tiistai 22. marraskuuta 2016

Syömättömyys herkuttelun jälkeen

Moi!

Nyt tulee taas asiaa siitä "ikävämmästä näkökulmasta", syömisongelmien näkökulmasta.
Niin kuin tänne jo tunnustin, viime viikko meni ainakin loppuviikosta vähän metsään, mikä harmitti ja harmittaa edelleen kovasti. Pitkästä aikaa herkuttelu meni pahasti yli ja siitähän jää aina vaan paha maku suuhun, turvonnut vatsa ja huono omatunto.
Sen enempää synkistelemättä mennään suoraan asiaan, nimittäin herkuttelun kompensointiin!

Vaikka omalla kohdallani ongelmat syömisen kanssa varmaan ovat se suurin selittävä tekijä seuraavalle käytökselle, uskon että tämä on yleinen ongelma myös monilla laihduttajilla. Eli tosiaan minulla on todella huono tapa kompensoida herkuttelua joko:

a) skippaamalla ruokailuja samana päivänä, jotta voisin syödä enemmän herkkuja
b) syömällä paljon herkkuja monena päivänä ja herkuttelun jälkeisinä päivinä syödä aivan liian vähän
c) olla loppu päivä syömättä sen jälkeen kun olen syönyt herkkuja

Joku noista kolmesta kohdasta toteutuu lähes aina kun herkkuja syön ja tiedostan itsekin, että nämä ovat vääriä toimintatapoja. Jollain tapaa herkut on muka sallitumpia kun on syönyt päivällä vähemmän, tai lasken kaloreita ja jätän tulevat ruokailut välistä, koska "kalorit on jo täyttynyt".

Jälkkäri kuukausien takaa

Tällä hetkellä käyn läpi tuota b-kohtaa. Eilen oli ensimmäinen päivä ilman herkkuja ja hävettää tunnustaa, että korvasin lounaan ateriankorvikkeella ja söin aamupalaksi pelkästään yhden skyrin. Myös päivällinen ja iltapala oli tosi niukat, vaikka kävin treenaamassa. Jotenkin tuntuu vaan, että on pakko kompensoida herkuttelua jollakin tavalla ja minulla se on tämä ruokailuista nipistäminen.

On jännä, miten järki sanoo ihan toista, mutta silti sitä vaan toimii toisin. Tiedän kyllä, että niukalla ravinnolla minusta tulee kiukkuinen ja väsynyt, treenit ei kulje ja mahdollisuus herkkuihin sortumiseen kasvaa moninkertaiseksi. Suoraan sanottuna tällainen kompensaatio on tyhmää toimintaa. Loppujen lopuksi ihan normaalin ruokailun jatkaminen herkkupäivien jälkeen olisi kaikin puolin paljon kannattavampaa ja järkevämpää. Kyllähän minä sen tiedän... vaan miksi en toimi järjen mukaan? Ihmismieli on välillä todella kummallinen.

text
Onneksi nykyään syöminen ja herkuttelu on paljon paremmin hallinnassa, joten pikkuhiljaa voin alkaa muuttamaan vääriä toimintatapojani. Eihän se hetkessä käy tai ole helppoa, mutta pienillä askelilla asiat menee koko ajan parempaan suuntaan. Ensimmäinen juttu on juuri omien huonojen toimintatapojen tunnistaminen. Toinen juttu on niiden oikeiden juttujen tiedostaminen ja sitä kautta pikkuhiljaa muutos parempaan suuntaan.
Minä en saa eilistä tekemättömäksi, enkä myöskään tätä päivää tähän asti. Voin kuitenkin vaikuttaa kaikkiin tuleviin päiviin. En usko, että pinttynyt tapa tulee vielä hetkeen muuttumaan, mutta jonain päivänä kyllä! Nyt teenkin lupauksen teille, että loppupäivän yritän syödä ihan normaalisti ja lopettaa turhan ruoan nipistämisen.

Onko teillä samanlaista taipumusta kompensoida herkuttelua? Onko vinkkejä tavan lopettamiseen?



5 kommenttia:

  1. Olen päättänyt että pidän herkkupäiviä, koska en kuitenkaan pysty/halua olla loppueläämääni ilman herkkuja. Puressa olen oppinut että ei yksi päivä silloin tällöin tee hallaa, eikä juuri hetkauta painoa suuntaan eikä toiseen. Olen myös oppinut että herkkupäivänä kannattaa syödä muutenkin säännöllisesti ja ihan normiruokaakin -herkkuja menee vähemmän ja painoakaan ei poukkoile näin minusta ainakin tuntuu. Myös vedenjuominen on erittäin tärkeää, ei jotenkaan jää turvotuksia niin paljon. Mutta en todellakaan ole maisteri missään nimessä vielä näissä asioissa mikään maisteri, yllä olevien asioiden toteuttaminen ei todellakaan onnistu minulta läheskään aina. Herkkuhimojen kanssa taistelen varmasti aina ja ikuisesti. Blogissa jakamani mansikkasmoothien ohje on aivan ihana jos tekee mieli pirtelöä, itse tehdyt lohkoperunat korvaa perunalastuhimoja, purevohveli korvaa makeanhimoja, mutta irtokarkkien korvaajaa ei ole vielä löytänyt😂😂 Helppo nämä asiat on tänne kirjoittaa, mutta käytännön toteutus ei ole aina helppoa. Olen ajatellut että pienin askelin... -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Olen kyllä täysin samaa mieltä siitä, että herkkupäiviä pitää olla! Sinulla kuulostaa ainakin olevan hyvä ajatusmaailma niitä kohtaan :) Ja niinhän se on, että sitä normiruokaakin pitäisi herkkupäivinä syödä. Hyvä muistutus vedenjuonnista, se on kyllä sellainen juttu että meinaa helposti jäädä liian vähälle ainakin täällä :D Herkkuhimot on varmaan jäädäkseen, mutta jospa niitä saisi edes vähän hallintaan niin se jo riittäisi. Mutta tosiaan, pienin askelin täälläkin mennään, eiköhän se tästä!:) Kiitos vinkeistä! Pitääpäs käydä teidän blogista kurkkaamassa tuo mansikkasmoothie, kuulostaa hyvältä :P
      Kiitos kommentista ja mukavaa syksyn jatkoa!:)

      Poista
  2. Maisteri sana lipsahti tekstin väliin turhaan kaksi kertaa...

    VastaaPoista
  3. Kyllä minäkin kompastun ja tulen kompastumaan näissä asioissa, vaikka teoriassa periaatteessa tietää miten kuuluu toimia. Kun se "herkuttelija minä" vie mennessään, niin tuntuu ettei sitä pysäytä mikään. Ja se on tositosi vaikeaa saada se herkutteluvaihde pois päältä. Itse juon melkein joka aamu sitruunavettä (0,5L vettä ja 1/4 tai 1/2 sitruunaa puristettuna) se poistaa nesteitä. Hampaat vissiin kannattaa pestä ennen, että fluori suojaa hampaita. Ja sitruunaveden jälkeen otan muutaman ksylitolitabletin vielä:) Olen joutunut ihan opettelemaan tuon vedenjuonnin, aluksi tuotti aikamoista tuskaa... -Laura-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kyllä ihan sama juttu, että se herkuttelija on aika voimakastahtoinen ja vaikea hallita. Huomaan kuitenkin edistyneeni tässäkin asiassa todella paljon esimerkiksi vuoden takaisesta, joten pikku hiljaa hyvä tulee :) Sitruunavettä olen itsekin joskus juonut, mutta en ole ajatellut tuota hampaisen näkökulmaa. Kiitos tästä(kin) vinkistä! Tsemppiä sinne, vaikka hyvässä vauhdissa olet blogin perusteella ollutkin! :)

      Poista

Kiva jos jätät kommenttia, vastaan mahdollisimman pian! :)