tiistai 31. tammikuuta 2017

TouhuTammikuun yhteenveto - kohti uutta haastetta!

Heipä hei vaan!

Tammikuu alkaa olla pulkassa ja samoin myös TouhuTammikuu - haaste.
Omalla kohdallani kaikki ei mennyt ihan putkeen, mutta onneksi muilla osallistujilla on kuulostanut menneen paremmin :)

TouhuTammikuussahan tavoitteenahan oli seuraavat:

- Kuukausi ilman herkkuja (fail)
- Vähintään viisi tuntia liikuntaa per viikko
- 12 aerobista ja 12 voimatreeniä kuukauden aikana, tai yhteensä 24 treeniä.

Tosiaan, herkuton tammikuu meni minun kohdallani ihan mönkään. Kai se on jo pikkuhiljaa taas myönnettävä, että sellainen totaalikielto ei vaan ole mun juttu. Tuntuu että mun mieli oikein taistelee sellaista kieltoa vastaan kaikin voimin :D Joka tapauksessa sen kummemmin tekosyitä selittelemättä: tämän osuuden mokasin.

Vaikka yksi osa-alue menikin vähän miten meni, niin muilla osa-alueilla onnistuin aika hyvin! Viime viikko oli ainoa, jolla tuo viisi tuntia viikossa ei ihan täyttynyt, mutta muilla viikoilla se puolestaan ylittyi. En ole ihan pysynyt laskuissa enää mukana, mutta treenitavoite kyllä täyttyi! :)

Tein siis tuon 24 treeniä, enkä 12/12.

Huomenna alkaakin sitten toinen tämän vuoden haasteista, eli HabaHelmikuu! Myös tämä haaste on keksitty HeiLauta elämää - blogin Lauran kanssa. Ideana on siis, että vuonna 2017 yritämme keksiä joka kuukaudelle jonkin treeniin tai hyvinvointiin liittyvän haasteen, joihin sitten halukkaat voivat lähteä mukaan :)



Niin kuin haasteen nimikin sanoo, niin helmikuussa treenataan habaa!

Tavoitteena on siis seurata alla olevaa taulukkoa, toki omaa kehoa kuunnellen. Joitakin liikkeitä voi tehdä enemmän, jos alku tuntuu liian helpolta, tai sitten puolestaan voi vähentää alusta määriä jos siltä tuntuu. Pointtina on kuitenkin kuukauden ajan keskittyä nimen omaan hauiksen ja ojentajien treenaamiseen ja kehittämiseen :)
Omasta hauiksesta kannattaa ottaa joko mitta (hauis jännitettynä, korkeimman kohdan kohdalta ympärysmitta) tai kuva, jotta nähdään onko minkäänlaista edistystä saatu aikaan. Toki edistyksen näkee konkreettisesti myös haasteen edetessä, kosoka jokainen treeni on hieman aikaisempaa haastavampi.
Helmikuun haasteeseen ei liity mitään ruokarajoitteita (onneksi :D).



Lähtekäähän ihmeessä mukaan ja voidaan sitten tsempata toinen toistamme! :)

Niin ja olisi kiva kuulla, miten tammikuu meni kokonaisuudessaan, olit sitten mukana TouhuTammikuussa tai et :)

perjantai 27. tammikuuta 2017

Personal trainer, joka ei osaa edes itse laihduttaa?

Moi.

Tästä aiheesta mun on pitänyt kirjoittaa todella todella pitkään. En tiedä, miksi en ole saanut kirjoitettua tästä aikaisemmin, mutta nyt on pakko avata ajatuksiani.

Olen kertonut, että opiskelen liikunta-alalla. Sen kummemmin tätä avaamatta, minulle on ollut koko ajan selvää, että olen tällä alalla koska haluan työskennellä personal trainerina. Toki tuohon ammattiin on lyhyempiäkin teitä, mutta tämä valitsemani polku sopii minulle todella hyvin, koska haluan monipuoliset valmiudet liikunta-alan tehtäviin, enkä pelkästään siihen pt:n hommaan.
Personal trainerina en ole ajatellut toimia loppu elämääni, aion vielä kouluttautua lisää. Näin alkuun se on kuitenkin toiveammattini.


Tämäkin meni ääntä kohti viime viikolla, vaikka piti olla herkkulakko. Missä itsehillintäni :(
Miksi personal trainer?
On monia syitä, miksi haluan toimia juuri pt:nä. Ensimmäinen asia on se, että olen jo pitkään ollut todella kiinnostunut ravintoon ja liikuntaan liittyvistä asioista. Haluan oppia koko ajan lisää ja jakaa tietoa myös muille. Kiinnostukseni liikuntaan on tullut ihan pienestä pitäen, mutta ravinnosta kiinnostuin oikeastaan vasta silloin, kun päätin aloittaa laihduttamisen.
Haluan auttaa ihmisiä saavuttamaan tavoitteitaan ja haluan olla auttamassa ja näkemässä hienoja henkisiä ja fyysisiä muutoksia.
Saan itsekin todella paljon motivaatiota muiden onnistumisista.
En oikein osaa pukea edes sanoiksi mitkä kaikki asiat minua tällä alalla kiinnostaa. Viime aikoina olen päässyt erityisen läheltä näkemään ja kokemaan pt:n työtä ja se on vain vahvistanut tietoa siitä että haluan itsekin tehdä töitä tällä alalla.

Tästä päästäänkin sitten siihen ristiriitaan...
Haluan auttaa muita pääsemään tavoitteisiinsa ja auttaa liikunnan ja ruokavalion kanssa. Niin ja itsehän olen suoraan sanottuna tuhlannut viimeiset neljä vuotta enemmän tai vähemmän ainoastaan painon pudottamisen ajatteluun!
Tietoa on, mutta en käytä sitä itseeni. Suutarin lapsella ei ole kenkiä, niinhän sitä sanotaan.
Olen miettinyt tätä aihetta todella paljon. Olen miettinyt, palkkaako kukaan sellaista personal traineria joka ei osaa itse laihduttaa. Ei kukaan luota sellaiseen valmentajaan, joka ei osaa itse noudattaa omia oppejaan. Ajatus on aika pelottava.

Vaikka en olekaan ihan vielä työelämään siirtymässä, niin mietin kuitenkin että entä jos esimerkiksi tuleva asiakkaani lukisi tämän blogin läpi. Uskoisiko hän edelleen ohjeitani? Sittenkin, kun joskus toivon mukaan olen omassa tavoitteessani ja voin keskittyä vähän erilaisiin tavoitteisiin kuin nyt, onko minun aikaisemmat syömisongelmani ongelma myös tulevassa työssä?

Toisaalta ajattelen, että oma menneisyyteni, eli tämän hetkinen nykyisyyteni voi olla myös se juttu, mikä erottaa minut monista muista saman ammatin harjoittajista. Minä ymmärrän. Ymmärrän, että aina ei ole helppoa lähteä treenaamaan tai syödä ruokavalion mukaisesti. Pystyn kohtaamaan asiakkaan ja motivoimaan häntä eri näkökulmasta kuin sellainen, jolla ei koskaan ole ollut tarvetta pudottaa painoa tai taistella motivaation kanssa.
Subilta on tullut jo muutaman viikon ajan ohjelma Fitistä fätiksi ja takaisin, jossa valmentajat ensin lihottavat itseään neljän kuukauden ajan, jotta voivat sitten laihduttaa asiakkaansa kanssa yhdessä. Tämä siksi, että he ymmärtäisivät millaista on olla lihava.
Itse olen käynyt tuon prosessin läpi, tai siis käyn sitä nyt.

Olen myös itse ollut personal trainerin ohjauksessa, olen palkannut jopa kolme eri pt:tä. Tosin kaksi ensimmäistä tapasin vain kerran ja sain kirjallisen ruoka- tai treeniohjeen. Kolmannen pt:n ohjauksessa olin pari kuukautta. Kaikkien kolmen pt:n kohdalla oli havaittavissa sama, vaikka tietenkin viimeisimmän, pitkäaikaisemman pt:n kohdalla erityisesti: he eivät ymmärtäneet minua. Toki vika oli osittain minussakin, koska en osannut ilmaista itseäni tarpeeksi selkeästi. Joka tapauksessa yritin kertoa ongelmistani syömisen kanssa ja tavoitteistani. Kuitenkin minusta tuntui, että olin vain nimi paperilla, yksi muiden joukossa.
Hyvä esimerkki tästä on se, että kun olin kolmannen pt:n ohjauksessa ja hän jäi kuukaudeksi lomalle, minä ahmin JOKA IKINEN PÄIVÄ sen kuukauden ajan. Ihan kuin en olisi ruokaa nähnytkään! Kun hän palasi lomalta, kerroin totuuden ja näkihän sen tuloksistakin. En saanut minkäänlaista ymmärrystä tai tukea. Ainoastaan sähköpostiin linkin "kuinka lopettaa tunnesyöminen". Silloin en tiennyt, pitäisikö minun itkeä vai nauraa. Silloin itkin, nyt nauran.
Ja nimiä paljastamatta voin kertoa, että kyseessä ei todellakaan ollut mikään viikonloppukoulutuksen käynyt pt, vaan Suomessa todella tunnettu ammatti-ihminen.

Tiedän, että meitä on moneen junaan ja moni haluaa nimen omaan sellaisen valmentajan joka voi samaistua omaan tilanteeseen. Toiset taas haluavat valmentajan, joka motivoi eri tavalla. En siis todellakaan tarkoita sitä, etteikö pt voisi olla hyvä vaikka ei koskaan olisikaan kamppaillut oman kehonkuvan kanssa. Oma kokemukseni on kuitenkin auttanut minua oppimaan, millainen valmentaja haluan tulevaisuudessa olla.

Nyt olen onneksi edistynyt huomattavasti oman mieleni ja kehoni kanssa. Minulla on ollut tieto oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta jo pitkään, mutta vasta nyt alan pikkuhiljaa noudattaa omia ajatuksiani ja ohjeitani pidemmällä juoksulla.
Olen tehnyt itselleni lukuisia treeni- tai ravitsemusohjeita, mutta jättänyt ne aina kesken. Onhan se vaan niin paljon helpompaakin jättää kesken, kun vastaa pelkästään itselleen tekemisistään.
Oma matkani on vielä kesken, mutta onneksi minulla on aikaa. Aion käyttää tämän ajan hyödyksi, koska koskaan ei voi olla oppinut liikaa.

fitness


Tämä postaus oli aika paljon tajunnanvirtaa, toivottavasti ajatukseni kuitenkin tuli ilmi :)

Kuulisin todella mielelläni teiltä mielipiteitä, millainen on mielestänne hyvä personal trainer? Voisitteko kuvitella palkkaavanne syömishäiriön läpikäyneen valmentajan?
Kommenttiboksi on auki :)



tiistai 24. tammikuuta 2017

Niin ne vaan taas vei mennessään...

Hei!

Istun täällä sokerivuoren huipulla, enkä pääse alas. Hassua sikäli, että juuri toissapäivänä... Ja eilen... Ja tänä aamuna mietin, miten paha olla minulla herkuttelun jälkeen on. Mietin, että herkuttelun jättäminen ja vähentäminen on helppo juttu, koska eihän minun oikeastaan edes tee enää mieli!



Niin no, ei se herkuttelu välttämättä sitä fyysistä mielitekoa vaadi, se tuli taas todistettua. Kunhan on kauppa ja aikaa, niin kaikki menee.

"Hauskaa" on myös se, että kirjoitan tässä tällaista postausta ja aion syödä loput herkut tämän jälkeen. En voi jättää niitä syömättäkään.



Tämä on hyvä muistutus siitä, että vaikka pitkään on mennyt hyvin (ja mielestäni tästä huolimatta menee edelleen) niin työ ei todellakaan ole vielä tehty. Nykyään pienempien määrien syöminen ja harvemmin syöminen, nimenomaan herkkujen syömiseen viitaten, onnistuu. Edelleen se herkuttelun lopettaminen on kuitenkin se suurin ongelma!

TouhuTammikuunhan piti olla herkuton ja suurimmaksi osin se onkin sitä ollut. Viime viikonloppuna olin koko ajan suunnitellut luvallista herkuttelua niin kuin kerroinkin, mutta en kyllä ihan sitä tällä tarkoittanut!!
Nyt yritän syödä herkut pois mielestä ja jatkaa sitten jälleen hyvällä radalla jonne olen päässyt!

Kuinka teillä menee?:) Ja vinkkejä herkuttelun lopettamiseen otetaan vastaan :D

Ps. Jälleen kuvat ja kirjoitusvirheet menee puhelimella postauksen piikkiin ;)
Kuvat: weheartit.com

maanantai 23. tammikuuta 2017

TouhuTammikuu: Viikko 3

Moikkamoi!

Perjantaina kirjoittelin jo kolmannen viikon kuulumisia jonkun verran, mutta vedetäänpä vielä tällainen yhteenveto viikostani.
Kuten kerroin, olen ollut hyvin kiireinen ja stressaantunut. Niinpä ajattelin jättää salitreenit loppuviikolta välistä. Kävin kuitenkin muutamilla ryhmäliikuntatunneilla ja liikuntaa tuli ihan riittävästi mielestäni.
Nyt viikonloppuna tuli herkuteltua, mutta siitäkin puhuin jo viime postauksessa ja kerroin että se on "välttämätöntä".


Maanantai: Rinta&Hauis salitreeni 1h
Tiistai: Bodypump 1h
Keskiviikko: Kävely 30min
Torstai: Ryhmäliikuntatunti 1h (koko vartalo), pakaratreeni kotona 30min
Perjantai: Ryhmäliikuntaa 1h30min

Viikonloppu: Lepoa

Treenattua tuli siis yhteensä tuo tasan viisi tuntia, joka on siis TouhuTammikuun viikon tavoite. Painon sain tosiaan tippumaan jo vähän alhaisempaan lukemaan, mutta veikkaan että tämä viikonloppu toi kyllä tippuneen painon takaisin. No, ei voi mitään. Tästä jatketaan hyvällä motivaatiolla eteenpäin!:)

Niin ja tosiaan, vain lauantain piti olla herkkupäivä, mutta sunnuntainakin tuli syötyä aika paljon herkkuja. Niin se vaan on, että se sokeri koukuttaa tosi pahasti! Tuntui, että on ihan pakko saad herkkuja! Ei se itsehillintä vielä ihan huippuluokkaa ole, koska niitä herkkuja päädyin lopulta ostamaan... :( Turhaa on kuitenkin jäädä itseään inhoamaan. Tässä taas huomaa, että herkut on pienessä määrässä hyviä, mutta isompina määrinä sillä saa vaan vatsan sekaisin ja ikävän turvonneen olon :(

Kuinka teidän viikkonne meni?:)

perjantai 20. tammikuuta 2017

Näin mulla menee nyt

Hei vaan!

Kuinka teillä menee? Minä voin ilokseni kertoa, että minulla menee oikein mukavasti!

TouhuTammikuun kolmas viikko on käynnissä ja tuntuu että koko keho voi todella hyvin, kiitos hyvän ruuan ja liikunnan :)
Ensimmäiset kaksi ja puoli viikkoa paino junnasi paikoillaan, mikä vähän harmitti. Tänään kuitenkin pääsin vihdoin uuteen lukemaan, eli 58!! Ihan uskomatonta, luulin jo etten koskaan näkisi tuota lukua enää!

Nyt on siis enemmän kuin paljon intoa jatkaa, koska tavoitteet lähenevät koko ajan. Asetin salaa tavoitteeksi, että tammikussa pääsisin lukemaan 57. Katsotaan miten käy, koska tulevana viikonloppuna on vähän juhlia ja varmaan minäkin tulen vähän herkuttelemaan, onhan kyseessä omat juhlani :D



Tällä hetkellä on opiskelujuttujen kanssa tosi kiireistä ja olen myös tosi stressaantunut. Sen vuoksi liika stressaaminen ruuasta ja painosta on jäänyt. Vaikka olenkin kova stressaamaan, en kahta isompaa asiaa kuitenkaan jaksa samaan aikaan miettiä :D
Ihan hyvä kyllä näin, antaa sen painon tippua niin sanotusti omalla painollaan! :D

Kertokaahan tekin kuulumisia :)

Ja oikein mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Ps. Mahdolliset kirjoitusvirheet ja kuvat missä sattuu menevät sitten puhelimella postaamisen piikkiin ;)


maanantai 16. tammikuuta 2017

TouhuTammikuu: Viikko 2

Hellurei!


Tosiaan TouhuTammikuu-haaste alkaa olla puolessa välissä ja toinen viikko on taputeltu. Tämä (eli viime) viikko meni vähän paremmin kuin sitä edeltävä viikko. Ei sekään viikko mitenkään huono ollut, jos ei sitä repsahdusta nyt lasketa...

Liikunnat meni hyvin sekä ekalla, että toisella viikolla. Se tosin on ollut aina minulle se helpompi osuus, onhan se myös tulevaisuuden ammattiini liittyvää.

Tässä toisen viikon liikunnat:

Maanantai: Rinta-hauis salitreeni 50min
Tiistai: Bodypump 1h
Keskiviikko: Selkä-ojentaja salitreeni 1h 15min, kävelylenkki 1h30min
Torstai: Kävelylenkki 45min
Perjantai: HIIT 30min
Lauantai: Kävelyä 3h
Sunnuntai: Jalkatreeni salilla 1h 30min

Yhteensä: 

Aerobista: 5h 45min (En tiedä laskenko kävelyitä treeneiksi, mutta laskin ne nyt tähän kuitenkin)
Lihaskuntoa: 4h 35min
fitness
Treenitavoitteet täyttyivät siis kirkkaasti, liikuntaa tuli puolet enemmän kuin tavoite oli. :) Herkkujen kanssa on mennyt myös ihan hyvin. Yksittäisiä karkkeja en ole kokenut tarvetta rajoittaa, vaikka totaalinen herkkulakko alun perin olikin suunnitelmana.


Paino ei ole nyt tippunut valitettavasti. En kuitenkaan ihmettele, koska liikunta (ja varsinkin lihaskivut) voivat nostaa painoa ja siksi en nyt jää liikaa miettimään puntarin lukemaa. 200 grammaa oli tullut lisää kun lauantai aamuna käväisin puntarilla, eli aika samoissa lukemissa mennään edelleen.
Olin huomaavinani noin sentin poistuneen vyötäröltä ja se on tietenkin tosi hyvä ja kertoo että oikeaan suuntaan mennään vaikka se ei vaa'alla näkyisikään :)

Jospa sitä tällä viikolla saisi taas puntarille uuden lukeman näkyviin, niin olisin hyvin iloinen!
Hyvin kuitenkin menee tällä hetkellä, toivotaan että tämä jatkuu :) Kuinka teidän tammikuunne on tähän mennessä mennyt?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut

Hei!

Taas tulee yksi postaus, jonka alkuun voin sanoa että tämän julkaiseminen jännittää!

Välillä on kuitenkin tärkeää muistuttaa itseään mistä on lähtenyt, jotta voi arvostaa omia saavutuksiaan paremmin. Harvemmin luen vanhoja tekstejäni, mutta nyt katsoin mitä tämän blogin luonnoksista löytyy. Olen monesti aloittanut kirjoittamaan jostain, mutta jättänyt sitten kirjoituksen kesken. Näin kävi aika usein erityisesti silloin, kun meni huonosti mutta en myöntänyt asioita vielä itselleni, saati sitten tänne blogiin. Nykyään olen paljon avoimempi täällä blogissa ja muutenkin uskallan avata omia ajatuksiani enemmän, joten nyt on hyvä aika katsoa mitä on jäänyt aikaisemmin sanomatta.

Ihan ensimmäinen julkaisematon luonnos on jäänyt julkaisematta kaksi vuotta sitten, 26.1.2015. Jälleen aloitin sen tutun uuden vuoden tsempin, mutta ilmeisesti kovin hyvin ei mennyt, koska kirjoitus menee näin:

"Moikka!

Hiljaisuus tämän blogin puolella kertoo yleensä siitä, että pieleen menee- ja pahasti. Tämä on selitys myös tähän hetken postaamattomuuteen...

No, nyt tuolta suosta lähdetään jälleen kerran nousemaan! Luin yhdestä blogista juuri hyvän motivaatiotekstin, jossa kerrottiin painonpudotusprojektin ensimmäisen kuukauden menneen uudelleen aloittaessa. Ensimmäinen kuukausi saa luvan olla harjoituskuukausi! Olenkin oppinut paein viikon aikana vaikka mitä! Hyvin syöminen tuntuu hyvältä niin henkisesti kuin fyysisestikin. :)"

Tuohon teksti sitten loppuukin, en tiedä mikä on ollut siihen syynä.

Blogin ensimmäinen banneri
Toisiksi vanhin luonnos oli minulle itselleni aika iso yllätys ja olenkin hyvin iloinen että se on säilynyt, koska tästä voi lukea miten valtavasti olen kehittynyt henkisesti kahden vuoden aikana! Taustatietona kerrottakoon, että hieman tuon tekstin jälkeen koin kaikista pahimman vaiheen syömisongelmieni kannalta ja muutaman kuukauden päästä tuosta vasta tajusin, että minulla on oikeasti syömisen kanssa ongelmia!

3.2.2015:

"Jos olosi on tällä hetkellä positiivinen ja tyytyväinen, suosittelen skippaamaan tämän postauksen, sillä se tulee sisältämään paljon negatiivisuutta.

En voi kuvailla sanoin, miten paljon minua hävettää tulla jälleen kerran kertomaan huonoja uutisia tästä projektistani. Olin niin lähellä maagista 53 kilon rajaa, ja sitten mokasin. Tällä hetkellä paino näyttää 57 kiloa, eli enemmän kuin se on koskaan näyttänyt. Tiedän kyllä, että osa painosta on kehoon kertynyttä nestettä, mutta vaikka tästä lähtisi kilokin nesteitä, painaisin silti reilusti enemmän kuin yleensä. Olo on suoraan sanottuna paska sekä henkisesti että fyysisesti. Miksi minun pitää olla ikuinen epäonnistuja? Miksi kaikki muut tuntuvat onnistuvan tavoitteissaan niin helposti???

Mieleni tekisi vain jatkaa tästä eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut ja näin ehkä välttää ahmimiskohtaukset tulevaisuudessa, mutta en tiedä pystynkö siihen juuri nyt. Mieli ei tee mennä kouluun, ei vaihtaa vaatteita, ei liikkua, ei mitään. Häpeän kroppaani niin paljon. Vaikka pari kiloa ei ole mitään, eivätkä muut sitä varmasti huomaa, on se silti minulle valtavasti. En pitänyt omasta ulkonäöstäni kolme kiloa pienempänäkään, nyt olo on valtava. En tarkoita tätä loukkauksena kenellekään, tarkoitan vain, että jokaisella on se paino johon on tottunut ja jossa viihtyvät. Itse en ole ollut jälkimmäisessä varmaan ala-asteen jälkeen. Miksi olen päästänyt itseni tällaiseen kuntoon!? Haluaisin vain olla muutaman viikon ilman ruokaa ja palata näin aloituspainooni ja lähteä sitten uuteen nousuun. Näin en kuitenkaan tee, sillä syömättömyys ei todellakaan parantaisi mitään.

Kuten olette varmasti huomanneet, takerrun puntarin lukemaan todella herkästi. Vaikka olisin elänyt koko viikon pelkällä roskaruualla ja paino putoaisi, olisin itsestäni valtavan ylpeä. Tiedän, että hyvin syöminen saisi olon jo paljon paremmaksi, mutta ajattelen vain painoa. Tämä ajattelu on todella typerää. Jälleen yksi typeristä ajatusmalleistani jotka tiedostan, mutta joita en omin avuin osaa muuttaa. Oli miten oli, tämän kuukauden aion elää ilman vaakaa. Yritän oppia rakastamaan itseäni ja kehoani. Linkkasin viime postaukseen blogin, joka on inspiroinut minua valtavasti ja sieltä luin myös erittäin viisaan lauseen (omin sanoin lainattuna) "jos et rakasta itseäsi nyt, et tule rakastamaan itseäsi kymmenen kiloa laihempanakaan". Tämä lause kyllä herätti minut. Olen vain sättinyt itseäni jatkuvasti ja ajatellut, että sitten kun ne kilot lähtee, yhtäkkiä olenkin itseni paras ystävä. Näin asia ei tietenkään mene! Jos ystäväsi haukkuisi sinua joka päivä lihavaksi, epäonnistujaksi ja säälittäväksi, antaisitko hänelle yhtäkkiä anteeksi? En minä ainakaan, joten miksi siis puhun itselleni joka päivä kuin pahimmalle vihamiehelleni?

Yritän nyt löytää tasapainon elämääni, liikunnan ja ravinnon suhteen varsinkin. Olen miettinyt kuukauden herkkulakon aloittamista, mutta niistä minulla on ainoastaan huonoja kokemuksia. Kuten näkyy, tämä tekstikin alkaa pikkuhiljaa muuttua positiivisemmaksi. Kirjoittaminen todella helpottaa ja auttaa näkemään asioita uudesta perspekstiivistä. Juuri nyt olo on epätoivoinen ja surullinen, mutta mihin minulla on painon kanssa kiire!? Kesäänkin on vielä aikaa ja senkin jälkeen minulla on loppuelämäni aikaa. Urheilullinen kroppa ja hyvät elintavat ovat minun unelmani. Olen aina ihaillut personal trainereita ja fitness-kisailijoita heidän elintavoistaan. Miksen siis alkaisi elää kuin he ja pikkuhiljaa minustakin voisi tulla jollekin esimerkki."

Että näin. Tämä myös kertoo aika hyvin sen, miksi 64 kilon painossa minulla oli niin paha olla, vaikka se ei vielä mikään kovin suuri paino olekaan. Tuo 57, josta nyt olisin enemmän kuin tyytyväinen oli tuolloin lähes maailman loppu! Siihen vielä lisätään seitsemän kiloa, niin ei ollut helppoa! Onneksi seitsemästä viisi on nyt saatu lähtemään :)

Blogin toinen banneri

Jotta tästä postauksesta ei tulisi liian pitkä, niin otetaan kolmas ja toistaiseksi viimeinen luonnos. Se on otsikoitu "Menee huonosti hyvin" Päiväys on 18.3.2015.

"Ihanaa, kirjoitusurakka on nyt kohdaltani ohi jaa olo on kyllä valtavan helpottunut! Uskoakseni kaikki aineet menivät ihan hyvin vieläpä :)

Viime aikoina painon liikkuminen, tai liikkumattomuus ei ole ollut tahdosta kiinni. Haluan painon laskevan vähintäänkin niihin normaaleihin lukemiin hinnalla millä hyvänsä!

Nii-in... Hinnalla millä hyvänsä. Tässä tapauksessa hinta on se, että jollakin ruokailulla suuhun saattaa hävitä hieman vähemmän ravitsevaa ruokaa (lue:suklaata) ja tämän vuoksi pakotan itseni olemaan koko loppu päivän vähällä ravinnolla. Olo on periaatteessa hyvä, sillä liikunta saa olon loistavaksi ja tällainen tekniikka mahdollistaa myös herkuttelun. No, tämä ei tietenkään ole oikea tapa, enkä todellakaan voi kauaa jatkaa tällä linjalla. Olo on samanlainen kuin huonoimpina aikoinani. Pää ei pysty rajoittamaan herkuttelua, joten vastapainoksi on liikuttava monta kertaa päivässä. Jos nukkumaanmennessä on nälkä, päivä on onnistunut."

En voi uskoa, että ajatusmaailmani on oikeasti ollut joskus tuollainen! Tiedän että edelleen tietyissä jutuissa ajatus on ehkä vähän vääränlainen, mutta tuossa ollaan kyllä aika hakoteillä enkä todellakaan toivo kenellekään koskaan tuollaista.

Luonnoksia riittäisi kyllä aika monta muutakin, mutta tuossa nyt vanhimmat kolme, kaikki vuoden 2015 alkupäästä. Kaikki luonnokset eivät tietenkään ole noin ikävää luettavaa, mutta helpoiten julkaisemattomien kansioon on kuitenkin päätynyt juuri ne surkeimmat fiilikset.

Kertokaa mitä olitte mieltä tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta ja haluatteko lukea näitä lisää. Ainakin tätä oli mielenkiintoista kirjoittaa ja lukea vanhoja mietteitään.

Mitä ajatuksia heräsi?

Ps. Huomenna TouhuTammikuun toisen viikon yhteenveto! 




keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Minä pelkään onnistumista.

Moi!

Nyt on aika kirjoittaa aiheesta, jota olen miettinyt hyvin paljon: Kuka minä olen jos onnistun pudottamaan painoa?
Noin neljä vuotta sitten päätin haluavani laihtua. Jälkikäteen ajateltuna siihen ei todellakaan ollut tarvetta, mutta niin kuin tiedetään, ei ole helppoa olla 16-vuotias.
Lienee tarpeetonta käydä läpi koko tarina siitä, kuinka lihoin ja kuinka käsitykseni ruokaan muuttui ja niin edelleen. Tarinani voit lukea täältä halutessasi.

Tosiaan, viimeiset neljä vuotta elämästäni on pyörinyt enemmän tai vähemmän painon ja ruuan ympärillä. Ajoittain on mennyt paremmin ja ajoittain huonommin. Lopputulema on silti sama: painoa tuli koko ajan vaan lisää, vaikka kuinka halusin laihtua.
Viime syksystä lähtien olen huomannut selkeää kehitystä ajattelussani ja olen enemmän kuin onnellinen siitä, miten pitkälle olen jo nyt päässyt, vaikka paljon matkaa on vielä jäljellä.
En ole koskaan onnistunut pudottamaan viittä kiloa ylipäätään, saati sitten suoraviivaisesti, niin kuin tänä talvena olen onnistunut!


quote
Tämä on jo pitkään ollut mun lempiquote
Olen hyvin onnellinen ja voin paremmin kuin pitkiin aikoihin tällä hetkellä. Joka tapauksessa mielessä on pieni pelko. Millainen minä olen, kun onnistun? En edes tiedä, miltä se tuntuu. En ole koskaan sitä kokenut tämän painon pudotuksen kanssa. Olen tottunut epäonnistumaan ja aloittamaan alusta, Uskon, että alitajuisesti olen jopa "tahallani" epäonnistunut, koska pelkään onnistua!

Viimeisen neljän vuoden aikana olen muuttunut valtavan paljon. En välttämättä aina hyvään suuntaan, mutta silti. En ole enää yhtä avoin ja sosiaalinen kuin ennen. Väsyn nopeammin ihmisten kanssa olemiseen ja piilotan tunteitani entistä enemmän. Vain harvat tietävät ongelmistani syömisen kanssa, loput näkevät vain pintaa. Entä sitten kun onnistun? Voinko silloin näyttää aitoja tunteitani? Ja mitä jos en? Mitä jos mikään ei muutu? On jotenkin paljon turvallisempaa toimia samoin kuin ennenkin, olla muuttumatta. Silloin ei pety.

Toinen asia mitä mietin hyvin paljon on se, mitä teen kun olen itseeni tyytyväinen. En enää käytä valtavasti aikaa ruuan suunnittelemiseen ja miettimiseen. En ravaa puntarilla, enkä pakota itseäni lenkille vain siksi, että kaloreita kuluisi. Millä minä täytän kaiken tuon ajan jos laihdun?
Paino on ollut minulle valitettavasti lähes pakkomielle useamman vuoden ajan. En tosiaan tiedä enää millaista on elää ilman sitä pakkomiellettä.

Olen myös voinut syyttää syömisongelmiani lähes kaikesta, josta en itsessäni pidä. Ärtyneisyys, surullisuus, saamattomuus, kaikki selittyvät sillä. En tietenkään muille selittele, mutta itse olen monesti halunnut ajatella, että ei huonot ominaisuuteni johdu minusta itsestäni. Kun kaikki on hyvin, joudun myös kohtaamaan omat virheeni uudella tavalla. Kukaan ei ole täydellinen, mutta välillä vaan on helpompaa tarkastella virheitään tuollaisesta näkökulmasta.

Pelkään myös sitä, että menetän ihmisiä ympäriltäni. Olen tutustunut neljän vuoden aikana moniin ihaniin ihmisiin. Yhtenä tärkeimmistä mainittakoon poikaystäväni, nykyinen avopuolisoni<3
Juuri hänen menettämistään pelkään ehkä eniten. Hän on tutustunut ainoastaan siihen minuun, joka haluaa epätoivoisesti laihtua. Siihen minuun, joka on epävarma itsestään ja joka saattaa aivan yhtäkkiä romahtaa. Mitä jos hän ei pidäkkään siitä minusta, joka olen kun paino on pudotettu ja syömishäiriöiset ajatukset alkavat hiipua.
Huomaan jo nyt, muutaman kuukauden onnistumisien jälkeen pieniä muutoksia itsessäni. Pian muutkin alkavat varmasti huomata minun muuttuneen, enkä tiedä onko kaikki muutos heistä positiivista. Tottakai minä olen aina minä, mutta silti kokemukset muuttavat ihmisiä.

fear




Varsinkin aikaisemmin, kun pitkän hyvän putken jälkeen pilasin kaiken ahmimalla, uskon että yritin sillä päästä peloistani eroon. En uskaltanut ottaa  muutosta vastaan ja pidin kynsin ja hampain kiinni huonoista tavoistani. Ahmimisen lopettaminen on pitkä ja työläs prosessi, mutta minun prosessini olisi kenties voinut olla hieman lyhyempi ilman näitä pelkoja.

Jotta tästä ei nyt tulisi kilometrin mittainen kirjoitus, en nyt puhu ollenkaan niistä muutoksista joita odotan ja joiden tiedän olevan positiivisia. Kenties lisää niistä jossain muussa tekstissä (jos kiinnostaa?).

Loppuun haluan vielä sanoa, että minulla on vielä paljon matkaa jäljellä ja tiedän sen. En ole vielä siellä missä haluan olla, mutta huomaan kyllä edistyneeni huomattavasti.

Olenko ainoa tällaisten ajatuksien kanssa? Olisi ihanaa kuulla muilta kokemuksia, etten olisi ihan yksin näiden juttujen kanssa.

maanantai 9. tammikuuta 2017

Nyt mä kyllä mokasin...

Hei!

Ajattelin ensin, että en kehtaa kirjoittaa tästä, että kerron vaan että kaikki on mennyt hyvin... Mutta en halua että tämä blogi menee sellaiseen suuntaan, vaan haluan olla rehellinen, koska kaikilla meillähän on myös niitä huonoja hetkiä.
Tässä tulee siis minun tunnustukseni...


Sunnuntaina, eli eilen tuli syötyä herkkuja :( Kävin ulkona syömässä ja otin myös jälkiruuan ja sen jälkeen kävin vielä ostamassa irtokarkkeja ja jäätelön. Näin pääsi käymään, valitettavasti. Aikaisemmin viikolla maistoin kylässä pari konvehtia, mutta sitä en pidä epäonnistumisena, päin vastoin koska pystyin pitäytymään vaan niissä parissa konvehdissa.

Siinä se tuli. Olen pahoillani. :(

Sitten selityksiin, koska niitähän aina on :D Tämä viikonloppu on ollut henkisesti vähän raskas. Ei (kerrankin) mitään syömisongelmiin liittyvää, vaan ihan vaan turhaa riitaa ihmissuhteissa. Tällaisena tunnesyöppönä ensimmäinen ajatus on tietenkin syöminen... Ihan kuin se mitään auttaisi. Tekosyyhän tuo tietenkin on, mutta onhan se itsellekin parempi miettiä epäonnistumisen syytä, jotta siitä voi oppia. Nyt tuo turha draama on takana päin ja kaikki on hyvin, eli turhaa sitä tuli nuokin kalorit taas syötyä.

En varmaan ole muistanut sanoa, mutta tiedän että täysi herkuttomuus tässä kuussa on "mahdoton", kiitos muun muassa omien syntymäpäivieni ja yhden muun juhlan. Tällaisia omia sooloiluja ei kuitenkaan pitäisi tulla ollenkaan ja totta kai olen itseeni tosi pettynyt. Tuntuu että olen pettänyt myös teidät muut haasteessa mukana olevat, vaikka itseä vartenhan tässä tätä tehdään.

Miten tästä eteenpäin? Haaste tietenkin jatkuu niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tästä vaan entistä vahvemmalla tahdolla eteenpäin! Treenit on kulkenut tosi hyvin ja kaksi puolentoista tunnin voimatreeniä on tehty ja kaksi tunnin aerobista harjoitusta plus yksi 20min HIIT. Jos ei lasketa tuota sunnuntaita, niin ruokailut on mennyt tosi hyvin! Olo on edelleen tosi hyvä ja energinen :)
Ensi viikolla alkaa taas arki ja voin sanoa jo nyt, että kiirettä tulee olemaan! Yritän parhaani saada kaikki treenit tehtyä.

quote

Positiiviset jutut 
Jos nyt unohdetaan hetkeksi tuo sana epäonnistuminen ja keskitytään hyviin juttuihin. Olihan uuden vuoden lupauksenikin olla positiivisempi. Ensimmäinen juttu, mikä tekee minut todella ylpeäksi itsestäni on se, että EN AHMINUT! Söin herkkuja, mutta en oikeasti ahminut! Se on minulle valtava saavutus, koska aikaisemmin se olisi ollut aivan väistämätön seuraus tällaisesta epäonnistumisesta. Tuskin edes olisin nyt kirjoittamassa tätä postausta, vaan ahtaisin suuhuni lisää herkkuja, koska "kaikki on jo pilalla". Nyt ei kuitenkaan ole sellaisesta tietoakaan, vaan olen enemmän kuin motivoitunut palaamaan terveellisten ruokien pariin! Lisää positiivista: vyötärö jatkaa kapenemistaan ja pitkästä pitkästä aikaa olen jopa vähän tyytyväinen peilikuvaani! Vaatteet istuu taas päälle ja olen siitä hurjan onnellinen, enkä olisi ikinä uskonut!

Mitoista ja painosta ei nyt valitettavasti ole uutta tietoa :( Tarkoitus oli mennä tänä aamuna puntarille, mutta kiitos eilisten herkkujen se on turhaa. Painossa näkyy vaan ne herkkujen keräämät nesteet, mikä jää vaan turhaan vaivaamaan ja harmittamaan. Saatte siis painopäivityksen viimeistään ensi viikolla!

Hyviä ja huonoja juttuja on siis tapahtunut. En anna tuon sortumisen pilata positiivista ja hyvää fiilistäni, vaikka hävettää kyllä todella paljon tulla jo ensimmäisen viikon jälkeen kirjoittamaan tällaisia kuulumisia.
Eipä tässä nyt muu auta, kuin pää pystyyn ja eteenpäin!

Kuinka teillä on mennyt TouhuTammikuun parissa, tai jos ette osallistuneet haasteeseen niin ihan yleisesti? Toivon mukaan paremmin kuin minulla :)

lauantai 7. tammikuuta 2017

Saako muffinseja syödä dieetillä? Nyt saa! (Resepti)

Moikka!

En tiedä teistä, mutta minusta iltapala on ehdottomasti päivän paras ateria! Yhtenä iltana ajattelin vähän panostaa tähän iltaruokaan näin herkkulakonkin puolesta ja ajattelin kehitellä uuden reseptin. En ole mikään huippukokki ja harvemmin sitä kokeilee mitään uutta (tai ainakaan onnistuu missään uudessa...), mutta näistä muffinseista tuli sen verran hyviä että haluan jakaa reseptin teidän kanssanne!
Jos tykkäät banaaniletuista, niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan myös näitä muffinseja! Ravintoarvot on suunnilleen samat kuin banaaniletuissa ja mikä parasta, myös näitä voi syödä hyvällä omatunnolla!
Tässä tulevat siis näin laihduttajallekin hyvin sopivat iltapalamuffinsit!


Banaaniletut taatelisydämellä (n.16kpl)

Ainekset:

Taikina:

2 Banaania
4 kananmunaa
1dl banaani-suklaa herajauhetta (muutkin maut toki käy)
loraus (rasatonta) maitoa
1-2tl tummaa kaakaojauhetta, oman maun mukaan
1tl leivinjauhetta
Kanelia oman maun mukaan 

Taatelitäyte:
n.10 taatelia
n. 10 grammaa cashewpähkinöitä
1-2tl tummaa kaakaojauhetta
Loraus (rasvatonta) maitoa


Valmistusohje:

Aloita laittamalla cashewpähkinät ja taatelit likoamaan veteen noin 15 minuutiksi. Näin niistä tulee hieman pehmeämpiä ja siten helpompia survoa. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.




Aloita taikinan tekeminen. Lisää kaikki ainesosat blenderiin tai kulhoon, riippuen siitä käytätkö sekoittamiseen blenderiä vai sauvasekoitinta. Leivinjauhe ja kaakaojauhe kannattaa lisätä siivilän läpi. Sekoita kaikki taikinan ainekset keskenään sileäksi seokseksi.


Täyte: Ota cashewpähkinät ja taatelit pois vedestä (tai vesi pois pähkinöiden ja taatelien seasta :D). Lisää kaakaojauhe ja hieman maitoa. Survo kaikki keskenään (huom! käytä sauvasekoitinta, ei tehosekoitinta), kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet keskenään, ja pähkinöistä on tullut pieniä palasia.



Annostele taikinaa muffinsivuokiin, hieman alle vuoan puolen välin. Lisää nokare taatelitäytettä ja kaada vielä hieman taikinaa päälle. 
Kun kaikki taikina on käytetty ja uuni on lämmennyt, paista muffinit uunin keskitasolla n.20 minuuttia (aika voi vaihdella, joten kannattaa tarkkailla muffinsien paistumista).




Tarjoa pelkiltään tai esimerkiksi skyrin kanssa!



Näistä tuli ainakin itselläni uusi suosikki! Ja parasta on se, että näitä voi syödä monta kerrallaan ilman huonoa omatuntoa! Itse ainakin olen syönyt neljä kerralla.
Miltä kuulostaa? Kertokaa kokemuksia jos uskaltauduitte kokeilemaan! :D



Niin ja TouhuTammikuu on lähtenyt tosi hyvin käytiin ja olen huomannut mielialani olevan nyt tosi korkealla ja energiaa on! Ihan mahtavaa! Sunnuntaina tai maanantaina tulee sitten päivitystä TT:n ekalta viikolta! :) 
Mukavaa viikonloppua!<3

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Onnistumiset jatkuu!

Helou!

Pääsin vasta tänään ottamaan TouhuTammikuun aloitusmitat. Viime aikoina suunta on ollut alas päin painon suhteen, eli siis hyvään suuntaan :D Uskalsin toivoa saman jatkuvan, mutta arvioni nykyisestä painosta oli näköjään vähän yläkanttiin.

Muistatte ehkä, kun kerroin saavuttaneeni melkein tavoitteeni olla alle 60 kiloa uuteen vuoteen mennessä. En tiedä pääsinkö tuohon lukemaan lopulta, koska puntarille en päässyt, mutta voisin kuvitella päässeeni. Paino oli tänä aamuna nimittäin 59,2kg!
Ehkä hieman huvittavaa, mutta meinasin kyllä herkistyä tuon lukeman nähdessäni :D Olen niin pitkään yrittänyt päästä kutosella alkavista luvuista pois ja vaikka matkaa ei ole paljoa ollutkaan, en vaan ole millään saanut painoa alas. Ja nyt, ihan yhtäkkiä minä onnistuin! Olen niin iloinen tällä hetkellä ja ylpeä itsestäni! Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon siitä, miten ja miksi en olisi uskonut pääseväni tähän tilanteeseen ja miksi tämä on minulle niin hienoa ja uskomatonta. Jätetään se kuitenkin nyt pois ja todetaan vaan, että hyvin menee ja kivalta tuntuu. :)

Niin hienolta ja sulavalta kuin tämä käyrä näyttääkin, on pakko tunnustaa että olen merkannut sinne ainoastaan onnistumisia :D Eli näin suoraan tämä paino ei todellakaan ole tippunut, tuota loppua lukuun ottamatta.

Aikaisemmin hyvät painotulokset on johtanut karkkikauppaan. Olen halunnut palkita itseni jollain, ja mikäpä olisi herkkuja parempaa. Tuossa onkin syy siihen, mikseivät onnistumiseni yleensä ole pysyviä... Tuo pieneksi tarkoitettu palkinto nimittäin helposti venyi päivien mittaiseksi syöpöttelyksi. Nyt, kiitos TouhuTammikuun ja oikeastaan muutenkin, ei tulisi mieleenikään mennä heti pilaamaan edistystä!
Karkkihyllyn sijaan suuntasin kuntosalille ja tein vuoden ekan salitreenin. Hyvää teki, vaikka vähän on vielä kroppa unessa joulun ja uuden vuoden jäljiltä.

Muut mitat, jotka aamulla kiireessä otin :D Suluissa on joulukuun lukema.

Paino: 59,2kg (60,1kg) -900g
Vyötärö: 79,5cm (81cm) -1,5cm
Reisi: 52cm (53cm) -1cm
Kuvat puhelimeni aktiBMI - sovelluksesta

Vaikka tosi iloinen ja tyytyväinen olenkin, on pakko tähän loppuun vielä pohdiskella paria juttua.
On tosi outoa, että paino on pudonnut noin paljon lyhyessä ajassa, Tarkoitan siis myös tuota aikaisempaa onnistumista, koska melkein kaksi kiloa on tippunut kuin itsestään, herkuttelusta huolimatta. Mielestäni en ole syönyt edes kovin hyvin tai miinuskaloreilla. Toki olen siihen pyrkinyt, mutta joulun alla noita poikkeuspäiviä oli tosi monta. Voi olla että osa tippuneesta painosta on lihasta, mikä ei todellakaan ole se mitä haluan. Muitakin syitä voi toki olla, mutta ehkä puhelen niistä joskus toiste.

TouhuTammikuun treenit on nyt startattu ja yhteensä kahdestatoista voimatreenistä on nyt yksi tehty! Voi olla, että tänään vielä teen jonkun aerobisen treenin, koska aikaa ja motivaatiota nyt on. Ja voi miten hyvältä tavallinen ruoka maistuukaan näin joulun ja uuden vuoden herkuttelujen jälkeen!

Kuinka teillä menee? Onko tammikuussa ollut helppoa palata rutiineihin, jos olette palanneet?:)



maanantai 2. tammikuuta 2017

Lupaukset 2017

Moikka!

Hyvää uutta vuotta teille jokaiselle! Tästä lähtee tämän blogin ensimmäinen kirjoitus vuonna 2017!

Niin kuin joka vuosi, myös tänä vuonna päätin luvata jotakin. Itsellensä kai sitä pääasiassa asioita lupaa, mutta lupauksesta riippuen siitä voivat muutkin hyötyä :D

En halunnut luvata mitään konkreettista painon tai treenien suhteen, koska halusin keskittyä vähän eri juttuihin tänä vuonna. Aika monta vuotta tässä on painon ja siihen liittyvien juttujen kanssa kamppailtu ja nyt haluan lähestyä painonhallintaa ja hyvinvointia toisesta suunnasta.

Tänä vuonna lupaan:
- Ajatella positiivisemmin. Täälläkin monesti on käynyt ilmi, että olen ikuinen pessimisti ja ajattelen asioista negatiivisesti melko automaattisesti. Yritän kääntää negatiivisen ajattelun positiiviseksi ja uskoa itseeni. Uskon että se jo vaikuttaa myös tuloksiin ja omaan fiilikseen positiivisesti!:)

- Yrittää vähentää kaloriajattelua.
Tämä lupaus tuli oikeastaan avopuolisoni toiveesta. Pitkään syömistäni läheltä seurailleena hänen mielestään tärkeää minulle olisi vähentää kaloreiden varsinkin kun puhutaan tavallisesta, perusterveellisestä ruuasta. Allekirjoitan kyllä tämän ihan täysin, mutta sen muuttaminen voi olla haastavaa. Joka tapauksessa otin haasteen vastaan, onhan tässä vuosi aikaa ja ylikin ;)

Eilenhän lähti käyntiin myös TouhuTammikuu - haasteemme! Itselläni menee vielä muutama päivä tässä vierailla, joten vähän hankalaa on päästä normaaliin ruokailuun kiinni. Herkkuihin en ole kajonnut, eikä niitä edes tee mieli näin joulun ylensyönnin jälkeen. Ulkona käytiin kuitenkin eilen syömässä. En halua ottaa turhaa stressiä, koska itseäni vartenhan olen tässä mukana.
Tänään herkkuhimot ja nälän taltutti hedelmäsalaatti ja oli muuten hyvää pitkästä aikaa!


Kuinkas teillä on vuosi alkanut?:)

Ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, postaan puhelimella :)