sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut

Hei!

Taas tulee yksi postaus, jonka alkuun voin sanoa että tämän julkaiseminen jännittää!

Välillä on kuitenkin tärkeää muistuttaa itseään mistä on lähtenyt, jotta voi arvostaa omia saavutuksiaan paremmin. Harvemmin luen vanhoja tekstejäni, mutta nyt katsoin mitä tämän blogin luonnoksista löytyy. Olen monesti aloittanut kirjoittamaan jostain, mutta jättänyt sitten kirjoituksen kesken. Näin kävi aika usein erityisesti silloin, kun meni huonosti mutta en myöntänyt asioita vielä itselleni, saati sitten tänne blogiin. Nykyään olen paljon avoimempi täällä blogissa ja muutenkin uskallan avata omia ajatuksiani enemmän, joten nyt on hyvä aika katsoa mitä on jäänyt aikaisemmin sanomatta.

Ihan ensimmäinen julkaisematon luonnos on jäänyt julkaisematta kaksi vuotta sitten, 26.1.2015. Jälleen aloitin sen tutun uuden vuoden tsempin, mutta ilmeisesti kovin hyvin ei mennyt, koska kirjoitus menee näin:

"Moikka!

Hiljaisuus tämän blogin puolella kertoo yleensä siitä, että pieleen menee- ja pahasti. Tämä on selitys myös tähän hetken postaamattomuuteen...

No, nyt tuolta suosta lähdetään jälleen kerran nousemaan! Luin yhdestä blogista juuri hyvän motivaatiotekstin, jossa kerrottiin painonpudotusprojektin ensimmäisen kuukauden menneen uudelleen aloittaessa. Ensimmäinen kuukausi saa luvan olla harjoituskuukausi! Olenkin oppinut paein viikon aikana vaikka mitä! Hyvin syöminen tuntuu hyvältä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :)"

Tuohon teksti sitten loppuukin, en tiedä mikä on ollut siihen syynä.

Blogin ensimmäinen banneri
Toisiksi vanhin luonnos oli minulle itselleni aika iso yllätys ja olenkin hyvin iloinen että se on säilynyt, koska tästä voi lukea miten valtavasti olen kehittynyt henkisesti kahden vuoden aikana! Taustatietona kerrottakoon, että hieman tuon tekstin jälkeen koin kaikista pahimman vaiheen syömisongelmieni kannalta ja muutaman kuukauden päästä tuosta vasta tajusin, että minulla on oikeasti syömisen kanssa ongelmia!

3.2.2015:

"Jos olosi on tällä hetkellä positiivinen ja tyytyväinen, suosittelen skippaamaan tämän postauksen, sillä se tulee sisältämään paljon negatiivisuutta.

En voi kuvailla sanoin, miten paljon minua hävettää tulla jälleen kerran kertomaan huonoja uutisia tästä projektistani. Olin niin lähellä maagista 53 kilon rajaa, ja sitten mokasin. Tällä hetkellä paino näyttää 57 kiloa, eli enemmän kuin se on koskaan näyttänyt. Tiedän kyllä, että osa painosta on kehoon kertynyttä nestettä, mutta vaikka tästä lähtisi kilokin nesteitä, painaisin silti reilusti enemmän kuin yleensä. Olo on suoraan sanottuna paska sekä henkisesti että fyysisesti. Miksi minun pitää olla ikuinen epäonnistuja? Miksi kaikki muut tuntuvat onnistuvan tavoitteissaan niin helposti???

Mieleni tekisi vain jatkaa tästä eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja näin ehkä välttää ahmimiskohtaukset tulevaisuudessa, mutta en tiedä pystynkö siihen juuri nyt. Mieli ei tee mennä kouluun, ei vaihtaa vaatteita, ei liikkua, ei mitään. Häpeän kroppaani niin paljon. Vaikka pari kiloa ei ole mitään, eivätkä muut sitä varmasti huomaa, on se silti minulle valtavasti. En pitänyt omasta ulkonäöstäni kolme kiloa pienempänäkään, nyt olo on valtava. En tarkoita tätä loukkauksena kenellekään, tarkoitan vain, että jokaisella on se paino johon on tottunut ja jossa viihtyvät. Itse en ole ollut jälkimmäisessä varmaan ala-asteen jälkeen. Miksi olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon!? Haluaisin vain olla muutaman viikon ilman ruokaa ja palata näin aloituspainooni ja lähteä sitten uuteen nousuun. Näin en kuitenkaan tee, sillä syömättömyys ei todellakaan parantaisi mitään.

Kuten olette varmasti huomanneet, takerrun puntarin lukemaan todella herkästi. Vaikka olisin elänyt koko viikon pelkällä roskaruualla ja paino putoaisi, olisin itsestäni valtavan ylpeä. Tiedän, että hyvin syöminen saisi olon jo paljon paremmaksi, mutta ajattelen vain painoa. Tämä ajattelu on todella typerää. Jälleen yksi typeristä ajatusmalleistani jotka tiedostan, mutta joita en omin avuin osaa muuttaa. Oli miten oli, tämän kuukauden aion elää ilman vaakaa. Yritän oppia rakastamaan itseäni ja kehoani. Linkkasin viime postaukseen blogin, joka on inspiroinut minua valtavasti ja sieltä luin myös erittäin viisaan lauseen (omin sanoin lainattuna) "jos et rakasta itseäsi nyt, et tule rakastamaan itseäsi kymmenen kiloa laihempanakaan". Tämä lause kyllä herätti minut. Olen vain sättinyt itseäni jatkuvasti ja ajatellut, että sitten kun ne kilot lähtee, yhtäkkiä olenkin itseni paras ystävä. Näin asia ei tietenkään mene! Jos ystäväsi haukkuisi sinua joka päivä lihavaksi, epäonnistujaksi ja säälittäväksi, antaisitko hänelle yhtäkkiä anteeksi? En minä ainakaan, joten miksi siis puhun itselleni joka päivä kuin pahimmalle vihamiehelleni?

Yritän nyt löytää tasapainon elämääni, liikunnan ja ravinnon suhteen varsinkin. Olen miettinyt kuukauden herkkulakon aloittamista, mutta niistä minulla on ainoastaan huonoja kokemuksia. Kuten näkyy, tämä tekstikin alkaa pikkuhiljaa muuttua positiivisemmaksi. Kirjoittaminen todella helpottaa ja auttaa näkemään asioita uudesta perspekstiivistä. Juuri nyt olo on epätoivoinen ja surullinen, mutta mihin minulla on painon kanssa kiire!? Kesäänkin on vielä aikaa ja senkin jälkeen minulla on loppuelämäni aikaa. Urheilullinen kroppa ja hyvät elintavat ovat minun unelmani. Olen aina ihaillut personal trainereita ja fitness-kisailijoita heidän elintavoistaan. Miksen siis alkaisi elää kuin he ja pikkuhiljaa minustakin voisi tulla jollekin esimerkki."

Että näin. Tämä myös kertoo aika hyvin sen, miksi 64 kilon painossa minulla oli niin paha olla, vaikka se ei vielä mikään kovin suuri paino olekaan. Tuo 57, josta nyt olisin enemmän kuin tyytyväinen oli tuolloin lähes maailman loppu! Siihen vielä lisätään seitsemän kiloa, niin ei ollut helppoa! Onneksi seitsemästä viisi on nyt saatu lähtemään :)

Blogin toinen banneri

Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian pitkä, niin otetaan kolmas ja toistaiseksi viimeinen luonnos. Se on otsikoitu "Menee huonosti hyvin" Päiväys on 18.3.2015.

"Ihanaa, kirjoitusurakka on nyt kohdaltani ohi jaa olo on kyllä valtavan helpottunut! Uskoakseni kaikki aineet menivät ihan hyvin vieläpä :)

Viime aikoina painon liikkuminen, tai liikkumattomuus ei ole ollut tahdosta kiinni. Haluan painon laskevan vähintäänkin niihin normaaleihin lukemiin hinnalla millä hyvänsä!

Nii-in... Hinnalla millä hyvänsä. Tässä tapauksessa hinta on se, että jollakin ruokailulla suuhun saattaa hävitä hieman vähemmän ravitsevaa ruokaa (lue:suklaata) ja tämän vuoksi pakotan itseni olemaan koko loppu päivän vähällä ravinnolla. Olo on periaatteessa hyvä, sillä liikunta saa olon loistavaksi ja tällainen tekniikka mahdollistaa myös herkuttelun. No, tämä ei tietenkään ole oikea tapa, enkä todellakaan voi kauaa jatkaa tällä linjalla. Olo on samanlainen kuin huonoimpina aikoinani. Pää ei pysty rajoittamaan herkuttelua, joten vastapainoksi on liikuttava monta kertaa päivässä. Jos nukkumaanmennessä on nälkä, päivä on onnistunut."

En voi uskoa, että ajatusmaailmani on oikeasti ollut joskus tuollainen! Tiedän että edelleen tietyissä jutuissa ajatus on ehkä vähän vääränlainen, mutta tuossa ollaan kyllä aika hakoteillä enkä todellakaan toivo kenellekään koskaan tuollaista.

Luonnoksia riittäisi kyllä aika monta muutakin, mutta tuossa nyt vanhimmat kolme, kaikki vuoden 2015 alkupäästä. Kaikki luonnokset eivät tietenkään ole noin ikävää luettavaa, mutta helpoiten julkaisemattomien kansioon on kuitenkin päätynyt juuri ne surkeimmat fiilikset.

Kertokaa mitä olitte mieltä tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta ja haluatteko lukea näitä lisää. Ainakin tätä oli mielenkiintoista kirjoittaa ja lukea vanhoja mietteitään.

Mitä ajatuksia heräsi?

Ps. Huomenna TouhuTammikuun toisen viikon yhteenveto! 




2 kommenttia:

  1. Näistä teksteistä välittyy tosiaan aika hyvin syömishäiriöinen ajatusmaailma (ehkä jo aikaisemmin kuin sitä itse varsinaisesti tajuaakaan). Hienoa kuitenkin, miten osaat näin jälkeenpäin analysoida tilannetta ja nähdä sen uudesta näkökulmasta.

    Arvostan rohkeuttasi julkaista myös näitä luonnoksia ja toivottavasti tämä menneiden ajatusten ja kokemusten tarkastelu auttaa myös itseäsi ymmärtämään kokonaisuutta paremmin. Ainakin tekstien kautta välittyy hyviä oivalluksia ja ymmärrystä tilanteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Näiden tekstien ja ajatusten läpikäyminen kyllä auttaa minua ymmärtämään "aikaisempaa itseäni" ja siten kaikkea tapahtunutta :)
      Eihän se aina mukavaa ole lukea entisiä ajatuksiaan, mutta menneestä pitää yrittää oppia :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)