tiistai 28. helmikuuta 2017

Tervemenoa (huono) helmikuu!

Moi!

Ihanaa, että helmikuu alkaa olla ohi! Tämä on vaan ollut niin vaikea kuukausi, niin kuin vähän aavistelinkin sen olevan. Joku tässä helmikuussa vaan on :( 
Herkkuja tuli syötyä ihan hirveitä määriä, jos joku iskisi nyt ne herkut tuohon kasaan, niin aikamoinen vuori varmaan tulisi! Onneksi kukaan ei ole niitä herkkuja kasaamassa, en todellakaan halua tietää! 

Ihme ja kumma, painossa ei kuitenkaan hirveästi muutosta näy! En sitten tiedä mistä se johtuu ja pitäisikö olla huolissaan lihaksien puolesta... 
Mieli on ollut tämän kuun ajan tosi maassa. Kyllähän tällaiset epäonnistumisputket väkisinkin vaikuttaa mielialaan. Toki hyviä päiviä on ollut välissä useampia, mutta kokonaisuudessaan tämä kuukausi on ollut minulle aika huono ja negatiivinen. Siihenkin siis parannusta maaliskuussa!

Minulla on kyllä ainainen ongelma se, että en pysty palaamaan ruotuun ennen kuin joku tietty ajanjakso päättyy ja uusi alkaa. Oli se sitten loman alkaminen tai päättyminen, jokin juhla on loppu, kuukausi vaihtuu, tai ihan vaan että on maanantai. Tai ehkä joskus pystyn, mutta en vielä.

Nyt olenkin tässä kaipaillut kovasti maaliskuuta, koska haluan jälleen voida hyvin! Haluan jättää helmikuun eäonnistumiset taakseni ja jatkaa eteenpäin paremmalla menestyksellä. Kertaalleen sain jo helmikuussa itseäni niskasta kiinni, mutta lopullinen ryhtiliike tulee tässä ja nyt. Jospa se vuoden vaikein kuukausi tosiaan oli taas tämä helmikuu ja loppu on kenties helpompaa?

Ainakin motivaatiota löytyy taas ja mielelläni palaan taas parempiin elintapoihin. Viime postauksesta voitkin lukea, millaisiin juttuihin nyt kiinnitän huomiota (Mitä painonpudotus oikeasti vaatii?).



Maaliskuussa haastesarjassa on vuorossa MahaMaaliskuu. Tarkoittaa siis käytännössä vatsalihashaastetta. Jälleen mennään HabaHelmikuun tapaan taulukkosysteemillä :) Itseltäni jäi habahelmikuu välistä olkapääongelmien takia. MahaMaaliskuun toteutan omalla tyylilläni, koska alaselkäkipu estää vatsalihasliikkeiden tekemisen. Teen siis vähän erilaisia, kuntouttavia liikkeitä maaliskuussa (jotka myöskin vahvistavat vatsalihaksia). Kannustan silti teitä kaikkia lähtemään haasteeseen mukaan! Tietenkään taulukkoa ei tarvitse pilkun tarkasti noudattaa, jos haluaa lisätä tai vähentää haastetta :) Pääasia on, että tässä kuussa keskitytään vatsojen treenaamiseen! Kuka on mukana?

vatsalihas
Taulukon laati Laura HeiLauta Elämää - blogista :)

maanantai 27. helmikuuta 2017

Mitä painonpudotus oikeasti vaatii?

Hei vaan!

Varmaan jokainen, joka on koskaan tähän blogiin eksynyt on huomannut, ettei painon pudottaminen ole koskaan ollut minulle helppoa, saati kovin onnistunutta.
Joka kerta silti aloitan uudelleen, koska olen aivan varma että onnistun vielä!
Niin kuin olen sanonutkin, opiskelen liikunta-alalla ja haluan tulevaisuudessa työskennellä personal trainerina. Tietoa siis on ja olen sitä jonkun verran jakanut muillekin. Olen siis antanut muille vinkkejä, joita en itse osaa noudattaa (vielä)...


Aika säälittäväähän se on, että itse en silti saa painoa alaspäin, eikä sitä selitä pelkästään nuo syömisongelmat mitä minulla on ollut ja on osittain edelleen. Vaikka ylipainoa ei oikeastaan olekaan, niin pudotettavaa on silti. Jokin siis mättää ja pahasti.
Tähän postaukseen ajattelin kerätä asioita, joita painonpudotus vaatii ihan oikeasti ja nimen omaan omasta näkökulmastani. Jokainen tietää, että laihdutus vaatii sitä, että syö alle kulutuksen, joten jätetään tällaiset perusjutut kokonaan pois. Toivottavasti näistä on jollekin edes hieman apua, samalla tässä kirjoittaessa yritän myös vakuuttaa itseäni :D

1. Armollisuus
Ei ole kovin realistista muuttaa elintapojaan kertaheitolla kokonaan. Pienet muutokset pikkuhiljaa takaavat todennäköisemmin onnistuneen tuloksen, kuin se, että yhtäkkiä syödäänkin pelkkää kanaa ja riisiä. Mielestäni myös herkut kannattaa ja pitää sallia itselleen kohtuuden rajoissa. Alkuun voi toki olla ihan ok pitää joku pieni herkuton kausi päästäkseen niin sanotusti vauhtiin, mutta sen jälkeen esimerkiksi tietty herkkumäärä viikossa tai herkkupäivä voi olla hyvä idea.
Armollisuus tarkoittaa myös sitä, että ei vaadi itseltään täydellisyyttä tai ehdottomuutta.Omalla kohdallani armollisuutta täytyy ehdottomasti harjoittaa ja esimerkiksi pientä mokaa ei pidä pahentaa heittämällä hanskoja tiskiin. Mieluummin sitä vain toteaa, että nyt tuli mokattua mutta se ei pilaa mitään pidemmällä tähtäimellä. :)

2. Kärsivällisyys
Noniin, kun päästiin puhumaan tuosta pidemmästä tähtäimestä, niin jatketaan sillä. Mitä hitaampi muutos, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se on myös pysyvä. Itse ainakin odotan tuloksia aina heti ja motivaationi on koetuksella, jos tuloksia ei heti näykkään. Painonpudotuksessa tulos on useimmiten se puntarin lukema, joka loppujen lopuksi ei kerro lähellekään kaikkea. Laihdutuksen ei pitäisi olla pelkästään puntarin tuijottamista. Samalla kun odotat tuloksen näkymistä, on hyvää aikaa tehdä uusista elintavoista pysyviä. Jos kaikki paino oikeasti tippuisi viikossa tai kahdessa, olisi hyvin todennäköistä että suurin osa kiloista tulee pian takaisin, koska elintapasi eivät ole pysyvästi muuttuneet. Sanotaan, että kestää 21 päivää että jostakin tulee tapa. Minusta siinä menee vieläkin kauemmin. Kärsivällisyys on kyllä ehkä näistä kohdista se kaikista vaikein ainakin itselleni. Mutta niin se vain on, että siihen painon kertymiseen menee aikaa ja niin myös sen painon tippumiseen. Ollaan siis kärsivällisiä, niin vaikeaa kuin se onkin!

3. Stressaamattomuus
Painosta stressaaminen on ehkä pahinta mitä voi tehdä! Stressi itsessään voi pysäyttää painon putoamisen, tai jopa lihottaa. Silloin ollaan väärillä raiteilla, jos oikeasti se puntarin lukema aiheuttaa suoranaista stressiä. Itselläni stressiä lievitti puntarillä käymisen harventaminen. Viime syksynä oli kaikista pahin jakso, kun tein mielestäni kaiken oikein, mutta paino ei vaan tippunut. Päätin jättää puntarin kokonaan muutamaksi viikoksi ja kappas, paino oli pudonnut kuin itsestään kun taas uskaltauduin katsomaan tilanteen!
Myös tämä on juttu, mihin sorrun helposti ja usein, mutta olen saanut tätä vähän parannettua :)

4. Itsehillintä
Vaikka armollisuus on mielestäni todella tärkeää ja myös herkut kuuluvat ruokavalioon välillä, niin totuushan se on, että laihdutus vaatii itsehillintää. Itse voisin syödä herkkuja vaikka joka päivä, jos niistä ei olisi mitään haittaa. En vain yksinkertaisesti voi aina antautua niiden omien herkkuhimojen vietäväksi. Itsehillintäähän voi harjoittaa sillä, että ei anna itselleen periksi. Minulla on tässä(kin) vielä ihan hurjasti tekemistä! Kun tosissani päätän olla syömättä herkkuja, pystyn siihen kyllä. Se vaatii kuitenkin sitä kunnollista päätöstä. Valintoja on vaan tehtävä ja välillä on mietittävä, että haluaako enemmän sitä suklaalevyä vai tulosta.

5. Omistautuneisuus
Tosiaan, valintoja on tehtävä. Painon pudotus vaatii päivittäisiä oikeita valintoja. Jos on ikään kuin puoliteholla mukana, ei tulostakaan todennäköisesti tule kovin nopeasti. Omistautuneisuus punnitaan ehkä eniten silloin, kun on joku juhla tai tapaaminen, jossa herkkuja on tarjolla ja niitä suorastaan tuputetaan. Tässä se armollisuus tulee tottakai kyseeseen ja välillä saa tietenkin herkutella. Jos kissanristiäisiä alkaa kuitenkin olla monta kertaa viikossa jatkuvasti ja aina on pakko herkutella, niin täytyyhän sitä miettiä että kuinka tärkeää se painonpudotus todellisuudessa on. Omistautuneisuus on myös sitä, että valitsee salille menemisen sohvalla istumisen sijaan ja muut vastaavat :)

6. Tarpeeksi syöminen
Jälleen kohta, jota yritän itselleni vakuutella! Ei sitä turhaan sanota, että syömällä laihtuu eikä syömättömyydellä. Liian vähäinen energiansaanti kostautuu jossakin vaiheessa väkisinkin ja silloin ei enää se hyvä itsehillintäkään välttämättä riitä! Kun syö tarpeeksi ja tasaisesti pitkin päivää, on turhien himojen todennäköisyys kaikista pienin. Lisäksi sellaista ruokavaliota jaksaa noudattaa pitkään ja pienillä muutoksilla vaikka loppuelämänsä. Minulla on huono tapa skippailla aterioita, koska silloin saan muka vähemmän energiaa ja paino tippuu nopeammin. Todellisuudessahan ennemin tai myöhemmin käy niin, että syön ne kaikki energiat jostakin väärästä lähteestä korkoineen päivineen. Syökää siis oikeasti tarpeeksi! Jos liikuntaa on painonpudotuksessa mukana, niin sitä ruokaa oikeasti saa syödä ihan reilusti ja rohkeasti. Note to self...

7. Itseensä uskominen
Tästä puhuinkin jo vähän aikaa sitten Olen luovuttaja - tekstissä, mutta palataan siihen taas. Sillä on oikeasti merkitystä, miten puhut itsellesi. Positiivisuus ja itsensä kannustaminen vaan yksinkertaisesti vie pidemmälle kuin itsensä haukkuminen ja moittiminen. Kliseistä se on, mutta itselleen tulisi puhua kuin toivoisi vaikka omalle ystävälleen puhuttavan. Vaikka olen jälleen tässäkin tosi huono, mutta joskus olen onnistunut pidemmän aikaa puhumaan itselleni positiivisesti ja se on oikeasti toiminut! Totta se on, kokeilkaa ihan oikeasti, että keskitytte itsenne tsemppaamiseen alusta lähtien. Projektiin on aika turha lähteä mukaan, jos alusta lähtien uskottelee itselleen epäonnistuvansa. Eihän silloin voi onnistua, jos on jo päättänyt epäonnistuvansa, pätee ihan kaikkeen! Hyvä sanonta: Kuka uskoo sinuun, jos et itse usko itseesi?




8. Motivaatio
Ne syyt, miksi olet lähtenyt koko projektiin. Ne kannattaa pitää mielessä ihan koko ajan ja keksiä uusia. Ilman motivaatiota koko hommalta katoaa pohja ja into. Alkuun motivaation saattaa joutua kaivamaan ulkoisista lähteistä, kuten ohjelmista tai kuvista, mutta onnistumisien myötä motivaatiota tulee siitä onnistumisesta ja itsensä voittamisesta!

Noniin, tämä kilometripostaus alkaa olla jo loppupuolella. Haluan vielä korostaa, että keräsin tähän niitä minulle vaikeimpia juttuja, joiden olen todennut olevan oman onnistumiseni tiellä kerrasta toiseen. Minun mielestäni painonpudotus vaatii juuri noita edellä mainittuja juttuja itseltäni. Oletteko te huomanneet joitakin samoja juttuja oman onnistumisenne tiellä? Onko teillä tähän listaan jotain lisättävää, vai ottaisitteko kenties jotain pois?:)

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ei treeniä ilman musiikkia (hyviä treenibiisejä)!

Heipä hei!

Eilen sain vihdoin aikaiseksi ostaa uudet kuulokkeet! Niiden kunniaksi ajattelin jakaa tämän hetken suosikki treenibiisini :)

Kuulokkeista vielä sen verran, että en ole koskaan omistanut kunnon kuulokkeita. Olen aina ostanut alle 20e maksavia nappikuulokkeita, jotka hajoavat muutaman kuukauden käytön jälkeen. Vietin synttäreitä noin kuukausi taaksepäin ja sain lahjaksi kuulokkeet, jotka saisin itse valita. Olen jo pitkään kadehtinut salilla ihmisiä, joilla on langattomat kuulokkeet ja nyt sain vihdoin itsekin sellaiset. Materialismionnellisuus iski jälleen! :D



Vaikka vähän hintaluokkaa vaihdoinkin, niin en ole vieläkään valmis maksamaan hirveitä summia kuulokkeista, vaikka hinnan varmaan huomaa kyllä äänenlaadussa. Olen kuitenkin niin huono huolehtimaan treenilaukustani ja sen sisällöstä, että en uskalla liikoja panostaa. Ostamani kuulokkeet ovat JBL T450BT, jos jotakuta se kiinnostaa ja ainakin näin yhden päivän perusteella olen tyytyväinen (ei ole sponsoroitu) :) Uusien kuulokkeiden myötä treenimotivaationi pomppasikin heti pilviin, jee!

Nyt varsinaiseen asiaan, eli lemppari treenibiiseihini tällä hetkellä! Itsehän en kerta kaikkiaan kykene treenaamaan ilman musiikkia, tai ainakin se tuntuu todella vaikealta. En osaa kuvailla musiikkimakuani oikein mitenkään, joten ehkä se tulee parhaiten ilmi näin kappaleiden kautta. Valitsin treenisoittolistaltani aika randomilla muutamia kappaleita, eli ihan ykkössuosikkeja ei kaikki ole :D
Kappaleet ovat lisätty Youtuben kautta, joten laadusta tai videon sisällöstä en mene takuuseen...

Charlie Who - Louder


Pendulum - The Island - PT 1 (Dawn)


TheFatRat - Timelapse


Martin Tungevaag - Wicked Wonderland (extended mix)


Avicii - Levels


Adam Lambert - Trespassing


Vikaksi vielä mun tämän hetken ehdoton suosikki! 
Walk off the Earth - Fire In My Soul


Löytyykö teidän treenilistoiltanne mitään samoja biisejä, tai edes saman tyylisiä kappaleita? Ja mielelläni otan vastaan vinkkejä hyvistä kappaleista :) Ja kertokaa, jos haluatte tällaisia lissää!

Kivaa sunnuntaipäivän jatkoa!

perjantai 24. helmikuuta 2017

Ja taas mennään!

Mooi!

Noniin, olen palannut! Tai siis motivoitunut minä on palannut! Tai ainakin kovaa vauhtia palaamassa. Olen joutunut viime päivinä tekemään todella paljon töitä sen eteen, että jälleen uskoisin itseeni ja onnistumiseeni. Olen selaillut motivoivia kuvia ja tekstejä, katsonut videoita ja ohjelmia, kirjoittanut paperille minua motivoivia juttuja ja etsinyt muun muassa Instagramista ja Snapchatista uusia seurattavia, joiden tekeminen motivoisi minua. Aina ei motivaatio tule itsestään, vaan se täytyy oikeasti kaivaa jostain kiven alta. Edelleenkin tuntuu, että en ole niin motivoitunut kuin itselleni väitän... Mutta olen ihan varma, että jos teeskentelen itselleni olevani todella innoissani tästä, niin väkisinkin alan itse uskoa siihen.

Pitkästä aikaa alan taas löytää sen pienen kipinän itsestäni! Noloa myöntää, mutta turvauduin myös ystäväämme Googleen hakusanalla "how to believe in myself". Onneksi Googlelta löytyi tähänkin kysymykseen vastaus! Kirjoitin paperille juttuja, joissa olen viime aikoina onnistunut ja pyrin niiden avulla muistuttamaan itseäni, että on minusta ennenkin ollut johonkin :D Muitakin vinkkejä Google tarjosi, mutta tähän tartuin ja se tuntui auttavan :)

Tuossa onnistumisiani kirjatessa huomasin yhden asian, mitä en ollut vielä aikaisemmin varsinaisesti tajunnut... Viime marraskuusta tammikuuhun on kolme kuukautta. Onnistuin noiden kuukausien aikana pudottamaan yhteensä kuusi kiloa!! Eli siis kaksi kiloa per kuukausi! Siis minulle aivan käsittämätön saavutus! Olenkin aikaisemminkin sanonut, että en ole laihtunut koskaan kahta kiloa enempää putkeen ja nekin saanut hyvin pian takaisin! En voi uskoa tätä todeksi. Olen aina pitänyt -2kg/kk tahtia itselleni aika epätodellisena juttuna, mutta olin aivan huomaamattani onnistunut tuossa! Mitä ihmettä?

Sain tuosta havainnosta ihan valtavasti lisää motivaatiota ja itseluottamusta! Tässä sen huomaa, että perusluonteeltani olen aika negatiivinen, enkä edes huomaa onnistumisiani vaikka ne ovat nenäni edessä. Nyt pitäisikin saada positiivisuus kunniaan! Ja nyt, kun käynnissä on haasteiden vuosi 2017, niin ehdotankin, että yksi kuukausi pyhitetään positiivisuudelle. Mitäs sanotte?

Joka tapauksessa, halusin vain tulla kertomaan että olen taas palannut kehiin, jälleen kerran entistä vahvempana! Kesäkunto 2017 täältä tullaan! :)
Nyt otankin seuraavat asiat erityishuomioon tämän kevään aikana:

1. Positiivisuus
- Kehun itseäni ja yritän tarkastella tekemisiäni positiivisempien lasien läpi

2. Palkitseminen
Palkitsen itseäni kehujen lisäksi konkreettisesti: ostan esimerkiksi uuden treenivaatteen

3. Ei vaa'alla ravaamista
Seuraan kyllä painoani ja mittojani, mutta korkeintaan kerran viikossa (jos sitäkään). Keväällä otan taas salitreenin ihan kunnolla viikko-ohjelmaan mukaan, jolloin on aivan turhaa tuijottaa sitä puntaria jatkuvasti. Vaa'alla pyrin käymään lepopäivien jälkeen.

4. Sallivuus
Pidän karkkipäivän kerran viikossa ja muutoinkin pyrin sallivuuteen syömisissä ja ruokailuissa. Ihan liian sallivaksi ei tietenkään voi heittäytyä, jos tuloksia haluaa, mutta tällä tarkoitan turhan stressaamisen pois jättämistä.

5. Kärsivällisyys
Yritän ajatella, ettei ole väliä miten nopeasti etenen. Tärkeämpää on se, että en ota takapakkia ja ylipäätään etenen! Tämä on ehkä kohdista vaikein, mutta myös yksi tärkeimmistä...

Nämä viisi kohtaa yritän ottaa erityishuomioon nyt. Aina se ei todellakaan tule olemaan helppoa, mutta muistutelkaa tekin minua näistä, jos meinaa päästä unohtumaan :D

fitness
kuva: weheartit.com

Niin ja nimeän tämän tästä alkavan tsemppikuurin Kohti Kesäkuntoa - projektiksi, niin kliseinen kuin se onkin :D Yhtä kliseinen oli kuitenkin viime syksyn Laihdutuskuuri. Nimet on ihan vaan sitä varten, että tuolta sivupalkista on helpompi löytää sitten myöhemmin juuri sen kauden postauksia joita haluaa :)

Millaisia juttuja te otatte tai olette ottaneet erityishuomioon tänä vuonna, jos olette?:)

Loppuun vielä tämän blogin entisen nimen lainaus: I believe I can! ;)

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Olen luovuttaja.

Moi!

Olen miettinyt viime aikoina tosi paljon luovuttamista, niin kuin mainitsinkin viime postauksessa. 

Luovuttaminen jo sanana on melkein kuin kirosana monille. Koskaan ei saa luovuttaa, never give up ja niin edelleen.
Nuorempana, kun harrastin urheilua ja liikuntaa nykyistä paljon enemmän ja tavoitteellisemmin, en koskaan olisi voinut kuvitellakaan luovuttavani missään asiassa. Olin valmis yrittämään niin kauan, että onnistun enkä suostunut antamaan periksi. Mikä nyt on muuttunut?
Tietty periksiantamattomuus on tottakai edelleen tallella, en kai muuten olisi vielä neljän vuoden päästäkin tässä, aina valmiina yrittämään uudestaan. En siis tiedä, voiko sanoa että olen luovuttanut pidemmällä tähtäimellä vieläkään.

Pakko sanoa, että en tiedä miten tämä kuva liittyy mihinkään. Se kuitenkin löytyi haulla "give up" ja oikeastaan kuvaa tämänhetkistä olotilaani aika hyvin! Kuva:JulieLouis/pixabay.com
Tästä päästäänkin siihen, että mikä ero on epäonnistumisella ja luovuttamisella? Ainakin itse puhun helpommin epäonnistumisesta, ehkä se jotenkin yhdistetään enemmän ulkoisiin syihin, kun taas luovuttaminen viittaa vain siihen mielen heikkouteen näin todella karkeasti jaoteltuna. Tai ehkä vain minä ajattelen eron olevan tämä.

Mutta niin kuin sanoin, jokin on muuttunut niistä aktiiviliikkuja-ajoistani. Nykyään minun on todella vaikeaa pitää itselleni tekemistä lupauksista kiinni. Päätän jotakin ja olen siitä innoissani ja aivan yhtäkkiä olenkin unohtanut koko jutun. Tai en unohtanut, mutta valmis antamaan periksi. Tämä alkuvuosi on ollut tästä oikein hyvä esimerkki. Ensin oli TouhuTammikuu, jonka tyylikkäästi mokasin jo ensimmäisen viikon jälkeen, sen jälkeen olen jo tehnyt itselleni lukuisia lupauksia herkkulakoista ja ruotuun palaamisista, aina vaan epäonnistuakseni uudelleen.

Toinen surkuhupaisa esimerkki tästä on tämä blogi... Nimi Uusi alkuni viittaa siihen, kun tätä blogia aloittaessani ajattelin aloittavani laihduttamisen viimeistä ja ratkaisevaa kertaa. Aika monta uutta alkua on mahtunut tämän blogin elinvuosiin, puhumattakaan niistä uusista aluista jotka tapahtuivat ennen kuin kirjoitin blogia. :D

Itse selitän tätä ilmiötä sillä, että en usko itseeni. En usko onnistuvani edes sillä hetkellä kun päätän jotain ja sillä tavalla annan tavallaan itselleni luvan lopettaa kesken. Alkuun olen hyvin päättäväinen, mutta takaraivossa kuitenkin huutaa ääni, joka sanoo etten kuitenkaan onnistu. Joka kerta ajattelen, että nyt on viimeinen kerta kun aloitan alusta, mutta koskaan se ei ole se viimeinen. Itselläni on taustalla toki ongelmia syömisen kanssa, mutta uskon että tämä sama ongelma on usealla ns. Ikilaihduttajalla. Tiedän olevani vastuussa lopulta vain itselleni onnistumisestani tai epäonnistumisestani ja minun on siksi minun on helppoa luovuttaa. Ja koko ajan tilanne on mennyt pahemmaksi. Onnistumisputket lyhenevät ja epäonnistumisen putket pitenevät ja itse ruokin tätä kierrettä omalla tekemiselläni.

Kuva: Alexas_Fotos/pixabay.com


Jos heti aloittaessa uskoisi omaan tekemiseensä aivan täysillä, olisi varmaan paljon vaikeampaa epäonnistua. Vaikealla hetkellä sitä tsemppaisi itseään: "minähän olen päättänyt tehdä tämän ja minähän myös teen!". Kun taas oma osittain tiedostamaton asenteeni aiheuttaa vaikealla hetkellä itsensä ruoskimista: "Noniin tässä se nyt taas nähtiin, et sinä tähän pysty". Sillä omalla asenteella ja tavalla puhua itselle on oikeasti aika iso merkitys, vaikka sitä ei aina itse tiedostaisikaan.

Minulla kestää yleensä aina jonkun aikaa kerätä itseni isomman epäonnistumisen jäljiltä. Tämän hetkinen vetämättömyys on edelleen peräisin sieltä yli viikon takaisesta ahmimisesta. Elän vahvasti kausia, kun menee hyvin, niin onnistumisia tulee monta putkeen. Huono kausi jatkuu samoin pidempään ja siitä on vaikeaa pyristellä irti. Harmittaa, että tarjoan teille lukijoillekin nyt vain tällaista ikävämpää luettavaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vielä ikävämpää olisi pysyä vain hiljaa tai teeskennellä että kaikki menee nyt hyvin.

Loppuun haluan vielä sanoa, että en aio olla luovuttaja tästä ikuisuuteen. Päin vastoin, minähän en luovuta ennen kuin pääsen tavoitteeseeni! Vaikka aina ei ehkä siltä kuulosta, niin yritän koko ajan keksiä ratkaisua, juuri minulle sopivaa rentoa tapaa syödä ja samalla pudottaa pari viimeistä kiloa. Jotenkin minulla on sellainen olo, että tämä vuosi on minulle käännekohta. Toivon mukaan viimeisiä kertoja joudun miettimään tällaisia juttuja ja pian pääsen taas kirjoittamaan positiivisempia tekstejä! Muutoin pitää varmaan taas pitää valitusvapaa viikko, niin kuin syksyllä :D
Jos nyt tähänkin postaukseen jotain positiivista, niin ainakin uskallan myöntää julkisesti olevani luovuttaja, sitä ei liian usein näe...

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa, kommentoikaa jos ajatuksia heräsi!

Oikein kivaa päivää teille! :)



torstai 16. helmikuuta 2017

Näitä kannattaa seurata part 4

Moikka!

Anteeksi, että tämän postauksen kirjoittaminen on venynyt näin pitkälle! :( Nyt kuitenkin vihdoin jatketaan tätä Näitä kannattaa seurata - sarjaa. Tässä postaussarjassa esittelen siis minun seuraamiani ja suosittelemiani ihmisiä tai tilejä. En ole tehnyt tällaista pitkiin aikoihin ja olenkin alkanut seurailemaan monia hyviä uusia kanavia tai sivuja.  Jos haluat lukea aikaisemmat osat, ne löytyvät näiden linkkien takaa:
YoutubeblogitInstagram.
Tähän postaukseen en erittele noita kolmea erikseen, vaan laitetaan kaikki samaan tekstiin.
On vaikeaa päättää, mitkä tällaiseen postaukseen nostaa, koska minäkin seuraan aika monia eri blogeja ja tilejä. Tänään nostetaan seuraavat esiin ja joku toinen päivä sitten taas muita :)

pixabay.com


1. Youtube - Ristiote
Kanava on melko uusi, mutta olen tykännyt kovasti seurailla tätä sen lyhyen uran aikana. Aikaisemmin olen kehuntut Tikistä ja Joonas Haapasaari ja Joosua Visuri ovat tuttuja myös sieltä. Tältä kanavalta löytyy hyviä treenivinkkejä huumorin siivittämänä, tykkään! :)

2. Youtube - Blogilates
Jos englannin kieli ei haittaa, niin täältä löytyy kivoja treeni- ja ruokavinkkejä. Välissä myös humoristisia postauksia.

2. Blogit - Ida Jemina
Siitä ei ole niin kauaa kun aloin lukemaan Ida Jeminan blogia, mutta täytyy sanoa, että innostuin heti. Älyttömän kivoja vinkkejä ja juttuja treenaamiseen, ravintoon ja ihan yleiseen elämään liittyen! Kannattaa käydä kurkkaamassa :)

3. Blogit - Queen of Everything
Jälleen vähän uudempi blogi minun seuraamislistallani. Pakko kuitenkin nostaa tämä esiin, koska ainakin viime aikoina (sen ajan kun olen seuraillut), on täältä löytynyt ihanan rehellistä kertomista ahmimisesta. Minusta on tosi tärkeää, että asia saa huomiota ja kirjoittaja Eveliina on ihanan rohkea, kun kertoo avoimesti myös huonommista päivistään. Toki blogissa on muutakin asiaa :)

4. Blogit - Palasia arjestani
Tässä blogissa tykkään ihanasta aidon arjen kuvaamisesta, niin kuin nimikin jo kertoo. Tykkään myös säännöllisistä viikon ruokapäiväkirjoista ja ruokaideoista. Minä olen ainakin saanut täältä inspiraatiota ja uusia reseptejä testiin :)

pixabay.com

5. Instagram @deniceemoberg
Täältä sitä motivaatiota saa! :D Tällä tytöllä on kyllä ihan mieletön kroppa, tahtoo! Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät välitä tällaisesta oman vartalon esittelystä, mutta minä saan siitä kyllä motivaatiota. Vaikka tuo vartalo ei omaa silmää miellyttäisikään, niin treenivideoista saa kivoja uusia liikeideoita salille. Ei muuta kuin kokeilemaan perässä!


6. Instagram @caligirlgetsfit
Tätä tiliä aloin seuraamaan oikeastaan vasta tällä viikolla, mutta olen katsellut näitä kuvia aikaisemminkin. Täältä löytyy tutuista liikkeistä suoritusohjeita kuvin ja samalla hyvät selitykset (englanniksi), että mihin lihakseen mikäkin ottaa. Myös kivoja yhteen kuvaan tiivistettyjä ruokapäiväkirjoja.

Okei, tällä kertaa tällainen Näitä kannattaa seurata. Kertokaa, jos laitoitte jonkun näistä seuraukseen, tai jos seuraatte samoja :) Jos tykkäätte näistä, niin täytyy alkaa sitten vähän useamminkin tekemään näitä. Paljon hyviä jäi vielä suosittelematta ;)
Linkkaa ihmeessä kommentteihin, jos oma suosikkisi jäi pois tai linkkaa vaikkapa oma tilisi/kanavasi/blogisi, menen mielelläni katsomaan! :)

Kivaa päivää kaikille!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Mitä tapahtuu ahmimisen jälkeen?

Moi!

Nyt kun viikonlopun päänsisäinen myrsky alkaa olla vähän laantunut, ajattelin ensimmäistä kertaa kertoa, mitä yleensä tapahtuu ahmimisen jälkeen. Ja nyt siis puhutaan vain siitä, miten minä yleensä toimin ahmittuani, en halua yleistää.
Ihan ensimmäiseksi on pakko sanoa ihan valtava kiitos teille, jotka kommentoitte viimeiseen kahteen postaukseen! Teidän ansiostanne alan päästä taas jaloilleni. Olen vaan niin kiitollinen että minulla on teidät!<3

Mennään suoraan asiaan. Tosiaan, silloin kun syöminen lähtee ihan tosissaan käsistä (huom! liikaa syöminen on eri kuin ahmiminen), on sitä todella vaikeaa pysäyttää. Herkuttelun lopettaminen vaatii todella paljon tahdonvoimaa ja motivaatiota, minulla ainakin. Pahimmillaan ahmimisputki on kestänyt yli kuukauden, parhaimmillaan olen saanut sen pysäytettyä yhden päivän jälkeen. Ehkä yleisin on kuitenkin 3-7 päivää.

Ahmimisen jälkeen olo on fyysisesti erittäin voimaton ja väsynyt. Vatsa on yleensä sekaisin ja nälän tunnetta on vaikeaa erottaa niin sanotun hiilaripöhön alta (onko tuo yleinen termi, vai olenko ainoa joka sitä käyttää?). Maha saattaa murista, mutta nälän tunnetta ei ole. Sokerin mättämisen jälkeen tavalliseen ruokaan kestää taas hetki tottua. Mikään ei maistu oikein miltään.
Kun keho saa paljon hiilaria lyhyessä ajassa, on ihan luonnollista että nestettä kertyy. Paino nousee ja oma peilikuva näyttää valtavan isolta. Koko ajan on jano, vaikka kuinka joisi vettä. Ahmimista seuravavana yönä herään usein juomaan vettä ja tuolloin vesi maistuu ehkä parhaalta ikinä!
Nämä fyysiset vaikutukset häviävät minulla yleensä yhden herkuttoman päivän jälkeen - onneksi. Ei se silti koskaan kivaa ole! Olo on jotenkin verrannollinen krapulaan. Samalla tavalla kuin jotkut juovat ns. tasottavia oloaan helpottamaan, samalla tavalla itse sorrun helposti syömään lisää herkkuja. Se niin sanottu hiilaripöhö nimittäin tuntuu katoavan, kun koneeseen lisää herkkuja...

Henkisesti ahmimisesta palautuminen kestää yleensä vähän kauemmin. On todella vaikeaa lopettaa se hetkuttelukierre, koska silloin kohtaa myös tavallaan todellisuuden siitä, mitä on mennyt tekemään. Tavallaan sitä hukuttaa tunteensa siihen ruokaan ja sitten se totuus iskee, kun lopettaa syömisen.
Omalla kohdallani syömiskierre on todella vaikeaa lopettaa vain ajatukseen, että nyt jatkaa normaalia elämää. Aina on tunne, että jollain tapaa täytyy hyvittää se syöty ruokamäärä. Tästä aiheesta olen puhunut aikaisemminkin, postaus löytyy täältä. Siksikin herkuttelu on niin vaikeaa katkaista, koska tietää että sitä seuraa päivät jolloin syön vielä vähemmän kuin tavallisesti.
Lähes jokainen ahmintani on päättynyt siihen, että motivoin itseni aloittamaan jälleen alusta. Päätän aloittaa kuntokuurin tai herkkulakon tai jonkun muun ratkaisun, jonka avulla toivon saavani tehdyn tuhon pian pois. Usein juuri tuo herkuttelun kompensoiminen liian vähäisellä energiansaannilla on syy siihen, miksi joskus ahmimisia tulee useammin.
Suunnilleen seuraavan viikon ajan koen huonoa omatuntoa kaikesta ruuasta, mikä menee suusta alas, eikä kuulu mielestäni pakolliseen energiansaantiin. Niin typerältä kuin se tässä kirjoitettuna kuulostaakin, niin se vain on. Nyt olen onneksi sen verran edennyt, että en enää syö seuraavana päivänä alle 500 kaloria. Nykyään ymmärrän, että mitä nopeammin palaan normaalin ruuan pariin, sen parempi. Ei se silti helppoa ole, kun koko pää huutaa että syöminen on kiellettyä kaiken sen ahmimisen jälkeen.
Samalla ahmimisen jälkeen on todella pettynyt olo itseensä. Jokaisen ahmimisen jälkeen lupaan itselleni, että se oli takuulla vihoviimeinen kerta kun näin käy ja joka kerta se yllättää minut täysin, että olen taas ahminut. Hetkellisesti siinä menettää kokonaan oman itsevarmuuden ja uskon omaan tekemiseen. Muutama seuraava päivä meneekin mieli aika maassa. Puhumme poikaystäväni kanssa "masispäivistä". Yleensä riittää, kun sanon että nyt on masispäivä ja hän tietää mitä on tapahtunut.


pixabay.com/TeroVesalainen



Tähän loppuun vielä ajattelin kirjoittaa pari vinkkiä, jotka ahmimisen jälkeen voivat auttaa. Osaa olen oppinut noudattamaan, osan tiedän auttavan, vaikka en aina itse teekkään niin.

1. Pyri palaamaan normaaliin ruokarytmiin mahdollisimman pian. Älä skippaa ruokailuja, vaan pyri syömään tasaisesti päivän mittaan, vaikka alkuun ei olisikaan nälkä. Energiansaannin rajoittaminen johtaa helpoiten siihen, että ahmiminen jatkuu.

2. Huijaa itseäsi. Jos herkuttelun lopettaminen tuntuu todella vaikealta, "huijaa" itseäsi ostamalla jotain herkkua, jota et kuitenkaan laske niin suureksi paheeksi. Itse tykkään esimerkiksi miniriisikakuista (suklaakuorrutteisia), proteiinipatukoista, maustetusta raejuustosta (se lakan makuinen, nam!), vanukkaasta tai välipalakekseistä. Jotakin, joka auttaa makeannälkään, mutta mitä et laske ns. kunnon herkuksi

3. Pidä itsesi kiireisenä. Ainakin itselläni kaikista helpoiten sorrun ahmimaan silloin, kun ei ole muuta tekemistä. Sovi etukäteen meno jonkun ystävän kanssa, tai lähde shoppailemaan tai salille. Jos saat seuraa, aina parempi.

4. Motivoidu uudestaan. Ahmimisen jälkeen katselen yleensä motivoivia kuvia tai videoita. En tiedä, onko tämä neuvoista paras, koska tämä jatkaa helposti sitä kierrettä haluta edelleen laihduttaa. Ahmimisen lopettamiseen se kuitenkin auttaa.

5. Hävitä mahdolliset jäljelle jääneet herkut (mitkä jäljelle jääneet?) ja kaikki kääreet ja paperit. Pelkkä käärepaperin näkeminen saattaa herättää tarpeen herkutella.

6. Anna itsellesi anteeksi. Tämä on näistä neuvoista kaikista tärkein. Noudata ainakin tätä, jos et mitään muuta. Itsesi inhoaminen ei auta mitään. Päin vastoin, saatat "kostaa" itsellesi syömällä lisää. Jokainen mokaa joskus, mutta onneksi aina voi aloittaa alusta.

Mitä te teette ahmimisen jälkeen? Onko joitain tiettyjä juttuja jotka toistuvat? Ja jos teillä on lisää vinkkejä ahmimisen lopettamiseen, niin olisi tosi kiva lukea niitä kommenteissa. Muutenkin kuulisin mielelläni, millaisia ajatuksia tällainen, vähän erilainen postaus herätti? :)


lauantai 11. helmikuuta 2017

Kirottu helmikuu

Hei!

Taas sattuneista syistä olen joutunut ajattelemaan asioita ja tätä projektia aika paljon. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta en ole varmaan ainoa ikilaihduttaja, jolle helmikuu on kaikista kuukausista vaikein. Vuodenvaihteessa tehdään se lupaus muuttaa elämäntavat ja tammikuu meneekin siinä innostuksessa, että "jospa tänä vuonna onnistun". Helmikuussa innostus kuitenkin alkaa jo vähän laantua ja sitä tajuaa, miten paljon oikeasti pitää tehdä töitä omien tavoitteidensa eteen. Tammikuun tsemppaus ei riitäkkään ihan sinne asti, minne haluaisi ja kärsimättömyys iskee päälle.


body
weheartit.com
Tajusin tänään, että helmikuu on ollut jo monena vuonna minulle sellainen "kirottu kuukausi". Vaikka kuinka ajattelen pääseväni tavoitteisiini ja kesäkuntoon, niin helmikuussa iskee epätoivo. Olen kyllä aina tosi kärsimätön ja haluan tuloksia heti, mutta mikä siinä oikein on? Tietenkään ei ole minkään kuukauden vika, että minä itse mokaan. Miksi se suurin mokaus tulee kuitenkin aina juuri helmikuussa? Helmikuu on se kuukausi, kun olen aloittanut monta kuukautta kestävän ahmimisputken tai heittänyt hanskat tiskiin vähän vähemmän radikaalisti. Ja tässä sitä taas ollaan, hienosta alusta huolimatta edistys alkaa olla kadonnut jonnekin vatsamakkaroiden alle ja tilanne on aika sama kuin aina ennenkin. Paino on jälleen kuudenkymmenen yli, vaikka niin itselleni vakuutin ettei koskaan enää.

Helmikuussa vaan on se jokin, minulle itselleni. Kunpa voisin skipata tämän kuukauden kokonaan ja siirtyä suoraan maaliskuuhun! Mitähän silloin tapahtuisi? Luultavasti mokaisin silloinkin, vaan aavistuksen myöhemmin.

Uudelleen aloittaminen on niin hirveän turhauttavaa. On vaan niin paljon helpompaa lopettaa kokonaan kuin aloittaa alusta. Silti aina aloitan alusta. Ja sitten lopetan.
Tänä vuonna näin ei pitänyt käydä, ei todellakaan. Olin jo aivan varma, että olen päässyt kaiken tämän yli. Olin varma, että paino vain laskee laskemistaan, kunnes olen tavoitteessani ja elämä hymyilee. Olin varma, etten koskaan enää ahmisi montaa päivää putkeen, opinhan jo keskeyttämään putken yhden päivän jälkeen! Ei se vain koskaan ole niin yksinkertaista.

Niin kuin aina sanon, en aio lopettaa. Minähän jatkan ja aloitan alusta niin kauan että onnistun! Mutta jokaisen kerran kun luovutan tai epäonnistun, itsevarmuuteni kokee valtavan kolhun. Sieltä on vaikeaa nousta ja uskoa taas omaan onnistumiseen. Vielä on hyvin tuoreessa muistissa se onnistumisen riemu, mitä pääsin jo kokemaan. Minusta oikeasti tuntui, että pystyn ihan mihin vaan! Mihin se ihminen katosi? Miksen voi olla se päättäväinen ja motivoitunut henkilö koko aikaa?
Edelleen vain elän kai sitä "sitten kun"-elämää, tajuamatta että koko ajan elän sitä elämää minne olen asettanut joskus niin suuret tavoitteet. Jos minulta olisi vaikka vuosi sitten, tai edes kaksi kuukautta sitten kysytty missä olen nyt, olisin varmaan toiveikkaasti sanonut, että silloin ainakin olen jo edistynyt. Vaan en ole. Jossakin kohtaa sitä on vaan hyväksyttävä se totuus, että tällä menolla sinne tavoitteisiin ei päästä ikinä! Jonkin on vaan muututtava. Ja tämänkin olen sanonut monesti.

Olen viime aikoina kuullut monestakin paikkaa sen tutun lauseen, että "lihavuus on oma valinta". Itsehän en varsinaisesti ole ylipainoinen, paitsi omassa päässäni. Pudotettavaa silti on. En oikein tiedä, olenko samaa mieltä tuon väitteen kanssa. Toki itse olen mättänyt herkkuja naamaan päästäkseni tähän pisteeseen, mutta valitsinko sen tien tietoisesti tai omasta tahdostani? En todellakaan! Ymmärrän kyllä tuon lauseen pointin, mutta ihan noin mustavalkoisia asiat ei kyllä ole. Tästä asiasta varmaan keskustelua ja mielipiteitä riittäisi loputtomiin. Olenko tässä tilanteessa nyt, jälleen aloittamassa alusta ihan omasta valinnastani? Joku varmaan sanoisi, että olen, mutta minusta itsestäni ei tunnu siltä.

Jälleen kysyn itseltäni tutun kysymyksen: mitäs nyt? Nyt vastaus on, että en tiedä. Juuri nyt en todella tiedä. Todennäköisesti aloitan taas tuttuun tapaan alusta, toivoen että tällä kertaa viimeistä kertaa. Sitä ennen joudun kuitenkin vielä tekemään aika paljon ajatustyötä ja kaivelemaan sitä uskoa ja motivaatiota jostain kiven raosta. Haluanko minä tätä oikeasti tarpeeksi, jos kuitenkin aina pilaan edistykseni? Toisaalta en varmaan aloittaisi joka ikinen kerta alusta, jos en tätä haluaisi.



quote
Näihin tunnelmiin!

perjantai 10. helmikuuta 2017

Epäonnistujan avautuminen

Moi vaan.

Jos täytyisi yhdellä sanalla kuvailla tätä mun painonpudotusmatkaa, niin parhaiten varmaan kuvaisi sana vuoristorata. Sama sana varmaan kuvaa aika monien laihduttajien matkaa, ainakin jos on yhtään taipumusta jojoiluun.

En ole koskaan ajatellut olevani tyypillinen jojolaihduttaja. Enimmäkseen siksi, että yleensä saan painoa vain nousemaan ja toisekseen siksi, että painoni on pääasiassa vaihdellut vain muutaman kilon sisällä. Nyt alkaa kuitenkin vähän tuntua siltä, koska paino on taas noussut hyvän pudotusputken päätteeksi.

Noniiin, täältä tulee jälleen kerran yksi surullinen mokailusta kertova postaus. Kirjoittaminen tekee itselleni tosi hyvää ja helpottaa ajatusten purkamisessa ja siksi näitä ikävempiä tekstejä aina silloin tällöin tulee. Jos et halua lukea negatiivista tekstiä näin perjantaipäivänä, niin tähän kohti on hyvä lopettaa lukeminen :)
Aikaisemminhan en oikeastaan tällaisilla hetkillä kirjoitellut, mutta nykyään kyllä kirjoitan melkein aina kun huono hetki iskee. Olen huomannut sen auttavan.

Huono putki alkoi eilen illalla. Olen yrittänyt tällä viikolla taas saada painoa putoamaan, koska pelkän peilin perusteella jo näen, että joulu-tammikuussa saatu edistys on osittain tullut takaisin. Tiedän itsekin syöneeni vähän liian vähän, mikä näkyi eilen herkkuhimona. Sain suuremman herkuttelun onneksi katkaistua... tähän päivään asti.

Tänään sitten aamu alkoi suklaalla ja kotimatkalla hain itselleni croissantteja, muffinsin, suklaapatukan ja irtokarkkeja. Kaikki meni ja kaakaota päälle. Ei taaskaan pahimpia syöpöttelyjäni, mutta pitkästä aikaa tällainen selkeästi hallitsemattomampi herkuttelu. Poikkeuksellista myös tämä, että heti herkuttelun jälkeen "tulen järkiini" ja pystyn esimerkiksi kirjoittamaan asiasta.
Ehkä huolestuttavin juttu kuitenkin on se, että pitkästä aikaa tuli tarve oksentaa.

En muista, olenko teille edes kertonut, mutta olen siis ajoittain yrittänyt oksentaa, mutta koskaan en siinä onnistunut ja se jäi. Kesällä oli kuitenkin pieni kausi, jossa "onnistuin" oksentamaan. Tajusin onneksi aika pian, että en halua aloittaa tuollaista kierrettä. Aina välillä tulee kuitenkin voimakas tarve saada tyhjentää syödyt ruuat ja tänään sellainen olo tuli pitkästä pitkästä aikaa. Onneksi jälleen järki astui ajoissa mukaan ja päätin alkaa sen sijaan kirjoittaa tätä postausta.

Viimeisiä viedään
Nykyään osaan onneksi paremmin myös analysoida, mistä tarve ahmia johtuu. Tänään olen menossa ystäväni synttäreille ja olen suoraan sanottuna stressannut niistä jo pidemmän aikaa. Tiedän, että "joudun" herkuttelemaan vaikka en haluaisikaan. Enhän edelleenkään halua juurikaan kertoa laihdutusaikeistani tutuilleni. Uskon ja voisin jopa sanoa, että tiedän tämän herkuttelun johtuneen juuri noista juhlista. Minua on ahdistanut ne ja olen miettinyt paljon mitä voin sanoa välttyäkseni herkuilta. Muutenkin minusta on tullut vähän semmoinen kotihiiri nykyään, etten niin mielelläni lähde mihinkään juhliin, vaikka aina paikan päällä toteankin niissä olevan hauskaa.
Joka tapauksessa eilen illalla ja tänä aamuna jokin napsahti. Ahdistus hävisi hetkeksi ja tilalle tuli ajatus, kunnon herkkupäivästä. Niin ne ahmimiset monesti alkavatkin, jokin asia painaa tai ahdistaa ja yhtäkkiä elämä hymyileekin ja löydän itseni herkkuhyllyiltä. Kun herkut on syöty, totuus taas iskee: mitä menin tekemään?
Toinen syy on se, että tänään hetken mielijohteesta astelin puntarille. Ei olisi kannattanut, koska syyskuusta tammikuuhun saavutetusta kuuden kilon pudotuksesta kaksi kiloa oli tullut takaisin. Eli yksi kolmasosa! Ei kuulosta kovin suurelta, mutta niin kuin tiedätte, jokainen kilo on minulle tosi iso saavutus ja samoin jokainen kilo lisää on valtava takapakki. Myös tuo pettymys, jota tosin osasin odottaa oli yksi syy tähän romahdukseen.

Ajatus on, että huomenna alkaa taas terveellisempi elämä. Onhan se alkanut jo viime viikolla ja aika monta kertaa sitä ennenkin, mutta tässä sitä ollaan taas. Hetkellisesti taas aika toivoton ja surullinen olo :( Lisäksi tänään tosiaan edelleen edessä nuo juhlat ja juhlafiilis on tällä hetkellä hyvin kaukana poissa. Herää taas ajatus, että entä jos en koskaan pääsekään tavoitteisiini? Entä jos en pysty tähän? Vaikka pitkään meni jo hyvin, niin nyt ajattelen jälleen olevani tuomittu epäonnistumaan. En varmaan ole, mutta varmaan tekin tiedätte sen tunteen, että epäonnistumisen aikana menee vähän usko itseen ja omaan tekemiseen.

Niin ja lisää huonoja uutisia: HabaHelmikuu jää minun osaltani tähän. Tai oikeastaan se jäi jo muutama päivä sitten. Kuten kerroin aikaisemmin, olkapääni on nyt ollut kipeä. Yritän nyt tehdä kaikkeni saadakseni sen mahdollisimman pian kuntoon, koska opiskelujenikin puolesta minulla ei ole varaa olla pitkään sivussa. Tällä hetkellä olkapää siis lepää, enkä pysty tekemään habahelmikuun liikkeitä. Olen pahoillani :( Varmaan kuitenkin ymmärrätte, että minun ei kannata nyt turhaa rasittaa olkapäätä ja siten pitkittää entisestään sen kuntoutumista.


Noniin. Tässä tämän kertainen avautuminen, kiitos ja anteeksi. Eikä tämän nyt ole tarkoitus olla mikään itsesäälipostaus, vaikka siltä ehkä kuulostaakin, vaan pikemminkin tapa käsitellä epäonnistuminen. Tästä on suunta ylöspäin ja toivon mukaan jo huomenna alkaa mennä paremmin. Tuli jo nyt paljon parempi olo kun sai kertoa jollekin, eli teille.

Toivon, että teillä menee paljon paremmin kuin minulla ja toivottelen kaikille oikein hyvää viikonloppua!

maanantai 6. helmikuuta 2017

Epämääräisen ajanjakson suosikit

Moikka!

Olette varmaan törmänneet aikaisemmin näihin kuukauden suosikit - juttuihin. Minä en ole koskaan aikaisemmin tällaista suosikki - postausta kirjoittanut. On liian myöhäistä kirjoittaa tammikuun suosikeista, mutta liian aikaista kirjoittaa helmikuun suosikeista. Siksipä tässä tulee epämääräisen ajanjakson suosikit, eli tässä suunnilleen joulukuusta tähän päivään tulleita suosikkeja :D


Jogurtti
Maitorahkaa en enää pysty syömään, enkä ole jogurttiakaan syönyt kunnolla moneen vuoteen. Nyt on kuitenkin iskenyt uusi innostus, kun tajusin, että pikkujogurtteja on rasvattomina. Jos haluaisi oikein hifistellä ja karsia kaikki sokerit sun muut pois ruokavaliosta, niin jogurtti ei ehkä olisi se parhain valinta. Onneksi minun ei tarvitse rajoittaa tällaisia, joten jogurttia on kulunut! Ei tietenkään ihan pelkiltää, vaan raejuuston, myslin ja marjojen kanssa :)


Herkut: Ässä Mix Vaahtix, Maraboun bubbly caramel, Magnum - valkosuklaa
Nämä herkku-uutuudet olivat ilmestyneet lähikauppaani - jee ja voi ei! Jäin kyllä ihan heti koukkuun! Harmi, ettei kuvia tullut otettua, sen verran nopeasti hävisivät nämä herkut. Tosin tuota marabouta en vielä ostanut, mutta olen joskus maistanut ja se on superhyvää!

Kuvahaun tulos haulle magnum valkosuklaalevy
Tuo pakettikin on niin kaunis!! Harmittaa, kun en tajunnut ottaa kuvaa paketista kun ostin sen :( Kuva: magnumfinland.fi

Elokuva: La La Land 
Jotta kaikki suosikit ei olisi pelkästään ruokaa, niin haluan nostaa myös muita juttuja. Kävin noin viikko sitten katsomassa kehutun La La Land - elokuvan ja se kyllä ylitti kaikki odotukseni! En olisi edes mennyt sitä katsomaan, ellei kaveri olisi pyytänyt seuraksi, mutta onneksi menin! Aivan ihana elokuva, suosittelen :)

Treeniliike: Sumokyykky kahvakuulalla
Jalka/pakaratreeni ei tosiaankaan kuulu suosikkeihini, mutta tämä liike kyllä kuuluu! Liikkeessä seistään kahden steppilaudan päällä, toinen jalka toisen laudan päällä ja toinen jalka toisen. Jalkaterät selvästi ulospäin ja jalat hyvin leveässä haarassa. Kahvakuula on jalkojen välissä molempien käsien varassa ja siitä kyykätään suoralla selällä alas niin, että kahvakuula käy kahden steppilaudan välissä. Vaikeaa selittää, mutta toivottavasti ymmärrätte!

Ohjelma: Fitnesspäiväkirjat kausi 1
Katsomossa näkyy nyt Fitnesspäiväkirjat - sarjan ykköskauden jaksot. Jonkun verran tietenkin edelleen muistaa, mutta minä ainakin saan paljon motivaatiota tätä sarjaa katsellessa! :)

Kuvahaun tulos haulle fitnesspäiväkirjat
Kuva: mtv.fi

Näin, siinä joitakin viime aikojen suosikkeja. Mitkä ovat teidän tämän hetken suosikkijuttujanne? Löytyikö mitään samoja juttuja? :)

Kivaa viikon alkua!