lauantai 30. joulukuuta 2017

Ei lupauksia, vaan suunnitelmia uudelle vuodelle

Moi!

Taas se aika vuodesta. En tiedä mikä siinä on, mutta joka vuosi näihin aikoihin minulla ainakin on sellainen olo, että pystyn muuttamaan tapojani ja tekemään tulevasta vuodesta entistä paremman. On jotenkin sellainen huippumotivoitunut olo ja tuntuu, että muutoksen tekeminen on mahdollista jotenkin enemmän kuin aikaisemmin! Se on kai se joku uuden vuoden taika :D
Viime vuonnakin tein lupauksia. Lupasin ajatella positiivisemmin ja vähentää "kaloriajattelua". Tavallaan onnistuinkin noissa lupauksissa, vaikka ennen tämän postauksen kirjoittamista en olisi edes muistanut mitä lupasin! :D


Tänä vuonna en välttämättä halua luvata mitään. Lupaus on mielestäni iso sana, enkä tahdo käyttää sitä väärin. Viime vuosi oli minulle todella onnistunut ja saavutin asioita, joita en olisi edes uskaltanut toivoa saavuttavani. Kuten viime postauksessa sanoinkin, niin aloitan tulevan vuoden onnellisempana kuin moneen vuoteen!


Aina on kuitenkin parantamisen varaa, joten täysin ilman suunnitelmia en aio jäädä. Ensi vuonna aion haastaa itseäni uusilla tavoilla!
Yksi tärkeimmistä tavoitteistani on teillekin jo ehkä tuttu, nimittäin lihasten kasvattaminen. Edelleen ajatus enemmän syömisestä tuntuu pelottavalta ja jopa kaukaiselta, mutta pikkuhiljaa! Tuskin aloitan heti tammikuun ensimmäisenä päivänä plussakaloreilla syömistä, enkä välttämättä aloita sitä vielä puolen vuoden päästäkään. Saa nähdä, mutta enää minulla ei ole kiire. Tässä on taas yksi iso muutos ajattelussani. Aikaisemmin ajattelin, että uuden vuoden lupaukset piti toteuttaa heti tammikuun aikana, sillä muuten oli jotenkin epäonnistunut. Enää en onneksi ajattele niin. Viime vuosi opetti minulle, että parhaat jutut ja onnistumiset tapahtuvat hitaasti :)

Joka tapauksessa yksi suunnitelmistani tosiaan on siis syömisen lisääminen ja lihasten kasvattaminen. Tämä on ollut minulla jo pitkään tavoitteena ja nyt koen, että pääni on siinä pisteessä, että tämä voisi olla jopa mahdollista toteuttaa! Ainakin jossain vaiheessa ensi vuotta :D Ihan vielä en kuitenkaan ole valmis luopumaan painonpudotustavoitteestani. Nämä kaksi tavoitetta kun eivät niin hyvin pelaa yhtä aikaa...

Kuten sanottu, tulevana vuonna haluan haastaa itseäni! Ensi vuoden alusta minulla alkaakin ihan erilainen nettivalmennus! Olen tästä ihan superinnoissani, enkä malta odottaa! Kerron toki teillekin sitten tarkemmin, mutta ihan vielä en halua paljastaa tarkempia yksityiskohtia. Kyseessä on kuitenkin nettivalmennus, jossa pääsen kokeilemaan itselleni täysin uusia juttuja. Jee!

Oikeastaan tässä kirjoittamisen lomassa mieleeni nousi vielä yksi uusi suunnitelma tuohon itseni haastamiseen liittyen. Haluaisin opetella erilaisia voimisteluliikkeitä! Käsilläseisonta on ollut minulla pitkään sellainen, jonka haluaisin oppia. Yhdessä vaiheessa harjoittelinkin sitä ahkerasti, mutta vielä on tekemistä! Välillä pysyn ihan hyvin käsilläseisonnassa, mutta se on aika satunnaista vielä. Treeniä treeniä vaan! :)
Olen tosi huono opettelemaan uusia juttuja, koska pelkään epäonnistumista. Pelkään, että joku näkee kun opettelen jotain liikettä. En tiedä, mitä pelättävää tuossakin muka on... ei yhtään mitään! Tämä on kuitenkin taas yksi typerä ajatus päässäni. Tästäkin varmaan irtoaisi asiaa yhden postauksen verran, jos sille linjalle joskus päätän lähteä. Joka tapauksessa olisi hauskaa opetella erilaisia liikkeitä ja haastaa itseään sitä kautta. :)


Tämän postauksen kuvitus on joulupainotteista, kuten varmasti huomaatte. Sen kunniaksi täytyykin kertoa nopeat joulukuulumiset. Joulu meni todella hyvin! Meillä oli suuri sukulaisporukka joulunvietossa. Tuli kyllä syötyä hyvin monena päivänä. Ihme kyllä, tänä vuonna lahjasuklaat eivät hävinneet heti parempiin suihin. Pystyin hillitsemään itseni... tai oikeastaan minun ei edes tarvinnut hillitä itseäni! Oli ihmeen helppoa syödä vain vähän suklaata, sillä ei minun oikeastaan edes tehnyt mieli sen enempää. Jos joku olisi vielä viime vuonna sanonut, että kyllä niitä joulusuklaita saa jäädä joulun päivien ylikin, en olisi kyllä sitä uskonut. Kaikki piti syödä heti ja yhdeltä istumalta! Outoa, miten nopeasti se ajattelu lopulta muuttuu :) Nyt olenkin matkalla Lappiin uuden vuoden viettoon kaveriporukalla. Tulee varmasti mahtava reissu! :) Tämän loman tavoitteena on pääasiassa hauskanpito ja rentoutuminen. Painotavoitteena on, ettei paino ainakaan hirveästi nouse! Tällä hetkellä olen nimittäin aika tyytyväinen puntarin lukemaan, enkä halua aloittaa taas alusta loman jälkeen. Stressiä en kuitenkaan aio asiasta ottaa!

Onko teillä lupauksia/suunnitelmia tulevalle vuodelle?:)

Oikein hyvää ja ihanaa uutta vuotta teille kaikille! <3 :)





tiistai 26. joulukuuta 2017

Minun vuoteni 2017

Heippa!
En voi uskoa, että jälleen yksi vuosi alkaa olla takanapäin! Olen ehkä vähän etuajassa, mutta nyt oli hyvää aikaa kirjoittaa tällainen vuosikatsaus, nyt kun joulun kiireet alkavat olla ohi. Minun jouluni oli tänä(kin) vuonna aivan ihana ja rentouttava. Toivottavasti myös teidän joulunne oli onnistunut :)
Tämä vuosi oli minulle ison muutoksen vuosi, ainakin oman pääni sisällä. Tein myös viime vuonna tällaisen vuositiivistelmän ja vaikutitte pitävän siitä ja samoin myös itse tykkäsin kirjoittaa sitä. Tällainen siis oli minun vuoteni 2017 tämän blogin aihepiirien osalta...

Tammikuu

Tammikuu, vuoden ensimmäinen kuukausi ja toivoa täynnä! Kaikessa hiljaisuudessa tuumailin vuodenvaihteessa, että tänä vuonna uuden vuoden lupaukseni voisi olla syömishäiriöstä parantuminen. En kuitenkaan uskaltanut sanoa tätä kenellekään ääneen, koska en oikein itsekään uskonut toiveen toteutumiseen...
Tammikuussa aloitimme Haastevuoden 2017 Helzun ja Lauran kanssa. Kehitimme vuoden (melkein) jokaiselle kuukaudelle jonkun erilaisen haasteen. Tammikuussahan haasteissa oli vuorossa TouhuTammikuu - haaste. Painoni oli hieman tippunut joulukuussa ja sama suunta oli näkyvissä myös tammikuussa ja fiilis oli ihan voittamaton. En oikeastaan edes osaa sanoa, mikä johti joulukuun ja tammikuun hetkellisiin onnistumisiin näin jälkikäteen.
Touhutammikuu käynnistyi todella hyvin, mutta eihän niistä omista huonoista tavoista niin helpolla eroon pääse. Herkuton tammikuu meni pieleen ja olin itseeni hyvin pettynyt. Silti treenasin hyvin ja olin todella onnellinen pitkästä aikaa, eli suurempaa vahinkoa ei herkuttomuudessa epäonnistumisesta onneksi seurannut. Olin hetken aikaa jopa toiveikas, että kaikki syömisongelmat olisivat takana päin ja että tänä vuonna oikeasti onnistuisin. Noin olen tosin ajatellut joka vuoden alussa. :D
Onnistuin myös hetkeksi vakiinnuttamaan yhden herkkupäivän per viikko, eikä muina päivinä herkkuja tehnyt edes mieli. Loppukuuta kohden ote kuitenkin lähti lipsumaan. Uskon näin jälkikäteen, että tuo herkkulakkoilu oli taas kerran se juttu, mikä johti romahdukseen.
Jos joku postaus tältä kuulta nostetaan esiin, niin olkoon se postaus jossa pohdiskelen Personal trainerina toimimista jos en osaa edes itse laihduttaa.





Helmikuu

Helmikuu menikin sitten todella huonosti. Tässä tosiaan huomataan taas se, että kaikenlaiset kiellot ja rajoitukset johtavat minun kohdallani vain epäonnistumisiin. Pitkän tauon jälkeen tuli taas ahmimiskausi, joka jatkui enemmän tai vähemmän koko kuukauden. Treenit oli tauolla, koska ei vaan huvittanut ja olkapään kanssa oli ongelmia. Jouduin jättämään helmikuun haasteen, HabaHelmikuun välistä jo ensimmäisellä viikolla, kiitos olkapäävaivan. Helmikuussa ehti jo epätoivo iskeä ja tammikuussa herännyt toiveikkuus syömishäiriöstä toipumisesta muuttuikin tunteeksi, että en ikinä tule paranemaan.
Helmikuussa blogikin täyttyi enemmän tai vähemmän surullisista postauksista, esimerkiksi Olen luovuttaja ja Kirottu helmikuu. Tässä kuussa kyllä erityisen hyvin mieleen jäi teiltä lukijoilta saamani kannustus ja tuki!<3 Autoitte minua valtavan paljon :)
Pakko nostaa esiin vielä pari omasta mielestäni ihan hyvää tekstiä: Mitä tapahtuu ahmimisen jälkeen? ja Mitä painonpudotus oikeasti vaatii?

Maaliskuu

Maaliskuun alussa päätin, että helmikuun herkuttelu loppuu siihen pisteese
en. Olin todella vihainen itselleni että olin jälleen kerran ratkennut samaan ansaan. Ei ollut todellakaan helppoa päästä ylös itselleni kaivamastani kuopasta. Onnistuin kuitenkin joten kuten. Kumma kyllä, painoni ei ollut hirveän paljoa noussut helmikuun aikana, mikä motivoi minua jatkamaan paremmalla radalla. Ilmeisesti ahmimismääräni olivat vähän vähentyneet, mikä auttoi painonhallinnassa. Aloitin myös "Kohti kesäkuntoa" - postaussarjan. Ajatuksena siinä oli, että kesää edeltävät kuukauden tsemppaisin kunnolla, mutta rennosti.
Maaliskuussa oli tietenkin myös hiihtoloma, jolloin kävin Virossa poikaystäväni kanssa. Reissu oli todella ihana ja haaveilenkin ensi hiihtolomalle samanlaisesta reissusta :)
Pikku hiljaa pääsin taas maaliskuussa rutiineihin kiinni ja syöminen alkoi sujua paremmin ja helpommin.
Maaliskuussa aloitinkin sitten Lauralta saamani idean ansiosta Syömishäiriö - postaussarjan. Tuosta postaussarjasta tulikin sitten yllättävän suosittu ja melkein kaikki tekstit ovat blogissani luetuimpien joukossa :)
Vaikeaa nostaa joku tietty postaus maaliskuulta. Jos nostan esille jotain muuta kuin tuon postaussarjan postauksen, niin olkoon se Olen yksin, siis syön, jossa pohdiskelen omaa taipumustani herkutella yksin ollessani. Kirjoitin myös, mitkä ovat minun vahvuuteni ja heikkouteni laihduttajana.


Huhtikuu

Huhtikuu oli kuukausi, joka vähän niin kuin lipui ohi. :D Minulle ei jäänyt erityisemmin mitään suurempia ajatuksia käteen tästä kuukaudesta. Toki oli niitä hyviä ja huonoja hetkiä kuten aina, mutta huhtikuussa ala- tai ylämäet eivät olleet niin jyrkkiä. Jatkoin syömishäiriöpostaussarjaa ja yritin pitää itseni ruodussa. Vaikka en tuolloin sitä huomannut, alkoi suhtautumiseni ruokaan muuttua paljon fiksummaksi ja terveemmäksi. Tämä myös tuotti hitaasti, mutta varmasti tulosta oikeaan suuntaan. En oikein itsekään hoksannut, miten hyvin minulla menikään. Näin jälkikäteen sen tajuaa paremmin. Ahmimisten välillä alkoi olla pidempiä ja pidempiä kausia. Huhtikuun kuulumisia kerron esimerkiksi tässä postauksessa. Jälleen nostetaan yksi postaus tältä kuulta jalustalle ja se on: Saako normaalipainoinen pitää laihdutusblogia?

Toukokuu

Toukokuu on tietenkin aina se kuukausi, jolloin opiskelut loppuu ja kesä"loma", eli kesätyöt alkaa. Minulla loman alkaminen tarkoitti paluuta kotipaikkakunnalle, mikä puolestaan on aina syömisten kannalta riski. Toukokuussa olin kuitenkin suhteellisen onnistuneen kevään jälkeen painon perusteella laihempi kuin vuosiin. Olin tosi tyytyväinen itseeni ja omaan tekemiseeni. Ensimmäistä kertaa vuosiin uskoin oikeasti omaan onnistumiseeni ja olin innoissani tulevasta kesästä. Minulla oli tiedossa myös huippu kesätyö. Toukokuussa oli myös täällä blogissa paljon erilaisia postauksia, joita haluaisin nostaa esiin. Syömishäiriöliiton Älä laihduta - päivän innoittamana minäkin pidin päivän jona en laihduttanut. Lisäksi pohdiskelin sitä, miten erilainen kuva minusta on mahdollisesti blogin lukijoilla ja niillä, jotka tunnen tämän blogin ulkopuolella. Siitä tekstiä täällä
Sitten vielä pakko nostaa esille ehkä tämän vuoden oma henkilökohtainen suosikkini: Laihdutusohjeita 60 - luvulta. Minusta oli tosi hauskaa lukea, millaisia ohjeita tuolloin on annettu laihduttamiseen. Tuo postaus on myös vähän erilainen ja siksi nousi omaksi suosikikseni.






Kesäkuu

Kesäkuu... Voi kesäkuu! Kesäkuu olikin sitten vähän haastavampi. Taistelin ahmimishalujani vastaan monta kertaa, enkä aina pystynytkään vastustamaan niitä. Minulla oli useita päiviä, kun heti aamusta lähtien tunsin tutun olon, että minun on pakko ahmia. Enkä yleensä pystynyt vastustamaan tuota ääntä... Omaksi ilokseni kuitenkin havaitsin, että ahmimiseni olivat pienempiä kuin aikaisemmin, vaikka isoja määriä söinkin. Paino nousi kesäkuussa suunnilleen kilon verran, mikä oli vielä ihan ok. Kesäkuu oli todella ihana kuukausi kyllä muuten. Minulla ei vielä ollut paljoa töitä ja ehdin viettää läheisten kanssa aikaa. Ja taisi se aurinkokin pikaisesti vierailla täällä Suomessakin ;) Lisäksi lenkkeilin todella paljon, sillä olin koiravahtina. Varmasti tuo lenkkeily oli iso osasyy siihen, ettei paino noussut tuon enempää.
Koska asia oli kesäkuussa ajankohtainen, pohdin myös postauksessa ahmimisen ja liikaa syömisen eroa.
Olin sen verran pettynyt kuitenkin tekemiseeni kesäkuussa, että tein heinäkuulle suunnitelman. Tarkoitus oli siis tehdä itselleni ruokavalio- ja treenisuunnitelma ja noudattaa sitä. Olo oli toiveikas. Kesäkuussa nyt ei ihmeempiä tekstejä syntynyt, mutta linkataanpas nyt vaikka teksti ruuansuojeluvaistosta :D


Heinäkuu

Sitten koitti se kovasti odottamani ja suunnittelemani heinäkuu. Heinäkuussa olin sitten joka arkipäivä töissä illat. Tuota noin... Mitähän sitä nyt tästä kertoisi. Kuukausi alkoi hyvin vaikeasti ja totesinkin, ettei tästä nyt meinaa tulla mitään. Paino oli kesäkuun jäljiltä noussut ja olin tästä aika alamaissa. Myös ahmiminen palasi kuvioihin. Seurasin painoa koko ajan, vähän liikaakin. Tai aika paljonkin liikaa, sillä se vain ahdisti minua valtavasti. Olin asettanut kesälle ja etenkin heinäkuulle isoja tavoitteita itselleni ja varmaan jonkunlainen epävarmuus iski, mikä sitten johti kokonaan epäonnistumiseen. Jossakin välissä sitten päätin ottaa itseäni kunnolla niskasta kiinni. Tein itselleni "motivaatiolomakkeen" kannustamaan itseäni ja se toimi! Olin hetkellisesti huippumotivoitunut!
Koska puntarilla ja sen lukemalla oli jälleen sekä mielialaani, että käyttäytymiseeni liian iso vaikutus, päätin alkaa puntarilakkoon muutamaksi viikoksi...


Elokuu

En vieläkään osaa sanoa, oliko puntarilakkoni iso virhe, vai oliko vain virhe lopettaa se. Tuo puntarilakko, tai oikeastaan sitä seuraava puntarilla käyminen aloittikin sitten ihan kunnon alamäen. En käynyt vaa'alla muistaakseni kolmeen viikkoon (mikä on minulle aika pitkä aika, sillä käyn yleensä joka päivä, joskus parikin kertaa vaa'alla) ja kun lopulta astuin vaa'alle, en ollut tyytyväinen puntarilla näkemääni lukemaan. Olin odottanut jälleen jotain ihmelaihtumista, joka ei olisi ollut edes realistinen. Kun tätä toivomaani lukemaa ei sitten (tietenkään) näkynyt, sorruin siihen minkä parhaiten osasin, eli herkutteluun ja ahmimiseen. Siitä kuulumisia täällä, jos joku nyt jostain syystä haluaa käydä lukemassa :D
Ahmiminen sai minut pohtimaan, kuinka ahmiminen alkaa ja miksi ahmiminen alkaa
Tosiaan, lopulta kesän painosaldo oli siis se, että kaikki keväällä pois saatu paino tuli takaisin. Pienet korotkin tuli kerättyä mukaan, onneksi ei suurempia. Pienistä kilomääristä on toki kyse, mutta näin normaalipainon sisässä ne parikin kiloa on vaikeaa saada pois. Lienee sanomattakin selvää, että olin todella pettynyt itseeni, pitihän kesän olla se, jolloin lopullisesti onnistun!
Elokuussa oli kuitenkin myös todella kivoja juttuja, tapasin muun muassa "blogikollegani" Helzun ja Lauran Tampereella. Oli kyllä huippua tavata heidät ja tutustua paremmin, ehdottomasti nousee vuoden kohokohtiin!<3 
Päädyin lopulta miettimään sitä, että syömishäiriön jälkeen ei ole paluuta normaaliin. Onneksi olen tässä loppusyksystä todistanut itseni vääräksi, ainakin osittain!

Syyskuu

Syyskuu ja kouluunpaluu. Kouluun palaaminen tarkoittaa tietenkin myös opiskelupaikkakunnalle paluuta. Kevään onnistumisten jälkeen olin syksystäkin melko otimistinen. Mieltä kuitenkin painoi kesän "epäonnistuminen". Sen sijaan, että olisin kesällä onnistunut laihtumaan, tai edes pitämään kilot poissa, huomasin syyskuussa olevani jälleen samassa tilanteessa kuin ennenkin. Kaikki edistys oli hävinnyt ja kilot olivat tulleet takaisin korkoineen. Muistan, että minulla oli melko ristiriitainen olo. Tavallaan olin innoissani syksystä, mutta tavallaan sellainen epävarmuus omasta tekemisestä painoi mieltä. Syyskuussa päädyinkin vielä syömään salaa ja muutenkin syömään aika paljon herkkuja. Varmaan siksi, että se on minulle luontainen tapa purkaa ahdistusta.
Kehitin kuitenkin itselleni erilaisia tavoitteita ja projekteja syksylle, jotta pitäisin itseni kiireisenä enkä ahmisi. Noista projekteista ja niiden etenemisestä minun on pitänyt kirjoittaa vaikka kuinka kauan! En kyllä tiedä, saanko sitä ikinä kirjoitettua :/ Syyskuusta nostaisin esille tekstin, jossa mietin millaista olisi, jos en laihduttaisi.


Lokakuu

Lokakuussa tapahtuikin sitten jotain todella jännää... Kävin poikaystäväni kanssa ensimmäistä kertaa Lahdessa fitnessmessuilla. Sen jälkeen koko syksyni vaihtoikin sitten suuntaa. Noilta messuilta sain ihan tajuttoman määrän motivaatiota ja energiaa! Jotenkin sain tuolta messuilta sen tarvitsemani lisäbuustin. Yhtäkkiä salilla käyminen ja paremmin syöminen muuttuikin jopa hetkittäin helpoksi, koska haluni kehittyä ja onnistua nousi niin korkealle. En ole ikinä kokenut tuollaista motivaatiobuustia!
Suuresta motivaatiosta huolimatta huomasin aika pian, ettei se tulos tulekaan ihan niin helposti. Kirjoittelinkin siitä, että joskus olisi kiva edistyäkin... Minua turhautti se, että yritän niin kovasti, enkä näe tulosta. Enkä tarkoittanut pelkkää lokakuuta, vaan myös elo - syyskuuta, vaikka niissä epäonnistumisia tulikin.  Lokakuussa aloitin toisen syömishäiriötä käsittelevän postaussarjan. Tahtoisin nostaa esiin mielestäni tosi tärkeää asiaa käsittelevän tekstin: Miten syömishäiriöstä voi puhua?


Marraskuu

Onpas outoa kirjoittaa kuukaudesta, josta ei olekaan niin kauaa! Marraskuu oli oikeastaan aika hyvä kuukausi. Messuilta lähtöisin oleva motivaatio pysyi edelleen yllä, vaikka ei tietenkään ihan niin korkealla kuin alkuun. Innostuin syksyn aikana kuntosalista ihan uudella tavalla ja halusin kerrankin syödä enemmän, jotta kehitys olisi mahdollista. En oikein osaa sanoa, miten tuon kanssa toteutus sujui, ei ehkä ihan niin kuin pitäisi. Tähän kuitenkin liittyy ensi vuonna alkava tavoitteeni, josta myöhemmin lisää :)
Marraskuussa olin edelleen erittäin turhautunut siihen, että kovasta yrityksestäni huolimatta vaa'alla ei näkynyt muutosta. Välillä mieleni tekikin vain heittää hanskat tiskiin. Onneksi kuitenkin huomasin vaatteissa muutosta, mikä antoi minulle hieman uskoa itseeni. 
Loka - marraskuusta erityisesti haluaisin nostaa esille rennomman suhtautumiseni herkutteluun. Jostain syystä herkut eivät enää olleetkaan sellainen "kaikki tai ei mitään" - juttu, vaan yhtäkkiä opinkin syömään kohtuudella herkkuja! En itsekään oikein tiedä, mikä tässä oli taustalla. Tässä taas asia, josta minun on tarkoitus kirjoittaa ihan postauskin joskus. Marraskuun teksteistä nostan esiin Voiko syömishäiriöstä parantua ja laihduttaa samaan aikaan?


Joulukuu

Vihdoin päästäänkin sitten siihen kuukauteen, mitä parhaillaan eletään. Nyt kun katson tätä vuotta taaksepäin, en voisi olla ylpeämpi itsestäni! Tuo salaa asettamani tavoite parantua syömishäiriöstä saattoi jopa käydä toteen! Tähän vuoteen on mahtunut todella monta pettymystä ja epäonnistumista, mutta onneksi jokaista epäonnistumista kohden on ollut useampia onnistumisia ja iloisia hetkiä :) 
Joulukuussa olen pohtinut muun muassa sitä, miksi kaverini laihtuu, mutta minä en ja käynyt kehonkoostumusmittauksessa. Vaikka alkuun olinkin tosi pettynyt kehonkoostumusmittauksen tulokseen, niin lopulta tajusinkin, että olen tehnyt kovan työn niin henkisesti kuin fyysisestikin ja minun ei ole mitään syytä olla pettynyt tuohon tulokseen. 
Joulukuulta jos joku teksti pitäisi nostaa esiin, niin se olisi tämä mitä parhaillaan kirjoitan! :D Harvemmin yhtä postausta tulee tehtyä näin pitkään kuin tätä ja itsellenikin on tosi mukavaa palata vuoden tapahtumiin ja tunteisiin takaisin. Tänä vuonna olen oppinut todella paljon ja olenkin todella ylpeä voidessani sanoa, että aloitan vuoden 2018 onnellisempana kuin pitkiin aikoihin!

Muuta


Toki vuoteen mahtuu myös paljon muuta, mitä tässä en nyt maininnut, ettei postauksesta tulisi liian pitkä. Meillähän oli tosiaan Helzun ja Lauran kanssa (melkein) joka kuukausi tänä vuonna jokin haaste! Tykkäsin todella paljon siitä, että joka kuukausi oli jotain mihin keskittyä. Jos joku näistä haasteista pitäisi nostaa esiin, niin oma suosikkini oli varmaan Toistotoukokuu! Toki kaikki haasteet olivat mukavia. Toisista selvisin kunnialla, toisista en ihan niin kunnialla :D 

Loppuun vielä VALTAVA KIITOS teille kaikille, jotka luette tätä blogia! Te motivoitte ja kannustatte minua todella paljon ihan vain olemassaolollanne! 
Sitten vielä erityisen valtava kiitos jokaiselle teistä, jotka olette kommentoineet tänne jotakin! <3 Olette aivan huippuja! Monta kertaa teidän kommenttinne ovat olleet niitä, jotka ovat vaikeammilla hetkillä saaneet hymyn huulille, tai huonompina hetkinä minut uskomaan itseeni ja onnistumiseeni. Jos voisin, antaisin teille jokaiselle, ison halauksen, eikä sekään kyllä riittäisi osoittamaan kiitollisuuttani!<3 
Ja pakko vielä antaa erityiskiitos Annelle! Olen niin kiitollinen, että jaksat kommentoida lähes jokaiseen tekstiini! Arvostan sitä tosi tosi paljon!<3

Aivan liian harvoin tulee kiitettyä teitä lukijoita! Kuten olen postauksissa joskus maininnutkin, niin tämän blogin aihepiireistä en oikeastaan "oikeassa elämässä" juurikaan puhu. Tämä blogi ja sen kautta tuleva vuorovaikutus teidän kanssanne on siis minulle ihan tosi iso ja tärkeä juttu.


En usko, että tämä jää vuoden viimeiseksi tekstiksi, mutta silti haluan toivottaa jo nyt

ihanaa loppuvuotta ja oikein onnellista uutta vuotta 2018!<3


perjantai 22. joulukuuta 2017

Jouluherkkuihin suhtautuminen ennen ja nyt

Heips!

Mulla on ollut luonnoksissa jo pari kuukautta teksti siitä, miten suhtautumiseni herkutteluun on muuttunut tässä syksyn aikana. Saa nähdä, saanko alkuperäistä tekstiä koskaan ulos, mutta tässä on ainakin tällainen "jouluversio" muuttuneesta herkuttelustani :D

Viimeiset, sanotaanko nyt kolme joulua ovat olleet minulle kaikessa ihanuudessaan myös todella ahdistavat. Voin uskoa, että monet niin laihduttajat, kuin erityisesti syömisongelmista kärsivät voivat samaistua tähän ahdistukseen. Pöydät notkuvat kaikkea hyvää ja itsensä hillitseminen on lähes mahdotonta. Ja vaikka sen yhden tai kaksi päivää vallan hyvin voisikin herkutella, mutta kun se jää niin helposti päälle!
Minä olen aina tykännyt joulusta ja sen viettämisestä itsessään, mutta kuten sanottu, se on myös aiheuttanut minulle todella suurta ahdistusta jo monta viikkoa etukäteen.
Muistan eräänkin joulun, kun minulla oli vielä se vaihe, jolloin minun oli pakko liikkumalla kuluttaa kaikki herkut joita söin. Minua ahdisti ihan hirveästi ajatus siitä, että jouluna söisin, mutta en liikkuisi. Niinpä päädyin salaa omaan huoneeseeni tekemään puolen tunnin Hiit - treenin. Mieleen on jäänyt tosi hyvin se ahdistuksen tunne, kun tuntui ettei se treeni mitenkään kattaisi kaikkea joulun aikana syömääni herkkua, mutta silti oli pakko tehdä jotain. Toivoin vain, ettei kukaan saisi koskaan tietää välitreenistäni.

Tuosta seuraavina jouluina suhtautumiseni syömiseen ja liikuntaan olikin sitten muuttunut radikaalisti. Muistaakseni yritin olla marraskuun ilman mitään herkkuja, jotta sitten joulukuussa voisin syödä. Olin usein herkkulakossa myös joulukuun. Joskus onnistuin, joskus en. Joka tapauksessa joulun jälkeen kävi aina sama homma. Joulun välipäivät (tai jos olimme reissussa, niin uuden vuoden jälkeen) vietin kaiken vapaa-aikani omassa huoneessani ahmimassa jouluherkkuja. Ja usein myös päädyin ostamaan lisää herkkuja siihen päälle.
Näin jälkikäteen ajateltuna aivan hullua!
Viime vuonna en muistaakseni ihan samalla tavoin noita herkkuja vetänyt, mutta ei se syöminen tainnut ihan hallinnassakaan olla...

Sitten päästäänkin tähän vuoteen. Tietenkin joulu on vielä edessä, eikä mitään voi varmaksi sanoa, mutta jo valmistautumiseni tulevaan juhlapäivään kertoo siitä, että jotain on muuttunut! Ja miten olen valmistautunut? En yhtään mitenkään. Päin vastoin, olen syönyt joka päivä suklaata! Välillä kyllä huvittaa itseänikin, miten hassulta tämä kuulostaa... Mutta olen tosi tyytyväinen itseeni!
Joulu ei ahdista lainkaan. En usko alkavani ahmia joulusuklaita, vaikka niitä löytyisikin. En usko jumppaavani huoneessani ennen jouluruokailua, enkä usko epätoivoisena tekeväni uuden vuoden lupausta herkkulakoista ja nopeasta laihtumisesta.

Tänä vuonna ajatteluni on muuttunut todella paljon (julkaisen joulun jälkeen tiivistelmän tästä vuodesta, mistä saattaa käydä tämä ilmi). On todella ihanaa kerrankin istahtaa joulupöytään rennoin mielin. Jos ja kun olen ihan rehellinen, mietin kyllä omaa painoani. Mietin sitä, nouseeko se joulun päivinä ja mitä jos nousee. En haluaisi painoni nousevan, en todellakaan ja tavallaan pelkään että niin käy. Ja niin käy hyvin todennäköisesti. Mutta uskon pääseväni asiasta yli. Jouluna ja lomalla kuuluu nauttia elämästä ja myös niistä herkuista. Edelleen on todella vaikeaa hyväksyä se, että painoni saattaa nousta. Silti olen tänä vuonna niin paljon onnellisempi kuin muutamana aikaisempana vuotena, ihan vain siksi että uskallan syödä rennommin! Tämä on kyllä ehdottomasti paras joululahja jonka voin itselleni antaa, rentous :)

Nyt toivoisinkin, että myös jokainen teistä antaisi itselleen sen joulurauhan myös syömiseen. Mikään dieetti tai elämäntapa ei mene pilalle päivässä, tai edes viikossa. Kukaan ei liho päivän, tai vaikka sen viikon aikana. Itse olisin varmasti aikaisemmin vastannut tähän, että mitä jos sitä syö (ja ahmii) koko vuoden, eli ei ole kyse vain yhdestä päivästä tai viikosta. Niin... Se on asia, joka ei hetkessä korjaannu. Mikään rajoittaminen tai lakkoilu ei kuitenkaan tee mitään muuta kuin pahentaa asiaa. Jos en olisi itse aikaisemmin pitänyt niitä herkkulakkoja ennen joulua, en usko että minulla olisi ollut niin suurta tarvetta ahmia joulun jälkeen. Mutta tässä on aihe, jota käsittelen sitten enemmän jos joskus saan tuon aikaisemmin mainitsemani postauksen joskus kirjoitettua.
En varmaan olisi itse uskonut, jos minulle olisi sanottu että jouluna saa nauttia ruuasta, vaikka vielä viime vuonnakin. Toivon kuitenkin, että edes joku joka lukee tämän tekstin ja miettii joulunajan syömisiä, saisi tästä edes pikkariikkisen ajatuksen jyvän, että mitä jos tänä jouluna vain nauttisi siitä ruuasta ja seurasta ahdistumisen sijaan.

Nyt haluaisin toivottaa ihan jokaiselle teille aivan ihanaa ja rentouttavaa joulua! <3 Kiitos, että luette blogiani! :) <3











lauantai 16. joulukuuta 2017

Viikkokuulumiset - kehonkoostumusmittaus!

Moikka!

Mainitsinkin tuossa viime postauksessa, että käväisin viikolla kehonkoostumusmittauksessa. En ollut tulokseen kovin tyytyväinen ja alkuun olin erittäin pettynyt. Nyt, kun olen saanut hetken sulatella tuota tulosta, alan pikkuhiljaa hyväksymään kohtaloni :D Edistystä se pienikin edistys on!


Aloitetaan nyt sitten vaikka noista tuloksista, niin saadaan ne alta pois. Jälleen kerran pidän suurimman osan tuloksista vain omana tietonani, mutta jotakin on aina mukavaa jakaa teidänkin kanssanne.
Joskus olen julkaissut ihan konkreettisia lukemiakin, mutta jotenkin nyt se ei tunnu hyvältä. Laitan nyt siis vain muutamista lukemista vertailua kahden kuukauden takaisiin.

Pikakertauksena siis, että tämä syksy on ollut mielestäni tosi onnistunut, joten odotin suurta muutosta myös kehonkoostumuksessa. Nämä kaksi kehonkoostumusmittausta eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia. Ne on otettu suunnilleen samaan kellonaikaan, mutta suurena erona on se, että toiseen olin valmistautunut (ollut syömättä ja juomatta 2h ennen mittausta, käynyt vessassa n. 30min ennen) ja toiseen menin vähän yllättäen ilman valmistautumista. Molempien mittausten aikaan minulla oli kuukautiset. Yleensä tykkään käydä kehonkoostumusmittauksessa aamulla, koska silloin tulos on helpoimmin verrattavissa. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, joten menin iltapäivällä.

Tässä siis ne "tärkeimmät" muutokset:

Paino -700 g (voi selittyä pelkällä valmistautumisella)
Lihasmassa +300g (tämä on kyllä hyvä, en jotenkin tajunnut aikaisemmin!)
Rasvamassa -1,2kg (okei, nyt tämä alkaa vaikuttaa jo ihan hyvältä :D)
Painoindeksi -0,3 yksikköä

Lihakset:
Oikea käsi: +0,01kg
Vasen käsi: +0,01kg (käsien välillä on muuten aika iso puoliero!)
Keskivartalo: +/-0
Oikea jalka: +/-0
Vasen jalka +/-0



Okei, myönnetään. En aikaisemmin vertaillut näitä mittauksia ihan niin tarkkaan. Nyt kun puran tähän tuloksia auki, huomaankin miten iso muutos onkaan oikeastaan tapahtunut! Eihän tämä nyt mikään päätä huimaava muutos ole, mutta silti huomattava. Erityisen iloinen olen, että lihasmassa on hieman jopa kasvanut ja rasvaa on palanut! Tuo ei oikeastaan ollut varsinaisesti edes tavoitteeni. Tiedostan, että lihaksen ylläpitäminen ja varsinkin kasvattaminen on aika haasteellista ja olin valmis hyväksymään sen, että osa painosta tulee lähtemään lihaksesta. Nyt kun lihasmassa kuitenkin on säilytetty, olen todella iloinen! Tämä on siis valtava voitto itsessään!
Mittausten välillä on siis 76 päivää, eli suunnilleen kaksi ja puoli kuukautta. Isompaankin muutokseen olisi ollut mahdollisuudet, mutta ehkä ensi vuonna sitten! :D
Näin joulunaikaan ja lomalla on ensinnäkin vaikeaa saada paino putoamaan ja toisekseen aika turhaa. Pitäähän sitä nauttia elämästä. Kunhan nyt ei vaan ala kaikkea rasvaa haalimaan takaisin!

Sitten vähän muita kuulumisia. Nyt ei ole mennyt lähellekään niin hyvin kuin aikaisemmin syksyllä. Kerroin vähän samat asiat aikaisemminkin, mutta tosiaan tuloksen puuttuminen sai minut hetkeksi löysäämään otetta vähän liikaakin. Samalla salikortistani loppui aika, enkä ostanut enää uutta tälle vuodelle. Olenhan kotipaikkakunnalla tämän joulunajan kuitenkin. Herkkuja on kyllä kulunut, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole näkynyt painossa! Haluan silti ottaa itseäni niskasta kiinni, sillä herkut eivät saa minulle mitään energistä fiilistä.


Olen kyllä erittäin joulutunnelmissa! Palailin tällä viikolla kotipaikkakunnalle ja täällä on ihana viettää aikaa perheen kanssa. Tänä vuonna olen myös kerrankin ollut ajoissa joululahjojen kanssa, ainakin suurimman osan! Ihanaa kun on suurin lahjastressi alta pois ja voi vain nauttia tästä joulunodotusajasta :)
Olen myös erittäin innoissani ensi vuodesta, minulla on tosi kivoja projekteja alkamassa silloin, mutta niistä lisää myöhemmin ;)

Nyt yritän muutamaksi päiväksi edes laittaa herkkuhanat kiinni, niin jouluna voi sitten hyvällä omatunnolla syödä! :D

Mitä teille kuuluu? Oletteko te jouluihmisiä? :)

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaveri laihtuu, minä en

Mooi!

Tällä hetkellä turhauttaa todella aika paljon. Tämä syksy on tosiaan osoittanut minulle sen, miten tiukassa jokainen gramma ja kilo minun kropassani onkaan. Vaikka välillä on näkynyt pieniä toivonpilkahduksia, niin äkkiä se pienikin edistys on hävinnyt. En vaan voi käsittää, miten näin onnistunut jakso kuin tämä syksy on ollut on lopulta näkynyt puntarilla vain vaivaisen kilon verran! Tuntuu todella epäreilulta, että en vaan saa sitä painoa alaspäin, vaikka kerrankin en edes ahmi!
(Kävin eilen myös kehonkoostumusmittauksessa, mikä vahvisti asian lopullisesti... Mutta siitä ehkä postaus erikseen).

Tämän painoasian suhteen mielialani vaihtelee laidasta laitaan, kuten täällä blogissakin varmasti näkyy. Toisena päivänä olen ihan fine hitaan edistyksen kanssa ja ajattelen, että ainakin lihakset säilyvät todennäköisemmin. Toisena päivänä taas olen ihan epätoivon partaalla, kun en saa painoa tippumaan vaikka kuinka yritän! Tätä tekstiä kirjoittaessani olo on lähempänä tuota jälkimmäistä...



Veistä haavassa kääntää läheinen ystäväni, joka aloitti hieman yli kuukausi sitten dieetin personal trainerin johdolla. Tai ei hän tietenkään tahallaan mitään veistä käännä haavassa, eihän hän edes tiedä minun olevan dieetillä nyt ja ilmeisesti ikuisesti :D
Ystäväni tosiaan aloitti noin kuusi viikkoa sitten valmennusjakson ja hupsista vain, hän painaa nyt  jo viisi kiloa vähemmän kuin kuusi viikkoa sitten! Hän on minua jonkun verran pidempi ja hänen lähtöpainonsa oli joitakin kiloja minun lähtöpainoani korkeammalla. Nyt hän on sitten ohittanut minut ja paino vain jatkaa tippumistaan. Kyseessä on erittäin lihaksikas ihminen, eli hän oli jo alkuvaiheessa minun mielestäni todella upeannäköinen.

 Tämän ei nyt ole tarkoitus olla mikään katkera tilitys, tai muutenkaan mikään valitusteksti ystäväni onnistumisesta. Missään nimessä en tarkoita sitä, etteikö ystäväni olisi ansainnut onnistumistaan. Hän näytti minusta jo aikaisemmin todella hyvältä ja näyttää edelleen. Hänen tavoitteensa ovat vähän vakavammat ja isommat kuin minulla ja siksi hän onkin turvautunut ammattilaisen apuun. Tämän tekstin tarkoituksena ei todellakaan ole tilittää kateellisena että "miksi muka hän onnistuu kun minä en"! Oikeastaan tiedän aika hyvin miksi hän onnistuu ja minä en. Siitä vähän enemmän kohta. Ystäväni onnistunut ja oikein tehty laihtuminen on kuin elävä esimerkki siitä, mitä kaikkea minä teen ja olen tehnyt väärin.
Aikaisempi minä olisi voinut olla kateellinen ja jopa hieman katkera ystäväni onnistumisesta. Onneksi en enää koe tarvetta tuollaiselle. Eihän hänen onnistumisensa ole millään lailla minulta pois. Olen todella ylpeä ystävästäni ja siitä kovasta työstä mitä hän on tässä viikkojen aikana tehnyt. Tottakai toivon että pystyisin itse samaan, mutta käytän ystäväni onnistumista enemmänkin motivaattorina ja inspiraationa. Noin hyvin ja lyhyessä ajassa minäkin voisin ehkä onnistua, jos tekisin asiat niin kuin ne pitää tehdä!

Olen oikeastaan juuri nyt sellaisessa mielentilassa, että viimeinen asia mitä minun tekee mieli tehdä on etsiä positiivisia puolia tai kehityskohtia omasta tekemisestäni. Teen sen silti :D Mitäpä sekään hyödyttää vain päivitellä miten tulosta ei tule.

Miksi siis kaverini onnistuu ja minä en?

Kuva: Pixabay
- Hän syö paljon enemmän. Olen nähnyt hänen ruokavalionsa ja minun silmiini se näytti kuin yhden viikon ruuat olisi isketty paperille yhden päivän kohdalle. No ei nyt sentään :D Mutta kyllähän se niin on, että sitä puhdasta ruokaa saa oikeasti syödä aika paljon ja silti kalorit jäävät miinukselle.

- Minun mielestäni suurin tekijä on ystäväni lähtökohta ruokailuissa verrattuna minuun. Ennen dieettiään ystäväni söi isoja kukkurallisia annoksia ruokaa. Hän myös liikkui paljon ja syöminen näkyi tuloksissa. Hänen kehonsa oli siis tottunut käsittelemään isoja ruoka - annoksia ja aineenvaihdunta oli kovassa käynnissa ennen dieettiä.
Itselläni näin ikidieettaajana aineenvaihdunta on väkisinkin hidastunut, kun energiaa tulee jatkuvasti aivan liian vähän. Dieettihän pitäisi aina tehdä pikkuhiljaa ja lähteä isommista energiamääristä tiputtamaan vähitellen. Itse olen ollut alusta lähtien aika samoilla kaloreilla. Tässä taas nähdään se hassu juttu, miten osaisi muita neuvoa mutta ei tehdä itse :D Jos antaisin muille dieettiohjeita, niin nostaisin kalorit alkuun melko korkealle ja sieltä sitten hiljalleen lähdettäisiin alaspäin.

- Tyytyväisyys omaan kehoon. Ystäväni oli ilmeisen tyytyväinen itseensä jo ennen dieettiä. Ja miksipä ei olisi! Sen sijaan, että hänellä olisi hirveä pakko saada paino tippumaan jotta hän voisi hyväksyä itsensä, hän dieettaa koska se kuuluu nyt hänen tavoitteisiinsa. Ei pelkän ulkonäön takia, eikä varsinkaan siksi että inhoaisi omaa vartaloaan, päin vastoin!
Omalla kohdallani olen pitkään inhonnut vartaloani ja minulla on ollut (ja on oikeastaan edelleen) koko ajan tosi kova kiire saada kehoani muokattua. Tämä kiire johtaa juurikin siihen väärin tekemiseen, mistä aikaisemmassa kohdassa puhuin.

- Ammattilaisen apu. Sekä minä, että kyseinen ystäväni opiskelemme liikunta - alaa. Periaatteessa siis me molemmat tiedämme kuinka painonpudotus pitäisi tehdä ja pystymme auttamaan muita pääsemään tavoitteisiinsa. Minun tarinani te jo tiedättekin, joten ei mennä siihen. Ystävälläni oli selkeä tavoite joka vaatii erityisosaamista. Valmentajan palkkaaminen oli varmasti häneltä juuri oikea ratkaisu.
Olen itsekin ollut valmennuksessa, kuten ehkä muistatte. Jos minulla ei olisi ollut syömishäiriötä, niin minun valmennukseni olisi saattanut mennä yhtä hyvin kuin ystävälläni nyt, kukapa tietää. Mutta vaikka kuinka olisi tietoa asioista omasta takaa, niin kyllä se vaan motivoi jos ohjeita saa ulkopuolelta. Näin on jollekin vastuussa omasta tekemisestä ja sitä kautta ehkä motivoituneempi.

- Ystäväni on avoimesti dieetillä. Hän kanniskelee mukanaan pakastepurkkeja ja puhuu tavoitteistaan ääneen. Näin hän saa paljon tukea ja kannustusta ulkopuolelta. On myös vaikeampaa epäonnistua jos muut tietävät mitä tavoittelet. Itse olen "piilolaihduttanut" monta vuotta ja sitä kautta olen ollut vastuussa vain itselleni, eikä kukaan tiedä jos (ja tähän asti kun) epäonnistun.

Tässä ehkä suurimmat eroavaisuudet. Tietenkin myös jokaisen keho on erilainen ja reagoi eri tavalla eri asioihin, eli kahta projektia ei koskaan voi täysin verrata toisiinsa. Tässä on vain jälleen hyvää muistutusta siitä, miten oikein tehty laihdutus on vaan aina tehokkaampi, vaikka sitä kuinka yrittäisi kituuttaa vähemmillä kaloreilla nopeamman tuloksen toivossa! Olen tavallaan tosi iloinen että ystäväni alkoi tälle dieetille ja kertoo sen edistymisestä minulle avoimesti. Hän todellakin inspiroi ja motivoi minua todella paljon ja tavallaan hänen ansiostaan uskon myös omaan onnistumiseeni, vaikka se ei vielä olekaan niin suuresti tapahtunut.

Tulosten vähyyden vuoksi minulla on ollut pientä motivaatiopulaa ja herkutkin on maistuneet nyt joka päivä. Ei mitään vakavampaa kuitenkaan, palailen tässä taas hiljalleen ruotuun ja jatkan erittäin hidasta matkaani :)
Onko teillä kokemuksia tällaisista tilanteista, joissa joku läheisenne tuntuu laihtuvan "helpommin" kuin te itse?

lauantai 9. joulukuuta 2017

Tekstit joita en koskaan julkaissut, osa 4

Moi!

En ole hetkeen taas palaillut tuonne arkistojeni kätköihin ja lueskellut luonnoksiksi jääneitä tekstejä. Mukavaa välillä kirjoitella vähän erilaista, sillä nyt olen taas keskittynyt enemmän tuohon painonpudotuspuoleen. 
Tällä kertaa luonnokset ovat melko pitkiä, joten niitä ei ole montaa. Kaksi vähän vakavampaa ja loppuun pikkuruinen loppukevennys. Hahmottamisen helpottamiseksi olen kursivoinut ja luonnostekstit ja laittanut ne vähän eri värillä.

Viimeksi julkaisemassani osassa julkaisin vuoden 2015 valmennuksen aikaisia ajatuksiani. Seuraava luonnos on edelleen tuolta valmennuksen ajalta. Heinäkuussa, jolloin tämä teksti on kirjoitettu personal trainerini oli tosiaan lomalla ja koko kuukauden minä vain ahmin ja inhosin itseäni. Kovasti yritin psyykata itseäni nousemaan jaloilleni, mutta vähän huonolla menestyksellä. Seuraava teksti on sellainen, jossa olen yrittänyt vakuuttaa itseäni siitä, että minusta on johonkin:

"21.7.2015. Ei otsikkoa:

Päässä vaan pyörii ajatus siitä, etten ole aikaisemminkaan tähän pystynyt. Miksi tilanne siis olisi nyt toinen!? Olen pitänyt itselleni puhutteluita, katsonut ohjelmia, videoita ja kuvia joiden pitäisi motivoida. Olen lukenut blogitekstejä onnistumisista, olen katsellut kuvia siitä, kun olin vielä 10 kiloa laihempi. Olen laittanut pt:lle viestiä (ja saanut vastauksen), olen lukenut kirjoja, olen tehnyt kaiken minkä olen keksinyt motivaation löytämiseksi, mutta ei! Olen ennenkin joutunut metsästämään sitä motivaatiota kissojen ja koirien ja ties minkä elukoiden kanssa, mutta aina se on lopulta jostain löytynyt. Miksei siis nyt!?

Minä olen itselleni ihan liian ankara. Ankaruus on toinen nimeni suorastaan. Olen saanut kuulla tästä opettajilta, kavereilta, vanhemmilta, valmentajilta ja jopa psykologilta. Ankaruus vaan kuuluu luonteeseeni! Kaiken tämän ankaruuden keskellä en yleensä näe muuta kuin ne huonot asiat, mikä on varmaan nytkin osa ongelmaa. Nyt ajattelinkin vähän listailla asioita joissa olen onnistunut, vaikka en olisikaan uskonut itseeni. Jospa se itsevarmuus pikkuhiljaa taas nostaisi päätään...

- Sain ajokortin
Ennen inssiä vakuutin kaikille, ettei korttia tule. Olin vakuutellut tätä niin kauan, että kun sainkin kortin ensimmäisellä yrittämällä, kaikki olivat todella ylllättyneitä. Puheideni perusteella olisin kuulunut Suomen huonoimpaan kuskiin kilpailijaksi,

- Sain hyvät tulokset yo-kokeista
Jälleen pohjustin kaikki tuttuni valmistautumaan pettymykseen, mutta varsinkin syksyllä tämä oli täysin turhaa!

-Pääsin haluamaani opiskelupaikkaan
Lieneekö tarpeellista edes mainita, että jälleen olin valmistellut kaikki tuttuni siihen, etten pääse mihinkään. Itsekin olin melko varma ettei ovet kouluihin aukea, mutta lopulta pisteeni riittivät ykkösvalintaani helposti ja myös toiseen vaihtoehtooni olisin päässyt sisään!"

Koko tuo kesä 2015 oli taistelua omaa päätäni vastaan jo koin tosi isoja romahduksia. Seuraava teksti on minun tunnustukseni siitä, mikä minua oikeasti "vaivaa". Tämä on siis aikaa, kun en täällä blogissa kertonut syömishäiriöstäni, enkä ollut sitä oikeastaan itsekään tajunnut. Näihin aikoihin tajusin asian. Tämä teksti on tosiaan jäänyt luonnokseksi ja vasta noin kahdeksan kuukautta tämän luonnoksen kirjoittamisen jälkeen oikeasti kerroin täällä blogissa syömishäiriöstäni. Meni siis todella kauan hyväksyä asia edes sen verran, että pystyin sanomaan sen anonyymisti ääneen.

"2.8.2015 Ei otsikkoa:
Moi!

Pitkällisen harkinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että haluan sanoa tämän asian ääneen täällä blogissa. Moneen otteeseen olen viittaillut postauksissa ongelmiin syömisen kanssa, mutta en ole koskaan tainnut kuitenkaan antaa oireilleni nimeä. Minulla on BED, eli Binge Eating Disorder. Kesti tosi kauan ennen kuin tajusin mikä minua vaivasi ja vasta tänä keväänä olen todella pystynyt myöntämään asian itselleni.
BED on siis syömishäiriö, jossa toistuvat ahmimiskohtaukset. Kohtauksien aikana syödään valtavia määriä ruokaa, eikä niitä "tyhjennetä", kuten esimerkiksi bulimiassa. Monilla, kuten itselläni, BEDiin liittyy ensin vähäinen syöminen, joka kuitenkin lopulta kostautuu ruuan ahmimisella. Jokaisella on joskus kausia, jolloin tulee syötyä liikaa ja ahmittua, mutta syömishäiriöstä on kyse, kun kohtaukset toistuvat usein. Ruoka myöskin hallitsee ajatuksia syömishäiriön ollessa kyseessä.

Haluan tuoda asian esille, koska tuntuu että minulla on enemmän annettavaa blogimaailmassa samojen ongelmien kanssa kamppaileville, kuin "tavallisille" laihduttajille. Haluan myös selittää ikuista epäonnistumisen kierrettäni ja sitä, miksi aina sorrun ahmimaan ja pilaamaan edistykseni lupauksista huolimatta. Olen saanut keskusteluapua, mutta se ei auttanut. Nyt uusi kokeilu on tämä personal trainer. Koska olin niin vakuuttunut tämän keinon toimimisesta, oli tämän kertainen romahdus minulle niin vaikea. Joka päivä yritän etsiä keinoja parantumiseen ja todella uskon, että vielä tämän vuoden puolella pääsen pois tästä kierteestä. Olen ainakin lähempänä paranemista kuin koskaan pelkästään myöntämällä ongelmani!

En halua blogin aihealuetta laihdutuksesta syömishäiriötä koskevaksi, joten edelleen pyrin postaamaan laihdutuksen näkökulmasta asioita. Laihdutus omalla kohdallani tarkoittaa lähinnä sitä, että opin elämään sellaista elämää josta nautin. Kuten kesäkuussa hehkuttelin, terveellisen ruuan syöminen säännöllisesti saa olon tosi energiseksi ja hyväksi! Koska liikun paljon, pelkkä ahmimisen lopettaminen todennäköisesti pudottaisi painoa ja tähän pyrinkin."

Pahoittelen pitkiä tekstejä, toivottavasti joku jaksoi lukea edes pari riviä...

Loppukevennykseksi on pakko vielä julkaista seuraava luonnos. Meinasi vedet lentää näytölle kun luin tämän :D Bloggerhan tallentaa siis automaattisesti tekstit ja siksi välillä luonnoksiin jää aloitettuja lauseita...

"8.2.2016 
Moi!

Elämme siitä hyviä aikoja, ystävät hyvät, että kerra moi väli tässä on"

ANTEEKSI MITÄ!? :DDD Tämän tulkitsemiseen tarvittaisiin kyllä aika mestarillinen ajatustenlukija. En tosiaankaan keksi yhtäkään järkevää lopetusta tuolle lauseelle!

Mukavaa viikonloppua! Kerron kuulumisia taas mahdollisesti ensi viikolla tarkemmin :)


tiistai 5. joulukuuta 2017

Uusi vuosi, uusi tavoite

Hei,

Kukaan ei jaksa olla loputtomiin dieetillä. Tai ei ainakaan pitäisi jaksaa. Minusta on aika huolestuttavaa, että itselleni se miinuskaloreilla eleleminen on ihan normaalia, enkä edes koe millään tapaa olevani erityisen väsynyt tai syöväni liian vähän. Tämän uskon kuitenkin olevan vain oma luuloni, enhän edes tiedä oikeastaan miltä tuntuisi jos söisi tarpeeksi. Voihan olla, että olotila jonka luulen olevan "tavallista väsymystä" onkin todellisuudessa miinuskaloreiden kropalleni aiheuttamaa uupumista, mitä vastaan kehoni taistelee.


Kun vuosi 2017, lupasin itselleni että tämä on se vuosi kun minä onnistun paranemaan syömishäiriöstä ja laihtumaan. Silti tämä syksy ja nämä viime viikkoina ja kuukausina päässäni tapahtuneet onnistumiset ovat tulleet valtavan suurena yllätyksenä. En voisi olla ylpeämpi itsestäni ja edistyksestäni.
Niin, miten tämä nyt sitten liittyy mihinkään?

Olen koko syksyn yrittänyt mennä tähän seuraavaan suuntaan, mutta kuitenkin se painonpudotus on pysynyt mielessäni suurimpana tavoitteena. En tiedä onko liian aikaista tehdä uudenvuoden lupaus, mutta olkoon tämä nyt sellainen. Tai miksipä se olisi liian aikaista :D Parempi kai se on heti sanoa ääneen ennen kuin tekee mieli peruuttaa oma päätös.
Ensi vuonna minä aion siis suunnitella itselleni uuden ruokavalion, jonka pääpainona on riittävä energiansaanti ja treenitulosten tukeminen. En ole nyt oikeastaan noudattanut mitään tarkkaa ruokaliota, mutta miinuskaloreilla eläminen pääasiassa hyvillä ruoka-aineilla tulee jo aika luonnostaan. Energiansaannin nostaminen ja korkeammalla ylläpitäminen ei sitten tulekaan ihan niin helposti, enhän ole sitä koskaan oikeastaan yrittänyt. Siitä, kun dieettaamisen aloitin, on kulunut monta vuotta. Noiden vuosien aikana olen oppinut ravinnosta ja treenaamisesta valtavan paljon, sekä itsenäisesti että opinnoissa. En kuitenkaan ole vielä kertaakaan päässyt soveltamaan osaamistani kunnolla lihaskasvatukseen.

Todella hassua... Minun uudenvuodenlupaukseni on ollut viimeiset kolme tai neljä vuotta laihtua. Tuntuu uskomattomalta, että oikeasti pystyn päättämään tämän vuoden siihen ajatukseen, että en koe enää samalla tavalla tarvetta laihtua! Tai vaikka kokisinkin, niin pystyn pistämään laihdutusajatuksen "tauolle". Tulen vielä myöhemmin kirjoittelemaan tästä vuodesta yhteenvedon, joten palataan sitten siinä vähän tarkemmin siihen, miten tähän pisteeseen on päädytty. :)


Tämän vuoden loppuun asti olen vielä miinuskaloreilla ja katson miten paino tippuu. Vaikka en vielä ihan tavoitteessani olisikaan (suunnilleen viisi kiloa uupuu), niin keholle ei tee hyvää olla pitkään dieetillä. Tällä hetkellä olen enemmän sinut itseni ja oman vartaloni kanssa kuin pitkiin pitkiin aikoihin ja pystyn vallan hyvin elämään ajatuksen kanssa, että pysyn nykyisessä koossani pidempään. Eikä tuo kaloreiden nostaminen edes tarkoita etteikö rasvanpoltto voisi jatkua lihaskasvun rinnalla, vaikka se vaatiikin vähän kikkailua.

Vaikka nyt kirjoittelen nostavani energiansaantia ja että minulla ei ole enää kiire muokata kehoani, niin uskon että ensi vuonna toteutus voi olla yllättävän vaikeaa. Helppohan se on nyt suunnitella monen viikon päähän!
Totuus on, että minua pelottaa jo nyt. Tuntuu todella hurjalta ajatukselta alkaa syömään enemmän. Voi kuulostaa jonkun korvaan aika typerältä, kuka nyt pelkäisi syödä tarpeeksi!? Minulla on kuitenkin edelleen syömishäiriötausta ja kaloreiden nostaminen tuntuu todennäköisesti aina pelottavalta. Tälläkin hetkellä ajattelen, että nostan kaloreita varmaan sinne 2000 tuntumaan ainakin alkuun, mikä sekin on edelleen alle kulutukseni. En kuitenkaan ole syönyt noinkaan paljoa päivässä pitkiin aikoihin! Yhtä aikaa huolestuttaa ja olen todella innoissani. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten kehoni reagoi uuteen juttuun ja lähteekö se lihas kasvamaan. Ja tietenkin myös se, pystynkö pysymään tässä lupauksessani...

No, nyt tämä on ainakin sanottu ääneen, eikä kehtaa enää perääntyä. Olen yhtä aikaa todella innoissani ja vähän huolissani. On ehkä vähän aikaista, mutta oletteko te jo miettineet uudenvuodenlupauksia? Tai onko teillä ollut edes tapana luvata mitään vuodenvaihteessa? :)

Ja toivottelen teille kaikille oikein ihanaa huomista itsenäisyyspäivää! :)

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Viikkokuulumiset - onnistumisia!

Moi!

Ajattelin alun perin, että tällä viikolla jätän kuulumiset kertomatta tässä muodossa. Vaan toisin näköjään kävi!

Tämä viikko on ollut minulle tosi "iso" pääni sisässä. Olen tuntenut itseni onnistuneeksi ja nähnyt konkreettisia edistysaskeleita. Ja tietenkin myös joulukuu alkoi! Jeejee :) Tänä vuonna repäisin joulukalenterin kanssa ja ostin kuvassa näkyvän Fazerin kalenterin. Näin kolmen päivän jälkeen olen ollut todella tyytyväinen ja minusta tuo kalenteri on ulkoisestikin todella kaunis. Onko teillä joulukalentereita? Jos on, niin millaisia? :)

Alkuviikosta kerroinkin jo tekemistäni havainnoista vaatteiden kanssa. Paino on jumittanut enemmän tai vähemmän koko syksyn, mutta vihdoinkin sain jotakin konkreettista todistetta siitä, että eteenpäin on menty. Heti tuon iloisen havainnon jälkeen huomasin, että painokin vähän tippui. Todellakin siis vain muutaman sadan gramman verran, mutta tuntui että pääsin vihdoin siitä jumituskohdasta eteenpäin.

Nyt varsinkin sain noiden vaatteiden avulla hyvin konkreettisesti todistettua itselleni, että se paino ei todellakaan kerro kaikkea. Onneksi en antanut periksi, niin kuin olisin varmaan aikaisemin tehnyt jos painossa ei näy muutosta Ja hyvähän se vain on jos paino pysyy melko samana, mutta vatsa pienenee.
Tuntuu jotenkin todella hassulta vihdoin saada onnistumisia. Tältäkö se tuntuu? Pienikin onnistuminen tällä saralla saa minut heti motivoitumaan myös muilla osa-alueilla. Paitsi tietenkin opiskelujen kanssa... Voi kun se motivaatio ylettyisi sinnekin! :D
Ja tietenkin onnistumiset saavat myös uskomaan siihen omaan tekemiseen ja sitä kautta myös motivaatio tähän projektiin kasvaa. Onhan se mukavaa saada välillä pientä palkintoa kovasta työstä.

Koska tuo puntarihan ei ole paras mittari, niin odotan kovasti että pääsisin kehonkoostumusmittaukseen! Todennäköisesti vielä pääsenkin ennen vuoden loppua, mutta katsotaan nyt miten käy. Olisi kyllä todella mielenkiintoista nähdä mitä on tapahtunut.

Viime viikollahan valittelin kovasti väsymystä. Edelleen väsyttää (se on kai tämä syksy), mutta pääsin yli pahimmasta. Varmaan se oli ne mummolan ruuat mitkä toivat vähän energiaa koneeseen ;)
Huomaan silti edelleen levon tarpeen olevan melko korkealla ja kuten väsyneenä usein, sain vieraakseni myös migreenin.
Migreenin takia sitten oksentelin torstai-illan, mikä tietenkin vei voimat myös seuraavalta päivältä. Käytiinkin sitten poikaystävän kanssa hakemassa pizzat lounaaksi perjantaina, niin sain energiavajetta vähän tasoitettua. Ja kukapa nyt pizzasta kieltäytyisi ;)


Tällä viikolla en ehtinyt tehdä kaikkia treenejä jotka oli tarkoitus. Mutta ei se mitään, kenties ensi viikolla sitten :) Edelleen on kuitenkin sellainen fiilis, että tekee mieli liikkua ja treenata ja se on pääasia! 

Eilen pidin herkkupäivän ja olin todella yllättynyt, kun minun ei oikeastaan tehnytkään mieli oikeastaan mitään! Paitsi kauraleipää :D Olin suunnitellut jo monta viikkoa että nyt saisi syödä, mutta sitten ei tehnytkään mieli. Miten MINULLA voi olla niin ettei herkkuja tee mieli!? Ihmeellistä...
Söin kuitenkin vähäsen herkkuja ja maistoin vihdoin ja viimein alla näkyvää Creme brulee - jäätelöä. Se on ollut bucket listilläni jo todella pitkään. Oli erittäin hyvää, voin kyllä suositella! :P


Nyt alkaakin sitten vuoden stressaavin aika, enkä nyt tarkoita joululahjaostoksia (vaikka niistäkin kyllä saan yleensä stressiä kehitettyä), vaan opiskelukiireet huipentuvat tietenkin ennen lomaa. Vielä pari viikkoa kun jaksaa, niin sitten pääsisi lomalle lepäilemään :)

Anteeksi vähän poukkoileva teksti!
Ja hei, hieman myöhässä hyvää joulukuuta kaikille!<3
Olisi todella mukavaa kuulla mitä teille kuuluu?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Vaaka valehtelee, vaatteet eivät!

Moi!

Minua on oikeastaan koko syksyn ärsyttänyt tämä jatkuva paikallaan junnaaminen painon suhteen. Alkaa olla mennyt sellainen nelisen kuukautta samassa painossa, vaikka kerrankin koen tehneeni asioita oikein. Vaikka mikään kiire ei tosiaan olekaan, niin kyllähän tämä turhauttaa. Varsinkin kun treenitulokset vain laskevat, eli lihaskasvullakaan ei oikein voi tuota painoa selittää.
Olin oikeastaan tulossa kirjoittamaan ja purkamaan turhautumistani tästä painon jumituksesta. Tämä kirjoittaminen kun aina helpottaa käsittelemään asioita.

Nyt aihe hieman muuttui, sillä tänään teinkin todella motivoivia havaintoja! Minulla on kaapissa kaksi "motivaatiovaatetta", joiden päälle mahtumista olen odottanut. Tai oikeastaan toinen niistä on kyllä mennyt päälle aina välillä, mutta ei se kyllä kovin kivalta näytä...
Jokin kumma päähänpisto sai minut tänään sovittamaan noita vaatteita. Muistatteko viime vuodelta motivaatiomekkoni? Ostin siis viime vuonna verkkokaupasta mekon koossa 36 (koska muita kokoja ei ollut ja todella halusin sen mekon!). Noh, tuo mekkohan ei mennyt kiinni lainkaan, joten nimesin sen motivaatiomekokseni. Tavoitteena oli tuolloin uuteen vuoteen mennessä mahtua tuohon mekkoon.
Koskaan en teille raportoinut miten mekon kanssa kävi. Se oikeastaan johtui siitä, että olin joulunajan ja pitkälle seuraavaan vuoteen kotipaikkakunnallani ja mekko oli opiskelupaikkakunnalla. Kun sitten olisin päässyt mekkoa sovittamaan, olikin paino jo noussut, enkä enää uskaltanut sovittaa koko mekkoa.

Mekot ei vaan koskaan näytä niin kivoilta kuvissa...

Tänään voin kuitenkin ilokseni ilmoittaa, että mekko meni kiinni!! Mitä ihmettä, en todellakaan odottanut sitä! Sovitin mekkoa asenteella "ei se nyt kuitenkaan mene, mutta katsotaan missä mennään" ja se menikin kiinni! Ihan voittajafiilis! :)
Toinen motivaatiovaatteeni on kesällä kirpputorilta ostamani tiukempi toppi, joka sekin meni kiinni ilman minkäänlaisia ongelmia! Jeejeejee!

Eikä ilon aiheet vielä tähän loppuneet... Joskus muutama vuosi sitten ostin kolme kappaletta Socin treenipaitoja (eri väreissä) ja silloin käytinkin kaikkia kolmea erittäin ahkerasti. Kun paino nousi, minusta kuitenkin tuntui että paita vain korosti vatsaani ja lakkasin käyttämästä kaikkia kolmea. Tänään sitten kaivoin yhden noista paidoista esiin ja päätin kokeilla jos voisin mennä siinä salille.
Meinasi kyllä paita jäädä kotiin... Mutta ei siksi, että se olisi tuntunut liian ahdistavalta, vaan siksi että se näytti päälläni ihan liian suurelta. Siis mitä!? Ei se nyt mikään teltta tietenkään ollut vieläkään, mutta selkeästi vähän roikkui päällä. En tarkalleen muista miltä se aikaisemmin näytti, mutta ainakaan enää se ei korostanut vatsaa lainkaan, päin vastoin!

Ja vielä yksi vaatteisiin liittyvä onnistuminen. Viime aikoina olen ostanut uuden takin ja treenipaidan. Toinen noista on kokoa pienempi kuin yleensä käyttämäni vaatteet ja toinen jopa kahta kokoa pienempi! Olen koko ajan ajatellut, että näissä yksilöissä nyt vain sattuu olemaan väljempi koko. Mutta ehkä osa selityksestä on myös se, että olen pienentynyt.



Mitä tästä siis opimme?
SE VAAKA EI KERRO KAIKKEA. Varmasti kaikki jo sen tietävät, mutta on se vaan niin hirveän vaikeaa uskoa!
Edelleenkin minua ärsyttää painoni ja sen liikkumattomuus. Eikö olekin hassua? Olen juuri saanut todella konkreettista näyttöä siitä, että homma on mennyt eteenpäin paljonkin. Silti sitä vaan tuijottaa sitä puntaria ja moittii itseään siitä, ettei painossa näy muutosta. Loppujen lopuksihan sillä painolla ei ole mitään merkitystä, tai niin sen pitäisi olla.
Outoa on myös se, miten sokea sitä vaan on sille omalle muutokselle. Onneksi nyt sattui olemaan nuo "motivaatiovaatteet". Muuten olisin varmaan nyt kirjoittamassa sitä avautumistekstiä painon jumittamisesta.
Pakko sanoa, että oli jo aikakin kyllä saada jotakin konkreettista näyttöä että jotain on tapahtunutkin. Onhan se neljä kuukautta kuitenkin aika pitkä aika junnata paikoillaan.

Tämä onnistuminen sai minut kyllä motivoitumaan jälleen tosi paljon. Motivaatio on ollut vähän koetuksella viime päivinä juurikin tuon painon vuoksi, mutta tämä kyllä innostaa ja paljon! :)

Huvittavaa, miten koko päivä paranee kertaheitolla, kun saa onnistumisia! Toivottelen kaikille teille oikein onnistunutta päivän jatkoa! :)

lauantai 25. marraskuuta 2017

Viikkokuulumiset - väsymys iski!

Helou!

En tiedä olenko vielä kertaakaan elämässäni onnistunut olemaan näin pitkään yhtäjaksoisesti dieetillä. Olihan se siis vain ajan kysymys, kun iskee se väsähdys. En tiedä johtuuko väsymys nyt kolmen viikonlopun reissuputkesta, jatkuvasta energiavajeesta, siitä että saatan olla tulossa kipeäksi, vai jostain muusta. Voihan tämä pimeyskin tietenkin vaikuttaa...
Hassua kyllä, tällä kertaa kroppa on väsynyt, mutta pää jaksaisi kyllä. Yleensä on aina toisin päin. Huomaan myös, että unentarve on kasvanut yhtäkkiä todella suureksi. Nukun 9-10h yössä, mutta silti tuntuu että pitäisi päästä nukkumaan.
Ylpeänä voin kuitenkin ilmoittaa, että väsymyksestä huolimatta en ole sortunut ahmimiseen, tai ylimääräiseen herkutteluun muutenkaan. Olen lisännyt lepopäiviä tälle viikolle, mutta olen kuitenkin käynyt salilla. On jotenkin todella vaikeaa myöntää itselleen, että nyt on levon paikka.


Viime viikkohan minulla oli kevyt viikko treeneistä, mutta tuntui että se ei oikeastaan auttanut. Muuten varmaan olisi auttanut, mutta tuo reissaaminen vei voimia sen verran että keho ei oikeastaan päässyt lepäämään tarpeeksi. Tai tämä on minun teoriani.
Energiansaantia pitäisi edelleen nostaa, mutta se on vain todella vaikeaa! Tämän viikonlopun olen kuitenkin viettänyt mummolassa ja täällä ainakin tulee syötyä! :D Jos energiavaje on syynä tähän väsymykseen, niin luulisi että nyt asia korjaantuu.



Painon kanssa alkaa pikkuhiljaa vähän turhauttaa. Kolmatta viikkoa putkeen ollaan samoissa lukemissa, vaikka mielestäni olen tehnyt paljon töitä oikeaan suuntaan. Kyllähän se motivaatiota syö. Epätoivoon en ole kuitenkaan heittäytynyt, kyllä se pikkuhiljaa siitä lähtee. On vain todella vaikeaa pysyä kärsivällisenä. Tulisi nyt edes vähän alaspäin! Ja jos totta puhutaan, niin taaskaan en tiedä todellista lukemaa... Ei sitä oikein reissussa viitsi puntaria kanniskella :D Veikkaan vaan, että taas ollaan samassa. Yleensä olen aika hyvin tuntenut omasta kehosta missä mennään.
Tein viikolla kuitenkin hassun havainnon. Keskiviikkona päätin pitää herkkupäivän ja söin jonkun verran suklaata. Heti seuraavana päivänä paino oli pudonnut alemmas kuin koko syksynä! Niinhän sitä sanotaan, että jos tankkauspäivä on ollut tarpeen, niin paino putoaa hyvin pian tankkauksen jälkeen alaspäin, tai ei ainakaan nouse. Tuollainen suklaansyöminen nyt ei kovin hyvää tankkausta ole, mutta ainakin se tuli tarpeeseen. Nyt tosin tuntuu taas siltä, että paino on vain noussut. Ensi viikonloppuna ajattelin sitten syödä jotain hiilihydraattipitoista ihan kunnolla. Ja tekeehän se tietenkin päällekin hyvää pitää yksi "vapaasyöntipäivä".



Nyt ensimmäistä kertaa alkaa olla sellainen fiilis, että tekisi mieli vain lopettaa koko homma. Tai kuten sanottu, pää vielä jaksaa, mutta esimerkiksi salille lähteminen tuntuu ylivoimaiselta. Nyt pyrin kuuntelemaan kehoani, eli menen salille vain jos siltä tuntuu ja yritän syödä vähän enemmän. On vähän vaikeaa, kun joku osa päässä huutaa, että pitäisi liikkua ja pitäisi olla energiavajetta. Onneksi tämä järkevä puoli minusta on kerrankin äänekkäämpi!

Tätä olen juonut tämän viikon, ettei vaan flunssa iskisi päälle :)

Toivotaan että ensi viikko menee paremmin ja lepäily auttaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen edelleen todella ylpeä itsestäni. Olen iloinen että pystyn syömään mummolassa rennosti (aikaisemmin ahdistuin todella herkästi) ja pystyn kuuntelemaan itseäni ja kehoani. Kyllä se tästä :)

Mukavaa viikonloppua!<3

Ps. Olettehan huomanneet blogin Facebook - sivulle jakamani reseptin ja linkkaamani tekstin ;) Jälleen yritän olla siellä aktiivisempi :)

torstai 23. marraskuuta 2017

Syömishäiriö poikaystäväni silmin, osa 2

Moikka!

Nyt seuraa toinen postaus, jossa poikaystäväni vastailee kysymyksiini. Nämä ovat henkilökohtaisia suosikkipostauksiani, tai ainakin ihan siellä parhaimpien joukossa jos omia tekstejä pitäisi järjestykseen laittaa. Hauskaa, että joskus joku muukin saa äänensä kuuluviin täällä blogissa :)
Pahoittelen viivästynyttä postausta!
Ja ykkösosa löytyy täältä!

Kursivoitu teksti siis poikaystäväni kirjoittamaa, en ole muokannut hänen tekstiään millään lailla (punaisella omat kommenttini). Asiaan!

Millaisia muutoksia olet huomannut minussa viimeisen vuoden sisään?

En nyt osaa keväästä sanoa oikein mitään ihmeellistä, mutta syksyn aikana
olen huomannut, että olet ollut paljon iloisempi.
Viimeisen vuoden aikana sinulle ei ole tullut läheskään yhtä paljon
romahduksia kuin ennen.
Et ole syksyn aikana ihan hirveästi stressannut syömisiä ja sinulla on
ollut paljon enemmän motivaatiota kuin ennen.
Olet syksyn aikana ollut paljon iloisempi, motivoituneempi ja
positiivisempi kuin ennen.



Milloin aloit huomaamaan muutosta?


Etenkin nyt Syksyllä. Ehkä suurin muutos tapahtui sen jälkeen kun aloit
miettimään, että haluaisit jopa joskus lavalle. (Hups, tässäpä tuli näköjään ilmi pieni salaisuus, josta en ole teillekään mitään maininnut...)
Kesällä vietimme loppu peleissä niin vähän aikaa yhdessä, että ei oikein
nähnyt normaalia arkea.


Millaisissa asioissa kenties vielä huomaa syömisongelmat?


Vieläkin katsot minusta liian tarkaan kalorit, etkä ota niin hyvin esim
rasvoja huomioon ruokavaliossa.
Sinulla saattaa jäädä kalorit roimasti miinukselle päivän aikana ja et
tahdo uskoa, että voisit syödä enemmän.
Mutta tämäkin on vähentynyt kyllä huomattavasti viimeisen puolen vuoden
aikana.


Mikä on ollut paras muutos jonka olet huomannut?


Positiivisuus ja motivaatio

Oletko itse oppinut jotain syömishäiriöistä tämän suhteen aikana ja mitä?


Vaikea sanoa. Olen ja en, mutta tosi vaikea kiteyttää, että mitä. (Oliko tämä muka vastaus kysymykseen!? :D)

Mitä mieltä olet tästä blogin kirjoittamisesta?


Mitäpä siitä voi olla mieltä. Ei se vaikuta minun elämään millään tavalla
kun en edes ole nähnyt koko blogia.
Hyvä asia siinä, että voit kirjoitella mietteitäsi muille ihmisille ja
purkaa ajatuksia.


(Tämä kysymys nyt ei liittynyt aiheeseen, mutta oli pakko kysyä :D :D Niin, en tosiaan ole kertonut hänelle edes blogin nimeä ja vannottanut ettei hän saa yrittää etsiä tätä. Enköhän minä jonain päivänä rohkaistu.)

Muuta sanottavaa?


Eipä kait ole mittään.



Sellaisia kysymyksiä ja vastauksia tällä kertaa! Vastauksiin saattoi vaikuttaa, että pientä mykkäkoulua oli ilmassa silloin kun hän näihin kysymyksiin vastasi... Sitä ei ehkä muuten huomaa, mutta itse olen näkevinäni pientä ärsyyntymistä :D

Tämä postaussarja päättyy tällä kertaa tähän, toivottavasti tykkäsitte!:)

maanantai 20. marraskuuta 2017

Viikkokuulumiset - kevyt viikko

Moi! 

Taas voisi olla tällaisen viikon tiivistyksen aika. Ihan ei sunnnutaiksi ehtinyt, mutta parempi jälleen myöhään kuin ei milloinkaan! 
Tämä viikko on ollut aika kiireinen, mutta onneksi myös todella mukava. 

Viime viikko oli tosiaan salitreeneistä kevyt viikko. Niin mukavalta kuin kevyt viikko kuulostaakin, niin se ei oikeastaan sitä ole. Tuntuu todella turhalta lähteä salille ollenkaan, kun siellä ei kuitenkaan tee kunnolla. Kun ei treeni kulje, niin tuntuu että herkut maistuisivat vieläkin enemmän! Onneksi kuitenkin kevensin harjoittelua, kroppa tuntui todella väsyneeltä eikä treenistä meinannut edeltävällä viikolla tulla yhtään mitään. 

Erittäin harvinaista, mutta viime viikolla tein munakasta iltapalaksi :)

 Viime viikkoa edeltävällä viikolla pääsin tosiaan "painotavoitteeseeni" (lainausmerkit siksi, koska nuo tavoitteet ovat vain suuntaa-antavia). Viime viikolle asetin tavoitteeksi -400 grammaa, mutta suoraan sanottuna ei ole kyllä hajuakaan onko siihen päästy! Olin loppuviikon reissussa ystäväni luona ja siellä ei tietenkään puntarilla käydä. Teki kyllä todella hyvää kuitenkin saada vähän muuta ajateltavaa ja pitää lomaa tästä koko kroppaprojektista. 
Mutta tosiaan, en tiedä siis painosta mitään. Katsotaan sitä sitten tällä viikolla jossakin vaiheessa.

Herkuttelu on aina sellainen juttu mistä pitää kertoa :D Vaikka sanoin, että tavallista enemmän teki mieli herkutella, niin en kuitenkaan tehnyt niin! Ihme kyllä sain itseni aina puhuttua ympäri. Myöskään ystävän kanssa ei tullut turhia mässäiltyä :) 
Minullehan kävi pieni "vahinko" alkuviikosta, kun löysin hyvän tarjouksen ja ostin sitten kymmenen Royal-patukkaa! Oli kyllä sellainen heräteostos että en tiedä mitä oikein ajattelin :D MUTTA! Noista suklaapatukoista suurin osa on vielä syömättä! En vaan vieläkään voi uskoa että minulla, siis MINULLA voi olla kaapissa suklaapatukoita enkä syö niitä heti! 


Olen myös siirtänyt aikaisemmin mainitsemani herkkujen pilkkomisen nyt myös irtokarkkeihin... Saatan ostaa vähän irtokarkkeja ja pilkkoa ne pieniksi palasiksi ja näin tuntuu kuin minulla olisi paljon enemmän karkkia. Toimii!



Saa nähdä mitä tästä alkavasta viikosta tulee. Reissaamisesta on todella väsynyt olo, mutta treenaamaan pitäisi jaksaa lähteä. Eilen kroppa tuntui niin väsyneeltä ja tyhjältä, että päätin pitää "tankkausillan". Söin siis pizzan ja karkkia. Ihme kyllä, en kyennyt syömään ostamaani jäätelöä. Hienoa kuitenkin huomata, että hiljalleen niitä oman kehon viestejä oppii kuuntelemaan. Ei minun eilenkään tehnyt edes oikeastaan mieli herkutella, mutta tunsin tarvitsevani jotain energiaa. Tietenkin energiaa saa muistakin kuin herkuista, mutta käytin nyt tilaisuuden hyväksi ja söin niitä herkkuja :D

Tästä herkutteluasiasta kirjoittelen vielä erikseen postausta, joten jätetään ihmettelyt herkun määrästä sinne :D Joka tapauksessa tankkaus tuli tarpeeseen ja toivon mukaan eiliseltä riittää energiaa vielä tämän illan treeniin! :)
Ainiin! Minusta vähän tuntuu että saatan olla tulossa kipeäksi. Kurkku on ollut nyt parina aamuna kipeä, mutta muita oireita ei ainakaan vielä tunnu. Toivotaan ettei tauti iske päälle! Olen kyllä todella harvoin kipeä, mutta joskus se iskee. 
Pahoittelen vähän myöhästynyttä postausta ja mahdollisesti hyvin sekavaa tekstiä! Joka tapauksessa mukavaa alkavaa viikkoa, toivottavasti teille kuuluu hyvää! :)