatus, että entä jos en koskaan pääsekään tavoitteisiini? Entä jos en pysty tähän? Vaikka pitkään meni jo hyvin, niin nyt ajattelen jälleen olevani tuomittu epäonnistumaan. En varmaan ole, mutta varmaan tekin tiedätte sen tunteen, että epäonnistumisen aikana menee vähän usko itseen ja omaan tekemiseen.

Niin ja lisää huonoja uutisia: HabaHelmikuu jää minun osaltani tähän. Tai oikeastaan se jäi jo muutama päivä sitten. Kuten kerroin aikaisemmin, olkapääni on nyt ollut kipeä. Yritän nyt tehdä kaikkeni saadakseni sen mahdollisimman pian kuntoon, koska opiskelujenikin puolesta minulla ei ole varaa olla pitkään sivussa. Tällä hetkellä olkapää siis lepää, enkä pysty tekemään habahelmikuun liikkeitä. Olen pahoillani :( Varmaan kuitenkin ymmärrätte, että minun ei kannata nyt turhaa rasittaa olkapäätä ja siten pitkittää entisestään sen kuntoutumista.


Noniin. Tässä tämän kertainen avautuminen, kiitos ja anteeksi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus olla mikään itsesäälipostaus, vaikka siltä ehkä kuulostaakin, vaan pikemminkin tapa käsitellä epäonnistuminen. Tästä on suunta ylöspäin ja toivon mukaan jo huomenna alkaa mennä paremmin. Tuli jo nyt paljon parempi olo kun sai kertoa jollekin, eli teille.

Toivon, että teillä menee paljon paremmin kuin minulla ja toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua!

6 kommenttia:

  1. Olen kuullut että täytyy epäonnistua jotta voi onnistua❤ uskon siihen jollakin tavalla. Hyvä juttu ettet oksentanut, siinä asiassa onnistuit. Tiedän tuon kun ei oikein huvita lähteä juhliin vaikka siellä sitten onkin hauskaa.
    Mä olen yrittänyt viime aikoina sitä taktiikkaa etten kiellä itseltäni mitään (ruokaa ja herkkuja) jotenkin fiilis on rennompi ja vapautuneempi. En tiedä toimiiko tämä ja tippuuko paino tällä tyylillä. Jotenkin tuntuu että mielitekoja ei ole niin paljon kun ei ole kieltoja. Aika näyttää onko tässä järkeä :)
    Isot tsempit ja voimahalaukset! Toivotaan että tämä on muutoksen vuosi meille kummallekkin:)
    -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas sinulle Laura!<3 Ihanaa, että aina kannustat ja tsemppaat, se auttaa todella paljon :) Et edes tiedä miten paljon tämä kommentti piristi!<3 Kuulostaa oikein hyvältä tuo ajatus, että et kiellä itseltäsi mitään, toivottavasti näät tulosta ja jatkat sitä jatkossakin! Toivotaan tälle vuodelle onnistumisia! :)

      Poista
  2. Oon tosi iloinen että et oksentanut, vaikka ahdistus olikin suurta. Jo se kertoo, että et todellakaan ole tuomittu epäonnistumaan, sillä sinun tahdonvoimasi on selvästi suuri. Aina välillä tulee huonompia aikoja, mutta kuten tiedät, koskaan ei kannata luovuttaa. Tsemppiä ja parempaa mieltä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni ihanasta kommentista!<3 Olet ihan oikeassa, välillä tulee huonompia aikoja, mutta kyllä niistä selvitään. Kyllä tämä tästä!:) Toivottavasti sinulla on mennyt hyvin! :)

      Poista
  3. Et ole epäonnistuja, et todellakaan.. eikä sun tarvitse pyytää lukijoiltasi anteeksi sitä, jos et pysty osallistumaan haasteeseen, ei me sulle siitä suututa, vaan ymmärretään koska haluataan sun parasta :)

    Mun näkövinkkelistä näyttäisi siltä, että vaikka ehkä onnistuisitkin vielä laihtumaan, niin maksat siitä kyllä liian kovaa hintaa kokoajan. Ja tuntuu myös, että se ei oo sen arvoista. Tärkeintä olisi kuitenkin olla onnellinen, ei se kuinka paljon painat. Ja et taida edes olla ylipainoinen jos olen oikein käsittänyt? Kenkku juttu laihduttamisessa nimittäin on se, että jos on itsensä kanssa epätasapainossa, laihduttaminen ei auta, vaan samat ongelmat seuraa mukana laihtumisesta huolimatta. Esimerkiksi se, ettei saavutettu paino sekään riitä, vaan pitäisi aina vaan saada laihdutettua lisää.

    Siksi haluaisinkin kysyä sulta, että ootko koskaan hakenut ja saanut apua syömishäiriöösi? Minun, toisen (ex)syömishäiriöisen korvaan kuulostaa meinaan kovasti siltä, että sun syömishäiriö oireilee edelleen. Siitä kertoo halu oksentaa, ja se, että sulla elämän sisältö tuntuu painottuvan pitkälti laihduttamiseen ja ruokajuttuihin, tai ainakin niiden ajattelemiseen (saat toki korjata jos olen väärässä).

    Kuulostaa siltä, että oot menossa nyt vähän väärään suuntaan ton laihdutusjutun kanssa enkä todellakaan haluaisi sulle sitä että tilanne vaan pahenee.. voi kunpa voisin auttaa :/ Kannattaisiko nyt rauhoittaa tilanne ja lopettaa laihduttaminen toistaiseksi ja keskittyä hyvään oloon ja itsesi hyväksymiseen?

    Toivottavasti kommenttini ei loukannut sua mitenkään. Tiedän, että on vaikea yrittää irrottautua ajatuksesta, että pitää laihtua. Se ajatus kuitenkin monesti on syömishäiriön aiheuttamaa harhaa. Siitä on mahdollista päästä eroon, mutta se vaatii paljon asioiden käsittelyä, ja lempeyttä itseä kohtaan.
    Haleja. -Piiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Piiju!

      Kiitos kovasti kommentistasi! En vaan voi ymmärtää miten ihania lukijoita mulla onkaan!<3

      Kommenttisi kyllä todella laittoi ajattelemaan! Hyvällä tavalla siis. Olet nimittäin aivan oikeassa, en todella tiedä, onko se laihtuminen oikeasti tämän arvoista. Mutta niin kuin sanoitkin, niin laihtumisen ajatuksesta on niin vaikeaa päästä eroon. Tulen varmasti miettimään tätä asiaa oikein ajan kanssa nyt! Laihduttamisen lopettaminen tuntuu vaan vielä niin vaikealta ajatukselta.

      Olen tosiaan käynyt psykologin juttusilla jo yli vuoden verran, mutta nyt tässä on ollut parin kuukauden tauko. Ehdin jo ajatella, etten enää tarvitsisi keskusteluapua, mutta kieltämättä nyt voisi olla tarpeen puhua taas ammattilaisen kanssa.

      Ihan oikeassa olet, että tällä hetkellä ihan liian iso osa elämästäni painottuu laihduttamiseen ja siitä pitäisi kyllä päästä eroon. Ehkä tuo tilanteen rauhoittaminen voisi olla hyvä idea. En voi luvata, että pystyisin siihen nyt, mutta järkevästi ajateltuna tiedän sen olevan hyvä idea.

      Kommenttisi ei todellakaan loukannut minua, päin vastoin! Kiitos viisaista sanoista, sait minut tosiaan ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta. Olen todella kiitollinen kommentistasi! <3

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)