torstai 29. joulukuuta 2016

Katsaus vuoteen 2016

Hei!

Vuosi alkaa olla ihan kohta paketissa! Sen kunniaksi käydään läpi hieman mennyttä vuotta. Itse tykkään ainakin aina lukea tällaisia postauksia muilta, joten toivotaan että tekin tykkäätte :D

Ajattelin nostaa jokaiselta kuukaudelta yhden postauksen, joka mielestäni on sen kuukauden paras teksti tai muuten kuvaa parhaiten kyseistä kuukautta. Samalla tulee myös pientä selitystä kyseisen kuukauden kuulumisista :)

Tammikuu

Kuten jokainen uusi vuosi, myös vuosi 2016 alkoi hyvin toiveikkaasti. Kesäkuntoon ja elämänsä kuntoon ja mitä näitä nyt on :D  Olin aivan varma, että tänä vuonna onnistun! Olin saanut marras-joulukuussa pari kiloa tiputettua ja olo oli pysäyttämätön.  Melko pian jouduin kuitenkin huomaamaan, ettei suhtautumiseni ruokaan ja syömiseen ole vielä ihan kunnossa, vaikka en sitä itselleni halunnutkaan myöntää. Vaikeaa päättää postaus jonka haluan nostaa esiin, mutta aikaisemmin tein postaussarjaa nimeltä "näitä kannattaa seurata". Noita on ollut kiva tehdä, joten heittäkää kommenttia jos haluaisitte päivitettyä versiota :) 

Helmikuu

Helmikuussa ei tullut postauksia yhtä tiheästi kuin tammikuussa. Syy oli muistaakseni valtava pettymys itseeni. Olisin halunnut kirjoitella painon putoamisesta ja onnistumisista, mutta olo oli aika toivoton ja surullinen kun onnistuin aina ahmimaan edistykseni pois. Olin todella turhautunut. Painokuulumisten sijaan kirjoittelin vinkkejä rahkan sekaan. :)

Maaliskuu

Minulla on oikeasti aika huono muisti ja on tosi vaikeaa muistaa tapahtumia. Onneksi täältä voin kuitenkin palailla vanhoihin tunnelmiin helposti! Maaliskuussa meno oli aika sama kuin helmikuussa. Kova oli yritys, mutta otin aina yhden askeleen eteen ja kaksi taakse.Tämä postaus tiivistää aika hyvin näitä haasteitani. Alkuvuoden postaukset olivat vielä vähän pinnallisia ja muistan, että oli vaikeaa kirjoittaa tänne sanomatta suoraan että syömiseni on häiriintynyttä.



Huhtikuu

Huhtikuussa tajusin, että kesään on enää kaksi kuukautta ja ahdistuin siitä. Oli pakko saada paino äkkiä alas ja kokeilinkin tuolloin 5:2 dieettiä. Vihdoin koin olevani valmis kertomaan tarinan syömishäiriöstäni. Tuon postauksen julkaiseminen jännitti todella paljon! Olen kuitenkin todella iloinen että kirjoitin sen, koska sen jälkeen koin pystyväni kirjoittamaan rehellisempiä ja aidommin omia tuntemuksiani ja ajatuksiani.
Vanha banneri

Toukokuu

Toukokuu oli aika sekava kuukausi. Päätin lopettaa laihduttamisen Älä laihduta-päivän kunniaksi. Hetken tuota ihanaa vapautta kestikin ja paino jopa putosi! Pian löysin kuitenkin itseni jälleen samasta laihdutuksen kierteestä, vaikka yritinkin vakuutella itselleni ja teille, että homma on aivan hallinnassa. Jotenkin onnistuin aina vakuuttamaan itseni siitä, että olen menossa oikeaan suuntaan vaikka en ollutkaan. Tuolloin kirjoitin tekstin, joka minun itsenikin olisi hyvä lukea tasaisin väliajoin: jos kehoni osaisi puhua.

Kesäkuu

Kesäkuussa muutin opiskelupaikkakunnalta takaisin kotiin vanhempien luokse kesän ajaksi. Kesätöiden lisäksi kävin myös kesäleirillä ohjaamassa. Varsinkin alkuun työ tuntui tosi raskaalta fyysisesti  ja kerroin olevani ihan rikki :D Ajattelin myös kesällä tsemppaavani ja onnistuvani painon pudotuksessa ja aloitim jälleen hirveällä tohinalla herkkulakot sun muut...

Heinäkuu

Hiljeneminen blogin puolella kertoo minulla siitä, että huonosti menee. Silloin ei tee mieli kertoa tai ajatella, vain syödä. Heinäkuussa en kirjoittanutkaan kuin kaksi postausta ja molemmat alkukuusta, eli loppuheinäkuu meni ihan miten sattuu. Heinäkuun alun toiveikkaat kuulumiset voit lukea täältä. Käyn opiskelupaikkakunnalla juttelemassa terapiassa säännöllisesti ja kesätauko sieltä saattoi osittain aiheuttaa sen, että omia tunteita ja impulsseja oli vaikeaa hallita.

Elokuu

Huvittavaa miten samaa kaavaa tämä blogi menee :D Ensin aloitetaan hirveällä motivaatiolla ja innolla pudottaa painoa ja viimeistään kahden viikon päästä on homma jo mennyt mönkään... Elokuussa meni kuitenkin jo paremmin kuin heinäkuussa, mutta olin kerännyt pari kiloa ylimääräistä mukaani heinäkuussa ja jos oikein muistan, elokuussa ei mennyt paljoa pahemmin. Elokuun kuulumisia esimerkiksi täällä.

Syyskuu

Syyskuussa palailin taas opiskelujen pariin, nyt vaan pari kesäkiloa painavampana. En ollut koskaan painanut niin paljoa kuin tuolloin. Olin erittäin motivoitunut ottamaan itseäni vihdoin niskasta kiinni ja onnistumaan. Olinkin syyskuun ajan herkkulakossa ja vaikka ahminkin muilla ruuilla, ei herkkuja onneksi mennyt suuhun!
Syyskuun kirjoitukset ovat kuitenkin aikalailla surkeita ja turhautuminen paistaa niistä läpi. Nuo pari kesäkiloa tuntuivat valtavalta haasteelta ja ne harmittivat toden teolla. Edelleenkin painon tarkkailu oli lähes pakkomielle ja kirjoitinkin, että Paino pilaa mun päivän.


Lokakuu

Lokakuu oli myös turhautumisen aikaa. En saanut painoa tippumaan, vaikka olin jo onnistunt vakiinnuttamaan säännöllisen ruokarytmin ja treenit. Kerrankin koin oikeasti tekeväni asioita oikein, mutta tulosta ei tullut. Olin todella ärsyyntynyt ja tarkkailin painoani ja mittojani päivittäin. En vaan voinut uskoa ettei dieettini toimi, enkä tiennyt mitä tehdä. Lokakuussa tuli myös ahmittua, mutta toisin kuin ennen, ne olivat vain yksittäisiä päiviä eikä kausia. Päätin myös kieltää itseltäni puntarin, mikä oli ehkä paras päätös ikinä! 


Marraskuu

Marraskuusta tuntuu olevan todella vähän aikaa ja niinhän siitä kai onkin.Painon kanssa oltiin edelleen jumissa, mutta pikkuhiljaa aloin huomata mittanauhassa muutoksia. Itse en tietenkään ollut tähänkään tyytyväinen, mutta sentään jotain edistystä! Turhautuminen johti herkutteluun, mikä harmitti mutta ei kuitenkaan ollut niin suuri asia kuin ennen.


Joulukuu

Joulukuussa aloin jo huomaamaan pientä edistystä! Valitettavasti Inbody-mittaus ei ollut kanssani samaa mieltä, jonka vuoksi mieli meni hetkellisesti aika matalaksi. Onneksi sain kuitenkin lopulta siitä vain lisää virtaa ja niin kuin aika vasta kerroinkin, niin lähes saavutin välitavoitteeni!
Joulukuussa en ole ahminut, vaikka paljon olenkin herkutellut. Painokaan ei ole lähtenyt pitkiin aikoihin suureen nousuun, niin kuin aikaisemmin ja kesäkilot on vihdoin karistettu pois!



Noin. Siinä oli vuoteni tiivistettynä. Paljon ala- ja ylämäkiä, mutta olen valtavan tyytyväinen omaan (henkiseen) tilanteeseeni juuri nyt! Voi olla että välitavoite jaa parin sadan gramman päähän, mutta se ei haittaa mitään. Tammikuussa sitten alkaa TouhuTammikuun haaste ja sen myötä toivon mukaan tuo tavoitelukemakin saavutetaan ja mennään siitä yli (tai ali)! 
Vuosi 2016 on kyllä ollut minulle tosi opettavainen vuosi ja olen kasvanut alkuvuoden minusta valtavasti! Paljon on vielä töitä edessä sekä kehon, että mielen kanssa. Olen kuitenkin toiveikkaampi kuin koskaan ja luotan omaan tekemiseeni ihan eri tavalla kuin ennen!

Kiitos ihan jokaiselle teille jotka luette tätä blogia! Olen saanut teiltä todella paljon tukea ja motivaatiota, niin kuin olen varmaan jo monesti sanonutkin. Ja ihanaa että jaksatte myös kommentoida, tuntuu että olen saanut teistä ystäviä <3 


Nyt vaan kohti uutta vuotta ja uusia haasteita pää pystyssä! :)

Millainen oli teidän vuotenne 2016?

tiistai 27. joulukuuta 2016

Paras treeni on se, jonka teet!

Moikka!

Nyt alkaa joulun turvotus pikku hiljaa laskea ja viimeiset jluluruuat on tänään syöty pois. Painokin nousi vain puoli kiloa, mikä oli valtava helpotus. Ajattelin että pelkästään sitä suklaata meni varmaan tuo puoli kiloa! :D

Tänään kävin pitkästä aikaa taas salilla vähän muistuttelemassa lihaksia niiden olemassa olosta. Voin kertoa että teki kyllä hyvää!! Ja energiaakin riitti, kiitos niiden jouluruokien.

Meinasin jo skipata koko treenin, koska ajattelin etten jaksa tehdä mitään kunnon harjoitusta. Sitten mieleen muistui tuo otsikostakin löytyvä lause, jonka kuulin (jälleen) vähän aikaa sitten jossakin, en muista missä...
Tajusin, ettei minun tarvitse pakottaa itseäni salille mihinkään hirveän raskaaseen treeniin. Sen sijaan houkuttelin itseni treenaamaan ajattelemalla, että ihan sama jos en treenaa niin raskaasti kuin pitäisi, tai niitä liikkeitä joita pitäisi. Pääasia että menen. Parempi on polkea viisi minuuttia kuntopyörällä kuin ei ollenkaan. Pieniä valintoja, joilla on pitemmällä tähtäimellä vaikutusta.


Kun sinne salille pääsin, huomasin miten paljon sinne olinkaan kaivannut. Lopulta teinkin ihan hyvän harjoituksen, ihan vaan koska mieli teki.
Joka tapauksessa pointtini on, että on parempi tehdä vähän kuin ei ollenkaan. Monesti sitä ruoskii itseään jos ei jaksa tehdä sitä, mitä ehkä pitäisi. Mitäpä jos sen sijaan kiittäisit itseäsi siitä, että teit jotain etkä jäänyt kotiin. Pienikin aktiivisuus palkitsee aivan varmasti!

Mukavia joulun ja uuden vuoden välipäiviä kaikille! Nautitaan nyt näistä päivistä ja muistakaahan osallistua TouhuTammikuuhun!:)

maanantai 26. joulukuuta 2016

Joulu tuli, joulu meni

Hellou!

Niinhän siinä vaan kävi, että jälleen yksi joulu hurahti ohi. Joulustressi helpottaa onneksi aina aattoon mennessä ja aaton voi vaan nauttia hyvästä seurasta ja tottakai myös siitä ruuasta!

Olen pitänyt aikalailla periaatteena sitä, että jouluna en halua ottaa turhia paineita syömisistä. Jouluruokaa saa vain kerran vuodessa ja suklaata,  vaikka sitä ympäri vuoden saakin, voi nauttia hyvällä omatunnolla! Tänäkin vuonna suklaata kului, mutta ei se mitään :)

Meillä vaihdettiin tänä vuonna lahjat päivää etukäteen ja ihania lahjoja sain jälleen kerran! <3
Sain aika paljon suklaata tänä(kin) jouluna ja hävettää myöntää, että kaikki on jo syöty :D En kuitenkaan halua alkaa turhaa murehtimaan. What is done is done. Edellisiin vuosiin verrattuna söin silti paljon maltillisemmin, mistä voin olla iloinen. Taas tuli vaan todettua, miten sitä suklaata syö enemmän tottumuksesta kuin maun takia! Jossakin välissä sitä vaan mietti, että eihän se oikeasti edes maistu oikein miltään!
Maistui tai ei, sokerikoukku on silti taattu. Se tässä joulussa onkin se kaikista vaikein juttu, että saa luvan kanssa syödä ja sitten se putki pitäisi pysäyttää! Vinkkejä otetaan taas vastaan :D

Vielä muutama päivä pitäisi elää jouluruualla, koska sukuloimaan ollaan menossa ja sieltä löytyy uusi kattaus jouluherkkuja. Pikkuhiljaa palaillaan kuitenkin takaisin radalle ja valmistaudutaan tammikuussa alkavaa haastetta varten :) Tänään olen pystynyt onneksi syömään jo aika normaalisti ja tein jopa pienen treenin. Tuntui kyllä niin hyvältä saada sykettä hieman nostettua ja energiaahan oli ihan riittämiin, niin kuin arvata saattaa.

Näin jälkiviisaana olisin voinut hoitaa jouluruokailut fiksumminkin ja jättää muutamat joulusuklaat laatikkoonsa. Painoa en tällä hetkellä halua tietää, voi olla että välitavoite josta viime postauksessa kehuskelin, on tällä hetkellä vain kaukainen haave.

december

Miten teidän joulunaikanne meni? Toivottavasti nautitte hyvästä ruuasta ja hyvästä seurasta!

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Välitavoite lähes saavutettu!

Hei vaan!


Olen kyllä niin odottanut, että pääsen vihdoin kirjoittamaan iloisempaa tekstiä edistyksestäni!
Sitä en tiedä, mistä tämä edistys johtuu, koska tosiaan ruokailuissa olisi viime aikoina ollut aika paljon parannettavaa! Tiedän kuitenkin tehneeni koko syksyn suurimmalta osin tosi hyvää työtä ja nyt saan vihdoin nauttia tuloksista!

Pitemmittä puheitta asiaan...
Tänään paino oli 60,1kg! Ihan mahtavaa! En oikeasti ymmärrä miten paino on voinut tippua huonoista ruokailuista huolimatta kilon verran viikossa! Kenties silloin viimeksi kun kävin puntarilla oli jotain nestettä kertynyt tai jotain, paha sanoa. Joka tapauksessa syksyn aikana olen saanut täten neljä kiloa pois! Se on minulle aivan valtava saavutus, olenhan aikaisemmin onnistunut pelkästään nostamaan painoani...

Vyötäröltäkin on lähtenyt neljä senttiä pois! Tämän totesin jo yli kuukausi sitten, mutta olen niin ylpeä itsestäni ettei mitään ole tullut takaisin, päin vastoin jos oikein tarkasti katsotaan, niin ehkä vähän jopa yli neljä senttiä on lähtenyt. :D

Olen nelisen vuotta yrittänyt pudottaa painoani (myönnettäköön, että alkuun siihen ei olisi ollut tarvetta), enkä ole kertaakaan onnistunut tiputtamaan näinkään montaa kiloa, en ainakaan ilman jojoilua. Vaikka syksy on ollut välillä rankka ja sisältänyt ylä- ja alamäkiä, niin en voisi tällä hetkellä olla tyytyväisempi itseeni. Suoraan sanottuna olen yllättänyt itseni totaalisesti!

Välitavoitteenani oli olla uuden vuoden tienoilla 59 alkavissa luvuissa ja nyt siihen on enää matkaa tuo 200 grammaa, vaikka aikaa on vielä jäljellä! Suoraan sanottuna olin jo luovuttanut tuon tavoitteen suhteen, koska olin aivan varma etten tule olemaan lähelläkään. Pessimisti ei pety, niinhän se on, mutta ilahtuu sitäkin enemmän! :D

Jos viimeksi oli valituspostaus, niin tämä on nyt vähän tällainen hehkutuspostaus :D Mutta menköön joskus näinkin!
Niin ja sain vihdoin katkaistua sen herkkukierteen ja syömiset on mennyt hyvin viime päivinä. Kävin myös parin viikon tauon jälkeen tekemässä salitreenin ja nyt en meinaa päästä portaita ylös, vaikka tein vain kolme liikettä jaloille... Sitä se tauko teettää.
Tällainen tyytyväisyys herättää kyllä ajatuksia, että nyt ansaitsisi palkinnon... eli herkutella. Onneksi nyt on paljon tekemistä, etten edes ehtisi herkutella ajan kanssa. Eilen olisin varmasti mennyt jo kauppaan jos minulla olisi ollut auto käytössä. Haluan nimittäin juuri tietystä kaupasta juuri tiettyjä karkkeja sitten :D Onneksi autoa ei ollut ja banaaniletut toimivat hyvänä korvikkeena.
Vaikka olenkin nyt tyytyväinen saavutukseeni, on lopputavoitteeseen vielä matkaa, joten liikaan tyytyväisyyteen en aio jumittua. Nyt tavoitteena on saada yli viikon aikana se 200 grammaa pois ja muuten huolehtia, ettei hirveästi ylimääräistä jouluherkuista tarttuisi.

Näillä fiiliksillä on ihanaa aloittaa kunnon jouluvalmistelut! Meillä ainakin kaapit on täynnä herkkuja ja mieli tekisi kyllä syödä, mutta enää pari päivää aattoon!
Miten teillä on mennyt? Toivottavasti hyvin, vaikka joulu onkin tosi vaikeaa aikaa painon pudotukselle.

Tässä vaiheessa toivottelen kaikille teille oikein ihanaa ja hyvää joulua, jos en ehdi sitä oikeana päivänä sanoa!:) Olen tosi kiitollinen että jaksatte vierailla tässä blogissa!<3

maanantai 19. joulukuuta 2016

Nyt riittää!

Hei!

Siis oikeasti, nyt alkaa mennä jo hermo! Miten vaikeaa voi olla niin yksinkertainen asia kuin olla syömättä herkkuja!? Siis aivan oikeasti, eihän kukaan nyt syö joka päivä herkkuja yli viikon ajan jos haluaa todella pudottaa painoa...!
Otan tämän painoprojektin hyvin tosissani, vaikka toimintani perusteella sitä ei aina uskoisi. Haluan onnistua ja uskon pystyväni siihen... Ainakin olen koko ajan uskonut, huolimatta jatkuvasta takapakistani.
Voin vain kuvitella, miten tylsää myös teille on lukea aina vaan siitä herkuttelusta ja sen lopettamisesta tai jatkamisesta, nyt pitää kyllä ryhdistäytyä.
Tiedän jo nyt, että ensi vuosi tulee alkamaan herkuttomasti (muistutan vielä kaikkia osallistumaan TouhuTammikuuhun) ja varmaan se alitajuntaisesti vaikuttaa tähän. Olen nimittäin siinä mielessä kaikki tai ei mitään-ihminen, että joko syön herkkuja joka päivä paljon, tai olen jonkunlaisessa lakossa. Koska tiedän lakon olevan edessä, on herkuttelun lopettaminen entistä vaikeampaa. Pitää kuitenkin vain muistaa ne syyt miksi haluan onnistua ja miksi niitä herkkuja ei kannata syödä.

Tällä hetkellä olen vain hyvin vihainen itselleni siitä, että en saa itsekuriani toimimaan. Ei se vaan voi niin vaikeaa olla! Nyt, juuri nyt tulee stoppi tälle toiminnalle...! Haluan ihan senkin takia onnistua, että voisin kertoa teille onnistuneeni! Teiltä saatu palaute ja ihanat kommentit motivoi minua aivan valtavasti! Olisi mahtavaa näyttää muille, samojen ongelmien kanssa kamppaileville että "hei, jos minä pystyin, niin sinäkin pystyt aivan varmasti!". Vaikka tekstit aina välillä ovatkin tällaisia herkuttelun ja katumuksentäyteisiä, haluan silti olla rehellinen ja kertoa niistä huonoistakin päivistä.

Hupsista... vaan roskat jäljellä
Niin ja sekin vielä, että usein on tosi vaikeaa pitää treenirutiineja yllä samalla kun herkuttelee. Tässäkin asiassa pätee vähän tuo kaikki tai ei mitään, joko elän tosi terveellisesti, syön hyvin ja liikun paljon, tai sitten vajoan sohvan pohjalle syömään suklaata. Tosi vaikeaa on löytää se kultainen keskitie. Tällä hetkellä on vaan valitettavasti vaikeaa löytää aikaa treenaamiseen, mikä omalta osaltaan edistää herkutteluhalujani. Eihän ne karkit edes maistu niin hyvältä! Nyt on ainakin niin turvonnut ja väsynyt olo kaikesta sokerista, että lopettamisen pitäisi olla edes vähän helpompaa...

Huh, tuntuipas hyvältä taas vähän avautua :D Nyt joulun alla on aika vaikeaa luopua herkuista kokonaan, mutta ainakin nyt yritän löytää itsehillintäni jostakin ja alkaa taas tehdä enemmän niitä hyviä valintoja. Jospa seuraava teksti olisi vähän edes positiivisempi ;)

Oikein mukavaa jouluviikon alkua! Toivottavasti teillä ei herkuttelu ole riistäytynyt käsistä yhtä pahasti kuin minulla :D


sunnuntai 18. joulukuuta 2016

TouhuTammikuu - haaste!

Moikka!

Uusi vuosi ja uudet kujeet, eikös se niin mene? Minusta ainakin uusi vuosi on aina täynnä toivoa ja innostusta ja mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa uusi vuosi kuin HAASTE!

Sain yhdeltä teistä kivan idean (kiitos norakarolina!), että kenties herkuttelun hallinta olisi helpompaa, jos siitä löisi vetoa jonkun kanssa ja olisi näin "vastuussa" jollekin herkuttelustaan. Tästä lähti idea perustaa TouhuTammikuu-haaste HeiLauta elämää - blogin Lauran kanssa.

TouhuTammikuun idea on siis seuraava:

- Tammikuu ilman herkkuja
- Vähintään viisi tuntia liikuntaa viikossa
- 12 lihaskuntotreeniä ja 12 aerobista treeniä tammikuun aikana


Ja nimensä mukaisesti haaste lähtee käyntiin tammikuussa. Treenit voit rakentaa juuri itsellesi sopivimmalla ja mukavimmalla tavalla.
Minusta ainakin idea on tosi kiva ja haluaisinkin haastaa mahdollisimman monen teistä mukaan haasteeseen!
Tällaisella yhdessä tsemppaamisella lähtee uusi vuosi hyvin käyntiin! Saa nähdä, jos haaste saisi sitten jatkoa helmikuussa hieman erilaisessa muodossa kenties ;) Minä ja Laura tulemme ainakin kirjoittelemaan kuulumisia haasteen varrelta ja mukaan lähtevät voivat vaikka halutessaan kirjoitella meille kommentteja miten teillä menee, niin jokainen saa tsemppiä ja tukea muilta mukana olevilta :) Muutamat on jo ilmoittautuneet olevansa mukana ja nyt haastankin juuri sinut lähtemään mukaan tähän haasteeseen! Kerrohan kommenteissa jos (ja kun ;)) olet mukana! :)
Olen ainakin itse ihan innoissani tästä, enkä malta odottaa että taamikuu koittaa!!



Ps. Jouluaatto on tällä viikolla, jes!




torstai 15. joulukuuta 2016

Päiväni itsehillinnän rajoilla

Moi!

Siis tiedättekö sen tunteen, kun pitkän sokeriputken päätteeksi pitäisi palata takaisin niihin hyviin valintoihin? Se ensimmäinen päivä ilman sokeriherkkuja on vaan niin tuskallinen! Minulla se päivä oli tänään.
Niin ja senhän piti olla eilen... ja tiistaina... ja maanantaina... ja sunnuntaina. Joka päivä onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että vielä tänään voin herkutella ja huomenna syön ihan varmasti taas normaalisti! Näköjään aika monta päivää tuo tekosyy tehosi, kunnes tänään vihdoin tajusin käyttäväni tuota syytä vaikka tästä ikuisuuteen ellen tee täys-stoppia.

dog, funny, and animals imageTällä hetkellä kello on vähän yli neljä ja yritän harhauttaa itseäni kirjoittamalla tänne :D Koko päivän on vaan tehnyt niin paljon mieli mennä sinne kauppaan! Koska kyllähän minä vielä tänään voin ihan vähän herkutella... Koko päivä on ollut ainakin tähän asti sitä, että olen yrittänyt keksiä itselleni ohjelmaa jotta herkutteluhimot ei nousisi pintaan :D Ja minua oikeasti ärsyttää nykyään sana "herkku" tai "herkkuhimo" ihan hirveästi. Käytän näitä varmaan joka tekstissä! Olisikohan jotain korvaavaa sanaa jota voisin alkaa viljellä? :D

Noniin, eli päiväni on ollut seuraavanlainen...
Aamulla tein piiiiiitkästä aikaa tosi hyvän valinnan: menin aamulenkille! En ole lenkkeillyt pitkiin pitkiin aikoihin, saati sitten heti herättyäni! Onnistuin vakuuttamaan itseni siitä, että minulla on nyt paljon energiaa varastossa kiitos viime päivien herkkujen (tuo sana on niin ärsyttävä!) ja että kannattaa juosta. Ajatus tuli ihan yllättäen, koska ei minua yleensä saa aamulla lenkille millään ja jos jotenkin saa, niin olen tsempannut itseäni monta päivää etukäteen :D Nyt aamulla kiskoin lenkkivaatteet heti niskaan ja ryntäsin ulos ennen kuin ehdin puhua itseni ulos suunnitelmasta. Meinasin jo jättää koko touhun, kun ulkona oli "kylmä" ja oikeanlaisia vaatteita ei meinannut löytyä. Onneksi kerrankin tahdonvoimani oli tarpeeksi vahva!

Lenkin jälkeen fiilis oli niin mahtava! Minä tein sen! Kun päivän aloittaa noin hyvin, ei tee mieli pilata hyvin alkanutta päivää niillä jutuilla jonka nimi ärsyttää :D
Söin aamupalan ja lähdin käymään koululla. Oikeastaan sinne ei olisi edes ollut pakko mennä, mutta koska muutakaan tekemistä ei ollut ja pelkäsin kotiin jäädessäni vain syöväni, lähdin kävelemään kohti koulua.
Koulussa menikin tosi vähän aikaa ja taas jouduin keksimään jotain tekemistä etten menisi kotiin herkuttelemaan... Menin kirjastoon lukemaan uusimman Sport-lehden. Nämä on taas näitä erittäin harvinaisia juttuja, mutta onneksi menin.

Tulin juuri kotiin ja yritän keksiä jotain tekemistä vielä illalle, jotta olisi jälleen kerran helpompaa olla syömättä! Niin ja heräsin tosiaan vasta klo 11, joten vaikka tekemisen määrä ei näytä suurelta, olen ollut koko hereilläoloaikani liikkeellä. Voisin yrittää heräillä vähän aikaisemmin...
Kirjoitan loput tästä tekstistä illemmalla :D

Noniin ja jatkuu! Päivä on melkein pulkassa eikä herkkuja ole syöty! Jee... Ehkä huomenna on sitten vähän helpompaa, kun putki on katkaistu. Tein vielä lyhyen kotitreenin ja muuten olen vaan katsonut tv:tä ja siivoillut. Ihme kyllä ei enää ole tehnyt mieli edes herkkuja (niin paljoa). Illalla teen vielä banaanilettuja ja menen aikaisin nukkumaan :) Tällainen oli tämä päivä, ei todellakaan niitä helpoimpia tältä osalta ainakaan.

self control


2016

Kuinka teidän päivänne on mennyt? Tunnistatteko tällaiset päivät kun herkuttelukierre pitäisi lopettaa? Toivon todella, että en ole ainoa jolle tämä on joskus näin vaikeaa! :D

maanantai 12. joulukuuta 2016

Herkkukierteen katkaiseminen

Hellou!

Mitenkäs kävikään sille herkuttomalle joulukuulle? Ei hyvin!
Tässä nyt kolmatta päivää putkeen vedän suklaata ääntä kohti...

No, onneksi entiset herkkumäärät on pysyneet poissa ja olen pystynyt syömään (itselleni) suhteellisen kohtuullisia määriä! Tyytyäinen en kuitenkaan ole. En edes tiedä miksi säin herkkuja, koska mieli ei edes hirveästi tehnyt mieli syödä mitään, mutta koska olen niin tottunut rikkomaan itseni kanssa tehtyjä sopimuksia, tein sen taas. Jostain syystä sitä on vain niin vaikeaa pitää itselleen tekemiä lupauksia! Välillä tuntuu että rikon niitä vain ja ainoastaan omaksi kiusakseni.. Onko jollain tälle selitystä? :D

No anyway. Karkkikierre on jälleen katkaistava, mikä on aina yhtä vaikeaa. Ihan yhdessä illassakin sitä pystyy koukuttamaan itsensä sokeriin, vaikka olisi ollut pitkäänkin "kuivilla". Nyt ei onneksi ole ihan niin vaikea tehtävä, koska missään vaiheessa en ole syönyt siksi että hirveästi tekisi mieli (miksi edes söin, niinpä...) vaan enemmän tottumuksesta. Aika rutiinilla menee siis tämä huonon kierteen katkaiseminenkin, senkin kun olen aika monta kertaa joutunut tekemään sattuneista syistä..

Mitkä on teidän parhaita keinoja herkkukierteen lopettamiseen?
Minulla toimii yleensä vaan totaalikieltäytyminen hetkeksi. En tykkää sanasta "lakko", mutta yleensä edes päivän kestävä lakko pysäyttää sen pahimman kierteen. Koska herkuttelu yleensä johtuu omalla kohdallani psyykkisistä tekijöistä, voin myös katkaista kierteen parhaiten tsemppaamalla itseäni ja motivoimalla itseni takaisin radalle.

Jouluhan on tunnetusti aika vaikeaa aikaa tällaisille suklaalle persolle kuin minulle. Hyllyt notkuu ihania suklaarasioita ja itselleen on niin helppo perustella että "eihän näitä saa kuin kerran vuodessa". Niinpä niin... aina löytyy syy! Ja treenaaminenkin on nyt edelleen ollut vähän tauolla. Pitäisi käyttää se aika mikä herkutteluun menee johonkin järkevämpään, kuten juuri tuohon treenaamiseen.



Kuinka teidän joulukuunne on mennyt? Onko vaikeaa vastustaa suklaarasioita ja muita herkkuja?

torstai 8. joulukuuta 2016

Treenihaaste viikonlopulle

Hei vaan!

En ole päässyt oikeastaan kahteen viikkoon kunnolla treenaamaan ja syy on yksinkertaisesti kiire. Kiire on vain tekosyy, niknhän sitä sanotaan. Ehkä näin, mutta yöunet on sellainen asia mistä en ole valmis tinkimään ja sitä se nyt olisi vaatinut. Onneksi tämän viikon jälkeen helpottaa ja voin taas keskittyä itselleni mieluisiin juttuihin.

Olen juuri matkalla kotipaikkakunnalleni ja koska myös siellä on vaikeaa päästä kuntosalille, keksin itselleni pienen haasteen. Minulla on kotona kaksi viiden kilon painoa. Niiden ja kehonpainon avulla aion tehdä seuraavat jutut:

- 100 hauiskääntöä
- 100 ranskalaista punnerrusta (ojentajat)
- 20 leuanvetoa
- 100 pystypunnerrusta
- 100 punnerrusta
- 100 kyykkyä

Vaikka koko viikonloppu on aikaa, pyrin tekemään yhden liikkeen toistot samana päivänä. Miten on, ottaako kukaan muu haastetta vastaan?:)

Ps. Huomenna on puntaripäivä, jännää!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Voihan Inbody - mittaus!

Moikka!

Olen tosi pettynyt tällä hetkellä! Kävin tosiaan tänään inbody - mittauksessa. En olisi välttämättä halunnut nähdä kehonkoostumustani, mutta toisaalta kai se on ihan hyvä kuitenkin tietää. Kuten tiedätte jo syömishäiriötaustastani, niin oman kehon koostumuksen näkeminen ei välttämättä ole aina se paras juttu. Oli se tulos mikä tahansa minun on todella vaikea nähdä se hyvänä ja tällä hetkellä mieli on vähän maassa, vaikka olisi ne tulokset voineet huonompiakin olla... En ole aikaisemmin käynyt kunnollisessa inbody - mittauksessa, joten vertailukohtaa ei ole. Tähän mittaukseen tulen sitten jatkossa vertaamaan.


Mittaus oli tänään kymmenen jälkeen, eikä aamupalaa saanut syödä sitä ennen. Koko aamu on mennyt kyllä kärvistellessä, koska en todellakaan ole tottunut olemaan ilman aamupalaa! En ole puntarilla käynyt lähes kuukauteen ja painon näkemistä ehkä odotinkin eniten. Paino oli 61,1kg. Olin jo mielessäni toivonut sen olevan alle 60, joten vähän pettymyshän se oli. Samalla kuitenkin olen tyytyväinen että edes tuon vähäisen verran on lähtenyt pois.

Rasvaprosentista minulla oli vain pieni aavistus. Vuosi sitten kesällä lukema oli pihtimittauksella yli 30. Tuolloin kuitenkin oli puhetta että koska rasva kertyy minulla pääasiassa keskivartaloon, mittaa pihdit rasvaprosentin vähän yläkanttiin. Siksi toivoinkin reilusti alle 30 lukemaa. Ja 29,8 % se oli. Alle kolmekymmentä kyllä, mutta odotin toiveikkaasti 25-28 lukemaa. Yksi mittari näytti kuukausi sitten jopa 23%. Rasvaprosentti oli ehkä suurin pettymys.
Paino on siis edelleen vähän enemmän kuin saisi, samoin kuin rasvaprosentti. Koska painonnousuni tuli vajaa kaksi vuotta sitten niin nopeasti, en ole vieläkään tottunut näihin "isoihin" lukemiin. Tiedän että moni olisi tyytyväinen tuloksiini, mutta jokainen vertaa tuloksia itseensä ja omaan tilanteeseensa, enkä minä vaan pysty olemaan tyytyväinen.

Ainoa mikä mieltä lämmitti tässä mittauksessa oli käden lihakset! 2, 26 ja 2,25 oli lihasta ja se oli lähellä yli normaalin tulosta. Se tuntui todella kivalta, tosin kädet on aina ollut minun vahvuuteni. Ne ottavat hyvin treeniä vastaan eivätkä kerää rasvaa niin helposti.

Miten tästä eteenpäin?
Projekti jatkuu niin kuin ennenkin. En ole vielä ihan varma mitä tämä mittaus teki motivaatiolle. Toisaalta tekee mieli tsempata todella ja mennä keväällä uuteen mittaukseen. Toisaalta taas on vähän toivoton olo, koska nyt tulee täyteen neljä vuotta painon pudotusta ja sinä aikana rasvaprosentti on noussut 10% ja paino melkein 10 kiloa. Aikamoinen saavutus :D Tuntuu että kaikki alkaa olla annettu ja tässä on tulos. Joskus vaan täytyy käsitellä pettymys ja antaa itselleen lupa olla pettynyt ja sitten jatkaa taas positiivisin mielin eteenpäin. Koska olen tunnesyöjä, mieleni tekisi nyt vaan rynnätä kauppaan ostamaan suklaata ja hautautua itsesääliin peiton alle. Yritän kuitenkin ryhdistäytyä, koska tiedän että tuosta olo vaan pahenee. Jospa tämä tästä pikkuhiljaa taas nousuun lähtee. Fiilis siis, ei paino! :D

Tässä on juuri yksi suurin syy miksi kirjoitan blogia... Koska pelkkä ajatuksista kirjoittaminen helpottaa oloa. Pitää vaan ajatella että tässä on lähtötilanne ja tästä parannetaan!
Ja haluan vielä muistuttaa siitä, ettei inbody tuloksia voi verrata eri ihmisten kesken. Jokainen keho on erilainen ja niin kuin sanoinkin, jokainen vertaa vain itseensä tuloksiaan. Vaikka minä olisin pettynyt johonkin lukemaani, ei se tarkoita että kenenkään muun pitäisi olla samoista tuloksista tai eri tuloksista yhtään pettynyt!

Oletteko te käyneet inbody - mittauksessa? Onko oman kehon koostumuksen näkeminen mielenkiintoista vai ahdistavaa?

Ja vielä lyhyet muut kuulumiset! Itsenäisyyspäivä meni mukavasti, Linnanjuhlia katsellessa tottakai. Herkkuja en syönyt onneksi, joten ihan hyvä fiilis. Treenit on jäänyt koulukiireiden takia, mutta lomalla viimeistään taas tsempataan siinä asiassa! Koulustressi aiheuttaa myös sen, että uni ei meinaa iltaisin millään tulla. Nytkin olen nukkunut ehkä nelisen tuntia, jonka aikana heräilin ja näin painajaista :(

Mitä teille kuuluu?:)

Itsenäisyyspäivän tee :)